Lue keskustelun säännöt.
Luetellaan asioita jotka omassa lapsuudessa olivat normaaleja, joista nykyisin tehtäisiin lasu
03.11.2019 |
Tai aikuisten toimintatapoja, joista nykyisin saisivat vähintään paheksuntaa osakseen.
Itse aloitan tukkapöllyllä ja luunapeilla.
Meillä oli kotona myös oma "rauhoitushuone", eli vierashuone johon jouduin jäähylle jos kiukuttelin (2-4 v).
Jäähyn aikana huoneesta sammutettiin valot. Luulen muuten pimeänpelkoni juontajan juurensa tästä.
Seurakunnan päiväkerhossa jouduin muista eristettynä syömään, koska minulla oli työntekijän mielestä ollut ylimielinen katse ruokarukouksen aikana. Huone jossa jouduin yksin syömään evääni, oli joku seurakunnan tila, samassa rakennuksessa kylläkin kuin kerhotilat. Seinällä oli valtava mustavalkoinen taulu Jeesuksesta orjantappurakruunu päässä ja kärsivä ilme kasvoillaan. Pelottava taulu :D
Olen syntynyt vuonna -88, eli en edes ole kovin vanha, mutta tuollaista silloin 90-luvun alussa.
Kommentit (345)
Olen ollut isän kyydissä hänen ajaessaan humalassa. Ollut 4-vuotiaana yksin kotona ja lämmittänyt ruuan valmiiksi töistä tuleville vanhemmille. Vanhemmat juhlineet paljon ja me lapset mukana aikuisten örveltäessä. Rahaa oli aina juomiseen mutta ei lasten menoihin. Selkään olen saanut muutaman kerran ja usein sillä ainakin uhkailtiin. Lapset toimivat myös "välittäjinä/sovittelijoina" vanhempien riidoissa. Usein ei saanut illalla nukuttua kun tv tai musiikki pauhasi kovalla vaikka aamulla piti nousta kouluun.
Nyt itse aikuisena aika vaikea ymmärtää että näin on toimittu. Vanhemmat kävivät siis töissä ja hoisivat kodin jne. Välillä vaan näitä ylilyöntejä, joihin kukaan ei puuttunut. Syntynyt 80-luvun alussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuljin kouluun pyörällä tai jalan 2km sivu metsän läpi eikä sudet syönneet.
Kävin isän kanssa saunassa jne onhan näitä.
Lapsia ei kannata tehdä tässä ajassa sen kuvaa tämä ketju,turhaa kitinää opettajien ja sossujen kanssa.
Hampaat hoidettiin paremmin 80-luvulla kuin nyt.
Kellään ollut vinoja hampaita,kun maitohampaat kiskottiin alta pois,että rautahammas tulee suoraan.
Paikkoja uusittiin ja porattiin kaksikin hammasta kerralla koulunhammaslääkärissä.
Nykyään hammaslääkärit vaan tarkastelee hampaita, paikkoja ei uusita koskaan tai paikata kun eivät löydä reikää.
T:aikuisiällä saatu hammasmätä ym
Fyysinen kuritus eli tukkapöllyt ja remmillä persiille jos kiukkusi.
Asuin böndellä, joten istuin usein melko laittomissa kuljetuksissa, pakettiauton takatilassa, takapaksissa, lava-auton lavalla tai sitten ihan överitäydessä henkilöautossa ilman turvavöitä.
Pakotettiin syömään, eli istutettiin ruokapöydässä kunnes lautanen oli tyhjä.
-1997. Mielestäni minulla oli oikeasti mahtava lapsuus
Lyöty remmillä, myös solkipuolella, henkarilla . Tukkapöllyä, luunappeja. Yleensä rangaistukset oli jostain mitättömästä eli en ollut nukkumaanmenon jälkeen hiljaa vaan kikattelin tai höpöttelin. Vanhemmat oli joka päivä töiden jälkeen humalassa. Töissä kuitenkin kävivät joten aamulla varmaan jo selviä. Ryyppäys oli käynnissä jo 15 aikaan päivällä, meille ei koskaan voinut tulla kavereita ettei se ilmene. Jos olisin kertonut asiasta koulussa tms kotona uhattiin laittaa lastenkotiin.
