Voi järkytys tuota suomalaisten ylipainoisuutta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruoka on Suomessa hyvin usein maustettu runsaalla kermalla ja voilla, kun taas täällä Keski-Euroopassa se ei sitä ole, eli ollaan hoikempia jo senkin takia. Olen asunut myös Brittein saarilla ja huomannut myös sen, että kovia rasvoja ei niinkään käytetä.

UK:ssa ja jenkeissä liikalihavuus iskee oikein silmille, olen asunut molemmissa maissa kauan, Keski-Euroopassa ei niinkään. Moni hyväksyy liikalihavuuden ns. body positive ajattelun kautta, 'läski on kaunista'. Ei se ole, se on rumaa, epäterveellistä ja antaa kantajastaan laiskan ja ahneen kuvan.

Body positive ei edelleenkään tarkoita tuota. Eikä kukaan koskaan ole laihtunut pysyvästi sen takia, että häntä ensin vain pilkattiin asiasta riittävästi. 

Näköjään "mualima ei sitten avarrakaan", kuten on väitetty :D

Positiivisuus taitaa tarkoittaa sitä, että "Voin näin lihavanakin (kun en pysty kilojani laihduttamaan) olla omalla laillani kaunis, kivoissa vaatteissa, tuoksua hyvältä ja olla myönteinen, sekä siis löytää elämästäni ylipainostani huolimatta ihania asioita, muiden ihmisten ajatuksista huolimatta".

Surullista on, kun tämäkin asia saadaan väännettyä tällaiseksi. Empatiakyvyttömyyttä. Lihavuus kun ei ole sitä, että ihminen yhtäkkiä alkaa syödä ja lihoa, koska lihavuus on kaunista, vaan aina löytyy joku siihen syöksevä syy. Masennus on pahin. Mutta täällähän on useaan kertaan todettu, että masennus ei ole sairaus. Jokainen pystyy olemaan reipas ja pirteä, ja lähtemään lenkille vaikka aamulla klo 4. No ei pysty. (Kokemuksen äänellä)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvittaa nämä ketjun laihdutusneuvot :D Voi jestas, ihmettelen, jos nuo on yhdellekkään lihavalle mitään uusia ajatuksia. Se laihtuminen ja laihana pysyminen ei meidän yhteiskunnassa ole noin yksinkertaista, asiaan vaikuttaa moni tekijä eikä mikään yksittäinen annoskoko tai liikaa hiilareita tai se, että syödään liian usein.

Kaikista naurettavinta on se, kun joku ikuisuushoikka mutuilija yrittää ihan tosissaan neuvoa lihavaa miten tämä laihtuisi, eikä taustalla ole minkäänlaista koulutusta tai oikeanlaista perehtymistä asioihin.

Se on yksinkertaista eikä siihen vaikuta kuin yksi tekijä: syö ja juo (mielellään reilusti) vähemmän kuin kulutat.

Näemmä ei ole niin yksinkertaista, kun kaikki tuon pohjalla olevan knoppitiedon tietää ja silti kansalaisista yli 60% on lihavia. Tuo on juuri sitä kirjaviisautta, pohjimmiltaanhan masennuskin paranee sillä, että ihminen vaan ajattelee positiivisesti, mutta mitä tämä tieto masentunutta hyödyttää, kun hän ei selvästikkään ihan noinvain PYSTY ajattelemaan positiivisesti?

Sama asia lihavan kohdalla, on toista alentavaa hokea asioita jotka jokaikinen lihava kyllä tietää ja varmasti jopa syvällisemmin kuin yksikään ikuisuuslaiha, mutta kun ei tuo tieto auta, kun ei ole tietoa siitä, miten se saavutetaan ja miksi sen saavuttaminen on niin hankalaa.

Nämä netin itseään ylentävät neuvojat tekee vain hallaa koko asialle, aiheuttavat täysin tarpeetonta häpeää ja syyllisyyttä toisille eivätkä edes tajua ongelman ydintä. "Älä vaan syö liikaa" on täyspaska neuvo, joka ei auta yhtään ketään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotain kyllä on tapahtunut.

Juuri tänä kesänä oltiin terassibileissä kaveriporukalla ja parikin naista taivasteli että olenpa hoikka (en ole varma tarkoittivatko he sitä positiivisessa mielessä).

Olen kuitenkin aivan ylipainoisen rajamailla (!).

Porukassa oli yksi nainen jota voisi pitää hoikkana, kaikilla muilla oli selkeästi ylimääräistä, ja minä olin ainoa mies jolla ei selkeästi ollut mahaa. Porukka ihan tavallista, duunarista valkokaulustyöläiseen ja yrittäjään.

M/38

Maailman lihavimmat ihmiset asuvat tyynenmeren saarilla, jonne on tullut länsimainen pikaruoka glyfosaatteineen, maissisiirappeineen, aspartaameineen yms lisäainemyrkyillä höystetty ultraprosessoitu teollinen ravintoköyhä ihmisen suolistolle äärimmäisen epäsopiva ruokavalio.

Ennen olivat laihoja ja terveitä.

Elintarviketeollisuus kyllä tietää, että esim glukoosimaissisiirappi on äärimmäisen huono lihottava ja ruuan addiktiota lisäävä aine, mutta koska rahallinen profitti ennen terveyttä on arvopohja niin siitä kärsivät kaikki länsimaisen ruokavalion kansakunnat.

Ratkaisu on helppo: mahdollisimman luomu lähiruoka ja liikunnan radikaali lisääminen kouluihin ja työpaikoille. Mutta ei tule tapahtumaan, koska bisnes on bisnes ja terveys on vain terveys.

