Lue keskustelun säännöt.
Erotilanne. Miten saan selvitettyä mieheni yrityksen arvon?
03.11.2019 |
Mietin, miten omaisuutemme jakautuvat. Paljonko arvo on suhteessa esim. autoon, veneeseen ja kesähuvilaan.
Ja kuka näitä virallisesti selvittää, sanotaanko häntä pesänjakajaksi ja kuinkakohan paljon sellainen apu kustantaa?
Inhottava tilanne. Haluaisin kuitenkin, että lopputulos on kaikille reilu.
Kommentit (221)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä on puhtaasti juridisia kysymyksiä. Se mikä on kenenkin mielestä reilua ei kuulu asiaan mitenkään. Olennaista on vain se mitä laki (avioliittolaki) sanoo, koska se määrää miten asiat menee vaikka ihminen kokisi sen kuinka epäreiluksi.
Lain mukaan, jos ei ole avioehtoa, niin erotilanteessa puolisoiden nettovarallisuus laitetaan puoliksi (varakkaampi maksaa köyhemmälle tasinkoa sen verran, että kummankin nettovarallisuus on jaon jälkeen sama). Nettovarallisuus lasketaan niin että ensin listataan kaikki varat ja niistä vähennetään kaikki velat.
Ja tämä koskee niin ennen avioliittoa tullutta omaisuutta kuin avioliiton aikana tullutta omaisuutta. Yhtälailla se koskee kaikkia omaisuuslajeja eli osakkeita, asuntoja, veneitä, yrityksiä ym ym. Poikkeus tästä on sellainen peritty omaisuus, josta testamentissa on määrätty, että puolisolla ei ole siihen perintöön avio-oikeutta (voi olla esim. suvun kesämökki tms).
Mutta ei nettovarallisuuden puoliksi laittaminen sitä tarkoita, että se toisen puolison yrityskin pitäisi jakaa puoliksi eikä varsinkaan niin, että jos yrityksen taseessa on kaksi pakettiautoa, niin kumpikin saa erossa yhden. Vaan tasingon antaja (se jolla on enemmän nettovarallisuutta) saa päättää miten sen tasingon maksaa. Sen voi maksaa vaikka asunto-osakkeena tai ihan rahana. Ja näin yritys jää koskemattomaksi yksin sille yrittäjälle itselleen.
Jos yrittäjä-puoliso ei halua päätyä siihen tilanteeseen, että hänen yritys huomioidaan avioerossa nettovarallisuudessa eli että hän joutuu antamaan siivun siitä firmasta tulevalle eksälle tai vastaavan summan rahana, niin yrittäjä puolison pitää tehdä avioehto. Jos ihminen kokee avioliittolain määräykset tasajaosta epäreiluna, niin sitä varten se on olemassa se avioehto voi hyvä ihme sentään!
Ymmärrän hyvin. Mutta edelleen ihmettelen, että pakettiautot, jotka on nimenomaan ostettu yritykselle , laitettu yrityksen kirjanpitoon ja vaikuttaneet yrityksen verotukseen, muuttuvat erossa omaisuudeksi, joka pitääkin jakaa. Jos yrittäjällä ei ole kuin ne kaksi pakettiautoa eikä halua antaa rahana, silloin on annettava toinen pakettiauto? Kuitenkin avioliiton aikana yritykseen ostettua pakettiautoa ei saa edes antaa puolison käyttöön, koska sitä saa käyttää vain yrityksen tarpeisiin, mutta erossa puoliso onkin oiketettu saamaan koko pakettiauton.
Käsittääkseni henkilökohtaisen omaisuuden ja yrityksen omaisuuden ero on hyvin tarkka. Muutenhan yrityksen rahoista voitaisiin ostaa puolisollekin kännykät, tietokoneet yms, mitkä vähänkin liittyy yrityksen toimintaan. Mutta tämä ei ole verotuksellisesti sallittua, vaikka erotilanteessa sitten yrityksen omaisuus onkin yhteistä.
No jos olisi tilanne, että vaimon nettovarallisuus on nolla ja yrittäjä-miehen nettovarallisuus on vain ne yrityksen taseessa olevat kaksi pakettiautoa, niin silloin pakettiautojen rahallinen arvo laitetaan puoliksi, ja mies joutuu antamaan puolikkaan siitä kahden pakun arvosta vaimolle erossa.
Mä en nyt puhu omaisuuden arvosta vaan omaisuudesta. Pakettiauton, jota avioliiton aikana vaimo ei ole saanut edes käyttää (koska se on yrityksen omaisuutta) , voikin erossa antaa vaimolle ja verottajan mielestä se on ihan ok? Ymmärrän siis sen, että lasketaan tuo rahallinen arvo ja yrittäjä voi halutessaan pitää yrityksen omaisuuden edelleen itse ja maksaa puolisolleen tasingot rahana. Mutta jos ei voi tai halua maksaa rahana, onko silloin annettava yrityksen nimiin hankittua omaisuutta..eli se toinen pakettiauto? Tämä mua siis ihmetyttää, että avioliiton aikana ei saa verottajan mukaan edes käyttää koko pakettiautoa, mutta eron sattuessa voi saada pakettiauton ihan ikiomaksi.
Jos kyseessä on tmi, niin yrittäjä voi antaa toisen pakun eksälle (tmi ja yrittäjä itse on juridisesti tavallaan sama entiteetti). Jos kyseessä on oy, niin ei voi vaan yrittäjän pitää maksaa pakun arvo rahana ottamalla esim. laina.
Jos kyseessä on tmi, voiko vaimo käyttää yrityksen autoa omiin tarkoituksiinsa jo avioliiton aikana? Vaikka kuskata lapsia harrastuksiin ja lähteä lomareissulle Lappiin?
Voi. Ajoista pitää pitää kirjaa ja merkitä toiminimen veroilmoitukseen.
Entä, jos yrityksellä on velkaa enemmän kuin omaisuutta? Joutuuko yrittäjän puoliso maksamaan erossa yrityksen velkoja? Tai maksamaan tasinkoa yrittäjälle, jos yrittäjän omaisuus velkojen maksun jälkeen on pienempi?
