Lue keskustelun säännöt.
Muita joilla on afantasia (mielen sokeus)?
05.11.2019 |
Ja miten tämä vaikuttaa teidän elämäänne?
En tiedä tarkkaan miltä edes itse näytän, en osaa siis kuvitella itseäni. Tiedän kyllä yksittäisiä piirteitäni mutten osaa yhdistää niitä mielessäni kuvaksi. En pysty näkemään myöskään tuttuja ihmisiä mielessäni. Tiedän esim. minkälainen suu tai korvat poikaystävälläni on, mutten osaa muodostaa niistä kokonaisuutta mielessäni ja nähdä kuvaa henkilöstä. Myöskään vanhempieni kasvoista en osaa luoda minkäänlaista kuvaa. Tunnistan kyllä ihmisten kasvot ja muut piirteet eli en ole kasvosokea.
Maisemiakaan en osaa "nähdä". Jos mietin vaikka rantaa niin en saa siitä kuvaa mieleeni. Voin kyllä miettiä esim. miltä hiekka tuntuu kun se valuu sormien välistä tai miltä tuntuu kun aurinko lämmittää.
Jos mietin esim. astuvani jonnekkin huoneeseen "tunnen" ja muistan missä päin huonetta on sänky ja missä ikkuna mutten kykene näkemään huonetta mielessäni. Joskus pystyn näkemään jonkun sekunnin kymmenesosan kestävän epäselvän välähdyksen. Näen kuitenkin unia normaalisti ja unissa näen ihmisten kasvot, maisemia jne. Joskus jos olen väsynyt ja nukahtamaisillani niin näkökenttään ilmestyy tuntemattomien ihmisten kasvoja. Tätä tapahtuu tosi harvoin ja vain kun olen ollut stressaantunut. Mieleni siis pystyy luomaan ja muistamaan kuvia, mutten jostain syystä pysty palauttamaan niitä tietoisesti mieleeni.
Ajattelen pääosin sisäisellä äänellä. Jos muistelen jotain tilannetta niin muistan, että istuin vaikka vasemmalla puolella sohvaa ja oikealla puolellani oli baaritiski ja baarimikolla oli punaiset hiukset. En kuitenkaan "näe" tilannetta vaan kyse on ennemminkin tuntemuksista.
Luulen, että tästä syystä muistini on monessa asiassa huono ja muistot vaikkapa lomamatkoilta hatarat. Muistan kuitenkin hyvin esim. lukemaani tai kuulemaani tietoa ja pärjään hyvin opiskeluissani.
Kommentit (37)
Suoraan sanottuna en ymmärrä mitä afantasialla tarkoitetaan.
Hesarissa oli joskus juttu, joka oli otsikoitu jotenkin näin "osa ihmisistä näkee silmät suljettuaan pelkkää mustaa".
Se kuulosti siltä kuin olisi normaalia nähdä kuvia silloin kun sulkee silmänsä. Olen aina luullut että sellainen näkeminen on hallusinaatioiden näkemistä.
Silmät kiinni näen yleensä pelkkää mustaa. Väsyneenä voin nähdä jotain "elokuvia" kun suljen silmät.
Pystyn myös näkemään musiikin. Se näkyy abstrakteina liikkuvina kuvioina, ja on todella hypnoottisen kaunista. Mutta ilman musiikkia ja virkeänä näen pelkkää mustaa.
Pystyn kuitenkin "näkenään" tapahtumia vaikka näen vain mustaa. Se näkeminen tapahtuu tunnetasolla, ei visuaalisesti. Halutessani pystyn esimerkiksi kävelemään pääni sisällä vanhassa kodissani ja lastenhuoneessa "näen" lapseni leikkimässä sen iläisinä kuin olivat kun asuttiin siinä talossa. Mutta silloinkin silmät näkevät vain mustaa.
Afantasia-kuvauksia jos luen, saan niistä hyvin nopeasti sellaisen käsityksen, että minulla on afantasia. Samaan aikaan ajatus afantasiasta tuntuu hyvin vieraalta.
Onko tästä ilmiöstä missään selkokielistä selitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on varmaan tämä. Olen esim. hyvä piirtämään, mutta ilma mallikuvaa en pysty piirtämään tunnistettavaa kuvaa itsestäni tai perheenjäsenistäni. Minulla ei ole kasvosokeutta, tunnen valokuvien henkilöt ja vastaantulijat. En myöskään pysty kuvittelemaan mielessäni vaikkapa maalausta, kirjoneulekuviota tms. vaan minun on tehtävä luonnos paperille, että näen, mitä on tulossa. Käsitöissä sommittelen myös värit ja kuviot paperille. Toinen tapa työskennelläon ruveta vain tekemään intuition mukaan, jollaoin lopputulos on itsellekin yllätys, koska en ole osannut mielessäni suunnitella, minkälainen työ on valmiina.