Muutaman kerran jätettiin alakouluikäisenä yksin kotiin viikoksi kun vanhemmat oli jossain lomalla välillä jopa ulkomailla. Sain rahaa ruokaan viikoksi. Kenellekkään ei saanut kertoa että kotona ei ollut vanhempia. En uskaltanu kertoa olin niin alistettu. Eikä kukaan koskaan saanut selville näitä asioita vaikka kerrostalossa asuttiin. Ehkä kukaan ei välittänyt koska meteliä ja huutoa oli varmasti lyömisistä jne.
Onneksi selvisin kuitenkin kaikesta ja nyt oma perhe .Koskaan en tekisi mitään tällaista omille lapsilleni. Omat vanhempani kiistävät mitään näistä koskaan tapahtuneen eikä kukaan ulkopuolinen ehkä usko koska kulissit olleet aine kunnossa. Arvet silti jääneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"NYT ULOS TÄÄLTÄ KUN MINÄ SIIVOAN ! ULOS!" Kuulostaako tutulta ? :D Lapsuuteni oli onnellinen ja äitini ihana ihminen, mutta siivouspäivänä minut ja veli ajettiin ulos talosta.
Vierailija kirjoitti:
"NYT ULOS TÄÄLTÄ KUN MINÄ SIIVOAN ! ULOS!" Kuulostaako tutulta ? :D Lapsuuteni oli onnellinen ja äitini ihana ihminen, mutta siivouspäivänä minut ja veli ajettiin ulos talosta.
Nykypäivänä sinustakin olisi tehty lasu ja olisit joutunut lastenkotiin tai sijaisperheeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tupakan ostaminen isälle kaupasta lapsena.
Isä kirjoitti mukaan lupalapun joka annettiin kaupan kassalle.
Näin 80-luvun lopussa.Mä muistan myös kun luokkakaverini haki äidilleen tupakkaa ja joskus oluttakin. Miehelle tästä mainitsin nyt, hänkin sanoi, että joo noin oli, mutta kyllä sitä vähän paheksuttiin silloinkin. Muistikuvani ovat 80-luvun puolenvälin kohdilta.
Eipä ihme, että paheksuttiin. Oluen myynti alaikäisille kiellettiin joskus 1970-luvun alkupuolella ja tupakan myynti alle 15- tai 16-vuotiaille joskus 1970-luvun puolivälissä. Itse muistan hakeneen tupakkaa äidille ja naapurin rouvalle joskus eka- tai tokaluokkalaisena. Käytiin alakouluikäisinä hakemassa saunajuomat joskus 1970- luvun alkupuolella ( menin kouluun 1973), laki oli juuri muuttunut, meille ei myyty keskiolutta.
Tupakan myynti alle 18v kiellettiin -96. Muistan, koska täytin 16 sinä vuonna ja tupakan ikäraja oli aiemmin 16 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tupakan ostaminen isälle kaupasta lapsena.
Isä kirjoitti mukaan lupalapun joka annettiin kaupan kassalle.
Näin 80-luvun lopussa.Mä muistan myös kun luokkakaverini haki äidilleen tupakkaa ja joskus oluttakin. Miehelle tästä mainitsin nyt, hänkin sanoi, että joo noin oli, mutta kyllä sitä vähän paheksuttiin silloinkin. Muistikuvani ovat 80-luvun puolenvälin kohdilta.
Eipä ihme, että paheksuttiin. Oluen myynti alaikäisille kiellettiin joskus 1970-luvun alkupuolella ja tupakan myynti alle 15- tai 16-vuotiaille joskus 1970-luvun puolivälissä. Itse muistan hakeneen tupakkaa äidille ja naapurin rouvalle joskus eka- tai tokaluokkalaisena. Käytiin alakouluikäisinä hakemassa saunajuomat joskus 1970- luvun alkupuolella ( menin kouluun 1973), laki oli juuri muuttunut, meille ei myyty keskiolutta.
