Lue keskustelun säännöt.
Olin ennen uskossa, mutta nykyään ateisti. Onko muita "luopioita" paikalla?
04.11.2019 |
Mitä nyt ajattelette menneestä? Pystyttekö ymmärtämään, miksi olitte uskossa?
Kommentit (45)
Uskonnot sopii hyvin vajaaälyisille luusereille, hehehehe...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En nyt ihan tuttipullouskovainen ollut, vaan kokoaikaisessa hengellisessä työssä ja merkittävässä vastuussa seurakunnassa. Tunnen monia muitakin luopioita ja iso osa on ollut todella syvästi, kokosydämisesti uskossa.
Ettehän te toki tätä usko, mutta niin se on.
Ap
Monissa seurakunnissa tehdään juuri tämä virhe, että innostutaan niin paljon uskoon tulleesta, ja uskoon tullut myös innostuu asiast, että aletaan puuhaan palvelutehtävää toisen perään, vaikka uskovan pitäisi saada rauhassa kasvaa Hengessä, ja seurakunnan tulisi kantaa, tukea ja opettaa häntä rauhassa ilman kiirettä. Palvelutehtävästään innostuneesta puserretaan yleensä kaikki irti, ja sitten käy niinkuin sinulle, koska usko ei ole saanut kasvaa riittävästi eikä rauhassa.
Ap, kun kerran olet ollut uskossa j palvellut seurakunnassa, ja todnäk tiedät jotain Raamatustakin, miten suhtaudut siihen, että "valitytkin eksytetään", että Saatana hyökkää uskovan kimppuun yrittäessään riuhtoa hänet mukanaan kadotukseen jne. Oletko miettinyt, että mitä sinulle ja uskollesi on käynyt, on selvästi ilmoitettu, ja monesti varoitettu Raamatussa?
Itse koen että Jumala on vapauttanut älyni vielä enempään kuin aiemmin. Kun myönnän ettei pelkkä älyni riitä käsittämään kaikkea. Ja kun totuudesta on tullut kiinostavampaa kuin aiemmin, ei sen kieltämisestä. Ei ole tarvetta olla enää oman egonsa orja, tyydyttää sen tarvetta näyttää jonkun muun silmissä sovinnaiselta. Ja yhtäkkiä, kapasiteettia tuntuu vapautuneen vielä enempään.
t. kristitty
Vierailija kirjoitti:
Ap, kun kerran olet ollut uskossa j palvellut seurakunnassa, ja todnäk tiedät jotain Raamatustakin, miten suhtaudut siihen, että "valitytkin eksytetään", että Saatana hyökkää uskovan kimppuun yrittäessään riuhtoa hänet mukanaan kadotukseen jne. Oletko miettinyt, että mitä sinulle ja uskollesi on käynyt, on selvästi ilmoitettu, ja monesti varoitettu Raamatussa?
Olen tietenkin miettinyt, mutta uskon menettäminenhän perustuu juuri siihen, ettei enää usko. Eli en enää uskonut raamatun olevan totta. Näin sen vain yhdenlaisena maailmanselityksenä ja sellaisena, jota en pystynyt enää allekirjoittamaan vaikka aluksi olisin halunnut. Sille ei oikein voi mitään, jos usko murenee. Nykyään en haikaile enää raamatun perään, koska olen löytänyt ihan tyydyttävän elämän näinkin. Eli jos raamattuun ei usko, ei sen teksteillä ole mitään ihmeempää merkitystä. Tekstit voivat kyllä olla kiinnostavia, ilmiöitä osuvasti kuvaavia jne, mutta totuusarvoa niillä ei ole.
On ihan selvää että raamatun tyyppisessä teoksessa kuvataan myös sitä, miten jotkut luopuvat "totuudesta" (katsoohan raamattu uskon olevan totuus). Tietenkin minkä tahansa uskonnon pyhä kirja varoittaa luopumisesta, koska uskonnon idea on kerätä seuraajia, ei menettää heitä :)
Ap
ap
Kannattaa AP miettiä vähän uudelleen. Et halua tilanteeseen, jossa alat kuolinvuoteellasi pelkäämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, kun kerran olet ollut uskossa j palvellut seurakunnassa, ja todnäk tiedät jotain Raamatustakin, miten suhtaudut siihen, että "valitytkin eksytetään", että Saatana hyökkää uskovan kimppuun yrittäessään riuhtoa hänet mukanaan kadotukseen jne. Oletko miettinyt, että mitä sinulle ja uskollesi on käynyt, on selvästi ilmoitettu, ja monesti varoitettu Raamatussa?
