Lue keskustelun säännöt.
Muita joilla on afantasia (mielen sokeus)?
05.11.2019 |
Ja miten tämä vaikuttaa teidän elämäänne?
En tiedä tarkkaan miltä edes itse näytän, en osaa siis kuvitella itseäni. Tiedän kyllä yksittäisiä piirteitäni mutten osaa yhdistää niitä mielessäni kuvaksi. En pysty näkemään myöskään tuttuja ihmisiä mielessäni. Tiedän esim. minkälainen suu tai korvat poikaystävälläni on, mutten osaa muodostaa niistä kokonaisuutta mielessäni ja nähdä kuvaa henkilöstä. Myöskään vanhempieni kasvoista en osaa luoda minkäänlaista kuvaa. Tunnistan kyllä ihmisten kasvot ja muut piirteet eli en ole kasvosokea.
Maisemiakaan en osaa "nähdä". Jos mietin vaikka rantaa niin en saa siitä kuvaa mieleeni. Voin kyllä miettiä esim. miltä hiekka tuntuu kun se valuu sormien välistä tai miltä tuntuu kun aurinko lämmittää.
Jos mietin esim. astuvani jonnekkin huoneeseen "tunnen" ja muistan missä päin huonetta on sänky ja missä ikkuna mutten kykene näkemään huonetta mielessäni. Joskus pystyn näkemään jonkun sekunnin kymmenesosan kestävän epäselvän välähdyksen. Näen kuitenkin unia normaalisti ja unissa näen ihmisten kasvot, maisemia jne. Joskus jos olen väsynyt ja nukahtamaisillani niin näkökenttään ilmestyy tuntemattomien ihmisten kasvoja. Tätä tapahtuu tosi harvoin ja vain kun olen ollut stressaantunut. Mieleni siis pystyy luomaan ja muistamaan kuvia, mutten jostain syystä pysty palauttamaan niitä tietoisesti mieleeni.
Ajattelen pääosin sisäisellä äänellä. Jos muistelen jotain tilannetta niin muistan, että istuin vaikka vasemmalla puolella sohvaa ja oikealla puolellani oli baaritiski ja baarimikolla oli punaiset hiukset. En kuitenkaan "näe" tilannetta vaan kyse on ennemminkin tuntemuksista.
Luulen, että tästä syystä muistini on monessa asiassa huono ja muistot vaikkapa lomamatkoilta hatarat. Muistan kuitenkin hyvin esim. lukemaani tai kuulemaani tietoa ja pärjään hyvin opiskeluissani.
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla as?
Asperger vai?
Ei ole vaikka joitain piirteitä löytyy. En osaa small talkia, enkä pidä kommunikoinnista tuntemattomien tai puolituttujen kanssa. Välillä saatan töksäyttää asioita.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikuttaa ainoastaan sen verran että en lue kaunokirjallisuutta koskaan, olen yrittänyt varmaan tuhat kertaa, vaan ei siitä tule mitään kun ei osaa kuvitella mielessä.
hyvin silti onnistuu hahmotusta vaativat jutut, jotenkin vain osaan ne ajatella kuten pitääkin, ilman mielessä näkemistä.
En ole tuota itse kokenut, mutta luin tämän joku aika sitten.
https://m.facebook.com/notes/blake-ross/aphantasia-how-it-feels-to-be-b… ja sen kautta tämän https://www.nytimes.com/2015/06/23/science/aphantasia-minds-eye-blind.h…
Mielenkiintoinen ilmiö.
Mulla on totaalinen afantasia, eli kuulun siihen noin kolmasosaan afantastikoista, jotka ei näe edes kuvallisia unia. Unet on minulle ikään kuin sanallista kerrontaa, kuin äänikirjaa kuuntelisi. 2/3 afantasiasta kärsivistä sen sijaan näkee unia kuvallisina, vaikka valveilla eivät pystykään mielikuvittelemaan tai muistamaan mitään kuvallisesti.
