Lue keskustelun säännöt.
Erotilanne. Miten saan selvitettyä mieheni yrityksen arvon?
03.11.2019 |
Mietin, miten omaisuutemme jakautuvat. Paljonko arvo on suhteessa esim. autoon, veneeseen ja kesähuvilaan.
Ja kuka näitä virallisesti selvittää, sanotaanko häntä pesänjakajaksi ja kuinkakohan paljon sellainen apu kustantaa?
Inhottava tilanne. Haluaisin kuitenkin, että lopputulos on kaikille reilu.
Kommentit (221)
Vierailija kirjoitti:
Täälläkin valitettavan moni meinaa, että miehen kuuluu saada hankkia omaisuutta ja varallisuutta, kun vaimo kotona hoitaa miehen lapsia, eikä näin ollen voi olla hankkimassa itsekin sitä omaisuutta.
Nämä miehetkin ovat kuitenkin perheen halunneet, mutta eivät ole olleet valmiita luopumaan töistään . Jonkunhan perhe on elätettävä, aivan oikein, mutta jonkun se perhe on hoidettavakin ja varsinkin ne lapset pieninä. joten kyllä sen perheen hoitajankin on jotakin "palkkaa" saatava, jos niin ikävästi käy, että ero tulee.
Teidän tapauksen, jossa nainen meni nuorena naimisiin maajussin kanssa. Avioehto tehtiin , mutta sen piti purkautua, kun pari olisi ollut tietyn aikaa naimisissa. Nainen jätti työnsä, koska tila oli suuri ja töitä paljon, eikä mies niistä yksin suoriutunut. Parilla oli yksi lapsi.
Avioliitto kesti 40v ja päättyi miehen kuolemaan. Nainen sai huomata olevansa tyhjän päällä. Koko elämänsä tilalla töitä tehneenä, ei omistanut mitään ja eläkettäkään ei ollut kertynyt, koska mies ei sitä ollut maksanut ja kaikki rahaliikenne oli kulkenut miehen kautta.
Naiselle ei siis edelleen voimassa olleen avoiehdon mukaan(vaikka mies oli muuta väittänyt) jäänyt mitään, vain vaatteet päälle. Heidän lapsensa peri kaiken.
Hauska jäädä yli 60v tyhjän päälle ja koko elämänsä toisen (miehen) varallisuutta kasvatten.
Tietenkin menee lapsille ja lain mukaan vaimo saa asua elämänsä loppuun tuossa asunnossa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viestissä nro 16 ap kertoo, ettei miehen yrityksessä ole työntekijöitä, mutta tuottavaa varallisuutta on kaksi miljoonaa.
Mikä yritysmuoto ja millä työllä mies on omaisuuden hankkinut, kerro ap?
Jos ei ole työntekijöitä, mies on hankkinut varallisuuden, tekemällä töitä aivoillaan.
Hän on siis joko lakimies, lääkäri, kirjanpitäjä, konsultti tai muu sellainen.
Siis ei ole osakeyhtiö vaan mies on ammatinharjoittaja. Jos taas on avoin tai kommandiittiyhtiö on olemassa on ainakin äänetön yhtiömies.
Mies voi olla myös jonkun käsityöammatin harjoittaja, mutta niillä harvemmin kerätään miljoonia sijoitettaviksi.
Jos ero tulee, eikä osituksesta päästä sopuun, oikeus määrää pesänjakajan, joka hoitaa omaisuuden arvon selvittämisen.
Jos se ei tyydytä toista osapuolta, asiasta voi riidellä oikeudessa niin kauan, kuin jomman kumman rahat riittää, ja kun oikeus antaa lopullisen päätöksen asiasta.
Hyvin selkeää ja yksinkertaista, ei kannata vatvoa asiaa av-palstalla.
Höpsis. Suurin osa lakimiehistä, lääkäreistä, konsulteista, kirjanpitäjistä ym. yksinyrittäjistä toimii osakeyhtiömuodossa.
Yhtiömuodon määrittää lähinnä liikevaihto ja oma intressi. Ei se mitenkään liity siihen onko työntekijöitä tai mikä ammatti on. Jos liikevaihto on yli 100 000 € niin kannattaa olla oy. Tai jos haluaa kikkailla eräiden juttujen kanssa liittyen taseeseen ja osinkoihin vs. palkkaan.
