Seurustelukumppanin edelliset säädöt

Vierailija kirjoitti:

Joa kestät sen että miehesi ajattelee/vertaa taatusti sinua niihin muihin ja odotukset on korkealla koska kokemusta ja taatusti kokeiluja erilaisista asioista on niin anna mennä. Jos se tuntuu häiritsevän sinua ettet koskaan tule olemaan ensinmäinen tai paras missään asiassa niin anna mennä ja nauti.

Minulla on paljon yhden yön juttuja enkä ikinä ole vertaillut kumppaniani heihin. En ylipäänsä muistele heitä. Tuoko se syy on, miksi miehet pelkäävät kokeneita naisia; he luulevat tulevansa vertailluksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ajatellaan että seksielämä on aloitettu vaikka parikymppisenä ja nyt ikää 50, niin eihän 100 kumppania tee kuin 3-4 vuodessa. Jos aloitettu 15 v ja nyt 55 v niin vielä vähemmän. Ei paha.

Enemmän olisin huolissani tuosta, että pettäminen taitaa olla enemmän tapa kuin poikkeus.

No onhan tuo nyt ihan helvetin paha? Terveet, luotettavat ja tasapainoiset ihmiset eivät vaihda kumppania useita kertoja vuodessa kymmenien vuosien ajan.

Mikä sinusta olisi hyväksyttävä määrä seksiä eli seksikumppaneita 20 sinkkuvuoden aikana? Ja nyt siis lähdetään siitä, että ei ole sitä valintaa, että olisi seksiä vain parisuhdekumppanin kanssa, koska puhutaan niistä vuosista, joiden aikana sellaista ei kertakaikkiaan ole osunut kohdalle.

No jos 20 vuotta elää sinkkuna ja muka ketään sadoista seksikumppaneista ei ole ollut varteenotettava kumppani ehdokas koko aikana niin kyllä täytyy korvien väli jo olla niin puuroutunut ettei kyllä kiinnostaisi olla sellaisen ihmisen kumppani.

Sadoista? Mistä vetäsit sadat seksikumppanit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joa kestät sen että miehesi ajattelee/vertaa taatusti sinua niihin muihin ja odotukset on korkealla koska kokemusta ja taatusti kokeiluja erilaisista asioista on niin anna mennä. Jos se tuntuu häiritsevän sinua ettet koskaan tule olemaan ensinmäinen tai paras missään asiassa niin anna mennä ja nauti.

Minulla on paljon yhden yön juttuja enkä ikinä ole vertaillut kumppaniani heihin. En ylipäänsä muistele heitä. Tuoko se syy on, miksi miehet pelkäävät kokeneita naisia; he luulevat tulevansa vertailluksi?

No kyllä naiset pelkäävät ihan samaa. Ja se on aika inhimillistä ja ymmärrettävää.

Ap

Vierailija kirjoitti:

treffit kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

treffit kirjoitti:

Ei kannata kysya, jos ei sit handlaa totuutta. Tieto lisaa tuskaa vai miten se menikaan.

Mulla on varmaan lahempana kahtasataa, vain harvat tietaa. 

Kaksinaismoralisesti, itseani v*tuttaisi jos oman kumppanini luku olisi edes yli kymmenen. Nykyisen on 2. 

No, kysytty on jo, joten turha enää pyöritellä sitä, että ei kannata kysyä jos ei handlaa totuutta. Halusin tietää, koska puheissa vilahti viittaus irtosuhteista useampana kertana, joten osasin odottaa jonkinlaista lukua, mutta en satasella alkavaa. Miestenkin kannattaisi miettiä, että kannattaako ihan jokaista vastaantulijaa panna, koska korkea lukumäärä seksikumppaneissa ei nostata pisteitä monenkaan naisen mielessä. Pikemminkin päin vastoin.

Kieltämättä tekopyhää vaatia toiselta lähes neitsyyttä, jos olet itse pannut menemään ilman huolta huomisesta.

Ap

Totta, tekopyhaa on. Kuten jo mainitsinkin alkuperaisessa kommentissani. 

Mulle tama kolminumeroinen luku tuli tayteen jo alle kolmekymppisena, jolloin olin viela aika hukassa itseni ja ennen kaikkea seksuaalisuuteni kanssa. (Taustalla vakivaltaisessa alkoholistiperheessa vietetty lapsuus ja r*iskatuksi tuleminen 17-vuotiaana.) 

