Oikeesti, kuinka moni voi todeta oikeesti että oli narsistin uhri. Ne jäljet mitä narsisti jättää ovat todella pahat ja pitkäkestoiset.

Vierailija kirjoitti:

Mä jouduin käyttämään 10 vuotta mielialalääkkeitä koska jouduin usean eri narsistin uhriksi koulussa ja työelämässä. En jaksa luetella kaikkia juttuja joita olen käynyt läpi, lyhyesti ilmaistuna kiusaamista. Olen aina ollut "erilainen" enkä ole mielistellyt ketään.

Viimeisin ja kamalin juttu oli työnantaja, joka lemppasi minut pihalle siksi koska en muka hanskannut sosiaalista mediaa tarpeeksi hyvin ja en suostunut postaamaan itsestäni vapaa-ajalla kuvia firman instaan. Todellinen syy taisi olla se, että en mielistellyt hänelle. Hän on alueellaan vaikutusvaltainen ja hänen hovinsa on jättimäinen. Palkkasi minun tilalle heti koeajan jälkeen uuden vakituisen työntekijän, oman serkkunsa, jolla on instassa 2000 seuraajaa ja harrastaa matkustelua. Ilmoitti minulle potkuista julkisessa Instapäivityksessä, jonka saattoi nähdä tuhannet ihmiset. Meinasin t*ppaa itseni tuon jälkeen ja jouduin osastolle. 

Anna mä arvaan: kyseessä on mainostoimistoyrittäjä. Ne on kaikki järjestään jotenkin häiriintyneitä; psykoja tai narskuja. 

Minullakin pari hassua kokemusta hajottajista ja prosessi menossa. Vaikutan kai kylmältä ja pelottavalta mutta suojelen sisuskaluni etten enää luisu pimeälle puolelle.

Itsetuntemus ja tahtotila tässä on kasvaneet. En ole ylpeä jos loukkaan mutta päivä kerrallaan.

Muuttuuko narsisti paremmaksi erilaisen ihmisen kanssa vai onko aina sama tulevaisuus?

Vierailija kirjoitti:

Sairaampia ovat nämä valittavat uhrit. Mikään pakko ei ole uhriksi alkaa ja hakeutuisivat hoitoon läheisriippuvuudesta jos huomaa jatkuvasti hakeutuvansa uhrin asemaan. Toista ihmistä ei pysty muuttamaan muuta kuin itseään että pystyy puolustautumaan hyväksikäyttäjiltä ja sanomaan EI. 

Ja tähän viestiin ei sitten päivystävä äitihullutrollipoju vastaa, ymmärrettävästä syystä.

Narskulla alkaa varmaan vasta sitten "sujumaan", kun kumppaniksi löytyy toinen häiriintynyt. Tosin silloin keskitytään yhdessä kiusaamaan ja hyödyntämään muita, mutta rauhoittaahan se, kun toinen ei näe missään mitään vikaa. Vai?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä jouduin käyttämään 10 vuotta mielialalääkkeitä koska jouduin usean eri narsistin uhriksi koulussa ja työelämässä. En jaksa luetella kaikkia juttuja joita olen käynyt läpi, lyhyesti ilmaistuna kiusaamista. Olen aina ollut "erilainen" enkä ole mielistellyt ketään.

Viimeisin ja kamalin juttu oli työnantaja, joka lemppasi minut pihalle siksi koska en muka hanskannut sosiaalista mediaa tarpeeksi hyvin ja en suostunut postaamaan itsestäni vapaa-ajalla kuvia firman instaan. Todellinen syy taisi olla se, että en mielistellyt hänelle. Hän on alueellaan vaikutusvaltainen ja hänen hovinsa on jättimäinen. Palkkasi minun tilalle heti koeajan jälkeen uuden vakituisen työntekijän, oman serkkunsa, jolla on instassa 2000 seuraajaa ja harrastaa matkustelua. Ilmoitti minulle potkuista julkisessa Instapäivityksessä, jonka saattoi nähdä tuhannet ihmiset. Meinasin t*ppaa itseni tuon jälkeen ja jouduin osastolle. 

