Olen parempiosainen ja siististi pukeutuva, varakas nainen. Silti olemme lastensuojelun asiakkaita

Jaa, minä oon ollut töissä lastensuojelussa ja minun lapsesta on tehty lasu teini-iän perseilyjen tuoksinassa. Ja se oli oikein hyvä asia se.

Vierailija kirjoitti:

MicMac kirjoitti:

Hmm... minulla on ihan huippulahjakas ystävä, joka on aina ollut katastrofaalisen huono kotihommissa. Myös asunsa aina sottainen. Ei edes kuvittele ajavansa ajokorttia.

Hänellä on lapsi.

Arki sujuu hienosti, koska suku ja puoliso ovat tehneet kaavion, jonka mukaan ystäväni toimii. Hänelle ei tulisi mieleenkään joku aamupuuron virittäminen, jollei päivän rutiinikiekossa niin lue (ja illalla esim. että viikkaa tuolinselälle "Saaran" kouluvaatteet ja ota esiin puurokattila).

On siis älykäs ja ihana ihminen, mutta arkirutiinien ajoitus ja osittaminen = mahdottomuus.

Voiko ap olla samanlainen?

Minä olen juuri tämmöinen. Olen kylläkin tarkka päivärytmistä, ja se on minulla itse kirjoitettuna paperille, samoin viikon ruokalista. Mutta huolimattomuus virheitä sattuu ihan älyttömästi.

Lapsilla saattaa olla likaiset vaatteet, tarhakadsi jää kotiin, avaimet oveen, pyykit pyykkitupaan, auto lukitsematta, roskapussit eteiseen jne jne

Minulla tutkitaan juurikin ADD:tä. Joku tuolla ylhäällä sanoi ettei se vaikuta lapsista huolehtimiseen. Tavallaan ei, mutta siitä tulee se kuva, että elämänhallinta on hukassa

Kuva? Jos oikeasti säädät tuohon malliin, sinulla _on_ elämänhallinta hukassa! Tee listat, kännykkämiistutukset, varavaatereput etc - niin minäkin tein. Sitä kutsutaan oireiden hallinnaksi. Kuvittelitko, että tutkimuksissa saat synninpäästöm sekoilusta? Uutinen: et saa!

Se kaksoisdiagnosoitu

Vierailija kirjoitti:

Jaa, minä oon ollut töissä lastensuojelussa ja minun lapsesta on tehty lasu teini-iän perseilyjen tuoksinassa. Ja se oli oikein hyvä asia se.

Miten siinä kävi?

Joskus mietin tätä, kun lasun työntekijät ovat usein itse naisia ja äitejä, ja tuntuvat pitävän itseään niin muiden äitien yläpuolella. Heillähän ei voi olla ongelmia/asiakkuutta.

Mitä jos lasun työntekijän lapsesta tehdään lasu ja tästä seuraa jopa sosiaalihuollon tai ladun asiakkuus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MicMac kirjoitti:

Hmm... minulla on ihan huippulahjakas ystävä, joka on aina ollut katastrofaalisen huono kotihommissa. Myös asunsa aina sottainen. Ei edes kuvittele ajavansa ajokorttia.

Hänellä on lapsi.

Arki sujuu hienosti, koska suku ja puoliso ovat tehneet kaavion, jonka mukaan ystäväni toimii. Hänelle ei tulisi mieleenkään joku aamupuuron virittäminen, jollei päivän rutiinikiekossa niin lue (ja illalla esim. että viikkaa tuolinselälle "Saaran" kouluvaatteet ja ota esiin puurokattila).

On siis älykäs ja ihana ihminen, mutta arkirutiinien ajoitus ja osittaminen = mahdottomuus.

Voiko ap olla samanlainen?

Minä olen juuri tämmöinen. Olen kylläkin tarkka päivärytmistä, ja se on minulla itse kirjoitettuna paperille, samoin viikon ruokalista. Mutta huolimattomuus virheitä sattuu ihan älyttömästi.

Lapsilla saattaa olla likaiset vaatteet, tarhakadsi jää kotiin, avaimet oveen, pyykit pyykkitupaan, auto lukitsematta, roskapussit eteiseen jne jne

Minulla tutkitaan juurikin ADD:tä. Joku tuolla ylhäällä sanoi ettei se vaikuta lapsista huolehtimiseen. Tavallaan ei, mutta siitä tulee se kuva, että elämänhallinta on hukassa

Kuva? Jos oikeasti säädät tuohon malliin, sinulla _on_ elämänhallinta hukassa! Tee listat, kännykkämiistutukset, varavaatereput etc - niin minäkin tein. Sitä kutsutaan oireiden hallinnaksi. Kuvittelitko, että tutkimuksissa saat synninpäästöm sekoilusta? Uutinen: et saa!

