Osa papeista ei siunaa tuhkattua vainajaa – lukijat kertovat järkytyksestään: ”Kirkko kieltäytyi siunaamasta äitiäni”

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä "kuollut äkkiä tuhkaksi ja pois käsistä" liittyy samaan kategoriaan että ikääntyvän pitäisi ajoissa älytä repiä kirjansa ja hävittää tavaransa ettei jälkipolven tarvitse rasittaa itseään.

Mä olen tuosta eri mieltä. Tuhkaamalla vainajan saa lisää aikaa järjestää muistotilaisuuden, koska tuhkia saa säilyttää paljon paljon kauemmin kuin ruumista. Vainajalla voi esim olla läheisiä toisella puolella maapalloa, jotka haluaisivat tulla siunaustilaisuuteen, mutta eivät pysty tulemaan niin lyhyellä varoitusajalla kuin mitä ruumista saa säilyttää.

Ruumista voidaan säilyttää vaikka 2 vuotta, joten ei huolta, kyllä jopa Greta ehtii purjeveneellä paikalle.

Miten Suomessa saa ruumiille kahden vuoden säilytysluvan? Ja missä säilytetään? 

Vierailija kirjoitti:

 Teologiset perusteet ovat vähän huteralla pohjalla, kyse on enemmänkin perinteestä.

Teologiset perusteet lähtevät ruumiin kunnioittamisesta. (Eikä tässä tarkoiteta vain kuolleen henkilön ruumista eli kalmoa, vaan myös elävän ruumista eli kehoa.) Ihminen ei ole mikään irrallaan liihotteleva sielu, ei edes kuoltuaan. 

Tietysti joskus esim. onnettomuuksissa ruumiista jää valitettavan vähän jäljelle, mutta ajatus on että tarkoituksellisesti sitä määrää ei kutistettaisi ja muutettaisi tunnistamattomaan muotoon.

Ailkoinaan roviolla polttamisen yksi peruste oli ylösnousemuksen estäminen.

Esim. parempiosaiset poltettavat usein mestattiin ennen polttamista(ellei ollut tarpeen pelotella muita).

Ruotsissakaan ei noitavainojen aikaan yleensä tuomittuja poltettu elävältä.

Samaa perua lienee kirkon polttohautauksen kammoksunta.

Hävitetty ruumis ei voi nousta ylös tai ainakin tuhkan ruumiiksi kokoaminen tuomiopäivänä

ylimääräistä työtä Taivaan Valloille?

Kansanuskomuksissahan siunaamattomat vainajat jäävät kummittelemaan.

Tuskin nykyteologiasta tällaisia kummallisuuksia löytyy?

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin pappi, en myoskään siunaisi tuhkaa,

Ruumiinsiunaus ensin, sitten vasta tuhkaus.

Keskiaikaista kirkon kaksinaamaisuutta. Vainajalle näillä symbolisilla eleillä ei ole merkitystä.

Omaa mätänevää ruumistani en silti toivoisi säilyteltävän ja kuskailtavan sinne tänne.

- Siro ja naisellinen uurna, kiitos. Tuhkat mieluiten jonnekin maatumaan, vaikka karviaispuskan juurelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä "kuollut äkkiä tuhkaksi ja pois käsistä" liittyy samaan kategoriaan että ikääntyvän pitäisi ajoissa älytä repiä kirjansa ja hävittää tavaransa ettei jälkipolven tarvitse rasittaa itseään.

Mä olen tuosta eri mieltä. Tuhkaamalla vainajan saa lisää aikaa järjestää muistotilaisuuden, koska tuhkia saa säilyttää paljon paljon kauemmin kuin ruumista. Vainajalla voi esim olla läheisiä toisella puolella maapalloa, jotka haluaisivat tulla siunaustilaisuuteen, mutta eivät pysty tulemaan niin lyhyellä varoitusajalla kuin mitä ruumista saa säilyttää.

Ruumista voidaan säilyttää vaikka 2 vuotta, joten ei huolta, kyllä jopa Greta ehtii purjeveneellä paikalle.

Miten Suomessa saa ruumiille kahden vuoden säilytysluvan? Ja missä säilytetään? 

Oulussa säilytetään kellarikomerossa olevassa pakastimessa.

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleeni, että jos Suomen kansalainen kuolee jossakin kauempana ulkomailla, eikä hän ole siellä minkään seurakunnan jäsen, niin eikö olisi yksinkertaisempaa tuhkata vainaja ja toimittaa sitten vain tuhkat uurnassa kotimaahan siunattavaksi ja haudattavaksi. Ei tarvittaisi kalliita sinkkiarkkuja ja kuljetuksia. Tällainen tietenkin voisi toteutua vain, jos vainaja on aukottomasti tunnistettu kuolinmaassaan.