Itseasiassa yhtiömuodolla ei ole mitään tekemistä liikevaihdon kanssa, sille täytyy löytyä muita perusteita ja verottaja todellakin katsoo nimenomaan näitä muita perusteita eikä liikevaihtoa. Tiedän esimerkiksi yhden lääkärin joka sai verottajalta isot mätkyt koska verottaja katsoi ettei osakeyhtiölle ollut perusteita kun kyseinen henkilö työskenteli yhdessä toimipisteessä ja yksin. Kyllä verottajaa kiinnostaa nämä koska osakeyhtiön perustaminen tuollaisessa tilanteessa on lähinnä verosuunnittelua.
Äärimmäisen vaikea uskoa. Olet ehkä käsittänyt jotain väärin. Suomessa saa perustaa sen yhtiömuodon jonka haluaa ja toimia sillä oli sitten yksin tai työntekijöitä tai liikevaihto 2 milj tai 2 k.
Siitä vaan kysymään verottajalta, saatat ehkä oppia jotain uutta. Tästä on itseasiassa ihan korkeimmassa oikeudessa käsitelty ennakkokeissi jossa palkkaosingot katsottiin lääkäreiden ansiotuloksi ja verotettiin jälkikäteen siten. Joten vaikka verovelvollisen oikeus on saada valita yhtiömuoto vapaasti niin verottaja saattaa silti tulkita asioita eri tavalla. Jostain syystä verottajan mielestä yhtiömuodon valitseminen on veronkiertoa, ystäväni joutui tähän syyniin nimenomaan vaihdettuaan itsensä elinkeinonharjoittajasta osakeyhtiöksi. Verottajan nimenomainen kanta oli että osakeyhtiölle ei ole muita perusteita kuin verojen kierto.
Tässä esimerkiksi linkki tähän yhteen KHO:n tapaukseen:
https://www.lrhto.fi/blogi/2018/laakariyhtioiden-yhtiojarjestelyt-veros…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä naiset aina sönköttävät , että ovat nostaneet yrityksen arvoa kotona lapsia hoitamalla?
Niin ne duunareittenkin vaimot tekee, samoin käyvät itse töissä. Mutta kummasti sitten yrittäjien vaimot ovatkin bisnesguruja ja "yrittäjiä" kotona maatessaan.
Laki ei ota kantaa siihen, että onko yrittäjän vaimo maannut kotona, kylpenyt kotona, pettänyt kotona, käynyt päivät palkkatyössä, hillunut kaikki päivät kauppakeskuksissa shoppailemassa tai stalkannut yrittäjämiestään lähistön metsiköstä kiikareilla. Laki sanoo, että puolison yritys on avio-oikeuden alaista omaisuutta riippumatta siitä miten toinen puoliso päivänsä viettää.
Se ei ollutkaan pointtini. Sisälukutaito vissiin vähän hukassa?
Pointti oli se, että naiset väittävät nostavansa yrityksen arvoa kotona lojumalla.
Menikö nyt jakeluun?
Entä jos mies on "lojumassa" kotona ja nainen yrittäjä?
Meillä mies on ollut kotona ja olin äitiyslomalla 3kk kun palasin työelämään ja yritystoimintaan. Lapsia kolme.
Ja kyllä, yrittämisen mahdollisti n. 15v ajan mieheni. Ja jos ei olisi ollut sellaista tyyppiä, yritystoiminta olisi ollut mahdotonta.
Kaikilla ei ole lapsia.
No miten usein lapsettoman parin vaimo käyttää tällaista mahdollistamisargumenttia? Eikös ne nimenomaan ole kotiäitejä?
-Eri
Ehkä sitten kannattaisi huomioida vain kotivuosina syntynyt arvonnousu.
Täh? Työssäkäyvienkö ei tarvitse hoitaa lapsia tai kotia? Jos vaimo hoitaa työpäivän jälkeen lasten hoidostahaut, päivälliset sun muut miehen tehdessä pitkää päivää, niin tämähän nimenomaan on sitä mahdollistamista.
Lakihan jakaa yrityksen arvon, vaikka yrittäjä tekisi 60 % työaikaa ja hoitaisi kodin ja työssäkäyvä olisi töissä 100 %. Reilua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä naiset aina sönköttävät , että ovat nostaneet yrityksen arvoa kotona lapsia hoitamalla?
Niin ne duunareittenkin vaimot tekee, samoin käyvät itse töissä. Mutta kummasti sitten yrittäjien vaimot ovatkin bisnesguruja ja "yrittäjiä" kotona maatessaan.
Laki ei ota kantaa siihen, että onko yrittäjän vaimo maannut kotona, kylpenyt kotona, pettänyt kotona, käynyt päivät palkkatyössä, hillunut kaikki päivät kauppakeskuksissa shoppailemassa tai stalkannut yrittäjämiestään lähistön metsiköstä kiikareilla. Laki sanoo, että puolison yritys on avio-oikeuden alaista omaisuutta riippumatta siitä miten toinen puoliso päivänsä viettää.