Se kaksoisdiagnosoitu

En hae synninpäästöä vaan sitä että saisin syyn tälle kaikelle. Mistä se sitten johtuu että on elämänhallinta hukassa? Sinusta se ei johdu diagnosoimattomasta ADD:tä. Mikä sitten on se sinun diagnoosi minulle??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MicMac kirjoitti:

Hmm... minulla on ihan huippulahjakas ystävä, joka on aina ollut katastrofaalisen huono kotihommissa. Myös asunsa aina sottainen. Ei edes kuvittele ajavansa ajokorttia.

Hänellä on lapsi.

Arki sujuu hienosti, koska suku ja puoliso ovat tehneet kaavion, jonka mukaan ystäväni toimii. Hänelle ei tulisi mieleenkään joku aamupuuron virittäminen, jollei päivän rutiinikiekossa niin lue (ja illalla esim. että viikkaa tuolinselälle "Saaran" kouluvaatteet ja ota esiin puurokattila).

On siis älykäs ja ihana ihminen, mutta arkirutiinien ajoitus ja osittaminen = mahdottomuus.

Voiko ap olla samanlainen?

Minä olen juuri tämmöinen. Olen kylläkin tarkka päivärytmistä, ja se on minulla itse kirjoitettuna paperille, samoin viikon ruokalista. Mutta huolimattomuus virheitä sattuu ihan älyttömästi.

Lapsilla saattaa olla likaiset vaatteet, tarhakadsi jää kotiin, avaimet oveen, pyykit pyykkitupaan, auto lukitsematta, roskapussit eteiseen jne jne

Minulla tutkitaan juurikin ADD:tä. Joku tuolla ylhäällä sanoi ettei se vaikuta lapsista huolehtimiseen. Tavallaan ei, mutta siitä tulee se kuva, että elämänhallinta on hukassa

Kuva? Jos oikeasti säädät tuohon malliin, sinulla _on_ elämänhallinta hukassa! Tee listat, kännykkämiistutukset, varavaatereput etc - niin minäkin tein. Sitä kutsutaan oireiden hallinnaksi. Kuvittelitko, että tutkimuksissa saat synninpäästöm sekoilusta? Uutinen: et saa!

Se kaksoisdiagnosoitu

En hae synninpäästöä vaan sitä että saisin syyn tälle kaikelle. Mistä se sitten johtuu että on elämänhallinta hukassa? Sinusta se ei johdu diagnosoimattomasta ADD:tä. Mikä sitten on se sinun diagnoosi minulle??

Sinulla voi hyvinkin olla ADD, mutta koska osaat luetella oireiston, osaat varmasti kekseliäänä ihmisenä myös keksiä niille apuja ja ratkaisuja. Ei kukaan sinulle niitä tule tekemään. Sama lasu-kierre jatkuu jos jatkat unohtelua ja hönöilyäsi - jonka kaiken lisäksi tiedostat!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tuo ero ja monta sotkua tarkoittaa?

Oliko teillä väkivaltaa, kävitkö esim turvakodilla?

Jos on käynyt turvakodilla niin siitä tulee automaattisesti lasu ja lastensuojelu seuraa kyllä pitkään. Ja nimenomaan turvakodilla käynyttä osapuolta

Lastensuojelun asiakkaita ovat lapset, eivät vanhemmat.

Sitähän minäkin, siksi en ole päästänyt sossua terveystietoihini useista kiristämisyrityksistä huolimatta koska minä en ole lasun asiakas vaan lapseni. Minä olen täysin ulkopuolinen taho tässä jutussa ja ihmettelen miksi minulle on tehty vanhemmuuden arvio ja minun kotonani käydään. Kävisivät lapseni kotona sitten kun hänellä joku päivä sellainen on, mutta miksi ihmeessä minun pitää kotiini ottaa jotain ihmisiä kun asia ei minua mitenkään koske. 

En nyt saanut ihan kiinni oliko tämä sarkasmia?

