Oon 30v alkoholistinainen

Viides päivä, se olkoon nyt nimesi :)  Kaveripyytelijä taisi sittenkin olla trolli. Hetken jo luulin. Mitenköhän me saataisiin toisiimme yhteys? Vaikka etäjutteluseurana. Selkeesti tekisi molemmille hyvää.

Ap

Mä en ymmärrä teitä.

Ei muutama iltakalja tee kenestäkään alkoholistia.

Mutta eikai mun tarvi ymmärtääkkään. Toivotan kuitenkin onnea ja mielenlujuutta teille kaikille. Toivottavasti selviä päiviä tulee paljon lisää.

Vastaus AP:lle.

En tiedä auttaisiko sinua AA. Kaikille ei välttämättä sovi, mutta itselleni se on sopinut todella hyvin. Vertaistuen avulla olen alkanut ymmärtää itseäni paremmin, ja syitä miksi olen juonut (ikää 40 vuotta, aloitin juomisen 13 vuotiaana.  Kaksi vuotta nyt raittiutta takana.) Kannattaa kokeilla. Ryhmiä on todella erilaisia, ja täytyy sanoa että joissakin ryhmissä en olisi halunnut olla yhtä kertaa enempää. Isoissa kaupungeissa on kuitenkin yleensä useita ryhmiä, joihin voi mennä. Ainakin Helsingissä on myös ryhmiä pelkästään naisille.

Rimpuiltua vuosia päihdehelvetissä olin aina kuivattelemassa joitakin kuukausia, mutten pystynyt silti hallitsemaan juomista, ja ihmettelin miksi vituttaa niin paljon, vaikka en juo. AA:ssa aloittamisen jälkeen tuli ensimmäisen kerran olo, että minun ei enää tarvitse juoda. Aivan eri asia kuin että ei voi juoda.

Voit katsoa ryhmiä sivulta https://www.aa.fi/

Kaikkea hyvää syksyysi, ja toivon sinulle parempaa mielenterveyttä ja valoa

t. Ana, alkoholisti

Vierailija kirjoitti:

Tsempppiä ja kannustusta kaikille kirjoittaneille sinnittelijöille <3 Se että haluatte muutosta tarkoittaa, että muutos on mahdollinen- jos olisitte toivottomia tapauksia, ette jaksaisi edes ajatella että asiat voisivat olla jotenkin toisin.

Hakekaa apua heti kun voitte, mutta varautukaa ajatuksen tasolla siihen että avun saaminen voi vaatia sitkeyttä tai hyvää onnea. Avun hakeminen kuitenkin kannattaa, ja ansaitsette tukea heti kun rohkenette sitä hakea. Ei tarvitse miettiä onko oma tilanne "tarpeeksi vakava" tai tietää tarkalleen, mitä apua tarvitsisi tms. Jos ette voi hyvin, se riittää. Loppu selviää matkan varrella kyllä.

Kiltit, älkää ajatelko että teidän pitäisi hävetä itseänne. Häpeä on alkoholismin luoma vale jonka tarkoitus on eristää ihminen avusta ja muista ihmisistä. On paljon ihmisiä jotka ovat parempia kuin uskottekaan, jotka haluavat auttaa ja tukea jos vain annatte siihen mahdollisuuden. On paljon ihmisiä jotka haluavat ymmärtää ennemmin kuin tuomita- he vain eivät osaa tulla kotoa hakemaan, eikä heitä helposti tunnista kadulla. Eihän teitäkään tunnista kilometrin päähän alkoholisteiksi. 

Se koska pystyy hakemaan apua on yksilöllistä, vaikka toivonkin että kaikki pystytte siihen hetipian. Olette arvokkaita ihmisiä jo nyt ja teissä on paljon hyvääkin. Ei ihmisen tarvitse olla täydellinen tai ongelmaton ollakseen arvokas. 