Se ei ollutkaan pointtini. Sisälukutaito vissiin vähän hukassa?
Pointti oli se, että naiset väittävät nostavansa yrityksen arvoa kotona lojumalla.
Menikö nyt jakeluun?
Entä jos mies on "lojumassa" kotona ja nainen yrittäjä?
Meillä mies on ollut kotona ja olin äitiyslomalla 3kk kun palasin työelämään ja yritystoimintaan. Lapsia kolme.
Ja kyllä, yrittämisen mahdollisti n. 15v ajan mieheni. Ja jos ei olisi ollut sellaista tyyppiä, yritystoiminta olisi ollut mahdotonta.
Kaikilla ei ole lapsia.
No miten usein lapsettoman parin vaimo käyttää tällaista mahdollistamisargumenttia? Eikös ne nimenomaan ole kotiäitejä?
-Eri
Ehkä sitten kannattaisi huomioida vain kotivuosina syntynyt arvonnousu.
Täh? Työssäkäyvienkö ei tarvitse hoitaa lapsia tai kotia? Jos vaimo hoitaa työpäivän jälkeen lasten hoidostahaut, päivälliset sun muut miehen tehdessä pitkää päivää, niin tämähän nimenomaan on sitä mahdollistamista.
Lakihan jakaa yrityksen arvon, vaikka yrittäjä tekisi 60 % työaikaa ja hoitaisi kodin ja työssäkäyvä olisi töissä 100 %. Reilua?
Niin, tuollaisissa pareissa se enemmän töitä tehnyt ei varmaan käytä sitä mahdollistamisargumenttia? Ja ihan yhtä lailla se omaisuus jaetaan silloinkin, jos tuo 100% työpäivää tehnyt on maksanut talot ja mökit ja yrittäjän toiminta olisi lähinnä pikku puuhastelua. Ihan yhtälailla sitä työssäkäyvää harmittaa maksella niitä tasinkoja.
Kolmanneksi, laki ei jaa yhtään mitään. Se omaisuus menee puoliksi sen takia, että kaksi oikeustoimikelpoista aikuista on aikanaan ihan itse päätyneet sopimaan, että eron tullessa kaikki omaisuus laitetaan puoliksi. Se, että sopimuksista pidetään kiinni on lähtökohtaisesti reilua.
Huoh tätäkin ketjua. Lähtökohtaisesti pariskuntien pitäisi vetää yhtä köyttä ja tukea toista, eikä olla toistensa vihollisia. Raha on kyllä kumma asia. Se saa ihmiset tekemään ihan hulluja asioita, kuten riitelemään ja syyllistämään. Ei tosin kyse ole pelkästään puolisoista, kyllä niitä perintöriitoja on varmasti yhtä paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen kyllä ihan onnellisesti naimisissa, mutta olen tukenut miestäni yrittäjyydessä ja hoitanut huomattavasti enemmän lapsia ja kotia sillä aikaa, kun hän on paiskinut töitä. Yrityksellä ei ole työntekijöitä, mutta tuottavaa varallisuutta noin kaksi miljoonaa.
Eron tullen kaikki pitäisi jättää miehelle? Ok, ei kuulosta kovin reilulta.
Saat kuitenkin ihan tuntuvat elarit eron jälkeen, joten sinuna en alkaisi sörkkiä itse tuohon mitenkään ennen eroa.
Ei vaimo Suomessa mitään elareita saa vaan osituksessa puolet varallisuudesta. Lapsille määrätään elatus, jos niitä on.
Erohakemukseen voi merkitä, että haluaa toimitettavaksi omaisuuden osituksen. Menee samalla hakemusmaksulla kuin erokin. Käräjäoikeus määrää pesänjakajan. Varojen pimittäminen osituksessa on rikos.
Vierailija kirjoitti:
Huoh tätäkin ketjua. Lähtökohtaisesti pariskuntien pitäisi vetää yhtä köyttä ja tukea toista, eikä olla toistensa vihollisia. Raha on kyllä kumma asia. Se saa ihmiset tekemään ihan hulluja asioita, kuten riitelemään ja syyllistämään. Ei tosin kyse ole pelkästään puolisoista, kyllä niitä perintöriitoja on varmasti yhtä paljon.