Lastensuojelun perhetyö voisi auttaa arkirytmin kasaansaamisessa. Tarvitset keinoja hallita elämääsi. Tuo työlista voisi toimia. Oletko väsynyt ja siksi hajamielinen? Vai yritätkö hoitaa oloasi päihteillä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmastikin sosiaalityöntekijät ovat useaan otteeseen ilmaisseet sinulle varsin selkein sanamuodoin, mikä heitä teidän perheenne tilanteessa huolestuttaa.

Lastensuojelun asiakkuus ei sitäpaitsi tarkoita, että "ei pysty huolehtimaan lapsista", vaan että tässä voi olla haasteita, jotka voitaisiin mahdollisesti lastensuojelun avohuollolla (tai äärimmäisessä tapausessa sijaishuollolla) korjata.

Ei sossut todellakaan ilmaise mitään selkeästi. Koskaan ei vältämättä selviä mikä heitä huolestuttaa.

Varmasti kertovat. Sinä et vaan ehkä halua nähdä tai tunnustaa niitä.

Minä en ole ap. Eivät kerro. He ovat ”huolissaan” koska ”huoli on herännyt” koska ”huoli”.

Ohis

Lapsesi on kuitenkin lasuasiakas. En usko ettei kanssasi ole keskusteltu huolta aiheuttavista asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmastikin sosiaalityöntekijät ovat useaan otteeseen ilmaisseet sinulle varsin selkein sanamuodoin, mikä heitä teidän perheenne tilanteessa huolestuttaa.

Lastensuojelun asiakkuus ei sitäpaitsi tarkoita, että "ei pysty huolehtimaan lapsista", vaan että tässä voi olla haasteita, jotka voitaisiin mahdollisesti lastensuojelun avohuollolla (tai äärimmäisessä tapausessa sijaishuollolla) korjata.

Ei sossut todellakaan ilmaise mitään selkeästi. Koskaan ei vältämättä selviä mikä heitä huolestuttaa.

Varmasti kertovat. Sinä et vaan ehkä halua nähdä tai tunnustaa niitä.

Minä en ole ap. Eivät kerro. He ovat ”huolissaan” koska ”huoli on herännyt” koska ”huoli”.

Ohis

Lapsesi on kuitenkin lasuasiakas. En usko ettei kanssasi ole keskusteltu huolta aiheuttavista asioista.

Ei ole. Kumpikaan.

Ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, minä oon ollut töissä lastensuojelussa ja minun lapsesta on tehty lasu teini-iän perseilyjen tuoksinassa. Ja se oli oikein hyvä asia se.

Miten siinä kävi?

Joskus mietin tätä, kun lasun työntekijät ovat usein itse naisia ja äitejä, ja tuntuvat pitävän itseään niin muiden äitien yläpuolella. Heillähän ei voi olla ongelmia/asiakkuutta.

Mitä jos lasun työntekijän lapsesta tehdään lasu ja tästä seuraa jopa sosiaalihuollon tai ladun asiakkuus?

Tunne on sinun päässä. Esim. Mminä ymmärrän miten lasu toimii, joten olin lähinnä helpottunut kun sain apya. Minä en todellakaan pitänyt itseä muiden yläpuolella. Minulla oli helppo lapsi, joka oli teini-ikään asti sellainen ystävällinen, empaattinen kaikien kaveri. Teininä elämä heitti aivan häränpyllyä tytön omassa päässä, "puitteet" oli ihan samat kuin ennenkin. Onneksi sai apua lasun kautta. Nyt hän on täysi-ikäinen ja opiskelee mieleistään alaa. Jälkiä jäi ja niitä joutuu loppuelämänsä kantamaan. Mutta olen niin kiitollinen jokaiselle ammattilaiselle, jotka tuota lasta kannatteli pahimman yli ja elämässä eteenpäin. Silloin kun mutsi oli maailman paskin ihminen, oli ammatti-ihmisiä jotka kantoi. Kuraattori, lasun ohjaaja, seurakunnan nuorisotyöntekijä. Ikuisesti olen heille kiitollinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, minä oon ollut töissä lastensuojelussa ja minun lapsesta on tehty lasu teini-iän perseilyjen tuoksinassa. Ja se oli oikein hyvä asia se.

Miten siinä kävi?

Joskus mietin tätä, kun lasun työntekijät ovat usein itse naisia ja äitejä, ja tuntuvat pitävän itseään niin muiden äitien yläpuolella. Heillähän ei voi olla ongelmia/asiakkuutta.

Mitä jos lasun työntekijän lapsesta tehdään lasu ja tästä seuraa jopa sosiaalihuollon tai ladun asiakkuus?