Enimmäkseen tilani vaikutus elämääni on minusta hyvin positiivinen. Tärkeintä on, että eipä ole ongelmia pysyä nykyhetkessä. Jotkjut ihmiset meditoi vuosia, että pääsisivät läsnäolon tilaan, jossa mielessä ei pyöri koko ajan jotain. Minulle se on aivan luontainen tila että mielessä ei ole mitään, koska en osaa mielikuvitella. Minua eivät piinaa tuskalliset muistot menneisyydestä eikä uhkakuvat tulevaisuudesta. Minä vain olla möllöttelen nykyhetkessä tyytyväisenä.
Toinen juttu on, että kun ei voi muistaa ja ajatella kuvina, siihen on tarvinnut kehittää tavallaan analyyttisempi tapa. Minulla kyseessä on eräänlainen matemaattinen ajatuskonstruktio, jonka muistan. Jos mietin vaikka työmatkaani, en pysty muistamaan mitään näkymiä matkalta, mutta pystyn ajattelemaan koordinaatistossa kulkevan reitin, jossa kunkin pisteen sijainti on "tallennettuna" suhteessa toisiin pisteisiin. Näiden pisteiden sijaintien muistamistapa on sisäinen puhe, ei mikään kuvallinen graafi (koska sellaisia en pysty kuvittelemaan).
Toki tästä haittaakin on, lähinnä se että menettää kokemuksen fantasioinnista, kaunokirjoihin tai elokuviin eläytymisestä tai edes kuolleen läheisen kasvojen muistamisesta. Mutta pääosin silti pidän positiivisena asiana enkä kokonaisuudessaan haluaisi saada mielikuvittelukykyä ainakaan jos sen hintana olisi esim. automaattisesta nykyhetkessä pysymisestä pois joutuminen.
Kappas, minulla on tämä, mutta vain kasvoihin liittyen! En siis muista/nää edes vanhempieni tai parhaan ystäväni kasvoja mielessäni. Tiedän kyllä miltä he näyttävät, ja tunnistan selkeästi väkijoukosta. Mutta en esimerkiksi muista mielessäni, miltä kuollut isäni näyttää. Onneksi nään häntä valokuvista ja unistani. Eli omalla kohdallani tämän asian tuoma harmitus liittyy siihen, että en pysty täysin rinnoin muistamaan/miettimään ihmisiä joita haluaisin muistaa. Välillä olisi mukava vain muistella jotain ihmistä, tai muistella jotain tilannetta muistaen mitä ihmiset tekivät siinä ja miltä he näyttivät. Paikat osaan sen sijaan nähdä mielessäni selkeästikin, ehkä sen takia olenkin hyvä suunnistamaan :-D
En tiennytkään että tälle on joku nimi, nyt lähden kyllä mielenkiinnolla googlaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, ehkä osittain. Jotain kasvoja saan mieleen mutta en tarpeeksi hyvin että voisin kuvailla tai osata piirtää niitä. Tunnistan ja muistan kasvoja erinomaisesti jos minun eteeni laitetaan kuva ja olen pitänyt tätä epäsuhtaa hieman omituisena.
Enpä ollut tästä aiemmin kuullut. Ekana tulee mieleen koulun piirustustunnit, miten ne teillä sujuivat? Kun aina ei ole mitään mallia, vaan pitäisi keksiä omasta päästä, mielikuvitella jotain minkä sitten siirtää paperille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kappas, minulla on tämä, mutta vain kasvoihin liittyen! En siis muista/nää edes vanhempieni tai parhaan ystäväni kasvoja mielessäni. Tiedän kyllä miltä he näyttävät, ja tunnistan selkeästi väkijoukosta. Mutta en esimerkiksi muista mielessäni, miltä kuollut isäni näyttää. Onneksi nään häntä valokuvista ja unistani. Eli omalla kohdallani tämän asian tuoma harmitus liittyy siihen, että en pysty täysin rinnoin muistamaan/miettimään ihmisiä joita haluaisin muistaa. Välillä olisi mukava vain muistella jotain ihmistä, tai muistella jotain tilannetta muistaen mitä ihmiset tekivät siinä ja miltä he näyttivät. Paikat osaan sen sijaan nähdä mielessäni selkeästikin, ehkä sen takia olenkin hyvä suunnistamaan :-D
En tiennytkään että tälle on joku nimi, nyt lähden kyllä mielenkiinnolla googlaamaan.