Tmi-yrittäjä vastaa veloistaan täysimääräisesti, oy-yrittäjä ei. Erotilanteessa tmi-yrittäjän tmi:n toimintaan liittyvät velat huomioidaan hänen nettovarallisuudessa. Jos ei ole avioehtoa, niin se puoliso tavallaan joutuu kärsimään (maksamaan tasinkoa), jos yrittäjäpuolison nettovarallisuus on pienempi kuin sen toisen puolison tmi:n velkojen vuoksi. Oy-tilanteessa näin ei suoraan ole, mutta jos oy on pakkasella eikä taseessa ole mitään, niin se ei nosta sen oy-yrittäjäpuolison nettovarallisuuden määrää.
Se avioehto tosiaan suojaa myös sitä ei-yrittäjäpuolisoa tmi-tilanteessa.
Kiitos tiedosta! Mietinkin, että tmi-yrittäjän kanssa avioitumiseen liittyy riskejä, jos ei ole tehty avioehtoa. Tänään ihan hyvin menestyväkin firma voi olla 5 vuoden päästä konkurssikypsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä naiset aina sönköttävät , että ovat nostaneet yrityksen arvoa kotona lapsia hoitamalla?
Niin ne duunareittenkin vaimot tekee, samoin käyvät itse töissä. Mutta kummasti sitten yrittäjien vaimot ovatkin bisnesguruja ja "yrittäjiä" kotona maatessaan.
Laki ei ota kantaa siihen, että onko yrittäjän vaimo maannut kotona, kylpenyt kotona, pettänyt kotona, käynyt päivät palkkatyössä, hillunut kaikki päivät kauppakeskuksissa shoppailemassa tai stalkannut yrittäjämiestään lähistön metsiköstä kiikareilla. Laki sanoo, että puolison yritys on avio-oikeuden alaista omaisuutta riippumatta siitä miten toinen puoliso päivänsä viettää.
Se ei ollutkaan pointtini. Sisälukutaito vissiin vähän hukassa?
Pointti oli se, että naiset väittävät nostavansa yrityksen arvoa kotona lojumalla.
Menikö nyt jakeluun?
Entä jos mies on "lojumassa" kotona ja nainen yrittäjä?
Meillä mies on ollut kotona ja olin äitiyslomalla 3kk kun palasin työelämään ja yritystoimintaan. Lapsia kolme.
Ja kyllä, yrittämisen mahdollisti n. 15v ajan mieheni. Ja jos ei olisi ollut sellaista tyyppiä, yritystoiminta olisi ollut mahdotonta.
Niin jos osituksesta ei päästä sopuun, ap tarvitsee oman asianajajan, joka panee alulle tuon pesänjakajan etsimisen, jos siitä ei päästä sopuun, niin oikeus määrää pesänjakajan ja siitä se omaisuuden arvon selvittäminen lähtee liikkeelle.
Pesänjakajan päätöksen voi riittauttaa ja siinäpä sitä riittää töitä lakimiehille.
Kumpa kaikki tekisivät sen avioehdon, ihmiset pääsisivät monesta murheesta ja huolesta ja erot olisivat omaisuuden osalta paljon helpompia.
Aloitus kyllä haisee pahasti porvoolaiselta mädäntyneeltä kalalta.
Vierailija kirjoitti:
Lopputulos reilu? Viemällä miehen firmasta puolet? Saako mies sinun yrityksestäsi puolet vai millä olet elättänyt teitä?
Kyllä muakin harmittaisi, jos olisin ollut noin tyhmä ja jättänyt avioeron tekemättä.
Mutta onneksi en ole tyhmä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä on puhtaasti juridisia kysymyksiä. Se mikä on kenenkin mielestä reilua ei kuulu asiaan mitenkään. Olennaista on vain se mitä laki (avioliittolaki) sanoo, koska se määrää miten asiat menee vaikka ihminen kokisi sen kuinka epäreiluksi.
Lain mukaan, jos ei ole avioehtoa, niin erotilanteessa puolisoiden nettovarallisuus laitetaan puoliksi (varakkaampi maksaa köyhemmälle tasinkoa sen verran, että kummankin nettovarallisuus on jaon jälkeen sama). Nettovarallisuus lasketaan niin että ensin listataan kaikki varat ja niistä vähennetään kaikki velat.
Ja tämä koskee niin ennen avioliittoa tullutta omaisuutta kuin avioliiton aikana tullutta omaisuutta. Yhtälailla se koskee kaikkia omaisuuslajeja eli osakkeita, asuntoja, veneitä, yrityksiä ym ym. Poikkeus tästä on sellainen peritty omaisuus, josta testamentissa on määrätty, että puolisolla ei ole siihen perintöön avio-oikeutta (voi olla esim. suvun kesämökki tms).
Mutta ei nettovarallisuuden puoliksi laittaminen sitä tarkoita, että se toisen puolison yrityskin pitäisi jakaa puoliksi eikä varsinkaan niin, että jos yrityksen taseessa on kaksi pakettiautoa, niin kumpikin saa erossa yhden. Vaan tasingon antaja (se jolla on enemmän nettovarallisuutta) saa päättää miten sen tasingon maksaa. Sen voi maksaa vaikka asunto-osakkeena tai ihan rahana. Ja näin yritys jää koskemattomaksi yksin sille yrittäjälle itselleen.
Jos yrittäjä-puoliso ei halua päätyä siihen tilanteeseen, että hänen yritys huomioidaan avioerossa nettovarallisuudessa eli että hän joutuu antamaan siivun siitä firmasta tulevalle eksälle tai vastaavan summan rahana, niin yrittäjä puolison pitää tehdä avioehto. Jos ihminen kokee avioliittolain määräykset tasajaosta epäreiluna, niin sitä varten se on olemassa se avioehto voi hyvä ihme sentään!
Ymmärrän hyvin. Mutta edelleen ihmettelen, että pakettiautot, jotka on nimenomaan ostettu yritykselle , laitettu yrityksen kirjanpitoon ja vaikuttaneet yrityksen verotukseen, muuttuvat erossa omaisuudeksi, joka pitääkin jakaa. Jos yrittäjällä ei ole kuin ne kaksi pakettiautoa eikä halua antaa rahana, silloin on annettava toinen pakettiauto? Kuitenkin avioliiton aikana yritykseen ostettua pakettiautoa ei saa edes antaa puolison käyttöön, koska sitä saa käyttää vain yrityksen tarpeisiin, mutta erossa puoliso onkin oiketettu saamaan koko pakettiauton.
