Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Kuolinpesien perkaamisen ihanuus
Nyt meni hermot ja sen kyllä huomaa
03.11.2019 |
Minkälaisia urakoita teille on tullut perintönä? Kauanko olette käyttäneet aikaa?
Täällä meneillään täyteen ahdetun omakotitalon tyhjäys, enemmän ja vähemmän tarpeellista
tavaraa on kerätty nurkkiin viidenkymmenen vuoden ajan. Useampi kuukausi pyykkäystä, perkaamista,
pakkaamista ja kuljettelua jo takana ja ainakin toinen mokoma vielä edessä. Loputon suo...
Irtaimen myymistä alan ammattilaisille ei voinut edes harkita, kun eivät tee kauppoja joista katetta ei kerry.
Erimielisyydet toimintatavoista ja aikatauluista pisteenä iin päällä...
Miten te olette hoitaneet näitä hamstereiden huusholleja? Menikö hermot?
Jäikö paskat niskaan toisten lusmuillessa ja kärttäessä kermoja päältä?
Kommentit (152)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari viikkoa meni, iso omakotitalo ja tavaraa oli koko 1900-luvulta. Hommasta on jo vuosia mutta vieläkin näen painajaisia. Tsemppiä!
Kiitos !
Miten ihmeessä noin nopeasti hoitui?
Laitoitteko siirtolavoille tai oliko teillä tiloja mihin tavaraa sai omiin varastoihin?
Meillä ei ole tiloja varastoida, roinaa käydään läpi sitä mukaa kun voidaan viedä pois.
APEnsin selkeä jäte lavalle tai lajitteluun. Suojaus oli tarpeen. Yli 100 jätesäkkiä + paperijätettä + asiapapereiden etsintä, lajittelu ja mapitus vei yhdeltä monta päivää. 4 hlö:ä ja suht. täydet työpäivät. Niksi taisi olla värilliset tarralaput, joilla asianosaiset ilmaisivat kiinnostuksensa tavaraan. Sitten katsottiin ja neuvoteltiin. Paikallishistoriatavaraa museoon. Käyttökelpoista kierrätyskeskukseen. Käytössä oli vuokrattu pakettiauto + yksi kellarikomero. Mutta joo, ei tuota huvikseen tee.
Laskeskelin seruraavaa:
Neljän henkilön työpanos× pari viikkoa = 8viikkoa eli kaksi kuukautta jos yksi siivoaa täyttä päivää.
Jos tekee puolta päivää niin neljä kuukautta yhdeltä. Jos ei noin tiiviissä tahdissa ehdi/ on poikkeuksellisen
paljon tavaraa/sekamelskaa ja sotkua niin ihan helposti vuosi vierähtää omakotitalon ja pihapiirin kanssa.
Huh huh...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eno ei tehnyt viimeisen 20 vuoden aikana eläessään töiden ohella muuta kuin ryyppäsi. Kaikki ruoskat mitä hänelle ikinä kertyi8 heitti tuvan lattialle. Voitte kuvitella miltä siellä näytti ja haisi. Eipä sillä mitään tee, eikä sitä kukaan osta, mutta onneksi se meni statukseen asumiskelvoton. Hieno juoma tuo viina kun tuolla tavalla aivot tuhoaa.
Miten tuolla perusteella tulee asumiskelvottomuuden leima?
Vai oliko talo muutenkin rempallaan eli kaatumassa päälle ja lattia lahonnut puhki?
Jäi mietityttämään kun voi tulla meilläkin yksi tuollainen paikka siivottavaksi :(Se on puinen rintamamiestalo ja joo lattia siitä on jo laho, ettei sitä voi mitenkään pelastaa. Siellä on paskottu, kustu, poltettu tupakkaa ja juotu viinaa 20-30 vuotta putkeen, että ei sitä voi mitenkään enää pelastaa. Oli mulla setä saatana.
Kai jokainen saa elää niin kuin haluaa.
Ei kannata käsitellä vanhusten tavaroita ihan miten tahansa. Joukossa saattaa olla mm. aseita ja räjähteitä. Kokemusta on.
