Lue keskustelun säännöt.
Luetellaan asioita jotka omassa lapsuudessa olivat normaaleja, joista nykyisin tehtäisiin lasu
03.11.2019 |
Tai aikuisten toimintatapoja, joista nykyisin saisivat vähintään paheksuntaa osakseen.
Itse aloitan tukkapöllyllä ja luunapeilla.
Meillä oli kotona myös oma "rauhoitushuone", eli vierashuone johon jouduin jäähylle jos kiukuttelin (2-4 v).
Jäähyn aikana huoneesta sammutettiin valot. Luulen muuten pimeänpelkoni juontajan juurensa tästä.
Seurakunnan päiväkerhossa jouduin muista eristettynä syömään, koska minulla oli työntekijän mielestä ollut ylimielinen katse ruokarukouksen aikana. Huone jossa jouduin yksin syömään evääni, oli joku seurakunnan tila, samassa rakennuksessa kylläkin kuin kerhotilat. Seinällä oli valtava mustavalkoinen taulu Jeesuksesta orjantappurakruunu päässä ja kärsivä ilme kasvoillaan. Pelottava taulu :D
Olen syntynyt vuonna -88, eli en edes ole kovin vanha, mutta tuollaista silloin 90-luvun alussa.
Kommentit (345)
Toi autoilujuttu oli mahtava. Koira putos takahyllyltä päälle, ja äidillä oli pikkuinen filtissä etupenkillä. Sen minäkin muistan että isäntä poltti ja ilma oli sakeena savusta. Ei silloin kaikesta nipotettu. Kahvi piristi lastakin. Kummallista ettei kukaan meistäkään uimareissuilla hukkunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos tuli koulussa kipeäksi ei vanhempia soitettu hakemaan vaan ihan itse sai kävellä kotiin. Itsestäni ihan käsittämätöntä että noin on voitu toimia, kilometrikin on paljon kuumeiselle lapselle käveltäväksi.
No eihän tuossa ole järkeä jos vanhemmalla on vaikka yli tunnin työmatka ja koti olisi vaikka 500 metrin päässä koulusta. Jos muutenkin kulkee koulumatkat yksin niin ihan hyvin voi kotiinkin kulkea.
Vierailija kirjoitti:
Jos tuli koulussa kipeäksi ei vanhempia soitettu hakemaan vaan ihan itse sai kävellä kotiin. Itsestäni ihan käsittämätöntä että noin on voitu toimia, kilometrikin on paljon kuumeiselle lapselle käveltäväksi.
Ei kaikilla ole autoa, joutuisi se lapsi silti kävelemään jos autoton vanhempi tulee hakemaan.
Vierailija kirjoitti:
Hain 9-vuotiaana säännöllisesti pikkuveljeni eskarista.
Sama, tosin itse olin 7 v ja pikkuveljeni 5 v kun lähti mukaani päiväkodista päästessäni koulusta. Ei tuolloin ollut ainakaan meidän lähellä iltapäiväkerhoja joihin mennä, oltiin useampi tunti yksin kotona ennenkuin vanhemmat tuli töistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me kasarikakarat pyörittiin aamusta iltaan ulkona ties missä, pienemmät isompien seassa, ajettiin pyörillä ilman kypäriä ja käytiin keskenään uimassa, vanhemmat luotti että kyllä ne pärjää ja tulee yöksi kotiin. Aikuiset veti röökiä sisällä ja autossa, vauvaakin saatettiin syöttää rööki suussa eikä kyse ollut sosiaalitapauksista vaan tavallisista hyvätuloisista perheistä. Jos perheessä oli lemmikkikissa se juoksi vapaana pitkin korttelia, sisäkissa oli ihan utopistinen ajatus. Eikä mitään punkkisyynejä tehty, ei koirille kissoille eikä kakaroille! Ei myöskään käytetty aurinkorasvaa muuten kuin etelänlomilla ja kesälomaan kuuluikin olennaisena osana punaisiksi kärähtäneet hilseilevät olkapäät. Yksi lapsuuskaverini jolla oli pitkähkö, slaavilaistyyppinen nenä poltti aina nenänpäänsä...