Joo elintarviketeollisuuden vika, että ihmiset on lihavia. Kyllä nyt yhteiskunnan täytyy puuttua tähän ongelmaan ja lisätä liikunnan määrää radikaalisti kouluihin ja työpaikkoihin. Hohhoijaah, missä yksilön vastuu? Japanissa ei ole lihavia, koska siellä on sosiaalinen paine olla hoikka ja ylipainoinen on alempaa kastia. Siitä johtuu, että ihmiset siellä tekee oikeita valintoja elintapojen suhteen.  Joku läskivero tänne pitää saada, verotuloja tulisi valtavasti.

Ei mutta se ei tee sitä helpommaksi. Ihmisten pitäisi opetella ostamaan aitoa ruokaa, ei noita elintarviketeollisuuden uutuuksia ja keksintöjä. Niitä ei ihan oikeasti ole esimerkiksi täällä Ruotsissa sellaisia määriä kuin Suomessa. Kaupassakäynti on siinä mielessä myös helpompaa, houkutuksia on vähemmän. Suomalaisia vähän kushetetaan ostamaan tuollaista.

Pitääkö elintarviketeollisuus ajaa alas ja kieltää kaikki epäterveelliset tuotteet? Tässä halutaan taas valtiota holhoamaan kansalaisia. Vahvistuu koko ajan se fakta, että suomalainen on lammas joka tarvitsee paimenen (valtion) ohjaamaan ja tekemään päätöksiään puolestaan, kun itse ei osaa.

Ihminen on lajina tyhmä, itsekäs, lyhytnäköinen ja hedonistinen. Siksi on parempi holhota kuin pitää tarjolla kasoittain epäterveellisiä vaihtoehtoja ja sitten syytellä, kun ei osata syödä ja elää terveellisesti. Sama kuin vaikka tuon lentämisen paheksumisen kanssa - ei niin isoja asioita vain voi jättää ihmisten omantunnon varaan, vaan niitä on uskallettava säädellä ylhäältä päin silloin kun se on perusteltua.

Kuinka ylhäältä meinasit säädellä? Eikö säätäjät ole ihan samaa ihmislajia, siis niitä laiskoja, tyhmiä ja itsekkäitä? Vai onko niin, et jotkut valioyksilöt (joihin sinäkin tietysti lukeudut) ovat oikeutetumpia päättämään niiden tyhmien ja laiskojen läskien puolesta?

Elintarvikkeiden ostamista voi säädellä esimerkiksi verotuksella. Ei se nyt niin monimutkaista ole. Laitetaan lisävero turhanpäiväisille pitkälle jalostetuille tuotteille, joita kukaan ei varsinaisesti tarvitse arjessa. Ne oli ennen suhteessa kalliimpia. Ei meille ostettu lapsena pillimehuja, limsaa ja sipsejä kuin synttäreillä ja muina juhlapäivinä. Nyt nämä on ihan päivittäistavaroita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset viedään autoilla harrastuksiin, kouluun, päiväkotiin. Muutaman kilometrin työmatkat ajetaan autolla. Lähikauppaankin ajellaan. Ei viitsitä kävellä enää mihinkään josta saisi edes hieman sitä hyötyliikuntaa. Ja en nyt puhu heistä joilla oikeasti pitkät välimatkat.

Ja yksi syy kaupunkikeskustojen autioitumiseen on se, että kun jengi ei pääse ihan kauppojen ääreen AUTOLLA. Ajetaan mielummin kolkkoihi ostoshelvetteihin kaupungin laitamille, missä voi hyvällä tuurilla hakea syömisetkin suoraan autokaistalta. Ollaan niin kertakaikkisen veteliä, että ei kärsi kävellä ostoskassien kanssa muutamaa kymmentä saati sataa metriä autolle. Oikeasti järkyttävää ja säälittävää.

Meiltä on vartin kävelymatka ruokakauppaan, tässä on paljon sekä kerrostaloja että omakotitaloja. Ostan yleensä kaksi reilua kangaskassillista ruokaa ja kyllähän niissä painoa on, mutta olen pitänyt sitä ihan ok arkiliikuntana. Kerran tapasin sitten naisen, joka asuu tässä lähistöllä ja hän muisti minut, kun "sinä olet se nainen, joka käy kävellen kaupassa". Tämä ehkä kertoo aika paljon!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvittaa nämä ketjun laihdutusneuvot :D Voi jestas, ihmettelen, jos nuo on yhdellekkään lihavalle mitään uusia ajatuksia. Se laihtuminen ja laihana pysyminen ei meidän yhteiskunnassa ole noin yksinkertaista, asiaan vaikuttaa moni tekijä eikä mikään yksittäinen annoskoko tai liikaa hiilareita tai se, että syödään liian usein.

Kaikista naurettavinta on se, kun joku ikuisuushoikka mutuilija yrittää ihan tosissaan neuvoa lihavaa miten tämä laihtuisi, eikä taustalla ole minkäänlaista koulutusta tai oikeanlaista perehtymistä asioihin.

Se on yksinkertaista eikä siihen vaikuta kuin yksi tekijä: syö ja juo (mielellään reilusti) vähemmän kuin kulutat.

Tuossa oli kaksi tekijää ja toisekseen, tiedätkö mikä auttaa asenneongelmaan? Se, että keskityt omaan elämääsi ja annat muiden murehtia omista huolistaan, etkä puutu niihin. Veikkaan että et tuota "neuvomista" silti lopeta ja niin tekemällä vain todistat sen, ettei se laihtuminenkaan ole sen helpompaa, siinäkin kun pitää muuttaa omaa asennetta, käyttäytymistä ja tapoja. Tadaa, et ole sen parempi ihminen kuin mutkaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvittaa nämä ketjun laihdutusneuvot :D Voi jestas, ihmettelen, jos nuo on yhdellekkään lihavalle mitään uusia ajatuksia. Se laihtuminen ja laihana pysyminen ei meidän yhteiskunnassa ole noin yksinkertaista, asiaan vaikuttaa moni tekijä eikä mikään yksittäinen annoskoko tai liikaa hiilareita tai se, että syödään liian usein.

