Seurustelukumppanin edelliset säädöt

Itselläni kun ei ole mitään ns. historiaa, niin en koskaan hyväksyisi mitään toisen kymmeniä tai satoja(!) säätöjä.

En myöskään hyväksy sitä että vaikka itse olisin tästä rehellinen, naiset harvemmin ovat.

Vierailija kirjoitti:

Minä painiskelen vähän samanlaisten asioiden kanssa. Minua kuvottaa ajatella mieheni sängyssä jonkun muun kanssa. Etenkin kun mies on niin taitava, niin oksettaa ajatella muut naiset laukeamassa ja nauttimassa hänen kanssaan.

Välillä pääsen olostani yli, kun ajattelen, että mies on liioitellut minulle todellista lukumääräänsä (joka on kuitenkin silti ”vaan” noin 10) ja sitten mietin niiden olleen vaan joitain ”kännipanoja”, joita kumpikaan ei edes kunnolla muista. Yhdenyönsuhteita mies ei kuitenkaan sano harrastaneensa ja se olikin minulle kynnyskysymys, koska itsekään en ole koskaan halunnut hypätä sänkyyn tuntemattoman kanssa. Mutta silti asia vaivaa välillä mieltäni.

Mutta sinun miehesi lukumäärä on niin suuri, että en usko, että pääsisin siitä koskaan yli. Joten jos suhteenne ei ole kovin vakavalla tasolla, kehoittaisin etsimään ”kunnollisemman” miehen. Jos mies on todella ollut sängyssä noin monen kanssa, kertoo se jotain hänen heikosta itsetunnostaan tai jostain muusta.

Minkä ihmeen takia sinä ajattelet tuollaisia? Oletko miettinyt, että kävisit ihan asiantuntijan kanssa keskustelemassa siitä, miksi sinulla on tarve velloa tuollaisissa ajatuksissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahdistaa, mun miehellä  (50+ v.) on n. 200 juttua takana ja oman kertomansa mukaan on kaikissa aikaisemmissa pitemmissä suhteissa pettänyt. 

Minua ei kuulema petä, tosin mistä sen tiedän. 

Yksikään suhde ei ole turvassa pettämiseltä.

No itse asiassa on. Voin rehellisesti sanoa, että tähän ikään saakka en ole ikinä pettänyt seurustelukumppaniani, joita on kertynyt useita sekä yksi avioliittokin. Uskon että meitä löytyy muitakin, myös miehistä.

Mutta jos tarkoitat ettei toisesta voi ikinä tietää 100% varmaksi, niin siinä olet oikeassa.

N41

Voi lapsi rakas kun elämässä ei ole sitä ennustettavuutta miten tulet tulevaisuudessa toimimaan. Toisesta ja itsestään ei voi ikinä tietää 100% varmaksi vaikka kuinka yrittäisi nostattaa itseään, johonkin erikoisasemaan en minä, mutta muut.

Jos sinulla ei tahdo periaatteet pysyä, se ei tarkoita että kukaan muukaan ei pystyisi siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ajatellaan että seksielämä on aloitettu vaikka parikymppisenä ja nyt ikää 50, niin eihän 100 kumppania tee kuin 3-4 vuodessa. Jos aloitettu 15 v ja nyt 55 v niin vielä vähemmän. Ei paha.

Enemmän olisin huolissani tuosta, että pettäminen taitaa olla enemmän tapa kuin poikkeus.

No onhan tuo nyt ihan helvetin paha? Terveet, luotettavat ja tasapainoiset ihmiset eivät vaihda kumppania useita kertoja vuodessa kymmenien vuosien ajan.

Mistä ihmeen käsikirjasta te ihmiset saatte näitä määritelmiänne? Jaetaanko se jokaisen talouteen? Missä minun Oikean Elämän Oppaani on?

Vierailija kirjoitti:

1) Jos huolettaa "ällöttävät sukupuolitaudit" niin niiden toteamisessa ainoa toimiva keino on lääkäriin ja sukupuolitauteihin meno. Kumppanien lukumäärän kysely ei sen sijaan tuo minkäänlaista vastausta kysymykseen. Tässä asiassa ihmiset ovat vielä tasa-arvoisessa asemassa, eli taudin voi saada ihan samalla lailla se, jolla on ollut yksi kumppani, kuin se, jolla niitä on ollut sata.

2) Useampi seksikumppani ei myöskään tarkoita automaattisesti pettämistä. Pettämisessä ihminen on parisuhteessa toisen kanssa ja siitä huolimatta on intiimissä suhteessa samalla myös jonkun muun kanssa. Ihmisellä, jolla on ollut 100 seksikumppani, on ollut satakumppania. Ihminen joka on pettänyt, on pettänyt. Kumppanien lukumäärä ei siis ole mikään vastaus tähänkään kysymykseen.