Tupakan myynti alle 18v kiellettiin -96. Muistan, koska täytin 16 sinä vuonna ja tupakan ikäraja oli aiemmin 16 vuotta.
Itse täytin 16 vuotta ja sain ostaa tupakkaa, kun täytin 17 vuotta niin samana päivänä tupakan ikäraja nousi 18 vuoteen. Eli laillisesti olisin saanut polttaa yhden vuoden ja sitten siitä tuli kiellettyä vuoden ajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen syntynyt -95, joten lapsuudestani ei ole pitkä aika, mutta maailma muuttuu niin vauhdilla, että kyllä minultakin löytyy näitä aataminaikuisia kokemuksia. Sitä paitsi, ihmiset tapoineen eivät lineaarisesti siirry "kivikaudelta" 2020-luvulle, sillä jälkeenpäin mietittynä vastaani on tullut asioita, joista yleisesti on luovuttu jo kauan ennen syntymääni.
-Esim. kaverini suu todella pestiin saippualla eskarissa vuonna 2001,tai 2002,vaikka joku nyt väittikin, ettei mitään tällaista tapahtunut enää 80-luvun jälkeen. Steinerpäiväkoti Tampereella ja rangaistuksen alullepanija oli vanhempi hoitaja
-Ainakin pari kaveriporukasta sai selkään kotona. Toinen "pyllypiiskaa ja korvapuustia" sanojensa mukaan, toinen luunappeja ja tukkapöllyä, näitä olin itsekin kerran todistanut
-Päiväkodissa itkevälle lapselle saatettiin äyskäistä (ja yleensä äyskäistiinkin) että ole nyt hiljaa, muut pelästyy
-Jäähyt ja luokasta ulos heittäminen olivat juuri sopiva tapa käsitellä lasta, jota kiinnosti luokassa jalkapallon pelaaminen enemmän, kuin opiskelu
-Eläkeikää lähestyvä opettajani kertoi kaikelle kansalle oppilaiden sairauspoissaolojen syyt, läksytti oppilaita koko luokan kuullen (esim myöhässä ollut joutui luokan edessä kertomaan, miksi oli myöhässä) ja piti yhden pojan kusipäistä luonnetta aivan täysin hyvänä syynä kiusata ja simputtaa tätä silloinkin, kun tämä käyttäytyi hyvin
-Vammaisia lapsia kohdeltiin todella eri lailla, kuin terveitä ikätovereitaan. Lässytettiin, tarjottiin namusia ja annettiin kiilata terveiden ohi ruokajonossa. Vammaisen lapsen huono käytös katsottiin läpi sormien ja joskus jopa syytettiin tervettä ryhmätoveria provosoinnista. Kai tällä lellittelyllä haluttiin jotenkin täyttää sitä oletettua aukkoa vammaisen henkilön elämässä, tai säälittiin poloisen kohtaloa erilaisena. Ei lasuasia, mutta paheksuttavaa käytöstä aikuiselta näin nykynäkökulmasta
-Välillä äitini tarjosi ruokaa myös kavereilleni, tai heidän vanhemmat minulle. Nykyään kukaan ei ikimaailmassa uskaltaisi turvautua 7-vuotiaan vakuutteluihin siitä, että hänellä ei tosiaan ole allergioita.
Allergiat eivät muutenkaan olleet minun lapsuudessani niin yleisiä, kuin nyt. Pari maitoallergikkoa ja yksi keliaakikko luokallani oli ja heitä pidettiin vähän heiveröisinä.
-Oli ihan jees, että 10-vuotiaat harjasivat ja hoitivat tuntemattoman hevosen yökuntoon, valvomassa saattoi olla muutamaa vuotta vanhempia teinejä.