Minulla on ihan sama: tunnistan ihmiset nähdessäni, mutta unohdan kasvot samantien, kun en näe niitä. Sitten kun näen ihmisen taas, ajattelen: Ai niin, se olikin tuonnäköinen. Saatan muistaa yksityiskohtia, esimerkiksi kulmakarvat, silmien värin tai nenänpään, mutta en kokonaiskuvaa. Itse asiassa muistan joidenkin julkkisten kasvot paremmin kuin sukulaisteni - esimerkiksi muistan aika hyvin, miltä David Bowie näytti nuorena tai Alan Rickman Severus Snapen roolissa.
Kerran olin salaa ihastunut työkaveriini, ja jännitin hänen seurassaan niin paljon etten muista hänen ulkonäköään ollenkaan, vain kaksi yksityiskohtaa: syvänsiniset silmät ja nipukattomat korvanlehdet. Silti tunnistaisin hänet, jos hän tulisi kadulla vastaan. Kerran taas kävelin bussipysäkiltä kotiinpäin, kun vastaani tuli polkupyörällä mies, ja ajattelin: Siinäpä on Neil Hardwickin näköinen mies. Kun hän polki lähemmäs, tunnistin hänet aviomiehekseni, jonka kanssa olen ollut yli 30 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Enpä ollut tästä aiemmin kuullut. Ekana tulee mieleen koulun piirustustunnit, miten ne teillä sujuivat? Kun aina ei ole mitään mallia, vaan pitäisi keksiä omasta päästä, mielikuvitella jotain minkä sitten siirtää paperille.
Ei sujunut oikein mitenkään. Numeroni kuvaamataidosta oli yleensä 6. Mallista oli ihan kohtuullinen piirtämään, mutta tosiaan jos oli jotain luovempaa piirtämistä niin tyhjä paperihan siitä tuli, tai jotain sekalaista suttua.
- 5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäisillä tuo afantasia voidaan todeta? Meillä on pian 3-vuotias tyttö, joka ei tunnista henkilöitä valokuvista. Hän siis nimeää esim. vaippapaketin vauvan, että tuossa on pikkuvevi (meillä on vauva) ja kaikki nuoret piykähiuksiset naiset "tuossa olet sinä (äiti)" ja siskon kuvissa on hän itse (siis kun sisko on hänen ikäisensä, kuitenkin tytöt aika erinäköisiä). Myös äidilläni on jonkinlaisia vaikeuksia tunnistaa kasvoja, esim. mielestäni täysin erinäköiset julkkikset menevät hänellä sekaisin. Eli siis mitäköhän mietin.. Että voiko lapsella olla afantasia jos vanhemmilla ei ole?
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisillä tuo afantasia voidaan todeta? Meillä on pian 3-vuotias tyttö, joka ei tunnista henkilöitä valokuvista. Hän siis nimeää esim. vaippapaketin vauvan, että tuossa on pikkuvevi (meillä on vauva) ja kaikki nuoret piykähiuksiset naiset "tuossa olet sinä (äiti)" ja siskon kuvissa on hän itse (siis kun sisko on hänen ikäisensä, kuitenkin tytöt aika erinäköisiä). Myös äidilläni on jonkinlaisia vaikeuksia tunnistaa kasvoja, esim. mielestäni täysin erinäköiset julkkikset menevät hänellä sekaisin. Eli siis mitäköhän mietin.. Että voiko lapsella olla afantasia jos vanhemmilla ei ole?