Eiköhän se yleensä mene niin päin, että se yhtä köyttä vetäminen loppuu ennen eroa. Ellei loppuisi ei usein tulisi koko eroakaan. Sinänsä on minusta vähän absurdia moittia eropariskuntia siitä ettei tueta kumppania. Eron syytkin voivat olla sellaiset, ettei se tukeminen paljon nappaa. Vaikea vetää yhtä köyttä ihmisen kanssa, joka vaihta viidentoista vuoden liiton päätteeksi pettää ja jättää erityisen törkeällä tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh tätäkin ketjua. Lähtökohtaisesti pariskuntien pitäisi vetää yhtä köyttä ja tukea toista, eikä olla toistensa vihollisia. Raha on kyllä kumma asia. Se saa ihmiset tekemään ihan hulluja asioita, kuten riitelemään ja syyllistämään. Ei tosin kyse ole pelkästään puolisoista, kyllä niitä perintöriitoja on varmasti yhtä paljon.
Eiköhän se yleensä mene niin päin, että se yhtä köyttä vetäminen loppuu ennen eroa. Ellei loppuisi ei usein tulisi koko eroakaan. Sinänsä on minusta vähän absurdia moittia eropariskuntia siitä ettei tueta kumppania. Eron syytkin voivat olla sellaiset, ettei se tukeminen paljon nappaa. Vaikea vetää yhtä köyttä ihmisen kanssa, joka vaihta viidentoista vuoden liiton päätteeksi pettää ja jättää erityisen törkeällä tavalla.
Ap kuitenkin miettii jo miehensä yrityksen rahoja, vaikkei ole edes eroamassa. Se on kylmää laskelmointia ja saa ap:n näyttämään siltä, että mies on se vihollinen, jota vastaan täytyy hyökätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh tätäkin ketjua. Lähtökohtaisesti pariskuntien pitäisi vetää yhtä köyttä ja tukea toista, eikä olla toistensa vihollisia. Raha on kyllä kumma asia. Se saa ihmiset tekemään ihan hulluja asioita, kuten riitelemään ja syyllistämään. Ei tosin kyse ole pelkästään puolisoista, kyllä niitä perintöriitoja on varmasti yhtä paljon.
Eiköhän se yleensä mene niin päin, että se yhtä köyttä vetäminen loppuu ennen eroa. Ellei loppuisi ei usein tulisi koko eroakaan. Sinänsä on minusta vähän absurdia moittia eropariskuntia siitä ettei tueta kumppania. Eron syytkin voivat olla sellaiset, ettei se tukeminen paljon nappaa. Vaikea vetää yhtä köyttä ihmisen kanssa, joka vaihta viidentoista vuoden liiton päätteeksi pettää ja jättää erityisen törkeällä tavalla.
Ap kuitenkin miettii jo miehensä yrityksen rahoja, vaikkei ole edes eroamassa. Se on kylmää laskelmointia ja saa ap:n näyttämään siltä, että mies on se vihollinen, jota vastaan täytyy hyökätä.
Minusta on kyllä ihan ymmärrettävää ja jopa fiksua, että miettii etukäteen mikä on oma taloudellinen tilanne mahdollisen eron sattuessa. Ei siihen mitään vihollisia tarvita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh tätäkin ketjua. Lähtökohtaisesti pariskuntien pitäisi vetää yhtä köyttä ja tukea toista, eikä olla toistensa vihollisia. Raha on kyllä kumma asia. Se saa ihmiset tekemään ihan hulluja asioita, kuten riitelemään ja syyllistämään. Ei tosin kyse ole pelkästään puolisoista, kyllä niitä perintöriitoja on varmasti yhtä paljon.
Eiköhän se yleensä mene niin päin, että se yhtä köyttä vetäminen loppuu ennen eroa. Ellei loppuisi ei usein tulisi koko eroakaan. Sinänsä on minusta vähän absurdia moittia eropariskuntia siitä ettei tueta kumppania. Eron syytkin voivat olla sellaiset, ettei se tukeminen paljon nappaa. Vaikea vetää yhtä köyttä ihmisen kanssa, joka vaihta viidentoista vuoden liiton päätteeksi pettää ja jättää erityisen törkeällä tavalla.
Ap kuitenkin miettii jo miehensä yrityksen rahoja, vaikkei ole edes eroamassa. Se on kylmää laskelmointia ja saa ap:n näyttämään siltä, että mies on se vihollinen, jota vastaan täytyy hyökätä.
Minusta on kyllä ihan ymmärrettävää ja jopa fiksua, että miettii etukäteen mikä on oma taloudellinen tilanne mahdollisen eron sattuessa. Ei siihen mitään vihollisia tarvita.