Käsittääkseni henkilökohtaisen omaisuuden ja yrityksen omaisuuden ero on hyvin tarkka. Muutenhan yrityksen rahoista voitaisiin ostaa puolisollekin kännykät, tietokoneet yms, mitkä vähänkin liittyy yrityksen toimintaan. Mutta tämä ei ole verotuksellisesti sallittua, vaikka erotilanteessa sitten yrityksen omaisuus onkin yhteistä.
No jos olisi tilanne, että vaimon nettovarallisuus on nolla ja yrittäjä-miehen nettovarallisuus on vain ne yrityksen taseessa olevat kaksi pakettiautoa, niin silloin pakettiautojen rahallinen arvo laitetaan puoliksi, ja mies joutuu antamaan puolikkaan siitä kahden pakun arvosta vaimolle erossa.
Mä en nyt puhu omaisuuden arvosta vaan omaisuudesta. Pakettiauton, jota avioliiton aikana vaimo ei ole saanut edes käyttää (koska se on yrityksen omaisuutta) , voikin erossa antaa vaimolle ja verottajan mielestä se on ihan ok? Ymmärrän siis sen, että lasketaan tuo rahallinen arvo ja yrittäjä voi halutessaan pitää yrityksen omaisuuden edelleen itse ja maksaa puolisolleen tasingot rahana. Mutta jos ei voi tai halua maksaa rahana, onko silloin annettava yrityksen nimiin hankittua omaisuutta..eli se toinen pakettiauto? Tämä mua siis ihmetyttää, että avioliiton aikana ei saa verottajan mukaan edes käyttää koko pakettiautoa, mutta eron sattuessa voi saada pakettiauton ihan ikiomaksi.
Jos kyseessä on tmi, niin yrittäjä voi antaa toisen pakun eksälle (tmi ja yrittäjä itse on juridisesti tavallaan sama entiteetti). Jos kyseessä on oy, niin ei voi vaan yrittäjän pitää maksaa pakun arvo rahana ottamalla esim. laina.
Jos kyseessä on tmi, voiko vaimo käyttää yrityksen autoa omiin tarkoituksiinsa jo avioliiton aikana? Vaikka kuskata lapsia harrastuksiin ja lähteä lomareissulle Lappiin?
Voi. Ajoista pitää pitää kirjaa ja merkitä toiminimen veroilmoitukseen.
Entä, jos yrityksellä on velkaa enemmän kuin omaisuutta? Joutuuko yrittäjän puoliso maksamaan erossa yrityksen velkoja? Tai maksamaan tasinkoa yrittäjälle, jos yrittäjän omaisuus velkojen maksun jälkeen on pienempi?
Tmi-yrittäjä vastaa veloistaan täysimääräisesti, oy-yrittäjä ei. Erotilanteessa tmi-yrittäjän tmi:n toimintaan liittyvät velat huomioidaan hänen nettovarallisuudessa. Jos ei ole avioehtoa, niin se puoliso tavallaan joutuu kärsimään (maksamaan tasinkoa), jos yrittäjäpuolison nettovarallisuus on pienempi kuin sen toisen puolison tmi:n velkojen vuoksi. Oy-tilanteessa näin ei suoraan ole, mutta jos oy on pakkasella eikä taseessa ole mitään, niin se ei nosta sen oy-yrittäjäpuolison nettovarallisuuden määrää.
Se avioehto tosiaan suojaa myös sitä ei-yrittäjäpuolisoa tmi-tilanteessa.
Kiitos tiedosta! Mietinkin, että tmi-yrittäjän kanssa avioitumiseen liittyy riskejä, jos ei ole tehty avioehtoa. Tänään ihan hyvin menestyväkin firma voi olla 5 vuoden päästä konkurssikypsä.
Kannattaa tosiaan miettiä asiat kuntoon jos avioituu tmi-yrittäjän kanssa, koska tmi-yrittäjä vastaa itse kaikista yritykseen liittyvistä veloista, eli jos yritys velkaantuu niin se tarkoittaa samaa kuin että se yrittäjä itse velkaantuu ja menee esim. talo alta. Perheen koti, jos mies sitä kotia omistaa jollain osuudella. Oy-yrittäjän kohdalla tällaista riskiä ei suoraan ole (tiettyjä poikkeuksia lukuunottamatta). Mutta toiminimi ei voi mennä konkurssiin, siinä olet käsittänyt väärin. Sensijaan se tmi-yrittäjä itse voi henkilönä joutua konkurssiin, mikä tarkoittaa, että hän ei enää saa esim. asuntolainaa pankista eikä perhe voi ostaa uutta taloa ellei vaimo yksin ota sen asuntolainan omiin nimiinsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopputulos reilu? Viemällä miehen firmasta puolet? Saako mies sinun yrityksestäsi puolet vai millä olet elättänyt teitä?
Kyllä muakin harmittaisi, jos olisin ollut noin tyhmä ja jättänyt avioeron tekemättä.
Mutta onneksi en ole tyhmä!
* avioeron = avioehdon
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä naiset aina sönköttävät , että ovat nostaneet yrityksen arvoa kotona lapsia hoitamalla?
Niin ne duunareittenkin vaimot tekee, samoin käyvät itse töissä. Mutta kummasti sitten yrittäjien vaimot ovatkin bisnesguruja ja "yrittäjiä" kotona maatessaan.
Laki ei ota kantaa siihen, että onko yrittäjän vaimo maannut kotona, kylpenyt kotona, pettänyt kotona, käynyt päivät palkkatyössä, hillunut kaikki päivät kauppakeskuksissa shoppailemassa tai stalkannut yrittäjämiestään lähistön metsiköstä kiikareilla. Laki sanoo, että puolison yritys on avio-oikeuden alaista omaisuutta riippumatta siitä miten toinen puoliso päivänsä viettää.
Se ei ollutkaan pointtini. Sisälukutaito vissiin vähän hukassa?
Pointti oli se, että naiset väittävät nostavansa yrityksen arvoa kotona lojumalla.
Menikö nyt jakeluun?
Entä jos mies on "lojumassa" kotona ja nainen yrittäjä?