Sitten vaan jossain vaiheessa totesin siina kolmenkympin paremmalla puolella, etta juhlat on juhlittu, kaikkea koettu ja paljon opittu. Ja lopetin ns. yhden illan jutut. 

Koskaan en ole pettanyt, ja yhtaan tautia ei ole ollut. Olin aina erittain vastuullinen ehkaisyn suhteen, enka mm. suostunut suuseksiinkaan ilman suojaa. 

Enko siis tana paivana, kun olen ns. ehja ja oman arvoni tunteva ihmisena, ansaitse parisuhdetta? 

N44 

Totta kai ansaitset, aivan samoin, kuten se 38-vuotiaaksi neitsyenä säilynyt mies. Ette vain välttämättä sovi juuri toisillenne.

Hmm, miksi emme sopisi? :) 

Nykyisella kumppanillani on ollut seksia kahden kanssa ennen minua. Ja hyvinpa tunnetaan sopivan toisillemme, ja nimenomaan seksuaalisesti. Miesta kiihottaa tietynlainen itsevarmuuteni ja "estottomuuteni" (so. en hapea kroppaani, en arastele harrastaa seksia muuallakin kuin makuuhuoneessa), ja han pitaa siita etta seksimme on monipuolista ja sita on usein.

Jos nuo yhden illan suhteet ovat nimittain minulle jotain opettaneet, niin se on se, etta seksi voi olla hyvin kevytta ja kasuaaliakin - sen ei tarvitse olla vakavaa suorittamista, jossa mietitaan etta missa kulmassa ma nyt naytan hyvalta ja nauttiikohan toi toinen. Siina voi mokailla, hassutella ja nauraakin. Se voi olla rentoa, tarkeinta kuitenkin on, etta molemmat nauttivat. 

Mina taas pidan miehessa siita, etta hankin - laillani - rakastaa seksia, nauttii minun miellyttamisestani (ja osaa sen hyvin, kun pyysi minua opettamaan) ja siita, etta voi kertoa minulle toiveistaan ja fantasioistaan tietaen, etten tuomitse. 

Mies siis tietaa etta olen hanta kokeneempi, vaikka ei lukua tiedakaan. Olen myos hanta 13 vuotta vanhempi, eli siinakin mielessa ihan loogista, etta olen kokeneempikin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joa kestät sen että miehesi ajattelee/vertaa taatusti sinua niihin muihin ja odotukset on korkealla koska kokemusta ja taatusti kokeiluja erilaisista asioista on niin anna mennä. Jos se tuntuu häiritsevän sinua ettet koskaan tule olemaan ensinmäinen tai paras missään asiassa niin anna mennä ja nauti.

Minulla on paljon yhden yön juttuja enkä ikinä ole vertaillut kumppaniani heihin. En ylipäänsä muistele heitä. Tuoko se syy on, miksi miehet pelkäävät kokeneita naisia; he luulevat tulevansa vertailluksi?

No kyllä naiset pelkäävät ihan samaa. Ja se on aika inhimillistä ja ymmärrettävää.

Ap

Olen sitten varmaan poikkeuksellinen nainen, kun en ole tuollaista ikinä edes tullut ajatelleeksi. Minulle riittää, että nautin itse ja näen miehen nauttivan minun kanssani.

AP:lle sanoisin, etta yksi positiivinen puoli monissa kumppaneissa on se, etta ainakin on tullut kokeiltua jo aika paljon eri asioita. Eli ei ainakaan ole pelkoa siita, etta joskus tulevaisuudessa mies alkaisi joko haikailla kokemuksia muiden kanssa, tai yhtakkia painostaisi sinua tekemaan useiden vuosien jalkeen jotain, jota et itse koe miellyttavaksi. 

Itse ainakin nimittain olen oppinut todella hyvin sen, mista tykkaan ja mista en, ja - vaikea selittaa, mutta - tunnistan, milloin ns. hyva sattuu kohdalle. En siis heti ole vaihtamassakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

treffit kirjoitti:

Ei kannata kysya, jos ei sit handlaa totuutta. Tieto lisaa tuskaa vai miten se menikaan.

Mulla on varmaan lahempana kahtasataa, vain harvat tietaa. 

Kaksinaismoralisesti, itseani v*tuttaisi jos oman kumppanini luku olisi edes yli kymmenen. Nykyisen on 2. 