No yleensä kuitenkin näistä raha-asioista puhutaan YHDESSÄ, eikä tulla kyselemään vauva-palstalta apua. Mutta kai mä sitten olen jotenkin vanhanaikainen. Ei kai sellainen keskustelu sitten yhteisistä asioista ole enää niin tärkeää monelle parisuhteessa. Ollaan vaan minäminä-asenteella liikenteessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh tätäkin ketjua. Lähtökohtaisesti pariskuntien pitäisi vetää yhtä köyttä ja tukea toista, eikä olla toistensa vihollisia. Raha on kyllä kumma asia. Se saa ihmiset tekemään ihan hulluja asioita, kuten riitelemään ja syyllistämään. Ei tosin kyse ole pelkästään puolisoista, kyllä niitä perintöriitoja on varmasti yhtä paljon.
Eiköhän se yleensä mene niin päin, että se yhtä köyttä vetäminen loppuu ennen eroa. Ellei loppuisi ei usein tulisi koko eroakaan. Sinänsä on minusta vähän absurdia moittia eropariskuntia siitä ettei tueta kumppania. Eron syytkin voivat olla sellaiset, ettei se tukeminen paljon nappaa. Vaikea vetää yhtä köyttä ihmisen kanssa, joka vaihta viidentoista vuoden liiton päätteeksi pettää ja jättää erityisen törkeällä tavalla.
Ap kuitenkin miettii jo miehensä yrityksen rahoja, vaikkei ole edes eroamassa. Se on kylmää laskelmointia ja saa ap:n näyttämään siltä, että mies on se vihollinen, jota vastaan täytyy hyökätä.
Minusta on kyllä ihan ymmärrettävää ja jopa fiksua, että miettii etukäteen mikä on oma taloudellinen tilanne mahdollisen eron sattuessa. Ei siihen mitään vihollisia tarvita.
No yleensä kuitenkin näistä raha-asioista puhutaan YHDESSÄ, eikä tulla kyselemään vauva-palstalta apua. Mutta kai mä sitten olen jotenkin vanhanaikainen. Ei kai sellainen keskustelu sitten yhteisistä asioista ole enää niin tärkeää monelle parisuhteessa. Ollaan vaan minäminä-asenteella liikenteessä.
Yhdessä keskustellaan eroon valmistautumisesta, vaikkei olla eroamassa? Sinä et näe tuossa mitään ongelmia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh tätäkin ketjua. Lähtökohtaisesti pariskuntien pitäisi vetää yhtä köyttä ja tukea toista, eikä olla toistensa vihollisia. Raha on kyllä kumma asia. Se saa ihmiset tekemään ihan hulluja asioita, kuten riitelemään ja syyllistämään. Ei tosin kyse ole pelkästään puolisoista, kyllä niitä perintöriitoja on varmasti yhtä paljon.
Eiköhän se yleensä mene niin päin, että se yhtä köyttä vetäminen loppuu ennen eroa. Ellei loppuisi ei usein tulisi koko eroakaan. Sinänsä on minusta vähän absurdia moittia eropariskuntia siitä ettei tueta kumppania. Eron syytkin voivat olla sellaiset, ettei se tukeminen paljon nappaa. Vaikea vetää yhtä köyttä ihmisen kanssa, joka vaihta viidentoista vuoden liiton päätteeksi pettää ja jättää erityisen törkeällä tavalla.
Ap kuitenkin miettii jo miehensä yrityksen rahoja, vaikkei ole edes eroamassa. Se on kylmää laskelmointia ja saa ap:n näyttämään siltä, että mies on se vihollinen, jota vastaan täytyy hyökätä.
Ne raha-ja omaisuus asiat kannattaisi miettiä ja puhua selväksi, jo ennen yhteenmuuttamista ja avioitumista.
Ja myös sen puolison yrityksen - onko henkilötakauksia ja vastuita, pantteja, kiinnityksiä jne.
Ja tästä hyvä esimerkki on 90-luvulta, kun perheiltä meni kodit, molemmilta puolisolta perinnöt, jopa sukulaisilta omaisuus.
Eikä ero ole ainoa, vaan yrittäjä puolison mahdollinen kuolema tai sairastuminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh tätäkin ketjua. Lähtökohtaisesti pariskuntien pitäisi vetää yhtä köyttä ja tukea toista, eikä olla toistensa vihollisia. Raha on kyllä kumma asia. Se saa ihmiset tekemään ihan hulluja asioita, kuten riitelemään ja syyllistämään. Ei tosin kyse ole pelkästään puolisoista, kyllä niitä perintöriitoja on varmasti yhtä paljon.
