Lue keskustelun säännöt.
Voi järkytys tuota suomalaisten ylipainoisuutta!
07.11.2019 |
https://yle.fi/uutiset/3-11056365
Suomessa 67,6% väestöstä ylipainoisia, kuin Ruotsissa vastaava luku on hieman yli 48% ja Norjassa tasan 46%.
Suomalaisten ylipainoisuusluvut ovat aivan järkyttävää katsottavaa!
Kommentit (986)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se hyöty terveyspalveluiden yksityistämisestä olisi että läskit joutuisivat sitten maksamaan omat 50 elämäntapasairauttaan ja niiden hoidot itse, ameriikan mallii!
Samaa mieltä jos tämä ulotetaan kaikkeen mahdolliseen itseaiheutettuun mielenterveysongelmista urheiluun. Mikäli pilaat kroppasi urheilullasi, maksa itse! Mikäli masennut, maksa itse! Mikäli saat taudin, maksa itse!
Juuri näin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa nämä ketjun laihdutusneuvot :D Voi jestas, ihmettelen, jos nuo on yhdellekkään lihavalle mitään uusia ajatuksia. Se laihtuminen ja laihana pysyminen ei meidän yhteiskunnassa ole noin yksinkertaista, asiaan vaikuttaa moni tekijä eikä mikään yksittäinen annoskoko tai liikaa hiilareita tai se, että syödään liian usein.
Kaikista naurettavinta on se, kun joku ikuisuushoikka mutuilija yrittää ihan tosissaan neuvoa lihavaa miten tämä laihtuisi, eikä taustalla ole minkäänlaista koulutusta tai oikeanlaista perehtymistä asioihin.
Ainahan näitä riittää joka asiassa. Masentuneellekkin tulee paljon neuvoja sellaiselta, joka ei ole koskaan ollut masentunut, alkoholisti saa neuvoja ikuisuusraittiilta ja liikkumatonta taas neuvoo ihminen joka ihan luonnostaan on aina ollut urheilullinen. Itsensä korostamista ja aika törkeääkin sellaista mielestäni, ajatellaan, että ollaan parempia kuin joku toinen ja siksi on oikeus mennä neuvomaan, vaikkei oikeasti tiedä siitä ONGELMASTA yhtään mitään.
Aika moni meistä on kokenut masennuksen, jopa syvän depression. Aika monella suomalaisella on ollut jossain vaiheessa elämäänsä enemmän tai vähemmän pahempi alkoholiongelma ja suuri osa on varmasti joskus laihduttanut. Nuo eivät ole sellaisia ongelmia, joiden kanssa ihmiset eivät arkipäivässään kamppailisi. Eihän laihtumisessa ole mitään kognitiivisesti vaativaa asiaa, johon jokainen ihminen ei älyllisellä tasolla pystyisi ja siksi laihduttamiseen kuin masennuksenkin hoitamiseen on usein tosiaan aika helppo antaa vinkkejä. Ongelma on tavoissa ja tunnesäätelyn ongelmissa, jotka hallitsevat omaa toimintaa. Niihin on helpompi vaikuttaa ennaltaehkäisevästi ja makrotasolla, kuin antaa ensin lasten lihoa ylipainoiseksi ja sitten palkata jokaiselle henkilökohtainen terveysammattilainen antamaan laihtumisvinkkejä ja psykososiaalista tukea. Ihmisen piintyneet tavat ja makumieltymykset kehityvät lapsuudessa ja aikuisena vaatii aikamoista uudelleen ohjelmointia, että haitallisista ruokailutottumuksista opitaan pois.
Siinä jälleen yksi ihmeparantaja ilmoittautuu :D Kyllä sun kannattaa nyt esittäytyä tiedeyhteisölle tämän teoriasi kanssa, koska olisihan se hienoa, että ohjeillasi jokainen lihava laihtuisi normaalipainoiseksi muutamassa vuodessa, jokainen masentunut paranisi masennuksesta ja jokainen alkoholisti paranisi alkoholismista.
Itse asiassa teoria ei ole minun, vaan näkemykseni linjassa tieteellisen tutkimustiedon kanssa. En väittänyt, että näiden ongelmien ratkaisu olisi helppoa, vaan päin vastoin. Ongelma taitaa olla enemmänkin sinun luetun ymmärtämisessäsi ja siitä, ettet ole perehtynyt alkeellisella tasolla siihen, mistä puhun. Sanoin, että lihavuutta pitäisi EHKÄISTÄ, koska laihtuminen ei ole helppoa ja että on aivan inhimillistä, että omien tapojen, tottumusten ja tunnesäätelyn muuttaminen on vaikeaa. Siksi ihmiset harvoin laihtuvat pysyvästi etenkään ympäristössä, jossa on paljon epäterveellistä ruokaa tarjolla ja vähän arkiliikuntaa. On tutkittu, että ihmiset hyvin usein lihovat takaisin onnistuttuaan laihtumaan ensin normaaliin painoon, jos onnistuvat laihtumaan lainkaan. Toisin sanoen se, ettet sinä kykene muuttumaan ja laihtumaan on inhimillistä ja tavanomaista ja jopa suurin osa ihmisistä tässä maassa tietää, mistä puhut.
En ymmärrä, miksi loukkaannuit, kun kerrankin koko ikänsä hoikka ja urheilullinen ihminen empatiseeraa sinua siitä, ettet kykene johonkin, mistä sinua kohtuuttomasti syyllistetään. Minun ja sinun välillä ei ole eroa itsekurissa eikä kognitiivisessa kapasiteetissa käsittää alkeellisia laihdutusvinkkejä, vaan siinä, että minulla oli hoikat ja terveellisesti syövät urheilulliset vanhemmat eikä suhteeni ruokaan koskaan ole vääristynyt esimerkiksi emotionaalisten traumojen johdosta. Olen pahoillani, jos tämä näkemykseni loukkasi sinua.
Kilothan ei tule yhdessä yössä niin olen aina ihmetellyt että miksi ihmiset vain kattelevat kilojensa lisääntymistä. Jos minulle rupeaisi tulemaan pari ylimääräistä kiloa niin heti ryhtiliike päälle eli dietti ja liikuntaa lisää. Olen ollut koko aikuisikäni saman painoinen eli 50kg.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän ruokakulttuurissa on jotain mätää. Olen tullut siihen tulokseen. Kun mä lähdin laihduttamaan pientä ylipainoa pois, se kävi yllättävän vaikeaksi vaaditun sosiaalisen syömisen takia. Jos en halunnut syödä viineriä, niin alkoi kauhea painostus ja mua sanottiin laihaksikin. Jos vähänkin tapaa ihmisiä, niin pitäisi olla hatkuvasti syömässä pullaa.