3) Jos "ällöttää" kumppani ja eksien määrä, kannattaa ehkä sen sijaan, että mollaa kumppania koittaa miettiä, mitä nämä ällötyksen tunteesi kertovat sinusta itsestäsi? 

4) Kumppanisi ei ole voinut tietää tapaavansa sinut ennenkuin tapasi sinut. Omassa suhteessani olen seksuaalisesti paljon miestäni aktiivisempi nainen, ja kumppanieni lukumäärä oli hänelle kova pala. Minä olisin kernaasti tyytynyt vain yhteen, jos mieheni olisi ollut se ensimmäinen. Niin ei kuitenkaan valitettavasti käynyt. Kuitenkin nyt tavattuani hänet tiedän, etten kaipaa tai etsi enää ketään muuta. Hän on se, jonka kanssa haluan olla, ei kukaan muu.

Juuri näin.

treffit kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

treffit kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

treffit kirjoitti:

Ei kannata kysya, jos ei sit handlaa totuutta. Tieto lisaa tuskaa vai miten se menikaan.

Mulla on varmaan lahempana kahtasataa, vain harvat tietaa. 

Kaksinaismoralisesti, itseani v*tuttaisi jos oman kumppanini luku olisi edes yli kymmenen. Nykyisen on 2. 

No, kysytty on jo, joten turha enää pyöritellä sitä, että ei kannata kysyä jos ei handlaa totuutta. Halusin tietää, koska puheissa vilahti viittaus irtosuhteista useampana kertana, joten osasin odottaa jonkinlaista lukua, mutta en satasella alkavaa. Miestenkin kannattaisi miettiä, että kannattaako ihan jokaista vastaantulijaa panna, koska korkea lukumäärä seksikumppaneissa ei nostata pisteitä monenkaan naisen mielessä. Pikemminkin päin vastoin.

Kieltämättä tekopyhää vaatia toiselta lähes neitsyyttä, jos olet itse pannut menemään ilman huolta huomisesta.

Ap

Totta, tekopyhaa on. Kuten jo mainitsinkin alkuperaisessa kommentissani. 

Mulle tama kolminumeroinen luku tuli tayteen jo alle kolmekymppisena, jolloin olin viela aika hukassa itseni ja ennen kaikkea seksuaalisuuteni kanssa. (Taustalla vakivaltaisessa alkoholistiperheessa vietetty lapsuus ja r*iskatuksi tuleminen 17-vuotiaana.) 

Sitten vaan jossain vaiheessa totesin siina kolmenkympin paremmalla puolella, etta juhlat on juhlittu, kaikkea koettu ja paljon opittu. Ja lopetin ns. yhden illan jutut. 

Koskaan en ole pettanyt, ja yhtaan tautia ei ole ollut. Olin aina erittain vastuullinen ehkaisyn suhteen, enka mm. suostunut suuseksiinkaan ilman suojaa. 

Enko siis tana paivana, kun olen ns. ehja ja oman arvoni tunteva ihmisena, ansaitse parisuhdetta? 

N44 

Totta kai ansaitset, aivan samoin, kuten se 38-vuotiaaksi neitsyenä säilynyt mies. Ette vain välttämättä sovi juuri toisillenne.

Hmm, miksi emme sopisi? :) 

Nykyisella kumppanillani on ollut seksia kahden kanssa ennen minua. Ja hyvinpa tunnetaan sopivan toisillemme, ja nimenomaan seksuaalisesti. Miesta kiihottaa tietynlainen itsevarmuuteni ja "estottomuuteni" (so. en hapea kroppaani, en arastele harrastaa seksia muuallakin kuin makuuhuoneessa), ja han pitaa siita etta seksimme on monipuolista ja sita on usein.

Jos nuo yhden illan suhteet ovat nimittain minulle jotain opettaneet, niin se on se, etta seksi voi olla hyvin kevytta ja kasuaaliakin - sen ei tarvitse olla vakavaa suorittamista, jossa mietitaan etta missa kulmassa ma nyt naytan hyvalta ja nauttiikohan toi toinen. Siina voi mokailla, hassutella ja nauraakin. Se voi olla rentoa, tarkeinta kuitenkin on, etta molemmat nauttivat. 

Mina taas pidan miehessa siita, etta hankin - laillani - rakastaa seksia, nauttii minun miellyttamisestani (ja osaa sen hyvin, kun pyysi minua opettamaan) ja siita, etta voi kertoa minulle toiveistaan ja fantasioistaan tietaen, etten tuomitse. 