Eiköhän se yleensä mene niin päin, että se yhtä köyttä vetäminen loppuu ennen eroa. Ellei loppuisi ei usein tulisi koko eroakaan. Sinänsä on minusta vähän absurdia moittia eropariskuntia siitä ettei tueta kumppania. Eron syytkin voivat olla sellaiset, ettei se tukeminen paljon nappaa. Vaikea vetää yhtä köyttä ihmisen kanssa, joka vaihta viidentoista vuoden liiton päätteeksi pettää ja jättää erityisen törkeällä tavalla.
Ap kuitenkin miettii jo miehensä yrityksen rahoja, vaikkei ole edes eroamassa. Se on kylmää laskelmointia ja saa ap:n näyttämään siltä, että mies on se vihollinen, jota vastaan täytyy hyökätä.
Minusta on kyllä ihan ymmärrettävää ja jopa fiksua, että miettii etukäteen mikä on oma taloudellinen tilanne mahdollisen eron sattuessa. Ei siihen mitään vihollisia tarvita.
No yleensä kuitenkin näistä raha-asioista puhutaan YHDESSÄ, eikä tulla kyselemään vauva-palstalta apua. Mutta kai mä sitten olen jotenkin vanhanaikainen. Ei kai sellainen keskustelu sitten yhteisistä asioista ole enää niin tärkeää monelle parisuhteessa. Ollaan vaan minäminä-asenteella liikenteessä.
Yhdessä keskustellaan eroon valmistautumisesta, vaikkei olla eroamassa? Sinä et näe tuossa mitään ongelmia?
No en näe. Ero tai kuolema kuitenkin erottaa. Totta kai niistä täytyy pystyä keskustelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh tätäkin ketjua. Lähtökohtaisesti pariskuntien pitäisi vetää yhtä köyttä ja tukea toista, eikä olla toistensa vihollisia. Raha on kyllä kumma asia. Se saa ihmiset tekemään ihan hulluja asioita, kuten riitelemään ja syyllistämään. Ei tosin kyse ole pelkästään puolisoista, kyllä niitä perintöriitoja on varmasti yhtä paljon.
Eiköhän se yleensä mene niin päin, että se yhtä köyttä vetäminen loppuu ennen eroa. Ellei loppuisi ei usein tulisi koko eroakaan. Sinänsä on minusta vähän absurdia moittia eropariskuntia siitä ettei tueta kumppania. Eron syytkin voivat olla sellaiset, ettei se tukeminen paljon nappaa. Vaikea vetää yhtä köyttä ihmisen kanssa, joka vaihta viidentoista vuoden liiton päätteeksi pettää ja jättää erityisen törkeällä tavalla.
Ap kuitenkin miettii jo miehensä yrityksen rahoja, vaikkei ole edes eroamassa. Se on kylmää laskelmointia ja saa ap:n näyttämään siltä, että mies on se vihollinen, jota vastaan täytyy hyökätä.
Minusta on kyllä ihan ymmärrettävää ja jopa fiksua, että miettii etukäteen mikä on oma taloudellinen tilanne mahdollisen eron sattuessa. Ei siihen mitään vihollisia tarvita.
No yleensä kuitenkin näistä raha-asioista puhutaan YHDESSÄ, eikä tulla kyselemään vauva-palstalta apua. Mutta kai mä sitten olen jotenkin vanhanaikainen. Ei kai sellainen keskustelu sitten yhteisistä asioista ole enää niin tärkeää monelle parisuhteessa. Ollaan vaan minäminä-asenteella liikenteessä.
Avioliiton raha-asioista kyllä. Mutta eron suunnittelu ja siihen valmistautuminen tehdään aika usein ainakin osittain erillään. Minusta suhdetta, jossa pohditaan jo eroa on aika naurettavaa verrata hyvinvoivaan suhteeseen. Jos se olisi liitto jossa molemmat tukee toisiaan, ei siellä varmaan mietittäisi koko eroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh tätäkin ketjua. Lähtökohtaisesti pariskuntien pitäisi vetää yhtä köyttä ja tukea toista, eikä olla toistensa vihollisia. Raha on kyllä kumma asia. Se saa ihmiset tekemään ihan hulluja asioita, kuten riitelemään ja syyllistämään. Ei tosin kyse ole pelkästään puolisoista, kyllä niitä perintöriitoja on varmasti yhtä paljon.