-Vanhemmat eivät miettineetkään, että he viettäisivät aikaansa ulkona vahtimassa 10-vuotiaita lapsiaan, vaan sen ikäiset saivat pärjätä kaveriporukan voimin. Kotiintuloaika oli ja sitä yritettiin noudattaa kyselemällä kelloa ohikulkijoilta, kännykkää ei nääs ollut
-Pyöräilykypärä oli "nolge" ja siitä tuli "potta olo" joten sitä ei käytetty. Hevosen selkään, tai rinteeseen ei onneksi päässyt ilman pottaa enää
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt -95, joten lapsuudestani ei ole pitkä aika, mutta maailma muuttuu niin vauhdilla, että kyllä minultakin löytyy näitä aataminaikuisia kokemuksia. Sitä paitsi, ihmiset tapoineen eivät lineaarisesti siirry "kivikaudelta" 2020-luvulle, sillä jälkeenpäin mietittynä vastaani on tullut asioita, joista yleisesti on luovuttu jo kauan ennen syntymääni.
-Esim. kaverini suu todella pestiin saippualla eskarissa vuonna 2001,tai 2002,vaikka joku nyt väittikin, ettei mitään tällaista tapahtunut enää 80-luvun jälkeen. Steinerpäiväkoti Tampereella ja rangaistuksen alullepanija oli vanhempi hoitaja
-Ainakin pari kaveriporukasta sai selkään kotona. Toinen "pyllypiiskaa ja korvapuustia" sanojensa mukaan, toinen luunappeja ja tukkapöllyä, näitä olin itsekin kerran todistanut
-Päiväkodissa itkevälle lapselle saatettiin äyskäistä (ja yleensä äyskäistiinkin) että ole nyt hiljaa, muut pelästyy
-Jäähyt ja luokasta ulos heittäminen olivat juuri sopiva tapa käsitellä lasta, jota kiinnosti luokassa jalkapallon pelaaminen enemmän, kuin opiskelu
-Eläkeikää lähestyvä opettajani kertoi kaikelle kansalle oppilaiden sairauspoissaolojen syyt, läksytti oppilaita koko luokan kuullen (esim myöhässä ollut joutui luokan edessä kertomaan, miksi oli myöhässä) ja piti yhden pojan kusipäistä luonnetta aivan täysin hyvänä syynä kiusata ja simputtaa tätä silloinkin, kun tämä käyttäytyi hyvin
-Vammaisia lapsia kohdeltiin todella eri lailla, kuin terveitä ikätovereitaan. Lässytettiin, tarjottiin namusia ja annettiin kiilata terveiden ohi ruokajonossa. Vammaisen lapsen huono käytös katsottiin läpi sormien ja joskus jopa syytettiin tervettä ryhmätoveria provosoinnista. Kai tällä lellittelyllä haluttiin jotenkin täyttää sitä oletettua aukkoa vammaisen henkilön elämässä, tai säälittiin poloisen kohtaloa erilaisena. Ei lasuasia, mutta paheksuttavaa käytöstä aikuiselta näin nykynäkökulmasta
-Välillä äitini tarjosi ruokaa myös kavereilleni, tai heidän vanhemmat minulle. Nykyään kukaan ei ikimaailmassa uskaltaisi turvautua 7-vuotiaan vakuutteluihin siitä, että hänellä ei tosiaan ole allergioita.
Allergiat eivät muutenkaan olleet minun lapsuudessani niin yleisiä, kuin nyt. Pari maitoallergikkoa ja yksi keliaakikko luokallani oli ja heitä pidettiin vähän heiveröisinä.-Oli ihan jees, että 10-vuotiaat harjasivat ja hoitivat tuntemattoman hevosen yökuntoon, valvomassa saattoi olla muutamaa vuotta vanhempia teinejä.
-Vanhemmat eivät miettineetkään, että he viettäisivät aikaansa ulkona vahtimassa 10-vuotiaita lapsiaan, vaan sen ikäiset saivat pärjätä kaveriporukan voimin. Kotiintuloaika oli ja sitä yritettiin noudattaa kyselemällä kelloa ohikulkijoilta, kännykkää ei nääs ollut
-Pyöräilykypärä oli "nolge" ja siitä tuli "potta olo" joten sitä ei käytetty. Hevosen selkään, tai rinteeseen ei onneksi päässyt ilman pottaa enää
Mikä on sitten käsityksesi siitä, millainen 2020-luku ja sitä seuraavat vuosikymmenet ovat?
