Lue keskustelun säännöt.
Väestöliiton Heli Vaaranen kutsuu kolumnissaan lapsettomia Helinä-keijuiksi ja Peter Paneiksi
06.11.2019 |
Jotenkin kamalan syyllistämissävyinen kolumni:
https://yle.fi/uutiset/3-11009032
Kolumni alkaa ensin näin:
"Yhä useampi suomalainen haluaa jäädä tietoisesti lapsettomaksi. Jokaisella on omat syynsä, ja niitä on syytä kunnioittaa."
Mutta vähän matkaa myöhemmin lukee jo näin:
"Vauvahaaveinen kolmekymppinen vetää vesiperän haikaillessaan vauvanhankintaa, jos puoliso ei ole valmis. Vaipanvaihto ei tule ensimmäisenä mieleen kun nuori aikuinen ajattelee, miten mahtavaa elämä voisikaan olla. Helinä-keiju tai Peter Pan kaipaa vielä seikkailuja, elämyksiä ja muuta menoa. ”Vielä pari matkaa”, esimerkiksi. Ei hän tietenkään voi vannoa, ettei ikinä haluaisi lasta, mutta ainakaan juuri nyt ei tunnu ajankohtaiselta."
Lopuksi vielä sanotaan, kuinka valinta on lasta haluavan eikä lasta haluamattoman. Lisäksi korostetaan, kuin lapsia haluavat olisivat jotenkin kypsempiä ihmisiä kuin lasta haluamattomat:
"Ymmärrä, että valinta on vauvaa haluavan, eikä hänen, joka ei vauvaa halua. Kovin montaa vaihtoehtoa ei jää jäljelle. Voit luopua vauvahaaveesta tai voit jatkaa odottamista – se on onnen kauppaa. Voit yrittää puhua toisen ympäri, mutta painostettu lopputulos ei tunnetusti ole kovin kestävä. Tai sitten voit häipyä muuten hyvästä parisuhteesta.
Ehkä vastaasi kävelee lapsirakas ihminen, joka on valmis uuteen elämänvaiheeseen. Tunnistat hänet kypsyydestä ihmisenä ja kumppanina.
Tunnistat hänet siitä, että hän jää juttelemaan polvenkorkuisten muksujen kanssa. Hänen silmänsä loistavat, kun sukulaislapsi juoksee ovelle vastaan. Hän näkee vaivaa ja leikittää, opettaa asioita ja antaa aikaansa. Ja sitten eräänä päivänä hän kuiskaa: ”Lapset on kivoja. Eikö mekin…” "
Aika kovaa tekstiä Väestöliiton työntekijältä.
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Väitättekö ihan vakavalla naamalla, että vapaaehtoisesti lapsettomat eivät noin pääosin olisi tyypillisiä millenniaaleja, pumpulissa koko elämänsä eläneitä poispilattuja narsistisia hedonisteja?
Mitä sitten vaikka olisikin? Myönnän olevani ylpeä siitä mitä olen. Uhallakaan en aio ottaa mitään miestä, vaan aion nauttia elämästäni sekä urastani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolumnistihan tuossa (ihan aiheesta) kritisoi niitä ihmisiä, jotka tietävät etteivät halua lasta, mutta eivät kerro siitä puolisolleen. "No joo, vauva voisi tulla muutaman vuoden päästä, käydään vielä maailmanympärysmatkalla ja downshiftataan vähän, ehkä sitten...", vaikka oikeasti on jo sterilisaatiota tai vasektomiaa varailemassa.
Hän tuskin tarkoittaa kritisoida niitä vapaaehtoisesti lapsettomia, jotka ovat tehneet päätöksensä ja jutelleet siitä puolisonsa kanssa. On minustakin epäkypsää roikkua suhteessa ja antaa toisen ymmärtää, että vauvaa voisi joskus tehtailla, jos on päätöksensä oikeasti jo tehnyt.
- Vela (joka ilmoitti ehkä hieman tahdittomasti miehelleen jo ensitreffeillä, ettei vauvoja halua)
Vierailija kirjoitti:
Väitättekö ihan vakavalla naamalla, että vapaaehtoisesti lapsettomat eivät noin pääosin olisi tyypillisiä millenniaaleja, pumpulissa koko elämänsä eläneitä poispilattuja narsistisia hedonisteja?