No, kysytty on jo, joten turha enää pyöritellä sitä, että ei kannata kysyä jos ei handlaa totuutta. Halusin tietää, koska puheissa vilahti viittaus irtosuhteista useampana kertana, joten osasin odottaa jonkinlaista lukua, mutta en satasella alkavaa. Miestenkin kannattaisi miettiä, että kannattaako ihan jokaista vastaantulijaa panna, koska korkea lukumäärä seksikumppaneissa ei nostata pisteitä monenkaan naisen mielessä. Pikemminkin päin vastoin.

Kieltämättä tekopyhää vaatia toiselta lähes neitsyyttä, jos olet itse pannut menemään ilman huolta huomisesta.

Ap

Miten hitossa tuo on sinulta jotenkin pois?

No vaikka sillä tavalla, että luottamus kärsii siitä, jos toisella on lukuisia entisiä seksikumppaneita. Pistää miettimään, että onko toisen ego riippuvainen naisten huomiosta ja miten tyyppi käyttäytyy, jos viihteellä joku uusi nainen lähestyy. Jos kokee joka toisen naisen viehättäväksi, kun itse taas koen joka tuhannen miehen, niin onhan siinä suuremmat riskit. Ihan kaikelle.

Ap

Miks mulle tuli heti avauksesta mieleen neitsytvaimon metsästän provo, ja tunne vain voimistuu koko ajan...

treffit kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

treffit kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

treffit kirjoitti:

Ei kannata kysya, jos ei sit handlaa totuutta. Tieto lisaa tuskaa vai miten se menikaan.

Mulla on varmaan lahempana kahtasataa, vain harvat tietaa. 

Kaksinaismoralisesti, itseani v*tuttaisi jos oman kumppanini luku olisi edes yli kymmenen. Nykyisen on 2. 

No, kysytty on jo, joten turha enää pyöritellä sitä, että ei kannata kysyä jos ei handlaa totuutta. Halusin tietää, koska puheissa vilahti viittaus irtosuhteista useampana kertana, joten osasin odottaa jonkinlaista lukua, mutta en satasella alkavaa. Miestenkin kannattaisi miettiä, että kannattaako ihan jokaista vastaantulijaa panna, koska korkea lukumäärä seksikumppaneissa ei nostata pisteitä monenkaan naisen mielessä. Pikemminkin päin vastoin.

Kieltämättä tekopyhää vaatia toiselta lähes neitsyyttä, jos olet itse pannut menemään ilman huolta huomisesta.

Ap

Totta, tekopyhaa on. Kuten jo mainitsinkin alkuperaisessa kommentissani. 

Mulle tama kolminumeroinen luku tuli tayteen jo alle kolmekymppisena, jolloin olin viela aika hukassa itseni ja ennen kaikkea seksuaalisuuteni kanssa. (Taustalla vakivaltaisessa alkoholistiperheessa vietetty lapsuus ja r*iskatuksi tuleminen 17-vuotiaana.) 

Sitten vaan jossain vaiheessa totesin siina kolmenkympin paremmalla puolella, etta juhlat on juhlittu, kaikkea koettu ja paljon opittu. Ja lopetin ns. yhden illan jutut. 

Koskaan en ole pettanyt, ja yhtaan tautia ei ole ollut. Olin aina erittain vastuullinen ehkaisyn suhteen, enka mm. suostunut suuseksiinkaan ilman suojaa. 

Enko siis tana paivana, kun olen ns. ehja ja oman arvoni tunteva ihmisena, ansaitse parisuhdetta? 

N44 

Totta kai ansaitset, aivan samoin, kuten se 38-vuotiaaksi neitsyenä säilynyt mies. Ette vain välttämättä sovi juuri toisillenne.

Hmm, miksi emme sopisi? :) 

Nykyisella kumppanillani on ollut seksia kahden kanssa ennen minua. Ja hyvinpa tunnetaan sopivan toisillemme, ja nimenomaan seksuaalisesti. Miesta kiihottaa tietynlainen itsevarmuuteni ja "estottomuuteni" (so. en hapea kroppaani, en arastele harrastaa seksia muuallakin kuin makuuhuoneessa), ja han pitaa siita etta seksimme on monipuolista ja sita on usein.