Onko se sitä, että lapsia valvotaan tosiaan koko ajan pitkälle teini-ikään saakka? Mutta kuitenkin jos saadaan kiinni jostain huonosta käytöksestä niin sitten sitten vaan vähän leperrellään ja sanoitellaan, niin kaikki on hyvin ja kunnossa? Pyöräilykypäräänkin käytetään iloisesti, kiitos vanhempien suorittaman sanoituksen?
PS. Silloin kun lapsilla oli vielä kotiintuloajat niin oli myös rannekellot joista se kellonaika katsottiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei lasun paikka, mutta silti hiukan kyseenalaista: Jos lapsi (usein tyttö, pojilta vaadittiin enemmän reippautta) oli ujo ja estynyt ja "viihtyi" mieluummin yksin seinän vieressä seisomassa, tai nurkassa piirtämässä, opettajat ja hoitajat (silloin tarhatädit) antoivat hänen ilomielin nyhjätä yksinään, ilman ajatustakaan, että tätä voisi koittaa ryhmäyttää jonkun toisen rauhallisemman kaverin kanssa.
Se, oliko nurkassa nyhvöttävä nuori kiusattu, tai syrjitty, tai vaivasiko yksinäisyys häntä, ei käynyt aikuisilla mielessäkään, ajattelivat vain, että vähän pölhö kaveri, mutta eipähän ole vaivoiksi.
80-luvun lasten vanhemmat ovat niitä kaikista sukupolvista helpoimmalla päässeitä. Ei enää ollut raskaita maatilan töitä, mutta ei vielä tiedon tuomaa sitoutumista kasvatustehtäväänkään, kuten nykyään on. On se ollut helppoa antaa lasten vain olla ja touhuta omia juttuja, piestä, jos eivät ole kunnolla ja pistää pihalle itsekseen leikkimään jo pienestä saakka illoiksi ja viikonlopuiksi. Toista on tänä päivänä vanhemmuus. Täytyy irtautua omista lapsuuden traumoista, jotta ei jatkaisi niitä omille lapsilleen, olla läsnä, kasvattaa, ei vain tapoihin, mutta myös sosio-emotionaalisesti tasapainoiseksi ja itsensä tuntevaksi ihmiseksi. Aika vapaasti on meidän vanhemmat myös käyttäneet alkoholia kotonaan, ja tupakkaa, vaikka on ollut pieniä lapsia. Ei siitä ole välitetty. Ei ole koulusta tullut samaan tahtiin vaatimuksia vanhemmille viljan kautta kuin nykyään, eikä ole ollut harrastusrumbaa kuin harvoilla. Tämän päivän vanhemmat ovat paljon kovemmilla ja silti kotikasvatus on parantunut tuosta kultaisesta 80-luvusta huomattavasti. Kyllä sen jotenkin näkeekin esim. isovanhemmista, että paljon on heissä sellaista seesteistä olemista ja tarjousten selaamista ym. muuta tyhjänpäiväistä, johon tämän ajan vanhemmat eivät ehdi. Paljon enemmän on heillä ollut omaa aikaa kuin nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän päivän vanhemmille lasujen uhka tuo jatkuvan stressin. Koko ajan pitää peilata omaa toimintaa sitä vasten, että ylittyykö lasukynnys vai ei. Toisaalta koska kurinpito ylittää lasukynnyksen, niin perhe-elämä on jatkuvaa kaaosta, ainakin jollei lapsille ole vielä onnistuttu saamaan erityislapsidiagnoosia ja sitä kautta rauhoitettua heitä lääkkeillä.