Mies siis tietaa etta olen hanta kokeneempi, vaikka ei lukua tiedakaan. Olen myos hanta 13 vuotta vanhempi, eli siinakin mielessa ihan loogista, etta olen kokeneempikin. 

Ei tarvitse panna sadan kanssa että osaa suhtautua seksuaalisuuteensa ja nauttia siitä. Aivan saman voi saavuttaa sen ensimmäisen kumppaninsa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1) Jos huolettaa "ällöttävät sukupuolitaudit" niin niiden toteamisessa ainoa toimiva keino on lääkäriin ja sukupuolitauteihin meno. Kumppanien lukumäärän kysely ei sen sijaan tuo minkäänlaista vastausta kysymykseen. Tässä asiassa ihmiset ovat vielä tasa-arvoisessa asemassa, eli taudin voi saada ihan samalla lailla se, jolla on ollut yksi kumppani, kuin se, jolla niitä on ollut sata.

2) Useampi seksikumppani ei myöskään tarkoita automaattisesti pettämistä. Pettämisessä ihminen on parisuhteessa toisen kanssa ja siitä huolimatta on intiimissä suhteessa samalla myös jonkun muun kanssa. Ihmisellä, jolla on ollut 100 seksikumppani, on ollut satakumppania. Ihminen joka on pettänyt, on pettänyt. Kumppanien lukumäärä ei siis ole mikään vastaus tähänkään kysymykseen.

3) Jos "ällöttää" kumppani ja eksien määrä, kannattaa ehkä sen sijaan, että mollaa kumppania koittaa miettiä, mitä nämä ällötyksen tunteesi kertovat sinusta itsestäsi? 

4) Kumppanisi ei ole voinut tietää tapaavansa sinut ennenkuin tapasi sinut. Omassa suhteessani olen seksuaalisesti paljon miestäni aktiivisempi nainen, ja kumppanieni lukumäärä oli hänelle kova pala. Minä olisin kernaasti tyytynyt vain yhteen, jos mieheni olisi ollut se ensimmäinen. Niin ei kuitenkaan valitettavasti käynyt. Kuitenkin nyt tavattuani hänet tiedän, etten kaipaa tai etsi enää ketään muuta. Hän on se, jonka kanssa haluan olla, ei kukaan muu.

Juuri näin.

Onneksi jokainen saa sentään valita itse minkälaisen kumppanin valitsee. Sängystä sänkyyn hypoijät pankoot keskenään ihan vapaasti kunhan eivät tunge tavallisten ihmisten seuraan.

Minusta tässä asiassa on kyse moraalista. Joillain se on höllempi ja seksiä harrastetaan joka kadun tolpan kanssa. Toisilla se on tiukempi ja seksiä on vain harvojen ja valittujen kanssa. Kukin tyylillään. Mutta toinen ei ole pahempi kuin toinen. Jokainen etsiköön itselleen sopivan. Kamalaa on se kun itse elää tietyllä tavalla ja vaatii toiselta jotain muuta tai samaa. Silloin on väärä kumppani. Mitäs ap oma miehesi on mieltä asiasta?

Vierailija kirjoitti:

treffit kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

treffit kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

treffit kirjoitti:

Ei kannata kysya, jos ei sit handlaa totuutta. Tieto lisaa tuskaa vai miten se menikaan.

Mulla on varmaan lahempana kahtasataa, vain harvat tietaa. 

Kaksinaismoralisesti, itseani v*tuttaisi jos oman kumppanini luku olisi edes yli kymmenen. Nykyisen on 2. 

No, kysytty on jo, joten turha enää pyöritellä sitä, että ei kannata kysyä jos ei handlaa totuutta. Halusin tietää, koska puheissa vilahti viittaus irtosuhteista useampana kertana, joten osasin odottaa jonkinlaista lukua, mutta en satasella alkavaa. Miestenkin kannattaisi miettiä, että kannattaako ihan jokaista vastaantulijaa panna, koska korkea lukumäärä seksikumppaneissa ei nostata pisteitä monenkaan naisen mielessä. Pikemminkin päin vastoin.

Kieltämättä tekopyhää vaatia toiselta lähes neitsyyttä, jos olet itse pannut menemään ilman huolta huomisesta.

Ap

Totta, tekopyhaa on. Kuten jo mainitsinkin alkuperaisessa kommentissani. 

Mulle tama kolminumeroinen luku tuli tayteen jo alle kolmekymppisena, jolloin olin viela aika hukassa itseni ja ennen kaikkea seksuaalisuuteni kanssa. (Taustalla vakivaltaisessa alkoholistiperheessa vietetty lapsuus ja r*iskatuksi tuleminen 17-vuotiaana.) 