Tunne on sinun päässä. Esim. Mminä ymmärrän miten lasu toimii, joten olin lähinnä helpottunut kun sain apya. Minä en todellakaan pitänyt itseä muiden yläpuolella. Minulla oli helppo lapsi, joka oli teini-ikään asti sellainen ystävällinen, empaattinen kaikien kaveri. Teininä elämä heitti aivan häränpyllyä tytön omassa päässä, "puitteet" oli ihan samat kuin ennenkin. Onneksi sai apua lasun kautta. Nyt hän on täysi-ikäinen ja opiskelee mieleistään alaa. Jälkiä jäi ja niitä joutuu loppuelämänsä kantamaan. Mutta olen niin kiitollinen jokaiselle ammattilaiselle, jotka tuota lasta kannatteli pahimman yli ja elämässä eteenpäin. Silloin kun mutsi oli maailman paskin ihminen, oli ammatti-ihmisiä jotka kantoi. Kuraattori, lasun ohjaaja, seurakunnan nuorisotyöntekijä. Ikuisesti olen heille kiitollinen.

Lässytilää. Naurettavaa paatosta.

Vierailija kirjoitti:

Joo, ei ole ADD syy. Minulla on sekä ADD että Asperger. Diagnosoituina. Aikuisiksi kasvatetut, menestyvät lapset. Ei ikinä viranomaisilla mitään ”huolta” - päinvastoin. Olin ylitarkka kaikesta, koska tiesin oireistoni. Miksi sinä et ole?

Minulla nyt ei ole diagnooseja, mutta lapsillani on. Ei heilläkään ole täysin samoja ongelmia, esm. toinen aina lämminverinen, vähissä vaatteissa nyt pitkin syksyä, sama lapsesta asti. Toisella jo talvitakki ollut käytössä alkusyksystä. Muitakin eroja on paljonkin. Mutta tossa nyt jotain tosta pukemisesta.

Ei se lasten laiminlyönti katso varallisuutta tai ammattia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, minä oon ollut töissä lastensuojelussa ja minun lapsesta on tehty lasu teini-iän perseilyjen tuoksinassa. Ja se oli oikein hyvä asia se.

Miten siinä kävi?

Joskus mietin tätä, kun lasun työntekijät ovat usein itse naisia ja äitejä, ja tuntuvat pitävän itseään niin muiden äitien yläpuolella. Heillähän ei voi olla ongelmia/asiakkuutta.

Mitä jos lasun työntekijän lapsesta tehdään lasu ja tästä seuraa jopa sosiaalihuollon tai ladun asiakkuus?

Tunne on sinun päässä. Esim. Mminä ymmärrän miten lasu toimii, joten olin lähinnä helpottunut kun sain apya. Minä en todellakaan pitänyt itseä muiden yläpuolella. Minulla oli helppo lapsi, joka oli teini-ikään asti sellainen ystävällinen, empaattinen kaikien kaveri. Teininä elämä heitti aivan häränpyllyä tytön omassa päässä, "puitteet" oli ihan samat kuin ennenkin. Onneksi sai apua lasun kautta. Nyt hän on täysi-ikäinen ja opiskelee mieleistään alaa. Jälkiä jäi ja niitä joutuu loppuelämänsä kantamaan. Mutta olen niin kiitollinen jokaiselle ammattilaiselle, jotka tuota lasta kannatteli pahimman yli ja elämässä eteenpäin. Silloin kun mutsi oli maailman paskin ihminen, oli ammatti-ihmisiä jotka kantoi. Kuraattori, lasun ohjaaja, seurakunnan nuorisotyöntekijä. Ikuisesti olen heille kiitollinen.

Lässytilää. Naurettavaa paatosta.

No näin kuitenkin kävi. Tilanteesta on nyt jo useampi vuosi ja vaikeudet takanapäin. Itsekin ammattilaisena olen täysin sisällä siinä ajatuksessa, että lapsi on työn keskipiteessä. Jos lapsella on hätä, lapsen pitää saada apua ja siinä vanhemman asemalla ja ylpeydellä ei ole merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Joo, ei ole ADD syy. Minulla on sekä ADD että Asperger. Diagnosoituina. Aikuisiksi kasvatetut, menestyvät lapset. Ei ikinä viranomaisilla mitään ”huolta” - päinvastoin. Olin ylitarkka kaikesta, koska tiesin oireistoni. Miksi sinä et ole?