Väitätkö sinä vakavalla naamalla, että ne jotka hankkivat lapsia, hankkivat niitä jostain muista kuin narsistisista ja hedonistisista syistä? Kyllä suurin osa lisääntyy siksi, että haluaa lapsia. Vapaaehtoisesti lapsettomat jättävät lisääntymättä, koska eivät halua lapsia. Vapaaehtoisesti lapsettomat tiedostavat, etteivät halua ottaa lapsesta vastuuta. Aika monet vanhemmat tajuavat lapset saatuaan, että niistä vastuun ottaminen on aika perseestä, vaikka olisivatkin tyytyväisiä lasten hankintaan. Pitääkö mielestäsi ihmisen kärsiä elämää, jota ei halua?
Olen lapseton kolmekymppinen nainen, ja vahvasti sitä mieltä, että lapset eivät tee kenestäkään automaattisesti kypsempää tai tuo mukanaan henkistä pääomaa.
Olen tähän mennessä aikuisiässä ehtinyt opiskella ylemmän korkeakoulututkinnon, asua eri puolella Suomea niin pienissä kuin isoissakin kaupungeissa, työskennellä useammassa eri roolissa, sekä asua kahteen eri otteeseen ulkomailla ja tutustua laajaan joukkoon ihmisiä ja kulttuureita eri puolilta maailmaa. Vaikka minulla ei lapsia olekaan, väitän, että olen kokenut paljon enemmän ja saanut aivan erilaista perspektiiviä maailmaan ja sen ihmisiin kuin jos olisin heti lukion (tai yläasteen) jälkeen alkanut hankkia lapsia, muuttanut pienen kotikuntani lähiöön ja hankkinut ammatillisen pätevyyden ja astunut työelämään vasta kolmekymppisenä, kuten moni luokaltani teki.
En väheksy tällaisen elämänpolun valinneita, mutta joidenkin leimaaminen epäkypsiksi siksi ettei ole hankkinut lapsia, on melkoisen paksua. Etenkin ihmissuhteiden ammattilaiselta.
Vierailija kirjoitti:
Kolumnistihan tuossa (ihan aiheesta) kritisoi niitä ihmisiä, jotka tietävät etteivät halua lasta, mutta eivät kerro siitä puolisolleen. "No joo, vauva voisi tulla muutaman vuoden päästä, käydään vielä maailmanympärysmatkalla ja downshiftataan vähän, ehkä sitten...", vaikka oikeasti on jo sterilisaatiota tai vasektomiaa varailemassa.
Hän tuskin tarkoittaa kritisoida niitä vapaaehtoisesti lapsettomia, jotka ovat tehneet päätöksensä ja jutelleet siitä puolisonsa kanssa. On minustakin epäkypsää roikkua suhteessa ja antaa toisen ymmärtää, että vauvaa voisi joskus tehtailla, jos on päätöksensä oikeasti jo tehnyt.
- Vela (joka ilmoitti ehkä hieman tahdittomasti miehelleen jo ensitreffeillä, ettei vauvoja halua)
Kiitos tästä ! Joku muukin on käsittänyt jutun kuten minä eikä kuten suurin osa täällä arvosteluna lapsettomuudesta jopa tahattomasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mä voisin tehdä lapsen jos 1) mun ei tarvitsisi olla raskaana, synnyttää, imettää ja olla se hoivavastaava ja 2) voisin tehdä mielekkäitä asioita kuten työtäni, jatkaa harrastuksiani, jos voisin edelleen matkustella ja asua samantasoisesti kuin nyt.
Mutta kun olen köyhästä perheestä eli elintasoni on täysin kiinni palkkatuloistani ja lapsi pakottaisi minut nykyisestä työstäni luopumaan (ainakin siihen asti että lapsi olisi jotain 15-vuotias) -> huonompipalkkainen työ -> olisi muutettava halvempaan asuntoon, olisi lopetettava harrastukset (2 krt/viikko) ja matkustaminen (1-2 krt/vuosi) ja olisin tukiverkkojen puuttumisen vuoksi kiinni lapsessa 24/7 lukuunottamatta joitakin MLL lastenhoitajan hoitamia tunteja silloin tällöin niin ei kiitos. Ihan liian raskasta enkä koe että pelkkä lapsen hoito / lapsen kanssa hengailu riittäisi elämän sisällöksi.
Mun Mikä-Mikä-Maahan ei todellakaan haisevat räkänokat kuulu! Peter Pan on syösty vallasta ja kadonneet pojat on jo vedetty kölin ali.
Terv. Helinä