Vierailija kirjoitti:
älkää viekö kaatopaikalle! Laittakaa lappu vaikka opiskelija asuntolan seinälle, että saa vapaasti käydä katsomassa ja ottaa mitä haluaa, esim. peittoja, tyynyjä, lakanoita, lamppuja, perusastioita. Nuorilla on valtava puute nykyään kun kela ei auta, ei sossu auta, ei opintotuki riitä edes perusasioihin. Monien vanhemmat ei auta.
Kaikki kuolinpesät eivät valitettavasti sijaitse paikkakunnilla, joilla olisi opiskelijoita, kirpputoreja, kierrätyskeskuksia jne. Ja kuolinpesän osakkaat saattavat itse asua satojen kilometrien päässä, olla työssäkäyviä ihmisiä, joten silloin on aika paljon vaadittu osakkailta, että ruvetaan pesemään lajittelemaan ja kierrättämään, varsinkin, jos tavara ei ole kovin laadukasta tai arvokasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja, miksi ihmeessä pyykkäät jotain vanhoja vaatteita tms?
Jos joku ottaa jonkin käypän vaatteen tms. itselleen, niin sitten myös sen pesee itse.
Kelpaamattomat likaiset ja kenellekään sopimattomat heitetään pois.
Sinne yhteiseen kasaan, missä muutkin poisheitettävät ovat.Ei kai jotain tunkkaisen hajuisia voi minnekkään lahjoittaa tai hirveän pölyisiä esimerkiksi?
Jos ovat muuten ok tai jopa tosi hyviä niin miksi pitäisi heittää roskiin.
Tekstiilijätettä on muutenkin törkeästi.
Ei ap.Ohis...mihin ihmeeseen ne vaatteet lahjoitetaan? Siis mikä taho ottaa vastaan ne? Tuskin ne muutenkaan on hyväkuntoisia vaatteita tältä vuosikymmeneltä ja jos sattuu olemaankin joku hyvälaatuinen vintage-vaate, joka menisi ehkä kaupaksi second hand-liikkeessä, niin ei kai kaikkia vaatteita tarvitse silti pestä?
pistä Tori.fi "lahjoitetaan" palstalle ilmoitus, voi ottaa kuvia ja kuvailla mitä annat. Tai pelkkä ilmoitus että saa käydä ottamassa ja viedä. Moni on köyhä ja kovassa puutteessa nykyään. EI mikään taho auta. Kirkot ja muut hyväntekeväisyyskirppikset EI ANNA ILMAISENA eteenpäin köyhille niitä teidän lahjoitusvaatteita, VAAN PYYTÄÄVÄT KOVAA HINTAA, tämä ei auta köyhimpiä ollenkaan.
Milloin viimeksi olet yrittänyt lahjoittaa kuolinpesästä löytyneitä vaatteita köyhille? Ei ne kuule kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
älkää viekö kaatopaikalle! Laittakaa lappu vaikka opiskelija asuntolan seinälle, että saa vapaasti käydä katsomassa ja ottaa mitä haluaa, esim. peittoja, tyynyjä, lakanoita, lamppuja, perusastioita. Nuorilla on valtava puute nykyään kun kela ei auta, ei sossu auta, ei opintotuki riitä edes perusasioihin. Monien vanhemmat ei auta.
Tämä voi toimia jossain kaupungissa, mutta jos talo onkin korvessa tai edes huonompien liikenneyhteyskien päässä. Niin tuskin kukaan tulee sinne katsomaan. Vanhempieni talo on 30 km Helsingin keskustasta ja sinne pääsee bussilla kaksi kertaa vuorokaudessa... Ja sittenkin saa pysäkiltä kävellä muutaman kilometrin että pääsee edes ovelle. En usko että yhdelläkään köyhällä on varaa laittaa 15€ julkisen liikenteen lippuihin, pelkällä ajatuksella että jos sieltä sit löytyiskin jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, ei vanhojen vaatteiden pyykkäämisessä kuukausikaupalla ole mitään mieltä. Olisit vain heittänyt pois.
Itse olen siivonnut muutaman kuolinpesän, joissa on ollut runsaasti kodintekstiilejä, yhdessä tyylin muutama peräkärryllinen. Eli aina ei ole kysymys kämäsistä vaateretkuista kun pesukone pyörii.
Antiikkiset pitsilakanat ovat arvossaan ja hyväkuntoiset marimekon/tampellan verhot on sellaisia mistä kuulkaa ihan tapellaan jos siihen ryhdytään.