Sitten vaan jossain vaiheessa totesin siina kolmenkympin paremmalla puolella, etta juhlat on juhlittu, kaikkea koettu ja paljon opittu. Ja lopetin ns. yhden illan jutut. 

Koskaan en ole pettanyt, ja yhtaan tautia ei ole ollut. Olin aina erittain vastuullinen ehkaisyn suhteen, enka mm. suostunut suuseksiinkaan ilman suojaa. 

Enko siis tana paivana, kun olen ns. ehja ja oman arvoni tunteva ihmisena, ansaitse parisuhdetta? 

N44 

Totta kai ansaitset, aivan samoin, kuten se 38-vuotiaaksi neitsyenä säilynyt mies. Ette vain välttämättä sovi juuri toisillenne.

Hmm, miksi emme sopisi? :) 

Nykyisella kumppanillani on ollut seksia kahden kanssa ennen minua. Ja hyvinpa tunnetaan sopivan toisillemme, ja nimenomaan seksuaalisesti. Miesta kiihottaa tietynlainen itsevarmuuteni ja "estottomuuteni" (so. en hapea kroppaani, en arastele harrastaa seksia muuallakin kuin makuuhuoneessa), ja han pitaa siita etta seksimme on monipuolista ja sita on usein.

Jos nuo yhden illan suhteet ovat nimittain minulle jotain opettaneet, niin se on se, etta seksi voi olla hyvin kevytta ja kasuaaliakin - sen ei tarvitse olla vakavaa suorittamista, jossa mietitaan etta missa kulmassa ma nyt naytan hyvalta ja nauttiikohan toi toinen. Siina voi mokailla, hassutella ja nauraakin. Se voi olla rentoa, tarkeinta kuitenkin on, etta molemmat nauttivat. 

Mina taas pidan miehessa siita, etta hankin - laillani - rakastaa seksia, nauttii minun miellyttamisestani (ja osaa sen hyvin, kun pyysi minua opettamaan) ja siita, etta voi kertoa minulle toiveistaan ja fantasioistaan tietaen, etten tuomitse. 

Mies siis tietaa etta olen hanta kokeneempi, vaikka ei lukua tiedakaan. Olen myos hanta 13 vuotta vanhempi, eli siinakin mielessa ihan loogista, etta olen kokeneempikin. 

Ei tarvitse panna sadan kanssa että osaa suhtautua seksuaalisuuteensa ja nauttia siitä. Aivan saman voi saavuttaa sen ensimmäisen kumppaninsa kanssa.

Mitäs jos se ensimmäinen kumppani poistuu kuvioista syystä tai toisesta (omassa tapauksessani pahan auto-onnettomuuden seurauksena)? Sitten valitaan nopeasti joku toinen? Mutta jos sitä toista ei tule vastaan vuosikausiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole laskenut, mutta on mullakin ollut vähintään 100 "säätöä". Ikinä en ole ketään pettänyt ja mahtuu mun elämään yli 10 vuoden mittainen parisuhde miehen kanssa ja meillä neljä yhteistä lasta.

Mun mielestä ei ole mitenkään tarpeellista puhua omista seksi tai seurustelusuhteistaan toiselle. Ne on jokaisen oma henkilökohtainen asia.

Kyllä minä ainakin tiesin etten ole mieheni ensimmäinen ja päinvastoin. Ei meidän parisuhde ole kiinni edellisissä suhteissa.

Näin minä haluaisin ajatella, mutta toistaiseksi se ei ainakaan onnistu. Määrä on omalla mittapuullani aika hirmuinen. En minäkään neitsyt ole, mutta en koe kovinkaan monta vastaantulijaa millään tavalla viehättävänä. En ole koskaan harrastanut irtosuhteita ja seksi liittyy minulla vahvasti tunteisiin. Aikaisemmilla kumppaneillani on ollut vain muutamia edellisiä seksikumppaneita eikä niissä ole ollut mitään, mikä olisi ahdistanut. Yritän saada kiinni siitä, miksi tämä häiritsee ja mikä tässä häiritsee.

Ap

Jos mies ei ole lennosta vaihtanut toiseen tai pettämisen seurauksena sua/muita valinnut, niin koita rauhoittaa mielesi. Ei ne kumppanien määrät vielä mitään kerro.

Kyllä se kertoo selkeästi moraalittomasta ja huonosta elämästä.

Vierailija kirjoitti:

treffit kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

treffit kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

treffit kirjoitti:

Ei kannata kysya, jos ei sit handlaa totuutta. Tieto lisaa tuskaa vai miten se menikaan.

Mulla on varmaan lahempana kahtasataa, vain harvat tietaa. 