Eiköhän se yleensä mene niin päin, että se yhtä köyttä vetäminen loppuu ennen eroa. Ellei loppuisi ei usein tulisi koko eroakaan. Sinänsä on minusta vähän absurdia moittia eropariskuntia siitä ettei tueta kumppania. Eron syytkin voivat olla sellaiset, ettei se tukeminen paljon nappaa. Vaikea vetää yhtä köyttä ihmisen kanssa, joka vaihta viidentoista vuoden liiton päätteeksi pettää ja jättää erityisen törkeällä tavalla.
Ap kuitenkin miettii jo miehensä yrityksen rahoja, vaikkei ole edes eroamassa. Se on kylmää laskelmointia ja saa ap:n näyttämään siltä, että mies on se vihollinen, jota vastaan täytyy hyökätä.
Minusta on kyllä ihan ymmärrettävää ja jopa fiksua, että miettii etukäteen mikä on oma taloudellinen tilanne mahdollisen eron sattuessa. Ei siihen mitään vihollisia tarvita.
No yleensä kuitenkin näistä raha-asioista puhutaan YHDESSÄ, eikä tulla kyselemään vauva-palstalta apua. Mutta kai mä sitten olen jotenkin vanhanaikainen. Ei kai sellainen keskustelu sitten yhteisistä asioista ole enää niin tärkeää monelle parisuhteessa. Ollaan vaan minäminä-asenteella liikenteessä.
Avioliiton raha-asioista kyllä. Mutta eron suunnittelu ja siihen valmistautuminen tehdään aika usein ainakin osittain erillään. Minusta suhdetta, jossa pohditaan jo eroa on aika naurettavaa verrata hyvinvoivaan suhteeseen. Jos se olisi liitto jossa molemmat tukee toisiaan, ei siellä varmaan mietittäisi koko eroa.
Minusta on naurettavaa tulla tänne kyselemään neuvoja. No, niin meitä on erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh tätäkin ketjua. Lähtökohtaisesti pariskuntien pitäisi vetää yhtä köyttä ja tukea toista, eikä olla toistensa vihollisia. Raha on kyllä kumma asia. Se saa ihmiset tekemään ihan hulluja asioita, kuten riitelemään ja syyllistämään. Ei tosin kyse ole pelkästään puolisoista, kyllä niitä perintöriitoja on varmasti yhtä paljon.
Eiköhän se yleensä mene niin päin, että se yhtä köyttä vetäminen loppuu ennen eroa. Ellei loppuisi ei usein tulisi koko eroakaan. Sinänsä on minusta vähän absurdia moittia eropariskuntia siitä ettei tueta kumppania. Eron syytkin voivat olla sellaiset, ettei se tukeminen paljon nappaa. Vaikea vetää yhtä köyttä ihmisen kanssa, joka vaihta viidentoista vuoden liiton päätteeksi pettää ja jättää erityisen törkeällä tavalla.
Ap kuitenkin miettii jo miehensä yrityksen rahoja, vaikkei ole edes eroamassa. Se on kylmää laskelmointia ja saa ap:n näyttämään siltä, että mies on se vihollinen, jota vastaan täytyy hyökätä.
Minusta on kyllä ihan ymmärrettävää ja jopa fiksua, että miettii etukäteen mikä on oma taloudellinen tilanne mahdollisen eron sattuessa. Ei siihen mitään vihollisia tarvita.
No yleensä kuitenkin näistä raha-asioista puhutaan YHDESSÄ, eikä tulla kyselemään vauva-palstalta apua. Mutta kai mä sitten olen jotenkin vanhanaikainen. Ei kai sellainen keskustelu sitten yhteisistä asioista ole enää niin tärkeää monelle parisuhteessa. Ollaan vaan minäminä-asenteella liikenteessä.
Avioliiton raha-asioista kyllä. Mutta eron suunnittelu ja siihen valmistautuminen tehdään aika usein ainakin osittain erillään. Minusta suhdetta, jossa pohditaan jo eroa on aika naurettavaa verrata hyvinvoivaan suhteeseen. Jos se olisi liitto jossa molemmat tukee toisiaan, ei siellä varmaan mietittäisi koko eroa.
Minusta on naurettavaa tulla tänne kyselemään neuvoja. No, niin meitä on erilaisia.
Siinä tapauksessa suurin osa keskustelupalstojen avauksista lienee sinusta naurettavia, mistä herää kysymys miksi koet kuitenkin tarvetta lukea ja kommentoida niitä. Vaikka ilmeisesti tuo on aika yleinen ilmiö -aika iso kommenteistahan tuntuu tällä palstalla olevan pelkkää ap:n sättimistä ilman sen kummempaa sanottavaa.