Jos ne ovat niin arvossaan ja hyväkuntoisia, niin eivätköhän löydä ottajansa ilman pesemistäkin.
Tai jos haluaa pestä, niin sitten ei valita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eno ei tehnyt viimeisen 20 vuoden aikana eläessään töiden ohella muuta kuin ryyppäsi. Kaikki ruoskat mitä hänelle ikinä kertyi8 heitti tuvan lattialle. Voitte kuvitella miltä siellä näytti ja haisi. Eipä sillä mitään tee, eikä sitä kukaan osta, mutta onneksi se meni statukseen asumiskelvoton. Hieno juoma tuo viina kun tuolla tavalla aivot tuhoaa.
Miten tuolla perusteella tulee asumiskelvottomuuden leima?
Vai oliko talo muutenkin rempallaan eli kaatumassa päälle ja lattia lahonnut puhki?
Jäi mietityttämään kun voi tulla meilläkin yksi tuollainen paikka siivottavaksi :(Se on puinen rintamamiestalo ja joo lattia siitä on jo laho, ettei sitä voi mitenkään pelastaa. Siellä on paskottu, kustu, poltettu tupakkaa ja juotu viinaa 20-30 vuotta putkeen, että ei sitä voi mitenkään enää pelastaa. Oli mulla setä saatana.
Kai jokainen saa elää niin kuin haluaa.
Joskus näitä jokainensaaelääniinkuinhaluaa-setiä elelee sukujen taloissa enemmän tai vähemmän
epämääräisten järjestelyjen tuloksena ja pilaavat hienot vaarien rakentamat talot mistä eivät ole maksaneet mitään tai nimellisen summan hyvänluontoisissa perinnönjaoissa. Eivät sitten pidäkään taloa pystyssä seuraaville
vaan jäljelle jää rappioitunut kaatopaikka.
Jokaisen henk.koht. päätösvaltaa oman elämänsä suhteen kyllä kannatan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noiden pahimpien hamsterisotkujen kanssa varmaan kannattais käyttää oikeuttaan luopua perinnöstä.
Varsinkin jos jätemaksujen kanssa menee miinuksen puolelle. Varsinkin jos on riitaista porukkaa joiden kanssa ei halua olla tekemisissä. Sopuisassakin pesässä voinee toimia niin jos halutaan. Eikö se kaatopaikka sitten lopulta periydy valtiolle siivottavaksi?
Tee tääkö joku paremmin?Samaa mietin. Jos kuolinpesässä ei ole niin paljoa varoja, että sillä saisi edes ammattilaiset tyhjentämään mörskän, mitä koko perinnöllä tekee? Vai oletetaanko näissä tapauksissa, että jostain vaatepinojen välistä löytyisi setelinippu?
Näin ne lapset rakastavat vanhempiaan ja sukulaisiaan loppuun saakka.
Nykyihmisillä on vain oikeuksia, ei mitään velvollisuuksia mitään eikä ketään kohtaan.
Minä, minulle ja sanoinko jo itseni.
Niin, joskus voisi miettiä, kannattaisiko huolehtia vanhempiensa hyvinvoinnista heidän elinaikanaan eikä siivota kuoleman jälkeen järkyttäviä sotkuja, joiden keskellä vanhukset ovat joutuneet elämänsä viimeiset vuodet asumaan.
Satojen kilometrien päässä asuvat vanhempani eivät suostu ottamaan apua vastaan. Toivoisin heidän muuttavan samaan kaupunkiin perheemme kanssa mutta eivät halua. Molemmilla vaikeuksia liikkumisen kanssa. Asuvat 80-luvun omakotitalossa, jonne on hillottu tavaraa huoneet täyteen. Mitään ei saa poistaa, koska joskus voi vielä tavaroita tarvita. Jos eivät itse, niin sitten ehkä minä. Vanhemmat loukkaantuivat kieltäytyessäni 90-luvun kuvaputkitelkkarista tai aprikoosinvärisestä nahkanojatuolista. Olen 52-vuotias ja kolmannen luokan piirustukseni ovat tallessa. Niitä ei saa missään nimessä hävittää äitini mielestä. Jos edes ehdotan, äitini loukkaantuu ja suuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, ei vanhojen vaatteiden pyykkäämisessä kuukausikaupalla ole mitään mieltä. Olisit vain heittänyt pois.
