Minulla ei ole aikaa (eikä haluakaan) sairaalle ystävälle
Moraalinen ja eettinen dilemma: ystäväni sairastaa vaikeasti ja etenevästi, joten parempaa ei ole tiedossa. Olemme pitkäaikaiset ystävät. Olen aika kovissa vesissä keitetty, joten mitenkään sielun tai psyyken päälle (jaksaminen) hänen tukemisensa ei ota, mutta aikani on rajallista. Tässä kohtaamme ongelman: minulle työ on tosi tärkeä juttu kuten statuskin - ja sen ylläpito. Joku voisi sanoa ahneeksi, itse koen, että taloudellinen tasapaino ja menestys ovat elämässäni merkityksellisiä. Näihin - ja näiden tavoitteluun - ystävän ”hyysääminen”
tekisi loven. Samoin ystäväni tietysti sairastaessaan on tippunut ”eri piireihin”, omaan pieneen karsinaansa, joka on enää heijaste elämästä. Ehkä alitajuisesti pelkään sen osuvan omalle kohdallenikin, mutta ”tunnen” sen vain v*tutuksena ja ärtymyksenä.
Olenko minä paha? Normaali? Saako ystävän vain jättää oman onnensa nojaan koska ”minua ei kiinnosta”? Kaikkihan me kuitenkin kuollaan?
Kommentit (150)
AP on varmaan mies, koska miesten ystävyyssuhteet ovat niin kevyitä ja katkeavat herkästi jos ei jaksakaan enää toisen seuraa. Miehet eivät tutkitusti avaudu toisilleen samoin kuin naiset, vaan ongelmiensa kanssa jää yksin. Jos on nainen, niin on kyllä harvinaisen kylmä ihminen kyseessä.
Kuulostat pinnalliselta ja kylmältä ihmiseltä ja huonolta ystävältä. Jotenkin ajattelen aina, että kaltaisesti ihmiset ovat todella huonoitsetuntoisia ja paikkailevat jotain lapsuuden traumoja.
Elätkö todella elämääsi muita miellyttääksesi, kiillotat statusta ja kulisseja niin intensiivisesti, ettet arvosta asioita, jotka normaali-itsetuntoiselle ihmiselle on tärkeitä? Kuten ihmissuhteet.
Palstan ilkeästi kommentoijilta tietysti haluaa kysyä, että alkaisitteko itse sitten täysihoitajaksi sairaalle ystävälle? Minusta ei ole mitenkään kylmää haluta OMAA elämää.
En jaksa lukee muiden tekstejä. Aapeen aloitukseen totean että todella surullista luettavaa. Ihan kamala "ystävä" olet. Ite ainakin kadun että kaks kaveria jotka tappovat ittensä että oisin tavannu heitä enemmän sillon kun he vielä olivat olemassa.
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukee muiden tekstejä. Aapeen aloitukseen totean että todella surullista luettavaa. Ihan kamala "ystävä" olet. Ite ainakin kadun että kaks kaveria jotka tappovat ittensä että oisin tavannu heitä enemmän sillon kun he vielä olivat olemassa.
Eikö sinusta sitten ole hieman suuruudenhullu ajatus, että juuri sinä olisit voinut muuttaa kaiken? Pois kaikki masennus, koko elämän kertyneet tuskat... sinä pyyhit kaiken pois. Olet Jeesus tms?
Vierailija kirjoitti:
Palstan ilkeästi kommentoijilta tietysti haluaa kysyä, että alkaisitteko itse sitten täysihoitajaksi sairaalle ystävälle? Minusta ei ole mitenkään kylmää haluta OMAA elämää.
Sä et tainnut edes lukea aloitusta? Ei ap sanonut, että häntä on pyydetty täysihoitajaksi. Hän kertoi, että ei halua olla missään tekemisissä sairastuneen ystävän kanssa. Siis esimerkiksi viestittely ihmisen kanssa, joka on sairas, on "hyysäämistä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palstan ilkeästi kommentoijilta tietysti haluaa kysyä, että alkaisitteko itse sitten täysihoitajaksi sairaalle ystävälle? Minusta ei ole mitenkään kylmää haluta OMAA elämää.
Sä et tainnut edes lukea aloitusta? Ei ap sanonut, että häntä on pyydetty täysihoitajaksi. Hän kertoi, että ei halua olla missään tekemisissä sairastuneen ystävän kanssa. Siis esimerkiksi viestittely ihmisen kanssa, joka on sairas, on "hyysäämistä".
Luin tietenkin, ja eikä sano yhtään missään, että haluaisi lopettaa viestittämisen kokonaan. Mutta voin todellakin hyvin kuvitella, että sairas ihminen haluaa "viestittelyllään" käytännössä vain imeä kaiken itsensä ulkopuolisen pyörimään oman sairastamisen ympärillä. Ei kukaan halua sellaiseen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi teit tämän aloituksen, jos kerran voit vain lopettaa yhteydenpidon ja se on sitten siinä sinun osaltasi?