Olen tietenkin miettinyt, mutta uskon menettäminenhän perustuu juuri siihen, ettei enää usko. Eli en enää uskonut raamatun olevan totta. Näin sen vain yhdenlaisena maailmanselityksenä ja sellaisena, jota en pystynyt enää allekirjoittamaan vaikka aluksi olisin halunnut. Sille ei oikein voi mitään, jos usko murenee. Nykyään en haikaile enää raamatun perään, koska olen löytänyt ihan tyydyttävän elämän näinkin. Eli jos raamattuun ei usko, ei sen teksteillä ole mitään ihmeempää merkitystä. Tekstit voivat kyllä olla kiinnostavia, ilmiöitä osuvasti kuvaavia jne, mutta totuusarvoa niillä ei ole.
On ihan selvää että raamatun tyyppisessä teoksessa kuvataan myös sitä, miten jotkut luopuvat "totuudesta" (katsoohan raamattu uskon olevan totuus). Tietenkin minkä tahansa uskonnon pyhä kirja varoittaa luopumisesta, koska uskonnon idea on kerätä seuraajia, ei menettää heitä :)
Ap
ap
Jaaha. Sinä olet menettänyt uskosi raamattuun.
Noinhan se on monella: omakohtainen luottamus ja sisäinen tieto Hänestä onkin "uskoa" raamattuun.
Hassua, että kun olin jo ollut vuosia uskossa ja sitten sain kokea Jumalan Kosketuksen eli Pyhän Hengen erityisen siunauksen, minun ei tehnyt mieli tarttua k.o. kirjaan ollenkaan. Raamatussa kun kerrotaan Jumalasta, mutta se ei ole Jumala.
Mainitsen nyt vielä, etten ole koskaan ollut seurakuntien ns. palvelutehtävissä, vaikka tunnustava uskova olen ollut yli 30 vuoden ajan.
Herran tiet eivät ole meidän teitämme ja vice versa. Uskonnon harjoitus (rituaalit, menot) on myös eri asia kuin usko. En ole koskaan piitannut tuommoisista menoista.
Seurakunnassa ei usko välttämättä kasva ollenkaan. Yksin ollessa Jeesus on ainoa opettaja ja tuki. Ja kaikki ihmiset yleensä ovat vastaan, niin srk-uskovat kuin pakanat.
Tämmöisessä elämssä usko tulee todeksi, on pakko tulla, kun muuten ei pärjää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, kun kerran olet ollut uskossa j palvellut seurakunnassa, ja todnäk tiedät jotain Raamatustakin, miten suhtaudut siihen, että "valitytkin eksytetään", että Saatana hyökkää uskovan kimppuun yrittäessään riuhtoa hänet mukanaan kadotukseen jne. Oletko miettinyt, että mitä sinulle ja uskollesi on käynyt, on selvästi ilmoitettu, ja monesti varoitettu Raamatussa?
Olen tietenkin miettinyt, mutta uskon menettäminenhän perustuu juuri siihen, ettei enää usko. Eli en enää uskonut raamatun olevan totta. Näin sen vain yhdenlaisena maailmanselityksenä ja sellaisena, jota en pystynyt enää allekirjoittamaan vaikka aluksi olisin halunnut. Sille ei oikein voi mitään, jos usko murenee. Nykyään en haikaile enää raamatun perään, koska olen löytänyt ihan tyydyttävän elämän näinkin. Eli jos raamattuun ei usko, ei sen teksteillä ole mitään ihmeempää merkitystä. Tekstit voivat kyllä olla kiinnostavia, ilmiöitä osuvasti kuvaavia jne, mutta totuusarvoa niillä ei ole.
On ihan selvää että raamatun tyyppisessä teoksessa kuvataan myös sitä, miten jotkut luopuvat "totuudesta" (katsoohan raamattu uskon olevan totuus). Tietenkin minkä tahansa uskonnon pyhä kirja varoittaa luopumisesta, koska uskonnon idea on kerätä seuraajia, ei menettää heitä :)
Ap
ap
Mutta raamatusta itsestään voi lukea kristinuskon alun, uuteen testamenttiin on kirjattu ihan tapahtumia, mitä tapahtui. Osa näistä on käsittäkseni paikannettavissa historian muista lähteistä. Epäilen että Jeesus ei jotenkin itseä pönkittääkseen tarvinnut seuraajia + eikö hänestä yritetty jo kertaalleen tehdä kuningasta mutta lähti pois, näin muistan sieltä lukeneeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jumala ja lähettämänsä Jeesus ovat Eläviä Henkiä. Ei uskossa Jumalaan ole kyse jostain kirjan opetuksista. Raamatussa on tietoa Jumalasta ja menneistä (myös tulevista) tapahtumista, mutta eihän se mitenkään vastaa ja korvaa itse uskon kohdetta.
Onko tämä aloitus nyt kumminkin provo, vai ovatko ns. uskovat (seurakunta-aktiivit) noin pihalla ja tietämättömiä!