Ovatko kaikki diagnoosin saaneet ihmiset just samanlaisia? EIiköhän heistäkin ole joka kähtöön kuten normitallaajistakin? En todellakaan ymmärrä miten olet kommenttiisi saanut yläpeukkuja. Sulla diagnoosien saaneella luulisi olevan ymmärrystä toisia kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, minä oon ollut töissä lastensuojelussa ja minun lapsesta on tehty lasu teini-iän perseilyjen tuoksinassa. Ja se oli oikein hyvä asia se.

Miten siinä kävi?

Joskus mietin tätä, kun lasun työntekijät ovat usein itse naisia ja äitejä, ja tuntuvat pitävän itseään niin muiden äitien yläpuolella. Heillähän ei voi olla ongelmia/asiakkuutta.

Mitä jos lasun työntekijän lapsesta tehdään lasu ja tästä seuraa jopa sosiaalihuollon tai ladun asiakkuus?

Tunne on sinun päässä. Esim. Mminä ymmärrän miten lasu toimii, joten olin lähinnä helpottunut kun sain apya. Minä en todellakaan pitänyt itseä muiden yläpuolella. Minulla oli helppo lapsi, joka oli teini-ikään asti sellainen ystävällinen, empaattinen kaikien kaveri. Teininä elämä heitti aivan häränpyllyä tytön omassa päässä, "puitteet" oli ihan samat kuin ennenkin. Onneksi sai apua lasun kautta. Nyt hän on täysi-ikäinen ja opiskelee mieleistään alaa. Jälkiä jäi ja niitä joutuu loppuelämänsä kantamaan. Mutta olen niin kiitollinen jokaiselle ammattilaiselle, jotka tuota lasta kannatteli pahimman yli ja elämässä eteenpäin. Silloin kun mutsi oli maailman paskin ihminen, oli ammatti-ihmisiä jotka kantoi. Kuraattori, lasun ohjaaja, seurakunnan nuorisotyöntekijä. Ikuisesti olen heille kiitollinen.

Lässytilää. Naurettavaa paatosta.

No näin kuitenkin kävi. Tilanteesta on nyt jo useampi vuosi ja vaikeudet takanapäin. Itsekin ammattilaisena olen täysin sisällä siinä ajatuksessa, että lapsi on työn keskipiteessä. Jos lapsella on hätä, lapsen pitää saada apua ja siinä vanhemman asemalla ja ylpeydellä ei ole merkitystä.

Ja lisää lässynläätä.

Kuulostat sekavalta. Ei varakkuus tee immuuniksi mielenterveysongelmille, vaikka yksi trolli yrittikin niin väittää täällä aikoinaan.

Aika outoa tuokin, kun suret lasten olevan kiintyneet isäänsä. Tietenkin lapset kiintyvät kumpaankin vanhempaansa. Vain vanhempi itse voi lapset itsestään vieraannuttaa. Jos ne eivät sinuun ole yhtä syvästi kiintyneet, voit hakea syytä omasta käytöksestäsi. Ehkä he huomaavat miten pihalla olet ja heitä pelottaa, aiheellisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, minä oon ollut töissä lastensuojelussa ja minun lapsesta on tehty lasu teini-iän perseilyjen tuoksinassa. Ja se oli oikein hyvä asia se.

Miten siinä kävi?

Joskus mietin tätä, kun lasun työntekijät ovat usein itse naisia ja äitejä, ja tuntuvat pitävän itseään niin muiden äitien yläpuolella. Heillähän ei voi olla ongelmia/asiakkuutta.

Mitä jos lasun työntekijän lapsesta tehdään lasu ja tästä seuraa jopa sosiaalihuollon tai ladun asiakkuus?

Tunne on sinun päässä. Esim. Mminä ymmärrän miten lasu toimii, joten olin lähinnä helpottunut kun sain apya. Minä en todellakaan pitänyt itseä muiden yläpuolella. Minulla oli helppo lapsi, joka oli teini-ikään asti sellainen ystävällinen, empaattinen kaikien kaveri. Teininä elämä heitti aivan häränpyllyä tytön omassa päässä, "puitteet" oli ihan samat kuin ennenkin. Onneksi sai apua lasun kautta. Nyt hän on täysi-ikäinen ja opiskelee mieleistään alaa. Jälkiä jäi ja niitä joutuu loppuelämänsä kantamaan. Mutta olen niin kiitollinen jokaiselle ammattilaiselle, jotka tuota lasta kannatteli pahimman yli ja elämässä eteenpäin. Silloin kun mutsi oli maailman paskin ihminen, oli ammatti-ihmisiä jotka kantoi. Kuraattori, lasun ohjaaja, seurakunnan nuorisotyöntekijä. Ikuisesti olen heille kiitollinen.