Mulla on afantasia ja se on vaan rikkaus! Olen sen ansiosta erittäin älykäs (virallistesti, 139), hyvämuistinen ja tästä on etua työelämässä koska ajattelen eri lailla ja tallennan tietoa eri lailla kuin ne jotka osaavat visualisoida.
Afantasia esitetään aina jotenkin surkeana puutteena, että onpa kurjaa, oletpa viallinen.
Kannattaa nähdä asia vahvuutena. Ja keksiä ne omat tavat pärjätä ja tulla parhaiten toimeen.
Omaan elämään tämä vaikuttaa positiivisesti. Olen oppinut miten tallennan tietoa aivoihin sanallisesti (enkä kuvina, maisemina tms) ja se on mielestäni opettanut aivoja ja hermostoa monella tavalla nopeammaksi ja tehokkaammaksi.
Ainoa mikä on haitta: vetoiman laki tms visualisointihomma ei toimi lainkaan. Kun näkee vain mustaa ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että voiko lapsella olla afantasia jos vanhemmilla ei ole?
Voi toki olla. Ei tämä ole mikään perinnöllinen sairaus tai edes rakenteellinen neurologinen poikkeavuus. Se on nykykäsityksen mukaan itse opittu, muista poikkeava tapa käsitellä tietynlaista tietoa. Esim. kun ei-afantastinen ihminen muistelee reittiä, hänen aivoissaan aktivoituu näkemiseen liittyvät aivoalueet. Kun afantastikko muistelee niitä, hänen aivoissaan yleensä aktivoituu liikkumiseen liittyvät aivoalueet vahvasti. Hän muistaa reitin ikään kuin kävelisi tai muuten liikkuisi sitä, eikä kuvina.
Afantaasikolla on kyllä fysiologinen erilaisuus. Häneltä puuttuu yksi hermotiehyt/kytkös aivopuoliskojen välillä. Tämä ei siis haittaa muulla tavoin kuin että vain se visualisointikyky puuttuu.
Afantasiaa voi ahkeralla harjoittelulla korjata ainakin vähän ja luoda uusia hermoston kytköksiä. Ei se ihan tavallisen tasolle korjaannu mutta esim niin että näkee hahmoja tai kuvioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että voiko lapsella olla afantasia jos vanhemmilla ei ole?
Voi toki olla. Ei tämä ole mikään perinnöllinen sairaus tai edes rakenteellinen neurologinen poikkeavuus. Se on nykykäsityksen mukaan itse opittu, muista poikkeava tapa käsitellä tietynlaista tietoa. Esim. kun ei-afantastinen ihminen muistelee reittiä, hänen aivoissaan aktivoituu näkemiseen liittyvät aivoalueet. Kun afantastikko muistelee niitä, hänen aivoissaan yleensä aktivoituu liikkumiseen liittyvät aivoalueet vahvasti. Hän muistaa reitin ikään kuin kävelisi tai muuten liikkuisi sitä, eikä kuvina.
Afantaasikolla on kyllä fysiologinen erilaisuus. Häneltä puuttuu yksi hermotiehyt/kytkös aivopuoliskojen välillä. Tämä ei siis haittaa muulla tavoin kuin että vain se visualisointikyky puuttuu.
Afantasiaa voi ahkeralla harjoittelulla korjata ainakin vähän ja luoda uusia hermoston kytköksiä. Ei se ihan tavallisen tasolle korjaannu mutta esim niin että näkee hahmoja tai kuvioita.
Höpö höpö
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että voiko lapsella olla afantasia jos vanhemmilla ei ole?
Voi toki olla. Ei tämä ole mikään perinnöllinen sairaus tai edes rakenteellinen neurologinen poikkeavuus. Se on nykykäsityksen mukaan itse opittu, muista poikkeava tapa käsitellä tietynlaista tietoa. Esim. kun ei-afantastinen ihminen muistelee reittiä, hänen aivoissaan aktivoituu näkemiseen liittyvät aivoalueet. Kun afantastikko muistelee niitä, hänen aivoissaan yleensä aktivoituu liikkumiseen liittyvät aivoalueet vahvasti. Hän muistaa reitin ikään kuin kävelisi tai muuten liikkuisi sitä, eikä kuvina.
Afantaasikolla on kyllä fysiologinen erilaisuus. Häneltä puuttuu yksi hermotiehyt/kytkös aivopuoliskojen välillä. Tämä ei siis haittaa muulla tavoin kuin että vain se visualisointikyky puuttuu.