Itse olen siivonnut muutaman kuolinpesän, joissa on ollut runsaasti kodintekstiilejä, yhdessä tyylin muutama peräkärryllinen. Eli aina ei ole kysymys kämäsistä vaateretkuista kun pesukone pyörii.
Antiikkiset pitsilakanat ovat arvossaan ja hyväkuntoiset marimekon/tampellan verhot on sellaisia mistä kuulkaa ihan tapellaan jos siihen ryhdytään.Jos ne ovat niin arvossaan ja hyväkuntoisia, niin eivätköhän löydä ottajansa ilman pesemistäkin.
Tai jos haluaa pestä, niin sitten ei valita.
Kovin on yksoikoista ajattelua.
Voi olla niinkin, että marimekot sun muut on pölyisinä sen arvottomamman roinan keskellä.
Ottajia toki löytyy kun ne ensin esiin kaivetaan :) Miniät varsinkin on hanakkana kärttämässä
toisten lapsuudenkotien mielenkiintoista irtainta.
Tästä jo oli tuolla aiemmin viestiä. Jotkut haluaa kaikki jätelavalle ettei kukaan saisi itselleen
mahdollisia helmiä mutta töitä ei haluttaisi tehdä. Jos joku ryhtyy perkaamaan ja siivoamaan niin
sitten ollaan kitisemässä että löydöt pitää jakaa kun ne on siinä kivassa rivissä esillä( kun käydään
välillä kyyläämässä että joko olis valmista)
Siivoaja pitäköön jos urakka on aivan törkeä+palkka ja kulut kuolinpesän varoista päälle.
Minulla ei ole vielä kuolinpesää perattavana, koska hamstraajaäitini on yhä elossa, mutta hänellä on Alzheimerin tauti eikä hän enää muista tavaroitaan, joita on viimeiset 40 - 50 vuotta haalinut rintamamiestalon ja kahden kesämökin täydeltä. Olen raivannut tavaraa jo kaksi vuotta aina äidin luona käydessäni, mutta olen käynyt läpi vasta murto-osan. Äiti on niitä ihmisiä, joiden mielestä mitään ei saa heittää pois, koska sitä voi vielä tarvita - ei puhki kuluneita lakanoita, ei rikkinäisiä sukkahousuja, ei kannettomia lasipurkkeja... Terveinä vuosinaan äiti oli innokas käsityöharrastaja, joten pelkästään erilaisia kankaita on yksi huone täynnä lattiasta kattoon.
Viime aikoina minusta on alkanut tuntua, että en millään selviä tästä urakasta yksin, varsinkin kun olen itse sydänsairas ja ajokortiton, mutta en oikein voi palkatakaan ketään tyhjentämään taloa, kun äiti on vielä elossa. Olisi ihanaa, jos löytäisin jonkun, jolle kelpaisi edes osa tavaroista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikanaan olin mukana tyhjäämässä isovanhempien kotitilaa. Aika lailla oli hamstraajan vikaa heissä.
Sovittiin porukalla viikonloppu, milloin kaikki mentiin paikan päälle. Tuolle viikonlopulle tilattiin kaksi isoa lavaa sekajätteelle ja sitten sovittiin paikallisen romukauppiaan kanssa, että metallit kerätään pihaan kasaan.
Ei ollut mitään kovin arvokasta tuolla, joten mistään tavarasta ei tullut onneksi mitään riitaa. Kukin otti mitä halusi, ja loput kannettiin roskalavalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, ei vanhojen vaatteiden pyykkäämisessä kuukausikaupalla ole mitään mieltä. Olisit vain heittänyt pois.
Itse olen siivonnut muutaman kuolinpesän, joissa on ollut runsaasti kodintekstiilejä, yhdessä tyylin muutama peräkärryllinen. Eli aina ei ole kysymys kämäsistä vaateretkuista kun pesukone pyörii.
Antiikkiset pitsilakanat ovat arvossaan ja hyväkuntoiset marimekon/tampellan verhot on sellaisia mistä kuulkaa ihan tapellaan jos siihen ryhdytään.Jos ne ovat niin arvossaan ja hyväkuntoisia, niin eivätköhän löydä ottajansa ilman pesemistäkin.