Kaikista naurettavinta on se, kun joku ikuisuushoikka mutuilija yrittää ihan tosissaan neuvoa lihavaa miten tämä laihtuisi, eikä taustalla ole minkäänlaista koulutusta tai oikeanlaista perehtymistä asioihin.

Ainahan näitä riittää joka asiassa. Masentuneellekkin tulee paljon neuvoja sellaiselta, joka ei ole koskaan ollut masentunut, alkoholisti saa neuvoja ikuisuusraittiilta ja liikkumatonta taas neuvoo ihminen joka ihan luonnostaan on aina ollut urheilullinen. Itsensä korostamista ja aika törkeääkin sellaista mielestäni, ajatellaan, että ollaan parempia kuin joku toinen ja siksi on oikeus mennä neuvomaan, vaikkei oikeasti tiedä siitä ONGELMASTA yhtään mitään.

Aika moni meistä on kokenut masennuksen, jopa syvän depression. Aika monella suomalaisella on ollut jossain vaiheessa elämäänsä enemmän tai vähemmän pahempi alkoholiongelma ja suuri osa on varmasti joskus laihduttanut. Nuo eivät ole sellaisia ongelmia, joiden kanssa ihmiset eivät arkipäivässään kamppailisi. Eihän laihtumisessa ole mitään kognitiivisesti  vaativaa asiaa, johon jokainen ihminen ei älyllisellä tasolla pystyisi ja siksi laihduttamiseen kuin masennuksenkin hoitamiseen on usein  tosiaan aika helppo antaa vinkkejä. Ongelma on tavoissa ja tunnesäätelyn ongelmissa, jotka hallitsevat omaa toimintaa. Niihin on helpompi vaikuttaa ennaltaehkäisevästi ja makrotasolla, kuin antaa ensin lasten lihoa ylipainoiseksi ja sitten palkata jokaiselle henkilökohtainen terveysammattilainen antamaan laihtumisvinkkejä ja psykososiaalista tukea. Ihmisen piintyneet tavat ja makumieltymykset kehityvät lapsuudessa  ja aikuisena vaatii aikamoista uudelleen ohjelmointia, että haitallisista ruokailutottumuksista opitaan pois.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset viedään autoilla harrastuksiin, kouluun, päiväkotiin. Muutaman kilometrin työmatkat ajetaan autolla. Lähikauppaankin ajellaan. Ei viitsitä kävellä enää mihinkään josta saisi edes hieman sitä hyötyliikuntaa. Ja en nyt puhu heistä joilla oikeasti pitkät välimatkat.

Ja yksi syy kaupunkikeskustojen autioitumiseen on se, että kun jengi ei pääse ihan kauppojen ääreen AUTOLLA. Ajetaan mielummin kolkkoihi ostoshelvetteihin kaupungin laitamille, missä voi hyvällä tuurilla hakea syömisetkin suoraan autokaistalta. Ollaan niin kertakaikkisen veteliä, että ei kärsi kävellä ostoskassien kanssa muutamaa kymmentä saati sataa metriä autolle. Oikeasti järkyttävää ja säälittävää.

Meiltä on vartin kävelymatka ruokakauppaan, tässä on paljon sekä kerrostaloja että omakotitaloja. Ostan yleensä kaksi reilua kangaskassillista ruokaa ja kyllähän niissä painoa on, mutta olen pitänyt sitä ihan ok arkiliikuntana. Kerran tapasin sitten naisen, joka asuu tässä lähistöllä ja hän muisti minut, kun "sinä olet se nainen, joka käy kävellen kaupassa". Tämä ehkä kertoo aika paljon!

No ei kerro yhtään mitään. Itse olen lihava vaikka kuljen joka päivä töihin pyörällä, yhteensä tunnin ja senkin jälkeen pitää vielä koiratkin lenkittää. Mistä tämä kertoo? No siitä, että voi olla lihava vaikka liikkuisikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvittaa nämä ketjun laihdutusneuvot :D Voi jestas, ihmettelen, jos nuo on yhdellekkään lihavalle mitään uusia ajatuksia. Se laihtuminen ja laihana pysyminen ei meidän yhteiskunnassa ole noin yksinkertaista, asiaan vaikuttaa moni tekijä eikä mikään yksittäinen annoskoko tai liikaa hiilareita tai se, että syödään liian usein.

Kaikista naurettavinta on se, kun joku ikuisuushoikka mutuilija yrittää ihan tosissaan neuvoa lihavaa miten tämä laihtuisi, eikä taustalla ole minkäänlaista koulutusta tai oikeanlaista perehtymistä asioihin.

Ainahan näitä riittää joka asiassa. Masentuneellekkin tulee paljon neuvoja sellaiselta, joka ei ole koskaan ollut masentunut, alkoholisti saa neuvoja ikuisuusraittiilta ja liikkumatonta taas neuvoo ihminen joka ihan luonnostaan on aina ollut urheilullinen. Itsensä korostamista ja aika törkeääkin sellaista mielestäni, ajatellaan, että ollaan parempia kuin joku toinen ja siksi on oikeus mennä neuvomaan, vaikkei oikeasti tiedä siitä ONGELMASTA yhtään mitään.