Kaksinaismoralisesti, itseani v*tuttaisi jos oman kumppanini luku olisi edes yli kymmenen. Nykyisen on 2. 

No, kysytty on jo, joten turha enää pyöritellä sitä, että ei kannata kysyä jos ei handlaa totuutta. Halusin tietää, koska puheissa vilahti viittaus irtosuhteista useampana kertana, joten osasin odottaa jonkinlaista lukua, mutta en satasella alkavaa. Miestenkin kannattaisi miettiä, että kannattaako ihan jokaista vastaantulijaa panna, koska korkea lukumäärä seksikumppaneissa ei nostata pisteitä monenkaan naisen mielessä. Pikemminkin päin vastoin.

Kieltämättä tekopyhää vaatia toiselta lähes neitsyyttä, jos olet itse pannut menemään ilman huolta huomisesta.

Ap

Totta, tekopyhaa on. Kuten jo mainitsinkin alkuperaisessa kommentissani. 

Mulle tama kolminumeroinen luku tuli tayteen jo alle kolmekymppisena, jolloin olin viela aika hukassa itseni ja ennen kaikkea seksuaalisuuteni kanssa. (Taustalla vakivaltaisessa alkoholistiperheessa vietetty lapsuus ja r*iskatuksi tuleminen 17-vuotiaana.) 

Sitten vaan jossain vaiheessa totesin siina kolmenkympin paremmalla puolella, etta juhlat on juhlittu, kaikkea koettu ja paljon opittu. Ja lopetin ns. yhden illan jutut. 

Koskaan en ole pettanyt, ja yhtaan tautia ei ole ollut. Olin aina erittain vastuullinen ehkaisyn suhteen, enka mm. suostunut suuseksiinkaan ilman suojaa. 

Enko siis tana paivana, kun olen ns. ehja ja oman arvoni tunteva ihmisena, ansaitse parisuhdetta? 

N44 

Totta kai ansaitset, aivan samoin, kuten se 38-vuotiaaksi neitsyenä säilynyt mies. Ette vain välttämättä sovi juuri toisillenne.

Hmm, miksi emme sopisi? :) 

Nykyisella kumppanillani on ollut seksia kahden kanssa ennen minua. Ja hyvinpa tunnetaan sopivan toisillemme, ja nimenomaan seksuaalisesti. Miesta kiihottaa tietynlainen itsevarmuuteni ja "estottomuuteni" (so. en hapea kroppaani, en arastele harrastaa seksia muuallakin kuin makuuhuoneessa), ja han pitaa siita etta seksimme on monipuolista ja sita on usein.

Jos nuo yhden illan suhteet ovat nimittain minulle jotain opettaneet, niin se on se, etta seksi voi olla hyvin kevytta ja kasuaaliakin - sen ei tarvitse olla vakavaa suorittamista, jossa mietitaan etta missa kulmassa ma nyt naytan hyvalta ja nauttiikohan toi toinen. Siina voi mokailla, hassutella ja nauraakin. Se voi olla rentoa, tarkeinta kuitenkin on, etta molemmat nauttivat. 

Mina taas pidan miehessa siita, etta hankin - laillani - rakastaa seksia, nauttii minun miellyttamisestani (ja osaa sen hyvin, kun pyysi minua opettamaan) ja siita, etta voi kertoa minulle toiveistaan ja fantasioistaan tietaen, etten tuomitse. 

Mies siis tietaa etta olen hanta kokeneempi, vaikka ei lukua tiedakaan. Olen myos hanta 13 vuotta vanhempi, eli siinakin mielessa ihan loogista, etta olen kokeneempikin. 

Ei tarvitse panna sadan kanssa että osaa suhtautua seksuaalisuuteensa ja nauttia siitä. Aivan saman voi saavuttaa sen ensimmäisen kumppaninsa kanssa.

Ei tarvitsekaan kaikkien, itse kuitenkin koen etta tavallaan itseni "vapauttaminen" nauttimaan seksista oli tarpeen oman r*iskauskokemukseni jalkeen. En sano etta oli parasta terapiaa, mutta toimi mulle. Otin tavallaan taas ohjat omasta kehosta, mina paatin kenen kanssa olin ja mita tapahtui. Tavallaan voimaannuin siita, ja uskalsin alkaa nauttimaan naisena olosta ja omasta seksuaalisuudestani. Samalla toki hain sita hyvaksyntaa, mita en lapsena saanut kun viina meni lapsista huolehtimisen edelle. Taman tiedostan toki myos. 