Meillä mies on ollut kotona ja olin äitiyslomalla 3kk kun palasin työelämään ja yritystoimintaan. Lapsia kolme.
Ja kyllä, yrittämisen mahdollisti n. 15v ajan mieheni. Ja jos ei olisi ollut sellaista tyyppiä, yritystoiminta olisi ollut mahdotonta.
Kaikilla ei ole lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lopputulos reilu? Viemällä miehen firmasta puolet? Saako mies sinun yrityksestäsi puolet vai millä olet elättänyt teitä?
Älkää vain tehkö niitä avioehtoja!!
Vierailija kirjoitti:
Niin jos osituksesta ei päästä sopuun, ap tarvitsee oman asianajajan, joka panee alulle tuon pesänjakajan etsimisen, jos siitä ei päästä sopuun, niin oikeus määrää pesänjakajan ja siitä se omaisuuden arvon selvittäminen lähtee liikkeelle.
Pesänjakajan päätöksen voi riittauttaa ja siinäpä sitä riittää töitä lakimiehille.
Kumpa kaikki tekisivät sen avioehdon, ihmiset pääsisivät monesta murheesta ja huolesta ja erot olisivat omaisuuden osalta paljon helpompia.
Aloitus kyllä haisee pahasti porvoolaiselta mädäntyneeltä kalalta.
Miksi ihmeessä kaikkien pitäisi tehdä? Avioliitto ilman avioehtoa ON sopimus 50-50 jaosta. Lähtöoletus on se, että joka tällaisen sopimuksen tekee on sitä valmis myös noudattamaan. Ihan yhtä lailla avioehdon tehnyt voi eron hetkellä tulla katumapäälle siitä mitä sovittu. Aikuisten ihmisten nyt voidaan odottaa ottavan sen verran vastuuta itsestään, että tehtyjä sopimuksia myös noudatetaan, silloinkin kun ei ihan niin huvittaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä on puhtaasti juridisia kysymyksiä. Se mikä on kenenkin mielestä reilua ei kuulu asiaan mitenkään. Olennaista on vain se mitä laki (avioliittolaki) sanoo, koska se määrää miten asiat menee vaikka ihminen kokisi sen kuinka epäreiluksi.
Lain mukaan, jos ei ole avioehtoa, niin erotilanteessa puolisoiden nettovarallisuus laitetaan puoliksi (varakkaampi maksaa köyhemmälle tasinkoa sen verran, että kummankin nettovarallisuus on jaon jälkeen sama). Nettovarallisuus lasketaan niin että ensin listataan kaikki varat ja niistä vähennetään kaikki velat.
Ja tämä koskee niin ennen avioliittoa tullutta omaisuutta kuin avioliiton aikana tullutta omaisuutta. Yhtälailla se koskee kaikkia omaisuuslajeja eli osakkeita, asuntoja, veneitä, yrityksiä ym ym. Poikkeus tästä on sellainen peritty omaisuus, josta testamentissa on määrätty, että puolisolla ei ole siihen perintöön avio-oikeutta (voi olla esim. suvun kesämökki tms).
Mutta ei nettovarallisuuden puoliksi laittaminen sitä tarkoita, että se toisen puolison yrityskin pitäisi jakaa puoliksi eikä varsinkaan niin, että jos yrityksen taseessa on kaksi pakettiautoa, niin kumpikin saa erossa yhden. Vaan tasingon antaja (se jolla on enemmän nettovarallisuutta) saa päättää miten sen tasingon maksaa. Sen voi maksaa vaikka asunto-osakkeena tai ihan rahana. Ja näin yritys jää koskemattomaksi yksin sille yrittäjälle itselleen.
Jos yrittäjä-puoliso ei halua päätyä siihen tilanteeseen, että hänen yritys huomioidaan avioerossa nettovarallisuudessa eli että hän joutuu antamaan siivun siitä firmasta tulevalle eksälle tai vastaavan summan rahana, niin yrittäjä puolison pitää tehdä avioehto. Jos ihminen kokee avioliittolain määräykset tasajaosta epäreiluna, niin sitä varten se on olemassa se avioehto voi hyvä ihme sentään!
Ymmärrän hyvin. Mutta edelleen ihmettelen, että pakettiautot, jotka on nimenomaan ostettu yritykselle , laitettu yrityksen kirjanpitoon ja vaikuttaneet yrityksen verotukseen, muuttuvat erossa omaisuudeksi, joka pitääkin jakaa. Jos yrittäjällä ei ole kuin ne kaksi pakettiautoa eikä halua antaa rahana, silloin on annettava toinen pakettiauto? Kuitenkin avioliiton aikana yritykseen ostettua pakettiautoa ei saa edes antaa puolison käyttöön, koska sitä saa käyttää vain yrityksen tarpeisiin, mutta erossa puoliso onkin oiketettu saamaan koko pakettiauton.
Käsittääkseni henkilökohtaisen omaisuuden ja yrityksen omaisuuden ero on hyvin tarkka. Muutenhan yrityksen rahoista voitaisiin ostaa puolisollekin kännykät, tietokoneet yms, mitkä vähänkin liittyy yrityksen toimintaan. Mutta tämä ei ole verotuksellisesti sallittua, vaikka erotilanteessa sitten yrityksen omaisuus onkin yhteistä.
No jos olisi tilanne, että vaimon nettovarallisuus on nolla ja yrittäjä-miehen nettovarallisuus on vain ne yrityksen taseessa olevat kaksi pakettiautoa, niin silloin pakettiautojen rahallinen arvo laitetaan puoliksi, ja mies joutuu antamaan puolikkaan siitä kahden pakun arvosta vaimolle erossa.
Mä en nyt puhu omaisuuden arvosta vaan omaisuudesta. Pakettiauton, jota avioliiton aikana vaimo ei ole saanut edes käyttää (koska se on yrityksen omaisuutta) , voikin erossa antaa vaimolle ja verottajan mielestä se on ihan ok? Ymmärrän siis sen, että lasketaan tuo rahallinen arvo ja yrittäjä voi halutessaan pitää yrityksen omaisuuden edelleen itse ja maksaa puolisolleen tasingot rahana. Mutta jos ei voi tai halua maksaa rahana, onko silloin annettava yrityksen nimiin hankittua omaisuutta..eli se toinen pakettiauto? Tämä mua siis ihmetyttää, että avioliiton aikana ei saa verottajan mukaan edes käyttää koko pakettiautoa, mutta eron sattuessa voi saada pakettiauton ihan ikiomaksi.