Opettajat sai pestä suun saippualla, läimiä karttakepillä sormilla ja heittää (kirjaimellisesti!) käytävään.
Ei ollut aurinkorasvaa, ei. Olen yksi niistä, joiden nenä, otsa ja posket kärähtivät punaisiksi, ja sitten hilseilivät. Nyt käyn ihotautisairaalassa syöpäkontrollissa kerran vuodessa, ja kasvaimia poistetaan joka kerralla leikkauksella. - Silloin ei niin rasvailtu, mutta ei ollut tietoa tarpeeksi vanhemmilla sen enempää kuin terveyshenkilökunnallakaan. Ja nykyisin otsonikerroksen ohettua on Suomessa säteilyn määrä yhtä vahva/yhtä paljon kuin Välimerenmaissa 1970-luvulla. Eli suojatkaa auringonsäteiltä itsenne ja lapsenne, etenkin lapsenne.
Ikävää, että sinun lapsuudessa ei ole tästä huolehdittu, mutta ironista kyllä, sun huolesi otsonikadosta kuulostaa nyt aika 80-lukulaiselta. Silloin nimenomaan otsoni alkoi hupenemaan hyvin paljon uskottua nopeammin ja ihmisiä syyllistettiin pitkään jopa hiuslakan käytöstä, koska otsoni tuhoutuu. Otsonikato on saatu nyt aika lailla aisoihin, muutos tulee viivellä, joten vahingon peruuntumisen on todettu alkavan jo 2020-luvulla eli ihan pian. Oli sen ajan trendijuttuja otsonikato ja happosateet, joita ei enää tarvitse pahemmin kauhistella, sillä kumpikin on aika hyvin hoidossa. Ois voinut edes osan tuostakin ajasta käyttää esim. ilmaston muutoksesta puhumiseen, niin ois nyt ehkä tilanne parempi.
Suomessa otsonikadon ei ole todettu vaikuttavan yksilön saamaan säteilyannokseen lainkaan, joten en tiedä mistä olet tämän Välimeri-vertauksen saanut. Siinä olet kyllä oikeassa, että varsinkin lapsia pitäisi suojata UV-säteilyltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alakouluikäisen hampaiden reikiintyminen. Eikö siitä nykyään voi tulla jopa lasu?
Niinpä. Ensimmäinen hammasharja tuli ekaluokalla koulusta. Mutta eipä äiti ikinä illalla kysynyt, että onko hampaat pesty. Hammassärky oli yöaikaan joskus aivan kauhea. Poskihampaat olivat hirveässä kunnossa, ja vasemman yläkakkosen etupinnassa iso, ruskea, ruma reikä. Nuo ongelmat eivät vanhempia kiinnostaneet. Itkeä sai öisin kaikessa rauhassa. Sitten eräs sukulaisnainen sanoi, että hän ottaa tuon tytön mukaansa kun on menossa hammaslääkäriin itse. Olin ehkä viisivuotias kun istuin ekakerran hammaslääkärin tuoliin, ja lääkäri kiskoi sen etuhampaan pois. Minua ihmetyttää, että eikö äitiäni yhtään hävettänyt, että pienellä tyttärellä oli niin selkeästi näkyvä reikä hampaassa. Onneksi sitten murkkuiässä aloin itse huolehtimaan tosi hyvin pysyvistä hampaistani, joten nyt kuusikymppisenä minulla on hyvät hampaat, joihin hiljattain kävin laitattamassa valkaisunkin.
Uraa tekevät vanhempani eivät läheskään aina ehtineet hakea päivähoidosta ennen kuin päiväkoti meni kiinni. Niinpä usein odottelin viimeisenä ärtyneen hoitotädin kanssa. Ei jäänyt traumoja, välillä pääs sisälle syömään hapankorppua juustolla ja sai lasin mehua. Tää oli ysärin alkupuolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan ne kauhun englanninkielentunnit 70-luvulla😱
Naisopettaja kyseessä. Kyllä vietiin itsetunto ja halu opetella englantia.
Opettaja huusi kuin hinaaja jos sanoit väärin ja vielä pahempaa oli se pirullinen nauru ja ivaaminen.