Aika moni meistä on kokenut masennuksen, jopa syvän depression. Aika monella suomalaisella on ollut jossain vaiheessa elämäänsä enemmän tai vähemmän pahempi alkoholiongelma ja suuri osa on varmasti joskus laihduttanut. Nuo eivät ole sellaisia ongelmia, joiden kanssa ihmiset eivät arkipäivässään kamppailisi. Eihän laihtumisessa ole mitään kognitiivisesti  vaativaa asiaa, johon jokainen ihminen ei älyllisellä tasolla pystyisi ja siksi laihduttamiseen kuin masennuksenkin hoitamiseen on usein  tosiaan aika helppo antaa vinkkejä. Ongelma on tavoissa ja tunnesäätelyn ongelmissa, jotka hallitsevat omaa toimintaa. Niihin on helpompi vaikuttaa ennaltaehkäisevästi ja makrotasolla, kuin antaa ensin lasten lihoa ylipainoiseksi ja sitten palkata jokaiselle henkilökohtainen terveysammattilainen antamaan laihtumisvinkkejä ja psykososiaalista tukea. Ihmisen piintyneet tavat ja makumieltymykset kehityvät lapsuudessa  ja aikuisena vaatii aikamoista uudelleen ohjelmointia, että haitallisista ruokailutottumuksista opitaan pois.  

Siinä jälleen yksi ihmeparantaja ilmoittautuu :D Kyllä sun kannattaa nyt esittäytyä tiedeyhteisölle tämän teoriasi kanssa, koska olisihan se hienoa, että ohjeillasi jokainen lihava laihtuisi normaalipainoiseksi muutamassa vuodessa, jokainen masentunut paranisi masennuksesta ja jokainen alkoholisti paranisi alkoholismista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset viedään autoilla harrastuksiin, kouluun, päiväkotiin. Muutaman kilometrin työmatkat ajetaan autolla. Lähikauppaankin ajellaan. Ei viitsitä kävellä enää mihinkään josta saisi edes hieman sitä hyötyliikuntaa. Ja en nyt puhu heistä joilla oikeasti pitkät välimatkat.

Ja yksi syy kaupunkikeskustojen autioitumiseen on se, että kun jengi ei pääse ihan kauppojen ääreen AUTOLLA. Ajetaan mielummin kolkkoihi ostoshelvetteihin kaupungin laitamille, missä voi hyvällä tuurilla hakea syömisetkin suoraan autokaistalta. Ollaan niin kertakaikkisen veteliä, että ei kärsi kävellä ostoskassien kanssa muutamaa kymmentä saati sataa metriä autolle. Oikeasti järkyttävää ja säälittävää.

Meiltä on vartin kävelymatka ruokakauppaan, tässä on paljon sekä kerrostaloja että omakotitaloja. Ostan yleensä kaksi reilua kangaskassillista ruokaa ja kyllähän niissä painoa on, mutta olen pitänyt sitä ihan ok arkiliikuntana. Kerran tapasin sitten naisen, joka asuu tässä lähistöllä ja hän muisti minut, kun "sinä olet se nainen, joka käy kävellen kaupassa". Tämä ehkä kertoo aika paljon!

No ei kerro yhtään mitään. Itse olen lihava vaikka kuljen joka päivä töihin pyörällä, yhteensä tunnin ja senkin jälkeen pitää vielä koiratkin lenkittää. Mistä tämä kertoo? No siitä, että voi olla lihava vaikka liikkuisikin.

En väittänytkään, että arkiliikkuja olisi automaattisesti hoikka. Tarkoitin vain, että siinä missä ennen oli ihan tavallista käydä kävellen kaupassa, nyt se on sen verran erikoista, että ihmisen voi muistaa siitä. Ennen ei juurikaan harrastettu liikuntaa esim. niin, että olisi käyty salilla, jumpassa, pelaamassa tms., mutta arkiliikunta oli yleisempää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset viedään autoilla harrastuksiin, kouluun, päiväkotiin. Muutaman kilometrin työmatkat ajetaan autolla. Lähikauppaankin ajellaan. Ei viitsitä kävellä enää mihinkään josta saisi edes hieman sitä hyötyliikuntaa. Ja en nyt puhu heistä joilla oikeasti pitkät välimatkat.

Ja yksi syy kaupunkikeskustojen autioitumiseen on se, että kun jengi ei pääse ihan kauppojen ääreen AUTOLLA. Ajetaan mielummin kolkkoihi ostoshelvetteihin kaupungin laitamille, missä voi hyvällä tuurilla hakea syömisetkin suoraan autokaistalta. Ollaan niin kertakaikkisen veteliä, että ei kärsi kävellä ostoskassien kanssa muutamaa kymmentä saati sataa metriä autolle. Oikeasti järkyttävää ja säälittävää.

Meiltä on vartin kävelymatka ruokakauppaan, tässä on paljon sekä kerrostaloja että omakotitaloja. Ostan yleensä kaksi reilua kangaskassillista ruokaa ja kyllähän niissä painoa on, mutta olen pitänyt sitä ihan ok arkiliikuntana. Kerran tapasin sitten naisen, joka asuu tässä lähistöllä ja hän muisti minut, kun "sinä olet se nainen, joka käy kävellen kaupassa". Tämä ehkä kertoo aika paljon!

No ei kerro yhtään mitään. Itse olen lihava vaikka kuljen joka päivä töihin pyörällä, yhteensä tunnin ja senkin jälkeen pitää vielä koiratkin lenkittää. Mistä tämä kertoo? No siitä, että voi olla lihava vaikka liikkuisikin.