Omassa suvussani pula-aika ja lapsena koettu nälkä on selvästi myös vaikuttaneet meidän syömiseen. Isovanhemmat eli sota-aikana ja kun vanhemmat eli omaa lapsuuttaan, oli köyhää. Aika tavallinen tilanne Suomessa. Eli sitten kun ruokaa, voita, sokeria, valkoista vehnää ja kaikkea on, niin pitää syödä. Rakkautta osoitetaan ruualla. Mun mummoni kun teki mulle voileipiä, niin voita oli todella paksu kerros ja juustoakin se leikkasi usein veitsellä siihen päälle. Vanhemmat kasasi kotona lautaselle kauhean ruokavuoren ja kaikki piti syödä. Pysyin kai runsaan liikunnan takia kuitenkin hoikkana. Ja siksikin kun limsan ja energiajuomien kittaaminen ei ollut arjessa tavallista.
Kiireessä ihmiset myös syövät ruokaa, jossa on paljon enemmän kaloreita kuin mitä tulee kulutettua. Mä huomasin opiskeluaikana lihovani ihan vain yliopiston kahvilan sämpylöiden takia. Paino laski taas, kun rupesin syömään niitä harvemmin. Huomasin tuon parin kilon nousun vain siksi, kun mulla oli jotain syömishäiriöoireilua ja tarkkailin kroppaani ihan pakonomaisesti. Nykyään vastaavat valinnat lihottaa mua huomaamatta helposti kymmenenkin kiloa ajan mittaan.
Tuossa edellä joku puhui mauttomasta ruuasta ja siitä, että sekin ajaa ahmimaan herkkuja, kun aivot haluaa makuelämyksiä jostain. Uskon, että sekin pitää paikkansa. Ainakin omalla kohdallani.
Alkoholi myös lihottaa. Oluessa on paljon kaloreita. Suomessa juodaan vähän turhan paljon.
Asiaan pitäisi kuitenkin pystyä suhtautumaan jotenkin myötätuntoisesti. Ihmisten on vaikeaa muuttaa tottumuksiasn ja suhdettaan ruokaan (tai alkoholiin).
Huomaathan tässäkin keskustelussa, miten lihavia puolustellaan ja ihannoidaan :D Jos joku täällä sanoo olevansa hoikka ja urheilevansa, niin saman tien joku läski täällä huutelee, että on mm. tyhmä, empatiakyvytön tai mitälie vielä.
Tässä keskustelussa huomaa niin mustavalkoisesti sen, että lihavat ovat katkeria ja kateellisia ja haluavat kaikkien muidenkin olevan. Ei peräänkuuluteta mitään vastuuta itsestään tai omista valinnoista, vaan pitää taputtaa jollekin postilaatikolle kävelylle. Ja laiha on tyhmä!! (Ihan kuin lihava ihminen olisi mitenkään fiksu)
Mammapalsta tosin on enemmistövoittoisesti lihavia niin ei ihme. Ei täällä ainakaan mitään älyllistä keskustelua voi saada aikaan, kun yksikään lihava ei objektiivisesti voi argumentoida puolestaan tai nähdä itseään objektiivisessa valossa.
Aika tyhmää argumentointia. Mikäli 75 % kansasta on ylipainoisia ja lihavia, niin kai se on silloin joka puolella maata sama tilanne, ei vain vauvapalstalla? Lisäksi jos ihminen näkee lihavan luuseria, esisairaana yhteiskunnan loisena, on ihminen tullut tuolloin aivopestyksi kaikella muulla kuin tieteellisellä tiedolla. Ihmisen oma valinta ei kuitenkaan ole koskaan ihmisen oma valinta, vaan sosialisaatiossa opittua. Eli lihavuusepidemian syy ei ole yksilö, vaan yhteisö ja tarkemmin kaupat ja muut, jotka pyrkivät maksimoimaan ruoan myymisen ja siitä saatavat katteet.
- Eri
siis mitä ihmeen tuubaa, kauppojen vika se että meidänkin toimiston leena kipittää hakemaan ensimmäisenä pullaa aina kun sitä on tarjolla?? ::::::::d
Onhan se. Kauppa on neuromarkkinoinut pullan olevan ihana, mielialaa nostava juttu. Siinä missä suklaa, McDonalds tai jokin muu. Ei se teidän toimiston Leena ole itse sitä pullan ja mielihyvän välistä yhteyttä tajunnut. Huomaathan, että diabetesliittokin kehottaa syömään pullaa, kun on kerran insuliinia tarjolla oikein piikistä.
Vierailija kirjoitti:
Kilothan ei tule yhdessä yössä niin olen aina ihmetellyt että miksi ihmiset vain kattelevat kilojensa lisääntymistä. Jos minulle rupeaisi tulemaan pari ylimääräistä kiloa niin heti ryhtiliike päälle eli dietti ja liikuntaa lisää. Olen ollut koko aikuisikäni saman painoinen eli 50kg.
Entä miten neuroottinen olet ja mikä on psykologinen statuksesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta Suomessa ei haluta tehdä mitään ylipainon voittamiseksi. Yksi tärkeä tekijä olisi lisätä liikuntaa. Mutta ei, kansan asenteet ovat sellaisia, että autoilijat marisevat, kuinka pyöräilijät ja jalankulkijat ovat liikenteessä haittana ja marisevat myös uusien pyöräteiden ja jalkakäytävien rakentamisesta. Lisäksi lähes kaikki urheilu viedään maksukanaville, ettei ihmiset vain saisi mitään virikkeitä liikuntaan ja kansa huutaa "kuinka urheilijoita lähetetään verorahoilla kisaturisteiksi".
Liikunnalla on pieni merkitys painonhallintaan. Isoin merkitys olisi sillä että huolehdittaisiin kansalaisten stressiä pienemmäksi, varmistettaisiin että kaikilla on aikaa ja mahdollisuus nukkua (unettomuus on Suomessa iso ongelma ja unettomuus lisää ylipainoa). Samoin vuorotyöstä sen verran tuntuvat korvaukset että on aito mahdollisuus ostaa juuri sellaista terveellistä ruokaa kuin haluaa, oli se sitten vaikka marjoja ja hedelmiä ja luomukasviksia, tai niistä valmiiksi koostettuja aterioita ravintolasta.
Samoin suolistomikrobit ja suolistohormonit kuntoon vaikka lääkityksellä jos ei muuten. Tämä aiheuttaisi jo merkittävää painonpudotusta.
Vierailija kirjoitti:
Kilothan ei tule yhdessä yössä niin olen aina ihmetellyt että miksi ihmiset vain kattelevat kilojensa lisääntymistä. Jos minulle rupeaisi tulemaan pari ylimääräistä kiloa niin heti ryhtiliike päälle eli dietti ja liikuntaa lisää. Olen ollut koko aikuisikäni saman painoinen eli 50kg.
Justiinsa tuossa ylempänä joku sanoi, että aiemmin huomasi parin kilon painonnousun vain jos tarkkaili kehoaan syömishäiriöisen vimmalla. Oli lihonut opiskeluaikoina pari kiloa, koska söi koulun kahvilan jotain sämpylöitä tai pullia.
Nykyään kuulemma ei huomaa kuin vasta 10kg lihomisen.
Ihan aivotonta, miten paha tuo läskisokeus voi olla? Ensinnäkin, terveelliseen elämään ei kuulu jotkut koulun pitkopullat tai valmissämpylät.