Nama on aika monimutkaisia ja henkilokohtaisia asioita, ja jokaisella on varmasti erilainen kokemuspohja. Ei se ole koskaan joko-tai, ja aika usein ihmisen teoille on omat syynsa, joita ei valttamatta kaikille kerrota. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä painiskelen vähän samanlaisten asioiden kanssa. Minua kuvottaa ajatella mieheni sängyssä jonkun muun kanssa. Etenkin kun mies on niin taitava, niin oksettaa ajatella muut naiset laukeamassa ja nauttimassa hänen kanssaan.

Välillä pääsen olostani yli, kun ajattelen, että mies on liioitellut minulle todellista lukumääräänsä (joka on kuitenkin silti ”vaan” noin 10) ja sitten mietin niiden olleen vaan joitain ”kännipanoja”, joita kumpikaan ei edes kunnolla muista. Yhdenyönsuhteita mies ei kuitenkaan sano harrastaneensa ja se olikin minulle kynnyskysymys, koska itsekään en ole koskaan halunnut hypätä sänkyyn tuntemattoman kanssa. Mutta silti asia vaivaa välillä mieltäni.

Mutta sinun miehesi lukumäärä on niin suuri, että en usko, että pääsisin siitä koskaan yli. Joten jos suhteenne ei ole kovin vakavalla tasolla, kehoittaisin etsimään ”kunnollisemman” miehen. Jos mies on todella ollut sängyssä noin monen kanssa, kertoo se jotain hänen heikosta itsetunnostaan tai jostain muusta.

Minkä ihmeen takia sinä ajattelet tuollaisia? Oletko miettinyt, että kävisit ihan asiantuntijan kanssa keskustelemassa siitä, miksi sinulla on tarve velloa tuollaisissa ajatuksissa?

En ymmärrä, miten muut pystyvät ohittamaan ko. asian ja olla ajattelematta sitä? Mies osaa tuottaa niin järisyttäviä orgasmeja, että tiedän hänen tuottaneen niitä muillekin ennen minua. Ja kun hän on yrittänyt saada minut saamaan vielä useamman kerran saman aktin aikana, niin siitä voin päätellä, että muiden naisten kohdalla niin on käynyt. Ja jo 1 orgasmi on niin tajunnan räjäyttävä, että en ole ennen nykyistä miestäni kokenut mitään lähellekään vastaavaa, vaikka olen sängyssä muidenkin kanssa lauennut. Toisaalta en tiedä kumpi minua häiritsee enemmän, se että mies on tuottanut ainutkertaista nautintoa muille naisille vai se, että hän on nauttinut muiden kanssa. Jotenkin minua ei kuitenkaan häiritse niin paljoa miehen nautinto muiden kanssa , koska mitään sinnepäin viittaavaakaan hän ei ole puhunut ja kehuu aina minua yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ajatellaan että seksielämä on aloitettu vaikka parikymppisenä ja nyt ikää 50, niin eihän 100 kumppania tee kuin 3-4 vuodessa. Jos aloitettu 15 v ja nyt 55 v niin vielä vähemmän. Ei paha.

Enemmän olisin huolissani tuosta, että pettäminen taitaa olla enemmän tapa kuin poikkeus.

No onhan tuo nyt ihan helvetin paha? Terveet, luotettavat ja tasapainoiset ihmiset eivät vaihda kumppania useita kertoja vuodessa kymmenien vuosien ajan.

Mikä sinusta olisi hyväksyttävä määrä seksiä eli seksikumppaneita 20 sinkkuvuoden aikana? Ja nyt siis lähdetään siitä, että ei ole sitä valintaa, että olisi seksiä vain parisuhdekumppanin kanssa, koska puhutaan niistä vuosista, joiden aikana sellaista ei kertakaikkiaan ole osunut kohdalle.

Silloin kun eletään sinkkuna voi elää selibaatissa tai sitten masturboida. Muu on kyllä täysin ällöttävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä painiskelen vähän samanlaisten asioiden kanssa. Minua kuvottaa ajatella mieheni sängyssä jonkun muun kanssa. Etenkin kun mies on niin taitava, niin oksettaa ajatella muut naiset laukeamassa ja nauttimassa hänen kanssaan.

Välillä pääsen olostani yli, kun ajattelen, että mies on liioitellut minulle todellista lukumääräänsä (joka on kuitenkin silti ”vaan” noin 10) ja sitten mietin niiden olleen vaan joitain ”kännipanoja”, joita kumpikaan ei edes kunnolla muista. Yhdenyönsuhteita mies ei kuitenkaan sano harrastaneensa ja se olikin minulle kynnyskysymys, koska itsekään en ole koskaan halunnut hypätä sänkyyn tuntemattoman kanssa. Mutta silti asia vaivaa välillä mieltäni.