Kaikkea hyvää ja hurjasti tsemppiä toivottelee

satunnainen ohikulkija

Oi sinä. Sinulla on kaunis mieli. <3 Kiitos.

Ap

Moi! Suosittelisin hakeutumaan alkoholismin nettiterapiaan. Tietoa siitä voi löytää mielenterveystalo.fi sivustolta. Lähetettä varten tarvitsee kyllä lääkäriajan, missä pitää olla valmis myöntämään ongelma. Nettiterapia on esim. työssäkäyvälle paljon soveltuvampi hoitomuoto, kuin mitä A-klinikka monesti tarjoaa. Matalampi kynnys kun terapia toteutuu kotoa käsin tietokoneen välityksellä.

Tsemppiä kaikille alko-ongelman kanssa painiskeleville! 

Vierailija kirjoitti:

Moi! Suosittelisin hakeutumaan alkoholismin nettiterapiaan. Tietoa siitä voi löytää mielenterveystalo.fi sivustolta. Lähetettä varten tarvitsee kyllä lääkäriajan, missä pitää olla valmis myöntämään ongelma. Nettiterapia on esim. työssäkäyvälle paljon soveltuvampi hoitomuoto, kuin mitä A-klinikka monesti tarjoaa. Matalampi kynnys kun terapia toteutuu kotoa käsin tietokoneen välityksellä.

Tsemppiä kaikille alko-ongelman kanssa painiskeleville! 

Hyvä tietää. Tässä vaiheessa tuntuu, että on liikaa mennä just paikan päälle ja myöntää kaikki, tässä on liikaa menetettävää. Joku tuommonen anonyymi matalan kynnyksen apu olisikin varmaan ainoa johon realistisesti tässä vaiheessa pystyisin. 

Laitan tuon sivun kirjanmerkiksi- kiitos. 

Ap

Ei ollut trolli se kaverikysely. Jos olisit vaan asunut lähempänä. Toki voin olla kaveri muutoinkin, mutta aika hankala olla läheinen ja tilannettasi parhaiten auttava kaveri vain netin välityksellä. :/ Helsingissä on kyllä varmasti potentiaalisia raittiita ihmisiä joiden kanssa voit kaveerata, voit löytää niitä esimerkiksi sieltä AAsta. Tai tee oma keskustelu tänne, jossa kysyt seuraa Helsingistä tämän asian tiimoilla ja perustatte oman pienen aa-kerhon. Sovitte ensimmäisen tapaamisen johonkin kahvilaan/jonkun luo kahville ja alatte näkemään kerran viikossa eri tekemisten merkeissä.

32 ja 40 viestien kirjoittaja

Minä taas pystyn olemaan helpoiten selvinpäin kun olen yksin. Mulla juominen liittyy aina sosiaalisiin tilanteisiin. Sen takia en oikeastaan ikinä ryyppää kotona vaan aina baareissa joka merkkaa taas helvetinmoista rahanmenoa. Työpäivän jälkeen on niin helppo jäädä kaupunkiin "muutamalle".

Nuo AA-killat ja vastaavat ei taas sovi mulle. Kerran kävin ja kun kuuntelin niiden muiden kännitarinoita niin iski hirvee viinanhimo ja kun sieltä lähdin niin kävelin suoraan lähimpään pubiin.

Vierailija kirjoitti:

Viides päivä, se olkoon nyt nimesi :)  Kaveripyytelijä taisi sittenkin olla trolli. Hetken jo luulin. Mitenköhän me saataisiin toisiimme yhteys? Vaikka etäjutteluseurana. Selkeesti tekisi molemmille hyvää.

Ap

En keksi mitään keinoa :( Olisi kyllä kiva.

Viides päivä, onneksi ei viidestoista yö :)

Jumalalla on suunnitelma elämällesi, olet arvokas, ihana, ainutlaatuinen ja sulla on valoisa tulevaisuus. Katso lisää: http://www.netmission.fi/

Liikutuin, kun luin aloituksesi ja voin samaistua.