Tai jos haluaa pestä, niin sitten ei valita.
Eihän tuossa viestissä mitään valitettu. Valaistiin vain, että pesissä on muutakin kuin vaateretkuja.
Itse lisäisin, että ne marimekotkin voi olla törkykasojen alla. Ja mitä ottajiin tulee niin niitähän aina löytyy
kun joku ne mielenkiintoiset tavarat ensin sieltä roskan alta kaivaa. Käydään kyyläilemässä että joko on valmista
ja mitäs voitais vaatia itelle tekemättä mitään.
Ehkä viestin kirjoittaja on juuri tuollainen pesien ostaja? Arvotekstiilit on hyvä pestä jos niistä haluaa kunnon hinnan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari viikkoa meni, iso omakotitalo ja tavaraa oli koko 1900-luvulta. Hommasta on jo vuosia mutta vieläkin näen painajaisia. Tsemppiä!
Kiitos !
Miten ihmeessä noin nopeasti hoitui?
Laitoitteko siirtolavoille tai oliko teillä tiloja mihin tavaraa sai omiin varastoihin?
Meillä ei ole tiloja varastoida, roinaa käydään läpi sitä mukaa kun voidaan viedä pois.
APEnsin selkeä jäte lavalle tai lajitteluun. Suojaus oli tarpeen. Yli 100 jätesäkkiä + paperijätettä + asiapapereiden etsintä, lajittelu ja mapitus vei yhdeltä monta päivää. 4 hlö:ä ja suht. täydet työpäivät. Niksi taisi olla värilliset tarralaput, joilla asianosaiset ilmaisivat kiinnostuksensa tavaraan. Sitten katsottiin ja neuvoteltiin. Paikallishistoriatavaraa museoon. Käyttökelpoista kierrätyskeskukseen. Käytössä oli vuokrattu pakettiauto + yksi kellarikomero. Mutta joo, ei tuota huvikseen tee.
Laskeskelin seruraavaa:
Neljän henkilön työpanos× pari viikkoa = 8viikkoa eli kaksi kuukautta jos yksi siivoaa täyttä päivää.
Jos tekee puolta päivää niin neljä kuukautta yhdeltä. Jos ei noin tiiviissä tahdissa ehdi/ on poikkeuksellisen
paljon tavaraa/sekamelskaa ja sotkua niin ihan helposti vuosi vierähtää omakotitalon ja pihapiirin kanssa.
Huh huh...
Ei se aika tyhjennykseen mene, vaan niiden "aarteiden" penkomiseen ja jaosta sopimiseen.
Hamsterilla on hamsterin perilliset...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari viikkoa meni, iso omakotitalo ja tavaraa oli koko 1900-luvulta. Hommasta on jo vuosia mutta vieläkin näen painajaisia. Tsemppiä!
Kiitos !
Miten ihmeessä noin nopeasti hoitui?
Laitoitteko siirtolavoille tai oliko teillä tiloja mihin tavaraa sai omiin varastoihin?
Meillä ei ole tiloja varastoida, roinaa käydään läpi sitä mukaa kun voidaan viedä pois.
APEnsin selkeä jäte lavalle tai lajitteluun. Suojaus oli tarpeen. Yli 100 jätesäkkiä + paperijätettä + asiapapereiden etsintä, lajittelu ja mapitus vei yhdeltä monta päivää. 4 hlö:ä ja suht. täydet työpäivät. Niksi taisi olla värilliset tarralaput, joilla asianosaiset ilmaisivat kiinnostuksensa tavaraan. Sitten katsottiin ja neuvoteltiin. Paikallishistoriatavaraa museoon. Käyttökelpoista kierrätyskeskukseen. Käytössä oli vuokrattu pakettiauto + yksi kellarikomero. Mutta joo, ei tuota huvikseen tee.[/quote
Laskeskelin seruraavaa:
Neljän henkilön työpanos× pari viikkoa = 8viikkoa eli kaksi kuukautta jos yksi siivoaa täyttä päivää.