Kunnon gold digger eroaa miehestä vasta sitten, kun firma on todella menestyvä ja mies on ostanut isomman asunnon ja mökin. Yritä kestää vielä hiukan kauemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viestissä nro 16 ap kertoo, ettei miehen yrityksessä ole työntekijöitä, mutta tuottavaa varallisuutta on kaksi miljoonaa.
Mikä yritysmuoto ja millä työllä mies on omaisuuden hankkinut, kerro ap?
Jos ei ole työntekijöitä, mies on hankkinut varallisuuden, tekemällä töitä aivoillaan.
Hän on siis joko lakimies, lääkäri, kirjanpitäjä, konsultti tai muu sellainen.
Siis ei ole osakeyhtiö vaan mies on ammatinharjoittaja. Jos taas on avoin tai kommandiittiyhtiö on olemassa on ainakin äänetön yhtiömies.
Mies voi olla myös jonkun käsityöammatin harjoittaja, mutta niillä harvemmin kerätään miljoonia sijoitettaviksi.
Jos ero tulee, eikä osituksesta päästä sopuun, oikeus määrää pesänjakajan, joka hoitaa omaisuuden arvon selvittämisen.
Jos se ei tyydytä toista osapuolta, asiasta voi riidellä oikeudessa niin kauan, kuin jomman kumman rahat riittää, ja kun oikeus antaa lopullisen päätöksen asiasta.
Hyvin selkeää ja yksinkertaista, ei kannata vatvoa asiaa av-palstalla.
Höpsis. Suurin osa lakimiehistä, lääkäreistä, konsulteista, kirjanpitäjistä ym. yksinyrittäjistä toimii osakeyhtiömuodossa.
Yhtiömuodon määrittää lähinnä liikevaihto ja oma intressi. Ei se mitenkään liity siihen onko työntekijöitä tai mikä ammatti on. Jos liikevaihto on yli 100 000 € niin kannattaa olla oy. Tai jos haluaa kikkailla eräiden juttujen kanssa liittyen taseeseen ja osinkoihin vs. palkkaan.
Itseasiassa yhtiömuodolla ei ole mitään tekemistä liikevaihdon kanssa, sille täytyy löytyä muita perusteita ja verottaja todellakin katsoo nimenomaan näitä muita perusteita eikä liikevaihtoa. Tiedän esimerkiksi yhden lääkärin joka sai verottajalta isot mätkyt koska verottaja katsoi ettei osakeyhtiölle ollut perusteita kun kyseinen henkilö työskenteli yhdessä toimipisteessä ja yksin. Kyllä verottajaa kiinnostaa nämä koska osakeyhtiön perustaminen tuollaisessa tilanteessa on lähinnä verosuunnittelua.
Äärimmäisen vaikea uskoa. Olet ehkä käsittänyt jotain väärin. Suomessa saa perustaa sen yhtiömuodon jonka haluaa ja toimia sillä oli sitten yksin tai työntekijöitä tai liikevaihto 2 milj tai 2 k.
Siitä vaan kysymään verottajalta, saatat ehkä oppia jotain uutta. Tästä on itseasiassa ihan korkeimmassa oikeudessa käsitelty ennakkokeissi jossa palkkaosingot katsottiin lääkäreiden ansiotuloksi ja verotettiin jälkikäteen siten. Joten vaikka verovelvollisen oikeus on saada valita yhtiömuoto vapaasti niin verottaja saattaa silti tulkita asioita eri tavalla. Jostain syystä verottajan mielestä yhtiömuodon valitseminen on veronkiertoa, ystäväni joutui tähän syyniin nimenomaan vaihdettuaan itsensä elinkeinonharjoittajasta osakeyhtiöksi. Verottajan nimenomainen kanta oli että osakeyhtiölle ei ole muita perusteita kuin verojen kierto.
Tässä esimerkiksi linkki tähän yhteen KHO:n tapaukseen:
https://www.lrhto.fi/blogi/2018/laakariyhtioiden-yhtiojarjestelyt-veros…
En edelleenkään usko tuota ystäväsi juttua. Olet käsittänyt sen jotenkin väärin. Verottaja ei varmasti ole puuttunut yhtiömuotoon. Ja tuo kho:n case johon viittaat niin siinä verottajaa kiinnosti se että nostiko yrityksen voitot palkkana vai osinkoina.ei yhtiömuoto sinänsä.
Äärimmäisen vaikea uskoa. Olet ehkä käsittänyt jotain väärin. Suomessa saa perustaa sen yhtiömuodon jonka haluaa ja toimia sillä oli sitten yksin tai työntekijöitä tai liikevaihto 2 milj tai 2 k.