Ja jos 2 kiloa rasvaa kertyy omaan kehoon, niin siihen menee aikaa ja huomaan sen HETI.
10 kiloa on ihan järjetön määrä lihoa huomaamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän ruokakulttuurissa on jotain mätää. Olen tullut siihen tulokseen. Kun mä lähdin laihduttamaan pientä ylipainoa pois, se kävi yllättävän vaikeaksi vaaditun sosiaalisen syömisen takia. Jos en halunnut syödä viineriä, niin alkoi kauhea painostus ja mua sanottiin laihaksikin. Jos vähänkin tapaa ihmisiä, niin pitäisi olla hatkuvasti syömässä pullaa.
Omassa suvussani pula-aika ja lapsena koettu nälkä on selvästi myös vaikuttaneet meidän syömiseen. Isovanhemmat eli sota-aikana ja kun vanhemmat eli omaa lapsuuttaan, oli köyhää. Aika tavallinen tilanne Suomessa. Eli sitten kun ruokaa, voita, sokeria, valkoista vehnää ja kaikkea on, niin pitää syödä. Rakkautta osoitetaan ruualla. Mun mummoni kun teki mulle voileipiä, niin voita oli todella paksu kerros ja juustoakin se leikkasi usein veitsellä siihen päälle. Vanhemmat kasasi kotona lautaselle kauhean ruokavuoren ja kaikki piti syödä. Pysyin kai runsaan liikunnan takia kuitenkin hoikkana. Ja siksikin kun limsan ja energiajuomien kittaaminen ei ollut arjessa tavallista.
Kiireessä ihmiset myös syövät ruokaa, jossa on paljon enemmän kaloreita kuin mitä tulee kulutettua. Mä huomasin opiskeluaikana lihovani ihan vain yliopiston kahvilan sämpylöiden takia. Paino laski taas, kun rupesin syömään niitä harvemmin. Huomasin tuon parin kilon nousun vain siksi, kun mulla oli jotain syömishäiriöoireilua ja tarkkailin kroppaani ihan pakonomaisesti. Nykyään vastaavat valinnat lihottaa mua huomaamatta helposti kymmenenkin kiloa ajan mittaan.
Tuossa edellä joku puhui mauttomasta ruuasta ja siitä, että sekin ajaa ahmimaan herkkuja, kun aivot haluaa makuelämyksiä jostain. Uskon, että sekin pitää paikkansa. Ainakin omalla kohdallani.
Alkoholi myös lihottaa. Oluessa on paljon kaloreita. Suomessa juodaan vähän turhan paljon.
Asiaan pitäisi kuitenkin pystyä suhtautumaan jotenkin myötätuntoisesti. Ihmisten on vaikeaa muuttaa tottumuksiasn ja suhdettaan ruokaan (tai alkoholiin).
Huomaathan tässäkin keskustelussa, miten lihavia puolustellaan ja ihannoidaan :D Jos joku täällä sanoo olevansa hoikka ja urheilevansa, niin saman tien joku läski täällä huutelee, että on mm. tyhmä, empatiakyvytön tai mitälie vielä.
Tässä keskustelussa huomaa niin mustavalkoisesti sen, että lihavat ovat katkeria ja kateellisia ja haluavat kaikkien muidenkin olevan. Ei peräänkuuluteta mitään vastuuta itsestään tai omista valinnoista, vaan pitää taputtaa jollekin postilaatikolle kävelylle. Ja laiha on tyhmä!! (Ihan kuin lihava ihminen olisi mitenkään fiksu)
Mammapalsta tosin on enemmistövoittoisesti lihavia niin ei ihme. Ei täällä ainakaan mitään älyllistä keskustelua voi saada aikaan, kun yksikään lihava ei objektiivisesti voi argumentoida puolestaan tai nähdä itseään objektiivisessa valossa.
Aika tyhmää argumentointia. Mikäli 75 % kansasta on ylipainoisia ja lihavia, niin kai se on silloin joka puolella maata sama tilanne, ei vain vauvapalstalla? Lisäksi jos ihminen näkee lihavan luuseria, esisairaana yhteiskunnan loisena, on ihminen tullut tuolloin aivopestyksi kaikella muulla kuin tieteellisellä tiedolla. Ihmisen oma valinta ei kuitenkaan ole koskaan ihmisen oma valinta, vaan sosialisaatiossa opittua. Eli lihavuusepidemian syy ei ole yksilö, vaan yhteisö ja tarkemmin kaupat ja muut, jotka pyrkivät maksimoimaan ruoan myymisen ja siitä saatavat katteet.
- Eri
siis mitä ihmeen tuubaa, kauppojen vika se että meidänkin toimiston leena kipittää hakemaan ensimmäisenä pullaa aina kun sitä on tarjolla?? ::::::::d
Onhan se. Kauppa on neuromarkkinoinut pullan olevan ihana, mielialaa nostava juttu. Siinä missä suklaa, McDonalds tai jokin muu. Ei se teidän toimiston Leena ole itse sitä pullan ja mielihyvän välistä yhteyttä tajunnut. Huomaathan, että diabetesliittokin kehottaa syömään pullaa, kun on kerran insuliinia tarjolla oikein piikistä.
eli siis voinen tästä olettaa, että leena ei ole älyllisesti kovinkaan korkealla tasolla koska ei osaa tuota ilmiselvää ja kaikkien tuntemaa yhteyttä havaita?
tämän voin kyllä uskoa, lihavat eivät vaikuta olevan kovinkaan fiksuja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kilothan ei tule yhdessä yössä niin olen aina ihmetellyt että miksi ihmiset vain kattelevat kilojensa lisääntymistä. Jos minulle rupeaisi tulemaan pari ylimääräistä kiloa niin heti ryhtiliike päälle eli dietti ja liikuntaa lisää. Olen ollut koko aikuisikäni saman painoinen eli 50kg.
Entä miten neuroottinen olet ja mikä on psykologinen statuksesi?
En ole lainkaan neuroottinen. Sinulla luultavasti on psyykkisiä ongelmia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa nämä ketjun laihdutusneuvot :D Voi jestas, ihmettelen, jos nuo on yhdellekkään lihavalle mitään uusia ajatuksia. Se laihtuminen ja laihana pysyminen ei meidän yhteiskunnassa ole noin yksinkertaista, asiaan vaikuttaa moni tekijä eikä mikään yksittäinen annoskoko tai liikaa hiilareita tai se, että syödään liian usein.
Kaikista naurettavinta on se, kun joku ikuisuushoikka mutuilija yrittää ihan tosissaan neuvoa lihavaa miten tämä laihtuisi, eikä taustalla ole minkäänlaista koulutusta tai oikeanlaista perehtymistä asioihin.
Ainahan näitä riittää joka asiassa. Masentuneellekkin tulee paljon neuvoja sellaiselta, joka ei ole koskaan ollut masentunut, alkoholisti saa neuvoja ikuisuusraittiilta ja liikkumatonta taas neuvoo ihminen joka ihan luonnostaan on aina ollut urheilullinen. Itsensä korostamista ja aika törkeääkin sellaista mielestäni, ajatellaan, että ollaan parempia kuin joku toinen ja siksi on oikeus mennä neuvomaan, vaikkei oikeasti tiedä siitä ONGELMASTA yhtään mitään.