Jos nuo yhden illan suhteet ovat nimittain minulle jotain opettaneet, niin se on se, etta seksi voi olla hyvin kevytta ja kasuaaliakin - sen ei tarvitse olla vakavaa suorittamista, jossa mietitaan etta missa kulmassa ma nyt naytan hyvalta ja nauttiikohan toi toinen. Siina voi mokailla, hassutella ja nauraakin. Se voi olla rentoa, tarkeinta kuitenkin on, etta molemmat nauttivat. 

Mina taas pidan miehessa siita, etta hankin - laillani - rakastaa seksia, nauttii minun miellyttamisestani (ja osaa sen hyvin, kun pyysi minua opettamaan) ja siita, etta voi kertoa minulle toiveistaan ja fantasioistaan tietaen, etten tuomitse. 

Mies siis tietaa etta olen hanta kokeneempi, vaikka ei lukua tiedakaan. Olen myos hanta 13 vuotta vanhempi, eli siinakin mielessa ihan loogista, etta olen kokeneempikin. 

Tuo juuri. Omalla kohdallani tuon takia en ole koskaan aikuistuttuani (lue: teinivuosien jälkeen) halunnut kokematonta kumppania, koska nautin nimenomaan siitä, että molemmat voivat pitää hauskaa sängyssä. Kumpikaan ei jännitä, arastele, ole estoinen, ota itseensä ja loukkaannu tms. Esimerkiksi mies, jonka käsitys hyvästä seksistä on se, että pannaan asentoa välillä vaihtamalla mahdollisimman pitkään, olisi minulle totaalinen kauhistus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ajatellaan että seksielämä on aloitettu vaikka parikymppisenä ja nyt ikää 50, niin eihän 100 kumppania tee kuin 3-4 vuodessa. Jos aloitettu 15 v ja nyt 55 v niin vielä vähemmän. Ei paha.

Enemmän olisin huolissani tuosta, että pettäminen taitaa olla enemmän tapa kuin poikkeus.

No onhan tuo nyt ihan helvetin paha? Terveet, luotettavat ja tasapainoiset ihmiset eivät vaihda kumppania useita kertoja vuodessa kymmenien vuosien ajan.

No mutta jos ajatellaan, että henkilöllä olisi ollut vaikka muutama pitempi suhde, ja niiden välissä olisi tapaillut ihmisiä sillä ajatuksella, että etsi kumppania, niin helpostihan niistä tapailusuhteistakin jonkin verran kertyy, Ei se tarkoita sitä, että harrastaa vain irtosuhteita tai vaihtaa koko ajan kumppania. Usein lukuisien kumppaneiden tyypeillä voi olla nuoruudessa joku vaihe, jolloin oli lyhyitä seksisuhteita, vaikka koko elämän huomioon ottaen ei olisikaan tällainen tyyppi. Joten ei tuo määrä nyt minusta mitenkään "helvetin paha" ole. Keskimääräistä enemmän kyllä, mutta ehkä riippuu vähän tilanteesta, miten itse suhtautuisin.

Minulla on ollut tosi vähän kumppaneita (olen 40-v), mutta takana onkin 16 vuotta kestänyt suhde. Melkein sanoisin, että olisi normaalimpaa, jos kumppaneita olisi vähän enemmän kuin itselläni.

Vierailija kirjoitti:

treffit kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

treffit kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

treffit kirjoitti:

Ei kannata kysya, jos ei sit handlaa totuutta. Tieto lisaa tuskaa vai miten se menikaan.

Mulla on varmaan lahempana kahtasataa, vain harvat tietaa. 

Kaksinaismoralisesti, itseani v*tuttaisi jos oman kumppanini luku olisi edes yli kymmenen. Nykyisen on 2. 

No, kysytty on jo, joten turha enää pyöritellä sitä, että ei kannata kysyä jos ei handlaa totuutta. Halusin tietää, koska puheissa vilahti viittaus irtosuhteista useampana kertana, joten osasin odottaa jonkinlaista lukua, mutta en satasella alkavaa. Miestenkin kannattaisi miettiä, että kannattaako ihan jokaista vastaantulijaa panna, koska korkea lukumäärä seksikumppaneissa ei nostata pisteitä monenkaan naisen mielessä. Pikemminkin päin vastoin.

Kieltämättä tekopyhää vaatia toiselta lähes neitsyyttä, jos olet itse pannut menemään ilman huolta huomisesta.

Ap

Totta, tekopyhaa on. Kuten jo mainitsinkin alkuperaisessa kommentissani. 