Olen itse 25-vuotias nainen ja on vaikeaa myöntää että kohdallani juominen ei ole enää tervettä, vaikka pitkään olen yrittänyt itselleni niin uskotella. En ollut koskenut alkoholiin ennen kuin täytin 21 eikä koskaan ollut mitään tarvetta sille vaikka elämä olikin ollut rankkaa jo monta vuotta. Taustalla mielenterveysongelmia ja isoja, rankkoja tapahtumia. Aloin seurustella tuolloin n. 21-vuotiaana ensimmäisen kerran ja silloinen poikaystävä kulutti runsaasti alkoholia ja hänen kauttaan vähän niin kuin tutustuin alkoholiin. Aluksi juominen oli hauskaa, ei ollut krapuloita eikä muitakaan ikäviä sivuvaikutuksia. Hän petti minua ja erosimme. Eron jälkeen join lähes joka päivä, kun olin yksin kotonani. Perhe tarjosi seuraansa ja pyysi jopa heille yöksi ettei olisi tarvinnut olla pahan olon kanssa yksin, mutta huomasin mielummin jääväni kotiin alkoholin kanssa...

Meni aikaa ja tapasin nykyisen puolisoni, pääsin töihin ja juominenkin väheni. Etenkin silloin, kun oli töitä, ei tullut juotua niin paljoa. Silloin tällöin ennen sosiaalisia tilanteita saatan ottaa pari ihan vain, jotta olo olisi ollut helpompi. Kärsin pahasta sosiaalisten tilanteiden pelosta ja paniikkioireista, tuntuu, että pieni määrä alkoholia auttaa oireisiin.

Viikoilla ei tule vedettyä kännejä, mutta silti tissuteltua. En siis ole tällä hetkellä töissä, sillä mielenterveys ei kestänyt sitä. Ahdistaa oma tilanne ja hävettää, millaiseksi olen tullut. Suvussa on jonkin verran alkoholisteja, kai tähän siis osittain on vaikuttanut geenitkin. Olen vielä niin nuori ja nolottaa, että alkoholista on tullut ongelma; paha, pinttynyt tapa, pakokeino ja turvapaikka. Jotain tavasta kertoo se, että saatan hyvin pärjätä ykkösoluella arkisin, viikonloppuisinkin korvaan osan kolmosesta ykkösellä. Uskon siis, että jotain toivoa vielä on enkä täysin ole menettänyt kontrollia. Kyse on kai juurikin enemmän tavasta juoda ja siitä, että pääsee sellaiseen mukavaan, kevyeen rentoutuneeseen tilaan jossa ahdistus vähän helpottaa. Krapulat ovat nykyään paljon pahempia kuin vaikkapa pari vuotta sitten ja sekin ahdistaa, kun huomaa juomisen vaikuttavan jo omaan olemukseen. :( On silti vaikeaa vain lopettaa. En pyri täyteen alkoholittomuuteen, mutta tahtoisin vähentää tätä ja siksi juuri edes jokin työ olisi hyvä, ettei arkisin tulisi juotua tylsyyteen ja ahdistukseen omasta "saamattomuudesta" ja elämän tyhjyydestä. 

Tsemppiä sinulle kauheasti AP sekä myös muille vastaavassa tilanteessa oleville. <3

Todellakin tekee!!!

Vierailija kirjoitti:

Todellakin tekee!!!

Siis ettei muka muutama iltakalja alkoholistiksi tee

Lisääkö alkoholin juonti syömistä? Itse jos juon yhdenkin oluen, niin heti voileipää tekemään. Kun juon, niin myös syön ja paino nousee...

Vierailija kirjoitti:

Lisääkö alkoholin juonti syömistä? Itse jos juon yhdenkin oluen, niin heti voileipää tekemään. Kun juon, niin myös syön ja paino nousee...