Noin on tehtykin muutamassa tapauksessa minkä tiedän. Ei ole mitään järkeä kuskata arkkua jostain Australiasta. Tuhkauurna Suomen multaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä "kuollut äkkiä tuhkaksi ja pois käsistä" liittyy samaan kategoriaan että ikääntyvän pitäisi ajoissa älytä repiä kirjansa ja hävittää tavaransa ettei jälkipolven tarvitse rasittaa itseään.

Mä olen tuosta eri mieltä. Tuhkaamalla vainajan saa lisää aikaa järjestää muistotilaisuuden, koska tuhkia saa säilyttää paljon paljon kauemmin kuin ruumista. Vainajalla voi esim olla läheisiä toisella puolella maapalloa, jotka haluaisivat tulla siunaustilaisuuteen, mutta eivät pysty tulemaan niin lyhyellä varoitusajalla kuin mitä ruumista saa säilyttää.

Ruumista voidaan säilyttää vaikka 2 vuotta, joten ei huolta, kyllä jopa Greta ehtii purjeveneellä paikalle.

Miten Suomessa saa ruumiille kahden vuoden säilytysluvan? Ja missä säilytetään? 

Oulussa säilytetään kellarikomerossa olevassa pakastimessa.

Yhteen pakastimeen mahtuu monta vauvaa.

Voi kirkko parkaa... toisaalta, kun koko homma perustuu valheelle niin näinhän siinä käy...

Vierailija kirjoitti:

Ailkoinaan roviolla polttamisen yksi peruste oli ylösnousemuksen estäminen.

Esim. parempiosaiset poltettavat usein mestattiin ennen polttamista(ellei ollut tarpeen pelotella muita).

Ruotsissakaan ei noitavainojen aikaan yleensä tuomittuja poltettu elävältä.

Samaa perua lienee kirkon polttohautauksen kammoksunta.

Hävitetty ruumis ei voi nousta ylös tai ainakin tuhkan ruumiiksi kokoaminen tuomiopäivänä

ylimääräistä työtä Taivaan Valloille?

Kansanuskomuksissahan siunaamattomat vainajat jäävät kummittelemaan.

Tuskin nykyteologiasta tällaisia kummallisuuksia löytyy?

Ruumiin on tarkoitus muuttua maaksi kuten siunaustilaisuudessa sanotaan. Mitään meistä ei jää. Eikä ole tarkoituskaan jäädä. Ei luun murustakaan vaan kaikki hajoaa maaksi ja alkuaineiksi. Seuraava jääkausi hävittää meistä viimeisetkin muistot.

Vierailija kirjoitti:

Tietääkä joku miten uskonnottomien hautaaminen käytännössä järjestetään? Pitääkö siinä toimittaa jokin tilaisuus ennen tuhkien hautaamista jonnekin vain miten?

Pari tapausta lähisuvusta. On pitänyt ennen tuhkien luovuttamista toimittaa selvitys, mihin haudataan., nämä on tuhkattu. Kumpikaan ei ole halunnut muistotilaisuutta, joten se on pidetty todella minimalistena oman perheen kesken, eli suunnilleen kahvit muutaman hengen porukalla.  Uskonnottomille on isoimmissa kaupungeissa omiakin hautausmaita ja joskus vapaaseurakunta ottaa omalle hautausmaalleen. 

Minulle on ennemmin aito kysymys, mistä saan hautapaikan kun olen pakana. En haluaisi tulla sirotelluksi mihinkään lehtoon. En todellakaan. Minulla on uskonto, ja totuus, moraalini ja ikuisuus, mutta se ei ole nykyisiä suuria uskontoja.

Mistä saan hautapaikan, ja siihen muistomerkin? Pitääko minun ostaa se ulkomailta?

Kertokaa.

Maaksi sitä maadutaan jokatapauksessa, joten outoa, jos ei suostuta tuhkattua siunaamaan. Yhtä hengetön on arkussa makaava kalmo kuin uurnassa oleva.

Isäni kuoli toisella paikkakunnalla kuin missä suku asuu ja minne halusimme hänet haudata. Toivoin isän pikaista tuhkaamista asuinpaikkakunnalla, koska hän oli jo pahasti mädäntynyt löydettäessä. En halunnut, että mätänevää ruumista säilötään ja siirrellään yhtään enempää kuin oli tarpeen. Tuhkat siirrettiin sitten hautauspaikkakunnalle, jossa ne siunattiin ja haudattiin. En ymmärrä, mitä pahaa tässä on ja olisi ollut aivan kamalaa, jos pappi olisi kieltäytynyt.