Jos kyseessä on tmi, niin yrittäjä voi antaa toisen pakun eksälle (tmi ja yrittäjä itse on juridisesti tavallaan sama entiteetti). Jos kyseessä on oy, niin ei voi vaan yrittäjän pitää maksaa pakun arvo rahana ottamalla esim. laina.
Jos kyseessä on tmi, voiko vaimo käyttää yrityksen autoa omiin tarkoituksiinsa jo avioliiton aikana? Vaikka kuskata lapsia harrastuksiin ja lähteä lomareissulle Lappiin?
Voi. Ajoista pitää pitää kirjaa ja merkitä toiminimen veroilmoitukseen.
Entä, jos yrityksellä on velkaa enemmän kuin omaisuutta? Joutuuko yrittäjän puoliso maksamaan erossa yrityksen velkoja? Tai maksamaan tasinkoa yrittäjälle, jos yrittäjän omaisuus velkojen maksun jälkeen on pienempi?
Tmi-yrittäjä vastaa veloistaan täysimääräisesti, oy-yrittäjä ei. Erotilanteessa tmi-yrittäjän tmi:n toimintaan liittyvät velat huomioidaan hänen nettovarallisuudessa. Jos ei ole avioehtoa, niin se puoliso tavallaan joutuu kärsimään (maksamaan tasinkoa), jos yrittäjäpuolison nettovarallisuus on pienempi kuin sen toisen puolison tmi:n velkojen vuoksi. Oy-tilanteessa näin ei suoraan ole, mutta jos oy on pakkasella eikä taseessa ole mitään, niin se ei nosta sen oy-yrittäjäpuolison nettovarallisuuden määrää.
Se avioehto tosiaan suojaa myös sitä ei-yrittäjäpuolisoa tmi-tilanteessa.
Kiitos tiedosta! Mietinkin, että tmi-yrittäjän kanssa avioitumiseen liittyy riskejä, jos ei ole tehty avioehtoa. Tänään ihan hyvin menestyväkin firma voi olla 5 vuoden päästä konkurssikypsä.
Kannattaa tosiaan miettiä asiat kuntoon jos avioituu tmi-yrittäjän kanssa, koska tmi-yrittäjä vastaa itse kaikista yritykseen liittyvistä veloista, eli jos yritys velkaantuu niin se tarkoittaa samaa kuin että se yrittäjä itse velkaantuu ja menee esim. talo alta. Perheen koti, jos mies sitä kotia omistaa jollain osuudella. Oy-yrittäjän kohdalla tällaista riskiä ei suoraan ole (tiettyjä poikkeuksia lukuunottamatta). Mutta toiminimi ei voi mennä konkurssiin, siinä olet käsittänyt väärin. Sensijaan se tmi-yrittäjä itse voi henkilönä joutua konkurssiin, mikä tarkoittaa, että hän ei enää saa esim. asuntolainaa pankista eikä perhe voi ostaa uutta taloa ellei vaimo yksin ota sen asuntolainan omiin nimiinsä.
Joo, tarkoitinkin edellisessä kommentissani "konkurssikypsällä", että yrityksellä on velkaa enemmän kuin omaisuutta ja tulovirtakin on ehtynyt eli ei ole edes toiveissa, että saisi velat maksettua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä naiset aina sönköttävät , että ovat nostaneet yrityksen arvoa kotona lapsia hoitamalla?
Niin ne duunareittenkin vaimot tekee, samoin käyvät itse töissä. Mutta kummasti sitten yrittäjien vaimot ovatkin bisnesguruja ja "yrittäjiä" kotona maatessaan.
Laki ei ota kantaa siihen, että onko yrittäjän vaimo maannut kotona, kylpenyt kotona, pettänyt kotona, käynyt päivät palkkatyössä, hillunut kaikki päivät kauppakeskuksissa shoppailemassa tai stalkannut yrittäjämiestään lähistön metsiköstä kiikareilla. Laki sanoo, että puolison yritys on avio-oikeuden alaista omaisuutta riippumatta siitä miten toinen puoliso päivänsä viettää.
Se ei ollutkaan pointtini. Sisälukutaito vissiin vähän hukassa?
Pointti oli se, että naiset väittävät nostavansa yrityksen arvoa kotona lojumalla.
Menikö nyt jakeluun?
Entä jos mies on "lojumassa" kotona ja nainen yrittäjä?
Meillä mies on ollut kotona ja olin äitiyslomalla 3kk kun palasin työelämään ja yritystoimintaan. Lapsia kolme.
Ja kyllä, yrittämisen mahdollisti n. 15v ajan mieheni. Ja jos ei olisi ollut sellaista tyyppiä, yritystoiminta olisi ollut mahdotonta.
Kaikilla ei ole lapsia.
No miten usein lapsettoman parin vaimo käyttää tällaista mahdollistamisargumenttia? Eikös ne nimenomaan ole kotiäitejä?
-Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä naiset aina sönköttävät , että ovat nostaneet yrityksen arvoa kotona lapsia hoitamalla?
Niin ne duunareittenkin vaimot tekee, samoin käyvät itse töissä. Mutta kummasti sitten yrittäjien vaimot ovatkin bisnesguruja ja "yrittäjiä" kotona maatessaan.
Jos sinua harmittaa, että sinun vaimo (tai tuleva vaimo) vain makaa, niin tee ihmeessä avioehto!
Poikamieheksi jääminen lienee tuolle henkilölle myös varsin hyvä vaihtoehto, jos kaikki naiset näyttäytyy laiskoina makoilijoina.
Jesse se on. Jankkaus on jäänyt päälle, naiset kiertävät tyypin kaukaa ja asuu siellä peräkammarissa. Hänelle kaikki naiset ovat laiskoja ja loisia, kun äiti ei tarpeeksi passaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä on puhtaasti juridisia kysymyksiä. Se mikä on kenenkin mielestä reilua ei kuulu asiaan mitenkään. Olennaista on vain se mitä laki (avioliittolaki) sanoo, koska se määrää miten asiat menee vaikka ihminen kokisi sen kuinka epäreiluksi.