Kaikkein pahinta oli kun opettajalla oli valmiina lappuja, joissa oli naru ja teksti AASI.
Tällaisen sai kaulaansa, jos ei tiennyt.
Toki lempioppilaita ei näin kohdeltu.
Lempioppilaat olivat mallina tyhmille oppilaille.
Voitte arvata miten kävi luokan aroille ja ujoille oppilaille? Kummasti iski sairaus aina päivinä kun oli englantia.
Poissaolot kukoistivat ja lisää huutoa.
Näin Etelä-Pohjanmaalla eräässä ala-asteen koulussa.
Vierailija kirjoitti:
Jos tuli koulussa kipeäksi ei vanhempia soitettu hakemaan vaan ihan itse sai kävellä kotiin. Itsestäni ihan käsittämätöntä että noin on voitu toimia, kilometrikin on paljon kuumeiselle lapselle käveltäväksi.
Meillä oli muuten sama mutta opettaja kysyi aina "miten kaukana sinä asuitkaan?" ja jos oli mahatauti ei todellakaan laitettu kävelemään ja oksentamaan tienposkeen vaan soitettiin hakija tai taksi vei kotiin koulun piikkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vm -76 ja pikkuveli -86. Hän aloitti päiväkodissa alle vuoden vanhana ja minä hain hänet sieltä usein kotiin ennen kuin äiti pääsi töistä. Kun olin 13v vanhemmat lähtivät viikoksi kanarialle pikkuveljen kanssa, minä jäin kotiin koska koko perheen matkaan ei ollut varaa.
Olen 70-luvun lapsi. Ja todellakin saanut tukkapöllyä ja isältä myös remmiä paljaalle takapuolelle. Todella paljon oli yksin avain kaulassa.
Opettajan käyttivät voimaa, jos mukula ei ollut tunneilla hiljaa. Kunnolla käsivarresta kiinni ja käytävään. Ilkeilivät myös vanhempien asioista julkisesti.
Muistan myös, että meidät lapset jätettiin kotiin yksin nukkumaan ja vanhemmat lähtivät tansseihin. Tulivat kännissä kotiin kahden jälkeen kun ravintola suljettiin. Me lapset oltiin 4-7 vuotaita. Samoin tehtiin sukulaisten perheissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei nyt lasua, mutta muuten oli 90-luvulla ihan normaalia ja nykyään paheksutaan:
- Mehua tuttipullosta
- Sokeroitua banaanijukurttia aamupalaksi
- Suklaavanukasta välipalaksi
- Lapsi tulee koulusta kotiin ja on muutaman tunnin itsekseen
- Ei kai nyt lasua sentään, mutta järkytyin tosi paljon kun sain tietää erään uusperheen pääsiäisenvietosta (eli siis vain puoli vuotta sitten, lapset n. 8 ja 10 vee):
-aamiaiseksi sokeroitua jugurttia ja suklaamuroja
-illalliseksi aikuisten ruokaa (eli ei välttämättä lasten mieleen koska piti tavata jotain uusmummeja)
- paljon karkkeja ja pääsiäismunia välipalaksi, kakkuja koko pyhän ajan
- Kaikki läsnäolleet aikuiset tissuttelivat, siis myös uusmummit
Mutta tämähän ei minulle kuulu.
Vain 10 v. sitten mietin lasua kun näin kun eräs tuttava alkkis-mies "leikki" veljensä ja siskonsa tyttöjen kanssa. Kyseessä oli kaikkien mielestä ihan normi kanssakäymistä vaatteet päällä, muitten ihmisten läsnä ollessa. Tänään ehkä ei ajateltaisi niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksikään ap:n mainitsemista ei kuulunut lapsiuteeni. Tämä 70-luvulla. Älä luule, että omat kokemuksesi olisi olleet normi.
Meillä tarhassa sai tukkapöllyä kotona vähintään joka toinen. Ja ihan 90-luvun alussa.
Ruumiillinen kuritus oli jo kiellettyä. Tarhan tädit olisi pitänyt viedä oikeuteen, jos tuo edes on totta. 80-luvulla ei päiväkodissa ollut mitään tuollaista.