Kirkko voisi miettiä, mitä ja ketä varten se oikein on olemassa. Jos mielivaltaisten sääntöjen noudattaminen on tärkeämpää kuin seurakuntalaisten tukeminen, ei kannata ihmetellä joukkopakoa kirkosta.

Vierailija kirjoitti:

Mun hautaustahdossa lukee näin:

Rakkaat lapset! Toivon, että minut tuhkataan ilman seremonioita ja tuhka sirotellaan puiden juurelle. Olen aina rakastanut puita ja tuulen huminaa niiden latvuksissa.

Mutta: koska olen kuollut, asia on minulle yhdentekevä. Toimikaa kuten parhaaksi näette, kunhan ette haaskaa maata, kiveä ja rahaa. Kuolleet eivät tarvitse mitään. Elävät tarvitsevat.

Rakkaudella äiti

Tämä on aivan hellyyttävän ihana.

Kiitos !

Vierailija kirjoitti:

Tämä tuli kyllä täytenä yllätyksenä. Ei sillä, että asialla olisi minulle henkilökohtaista merkitystä, en kuulu kirkkoon.

Onko kirkolla tänä päivänä oikeasti varaa kieltäytyä tällaisesta? Savon sanomien jutun mukaan jo nyt yli puolet suomalaisista tuhkataan.

Joo ehkä yli puolet tuhkataan, mutta vasta siunauksen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Isäni kuoli toisella paikkakunnalla kuin missä suku asuu ja minne halusimme hänet haudata. Toivoin isän pikaista tuhkaamista asuinpaikkakunnalla, koska hän oli jo pahasti mädäntynyt löydettäessä. En halunnut, että mätänevää ruumista säilötään ja siirrellään yhtään enempää kuin oli tarpeen. Tuhkat siirrettiin sitten hautauspaikkakunnalle, jossa ne siunattiin ja haudattiin. En ymmärrä, mitä pahaa tässä on ja olisi ollut aivan kamalaa, jos pappi olisi kieltäytynyt.

Kirkko voisi miettiä, mitä ja ketä varten se oikein on olemassa. Jos mielivaltaisten sääntöjen noudattaminen on tärkeämpää kuin seurakuntalaisten tukeminen, ei kannata ihmetellä joukkopakoa kirkosta.

Jos tuo on se tapaus joka kyllä pyörii, niin vainaja ei halunnut siunausta.

Vierailija kirjoitti:

Se on luonnottoman näköistä kun arkun asemasta on uurna alttarilla.

Kyllä sekin aika oudolta tuntui, kun ensin siunattiin vainaja ja jätettiin sitten sinne kappeliin kun lähdettiin muistotilaisuuteen.

Pari viikkoa myöhemmin sitten käytiin hautaamassa uurna.

Jotenkin olisi paljon kivempi päästä yksillä hautajaisilla. Tällä nykysysteemillä tuntuu hautajaisten määrä tuplaantuneen, vaikka muistojuhlia on vain yksi.

Siunaaminen ja uurnan laskeminen ovat raskaimmat osuudet. Ne olisi hyvä saada samalle päivälle.

Vierailija kirjoitti:

Minulle on ennemmin aito kysymys, mistä saan hautapaikan kun olen pakana. En haluaisi tulla sirotelluksi mihinkään lehtoon. En todellakaan. Minulla on uskonto, ja totuus, moraalini ja ikuisuus, mutta se ei ole nykyisiä suuria uskontoja.

Mistä saan hautapaikan, ja siihen muistomerkin? Pitääko minun ostaa se ulkomailta?

Kertokaa.

ihan normi ev.lut hautausmaalta.

https://evl.fi/perhejuhlat/hautajaiset/hautaus-ja-hautapaikka

Meillä on sanotaanko sukuhauta vaikka sinne haudatut ja tulevat ovat kirkkoonkuulumattomia.

Tämä on taas tätä, kun jotkut haluavat päästä helpolla. Niin se vain menee, että ensin siunaus ja sitten vasta tuhkaus. Kirkko on

asiassa ihan oikeassa!

Olen haudannut äitini ja isäni kahden vuoden aikana. Molemmat tuhkattiin ennen siunaamista.

Kappelissa oli uurna, jonka pappi siunasi. Sitten ajettiin hautausmaalle uurnan laskuun, muistotilaisuus oli sen jälkeen.

Isälle tämä oli pakon sanelemaa, koska oli ollut kuolleena jo tovin. Hautauslupa saatiin vasta n. 1,5kk kuolemasta dna-tutkimusten vuoksi.

Äidin kohdalla toimittiin sitten samalla tavalla. Lähinnä etäisyyden (800km) vuoksi. Ilmeisesti olimme sitten laiskoja, kun emme tuota matkaa tehneet kahteen kertaan pienen ajan sisällä. Vaan hoidettiin hautaan samalla reissulla.