Lain mukaan, jos ei ole avioehtoa, niin erotilanteessa puolisoiden nettovarallisuus laitetaan puoliksi (varakkaampi maksaa köyhemmälle tasinkoa sen verran, että kummankin nettovarallisuus on jaon jälkeen sama). Nettovarallisuus lasketaan niin että ensin listataan kaikki varat ja niistä vähennetään kaikki velat.
Ja tämä koskee niin ennen avioliittoa tullutta omaisuutta kuin avioliiton aikana tullutta omaisuutta. Yhtälailla se koskee kaikkia omaisuuslajeja eli osakkeita, asuntoja, veneitä, yrityksiä ym ym. Poikkeus tästä on sellainen peritty omaisuus, josta testamentissa on määrätty, että puolisolla ei ole siihen perintöön avio-oikeutta (voi olla esim. suvun kesämökki tms).
Mutta ei nettovarallisuuden puoliksi laittaminen sitä tarkoita, että se toisen puolison yrityskin pitäisi jakaa puoliksi eikä varsinkaan niin, että jos yrityksen taseessa on kaksi pakettiautoa, niin kumpikin saa erossa yhden. Vaan tasingon antaja (se jolla on enemmän nettovarallisuutta) saa päättää miten sen tasingon maksaa. Sen voi maksaa vaikka asunto-osakkeena tai ihan rahana. Ja näin yritys jää koskemattomaksi yksin sille yrittäjälle itselleen.
Jos yrittäjä-puoliso ei halua päätyä siihen tilanteeseen, että hänen yritys huomioidaan avioerossa nettovarallisuudessa eli että hän joutuu antamaan siivun siitä firmasta tulevalle eksälle tai vastaavan summan rahana, niin yrittäjä puolison pitää tehdä avioehto. Jos ihminen kokee avioliittolain määräykset tasajaosta epäreiluna, niin sitä varten se on olemassa se avioehto voi hyvä ihme sentään!
Ymmärrän hyvin. Mutta edelleen ihmettelen, että pakettiautot, jotka on nimenomaan ostettu yritykselle , laitettu yrityksen kirjanpitoon ja vaikuttaneet yrityksen verotukseen, muuttuvat erossa omaisuudeksi, joka pitääkin jakaa. Jos yrittäjällä ei ole kuin ne kaksi pakettiautoa eikä halua antaa rahana, silloin on annettava toinen pakettiauto? Kuitenkin avioliiton aikana yritykseen ostettua pakettiautoa ei saa edes antaa puolison käyttöön, koska sitä saa käyttää vain yrityksen tarpeisiin, mutta erossa puoliso onkin oiketettu saamaan koko pakettiauton.
Käsittääkseni henkilökohtaisen omaisuuden ja yrityksen omaisuuden ero on hyvin tarkka. Muutenhan yrityksen rahoista voitaisiin ostaa puolisollekin kännykät, tietokoneet yms, mitkä vähänkin liittyy yrityksen toimintaan. Mutta tämä ei ole verotuksellisesti sallittua, vaikka erotilanteessa sitten yrityksen omaisuus onkin yhteistä.
No jos olisi tilanne, että vaimon nettovarallisuus on nolla ja yrittäjä-miehen nettovarallisuus on vain ne yrityksen taseessa olevat kaksi pakettiautoa, niin silloin pakettiautojen rahallinen arvo laitetaan puoliksi, ja mies joutuu antamaan puolikkaan siitä kahden pakun arvosta vaimolle erossa.
Mä en nyt puhu omaisuuden arvosta vaan omaisuudesta. Pakettiauton, jota avioliiton aikana vaimo ei ole saanut edes käyttää (koska se on yrityksen omaisuutta) , voikin erossa antaa vaimolle ja verottajan mielestä se on ihan ok? Ymmärrän siis sen, että lasketaan tuo rahallinen arvo ja yrittäjä voi halutessaan pitää yrityksen omaisuuden edelleen itse ja maksaa puolisolleen tasingot rahana. Mutta jos ei voi tai halua maksaa rahana, onko silloin annettava yrityksen nimiin hankittua omaisuutta..eli se toinen pakettiauto? Tämä mua siis ihmetyttää, että avioliiton aikana ei saa verottajan mukaan edes käyttää koko pakettiautoa, mutta eron sattuessa voi saada pakettiauton ihan ikiomaksi.
Jos kyseessä on tmi, niin yrittäjä voi antaa toisen pakun eksälle (tmi ja yrittäjä itse on juridisesti tavallaan sama entiteetti). Jos kyseessä on oy, niin ei voi vaan yrittäjän pitää maksaa pakun arvo rahana ottamalla esim. laina.
Jos kyseessä on tmi, voiko vaimo käyttää yrityksen autoa omiin tarkoituksiinsa jo avioliiton aikana? Vaikka kuskata lapsia harrastuksiin ja lähteä lomareissulle Lappiin?
Voi. Ajoista pitää pitää kirjaa ja merkitä toiminimen veroilmoitukseen.
Entä, jos yrityksellä on velkaa enemmän kuin omaisuutta? Joutuuko yrittäjän puoliso maksamaan erossa yrityksen velkoja? Tai maksamaan tasinkoa yrittäjälle, jos yrittäjän omaisuus velkojen maksun jälkeen on pienempi?
Tmi-yrittäjä vastaa veloistaan täysimääräisesti, oy-yrittäjä ei. Erotilanteessa tmi-yrittäjän tmi:n toimintaan liittyvät velat huomioidaan hänen nettovarallisuudessa. Jos ei ole avioehtoa, niin se puoliso tavallaan joutuu kärsimään (maksamaan tasinkoa), jos yrittäjäpuolison nettovarallisuus on pienempi kuin sen toisen puolison tmi:n velkojen vuoksi. Oy-tilanteessa näin ei suoraan ole, mutta jos oy on pakkasella eikä taseessa ole mitään, niin se ei nosta sen oy-yrittäjäpuolison nettovarallisuuden määrää.
Se avioehto tosiaan suojaa myös sitä ei-yrittäjäpuolisoa tmi-tilanteessa.
Kiitos tiedosta! Mietinkin, että tmi-yrittäjän kanssa avioitumiseen liittyy riskejä, jos ei ole tehty avioehtoa. Tänään ihan hyvin menestyväkin firma voi olla 5 vuoden päästä konkurssikypsä.