En usko että tuon ikäisellä vielä voi todeta näitä juttuja, mutta muutenkin kasvosokeus on eri asia kuin afantasia. Itse olen ihan normaalin hyvä tunnistamaan kasvoja niin kuvista kuin livenä, vaikka on afantasia. Minä vaan muistan ne kasvojen piirteet sanallisina kuvauksina, en mielikuvina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Että voiko lapsella olla afantasia jos vanhemmilla ei ole?
Voi toki olla. Ei tämä ole mikään perinnöllinen sairaus tai edes rakenteellinen neurologinen poikkeavuus. Se on nykykäsityksen mukaan itse opittu, muista poikkeava tapa käsitellä tietynlaista tietoa. Esim. kun ei-afantastinen ihminen muistelee reittiä, hänen aivoissaan aktivoituu näkemiseen liittyvät aivoalueet. Kun afantastikko muistelee niitä, hänen aivoissaan yleensä aktivoituu liikkumiseen liittyvät aivoalueet vahvasti. Hän muistaa reitin ikään kuin kävelisi tai muuten liikkuisi sitä, eikä kuvina.
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisillä tuo afantasia voidaan todeta? Meillä on pian 3-vuotias tyttö, joka ei tunnista henkilöitä valokuvista. Hän siis nimeää esim. vaippapaketin vauvan, että tuossa on pikkuvevi (meillä on vauva) ja kaikki nuoret piykähiuksiset naiset "tuossa olet sinä (äiti)" ja siskon kuvissa on hän itse (siis kun sisko on hänen ikäisensä, kuitenkin tytöt aika erinäköisiä). Myös äidilläni on jonkinlaisia vaikeuksia tunnistaa kasvoja, esim. mielestäni täysin erinäköiset julkkikset menevät hänellä sekaisin. Eli siis mitäköhän mietin.. Että voiko lapsella olla afantasia jos vanhemmilla ei ole?
Tuossa voi olla kysymys kai vain kasvosokeudestakin? Afantasiaan ei käsittääkseni useimmiten liity vaikeuksia tunnistaa ihmisiä.
Minulla ei afantasiaa ole mitenkään todettu, eikä ilmiönä ole kovin tunnettu. En usko, että tästä diagnoosia saa ainakaan Suomessa. Kyseessä on käsittääkseni enemmän ominaisuus kuin sairaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin ne afantastikot, jotka ei ole totaalisia afantastikkoja (eli voivat nähdä unia kuvallisina), pystyvät myös tietoisesti opettelemaan pois afantasiasta useinkin. Netistä löytyy tällaisia harjoituksia esim. https://unchainmybrain.com/learn-to-visualize/
Toinen juttu jonka olen lukenut, on että afantasia on erityisen tavallista matemaatikkojen ja fyysikkojen keskuudessa. Einsteinin sanotaan olleen myös afantastikko. Tässäkin ketjussa eräs kuvasi ajattelevansa reittejä koordinaatiston tyyppisesti, ja voin hyvin kuvitella, että jos lapsesta asti tottuu käyttämään tuon tapaisia luonteeltaan matemaattisia esitystapoja arkisista asioista kuten kasvoista ja reiteistä, niin se auttaa kummasti varsinaisen matematiikan sisäistämistä.
Lisään vielä, että olen huono suunnistamaan ja eksyn helposti, koska en näe mielessäni mitään reittiä tai karttaa eikä minulle jää juuri muistoja ympäristöstä.
En hahmota myöskään paikkojen suhteita toisiinsa. Luon mielessäni yksittäisiä merkkejä joiden perusteella muistan reitin. Painan mieleeni, että kävelin vaikka eläinkaupan ohi ja samalla yritän etsiä ympäristöstä seuraavaa yksityiskohtaa jonka voisin painaa mieleeni.