Lasten kuritusväkivalta kiellettiin vuonna 1984 joten hyvin kerkesi 70 luvulla syntynyt 80-luvulla tukkapöllyillä kuorrutetuksi myös päiväkodissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Piiska, auto ilman turvavöitä, piiska, henkinen lannistaminen, eriarvoistaminen( sisarus sai enemmän ja harrasti enemmän kuin minä).
Vm 84
Vierailija kirjoitti:
Pikkutytöt jahtasi poikia tarhassa ja koitti väkisin pussailla. vai onko vielä ok? Jäi traumat moneksi vuodeksi .
ex pikkupoika
Meillä oli kyllä yli-innokas poika tarhassa, ketä yritti väkisin pussata kaikkia :D Ei jääny traumoja, kun vaihto uhria heti lyönnin jälkeen. Olisikohan sekin ollu lasun paikka
ex pikkutyttö
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelattiin lapsena pikkukaupungin juoppojen kanssa jalkapalloa urheilukentällä. 80-luvulla tämä oli OK.
Miksi moisesta tehtäisiin lasu edelleenkään? Jos "juopot" ovat ihan kivoja lapsille ja kaikilla on hauskaa. Se on sitten eri asia, jos tarjotaan lapsillekin huikkaa :)
Poikani 8v tuli yks päivä kotiin futiskentältä ja kertoi, että olivat menneet kavereidensa kanssa kysymään joitain aikuisia pelaamaan futista kanssaan. Okei... Olivat kuulemma olleet "juomassa kaljaa" kentän laidalla. Pelasivat ja kivaa oli ollut kuulemma kaikilla. Itseni on vaikea nähdä tilannetta pahana... tietäen että ne aikuiset ovat aika pohjalla ja lapset saattoi tuoda vähän iloa niidenkin elämään.
Tietenkin puhun lapseni kanssa vaaroista, mitä vieraisiin ihmisiin tulee enkä ole sinisilmäinen kenenkään suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Muistan ne kauhun englanninkielentunnit 70-luvulla😱
Naisopettaja kyseessä. Kyllä vietiin itsetunto ja halu opetella englantia.
Opettaja huusi kuin hinaaja jos sanoit väärin ja vielä pahempaa oli se pirullinen nauru ja ivaaminen.
Kaikkein pahinta oli kun opettajalla oli valmiina lappuja, joissa oli naru ja teksti AASI.
Tällaisen sai kaulaansa, jos ei tiennyt.
Toki lempioppilaita ei näin kohdeltu.
Lempioppilaat olivat mallina tyhmille oppilaille.
Voitte arvata miten kävi luokan aroille ja ujoille oppilaille? Kummasti iski sairaus aina päivinä kun oli englantia.
Poissaolot kukoistivat ja lisää huutoa.
Näin Etelä-Pohjanmaalla eräässä ala-asteen koulussa.
Herranjumala!!!
ei käytetti rivoja sanoija vaan pyypyy. nkyään jos sanoo pyypyy tai puhuu pyypyysanoilla niinnhetihän siitä kaakaamyrsky syntyy!
Kotona tukkapöllyt (niin että nostettiin hiuksista ilmaan), piiska paljaalle takapuolelle, enkä edes aina tienny mitä pahaa olin tehnyt, en tiedä tänäkään päivänä. Päiväkodissa/hoitopaikassa joskus 4-6veenä hoitotäti poltti sisällä. Lisäksi pakotti päiväunille huoneeseen joka lukittiin, koska päiväunethan muuten nukutaan rauhassa eikä siellä leikitä, riehuta eikä naureta, eikä sieltä poistuta ennen kuin tullaan herättämään. Siinähän tuli sitten perehdyttyä pariin kertaan sängynkastelun ihmeelliseen maailmaan. Eikä muuten jäänyt salaisuudeksi, ei kotiväen sen enempää kuin hoitotädinkään puolelta. Kiva, todella kiva. Vm 84.
Jos tuli koulussa kipeäksi ei vanhempia soitettu hakemaan vaan ihan itse sai kävellä kotiin. Itsestäni ihan käsittämätöntä että noin on voitu toimia, kilometrikin on paljon kuumeiselle lapselle käveltäväksi.