Minä en saanut ikinä selkään, rangaistus oli paljon pahempi nimittäin pimeään komeroon telkeäminen ajaksi joka vaihteli puolesta tunnista tuntiin. Jos itkin tultiin huutamaan oven taakse että ole hiljaa siellä tai et pääse ikinä pois! Uskon että tästä johtuivat yökastelu, paniikkikohtaukset ja voimakkaat pimeänpelko sekä ahtaanpaikanpelko, kolmesta viimeisestä en ole päässyt aikuisenakaan eroon. Äitini ei suostu edes keskustelemaan oireideni yhteydestä noihin lapsuuden rangaistuksiin , sen verran suostui kommentoimaan etten voi muistaa "niitä paria hassua kertaa kun olit ihan pieni ". Kun muistutin kertoja olleen parikin viikossa ja että viimeisen kerran minut sullotiin komeroon 7 tai 8 vuotiaana, äiti sulkeutui kuin simpukka.
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt -95, joten lapsuudestani ei ole pitkä aika, mutta maailma muuttuu niin vauhdilla, että kyllä minultakin löytyy näitä aataminaikuisia kokemuksia. Sitä paitsi, ihmiset tapoineen eivät lineaarisesti siirry "kivikaudelta" 2020-luvulle, sillä jälkeenpäin mietittynä vastaani on tullut asioita, joista yleisesti on luovuttu jo kauan ennen syntymääni.
-Esim. kaverini suu todella pestiin saippualla eskarissa vuonna 2001,tai 2002,vaikka joku nyt väittikin, ettei mitään tällaista tapahtunut enää 80-luvun jälkeen. Steinerpäiväkoti Tampereella ja rangaistuksen alullepanija oli vanhempi hoitaja
-Ainakin pari kaveriporukasta sai selkään kotona. Toinen "pyllypiiskaa ja korvapuustia" sanojensa mukaan, toinen luunappeja ja tukkapöllyä, näitä olin itsekin kerran todistanut
-Päiväkodissa itkevälle lapselle saatettiin äyskäistä (ja yleensä äyskäistiinkin) että ole nyt hiljaa, muut pelästyy
-Jäähyt ja luokasta ulos heittäminen olivat juuri sopiva tapa käsitellä lasta, jota kiinnosti luokassa jalkapallon pelaaminen enemmän, kuin opiskelu
-Eläkeikää lähestyvä opettajani kertoi kaikelle kansalle oppilaiden sairauspoissaolojen syyt, läksytti oppilaita koko luokan kuullen (esim myöhässä ollut joutui luokan edessä kertomaan, miksi oli myöhässä) ja piti yhden pojan kusipäistä luonnetta aivan täysin hyvänä syynä kiusata ja simputtaa tätä silloinkin, kun tämä käyttäytyi hyvin
-Vammaisia lapsia kohdeltiin todella eri lailla, kuin terveitä ikätovereitaan. Lässytettiin, tarjottiin namusia ja annettiin kiilata terveiden ohi ruokajonossa. Vammaisen lapsen huono käytös katsottiin läpi sormien ja joskus jopa syytettiin tervettä ryhmätoveria provosoinnista. Kai tällä lellittelyllä haluttiin jotenkin täyttää sitä oletettua aukkoa vammaisen henkilön elämässä, tai säälittiin poloisen kohtaloa erilaisena. Ei lasuasia, mutta paheksuttavaa käytöstä aikuiselta näin nykynäkökulmasta
-Välillä äitini tarjosi ruokaa myös kavereilleni, tai heidän vanhemmat minulle. Nykyään kukaan ei ikimaailmassa uskaltaisi turvautua 7-vuotiaan vakuutteluihin siitä, että hänellä ei tosiaan ole allergioita.
Allergiat eivät muutenkaan olleet minun lapsuudessani niin yleisiä, kuin nyt. Pari maitoallergikkoa ja yksi keliaakikko luokallani oli ja heitä pidettiin vähän heiveröisinä.-Oli ihan jees, että 10-vuotiaat harjasivat ja hoitivat tuntemattoman hevosen yökuntoon, valvomassa saattoi olla muutamaa vuotta vanhempia teinejä.