Aika moni meistä on kokenut masennuksen, jopa syvän depression. Aika monella suomalaisella on ollut jossain vaiheessa elämäänsä enemmän tai vähemmän pahempi alkoholiongelma ja suuri osa on varmasti joskus laihduttanut. Nuo eivät ole sellaisia ongelmia, joiden kanssa ihmiset eivät arkipäivässään kamppailisi. Eihän laihtumisessa ole mitään kognitiivisesti vaativaa asiaa, johon jokainen ihminen ei älyllisellä tasolla pystyisi ja siksi laihduttamiseen kuin masennuksenkin hoitamiseen on usein tosiaan aika helppo antaa vinkkejä. Ongelma on tavoissa ja tunnesäätelyn ongelmissa, jotka hallitsevat omaa toimintaa. Niihin on helpompi vaikuttaa ennaltaehkäisevästi ja makrotasolla, kuin antaa ensin lasten lihoa ylipainoiseksi ja sitten palkata jokaiselle henkilökohtainen terveysammattilainen antamaan laihtumisvinkkejä ja psykososiaalista tukea. Ihmisen piintyneet tavat ja makumieltymykset kehityvät lapsuudessa ja aikuisena vaatii aikamoista uudelleen ohjelmointia, että haitallisista ruokailutottumuksista opitaan pois.
Siinä jälleen yksi ihmeparantaja ilmoittautuu :D Kyllä sun kannattaa nyt esittäytyä tiedeyhteisölle tämän teoriasi kanssa, koska olisihan se hienoa, että ohjeillasi jokainen lihava laihtuisi normaalipainoiseksi muutamassa vuodessa, jokainen masentunut paranisi masennuksesta ja jokainen alkoholisti paranisi alkoholismista.
Itse asiassa teoria ei ole minun, vaan näkemykseni linjassa tieteellisen tutkimustiedon kanssa. En väittänyt, että näiden ongelmien ratkaisu olisi helppoa, vaan päin vastoin. Ongelma taitaa olla enemmänkin sinun luetun ymmärtämisessäsi ja siitä, ettet ole perehtynyt alkeellisella tasolla siihen, mistä puhun. Sanoin, että lihavuutta pitäisi EHKÄISTÄ, koska laihtuminen ei ole helppoa ja että on aivan inhimillistä, että omien tapojen, tottumusten ja tunnesäätelyn muuttaminen on vaikeaa. Siksi ihmiset harvoin laihtuvat pysyvästi etenkään ympäristössä, jossa on paljon epäterveellistä ruokaa tarjolla ja vähän arkiliikuntaa. On tutkittu, että ihmiset hyvin usein lihovat takaisin onnistuttuaan laihtumaan ensin normaaliin painoon, jos onnistuvat laihtumaan lainkaan. Toisin sanoen se, ettet sinä kykene muuttumaan ja laihtumaan on inhimillistä ja tavanomaista ja jopa suurin osa ihmisistä tässä maassa tietää, mistä puhut.
En ymmärrä, miksi loukkaannuit, kun kerrankin koko ikänsä hoikka ja urheilullinen ihminen empatiseeraa sinua siitä, ettet kykene johonkin, mistä sinua kohtuuttomasti syyllistetään. Minun ja sinun välillä ei ole eroa itsekurissa eikä kognitiivisessa kapasiteetissa käsittää alkeellisia laihdutusvinkkejä, vaan siinä, että minulla oli hoikat ja terveellisesti syövät urheilulliset vanhemmat eikä suhteeni ruokaan koskaan ole vääristynyt esimerkiksi emotionaalisten traumojen johdosta. Olen pahoillani, jos tämä näkemykseni loukkasi sinua.
Liian yksioikoista. Selittävinä tekijöinä epigenetiikka, genetiikka ja monet muut nature-tyyppiset asiat vaikuttavat siinä missä nurture, vaikka se on tietysti totta, että stressi on neurotoksinen ja tuhoaa monia terveyteen liittyviä asioita, myös syömisen hallinnan. Stressiä ei vain kukaan koskaan korosta, koska stressin hoitaminen vähentäisi tuloja.
- Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kilothan ei tule yhdessä yössä niin olen aina ihmetellyt että miksi ihmiset vain kattelevat kilojensa lisääntymistä. Jos minulle rupeaisi tulemaan pari ylimääräistä kiloa niin heti ryhtiliike päälle eli dietti ja liikuntaa lisää. Olen ollut koko aikuisikäni saman painoinen eli 50kg.
Entä miten neuroottinen olet ja mikä on psykologinen statuksesi?
En ole lainkaan neuroottinen. Sinulla luultavasti on psyykkisiä ongelmia?
Ei vaan tutkimusten mukaan itseensä jatkuvasti keskittyvät ihmiset ovat neuroottisempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän ruokakulttuurissa on jotain mätää. Olen tullut siihen tulokseen. Kun mä lähdin laihduttamaan pientä ylipainoa pois, se kävi yllättävän vaikeaksi vaaditun sosiaalisen syömisen takia. Jos en halunnut syödä viineriä, niin alkoi kauhea painostus ja mua sanottiin laihaksikin. Jos vähänkin tapaa ihmisiä, niin pitäisi olla hatkuvasti syömässä pullaa.
Omassa suvussani pula-aika ja lapsena koettu nälkä on selvästi myös vaikuttaneet meidän syömiseen. Isovanhemmat eli sota-aikana ja kun vanhemmat eli omaa lapsuuttaan, oli köyhää. Aika tavallinen tilanne Suomessa. Eli sitten kun ruokaa, voita, sokeria, valkoista vehnää ja kaikkea on, niin pitää syödä. Rakkautta osoitetaan ruualla. Mun mummoni kun teki mulle voileipiä, niin voita oli todella paksu kerros ja juustoakin se leikkasi usein veitsellä siihen päälle. Vanhemmat kasasi kotona lautaselle kauhean ruokavuoren ja kaikki piti syödä. Pysyin kai runsaan liikunnan takia kuitenkin hoikkana. Ja siksikin kun limsan ja energiajuomien kittaaminen ei ollut arjessa tavallista.
Kiireessä ihmiset myös syövät ruokaa, jossa on paljon enemmän kaloreita kuin mitä tulee kulutettua. Mä huomasin opiskeluaikana lihovani ihan vain yliopiston kahvilan sämpylöiden takia. Paino laski taas, kun rupesin syömään niitä harvemmin. Huomasin tuon parin kilon nousun vain siksi, kun mulla oli jotain syömishäiriöoireilua ja tarkkailin kroppaani ihan pakonomaisesti. Nykyään vastaavat valinnat lihottaa mua huomaamatta helposti kymmenenkin kiloa ajan mittaan.