Yliuskovainen opettaja sai joskus lapsena minutkin rukoilemaan joka ilta. Ei siitä nyt huonoja muistoja jäänyt, tai että se olisi haitannut mitenkään. Jossain vaiheessa vaan tiede ja esihistorialliset asiat alkoi kiinnostaa enemmän. Kirkosta erosin siinävaiheessa, kun siihen kuuluminen alkoi maksaa itselle.
Eiköhän se ole kirkollekkin parempi että tapauskovaiset sen jättää, eivätkä ole vaatimassa sitä muuttumaan liberaalien arvojensa mukaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jumala ja lähettämänsä Jeesus ovat Eläviä Henkiä. Ei uskossa Jumalaan ole kyse jostain kirjan opetuksista. Raamatussa on tietoa Jumalasta ja menneistä (myös tulevista) tapahtumista, mutta eihän se mitenkään vastaa ja korvaa itse uskon kohdetta.
Onko tämä aloitus nyt kumminkin provo, vai ovatko ns. uskovat (seurakunta-aktiivit) noin pihalla ja tietämättömiä!
Hmm, tässäkin ketjussa taas on tullut ihan päinvastaista kritiikkiä eli että olisi pitänyt perustaa usko Raamatun sanaan eikä omiin kokemuksiin ja tuntemuksiin. Eli kristinuskon sisälläkin on asiasta tosi eri tavoin ajattelevia koulukuntia.
No se on todella harmi kuulla että oot uskosta luopunut. Mä oon uskossa ja tiiän että uskosta saattaa myös luopua. Mulle kutsumisen hetki oli niin itsestään selvästi Jumalan kutsu, etten voinut erehtyä siitä että nyt oon Pyhän Jumalan edessä ja aika valita otanko vastaan armon vai en. Otin enkä ole katunut. Mä oon luterilainen ja jossain määrin vierastan karismaattisuutta, koska mun mielestä siinä herkästi menee sekasin sisäset kokemukset ja todellinen suhde elävään Jumalaan, joka on kohdattavissa vain Sanassa ja sakramenteissa. Vaikka sun tilanne nyt on tuo, nii muista että Hyvä Paimen loppuun asti etsii lampaitaan ja haluaa heidät viedä sylissään kotiin, aina saa palata Hänen luo vaikka kuin pitkältä harharetkeltä. Rukoilen sun puolesta ja muidenkin ketkä tääl syystä tai toisesta on eksynyt Jumalan valtakunnasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ehdi ruveta selittämään kaikkea juurta jaksain, mutta varmaa on että olin uskossa Jeesukseen vapahtajanani ja uskoin raamatun olevan Jumalan sanaa.
Totean myös, että helvetin pelko on minusta huono motiivi olla uskossa tai tulla uskoon, kun parissakin eri vastauksessa on pelkoon vedottu.
Ap
Usko sinä vaan,
mekin uskotaan,
kukin tavallaan,
läsnäoloon voiman kaikkivaltiaan.
Usko sinä vaan "usko sinä vaan",
mekin uskotaan "mekin uskotaan",
kukin tavallaan "tavallaan",
parlamentarismiin arveluttavaan.
Voit uskoo dollareihin tai Lestadiukseen,
taikka Allahiin ja Farrelliin siis joka Helluntai,
voit uskoo älyttämään pyhiinvaellukseen,
pyhä sota sai aikaan kauheen sukseen.
Usko sinä vaan "usko sinä vaan",
mekin uskotaan "mekin uskotaan",
kukin tavallaan "tavallaan",
muuhunkin kuin yhdentyvään Eurooppaan.
"Jee".
[soolo]
Voit kieltää Jumalan, sen vaalijan, ja Luojan,
voit kieltää Saatanan sen riivaajan ja joka uskonnon,
voit kieltää heikkomilta lohdutuksen tuojan,
silti muista valtion sosdem suojan.
Usko sinä vaan "usko sinä vaan",
mekin uskotaan "mekin uskotaan",
kukin tavallaan "tavallaan",
voimaan äänestämistäkin suurempaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin vahvasti uskossa tai sitten seonnut, mutta enää en ole. Uskon jumalaan kuitenkin eli en ole ateisti mutta seurakunnat eivät tuntuneet omalta. Uskon että jumala voi ilmetä kaikissa uskonnoissa tai vaikka enkeleinä. Ei ole mitään yhtä oikeaa tapaa uskoa. Minulle siinä se juju on rakkaus ja rauha. Uskon kyllä Jeesukseen mutta en raamattuun tai mitä seurakuntien uskovaiset sanoo Jeesuksesta. Näen uskonnon todella rajoittavana ja tylsänä :D
Vierailija kirjoitti:
Olin vahvasti uskossa tai sitten seonnut, mutta enää en ole. Uskon jumalaan kuitenkin eli en ole ateisti mutta seurakunnat eivät tuntuneet omalta. Uskon että jumala voi ilmetä kaikissa uskonnoissa tai vaikka enkeleinä. Ei ole mitään yhtä oikeaa tapaa uskoa. Minulle siinä se juju on rakkaus ja rauha. Uskon kyllä Jeesukseen mutta en raamattuun tai mitä seurakuntien uskovaiset sanoo Jeesuksesta. Näen uskonnon todella rajoittavana ja tylsänä :D
Uskot Jeesukseen niin kaipa sitten kannattaa myös lukea mitä hän on sanonut? Jeesus on portti, eikä Isän luokse pääse kuin hänen kauttaan.