Lässytilää. Naurettavaa paatosta.

No näin kuitenkin kävi. Tilanteesta on nyt jo useampi vuosi ja vaikeudet takanapäin. Itsekin ammattilaisena olen täysin sisällä siinä ajatuksessa, että lapsi on työn keskipiteessä. Jos lapsella on hätä, lapsen pitää saada apua ja siinä vanhemman asemalla ja ylpeydellä ei ole merkitystä.

Ja lisää lässynläätä.

Sun on parempi mennä kasvamaan muutamaksi vuodeksi. Vaikutat kymmenvuotiaslta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, minä oon ollut töissä lastensuojelussa ja minun lapsesta on tehty lasu teini-iän perseilyjen tuoksinassa. Ja se oli oikein hyvä asia se.

Miten siinä kävi?

Joskus mietin tätä, kun lasun työntekijät ovat usein itse naisia ja äitejä, ja tuntuvat pitävän itseään niin muiden äitien yläpuolella. Heillähän ei voi olla ongelmia/asiakkuutta.

Mitä jos lasun työntekijän lapsesta tehdään lasu ja tästä seuraa jopa sosiaalihuollon tai ladun asiakkuus?

Tunne on sinun päässä. Esim. Mminä ymmärrän miten lasu toimii, joten olin lähinnä helpottunut kun sain apya. Minä en todellakaan pitänyt itseä muiden yläpuolella. Minulla oli helppo lapsi, joka oli teini-ikään asti sellainen ystävällinen, empaattinen kaikien kaveri. Teininä elämä heitti aivan häränpyllyä tytön omassa päässä, "puitteet" oli ihan samat kuin ennenkin. Onneksi sai apua lasun kautta. Nyt hän on täysi-ikäinen ja opiskelee mieleistään alaa. Jälkiä jäi ja niitä joutuu loppuelämänsä kantamaan. Mutta olen niin kiitollinen jokaiselle ammattilaiselle, jotka tuota lasta kannatteli pahimman yli ja elämässä eteenpäin. Silloin kun mutsi oli maailman paskin ihminen, oli ammatti-ihmisiä jotka kantoi. Kuraattori, lasun ohjaaja, seurakunnan nuorisotyöntekijä. Ikuisesti olen heille kiitollinen.

Lässytilää. Naurettavaa paatosta.

No näin kuitenkin kävi. Tilanteesta on nyt jo useampi vuosi ja vaikeudet takanapäin. Itsekin ammattilaisena olen täysin sisällä siinä ajatuksessa, että lapsi on työn keskipiteessä. Jos lapsella on hätä, lapsen pitää saada apua ja siinä vanhemman asemalla ja ylpeydellä ei ole merkitystä.

Ja lisää lässynläätä.

Sun on parempi mennä kasvamaan muutamaksi vuodeksi. Vaikutat kymmenvuotiaslta.

Ensin lässytetään, sitten tölvitään ja etädiagnosoidaan. Kertoo kaiken.

Suomessa alkaa olla niin vähön lapsia että keksimällä keksitään lasu huolia. Yksi tälläinen lasu tehtailija on päiväkoti. Ensin halutaan kaikki lapset päiväkotiin vaikka ei tarvii niin se 20 H viikossa sitten sen jälkeen on hyvä herätä huoli jostain. Meillä tehty ilmoitus kun lapsi käynyt toisen päälle hoitajilla on aikaa ollut katsoa yksityiskohtausesti miten lapsen kädet on ollut ja kirjoittanut yrittää tukehduttaa toisen ei ole sitten tullut mieleen vaikka kiirehtiä ottamaan lapsi toisen kimpussa ei koska pitää ensin tarkkailla kaikki mahdolliset vartalon liikkeet ja sitten kerrottu tämän uhrin vanhemmille asia niin että sekä vanhemmat että lapsi shokissa. Eli oikeen liiooitellen ja äidille ei kerrota edes kenen lapsen kimppuun on hyökännyt ja lapsi itse kertoo on tullut riita lelusta. Missä hoitajan silmät silloin olleet ettei ole huomannut alkavaa riitaa.