Mutta sinun miehesi lukumäärä on niin suuri, että en usko, että pääsisin siitä koskaan yli. Joten jos suhteenne ei ole kovin vakavalla tasolla, kehoittaisin etsimään ”kunnollisemman” miehen. Jos mies on todella ollut sängyssä noin monen kanssa, kertoo se jotain hänen heikosta itsetunnostaan tai jostain muusta.

Minkä ihmeen takia sinä ajattelet tuollaisia? Oletko miettinyt, että kävisit ihan asiantuntijan kanssa keskustelemassa siitä, miksi sinulla on tarve velloa tuollaisissa ajatuksissa?

Ei tässä ole kyse mistään muusta kuin huonosta itsetunnosta, sellaisen kanssa kamppailevat ihmiset jäävät rimpuilemaan johonkin entisten kumppanien määrään. Normaalilla itsetunnolla ei tarvitse mitään vertailuja miettiä, vaan tietää että minä olen hyvä tyyppi, seksikin toimii ja ennen kaikkea olen tässä ja nyt, koska sen kumppanin exät ovat syystäkin menneisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

treffit kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

treffit kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

treffit kirjoitti:

Ei kannata kysya, jos ei sit handlaa totuutta. Tieto lisaa tuskaa vai miten se menikaan.

Mulla on varmaan lahempana kahtasataa, vain harvat tietaa. 

Kaksinaismoralisesti, itseani v*tuttaisi jos oman kumppanini luku olisi edes yli kymmenen. Nykyisen on 2. 

No, kysytty on jo, joten turha enää pyöritellä sitä, että ei kannata kysyä jos ei handlaa totuutta. Halusin tietää, koska puheissa vilahti viittaus irtosuhteista useampana kertana, joten osasin odottaa jonkinlaista lukua, mutta en satasella alkavaa. Miestenkin kannattaisi miettiä, että kannattaako ihan jokaista vastaantulijaa panna, koska korkea lukumäärä seksikumppaneissa ei nostata pisteitä monenkaan naisen mielessä. Pikemminkin päin vastoin.

Kieltämättä tekopyhää vaatia toiselta lähes neitsyyttä, jos olet itse pannut menemään ilman huolta huomisesta.

Ap

Totta, tekopyhaa on. Kuten jo mainitsinkin alkuperaisessa kommentissani. 

Mulle tama kolminumeroinen luku tuli tayteen jo alle kolmekymppisena, jolloin olin viela aika hukassa itseni ja ennen kaikkea seksuaalisuuteni kanssa. (Taustalla vakivaltaisessa alkoholistiperheessa vietetty lapsuus ja r*iskatuksi tuleminen 17-vuotiaana.) 

Sitten vaan jossain vaiheessa totesin siina kolmenkympin paremmalla puolella, etta juhlat on juhlittu, kaikkea koettu ja paljon opittu. Ja lopetin ns. yhden illan jutut. 

Koskaan en ole pettanyt, ja yhtaan tautia ei ole ollut. Olin aina erittain vastuullinen ehkaisyn suhteen, enka mm. suostunut suuseksiinkaan ilman suojaa. 

Enko siis tana paivana, kun olen ns. ehja ja oman arvoni tunteva ihmisena, ansaitse parisuhdetta? 

N44 

Totta kai ansaitset, aivan samoin, kuten se 38-vuotiaaksi neitsyenä säilynyt mies. Ette vain välttämättä sovi juuri toisillenne.

Hmm, miksi emme sopisi? :) 

Nykyisella kumppanillani on ollut seksia kahden kanssa ennen minua. Ja hyvinpa tunnetaan sopivan toisillemme, ja nimenomaan seksuaalisesti. Miesta kiihottaa tietynlainen itsevarmuuteni ja "estottomuuteni" (so. en hapea kroppaani, en arastele harrastaa seksia muuallakin kuin makuuhuoneessa), ja han pitaa siita etta seksimme on monipuolista ja sita on usein.

Jos nuo yhden illan suhteet ovat nimittain minulle jotain opettaneet, niin se on se, etta seksi voi olla hyvin kevytta ja kasuaaliakin - sen ei tarvitse olla vakavaa suorittamista, jossa mietitaan etta missa kulmassa ma nyt naytan hyvalta ja nauttiikohan toi toinen. Siina voi mokailla, hassutella ja nauraakin. Se voi olla rentoa, tarkeinta kuitenkin on, etta molemmat nauttivat. 

Mina taas pidan miehessa siita, etta hankin - laillani - rakastaa seksia, nauttii minun miellyttamisestani (ja osaa sen hyvin, kun pyysi minua opettamaan) ja siita, etta voi kertoa minulle toiveistaan ja fantasioistaan tietaen, etten tuomitse. 