-ap
Itselläni ei ehkä ole tuota samaa, mutta muuten sitten depersonalisaatiota eli tunnen itseni epätodelliseksi ja en osaa kuvailla peilikuvaani ja valokuvissa näytän oudolta tai vieraalta mielestäni. Tämän takia oikeasti on mielelläni katso itseäni peilistä, kun tulee tunne että näytän vieraalta ja se välillä on aika pelottava ajatus. Tiedän kyllä miten asiat ovat ja todellisuus säilyy, mutta sellainen ajatus aina, että näytän erilaiselta kuin se peili sitten toisaalta näyttää. En sen vuoksi halua paljon ulkonäköön keskittyä, koska en sitä aina kunnolla näe ja sama juttu myös vartalon mallin kanssa. En osaa hahmottaa esim vaatteiden sopivuutta kunnolla. Tuo kasvosokeus liittyy kyllä eniten omiin kasvoihini ja muiden kasvot tunnistaa paremmin. Minulla muutenkin dissosisaatiota myös ja epätodellinen olo maailman suhteen välillä ja tämän vuoksi en aina muista kaikkea niin tarkkaan. Mitään diagnooseja ei tosin ole ja eivät nyt hirveästi haittaa elämääni, mutta kyllä joskus menee päiviä aika sumussa ja vaikeaa muistaa juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Toinen juttu on, että kun ei voi muistaa ja ajatella kuvina, siihen on tarvinnut kehittää tavallaan analyyttisempi tapa. Minulla kyseessä on eräänlainen matemaattinen ajatuskonstruktio, jonka muistan. Jos mietin vaikka työmatkaani, en pysty muistamaan mitään näkymiä matkalta, mutta pystyn ajattelemaan koordinaatistossa kulkevan reitin, jossa kunkin pisteen sijainti on "tallennettuna" suhteessa toisiin pisteisiin. Näiden pisteiden sijaintien muistamistapa on sisäinen puhe, ei mikään kuvallinen graafi (koska sellaisia en pysty kuvittelemaan).
Anteeksi, jos kysyn tyhmiä (!!) mutta miten pystyisit rakastelemaan? Kokisitko kumppanisi muutakin kuin suhteellisina etäisyyksinä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen juttu on, että kun ei voi muistaa ja ajatella kuvina, siihen on tarvinnut kehittää tavallaan analyyttisempi tapa. Minulla kyseessä on eräänlainen matemaattinen ajatuskonstruktio, jonka muistan. Jos mietin vaikka työmatkaani, en pysty muistamaan mitään näkymiä matkalta, mutta pystyn ajattelemaan koordinaatistossa kulkevan reitin, jossa kunkin pisteen sijainti on "tallennettuna" suhteessa toisiin pisteisiin. Näiden pisteiden sijaintien muistamistapa on sisäinen puhe, ei mikään kuvallinen graafi (koska sellaisia en pysty kuvittelemaan).
Anteeksi, jos kysyn tyhmiä (!!) mutta miten pystyisit rakastelemaan? Kokisitko kumppanisi muutakin kuin suhteellisina etäisyyksinä?
Eihän siinä tarviste mielikuvitella mitään, koska se toinen ihminen ja hetken aistimukset on nykyhetkessä läsnä. Ei siis mitään ongelmaa. Sen sijaan en pystyisi koskaan fantasioimaan seksistä, en ainakaan niin että se mitenkään kiihottaisi, koska se tosiaan olisi hyvin mekaaninen sanalliinen kuvaus asennoista, paikoista johon kosketaan tms.
Opin afantasiasta kun olin 35v. Ei vaikuta elämääni muuten kun että kasvoille olen melko sokea. Tämän tiesin jo kauan ennen afantasiaa. Yässä ketjussa on paljon soopaa, esim. oikeasti afantikko ei todellakaan opi visualisoimaan millään harjoituksilla.
Onko sulla as?