-Vanhemmat eivät miettineetkään, että he viettäisivät aikaansa ulkona vahtimassa 10-vuotiaita lapsiaan, vaan sen ikäiset saivat pärjätä kaveriporukan voimin. Kotiintuloaika oli ja sitä yritettiin noudattaa kyselemällä kelloa ohikulkijoilta, kännykkää ei nääs ollut
-Pyöräilykypärä oli "nolge" ja siitä tuli "potta olo" joten sitä ei käytetty. Hevosen selkään, tai rinteeseen ei onneksi päässyt ilman pottaa enää
Menee vähän oa, mutta pitää muistaa, että ihmisen työura kestää parhaimmillaan sen yli 40. Eli joku 60-luvun karttakepinviuhuttaja on saattanut opettaa vielä 2000-luvulle saakka.
Vähän ihmetyttää kyllä tämä kelloasia: itse olen vm 88 ja sain ekan kännykän vuonna 1998 ja olin meidän luokan pojista toisiski viimeinen joka sellaisen sai. Eikö sinulla siis kymmenenvuotiaana (vuonna 2005?) ollut vielä puhelinta tai edes rannekelloa? Tuohon aikaan ainakin meilläpäin oli jo kaikilla ekaluokkalaisillakin joku halpis-motorola.
Vierailija kirjoitti:
Menee vähän oa, mutta pitää muistaa, että ihmisen työura kestää parhaimmillaan sen yli 40. Eli joku 60-luvun karttakepinviuhuttaja on saattanut opettaa vielä 2000-luvulle saakka.
Samaan tapaan tämän päivän jäähypenkittäjät jatkenevat sinne jonnekin 60-luvulle asti. Jääräpäisimmät tuskin luovuttavat edes silloin, kun jäähypenkittäminen kielletään, ja homman jatkaminen tapahtuu ei vain potkujen vaan myös sakon uhalla.
Vierailija kirjoitti:
"NYT ULOS TÄÄLTÄ KUN MINÄ SIIVOAN ! ULOS!" Kuulostaako tutulta ? :D Lapsuuteni oli onnellinen ja äitini ihana ihminen, mutta siivouspäivänä minut ja veli ajettiin ulos talosta.
Ei kuulosta :D Meillä lapset otettiin siinä 6-7v alkaen mukaan siivoamaan. Omien huoneiden lisäksi imuroimme ja luuttusimme eteisen ja olkkarin ja siivosimme vessat. Lauantaisin oli siivouspäivä ja muutama tunti siinä aina aamupäivästä meni
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt -95, joten lapsuudestani ei ole pitkä aika, mutta maailma muuttuu niin vauhdilla, että kyllä minultakin löytyy näitä aataminaikuisia kokemuksia. Sitä paitsi, ihmiset tapoineen eivät lineaarisesti siirry "kivikaudelta" 2020-luvulle, sillä jälkeenpäin mietittynä vastaani on tullut asioita, joista yleisesti on luovuttu jo kauan ennen syntymääni.