Meinaan mitä niihin muihin uskontoihin tulee.
Itse menetin uskoni kun olin aikani syönyt skitsofreniaan tarkoitettua lääkettä (Risperdal) 😕 Ei muuten hirveästi tule tukea entisiltä ystäviltä.
Mä taas en ole pystynyt luopumaan uskostani, vaikka olen yrittänyt. Siellä se usko vaan on sitkeästi, vaikka vuosikausia olen yrittänyt sitä ignoorata. Seurakuntia en kestä ollenkaan, saan allergisen reaktion jo kun kuulen sanat "tänä päivänä", "kuljemme voitosta voittoon", jne jne uskisjargonia, jota kukaan muu ei käytä. Jumalasta en kuitekaan pääse eroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole henkilökohtaisessa uskossa ollutkaan, jos olet nyt (muka) ateisti.
Semmoinen "usko" on joku perittyä lapsenuskoa tai ulkoapäin opittua ja päälleliimattua.
Sydämestään Jeesuksen kohdannut ei voi _ikinä_ Häntä kieltää.
Luopion tiellä voit toki olla.
Aina voi palata takaisin Junalan luo.Tämä on varsin yleinen väärinkäsitys uskovaisilla. Siis ettei luopio olisi ollut aidosti uskossa tai etteikö uskoa voisi menettää. Niin monesti kuultu ja vääräksi havaittu väite.
Jeesus sanoi: ” Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kuin kukaan muu, eikä kukaan voi riistää heitä Isäni kädestä.” Joh. 10:29
Johannes kirjoitti: ”Meistä he ovat lähteneet, mutta he eivät olleet yhtä meidän kanssamme; sillä jos he olisivat olleet yhtä meidän kanssamme niin he olisivat meidän kanssamme pysyneet; mutta heissä oli tuleva ilmi että kaikki eivät ole yhtä meidän kanssamme” (1Joh. 2:19)
Jumalan Sana on tuota mieltä luopumisen mahdollisuudesta.
Eikös se ole se ainoa kuolemansynti, jos luopuu uskostaan.
En muista, missä kohdassa Raamattua se on sanottu.
Ei näin Raamatussa puhuta. Sen sijaan tuhlaajapoikakin otettiin avosylin vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä pitäisi sitten tapahtua, että pystyisitte jälleen uskomaan näkymättömään Jumalaan? Voin rukoilla teidän kanssa jotain. t.uskovainen
En osaa edes sanoa, niin epätodennäköiseltä se tuntuu. Koko maailmankuvani pitäisi pyörähtää ympäri, jotta pystyisin uskomaan kristinuskon jumalaan.
Yleiseen korkeampaan voimaan / kaikille yhteiseen jumalaan uskominen olisi paljon helpompaa ja sellaisen olemassaoloa pidän mahdollisena.
Eli Jeesukseen? Mikä siinä tuntuu erityisen vaikealta? Sekö, että Jumala tulisi ihmisen hahmossa tänne..? Oma maailmankuvani oli jonkinlaisen hengellisen heräämisen kokiessa oikeastaan lähellä sitä mitä raamattu sanoo. Ei ollut ollenkaan vaikeaa ajatella maailman olevan "pahan vallassa", oikeastaan surin maailman pahuutta silloin.
Minulle isoin ongelma olisi uskoa, että mahdollinen jumala sulkee niin suuren osan maailman ihmisistä pois pelastuksesta. Voisim uskoa vain sellaiseen jumalaan, jolle kaikki kelpaavat ehdoitta. Kristinuskon jumala ei todellakaan ole tällainen.
Väsyitkö jotenkin siinä työssä? Ehtiikö siinä hoitaa omaa suhdettaan Jumalaan (tai miten sitä nyt sitten hoidetaan). En ole seurakunnan työssä mutta käyn kirkossa ja välillä olen pohtunut että koko ajan saisi olla tarkkana ettei ajaudu vain pelkkään suorittamiseen vaikka se on varmaan vaikeaa.