Mies siis tietaa etta olen hanta kokeneempi, vaikka ei lukua tiedakaan. Olen myos hanta 13 vuotta vanhempi, eli siinakin mielessa ihan loogista, etta olen kokeneempikin. 

Ei tarvitse panna sadan kanssa että osaa suhtautua seksuaalisuuteensa ja nauttia siitä. Aivan saman voi saavuttaa sen ensimmäisen kumppaninsa kanssa.

Mitäs jos se ensimmäinen kumppani poistuu kuvioista syystä tai toisesta (omassa tapauksessani pahan auto-onnettomuuden seurauksena)? Sitten valitaan nopeasti joku toinen? Mutta jos sitä toista ei tule vastaan vuosikausiin?

No silloin tietysti ollaan ilman tai käytetään omaa kättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi teillä on tarve puhua tälläisistä asioita? Mä olen ainakin sen ihmisen kanssa, joka hän on nyt enkä määritte ihmistä sen menneen perusteella.

Ihmisen menneisyys kertoo ihmisestä ja naisilla miesten korkea luku edellisissä kumppaneissa on selkeä riski seksuaaliterveydelle ja lisääntymiselle. Herää kysymys myös siitä, kykeneekö ihminen olemaan uskollinen pitkässä parisuhteessa, joka edelleen on riski tautien kannalta. Olisi ihan kamalaa päätyä lapsettomaksi seksitaudin takia, joka on tullut mieheltä.

Ap

Ap on trolli, täällä on deittailua koskeva ketju jossa oli ihan tämä sama viesti. Ap on siis tehnyt tällaisen provolangan jatkaakseen keskustelua joka ei siellä lähtenyt...

0/5

Jos aloitus olisi miehen tekemä, vastaukset olisivat ihan toisenlaisia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä painiskelen vähän samanlaisten asioiden kanssa. Minua kuvottaa ajatella mieheni sängyssä jonkun muun kanssa. Etenkin kun mies on niin taitava, niin oksettaa ajatella muut naiset laukeamassa ja nauttimassa hänen kanssaan.

Välillä pääsen olostani yli, kun ajattelen, että mies on liioitellut minulle todellista lukumääräänsä (joka on kuitenkin silti ”vaan” noin 10) ja sitten mietin niiden olleen vaan joitain ”kännipanoja”, joita kumpikaan ei edes kunnolla muista. Yhdenyönsuhteita mies ei kuitenkaan sano harrastaneensa ja se olikin minulle kynnyskysymys, koska itsekään en ole koskaan halunnut hypätä sänkyyn tuntemattoman kanssa. Mutta silti asia vaivaa välillä mieltäni.

Mutta sinun miehesi lukumäärä on niin suuri, että en usko, että pääsisin siitä koskaan yli. Joten jos suhteenne ei ole kovin vakavalla tasolla, kehoittaisin etsimään ”kunnollisemman” miehen. Jos mies on todella ollut sängyssä noin monen kanssa, kertoo se jotain hänen heikosta itsetunnostaan tai jostain muusta.

Minkä ihmeen takia sinä ajattelet tuollaisia? Oletko miettinyt, että kävisit ihan asiantuntijan kanssa keskustelemassa siitä, miksi sinulla on tarve velloa tuollaisissa ajatuksissa?

Ei tässä ole kyse mistään muusta kuin huonosta itsetunnosta, sellaisen kanssa kamppailevat ihmiset jäävät rimpuilemaan johonkin entisten kumppanien määrään. Normaalilla itsetunnolla ei tarvitse mitään vertailuja miettiä, vaan tietää että minä olen hyvä tyyppi, seksikin toimii ja ennen kaikkea olen tässä ja nyt, koska sen kumppanin exät ovat syystäkin menneisyyttä.

Tämä on selkeä arvo ja moraalikysymys, mutta ymmärrän hyvin, että sarjapanijoilta nämä puuttuvat tyystin, joten on varmaan vaikea ymmärtää mistä tässäkin keskustellaan.

No aikamoinen panopupu on kyllä. Itse olen ollut 6 miehen kanssa. Olen 27v enkä harrasta yhden illan panoja.

Onhan se vähän huolestuttavaa. Joskaan kaikki ei petä vaikka sinkkuna hankkii kokemuksia. Ex mieheni kyllä petti ja hänellä oli noin 150 seksikumppania ennen minua. Nykyisellä miesystävällä 2 seksikumppania ennen minua, molemmat parisuhteita eikä hän ole pettänyt tai vaikuta edes kiinnittävän huomiota seksuaalisessa mielessä muihin naisiin kuin minuun.