Jos tekee puolta päivää niin neljä kuukautta yhdeltä. Jos ei noin tiiviissä tahdissa ehdi/ on poikkeuksellisen
paljon tavaraa/sekamelskaa ja sotkua niin ihan helposti vuosi vierähtää omakotitalon ja pihapiirin kanssa.
Huh huh...Ei se aika tyhjennykseen mene, vaan niiden "aarteiden" penkomiseen ja jaosta sopimiseen.
Hamsterilla on hamsterin perilliset...
Tuo porukkahan oli toiminut sopuisasti ja yhteisymmärryksessä.
Lisäksi erittäin suunnitellusti ja järjestelmällisesti tiiviissä aikataulussa.
Siitä oli helppo ottaa osviittaa miten aikaa voi mennä.
Toki monilla varmaan menee enemmän aikaa siihen tapoeluun kun itse siivoukseen :D
T . Se laskeskelija
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, ei vanhojen vaatteiden pyykkäämisessä kuukausikaupalla ole mitään mieltä. Olisit vain heittänyt pois.
Itse olen siivonnut muutaman kuolinpesän, joissa on ollut runsaasti kodintekstiilejä, yhdessä tyylin muutama peräkärryllinen. Eli aina ei ole kysymys kämäsistä vaateretkuista kun pesukone pyörii.
Antiikkiset pitsilakanat ovat arvossaan ja hyväkuntoiset marimekon/tampellan verhot on sellaisia mistä kuulkaa ihan tapellaan jos siihen ryhdytään.Jos ne ovat niin arvossaan ja hyväkuntoisia, niin eivätköhän löydä ottajansa ilman pesemistäkin.
Tai jos haluaa pestä, niin sitten ei valita.
Kovin on yksoikoista ajattelua.
Voi olla niinkin, että marimekot sun muut on pölyisinä sen arvottomamman roinan keskellä.
Ottajia toki löytyy kun ne ensin esiin kaivetaan :) Miniät varsinkin on hanakkana kärttämässä
toisten lapsuudenkotien mielenkiintoista irtainta.
Tästä jo oli tuolla aiemmin viestiä. Jotkut haluaa kaikki jätelavalle ettei kukaan saisi itselleen
mahdollisia helmiä mutta töitä ei haluttaisi tehdä. Jos joku ryhtyy perkaamaan ja siivoamaan niin
sitten ollaan kitisemässä että löydöt pitää jakaa kun ne on siinä kivassa rivissä esillä( kun käydään
välillä kyyläämässä että joko olis valmista)
Siivoaja pitäköön jos urakka on aivan törkeä+palkka ja kulut kuolinpesän varoista päälle.
Meillä ei ole miniöillä eikä vävyillä mitään asiaa vainajan asuntoon. Kun henkilö kuolee, vain perillisillä on lupa käydä asunnossa.
Jos perunkirjoitus tehty, sitte vaa romulava pihaan ja talo tyhjäksi päivässä, kaikki paperit ja muut sinne vaa, jos joku kyselee niin hakekoot kaatopaikalta. tai useempi lava jos tarttee,mutta päivä ja talo tyhjä jos muutama henkilö raivaamassa.
hermot menee jos niitä alkaa myymään tai edes lahjoittaan, kts se ketju missä kummalliset tori.fi-tapaukset.
ison maalaistalon tyhjentäny tolla periaatteella ja pari sukulaista jotka ei osallistunu mihinkään,kyseli sitte jotai puol vuotta myöhemmin jostain tavarasta, käskin hakea kaatopaikalta ja luuri kii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, ei vanhojen vaatteiden pyykkäämisessä kuukausikaupalla ole mitään mieltä. Olisit vain heittänyt pois.
Itse olen siivonnut muutaman kuolinpesän, joissa on ollut runsaasti kodintekstiilejä, yhdessä tyylin muutama peräkärryllinen. Eli aina ei ole kysymys kämäsistä vaateretkuista kun pesukone pyörii.
Antiikkiset pitsilakanat ovat arvossaan ja hyväkuntoiset marimekon/tampellan verhot on sellaisia mistä kuulkaa ihan tapellaan jos siihen ryhdytään.Jos ne ovat niin arvossaan ja hyväkuntoisia, niin eivätköhän löydä ottajansa ilman pesemistäkin.
Tai jos haluaa pestä, niin sitten ei valita.
Kovin on yksoikoista ajattelua.