Tuossa edellä joku puhui mauttomasta ruuasta ja siitä, että sekin ajaa ahmimaan herkkuja, kun aivot haluaa makuelämyksiä jostain. Uskon, että sekin pitää paikkansa. Ainakin omalla kohdallani.
Alkoholi myös lihottaa. Oluessa on paljon kaloreita. Suomessa juodaan vähän turhan paljon.
Asiaan pitäisi kuitenkin pystyä suhtautumaan jotenkin myötätuntoisesti. Ihmisten on vaikeaa muuttaa tottumuksiasn ja suhdettaan ruokaan (tai alkoholiin).
Huomaathan tässäkin keskustelussa, miten lihavia puolustellaan ja ihannoidaan :D Jos joku täällä sanoo olevansa hoikka ja urheilevansa, niin saman tien joku läski täällä huutelee, että on mm. tyhmä, empatiakyvytön tai mitälie vielä.
Tässä keskustelussa huomaa niin mustavalkoisesti sen, että lihavat ovat katkeria ja kateellisia ja haluavat kaikkien muidenkin olevan. Ei peräänkuuluteta mitään vastuuta itsestään tai omista valinnoista, vaan pitää taputtaa jollekin postilaatikolle kävelylle. Ja laiha on tyhmä!! (Ihan kuin lihava ihminen olisi mitenkään fiksu)
Mammapalsta tosin on enemmistövoittoisesti lihavia niin ei ihme. Ei täällä ainakaan mitään älyllistä keskustelua voi saada aikaan, kun yksikään lihava ei objektiivisesti voi argumentoida puolestaan tai nähdä itseään objektiivisessa valossa.
Aika tyhmää argumentointia. Mikäli 75 % kansasta on ylipainoisia ja lihavia, niin kai se on silloin joka puolella maata sama tilanne, ei vain vauvapalstalla? Lisäksi jos ihminen näkee lihavan luuseria, esisairaana yhteiskunnan loisena, on ihminen tullut tuolloin aivopestyksi kaikella muulla kuin tieteellisellä tiedolla. Ihmisen oma valinta ei kuitenkaan ole koskaan ihmisen oma valinta, vaan sosialisaatiossa opittua. Eli lihavuusepidemian syy ei ole yksilö, vaan yhteisö ja tarkemmin kaupat ja muut, jotka pyrkivät maksimoimaan ruoan myymisen ja siitä saatavat katteet.
- Eri
siis mitä ihmeen tuubaa, kauppojen vika se että meidänkin toimiston leena kipittää hakemaan ensimmäisenä pullaa aina kun sitä on tarjolla?? ::::::::d
Onhan se. Kauppa on neuromarkkinoinut pullan olevan ihana, mielialaa nostava juttu. Siinä missä suklaa, McDonalds tai jokin muu. Ei se teidän toimiston Leena ole itse sitä pullan ja mielihyvän välistä yhteyttä tajunnut. Huomaathan, että diabetesliittokin kehottaa syömään pullaa, kun on kerran insuliinia tarjolla oikein piikistä.
Tämä diabetesliiton kehotus diabeetikoille syödä kolme sokeriateriaa päivässä on tosi törkeää. Kaikki diabeetikot eivät kuitenkaan tunnu ymmärtävän, mikä se tauti on ja uskovat näihin diabetesliiton "ohjeisiin" Surullista, mutta niin totta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa nämä ketjun laihdutusneuvot :D Voi jestas, ihmettelen, jos nuo on yhdellekkään lihavalle mitään uusia ajatuksia. Se laihtuminen ja laihana pysyminen ei meidän yhteiskunnassa ole noin yksinkertaista, asiaan vaikuttaa moni tekijä eikä mikään yksittäinen annoskoko tai liikaa hiilareita tai se, että syödään liian usein.
Kaikista naurettavinta on se, kun joku ikuisuushoikka mutuilija yrittää ihan tosissaan neuvoa lihavaa miten tämä laihtuisi, eikä taustalla ole minkäänlaista koulutusta tai oikeanlaista perehtymistä asioihin.
Ainahan näitä riittää joka asiassa. Masentuneellekkin tulee paljon neuvoja sellaiselta, joka ei ole koskaan ollut masentunut, alkoholisti saa neuvoja ikuisuusraittiilta ja liikkumatonta taas neuvoo ihminen joka ihan luonnostaan on aina ollut urheilullinen. Itsensä korostamista ja aika törkeääkin sellaista mielestäni, ajatellaan, että ollaan parempia kuin joku toinen ja siksi on oikeus mennä neuvomaan, vaikkei oikeasti tiedä siitä ONGELMASTA yhtään mitään.
Aika moni meistä on kokenut masennuksen, jopa syvän depression. Aika monella suomalaisella on ollut jossain vaiheessa elämäänsä enemmän tai vähemmän pahempi alkoholiongelma ja suuri osa on varmasti joskus laihduttanut. Nuo eivät ole sellaisia ongelmia, joiden kanssa ihmiset eivät arkipäivässään kamppailisi. Eihän laihtumisessa ole mitään kognitiivisesti vaativaa asiaa, johon jokainen ihminen ei älyllisellä tasolla pystyisi ja siksi laihduttamiseen kuin masennuksenkin hoitamiseen on usein tosiaan aika helppo antaa vinkkejä. Ongelma on tavoissa ja tunnesäätelyn ongelmissa, jotka hallitsevat omaa toimintaa. Niihin on helpompi vaikuttaa ennaltaehkäisevästi ja makrotasolla, kuin antaa ensin lasten lihoa ylipainoiseksi ja sitten palkata jokaiselle henkilökohtainen terveysammattilainen antamaan laihtumisvinkkejä ja psykososiaalista tukea. Ihmisen piintyneet tavat ja makumieltymykset kehityvät lapsuudessa ja aikuisena vaatii aikamoista uudelleen ohjelmointia, että haitallisista ruokailutottumuksista opitaan pois.
Siinä jälleen yksi ihmeparantaja ilmoittautuu :D Kyllä sun kannattaa nyt esittäytyä tiedeyhteisölle tämän teoriasi kanssa, koska olisihan se hienoa, että ohjeillasi jokainen lihava laihtuisi normaalipainoiseksi muutamassa vuodessa, jokainen masentunut paranisi masennuksesta ja jokainen alkoholisti paranisi alkoholismista.
Itse asiassa teoria ei ole minun, vaan näkemykseni linjassa tieteellisen tutkimustiedon kanssa. En väittänyt, että näiden ongelmien ratkaisu olisi helppoa, vaan päin vastoin. Ongelma taitaa olla enemmänkin sinun luetun ymmärtämisessäsi ja siitä, ettet ole perehtynyt alkeellisella tasolla siihen, mistä puhun. Sanoin, että lihavuutta pitäisi EHKÄISTÄ, koska laihtuminen ei ole helppoa ja että on aivan inhimillistä, että omien tapojen, tottumusten ja tunnesäätelyn muuttaminen on vaikeaa. Siksi ihmiset harvoin laihtuvat pysyvästi etenkään ympäristössä, jossa on paljon epäterveellistä ruokaa tarjolla ja vähän arkiliikuntaa. On tutkittu, että ihmiset hyvin usein lihovat takaisin onnistuttuaan laihtumaan ensin normaaliin painoon, jos onnistuvat laihtumaan lainkaan. Toisin sanoen se, ettet sinä kykene muuttumaan ja laihtumaan on inhimillistä ja tavanomaista ja jopa suurin osa ihmisistä tässä maassa tietää, mistä puhut.