Kannattaa tosiaan miettiä asiat kuntoon jos avioituu tmi-yrittäjän kanssa, koska tmi-yrittäjä vastaa itse kaikista yritykseen liittyvistä veloista, eli jos yritys velkaantuu niin se tarkoittaa samaa kuin että se yrittäjä itse velkaantuu ja menee esim. talo alta. Perheen koti, jos mies sitä kotia omistaa jollain osuudella. Oy-yrittäjän kohdalla tällaista riskiä ei suoraan ole (tiettyjä poikkeuksia lukuunottamatta). Mutta toiminimi ei voi mennä konkurssiin, siinä olet käsittänyt väärin. Sensijaan se tmi-yrittäjä itse voi henkilönä joutua konkurssiin, mikä tarkoittaa, että hän ei enää saa esim. asuntolainaa pankista eikä perhe voi ostaa uutta taloa ellei vaimo yksin ota sen asuntolainan omiin nimiinsä.
Joo, tarkoitinkin edellisessä kommentissani "konkurssikypsällä", että yrityksellä on velkaa enemmän kuin omaisuutta ja tulovirtakin on ehtynyt eli ei ole edes toiveissa, että saisi velat maksettua.
Arvasin mitä tarkoitit, mutta halusin nostaa asian esille, koska moni ei oikeasti tiedä, että se tmi-yrittäjä voi joutua henkilökohtaiseen konkurssiin ja moni ei tiedä mitä se tarkoittaa vaimon kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä on puhtaasti juridisia kysymyksiä. Se mikä on kenenkin mielestä reilua ei kuulu asiaan mitenkään. Olennaista on vain se mitä laki (avioliittolaki) sanoo, koska se määrää miten asiat menee vaikka ihminen kokisi sen kuinka epäreiluksi.
Lain mukaan, jos ei ole avioehtoa, niin erotilanteessa puolisoiden nettovarallisuus laitetaan puoliksi (varakkaampi maksaa köyhemmälle tasinkoa sen verran, että kummankin nettovarallisuus on jaon jälkeen sama). Nettovarallisuus lasketaan niin että ensin listataan kaikki varat ja niistä vähennetään kaikki velat.
Ja tämä koskee niin ennen avioliittoa tullutta omaisuutta kuin avioliiton aikana tullutta omaisuutta. Yhtälailla se koskee kaikkia omaisuuslajeja eli osakkeita, asuntoja, veneitä, yrityksiä ym ym. Poikkeus tästä on sellainen peritty omaisuus, josta testamentissa on määrätty, että puolisolla ei ole siihen perintöön avio-oikeutta (voi olla esim. suvun kesämökki tms).
Mutta ei nettovarallisuuden puoliksi laittaminen sitä tarkoita, että se toisen puolison yrityskin pitäisi jakaa puoliksi eikä varsinkaan niin, että jos yrityksen taseessa on kaksi pakettiautoa, niin kumpikin saa erossa yhden. Vaan tasingon antaja (se jolla on enemmän nettovarallisuutta) saa päättää miten sen tasingon maksaa. Sen voi maksaa vaikka asunto-osakkeena tai ihan rahana. Ja näin yritys jää koskemattomaksi yksin sille yrittäjälle itselleen.
Jos yrittäjä-puoliso ei halua päätyä siihen tilanteeseen, että hänen yritys huomioidaan avioerossa nettovarallisuudessa eli että hän joutuu antamaan siivun siitä firmasta tulevalle eksälle tai vastaavan summan rahana, niin yrittäjä puolison pitää tehdä avioehto. Jos ihminen kokee avioliittolain määräykset tasajaosta epäreiluna, niin sitä varten se on olemassa se avioehto voi hyvä ihme sentään!
Ymmärrän hyvin. Mutta edelleen ihmettelen, että pakettiautot, jotka on nimenomaan ostettu yritykselle , laitettu yrityksen kirjanpitoon ja vaikuttaneet yrityksen verotukseen, muuttuvat erossa omaisuudeksi, joka pitääkin jakaa. Jos yrittäjällä ei ole kuin ne kaksi pakettiautoa eikä halua antaa rahana, silloin on annettava toinen pakettiauto? Kuitenkin avioliiton aikana yritykseen ostettua pakettiautoa ei saa edes antaa puolison käyttöön, koska sitä saa käyttää vain yrityksen tarpeisiin, mutta erossa puoliso onkin oiketettu saamaan koko pakettiauton.
Käsittääkseni henkilökohtaisen omaisuuden ja yrityksen omaisuuden ero on hyvin tarkka. Muutenhan yrityksen rahoista voitaisiin ostaa puolisollekin kännykät, tietokoneet yms, mitkä vähänkin liittyy yrityksen toimintaan. Mutta tämä ei ole verotuksellisesti sallittua, vaikka erotilanteessa sitten yrityksen omaisuus onkin yhteistä.
No jos olisi tilanne, että vaimon nettovarallisuus on nolla ja yrittäjä-miehen nettovarallisuus on vain ne yrityksen taseessa olevat kaksi pakettiautoa, niin silloin pakettiautojen rahallinen arvo laitetaan puoliksi, ja mies joutuu antamaan puolikkaan siitä kahden pakun arvosta vaimolle erossa.
Mä en nyt puhu omaisuuden arvosta vaan omaisuudesta. Pakettiauton, jota avioliiton aikana vaimo ei ole saanut edes käyttää (koska se on yrityksen omaisuutta) , voikin erossa antaa vaimolle ja verottajan mielestä se on ihan ok? Ymmärrän siis sen, että lasketaan tuo rahallinen arvo ja yrittäjä voi halutessaan pitää yrityksen omaisuuden edelleen itse ja maksaa puolisolleen tasingot rahana. Mutta jos ei voi tai halua maksaa rahana, onko silloin annettava yrityksen nimiin hankittua omaisuutta..eli se toinen pakettiauto? Tämä mua siis ihmetyttää, että avioliiton aikana ei saa verottajan mukaan edes käyttää koko pakettiautoa, mutta eron sattuessa voi saada pakettiauton ihan ikiomaksi.