Voi olla niinkin, että marimekot sun muut on pölyisinä sen arvottomamman roinan keskellä.
Ottajia toki löytyy kun ne ensin esiin kaivetaan :)
Minusta on ihan ok olla yksioikoinen mitä tulee valittamiseen. Jos haluaa käydä läpi tavarakasoja ehkä löytääkseen pari metriä Marimekon kangasta, niin sitten kannattaa ottaa positiivisempi asenne etsimiseen, eikä valittaa siitä.
Huuto.netissä on tällä hetkellä melkein 6000 kohdetta hakusanalla Marimekko. Kuinka nopeasti ne menevät kaupaksi onkin toinen juttu. Pari tonnin mekkoa on kalleimpien joukossa. Jos sellainen löytyy kuolinpesästä, niin hienoa. Ehkä sellainen toive siivittää raivaamista ilman itkunkyyneliä.
Aikuisen ihmisen luulisi osaavan asettaa rajat mitä tulee muiden vaatimuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, ei vanhojen vaatteiden pyykkäämisessä kuukausikaupalla ole mitään mieltä. Olisit vain heittänyt pois.
Itse olen siivonnut muutaman kuolinpesän, joissa on ollut runsaasti kodintekstiilejä, yhdessä tyylin muutama peräkärryllinen. Eli aina ei ole kysymys kämäsistä vaateretkuista kun pesukone pyörii.
Antiikkiset pitsilakanat ovat arvossaan ja hyväkuntoiset marimekon/tampellan verhot on sellaisia mistä kuulkaa ihan tapellaan jos siihen ryhdytään.Jos ne ovat niin arvossaan ja hyväkuntoisia, niin eivätköhän löydä ottajansa ilman pesemistäkin.
Tai jos haluaa pestä, niin sitten ei valita.
Kovin on yksoikoista ajattelua.
Voi olla niinkin, että marimekot sun muut on pölyisinä sen arvottomamman roinan keskellä.
Ottajia toki löytyy kun ne ensin esiin kaivetaan :) Miniät varsinkin on hanakkana kärttämässä
toisten lapsuudenkotien mielenkiintoista irtainta.
Tästä jo oli tuolla aiemmin viestiä. Jotkut haluaa kaikki jätelavalle ettei kukaan saisi itselleen
mahdollisia helmiä mutta töitä ei haluttaisi tehdä. Jos joku ryhtyy perkaamaan ja siivoamaan niin
sitten ollaan kitisemässä että löydöt pitää jakaa kun ne on siinä kivassa rivissä esillä( kun käydään
välillä kyyläämässä että joko olis valmista)
Siivoaja pitäköön jos urakka on aivan törkeä+palkka ja kulut kuolinpesän varoista päälle.Meillä ei ole miniöillä eikä vävyillä mitään asiaa vainajan asuntoon. Kun henkilö kuolee, vain perillisillä on lupa käydä asunnossa.
Kyllä ne miniät vaan tunkee jos niiden lapset on osakkaina.
Ihmisiä kun saattaa joskus kuoleentua perintökaaren välistäkin.
Muuten kyllä periaate josta hyvä pitää kiinni.
Siellä ei tosiaankaan ole muilla mitään asiaa.
Perikunnat voi kuitenkin toisinaan olla hyvin monimutkaisia, osakkaat eivät välttämättä edes tunne toisiaan
ja joukossa voi olla alaikäisiä tai muuten holhottavia.
Anteeksi vain, mutta ei löydy. ihmiset eivät kertakaikkiaan tajua, että tunnearvo ei ole sama kuin rahallinen arvo. Toki ymmärrän, että köyhällä voi olla käyttöä rojullekin, mutta rojua ne silti ovat. Harvalla suomalaisella on kotona arvotaidetta tai designia. Tavara on nykyään niin halpaa kun sitä tehdään kehitysmaissa.
Esimerkiksi oman isoäitini irtaimisto. Hän oli mukavasti toimeen tuleva ihminen, mutta silti irtaimisto oli arvotonta. Maksaisitteko te jotakin kulahtaneesta 70-luvun sohvasta, lommoisista paistinpannuista, vääntyneistä haarukoista, kymmenen vuotta vanhasta televisiosta, vanha naisen käytetyistä vaatteista?