En ymmärrä, miksi loukkaannuit, kun kerrankin koko ikänsä hoikka ja urheilullinen ihminen empatiseeraa sinua siitä, ettet kykene johonkin, mistä sinua kohtuuttomasti syyllistetään. Minun ja sinun välillä ei ole eroa itsekurissa eikä kognitiivisessa kapasiteetissa käsittää alkeellisia laihdutusvinkkejä, vaan siinä, että minulla oli hoikat ja terveellisesti syövät urheilulliset vanhemmat eikä suhteeni ruokaan koskaan ole vääristynyt esimerkiksi emotionaalisten traumojen johdosta. Olen pahoillani, jos tämä näkemykseni loukkasi sinua.
Liian yksioikoista. Selittävinä tekijöinä epigenetiikka, genetiikka ja monet muut nature-tyyppiset asiat vaikuttavat siinä missä nurture, vaikka se on tietysti totta, että stressi on neurotoksinen ja tuhoaa monia terveyteen liittyviä asioita, myös syömisen hallinnan. Stressiä ei vain kukaan koskaan korosta, koska stressin hoitaminen vähentäisi tuloja.
- Eri
juu siis täälläkin nämä kotona kirjoittelevat mammat ovat niin stressaantuneita ja siksi ovat lihavia? :D
Laihuus vähentää kehon stressiä. Silloin ei tartte ettimällä ettiä kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita tai kortisolin liikatuotannosta syytä lihavuuteensa...
Saisiko jokin päivä edes peräänkuuluttaa kerrankin ihmisen OMAA vASTUUTA itsestään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän ruokakulttuurissa on jotain mätää. Olen tullut siihen tulokseen. Kun mä lähdin laihduttamaan pientä ylipainoa pois, se kävi yllättävän vaikeaksi vaaditun sosiaalisen syömisen takia. Jos en halunnut syödä viineriä, niin alkoi kauhea painostus ja mua sanottiin laihaksikin. Jos vähänkin tapaa ihmisiä, niin pitäisi olla hatkuvasti syömässä pullaa.
Omassa suvussani pula-aika ja lapsena koettu nälkä on selvästi myös vaikuttaneet meidän syömiseen. Isovanhemmat eli sota-aikana ja kun vanhemmat eli omaa lapsuuttaan, oli köyhää. Aika tavallinen tilanne Suomessa. Eli sitten kun ruokaa, voita, sokeria, valkoista vehnää ja kaikkea on, niin pitää syödä. Rakkautta osoitetaan ruualla. Mun mummoni kun teki mulle voileipiä, niin voita oli todella paksu kerros ja juustoakin se leikkasi usein veitsellä siihen päälle. Vanhemmat kasasi kotona lautaselle kauhean ruokavuoren ja kaikki piti syödä. Pysyin kai runsaan liikunnan takia kuitenkin hoikkana. Ja siksikin kun limsan ja energiajuomien kittaaminen ei ollut arjessa tavallista.
Kiireessä ihmiset myös syövät ruokaa, jossa on paljon enemmän kaloreita kuin mitä tulee kulutettua. Mä huomasin opiskeluaikana lihovani ihan vain yliopiston kahvilan sämpylöiden takia. Paino laski taas, kun rupesin syömään niitä harvemmin. Huomasin tuon parin kilon nousun vain siksi, kun mulla oli jotain syömishäiriöoireilua ja tarkkailin kroppaani ihan pakonomaisesti. Nykyään vastaavat valinnat lihottaa mua huomaamatta helposti kymmenenkin kiloa ajan mittaan.
Tuossa edellä joku puhui mauttomasta ruuasta ja siitä, että sekin ajaa ahmimaan herkkuja, kun aivot haluaa makuelämyksiä jostain. Uskon, että sekin pitää paikkansa. Ainakin omalla kohdallani.
Alkoholi myös lihottaa. Oluessa on paljon kaloreita. Suomessa juodaan vähän turhan paljon.
Asiaan pitäisi kuitenkin pystyä suhtautumaan jotenkin myötätuntoisesti. Ihmisten on vaikeaa muuttaa tottumuksiasn ja suhdettaan ruokaan (tai alkoholiin).
Huomaathan tässäkin keskustelussa, miten lihavia puolustellaan ja ihannoidaan :D Jos joku täällä sanoo olevansa hoikka ja urheilevansa, niin saman tien joku läski täällä huutelee, että on mm. tyhmä, empatiakyvytön tai mitälie vielä.
Tässä keskustelussa huomaa niin mustavalkoisesti sen, että lihavat ovat katkeria ja kateellisia ja haluavat kaikkien muidenkin olevan. Ei peräänkuuluteta mitään vastuuta itsestään tai omista valinnoista, vaan pitää taputtaa jollekin postilaatikolle kävelylle. Ja laiha on tyhmä!! (Ihan kuin lihava ihminen olisi mitenkään fiksu)
Mammapalsta tosin on enemmistövoittoisesti lihavia niin ei ihme. Ei täällä ainakaan mitään älyllistä keskustelua voi saada aikaan, kun yksikään lihava ei objektiivisesti voi argumentoida puolestaan tai nähdä itseään objektiivisessa valossa.
Aika tyhmää argumentointia. Mikäli 75 % kansasta on ylipainoisia ja lihavia, niin kai se on silloin joka puolella maata sama tilanne, ei vain vauvapalstalla? Lisäksi jos ihminen näkee lihavan luuseria, esisairaana yhteiskunnan loisena, on ihminen tullut tuolloin aivopestyksi kaikella muulla kuin tieteellisellä tiedolla. Ihmisen oma valinta ei kuitenkaan ole koskaan ihmisen oma valinta, vaan sosialisaatiossa opittua. Eli lihavuusepidemian syy ei ole yksilö, vaan yhteisö ja tarkemmin kaupat ja muut, jotka pyrkivät maksimoimaan ruoan myymisen ja siitä saatavat katteet.
- Eri
siis mitä ihmeen tuubaa, kauppojen vika se että meidänkin toimiston leena kipittää hakemaan ensimmäisenä pullaa aina kun sitä on tarjolla?? ::::::::d
Onhan se. Kauppa on neuromarkkinoinut pullan olevan ihana, mielialaa nostava juttu. Siinä missä suklaa, McDonalds tai jokin muu. Ei se teidän toimiston Leena ole itse sitä pullan ja mielihyvän välistä yhteyttä tajunnut. Huomaathan, että diabetesliittokin kehottaa syömään pullaa, kun on kerran insuliinia tarjolla oikein piikistä.
eli siis voinen tästä olettaa, että leena ei ole älyllisesti kovinkaan korkealla tasolla koska ei osaa tuota ilmiselvää ja kaikkien tuntemaa yhteyttä havaita?
tämän voin kyllä uskoa, lihavat eivät vaikuta olevan kovinkaan fiksuja
Niin, idiootit tuppaavat näin ajatella, mutta onneksi vain 25% kansasta on niitä (normaalipainoisia tai laihoja).