Ei alkoholistilla. En syö paljon mitään, kun juon. Pitää pakottaa itsensä syömään jotain, ettei tule niin huonoon kuntoon.

Vierailija kirjoitti:

Liikutuin, kun luin aloituksesi ja voin samaistua.

Olen itse 25-vuotias nainen ja on vaikeaa myöntää että kohdallani juominen ei ole enää tervettä, vaikka pitkään olen yrittänyt itselleni niin uskotella. En ollut koskenut alkoholiin ennen kuin täytin 21 eikä koskaan ollut mitään tarvetta sille vaikka elämä olikin ollut rankkaa jo monta vuotta. Taustalla mielenterveysongelmia ja isoja, rankkoja tapahtumia. Aloin seurustella tuolloin n. 21-vuotiaana ensimmäisen kerran ja silloinen poikaystävä kulutti runsaasti alkoholia ja hänen kauttaan vähän niin kuin tutustuin alkoholiin. Aluksi juominen oli hauskaa, ei ollut krapuloita eikä muitakaan ikäviä sivuvaikutuksia. Hän petti minua ja erosimme. Eron jälkeen join lähes joka päivä, kun olin yksin kotonani. Perhe tarjosi seuraansa ja pyysi jopa heille yöksi ettei olisi tarvinnut olla pahan olon kanssa yksin, mutta huomasin mielummin jääväni kotiin alkoholin kanssa...

Meni aikaa ja tapasin nykyisen puolisoni, pääsin töihin ja juominenkin väheni. Etenkin silloin, kun oli töitä, ei tullut juotua niin paljoa. Silloin tällöin ennen sosiaalisia tilanteita saatan ottaa pari ihan vain, jotta olo olisi ollut helpompi. Kärsin pahasta sosiaalisten tilanteiden pelosta ja paniikkioireista, tuntuu, että pieni määrä alkoholia auttaa oireisiin.

Viikoilla ei tule vedettyä kännejä, mutta silti tissuteltua. En siis ole tällä hetkellä töissä, sillä mielenterveys ei kestänyt sitä. Ahdistaa oma tilanne ja hävettää, millaiseksi olen tullut. Suvussa on jonkin verran alkoholisteja, kai tähän siis osittain on vaikuttanut geenitkin. Olen vielä niin nuori ja nolottaa, että alkoholista on tullut ongelma; paha, pinttynyt tapa, pakokeino ja turvapaikka. Jotain tavasta kertoo se, että saatan hyvin pärjätä ykkösoluella arkisin, viikonloppuisinkin korvaan osan kolmosesta ykkösellä. Uskon siis, että jotain toivoa vielä on enkä täysin ole menettänyt kontrollia. Kyse on kai juurikin enemmän tavasta juoda ja siitä, että pääsee sellaiseen mukavaan, kevyeen rentoutuneeseen tilaan jossa ahdistus vähän helpottaa. Krapulat ovat nykyään paljon pahempia kuin vaikkapa pari vuotta sitten ja sekin ahdistaa, kun huomaa juomisen vaikuttavan jo omaan olemukseen. :( On silti vaikeaa vain lopettaa. En pyri täyteen alkoholittomuuteen, mutta tahtoisin vähentää tätä ja siksi juuri edes jokin työ olisi hyvä, ettei arkisin tulisi juotua tylsyyteen ja ahdistukseen omasta "saamattomuudesta" ja elämän tyhjyydestä. 

Tsemppiä sinulle kauheasti AP sekä myös muille vastaavassa tilanteessa oleville. <3

On myös ollut aikoja, kun olen pystynyt pakottamaan itseni olemaan juomatta edes sitä ykköstä, jopa nauttinut olostani kun olen vaikka vain lukenut kirjaa tai selannut nettiä, katsellut videoita ja kuunnellut musiikkia. En tiedä miksi se on nyt viime aikoina ollut niin vaikeaa, kai tämä tapa on vaan jäänyt päälle taas. :(

Vierailija kirjoitti:

Mä olen juonut päivittäin melkein neljä vuotta. Menee 1-2pulloa punkkua joka päivä. En ole ollut päivääkään töistä pois juomisen takia.