Afantasiaa voi ahkeralla harjoittelulla korjata ainakin vähän ja luoda uusia hermoston kytköksiä. Ei se ihan tavallisen tasolle korjaannu mutta esim niin että näkee hahmoja tai kuvioita.Höpö höpö
Höpö höpö itsellesi, pikagooglaamallakin selviää asia. Afantaasikon aivojen visuaalikorteksi ei toimi kuten ”normaaleilla”, eli on ihan fysiologinen eroavaisuus
En mäkään oikein pysty mielessäni luomaan kokonaiskuvaa läheisten ulkonäöstä. Mukava saada nimi tälle vaivalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Afantasiaa on tosiaan eri asteista. Minä en voi visualisoida, en nähdä mitään kuvia, maisemia, en näe muuta kuin mustaa, en osaa ulkomuistista piirtää (koska en ”näe” sitä mitä yritän muistella ja piirtää).
Mutta näen kuitenkin valtavan värikkäitä unia ja mulla on hyvä mielikuvitus. Mielikuvitus vaan ilmenee sanallisesti ja sana-muistoina.
Vierailija kirjoitti:
En mäkään oikein pysty mielessäni luomaan kokonaiskuvaa läheisten ulkonäöstä. Mukava saada nimi tälle vaivalle.
Kasvosokeus on myös ongelma ja se on eri asia kuin afantasia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole aiemmin kuullut tästä. Mutta muistan kuinka joskus on käsketty kuvittelemaan esimerkiksi se rantamaisema ja olen ihmetellyt miten se muka onnistuu. En näe mielessäni mitään. Muistan kyllä asioita, tuoksuja ja ääniä. Ja kuviksen tunnit oli jotenkin painajaista. Piirsin aina niitä samoja maisemia. Olisi myös vaikeaa kuvailla jotain ihmistä vaikka poliisille, joka koittaa siitä piirrosta tehdä. Näen kyllä unia, ne on kyllä usein ihan outoja.
Onkohan tietoa mistä johtuu tuo afantasia?
Minulla on se myös, unia kyllä näen, hereillä ollessa en pysty kuvittelemaan visuaalisesti mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle selvisi vasta melkein nelikymppisenä, että suuri osa ihmisistä tosiaan näkee mielikuvia, ja esimerkiksi rikossarjoista tutut tunnistamiskuvien piirtämiset ovat oikeasti mahdollisia. Itse en pysty näkemään mielessäni mitään, muistini ja ajatukseni toimivat pelkästään sanoina, sisäisenä puheena. Unia näen kyllä.
Olen aina ollut hyvä kirjallisessa ilmaisussa, mutta en pysty luomaan ilman mallia esimerkiksi kuvaa tai veistosta, tai kuvailemaan tuttujakaan asioita, kasvoja tai ympäristöjä. En esimerkiksi osaa sanoa, minkä värisiä tai näköisiä taloja on reitillä, jota olen ajanut yli kymmenen vuotta lähes päivittäin. Muistan ainoastaan ne, jotka olen painanut muistiini sanallisesti jostain syystä. Minulla on kuitenkin rikas sisäinen maailma ja vilkas mielikuvitus. Kaikki vaan muodostuu sanoista, ei kuvista.
Uskon, että lähes olematon suunnantajuni johtuu tästä. En hahmota reittejä lainkaan, joudun painamaan ne mieleeni sanallisin maamerkein. Käytännössä käytän googlemapsia ajaessani tuttuihinkin paikkoihin, koska kaikkien reittien muistiinpainaminen olisi äärimmäisen työlästä. Kauppakeskuksissa kulkiessani en liikkeestä ulos tullessani tiedä, kummasta suunnasta olen tullut. Tunnistan tutun kadun tai rakennuksen, kun näen sen, mutta en pysty kuvailemaan sitä kotisohvalta käsin. Jos ajan 20 km päähän kodistani, ja reitille osuu risteyksiä tai käännöksiä, en löydä enää takaisin ilman apuvälineitä. Tämä on hyvin rasittavaa, ja aiheuttaa toistuvasti sosiaalista häpeää. Ihmiset eivät ymmärrettävästi voi käsittää, miten on mahdollista eksyä tutussa paikassa.
Äärettömän kiehtova asia tuo afantasia.
On vaikea ymmärtää, millaista se on, mutta hyvin olette sitä ketjussa kuvailleet.
Toki tällainen "tavallinen" ihminenkin näkee silmänsä suljettuaan konkreettisesti pelkkää mustaa, jos ihan fysiologisesti puhutaan.