Minulle merkkaa paljonkin yleinen mielipide/maine - onhan sekin meriitti. Olen aikani lapsi, aikani arvoilla, ja melkein arvasinkin ollessani täällä rehellinen, että poikkean valtavirrasta eläessäni materiaalisessa, hektisessä, itsekkäässä ja kehittyvässä hetkessä näin intensiivisesti kiinni. Tässä on kuitenkin puolensa.
Hyi hitto mikä olio..tulee ihan kylmät väreet sepustuksiasi lukiessa. Siinä mielessä olet jollakin tasolla ymmärtänyt oman vajavaisuutesi, kun jättäydyt suosiolla tämän sairaan ihmisen elämästä pois. Luulen nimittäin että vastenmielinen seurasi lisää vain toisen kärsimyksiä ja huonoa oloa. Mitä annettavaa sinulla hänelle edes olisi? Ei mitään. Olet tyhjää täynnä oleva tyhjänpäiväinen ihminen ja tyhjät tynnyrit tunnetusti kolisevat eniten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi teit tämän aloituksen, jos kerran voit vain lopettaa yhteydenpidon ja se on sitten siinä sinun osaltasi?
Minulle merkkaa paljonkin yleinen mielipide/maine - onhan sekin meriitti. Olen aikani lapsi, aikani arvoilla, ja melkein arvasinkin ollessani täällä rehellinen, että poikkean valtavirrasta eläessäni materiaalisessa, hektisessä, itsekkäässä ja kehittyvässä hetkessä näin intensiivisesti kiinni. Tässä on kuitenkin puolensa.
Hyi hitto mikä olio..tulee ihan kylmät väreet sepustuksiasi lukiessa. Siinä mielessä olet jollakin tasolla ymmärtänyt oman vajavaisuutesi, kun jättäydyt suosiolla tämän sairaan ihmisen elämästä pois. Luulen nimittäin että vastenmielinen seurasi lisää vain toisen kärsimyksiä ja huonoa oloa. Mitä annettavaa sinulla hänelle edes olisi? Ei mitään. Olet tyhjää täynnä oleva tyhjänpäiväinen ihminen ja tyhjät tynnyrit tunnetusti kolisevat eniten.
Niin. Toisaalta sinäkin kuulostat tosi kuvolta. Fifti-sixti jne. :)
-ohis
Siinäpä sairaalla OLI ns. ystävä. Ecce homo. Kolkko on kaikusi kulsisseistasi.
”Hädässä ystävä tunnetaan”. Ap ei todellakaan ystävä koskaan ole ollutkaan.
Vierailija kirjoitti:
”Hädässä ystävä tunnetaan”. Ap ei todellakaan ystävä koskaan ole ollutkaan.
Oletko itse ollut / olisitko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi teit tämän aloituksen, jos kerran voit vain lopettaa yhteydenpidon ja se on sitten siinä sinun osaltasi?
Minulle merkkaa paljonkin yleinen mielipide/maine - onhan sekin meriitti. Olen aikani lapsi, aikani arvoilla, ja melkein arvasinkin ollessani täällä rehellinen, että poikkean valtavirrasta eläessäni materiaalisessa, hektisessä, itsekkäässä ja kehittyvässä hetkessä näin intensiivisesti kiinni. Tässä on kuitenkin puolensa.
Mikä maine sulle on tärkeä? Ai kusipään maine? Yleisen mielipiteen mukaan olet täys mulk*u. Sekö on sulle tärkeää? Vau.
Mielestäni olet hyvin normaali ihminen. Monet pelkäävät, että sairaus tarttuu.
Mm. syöpäpotilaita hylkäävät puolisot (yleensä miehet), sukulaiset ja ystävät.
Ei sairaiden juttuja jaksa kuunnella, kun oma elämä on mielenkiintoisempi.
Pidetään peukkuja, että pysyt terveenä eikä sinua hylätä.
t. syövästä toipunut
Tuosta ulosannistakin päätellen ap melko kummallinen, ystävyydestä nyt puhumattakaan.
Ei sinun ole pakko olla toisen kanssa tekemisissä, jos tuntuu ikävältä ja aikaa ei ole. Voisitko kuitenkin varmistaa että häntä tukee sukulainen (josta hän pitää itse) tai joku muu tuttu? On myös olemassa tukihenkilöitä joille ihminen voi soittaa. On tärkeää että joku joka aidosti välittää, voisi tukea ainakin käytännön asioissa (jos tarvitsee jotakin kotiinsa tai muualle, tai kyytiä), ehkä joku hänen vanha tuttunsa tekisi sen mielellään ja helposti. Siis ihminen joka ei yritä kontrolloida häntä, vaan positiivinen tuki
Se osuu vielä sun omalle kohdalle, joten nauti nyt elämästä.
Josko se olisi aamu/päivä -ja iltatyö tehty ap, mahtaa olla peukut pehmosena.
Ei kai tässä mistään rahallisesta avusta ollutkaan kysymys, vaan toisen tukemisesta ystävänä. Jos ystävyyssuhteeseen ryhtyy, pitäisi ymmärtää että se suhde ei katkea toisen sairastumiseen.