Anna mä arvaan: kyseessä on mainostoimistoyrittäjä. Ne on kaikki järjestään jotenkin häiriintyneitä; psykoja tai narskuja. 

Pinnallisia toki, mutta menepä tutustumaan idän viennin setämiehiin. Ei enää naurata. Koskaan. Ilmeisesti jo rekryssä vaatimuksena epäihmisyys.

Äitini ja isäni, molemmat. Toinen dominoiva, toinen läheisriippuvainen, varsin tavallinen narsistikombo.

He olivat kumpikin oikein salonkikelpoisia, kukaan ei uskonut mitä kotoa kerroin. Henkistä väkivaltaa, välillä fyysistäkin, eristämistä kavereista, täydessä kontrollissa elämistä... Kääntöpuolena hukuttaminen materiaan ja oman erinomaisuuden pönkittäminen sillä, että heidän lapsellaan on hienoimmat vaatteet, lelut,... Itsensä tappamisella uhkailua, jos vain erehdyin jotain väärää pyytämään tai sanomaan. Tämä pahenk koko ajan, pikkulapsi on helpommin johdateltavissa, mutta teini ei olekaan.

Kun täytin 18v lähdin kotoa, enkä ole yhteyksiä pitänyt. Vaan helv*tti jatkuu, jostain löysivät exäni, jota eivät ole koskaan siis meidän yhdessä ollessamme tavanneet ja hänen kauttaan ovat luikerrelleet lastemme elämään. Eikä usko ex, eivätkä oikein lapsetkaan (11 ja 8v), että nämä fantastiset ihmiset eivät ole hyväksi kenellekään. Ja minä en voi auttaa, omia lapsiani.

Vierailija kirjoitti:

Olen kuullut väitteen, jonka mukaan useimmat niistä, jotka nimittelevät muita narsisteiksi, ovat sitä itse. Väitteen esitti vankilapsykiatri.

Empatiakyvyn puutteesta narsistin tunnistaa. Kiukkuisuus tai kriittisyys ei narsistia paljasta, sillä nämä ovat normaaleja piirteitä ja yleensä reaktioita johonkin, mikä on oikeasti pielessä.

Narsistin reaktio häneen kohdistuvaan kritiikkiin on uhriutuminen ja suhteeton aggressio.

EA Heidi.

Monissa ihmisissä on narsistisia piirteitä, joissakin enemmän ja joissakin vähemmän.  Puhdasta narsistia en ole koskaan tavannut ainakaan niin, että olisin itse hänen narsisminsa joutunut toteamaan.  Työpaikallani käy usein eräs asiakas, josta hänet lähemmin tuntevat sanovat, että hän on täydellinen narsisti.  Minä en sitä piirrettä hänessä näe, koska hän käyttäytyy ihan tavallisesti meillä asioidessaan.  Mutta ne asiat, mitä hänestä olen sitten muualta kuullut, vakuuttavat kyllä minutkin.   Mm. hänen omat lapsensa, joita on kahdesta liitosta, ovat kaikki lopettaneet yhteydenpidon häneen.  Narsisti kykenee omassa itseihailussaan aika hurjiin asioihin.

Exäni oli sellainen, että hän käsitteli ja näki kaikki asiat vain omalta kannaltaan.  Hän ajatteli kaikessa aina ensin vain itseään.  Se on äärettömän rasittava piirre.  Hän pystyi viemään tämän itsekkyytensä aika vaikuttaviin sfääreihin.  Maailma sai vaikka kaatua ympäriltä, kunhan HÄNEN hyvinvoinnistaan vain huolehdittiin.  Viis siitä, miltä muista tuntui.  En muista yhtäkään tilannetta, missä hän olisi saattanut tuntea edes jonkinlaista empatiaa.  Jollain lailla hän pystyi kyllä näyttelemään sellaista, mutta sen havaitsi näyttelemiseksi hyvin helposti, huono näyttelijähän tekee ylilyöntejä, siis ns. ylinäyttelee.  Kuin alakoulun koulunäytelmässä. Seurusteluaikana olin niin nuori ja tyhmä, että se vielä upposi minuun.  