Syöt yksinkertaisesti aivan helvetisti vaan liikaa. Pyöräily ja koiran lenkitys on aivan NORMAALIA liikkumista, ei sen pitäisikään laihduttaa.

Siis jeesus tällä palstalla kyllä huomaa tämän asenteen ja itsesäälivoivottelun huipussaan. Ei todellakaan ihme, että 70% kansasta on läskejä.

Vierailija kirjoitti:

Me syödään maailman eniten karkkia suklaata ja leivonnaisia eikävain vähän vaan isoja annoksia. Me ollaan ruoan suhteen tietämättömiä ja yksinkertaisia. Lopputuloksen näkeemm. tuosta tilastosta.

Huvittavaa kun käy ruokakaupassa niin siellä aikuisetkin parveilee irtokarkkilaareilla, varsinkin kun on irtokarkit tarjouksessa niin on oikein tunkua. Eikös suomalaiset syönyt keskimäärin 14kg karkkia vuodessa HENKILÖÄ kohden. Kuulostaa aika paljolta?

Itse kanssa veikkaisin syyn piilevän ihmisten välinpitämättömyydessä ruokavalion suhteen.

Tuossa hyvät ohjeet siitä, miten saa ruokavalion terveemmäksi ja siinä sivussa varmasti moni laihtuukin. Loppupeleissä kyse on ihan normaaleista asioista, eikä ole mitään syytä lähteä kiduttamaan tai nöyryyttämään lihavaa. Suosittelen jokaiselle lihavalle joka tätä ketjua lukee, niin lukemaan Patrik Borgin blogia ja jättämään nämä ikuisuuslaihojen mutuilut omaan arvoonsa: http://patrikborg.blogspot.com/2011/09/laihdutus-pysyvasti-tehdaan-nain…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu huomasin taas tänään vaatekaupoissa miten lihavia ihmiset on. Yritin etsiä villakangastakkia kokoa 32, ehei meillä niin pieniä ole kun ei niitä mene kuin yksi tai kaksi. Voi v.....   sanon minä.

Inhoan tätä yli kaiken. Ottaa vielä sen huomioon, että nykyiset vaatekoot ovat varmaan kolme kertaa isompia kuin 30v sitten! Eli tuo XS/34 esim. kokona on jo aika keskikokoinen mielestäni.

Kun BMI:ni oli 19, en meinannut saada mistään istuvaa talvitakkia, koska esimerkiksi Espritillä ei ollut myynnissä kokoa XXS ja XS oli oikeasti ihan massiivinen. 

Nykyään onneksi painoni on hieman korkeampi niin löytää vaatteitakin helpommin.

Mutta tämä väestön leviäminen näkyy todella hyvin vaatekaupoissa.

Eikä ole. Minulla on vaatteita 30 vuoden takaa, juuri tuolta vintiltä hain. Ei niissä suurta eroa ole. Mallit ehkä vähän eri, mutta kyllä koko M on vieläkin M. Joskus aikoinaan pidettiin normaalin naisen vyötärönä 60cm, mutta onhan se todella pieni. Mittaa se nauhalla ja katso itse kuinka pienen renkaan se tekee. Se on nykyisin pikemmin reiden ympärysmitta aikuisella.

Jotta voi olla 90-60-90 on oltava jo luustoltaan määrätynlainen. Eikä sekään taida olla edes xxs kokoa vaan suurempi? Ehkä S?

Minulla on 30kg painava yli 145cm lapsi ja hänen vyötärö on 59cm. Lähes rasvaton lapsi siis, mutta se on ihan varma ettei hänen mittoihin tavisaikuinen pääsisi vaikka lopettaisi kokonaan syömisen.

Lihavia on, mutta vaatteita löytyy kyllä, jos on keskiverto pituinen keskiverto luustolle ja laiha. Mutta ei lapseni tietenkään aikuisten osastolta mitään löydä, koska hänen kokonsa on tyypillinen lasten koko.

Vaikket ole lapsi, niin kokosi puolesta sovit niihin vaatteisiin. Kuten toiset lapset, kokonsa puolesta sopivat aikuisten vaatteisiin.

Sen lisäksi yhden koon väli on 4cm. Eli ei yksi koko kovin massiivisesti voi muuttua. Käytännössä se tarkoittaa, että nipistäisit sentin molemmista sivuista pois ja ero on siinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset viedään autoilla harrastuksiin, kouluun, päiväkotiin. Muutaman kilometrin työmatkat ajetaan autolla. Lähikauppaankin ajellaan. Ei viitsitä kävellä enää mihinkään josta saisi edes hieman sitä hyötyliikuntaa. Ja en nyt puhu heistä joilla oikeasti pitkät välimatkat.

Ja yksi syy kaupunkikeskustojen autioitumiseen on se, että kun jengi ei pääse ihan kauppojen ääreen AUTOLLA. Ajetaan mielummin kolkkoihi ostoshelvetteihin kaupungin laitamille, missä voi hyvällä tuurilla hakea syömisetkin suoraan autokaistalta. Ollaan niin kertakaikkisen veteliä, että ei kärsi kävellä ostoskassien kanssa muutamaa kymmentä saati sataa metriä autolle. Oikeasti järkyttävää ja säälittävää.

Meiltä on vartin kävelymatka ruokakauppaan, tässä on paljon sekä kerrostaloja että omakotitaloja. Ostan yleensä kaksi reilua kangaskassillista ruokaa ja kyllähän niissä painoa on, mutta olen pitänyt sitä ihan ok arkiliikuntana. Kerran tapasin sitten naisen, joka asuu tässä lähistöllä ja hän muisti minut, kun "sinä olet se nainen, joka käy kävellen kaupassa". Tämä ehkä kertoo aika paljon!