Mulle tama kolminumeroinen luku tuli tayteen jo alle kolmekymppisena, jolloin olin viela aika hukassa itseni ja ennen kaikkea seksuaalisuuteni kanssa. (Taustalla vakivaltaisessa alkoholistiperheessa vietetty lapsuus ja r*iskatuksi tuleminen 17-vuotiaana.) 

Sitten vaan jossain vaiheessa totesin siina kolmenkympin paremmalla puolella, etta juhlat on juhlittu, kaikkea koettu ja paljon opittu. Ja lopetin ns. yhden illan jutut. 

Koskaan en ole pettanyt, ja yhtaan tautia ei ole ollut. Olin aina erittain vastuullinen ehkaisyn suhteen, enka mm. suostunut suuseksiinkaan ilman suojaa. 

Enko siis tana paivana, kun olen ns. ehja ja oman arvoni tunteva ihmisena, ansaitse parisuhdetta? 

N44 

Totta kai ansaitset, aivan samoin, kuten se 38-vuotiaaksi neitsyenä säilynyt mies. Ette vain välttämättä sovi juuri toisillenne.

Hmm, miksi emme sopisi? :) 

Nykyisella kumppanillani on ollut seksia kahden kanssa ennen minua. Ja hyvinpa tunnetaan sopivan toisillemme, ja nimenomaan seksuaalisesti. Miesta kiihottaa tietynlainen itsevarmuuteni ja "estottomuuteni" (so. en hapea kroppaani, en arastele harrastaa seksia muuallakin kuin makuuhuoneessa), ja han pitaa siita etta seksimme on monipuolista ja sita on usein.

Jos nuo yhden illan suhteet ovat nimittain minulle jotain opettaneet, niin se on se, etta seksi voi olla hyvin kevytta ja kasuaaliakin - sen ei tarvitse olla vakavaa suorittamista, jossa mietitaan etta missa kulmassa ma nyt naytan hyvalta ja nauttiikohan toi toinen. Siina voi mokailla, hassutella ja nauraakin. Se voi olla rentoa, tarkeinta kuitenkin on, etta molemmat nauttivat. 

Mina taas pidan miehessa siita, etta hankin - laillani - rakastaa seksia, nauttii minun miellyttamisestani (ja osaa sen hyvin, kun pyysi minua opettamaan) ja siita, etta voi kertoa minulle toiveistaan ja fantasioistaan tietaen, etten tuomitse. 

Mies siis tietaa etta olen hanta kokeneempi, vaikka ei lukua tiedakaan. Olen myos hanta 13 vuotta vanhempi, eli siinakin mielessa ihan loogista, etta olen kokeneempikin. 

Tuo juuri. Omalla kohdallani tuon takia en ole koskaan aikuistuttuani (lue: teinivuosien jälkeen) halunnut kokematonta kumppania, koska nautin nimenomaan siitä, että molemmat voivat pitää hauskaa sängyssä. Kumpikaan ei jännitä, arastele, ole estoinen, ota itseensä ja loukkaannu tms. Esimerkiksi mies, jonka käsitys hyvästä seksistä on se, että pannaan asentoa välillä vaihtamalla mahdollisimman pitkään, olisi minulle totaalinen kauhistus.

Tietysti yleistit, etta kokematon olisi aina jotenkin paskajaykkana sangyssa. Mutta kerron silti, etta itsellani on ollut 20-vuotias neitsyt (olin itse yli 30), joka oli yksi "hauskimmista" seksikumppaneistani ikina. :D (Ehka vaan hullutteli peittaakseen hermostuneisuutensa, mutta oli ihan hulvattomia sessioita ko. tyypin kanssa.)

Vierailija kirjoitti:

No jos 20 vuotta elää sinkkuna ja muka ketään sadoista seksikumppaneista ei ole ollut varteenotettava kumppani ehdokas koko aikana niin kyllä täytyy korvien väli jo olla niin puuroutunut ettei kyllä kiinnostaisi olla sellaisen ihmisen kumppani.

