Lue keskustelun säännöt.
Olin ennen uskossa, mutta nykyään ateisti. Onko muita "luopioita" paikalla?
04.11.2019 |
Mitä nyt ajattelette menneestä? Pystyttekö ymmärtämään, miksi olitte uskossa?
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taas en ole pystynyt luopumaan uskostani, vaikka olen yrittänyt. Siellä se usko vaan on sitkeästi, vaikka vuosikausia olen yrittänyt sitä ignoorata. Seurakuntia en kestä ollenkaan, saan allergisen reaktion jo kun kuulen sanat "tänä päivänä", "kuljemme voitosta voittoon", jne jne uskisjargonia, jota kukaan muu ei käytä. Jumalasta en kuitekaan pääse eroon.
Tuo "tänä päivänä" on niin ylimielinen ilmaus ettei mitään rajaa :D Joskus työelämässäkin törmää siihen esim asiakaspalavereissa. Heti näkee ketkä asiakkaat on uskispiireistä. ;)
Jep :). "Tänä päivänä julistan sinulle voiton Kristuksessa" ja sitä rataa :D. Ei minulla varsinaisia traumoja ole, kunhan vain ällöttää koko touhu. Joskus harvoin käyn täällä ulkomailla englanninkielisessä presbyteeriseurakunnassa, heillä on erittäin rauhallinen ja asiaan keskittyvä tyyli, eikä mitään suomalaisten vapaiden suuntien piirteitä (juuri nuo fraasit ja maneerit, tunnepohjainen elämystenhaku, armolahjat jne). Jostain syystä en vain kestä niitä, mutta tämä englanninkielinen sopii paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä pitäisi sitten tapahtua, että pystyisitte jälleen uskomaan näkymättömään Jumalaan? Voin rukoilla teidän kanssa jotain. t.uskovainen
En osaa edes sanoa, niin epätodennäköiseltä se tuntuu. Koko maailmankuvani pitäisi pyörähtää ympäri, jotta pystyisin uskomaan kristinuskon jumalaan.
Yleiseen korkeampaan voimaan / kaikille yhteiseen jumalaan uskominen olisi paljon helpompaa ja sellaisen olemassaoloa pidän mahdollisena.
Eli Jeesukseen? Mikä siinä tuntuu erityisen vaikealta? Sekö, että Jumala tulisi ihmisen hahmossa tänne..? Oma maailmankuvani oli jonkinlaisen hengellisen heräämisen kokiessa oikeastaan lähellä sitä mitä raamattu sanoo. Ei ollut ollenkaan vaikeaa ajatella maailman olevan "pahan vallassa", oikeastaan surin maailman pahuutta silloin.
Minulle isoin ongelma olisi uskoa, että mahdollinen jumala sulkee niin suuren osan maailman ihmisistä pois pelastuksesta. Voisim uskoa vain sellaiseen jumalaan, jolle kaikki kelpaavat ehdoitta. Kristinuskon jumala ei todellakaan ole tällainen.
Jeesus sanoo Joh.6:37:
sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos.
Vierailija kirjoitti:
Itse menetin uskoni kun olin aikani syönyt skitsofreniaan tarkoitettua lääkettä (Risperdal) 😕 Ei muuten hirveästi tule tukea entisiltä ystäviltä.
Eikö tuo kerro kaiken tarpeellisen uskosta? :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä pitäisi sitten tapahtua, että pystyisitte jälleen uskomaan näkymättömään Jumalaan? Voin rukoilla teidän kanssa jotain. t.uskovainen
En osaa edes sanoa, niin epätodennäköiseltä se tuntuu. Koko maailmankuvani pitäisi pyörähtää ympäri, jotta pystyisin uskomaan kristinuskon jumalaan.
Yleiseen korkeampaan voimaan / kaikille yhteiseen jumalaan uskominen olisi paljon helpompaa ja sellaisen olemassaoloa pidän mahdollisena.
Eli Jeesukseen? Mikä siinä tuntuu erityisen vaikealta? Sekö, että Jumala tulisi ihmisen hahmossa tänne..? Oma maailmankuvani oli jonkinlaisen hengellisen heräämisen kokiessa oikeastaan lähellä sitä mitä raamattu sanoo. Ei ollut ollenkaan vaikeaa ajatella maailman olevan "pahan vallassa", oikeastaan surin maailman pahuutta silloin.
Minulle isoin ongelma olisi uskoa, että mahdollinen jumala sulkee niin suuren osan maailman ihmisistä pois pelastuksesta. Voisim uskoa vain sellaiseen jumalaan, jolle kaikki kelpaavat ehdoitta. Kristinuskon jumala ei todellakaan ole tällainen.
Jeesus sanoo Joh.6:37:
sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos.
Jotta voi tulla Jeesuksen tykö/luo, pitää
- tietää että vain Jeesukseen uskomalla pelastuu
- uskoa kristinuskoon
- uskoa Jeesukseen
Tuossa on jo kolme isoa estettä monelle.
Tuo "tänä päivänä" on niin ylimielinen ilmaus ettei mitään rajaa :D Joskus työelämässäkin törmää siihen esim asiakaspalavereissa. Heti näkee ketkä asiakkaat on uskispiireistä. ;)