-Esim. kaverini suu todella pestiin saippualla eskarissa vuonna 2001,tai 2002,vaikka joku nyt väittikin, ettei mitään tällaista tapahtunut enää 80-luvun jälkeen. Steinerpäiväkoti Tampereella ja rangaistuksen alullepanija oli vanhempi hoitaja
-Ainakin pari kaveriporukasta sai selkään kotona. Toinen "pyllypiiskaa ja korvapuustia" sanojensa mukaan, toinen luunappeja ja tukkapöllyä, näitä olin itsekin kerran todistanut
-Päiväkodissa itkevälle lapselle saatettiin äyskäistä (ja yleensä äyskäistiinkin) että ole nyt hiljaa, muut pelästyy
-Jäähyt ja luokasta ulos heittäminen olivat juuri sopiva tapa käsitellä lasta, jota kiinnosti luokassa jalkapallon pelaaminen enemmän, kuin opiskelu
-Eläkeikää lähestyvä opettajani kertoi kaikelle kansalle oppilaiden sairauspoissaolojen syyt, läksytti oppilaita koko luokan kuullen (esim myöhässä ollut joutui luokan edessä kertomaan, miksi oli myöhässä) ja piti yhden pojan kusipäistä luonnetta aivan täysin hyvänä syynä kiusata ja simputtaa tätä silloinkin, kun tämä käyttäytyi hyvin
-Vammaisia lapsia kohdeltiin todella eri lailla, kuin terveitä ikätovereitaan. Lässytettiin, tarjottiin namusia ja annettiin kiilata terveiden ohi ruokajonossa. Vammaisen lapsen huono käytös katsottiin läpi sormien ja joskus jopa syytettiin tervettä ryhmätoveria provosoinnista. Kai tällä lellittelyllä haluttiin jotenkin täyttää sitä oletettua aukkoa vammaisen henkilön elämässä, tai säälittiin poloisen kohtaloa erilaisena. Ei lasuasia, mutta paheksuttavaa käytöstä aikuiselta näin nykynäkökulmasta
-Välillä äitini tarjosi ruokaa myös kavereilleni, tai heidän vanhemmat minulle. Nykyään kukaan ei ikimaailmassa uskaltaisi turvautua 7-vuotiaan vakuutteluihin siitä, että hänellä ei tosiaan ole allergioita.
Allergiat eivät muutenkaan olleet minun lapsuudessani niin yleisiä, kuin nyt. Pari maitoallergikkoa ja yksi keliaakikko luokallani oli ja heitä pidettiin vähän heiveröisinä.-Oli ihan jees, että 10-vuotiaat harjasivat ja hoitivat tuntemattoman hevosen yökuntoon, valvomassa saattoi olla muutamaa vuotta vanhempia teinejä.
-Vanhemmat eivät miettineetkään, että he viettäisivät aikaansa ulkona vahtimassa 10-vuotiaita lapsiaan, vaan sen ikäiset saivat pärjätä kaveriporukan voimin. Kotiintuloaika oli ja sitä yritettiin noudattaa kyselemällä kelloa ohikulkijoilta, kännykkää ei nääs ollut
-Pyöräilykypärä oli "nolge" ja siitä tuli "potta olo" joten sitä ei käytetty. Hevosen selkään, tai rinteeseen ei onneksi päässyt ilman pottaa enää
Menee vähän oa, mutta pitää muistaa, että ihmisen työura kestää parhaimmillaan sen yli 40. Eli joku 60-luvun karttakepinviuhuttaja on saattanut opettaa vielä 2000-luvulle saakka.
Vähän ihmetyttää kyllä tämä kelloasia: itse olen vm 88 ja sain ekan kännykän vuonna 1998 ja olin meidän luokan pojista toisiski viimeinen joka sellaisen sai. Eikö sinulla siis kymmenenvuotiaana (vuonna 2005?) ollut vielä puhelinta tai edes rannekelloa? Tuohon aikaan ainakin meilläpäin oli jo kaikilla ekaluokkalaisillakin joku halpis-motorola.
Ei, sain ekan kännykän vuonna 2008, vähän ennen, kuin täytin 13, kaverini saivat siinä parin kuukauden aikana omat puhelimensa, varmaan kertoivat vanhemmilleen, että minullakin oli. Olin tosin luokaltani viimeinen, joka puhelimen sai.
Minulla taisi olla 6-7-vuotiaana parikin rannekelloa, kun opettelin tuntemaan kellon, mutta sitten se jotenkin vain jäi, enkä jostain syystä vain tajunnut pyytää vanhemmilta uutta. Vanhempani olivat vähän sellaisia, että he eivät ns maalaisjärjellä ostaneet minulle mitään, jos en itse mennyt pyytämään ja olin aika ujo pyytämään uutta tavaraa itselleni. Sitä en tiedä, miksi kenelläkään kaverillani ei kelloa ollut, tosin ei heistä kaikilla ollut kotiintuloaikojakaan, tai päivällistä pöydässä
Kävelin tai pyöräilin yksin eskarimatkat, 3 km.