No ei kerro yhtään mitään. Itse olen lihava vaikka kuljen joka päivä töihin pyörällä, yhteensä tunnin ja senkin jälkeen pitää vielä koiratkin lenkittää. Mistä tämä kertoo? No siitä, että voi olla lihava vaikka liikkuisikin.

Syöt yksinkertaisesti aivan helvetisti vaan liikaa. Pyöräily ja koiran lenkitys on aivan NORMAALIA liikkumista, ei sen pitäisikään laihduttaa.

Siis jeesus tällä palstalla kyllä huomaa tämän asenteen ja itsesäälivoivottelun huipussaan. Ei todellakaan ihme, että 70% kansasta on läskejä.

Nimenomaan, sitähän tarkoitinkin ettei liikkuminen laihduta. En ole itsesäälivoivotellut, enkä tulisi varsinkaan tällaiselle palstalle sellaista tekemään, koska kaltaisesi asenneongelmaiset eivät pysty senkään vertaa muuttamaan omaa käytöstään kuin mitä lihavat pystyy.

Vierailija kirjoitti:

Ylipainon pitäisi laskea elinikää ja se on kullan arvoista kansantaloudelle.

Sitä ennen nämä ylipainoiset ehtivät rasittaa kansantaloutta rajulla kädellä. Kakkostyypin diabetes ja verenpainetaudit ym nivelongelmat rasittavat terveydenhuoltoa runsaasti. Nämä vaivat jäisivät suurimmalta osalta kansaa pois kokonaan ilman kohtuutonta ylipainoa ja keskivartalolihavuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylipainon pitäisi laskea elinikää ja se on kullan arvoista kansantaloudelle.

Sitä ennen nämä ylipainoiset ehtivät rasittaa kansantaloutta rajulla kädellä. Kakkostyypin diabetes ja verenpainetaudit ym nivelongelmat rasittavat terveydenhuoltoa runsaasti. Nämä vaivat jäisivät suurimmalta osalta kansaa pois kokonaan ilman kohtuutonta ylipainoa ja keskivartalolihavuutta.

Yksinäisyys on vaarallisempaa kuin ylipaino, joten itseasiassa te negailijat rasitatte kansantaloutta kun ankeutatte muiden elämää täysin turhaa ja lietsotte vihaa ja halveksintaa lihavia kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset viedään autoilla harrastuksiin, kouluun, päiväkotiin. Muutaman kilometrin työmatkat ajetaan autolla. Lähikauppaankin ajellaan. Ei viitsitä kävellä enää mihinkään josta saisi edes hieman sitä hyötyliikuntaa. Ja en nyt puhu heistä joilla oikeasti pitkät välimatkat.

Ja yksi syy kaupunkikeskustojen autioitumiseen on se, että kun jengi ei pääse ihan kauppojen ääreen AUTOLLA. Ajetaan mielummin kolkkoihi ostoshelvetteihin kaupungin laitamille, missä voi hyvällä tuurilla hakea syömisetkin suoraan autokaistalta. Ollaan niin kertakaikkisen veteliä, että ei kärsi kävellä ostoskassien kanssa muutamaa kymmentä saati sataa metriä autolle. Oikeasti järkyttävää ja säälittävää.

Meiltä on vartin kävelymatka ruokakauppaan, tässä on paljon sekä kerrostaloja että omakotitaloja. Ostan yleensä kaksi reilua kangaskassillista ruokaa ja kyllähän niissä painoa on, mutta olen pitänyt sitä ihan ok arkiliikuntana. Kerran tapasin sitten naisen, joka asuu tässä lähistöllä ja hän muisti minut, kun "sinä olet se nainen, joka käy kävellen kaupassa". Tämä ehkä kertoo aika paljon!

No ei kerro yhtään mitään. Itse olen lihava vaikka kuljen joka päivä töihin pyörällä, yhteensä tunnin ja senkin jälkeen pitää vielä koiratkin lenkittää. Mistä tämä kertoo? No siitä, että voi olla lihava vaikka liikkuisikin.

Syöt yksinkertaisesti aivan helvetisti vaan liikaa. Pyöräily ja koiran lenkitys on aivan NORMAALIA liikkumista, ei sen pitäisikään laihduttaa.

Siis jeesus tällä palstalla kyllä huomaa tämän asenteen ja itsesäälivoivottelun huipussaan. Ei todellakaan ihme, että 70% kansasta on läskejä.

Nimenomaan, sitähän tarkoitinkin ettei liikkuminen laihduta. En ole itsesäälivoivotellut, enkä tulisi varsinkaan tällaiselle palstalle sellaista tekemään, koska kaltaisesi asenneongelmaiset eivät pysty senkään vertaa muuttamaan omaa käytöstään kuin mitä lihavat pystyy.

:D no nyt.

Lihava ihminen jos mikä on asenneongelmainen. Pelkästään tämän näkee siitä, että tällä palstalla minkään voivottelun kyseenalaistaminen on ihan karmea rikos.

Aloitetaan vaikka siitä, ettei työmatkaliikunta ja koiran lenkitys ole varsinaisesti mitään muuta kuin ihan minimiliikuntaa ihmiselle.

Päätin alkaa juoksemaan yksi päivä ja siitä lähtien olen herännyt viimeistään klo 6 juoksemaan ennen töitä. Katson myös mitä syön, enkä ole eläissäni ollut paino-ongelmainen. 3 kk juoksemisen jälkeen n. 10 v sitten juoksin jo 14km päivässä. Sitten päätin alkaa hiihtämään, ja heräsin jopa klo 4 ehtiäkseni käymään pari tuntia ladulla treenaamassa ennen töitä.