Jaa, miksi näin? Kyllähän asian voi nähdä niinkin, että tyyppi ei tiedä mitä haluaa eikä mikään riitä - tai sitten sen voi nähdä niin, että vasta minä olisin se kiinnostava. Siis jos tuollainen tilanne olisi. Kyllä minä mieluummin arvostan ihmistä, joka ei ota ketä tahansa kumppaniksi, kuin sellaista, jolle kelpaa "periaatteessa kuka vaan näistä sadoista". Voisin hyvin kuvitella, että jos olisin samalla tilassa tuhannen ihmisen kanssa, en silti haluaisi heistä ketään kumppaniksi. Toivon niin kovasti ajatusmaailmoiden ja persoonan yhteensopivuutta SEKÄ myös seksuaalista vetovoimaa, että aika harvassa ovat ne, jotka oikeasti sytyttävät. Ja kyllä toivoisin, että oma kumppanisi olisi mieluummin myös sellainen - joka nimenomaan haluaa olla minun kanssani - eikä sellainen, jolla periaatteessa kuka vaan voisi olla varteenotettava kumppani.

treffit kirjoitti:

Tietysti yleistit, etta kokematon olisi aina jotenkin paskajaykkana sangyssa. Mutta kerron silti, etta itsellani on ollut 20-vuotias neitsyt (olin itse yli 30), joka oli yksi "hauskimmista" seksikumppaneistani ikina. :D (Ehka vaan hullutteli peittaakseen hermostuneisuutensa, mutta oli ihan hulvattomia sessioita ko. tyypin kanssa.)

Kyllä tällaisiakin on. Mutta onkin vähän eri asia olla vaikka 20-vuotias neitsyt kuin 30-vuotias neitsyt. Usein ne, jotka ovat vielä pitkälle aikuisikään kokemattomia, ovat sitä joko siksi, että on jotain seksuaalisia lukkoja ja jumeja, tai sitten siksi, että sosiaalinen kanssakäyminen ja ihmisten kanssa oleminen eivät oikein suju. Ja usein näissä molemmissa tapauksissa ollaan todennäköisemmin paskajäykkänä kuin hulvattoman vapautuneita. Poikkeuksia voi toki olla... Mutta kyllä se vähän niin on, että jos on seksuaalinen ja vapautunut ihminen ja sosiaaliset suhteet sujuvat, niin luulisi edes jotain sutinaa jossain vaiheessa olevan. Ellei ole jotain syytä, kuten sairaus tms, mikä olisi vienyt ihmiseltä vuosia. 20-vuotias neitsyt ei ole mitään tavatonta, ja hänen kohdallaan voi olla, ettei vaan ollut vielä ehtinyt seksiin asti ja siten päässyt vauhtiin.

Vierailija kirjoitti:

Hopeakettu kirjoitti:

treffit kirjoitti:

Ei kannata kysya, jos ei sit handlaa totuutta. Tieto lisaa tuskaa vai miten se menikaan.

Mulla on varmaan lahempana kahtasataa, vain harvat tietaa. 

Kaksinaismoralisesti, itseani v*tuttaisi jos oman kumppanini luku olisi edes yli kymmenen. Nykyisen on 2. 

Joskus lueskelin tutkimuksen tuosta aiheesta, siis siitä miten kumppanille edellisistä mainitaan. Naisilla oli muistaakseni kerroin 8, eli jos meinaa että yksi niin oikeasti 8.

Miehille oli kerroin lähellä nollaa koska osa vähätteli ja osa liioitteli.

Höh. Minulla on ollut kolme miestä - se on fakta - ja nykyiselle miehelleni kerroin, että hän on kolmas.

N51

Sehän on hienoa että totuudessa pidättäydyit :)

Juu sinua ei edes olisi otettu tuohon tutkimukseen mukaan koska siinä haluttiin selvittää juuri se miten paljon ihmiset liioittelevat/vähättelevät, eli kaikki jotka sanoivat sanovansa totuudenmukaisesti blokattiin pois. Se sitten selittää tuloksia, miehillä kun oli molempia niin ne kumosivat toisensa ja naisilla oli vain vähättelyä niin siksi korkea luku.

Seksin suurkuluttaja on aina riski oli nainen tai mies. Suhde tuskin kestää pitkään kun hänellä jo uusi kiikarissa. Minä en ainakaan suunnittelisi tulevaisuutta tuollaisen ihmisen kanssa. Mutta ainahan voi pitää itsekin hauskaa ja katsella muita siinä sivussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos 20 vuotta elää sinkkuna ja muka ketään sadoista seksikumppaneista ei ole ollut varteenotettava kumppani ehdokas koko aikana niin kyllä täytyy korvien väli jo olla niin puuroutunut ettei kyllä kiinnostaisi olla sellaisen ihmisen kumppani.