Lihavuudella ja älyllä ei ole mitään tekemistä keskenään, vaikka niin toki haluttaisiin väittää. Mikäli olisi, niin silloin voidaan heittää hanskat tiskiin ja antaa Intialaisten, Pakistanilaisten ja Afrikkalaisten hoitaa hommat. Katsellaan me asioita sivusta ja syödään pullaa. Insuliinia piikittäen.
Onneksi olen normaalipainoinen, niin voin vaatia tyttöystäväehdokkailtakin normaalipainoisuutta. Olen harvinaista herkkua etenkin tässä iässä. Enkä ole edes yhtään narsistinen.
"Lihavuus yleistyy Suomessa erityisesti työikäisillä. Yli 30-vuotiaista vain neljännes on normaalipainoisia.
THL viittaa FinTerveys 2017 -tutkimukseen, jonka mukaan yli 30-vuotiaista miehistä 72 prosenttia ja naisista 63 prosenttia oli vähintään ylipainoisia. Miehistä 26 prosenttia ja naisista 28 prosenttia oli lihavia."
M38
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa nämä ketjun laihdutusneuvot :D Voi jestas, ihmettelen, jos nuo on yhdellekkään lihavalle mitään uusia ajatuksia. Se laihtuminen ja laihana pysyminen ei meidän yhteiskunnassa ole noin yksinkertaista, asiaan vaikuttaa moni tekijä eikä mikään yksittäinen annoskoko tai liikaa hiilareita tai se, että syödään liian usein.
Kaikista naurettavinta on se, kun joku ikuisuushoikka mutuilija yrittää ihan tosissaan neuvoa lihavaa miten tämä laihtuisi, eikä taustalla ole minkäänlaista koulutusta tai oikeanlaista perehtymistä asioihin.
Ainahan näitä riittää joka asiassa. Masentuneellekkin tulee paljon neuvoja sellaiselta, joka ei ole koskaan ollut masentunut, alkoholisti saa neuvoja ikuisuusraittiilta ja liikkumatonta taas neuvoo ihminen joka ihan luonnostaan on aina ollut urheilullinen. Itsensä korostamista ja aika törkeääkin sellaista mielestäni, ajatellaan, että ollaan parempia kuin joku toinen ja siksi on oikeus mennä neuvomaan, vaikkei oikeasti tiedä siitä ONGELMASTA yhtään mitään.
Aika moni meistä on kokenut masennuksen, jopa syvän depression. Aika monella suomalaisella on ollut jossain vaiheessa elämäänsä enemmän tai vähemmän pahempi alkoholiongelma ja suuri osa on varmasti joskus laihduttanut. Nuo eivät ole sellaisia ongelmia, joiden kanssa ihmiset eivät arkipäivässään kamppailisi. Eihän laihtumisessa ole mitään kognitiivisesti vaativaa asiaa, johon jokainen ihminen ei älyllisellä tasolla pystyisi ja siksi laihduttamiseen kuin masennuksenkin hoitamiseen on usein tosiaan aika helppo antaa vinkkejä. Ongelma on tavoissa ja tunnesäätelyn ongelmissa, jotka hallitsevat omaa toimintaa. Niihin on helpompi vaikuttaa ennaltaehkäisevästi ja makrotasolla, kuin antaa ensin lasten lihoa ylipainoiseksi ja sitten palkata jokaiselle henkilökohtainen terveysammattilainen antamaan laihtumisvinkkejä ja psykososiaalista tukea. Ihmisen piintyneet tavat ja makumieltymykset kehityvät lapsuudessa ja aikuisena vaatii aikamoista uudelleen ohjelmointia, että haitallisista ruokailutottumuksista opitaan pois.
Siinä jälleen yksi ihmeparantaja ilmoittautuu :D Kyllä sun kannattaa nyt esittäytyä tiedeyhteisölle tämän teoriasi kanssa, koska olisihan se hienoa, että ohjeillasi jokainen lihava laihtuisi normaalipainoiseksi muutamassa vuodessa, jokainen masentunut paranisi masennuksesta ja jokainen alkoholisti paranisi alkoholismista.
Itse asiassa teoria ei ole minun, vaan näkemykseni linjassa tieteellisen tutkimustiedon kanssa. En väittänyt, että näiden ongelmien ratkaisu olisi helppoa, vaan päin vastoin. Ongelma taitaa olla enemmänkin sinun luetun ymmärtämisessäsi ja siitä, ettet ole perehtynyt alkeellisella tasolla siihen, mistä puhun. Sanoin, että lihavuutta pitäisi EHKÄISTÄ, koska laihtuminen ei ole helppoa ja että on aivan inhimillistä, että omien tapojen, tottumusten ja tunnesäätelyn muuttaminen on vaikeaa. Siksi ihmiset harvoin laihtuvat pysyvästi etenkään ympäristössä, jossa on paljon epäterveellistä ruokaa tarjolla ja vähän arkiliikuntaa. On tutkittu, että ihmiset hyvin usein lihovat takaisin onnistuttuaan laihtumaan ensin normaaliin painoon, jos onnistuvat laihtumaan lainkaan. Toisin sanoen se, ettet sinä kykene muuttumaan ja laihtumaan on inhimillistä ja tavanomaista ja jopa suurin osa ihmisistä tässä maassa tietää, mistä puhut.
En ymmärrä, miksi loukkaannuit, kun kerrankin koko ikänsä hoikka ja urheilullinen ihminen empatiseeraa sinua siitä, ettet kykene johonkin, mistä sinua kohtuuttomasti syyllistetään. Minun ja sinun välillä ei ole eroa itsekurissa eikä kognitiivisessa kapasiteetissa käsittää alkeellisia laihdutusvinkkejä, vaan siinä, että minulla oli hoikat ja terveellisesti syövät urheilulliset vanhemmat eikä suhteeni ruokaan koskaan ole vääristynyt esimerkiksi emotionaalisten traumojen johdosta. Olen pahoillani, jos tämä näkemykseni loukkasi sinua.
Liian yksioikoista. Selittävinä tekijöinä epigenetiikka, genetiikka ja monet muut nature-tyyppiset asiat vaikuttavat siinä missä nurture, vaikka se on tietysti totta, että stressi on neurotoksinen ja tuhoaa monia terveyteen liittyviä asioita, myös syömisen hallinnan. Stressiä ei vain kukaan koskaan korosta, koska stressin hoitaminen vähentäisi tuloja.
- Eri
juu siis täälläkin nämä kotona kirjoittelevat mammat ovat niin stressaantuneita ja siksi ovat lihavia? :D
Laihuus vähentää kehon stressiä. Silloin ei tartte ettimällä ettiä kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita tai kortisolin liikatuotannosta syytä lihavuuteensa...