Tällainen tuottaa minulle elämääni iloa ja nautintoa. Eikä ole edes vaikeaa. En tiedä mistä muutoksesta puhut, sillä olen itsekin laihduttanut halutessani ja aloittanut urheiluharrastuksia sekä haastanut itseäni moniulotteisesti, jotta voin kehittyä ihmisenä.

Kerron tämän vain esimerkkinä siitä, millainen ihminen täällä ruudun toisessa päässä kyseenalaistaa täällä tuon hyysäyskeskustelun. Eikä kyse ole siitä, etten osaisi olla empaattinen, vaan koen, että vuosikausia jatkunut empatisointi on johtanut tähän yhteiskunnalliseen kriisiin. 

Osaatko sinä empatisoida meitä, jotka joutuvat verovaroin kustantamaan lihavuusepidemian aiheuttaman yhteiskunnallisen kustannuksen? Tällä toki provosoin ehkä hieman, mutta se on _totuus_.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset viedään autoilla harrastuksiin, kouluun, päiväkotiin. Muutaman kilometrin työmatkat ajetaan autolla. Lähikauppaankin ajellaan. Ei viitsitä kävellä enää mihinkään josta saisi edes hieman sitä hyötyliikuntaa. Ja en nyt puhu heistä joilla oikeasti pitkät välimatkat.

Ja yksi syy kaupunkikeskustojen autioitumiseen on se, että kun jengi ei pääse ihan kauppojen ääreen AUTOLLA. Ajetaan mielummin kolkkoihi ostoshelvetteihin kaupungin laitamille, missä voi hyvällä tuurilla hakea syömisetkin suoraan autokaistalta. Ollaan niin kertakaikkisen veteliä, että ei kärsi kävellä ostoskassien kanssa muutamaa kymmentä saati sataa metriä autolle. Oikeasti järkyttävää ja säälittävää.

Meiltä on vartin kävelymatka ruokakauppaan, tässä on paljon sekä kerrostaloja että omakotitaloja. Ostan yleensä kaksi reilua kangaskassillista ruokaa ja kyllähän niissä painoa on, mutta olen pitänyt sitä ihan ok arkiliikuntana. Kerran tapasin sitten naisen, joka asuu tässä lähistöllä ja hän muisti minut, kun "sinä olet se nainen, joka käy kävellen kaupassa". Tämä ehkä kertoo aika paljon!

No ei kerro yhtään mitään. Itse olen lihava vaikka kuljen joka päivä töihin pyörällä, yhteensä tunnin ja senkin jälkeen pitää vielä koiratkin lenkittää. Mistä tämä kertoo? No siitä, että voi olla lihava vaikka liikkuisikin.

Syöt yksinkertaisesti aivan helvetisti vaan liikaa. Pyöräily ja koiran lenkitys on aivan NORMAALIA liikkumista, ei sen pitäisikään laihduttaa.

Siis jeesus tällä palstalla kyllä huomaa tämän asenteen ja itsesäälivoivottelun huipussaan. Ei todellakaan ihme, että 70% kansasta on läskejä.

Nimenomaan, sitähän tarkoitinkin ettei liikkuminen laihduta. En ole itsesäälivoivotellut, enkä tulisi varsinkaan tällaiselle palstalle sellaista tekemään, koska kaltaisesi asenneongelmaiset eivät pysty senkään vertaa muuttamaan omaa käytöstään kuin mitä lihavat pystyy.

:D no nyt.

Lihava ihminen jos mikä on asenneongelmainen. Pelkästään tämän näkee siitä, että tällä palstalla minkään voivottelun kyseenalaistaminen on ihan karmea rikos.

Aloitetaan vaikka siitä, ettei työmatkaliikunta ja koiran lenkitys ole varsinaisesti mitään muuta kuin ihan minimiliikuntaa ihmiselle.

Päätin alkaa juoksemaan yksi päivä ja siitä lähtien olen herännyt viimeistään klo 6 juoksemaan ennen töitä. Katson myös mitä syön, enkä ole eläissäni ollut paino-ongelmainen. 3 kk juoksemisen jälkeen n. 10 v sitten juoksin jo 14km päivässä. Sitten päätin alkaa hiihtämään, ja heräsin jopa klo 4 ehtiäkseni käymään pari tuntia ladulla treenaamassa ennen töitä.

Tällainen tuottaa minulle elämääni iloa ja nautintoa. Eikä ole edes vaikeaa. En tiedä mistä muutoksesta puhut, sillä olen itsekin laihduttanut halutessani ja aloittanut urheiluharrastuksia sekä haastanut itseäni moniulotteisesti, jotta voin kehittyä ihmisenä.

Kerron tämän vain esimerkkinä siitä, millainen ihminen täällä ruudun toisessa päässä kyseenalaistaa täällä tuon hyysäyskeskustelun. Eikä kyse ole siitä, etten osaisi olla empaattinen, vaan koen, että vuosikausia jatkunut empatisointi on johtanut tähän yhteiskunnalliseen kriisiin. 

Osaatko sinä empatisoida meitä, jotka joutuvat verovaroin kustantamaan lihavuusepidemian aiheuttaman yhteiskunnallisen kustannuksen? Tällä toki provosoin ehkä hieman, mutta se on _totuus_.

Miksi haluat vähätellä toisen iloa siitä, että liikkuu 2h päivässä? Aika moni ihminen ei liiku niin paljoa.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset viedään autoilla harrastuksiin, kouluun, päiväkotiin. Muutaman kilometrin työmatkat ajetaan autolla. Lähikauppaankin ajellaan. Ei viitsitä kävellä enää mihinkään josta saisi edes hieman sitä hyötyliikuntaa. Ja en nyt puhu heistä joilla oikeasti pitkät välimatkat.