Mutta ne mielen kuvat kulkevatkin syvemmällä, aivoissa siis. Sillä tavoin "näkee" kyllä kaiken minkä haluaa ja voi valita katseltavakseen millaisen tahansa kuvan, myös liikkuvan, ja vaikka poimia esiin minkä tahansa paikan, jossa on käynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Useimmat afantastikot eivät kuulemma tiedä olevansa afantastikkoja.
He eivät tajua, että muut ihmiset voivat katsella kuvia "päässään" vaan luulevat, että kaikki ovat samalla tavoin "mieleltään sokeita" kuin he itse.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on totaalinen afantasia, eli kuulun siihen noin kolmasosaan afantastikoista, jotka ei näe edes kuvallisia unia. Unet on minulle ikään kuin sanallista kerrontaa, kuin äänikirjaa kuuntelisi. 2/3 afantasiasta kärsivistä sen sijaan näkee unia kuvallisina, vaikka valveilla eivät pystykään mielikuvittelemaan tai muistamaan mitään kuvallisesti.
Enimmäkseen tilani vaikutus elämääni on minusta hyvin positiivinen. Tärkeintä on, että eipä ole ongelmia pysyä nykyhetkessä. Jotkjut ihmiset meditoi vuosia, että pääsisivät läsnäolon tilaan, jossa mielessä ei pyöri koko ajan jotain. Minulle se on aivan luontainen tila että mielessä ei ole mitään, koska en osaa mielikuvitella. Minua eivät piinaa tuskalliset muistot menneisyydestä eikä uhkakuvat tulevaisuudesta. Minä vain olla möllöttelen nykyhetkessä tyytyväisenä.
Toinen juttu on, että kun ei voi muistaa ja ajatella kuvina, siihen on tarvinnut kehittää tavallaan analyyttisempi tapa. Minulla kyseessä on eräänlainen matemaattinen ajatuskonstruktio, jonka muistan. Jos mietin vaikka työmatkaani, en pysty muistamaan mitään näkymiä matkalta, mutta pystyn ajattelemaan koordinaatistossa kulkevan reitin, jossa kunkin pisteen sijainti on "tallennettuna" suhteessa toisiin pisteisiin. Näiden pisteiden sijaintien muistamistapa on sisäinen puhe, ei mikään kuvallinen graafi (koska sellaisia en pysty kuvittelemaan).
Toki tästä haittaakin on, lähinnä se että menettää kokemuksen fantasioinnista, kaunokirjoihin tai elokuviin eläytymisestä tai edes kuolleen läheisen kasvojen muistamisesta. Mutta pääosin silti pidän positiivisena asiana enkä kokonaisuudessaan haluaisi saada mielikuvittelukykyä ainakaan jos sen hintana olisi esim. automaattisesta nykyhetkessä pysymisestä pois joutuminen.
Jaa. Itse taas koen erittäin positiivisena sen että pystyn kuvittelemaan täydellisesti esim naisvartalon mielessäni. Lisäksi näen hyvin realistisia unia missä panen täydellisen seksikkäitä tyttöjä kun ne makaavat alastomina hekumallisissa asennoissa...
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, ehkä osittain. Jotain kasvoja saan mieleen mutta en tarpeeksi hyvin että voisin kuvailla tai osata piirtää niitä. Tunnistan ja muistan kasvoja erinomaisesti jos minun eteeni laitetaan kuva ja olen pitänyt tätä epäsuhtaa hieman omituisena.
Tämä on mielenkiintoinen aihe! Itse olen vahvasti visuaalinen, mutta piirtämään en tahdo pystyä ilman mallia- siis tarkoitan jos kyseessä todellinen paikka tai henkilö. Ehkä kyse onkin omalla kohdalla siitä, että olen itse tarkka kaikista yksityiskohdista. Mutta vahvat mielikuvat on ja kuvan kykenen muistamaan hyvin ja miellekartat jos mitkä muistan hyvin ulkoa. Erittäin mielenkiintoinen "matemaattinen" strategia oli jollakin 😂
Mutta se on ihmeellistä kuinka joku voi Osara piirtää ulkomuistista jotakin. Se in aivan käsittämätöntä kyllä. Ainakin jos ihmisestä on kysymys.
Ok. Sinulla ei kai lähde ajatus harhailemaan, kun olet jonkun kanssa!
Olen nimittäin kuullut naisista, jotka velvollisuudesta yhdyntään - mutta ei suoraan maksettuina, eli ei painetta viihdyttää - ajattelevat seksin aikana arkiaskareita... ("maladaptive daydreaming"? asperger?)