Mitä apua olette muka saaneet päihdeklinikalta? Itse hakeuduin sinne keväällä. Pääsin heti ryhmään, mutta se olisi vienyt matkoineen kolme! tuntia keskellä työpäivää. Kun kerroin etten voi mitenkään olla niin paljon pois töistä, niin hoito loppui, koska en kuulemma ole motivoitunut. Pitää ilmeisesti heittäytyä työttömäksi. Se varmaan parantaa olotilaa huimasti, kun ei ole mitään motivaatiota nousta aamuisin tai pysyä selvänä. N38

Mitä ihmettä, keskellä päivää, eihän tuossa nyt mitään järkeä ole. Tai sitten on tarkoitettu työttömille ja muille, jotka ovat pois työelämästä.

T. Viides päivä

Ups

Kolme päivää sinnitelleen nelosen (otan tuon 3päivää nyt nimimerkikseni tässä ketjussa, sillä se on itseasiassa ennätykseni varmaan 2 tai 3 vuoden aikajaksolla mitä pisimpään olen ollut juomatta yhtään alkoholia) sinnittely katkesi tänään. Kaupassa oli pakko käydä töiden jälkeen, mukaan tarttui olut, siideri ja tarkoituksella sixpäkki ykkösolutta. Toivoisin tuon ykkösoluen toimivan jonkinlaisena hätävarakaljana, josta voisi ottaa silloin kun tekee mieli mennä kaljahyllylle, Jos en pystyisikään lopettamaan, niin vähentäminenkin olisi jo askel. Edes suurkulutuksen rajoista kohtuukäytön rajamaille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

14/13 ymmärretään siis hyvin toisiamme. Juominen on nii helppoa ja kerrankin ei ahdista, on pikkusen kivempaa... Jos oot vuosien jälkeen pystynyt olemaan jo 5 päivää, hatunnosto. Kolme päivää tuntui jo ikuisuudelta. Oon itsekin miettinyt antabusta, ja toisaalta sitä, että olisinko niin sekopää että jos tekisi tarpeeksi mieli, kaivaisinko sen vaan ulos ihosta ja hakisin bisseä`? 

Ja tuolle komentoijalle joka deekupatjoista puhui, en liiku deekuporukoissa enkä näytä deekulta. Kotikin on ihan siisti. Panokaverini voin valita itse vaikka alkkis olenkin. Hyväksikäytöt on tapahtunut jo paaaljon aikaisemmin, ehkä siinä osasyy miksi tässä ollaan.

Ap

Älä välitä noista deekupatjajutuista ollenkaan.

Nuo eivät tiedä aiheesta yhtään mitään.

Kiitos, olen todella ylpeä näistä viidestä päivästä. Olen yrittänyt nukkua mahdollisimman paljon, että en ajattelisi juomista koko aikaa.

En uskalla mennä kauppaan ennen yhdeksää, tiedän, että en pysty kävelemään kaljatölkkien ohi.

Kokeilen ainakin antabusta, jos en onnistu ilman. Voi olla, että kaivan ne ulos.

Antabusta ei nykyään ole markkinoilla ihonalaisina kapseleina, ainoastaan suun kautta otettavina. Ei onnistu enää MattiNykäset. 

Huonompi juttu. Suun kautta otettavat ei varmaan niin hyvin toimi, kun ne pitää itse nielaista. Onko vaikutusaika joku 3 pv.?

T. Viides päivä

Itse käyn ottamassa poretabletit A-klinikalla kahdesti viikossa. Suun kautta otettuna tuo on käsittääkseni varsin tehokas, mutta hoitoon on toki sitouduttava. Viimeisen annoksen jälkeen varoaika on n. kaksi viikkoa.