Jaa, miksi näin? Kyllähän asian voi nähdä niinkin, että tyyppi ei tiedä mitä haluaa eikä mikään riitä - tai sitten sen voi nähdä niin, että vasta minä olisin se kiinnostava. Siis jos tuollainen tilanne olisi. Kyllä minä mieluummin arvostan ihmistä, joka ei ota ketä tahansa kumppaniksi, kuin sellaista, jolle kelpaa "periaatteessa kuka vaan näistä sadoista". Voisin hyvin kuvitella, että jos olisin samalla tilassa tuhannen ihmisen kanssa, en silti haluaisi heistä ketään kumppaniksi. Toivon niin kovasti ajatusmaailmoiden ja persoonan yhteensopivuutta SEKÄ myös seksuaalista vetovoimaa, että aika harvassa ovat ne, jotka oikeasti sytyttävät. Ja kyllä toivoisin, että oma kumppanisi olisi mieluummin myös sellainen - joka nimenomaan haluaa olla minun kanssani - eikä sellainen, jolla periaatteessa kuka vaan voisi olla varteenotettava kumppani.

Juuri näin. Ei minua vastaan ole tullut edes vuosittain ihmistä, jonka kanssa olisi herännyt molemminpuolinen kiinnostus, jolla olisi vieläpä mahdollisuus edetä ihastumiseksi ja siitä eteenpäin.

Ensimmäisen, teini-iän, seurustelusuhteen ja ex-aviopuolisoni tapaamisen väliin mahtui 5-6 sinkkuvuotta. Aika iso osa yhdenyönjutuistani osuu tähän vaiheeseen.

Avioeroni ja sitä seuranneen vakavan (3,5 v) parisuhteen välissä oli lähes 10 vuotta. Tottakai niiden vuosien aikana tapasin ihmisiä, joista kiinnostuin ja syntyi tapailusuhteitakin, mutta ei kohdalleni osunut ketään sellaista, kenen kanssa olisi kehittynyt vakava parisuhde. Ja olen kuitenkin aktiivinen ja tapaan ihmisiä niin töissä kuin vapaa-ajalla. Tällä välillä oli suurin osa yhden yön jutuistani ja muutama FWB.

Tuon vakavan suhteen jälkeen meni noin 7 vuotta ennen kuin tapasin nykyisen puolisoni. Niihin vuosiin ei sisältynyt enää edes tapailusuhteita, vain muutama yhden yön juttu ja "hoito".

Jos eroaisin nykyisestä puolisostani, niin en usko, että enää edes kuvittelisin kohtaavani sellaista ihmistä, johon rakastuisin. Silloin minulle riittäisi seksisuhteet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joa kestät sen että miehesi ajattelee/vertaa taatusti sinua niihin muihin ja odotukset on korkealla koska kokemusta ja taatusti kokeiluja erilaisista asioista on niin anna mennä. Jos se tuntuu häiritsevän sinua ettet koskaan tule olemaan ensinmäinen tai paras missään asiassa niin anna mennä ja nauti.

Minulla on paljon yhden yön juttuja enkä ikinä ole vertaillut kumppaniani heihin. En ylipäänsä muistele heitä. Tuoko se syy on, miksi miehet pelkäävät kokeneita naisia; he luulevat tulevansa vertailluksi?

Pelkäävät varmaan juu koska itse kyllä vertaavat. Itse usein mietin ja muistelen ihania kokemuksia joita olen saanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joa kestät sen että miehesi ajattelee/vertaa taatusti sinua niihin muihin ja odotukset on korkealla koska kokemusta ja taatusti kokeiluja erilaisista asioista on niin anna mennä. Jos se tuntuu häiritsevän sinua ettet koskaan tule olemaan ensinmäinen tai paras missään asiassa niin anna mennä ja nauti.

Minulla on paljon yhden yön juttuja enkä ikinä ole vertaillut kumppaniani heihin. En ylipäänsä muistele heitä. Tuoko se syy on, miksi miehet pelkäävät kokeneita naisia; he luulevat tulevansa vertailluksi?

No kyllä naiset pelkäävät ihan samaa. Ja se on aika inhimillistä ja ymmärrettävää.

Ap

Olen sitten varmaan poikkeuksellinen nainen, kun en ole tuollaista ikinä edes tullut ajatelleeksi. Minulle riittää, että nautin itse ja näen miehen nauttivan minun kanssani.