Mutta en silti tunnista häntä puhdasveriseksi narsistiksi.  Mitään hovia hän ei ympärilleen keräillyt, ennemminkin hän vihasi ihmisiä ja varsinkin miehiä, koska hän koki jokaisen miehen kilpailijakseen, joka oli tavalla tai toisella voitettava, ja jos ei siihen kyennyt, tämä tyyppi heitettiin kylmästi sivuun.  Vaikka olisi miten mukava ja ihan tavallinen ihminen, niin "en tykkää sen naamasta, pysyköön pois."  Tällä tavalla hän pikku hiljaa poltti kaikki siltansa.

Narsistille tyypillinen kunnianhimo häneltä myös puuttui kokonaan.  Häntä ei kiinnostanut yhtään mikään, eikä raha ollut hänelle lainkaan oleellinen asia elämässä.  Itse asiassa ajattelen nykyään, että hän oli yksinkertaisesti laiska.   En ole ikinä kuullut, että se olisi narsistinen piirre.  

täälläkin toistuu samat tarinat  8 vuotta, 10 vuotta ,,yms naimisissa narsistin kanssa.

kyllä se on että kirjoittaja itse ollut sairaalloisen läheisriippuvainen ja epätoivoissaan tehnyt kaiken ettei toinen jättäisi.

ei kukaan täysjärkinen olisi oikean narsistin kans edes viikkoa.

Kyllä useamman psykologin ja psykiatrin mielestä ja olen traumatisoitunut suhteen aikana työkyvyttömäksi. He itseasiassa otti asian puheeksi, että olen narsistin kanssa suhteessa. Minun oli vielä vuosia eronkin jälkeen vaikea hyväksyä, että mieheni oli todellakin narsisti. Kun hoitava taho sen aikoinaan otti puheeksi minä suutuin mieheni puolesta ja häpesin itseäni että olin edes ollut läsnä kyseisessä keskustelussa ja samalla pelkäsin että mieheni saisi tietää niistä puheista. Hoitava taho laittoivat minut opiskelemaan aiheesta ja sitä kautta pikkuhiljaa opin itse etsimään tietoa ja ymmärrys tuli lopulta.

Olen joutunut kieroilun ja kieroilun yrityksen kohteeksi kahdesti. Liittyy ihan lähisuhteisiin. Purin tätä kolmannelle, niin mitäs narskukaveri keksi sanoa:"jos et sinä ole hälle ilkeä ei hänkään sinulle". Alkoi siis asettaa jotain sääntöjä minulle, vaikka purin omaa paha oloani ystävälle kolmannen osapuolen teoista selkäni takana( yritti kiemurrella lähipiiriin satuttamaan minua ja toinen satuttikin) jotka siis käsittämätöntä kieroilua. Tästä on siis ihan selkeät todisteet että koittanut tuhota minun elämääni ja tämä toinen ilmeisesti yritti myös vähän samaa.

Kaiken lisäksi joka kerta, kun olen näitä asioita ottanut esille, joku on tullut torppaamaan, ikään kuin kieroilua olisi normaalia.

Voit joutua ison joukon ihmisiä uhriksi, kun kaikki alkaa sinua kohdella huonosti. Narsku valitsee toimintalinjakseen olla olematta sen kiusatun/heikon/kieroilun kohteeksi tulleen puolella, koska hän ei tykkää heikkoudesta.

Eli summasummarum, suojaa itsesi kaikilta narskuilta ja mene terapiaan itkemään.

Mitään tunnetukea en ole saanut näihin asioihin (en voi tässä selvittää tarkemmin kuinka moni ihminen minua on koittanut satuttaa) enkä tule enää ystävä ko. henkilöiden kanssa olemaan. Parempi olla ajattelematta koko asioita, mutta vaikeaa se on.