Saisiko jokin päivä edes peräänkuuluttaa kerrankin ihmisen OMAA vASTUUTA itsestään
Tottakai saa peräänkuuluttaa omaa vastuuta, mutta se pitää koskea ihan kaikkea. Mikäli saat taudin kun menit muiden ihmisten seuraan, on sekin oma vika. Mitäs menit? Tai jos jäät auton alle ja loukkaannut, sekin on oma vikasi. Voit itse keksiä lisää mitä tämän OMAN VASTUUN alle voit laittaa. Kaikki kuitenkin viittaa käytökseen ja käytöstäsi hallitsemalla voit estää melkein kaiken muun paitsi paskan genetiikkasi aiheuttamat sairaudet, tapaturmat sun muut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan vasta oli lehdessä että suomessa harrastetaan enemmän liikuntaa kuin missään maailmassa. Kaikkialla ei ole edes aikaa moiseen. Syy löytyy ruokapöydästä, ei liikunnasta. Me kuvitellaan syövämme terveellisesti. Suomessa ei edes ravintolasta saa kunnon kasvisruokaa koska sitä ei osata tehdä. Meidän lautaset on puolet isompia kuin vaikka ranskassa. Me syödään maailman eniten karkkia suklaata ja leivonnaisia eikävain vähän vaan isoja annoksia. Me ollaan ruoan suhteen tietämättömiä ja yksinkertaisia. Lopputuloksen näkeemm. tuosta tilastosta. Meillä on myös maailman eniten autoimmuunisairauksia ja osteoporoosia, miksi? Syy löytyy ravinnosta.
Maailman kovimpia valehtelijoita gallupeissa. Ei näy katukuvassa eikä pururadoilla.
Olen myös kovin skeptinen tuon väittämän suhteen. Suomessa lasketaan liikunnaksi vähäisinkin ponnistus tai sitten ihmiset oikeasti vain valehtelevat. Käyn itse aamuisin juoksulenkillä 6-7 välillä eikä ihan oikeasti vastaan tule kuin viikossa 1-2 ihmistä. Sitten käyn erikseen kävelylenkeillä koirani kanssa 1-3 kertaa päivässä, eikä silloinkaan kyllä näistä ylipainoisista suomalaisista näy ketään kylläkään juoksemassa vaan muutamia hoikkia. Asun ihan pääkaupunkiseudulla, ettei kyse ole mistään skutsista.
Itse en laske koirani kanssa tehtyjä pitkiä lenkkejä urheiluksi.
Minä käyn juoksemassa 22-23 aikaan, etpä sinäkään silloin vastaan tule. Luuletko tosiaan, että jokainen ihminen elää samassa rytmissä kuin sinä?
Minulla on juoksumatto kotona, ei ole alkuperäistä kommentoijaa näkynyt meillä juoksemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me syödään maailman eniten karkkia suklaata ja leivonnaisia eikävain vähän vaan isoja annoksia. Me ollaan ruoan suhteen tietämättömiä ja yksinkertaisia. Lopputuloksen näkeemm. tuosta tilastosta.
Huvittavaa kun käy ruokakaupassa niin siellä aikuisetkin parveilee irtokarkkilaareilla, varsinkin kun on irtokarkit tarjouksessa niin on oikein tunkua. Eikös suomalaiset syönyt keskimäärin 14kg karkkia vuodessa HENKILÖÄ kohden. Kuulostaa aika paljolta?
Itse kanssa veikkaisin syyn piilevän ihmisten välinpitämättömyydessä ruokavalion suhteen.
Asun ulkomailla ja kesällä tulin Suomeen lomalle. Silloin huomasin kuinka moni ystävistä oli lihonut -nuoret ja vanhemmat, tytöt ja pojat. Kukaan ei kuitenkaan maininnut asiaa itse, vaikutti että ylipaino ei häirinnyt ja oma paino oli sivuseikka. Ehkä moni ei ollut edes pannut merkille painonnousua? Lihon itsekin usein pari kiloa Suomen lomilla vaikka liikunkin paljon. Syynä tähän ovat mm. kauppojen paistopisteet, joista on helppo ottaa mukaan välipalaa. Lisäksi makeiset, irtokarkit ja jäätelöt ovat Suomessa hyviä ja valikoimaa riittää. Myös sipseissä ja muissa pikkusuolaisissa on valtavat valikoimat. Suomessa on paljon myynnissä erilaisia ja valmisruokia, joilla on helppo korvata lounas. Lisäksi Suomessa on napostelukulttuuri, ruoka-aikojen välillä, lukiessa ja TV:tä katsoessa napostellaan makeita ja suolaisia herkkuja. Tietty välinpitämättömyys ruokavalion suhteen kuuluu kai lomaan, mutta tuntuu että monille se jää päälle kokoaikaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan vasta oli lehdessä että suomessa harrastetaan enemmän liikuntaa kuin missään maailmassa. Kaikkialla ei ole edes aikaa moiseen. Syy löytyy ruokapöydästä, ei liikunnasta. Me kuvitellaan syövämme terveellisesti. Suomessa ei edes ravintolasta saa kunnon kasvisruokaa koska sitä ei osata tehdä. Meidän lautaset on puolet isompia kuin vaikka ranskassa. Me syödään maailman eniten karkkia suklaata ja leivonnaisia eikävain vähän vaan isoja annoksia. Me ollaan ruoan suhteen tietämättömiä ja yksinkertaisia. Lopputuloksen näkeemm. tuosta tilastosta. Meillä on myös maailman eniten autoimmuunisairauksia ja osteoporoosia, miksi? Syy löytyy ravinnosta.
Maailman kovimpia valehtelijoita gallupeissa. Ei näy katukuvassa eikä pururadoilla.
Olen myös kovin skeptinen tuon väittämän suhteen. Suomessa lasketaan liikunnaksi vähäisinkin ponnistus tai sitten ihmiset oikeasti vain valehtelevat. Käyn itse aamuisin juoksulenkillä 6-7 välillä eikä ihan oikeasti vastaan tule kuin viikossa 1-2 ihmistä. Sitten käyn erikseen kävelylenkeillä koirani kanssa 1-3 kertaa päivässä, eikä silloinkaan kyllä näistä ylipainoisista suomalaisista näy ketään kylläkään juoksemassa vaan muutamia hoikkia. Asun ihan pääkaupunkiseudulla, ettei kyse ole mistään skutsista.
Itse en laske koirani kanssa tehtyjä pitkiä lenkkejä urheiluksi.
Minä käyn juoksemassa 22-23 aikaan, etpä sinäkään silloin vastaan tule. Luuletko tosiaan, että jokainen ihminen elää samassa rytmissä kuin sinä?
Minulla on juoksumatto kotona, ei ole alkuperäistä kommentoijaa näkynyt meillä juoksemassa.
eri asia sitten et käytätkö sä sitä ollenkaan XDDD
siis mitä ihmeen tuubaa, kauppojen vika se että meidänkin toimiston leena kipittää hakemaan ensimmäisenä pullaa aina kun sitä on tarjolla?? ::::::::d