Vaikea ymmärtää, että ihmiset ovat erilaisia ja kokevat samat asiat eri tavalla?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Seksin suurkuluttaja on aina riski oli nainen tai mies. Suhde tuskin kestää pitkään kun hänellä jo uusi kiikarissa. Minä en ainakaan suunnittelisi tulevaisuutta tuollaisen ihmisen kanssa. Mutta ainahan voi pitää itsekin hauskaa ja katsella muita siinä sivussa.

Minusta tuo kuulostaa pikemmin sarjasuhteilijalta kuin seksin suurkuluttajalta. Itselleni henkilökohtaisesti on ollut olennaista juuri se, kuinka helposti toinen osapuoli on ollut valmis sitoutumaan avo- tai avioliittoon. En olisi huolinut puolisokseni ihmistä, jolla on taustalla enemmän kuin yksi liitto, ellei olisi ollut todella hyvä peruste sille, miksi on kaksi kertaa sitoutunut vakavasti mutta kuitenkin eronnut. Oma puolisoni on ollut kerran aikaisemmin naimisissa ja se liitto päättyi puolison kuolemaan. Itselläni oli taustalla yksi avioliitto, joka päättyi eroon alle 30-vuotiaana.

1) Jos huolettaa "ällöttävät sukupuolitaudit" niin niiden toteamisessa ainoa toimiva keino on lääkäriin ja sukupuolitauteihin meno. Kumppanien lukumäärän kysely ei sen sijaan tuo minkäänlaista vastausta kysymykseen. Tässä asiassa ihmiset ovat vielä tasa-arvoisessa asemassa, eli taudin voi saada ihan samalla lailla se, jolla on ollut yksi kumppani, kuin se, jolla niitä on ollut sata.

2) Useampi seksikumppani ei myöskään tarkoita automaattisesti pettämistä. Pettämisessä ihminen on parisuhteessa toisen kanssa ja siitä huolimatta on intiimissä suhteessa samalla myös jonkun muun kanssa. Ihmisellä, jolla on ollut 100 seksikumppani, on ollut satakumppania. Ihminen joka on pettänyt, on pettänyt. Kumppanien lukumäärä ei siis ole mikään vastaus tähänkään kysymykseen.

3) Jos "ällöttää" kumppani ja eksien määrä, kannattaa ehkä sen sijaan, että mollaa kumppania koittaa miettiä, mitä nämä ällötyksen tunteesi kertovat sinusta itsestäsi? 

4) Kumppanisi ei ole voinut tietää tapaavansa sinut ennenkuin tapasi sinut. Omassa suhteessani olen seksuaalisesti paljon miestäni aktiivisempi nainen, ja kumppanieni lukumäärä oli hänelle kova pala. Minä olisin kernaasti tyytynyt vain yhteen, jos mieheni olisi ollut se ensimmäinen. Niin ei kuitenkaan valitettavasti käynyt. Kuitenkin nyt tavattuani hänet tiedän, etten kaipaa tai etsi enää ketään muuta. Hän on se, jonka kanssa haluan olla, ei kukaan muu.

Minä painiskelen vähän samanlaisten asioiden kanssa. Minua kuvottaa ajatella mieheni sängyssä jonkun muun kanssa. Etenkin kun mies on niin taitava, niin oksettaa ajatella muut naiset laukeamassa ja nauttimassa hänen kanssaan.

Välillä pääsen olostani yli, kun ajattelen, että mies on liioitellut minulle todellista lukumääräänsä (joka on kuitenkin silti ”vaan” noin 10) ja sitten mietin niiden olleen vaan joitain ”kännipanoja”, joita kumpikaan ei edes kunnolla muista. Yhdenyönsuhteita mies ei kuitenkaan sano harrastaneensa ja se olikin minulle kynnyskysymys, koska itsekään en ole koskaan halunnut hypätä sänkyyn tuntemattoman kanssa. Mutta silti asia vaivaa välillä mieltäni.

Mutta sinun miehesi lukumäärä on niin suuri, että en usko, että pääsisin siitä koskaan yli. Joten jos suhteenne ei ole kovin vakavalla tasolla, kehoittaisin etsimään ”kunnollisemman” miehen. Jos mies on todella ollut sängyssä noin monen kanssa, kertoo se jotain hänen heikosta itsetunnostaan tai jostain muusta.