Ja yksi syy kaupunkikeskustojen autioitumiseen on se, että kun jengi ei pääse ihan kauppojen ääreen AUTOLLA. Ajetaan mielummin kolkkoihi ostoshelvetteihin kaupungin laitamille, missä voi hyvällä tuurilla hakea syömisetkin suoraan autokaistalta. Ollaan niin kertakaikkisen veteliä, että ei kärsi kävellä ostoskassien kanssa muutamaa kymmentä saati sataa metriä autolle. Oikeasti järkyttävää ja säälittävää.

Meiltä on vartin kävelymatka ruokakauppaan, tässä on paljon sekä kerrostaloja että omakotitaloja. Ostan yleensä kaksi reilua kangaskassillista ruokaa ja kyllähän niissä painoa on, mutta olen pitänyt sitä ihan ok arkiliikuntana. Kerran tapasin sitten naisen, joka asuu tässä lähistöllä ja hän muisti minut, kun "sinä olet se nainen, joka käy kävellen kaupassa". Tämä ehkä kertoo aika paljon!

No ei kerro yhtään mitään. Itse olen lihava vaikka kuljen joka päivä töihin pyörällä, yhteensä tunnin ja senkin jälkeen pitää vielä koiratkin lenkittää. Mistä tämä kertoo? No siitä, että voi olla lihava vaikka liikkuisikin.

Syöt yksinkertaisesti aivan helvetisti vaan liikaa. Pyöräily ja koiran lenkitys on aivan NORMAALIA liikkumista, ei sen pitäisikään laihduttaa.

Siis jeesus tällä palstalla kyllä huomaa tämän asenteen ja itsesäälivoivottelun huipussaan. Ei todellakaan ihme, että 70% kansasta on läskejä.

Nimenomaan, sitähän tarkoitinkin ettei liikkuminen laihduta. En ole itsesäälivoivotellut, enkä tulisi varsinkaan tällaiselle palstalle sellaista tekemään, koska kaltaisesi asenneongelmaiset eivät pysty senkään vertaa muuttamaan omaa käytöstään kuin mitä lihavat pystyy.

:D no nyt.

Lihava ihminen jos mikä on asenneongelmainen. Pelkästään tämän näkee siitä, että tällä palstalla minkään voivottelun kyseenalaistaminen on ihan karmea rikos.

Aloitetaan vaikka siitä, ettei työmatkaliikunta ja koiran lenkitys ole varsinaisesti mitään muuta kuin ihan minimiliikuntaa ihmiselle.

Päätin alkaa juoksemaan yksi päivä ja siitä lähtien olen herännyt viimeistään klo 6 juoksemaan ennen töitä. Katson myös mitä syön, enkä ole eläissäni ollut paino-ongelmainen. 3 kk juoksemisen jälkeen n. 10 v sitten juoksin jo 14km päivässä. Sitten päätin alkaa hiihtämään, ja heräsin jopa klo 4 ehtiäkseni käymään pari tuntia ladulla treenaamassa ennen töitä.

Tällainen tuottaa minulle elämääni iloa ja nautintoa. Eikä ole edes vaikeaa. En tiedä mistä muutoksesta puhut, sillä olen itsekin laihduttanut halutessani ja aloittanut urheiluharrastuksia sekä haastanut itseäni moniulotteisesti, jotta voin kehittyä ihmisenä.

Kerron tämän vain esimerkkinä siitä, millainen ihminen täällä ruudun toisessa päässä kyseenalaistaa täällä tuon hyysäyskeskustelun. Eikä kyse ole siitä, etten osaisi olla empaattinen, vaan koen, että vuosikausia jatkunut empatisointi on johtanut tähän yhteiskunnalliseen kriisiin. 

Osaatko sinä empatisoida meitä, jotka joutuvat verovaroin kustantamaan lihavuusepidemian aiheuttaman yhteiskunnallisen kustannuksen? Tällä toki provosoin ehkä hieman, mutta se on _totuus_.

Tulen lihavuus-ketjuun lesottamaan urheilusuorituksillani.

T: Ikuisuuslaiha urheilullinen.

Vierailija kirjoitti:

Tuossa hyvät ohjeet siitä, miten saa ruokavalion terveemmäksi ja siinä sivussa varmasti moni laihtuukin. Loppupeleissä kyse on ihan normaaleista asioista, eikä ole mitään syytä lähteä kiduttamaan tai nöyryyttämään lihavaa. Suosittelen jokaiselle lihavalle joka tätä ketjua lukee, niin lukemaan Patrik Borgin blogia ja jättämään nämä ikuisuuslaihojen mutuilut omaan arvoonsa: http://patrikborg.blogspot.com/2011/09/laihdutus-pysyvasti-tehdaan-nain…

Patrik Borgilla on oikeasti järkeviä neuvoja minunkin mielestä. Omistan myös yhden hänen kirjan ja siinä on tosi hyviä ruokaohjeita. Niissä ruuissa on makua, ne ei ole mitään laihdutusruokaa sinänsä, vain hyvää ruokaa jossa ei ole liikaa kaloreita ja on paljon kasviksia. Minusta tuo maku on aivan ensisijaisen tärkeää. Monet ylipainoiset kuvittelee että ruuan on pakko olla rasvaista, överisuolaista tai sokerista tai kaikkea näitä että se on hyvää. Se ei oikeasti ole niin. Mutta täytyy käyttää makua antavia juttuja; mausteita, yrttejä, balsamicoa, sitruunaa... vahvoja makuja. Silloin ei tarvitse sokeria ja rasvaa että ruoka on nautinnollista.