Jos kyseessä on tmi, niin yrittäjä voi antaa toisen pakun eksälle (tmi ja yrittäjä itse on juridisesti tavallaan sama entiteetti). Jos kyseessä on oy, niin ei voi vaan yrittäjän pitää maksaa pakun arvo rahana ottamalla esim. laina.
Jos kyseessä on tmi, voiko vaimo käyttää yrityksen autoa omiin tarkoituksiinsa jo avioliiton aikana? Vaikka kuskata lapsia harrastuksiin ja lähteä lomareissulle Lappiin?
Voi. Ajoista pitää pitää kirjaa ja merkitä toiminimen veroilmoitukseen.
Entä, jos yrityksellä on velkaa enemmän kuin omaisuutta? Joutuuko yrittäjän puoliso maksamaan erossa yrityksen velkoja? Tai maksamaan tasinkoa yrittäjälle, jos yrittäjän omaisuus velkojen maksun jälkeen on pienempi?
Tmi-yrittäjä vastaa veloistaan täysimääräisesti, oy-yrittäjä ei. Erotilanteessa tmi-yrittäjän tmi:n toimintaan liittyvät velat huomioidaan hänen nettovarallisuudessa. Jos ei ole avioehtoa, niin se puoliso tavallaan joutuu kärsimään (maksamaan tasinkoa), jos yrittäjäpuolison nettovarallisuus on pienempi kuin sen toisen puolison tmi:n velkojen vuoksi. Oy-tilanteessa näin ei suoraan ole, mutta jos oy on pakkasella eikä taseessa ole mitään, niin se ei nosta sen oy-yrittäjäpuolison nettovarallisuuden määrää.
Se avioehto tosiaan suojaa myös sitä ei-yrittäjäpuolisoa tmi-tilanteessa.
Kiitos tiedosta! Mietinkin, että tmi-yrittäjän kanssa avioitumiseen liittyy riskejä, jos ei ole tehty avioehtoa. Tänään ihan hyvin menestyväkin firma voi olla 5 vuoden päästä konkurssikypsä.
Kannattaa tosiaan miettiä asiat kuntoon jos avioituu tmi-yrittäjän kanssa, koska tmi-yrittäjä vastaa itse kaikista yritykseen liittyvistä veloista, eli jos yritys velkaantuu niin se tarkoittaa samaa kuin että se yrittäjä itse velkaantuu ja menee esim. talo alta. Perheen koti, jos mies sitä kotia omistaa jollain osuudella. Oy-yrittäjän kohdalla tällaista riskiä ei suoraan ole (tiettyjä poikkeuksia lukuunottamatta). Mutta toiminimi ei voi mennä konkurssiin, siinä olet käsittänyt väärin. Sensijaan se tmi-yrittäjä itse voi henkilönä joutua konkurssiin, mikä tarkoittaa, että hän ei enää saa esim. asuntolainaa pankista eikä perhe voi ostaa uutta taloa ellei vaimo yksin ota sen asuntolainan omiin nimiinsä.
Joo, tarkoitinkin edellisessä kommentissani "konkurssikypsällä", että yrityksellä on velkaa enemmän kuin omaisuutta ja tulovirtakin on ehtynyt eli ei ole edes toiveissa, että saisi velat maksettua.
Arvasin mitä tarkoitit, mutta halusin nostaa asian esille, koska moni ei oikeasti tiedä, että se tmi-yrittäjä voi joutua henkilökohtaiseen konkurssiin ja moni ei tiedä mitä se tarkoittaa vaimon kannalta.
90-luvun lamassahan näitä oli aika paljonkin, kun perheiltä meni kodit alta, koska puolison yrityksellä alkoi mennä huonosti. Ja sitten oli "ikivelat" ulosotossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vieläkö joku typerys on ilman avioehtoa liikenteessä?
Tiedän yhden typeryksen, joka teki vaimon kanssa avioehdon, mutta jätti sen sitten rekisteröimättä maistraattiin. Kalliiksi tuli tämä tohelointi.
Tuleeko tuosta rekisteröinnistä joku kuittaus/tiedoksianto/vahvistus maistraatista? Meillä mies käsittääkseni hoitanut tuota avioehtoa, mutta ei mitään käsitystä onko voimassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä naiset aina sönköttävät , että ovat nostaneet yrityksen arvoa kotona lapsia hoitamalla?
Niin ne duunareittenkin vaimot tekee, samoin käyvät itse töissä. Mutta kummasti sitten yrittäjien vaimot ovatkin bisnesguruja ja "yrittäjiä" kotona maatessaan.
Laki ei ota kantaa siihen, että onko yrittäjän vaimo maannut kotona, kylpenyt kotona, pettänyt kotona, käynyt päivät palkkatyössä, hillunut kaikki päivät kauppakeskuksissa shoppailemassa tai stalkannut yrittäjämiestään lähistön metsiköstä kiikareilla. Laki sanoo, että puolison yritys on avio-oikeuden alaista omaisuutta riippumatta siitä miten toinen puoliso päivänsä viettää.
Se ei ollutkaan pointtini. Sisälukutaito vissiin vähän hukassa?
Pointti oli se, että naiset väittävät nostavansa yrityksen arvoa kotona lojumalla.
Menikö nyt jakeluun?
Entä jos mies on "lojumassa" kotona ja nainen yrittäjä?
Meillä mies on ollut kotona ja olin äitiyslomalla 3kk kun palasin työelämään ja yritystoimintaan. Lapsia kolme.
Ja kyllä, yrittämisen mahdollisti n. 15v ajan mieheni. Ja jos ei olisi ollut sellaista tyyppiä, yritystoiminta olisi ollut mahdotonta.
Kaikilla ei ole lapsia.
No miten usein lapsettoman parin vaimo käyttää tällaista mahdollistamisargumenttia? Eikös ne nimenomaan ole kotiäitejä?
-Eri
Ehkä sitten kannattaisi huomioida vain kotivuosina syntynyt arvonnousu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä naiset aina sönköttävät , että ovat nostaneet yrityksen arvoa kotona lapsia hoitamalla?
Niin ne duunareittenkin vaimot tekee, samoin käyvät itse töissä. Mutta kummasti sitten yrittäjien vaimot ovatkin bisnesguruja ja "yrittäjiä" kotona maatessaan.
Laki ei ota kantaa siihen, että onko yrittäjän vaimo maannut kotona, kylpenyt kotona, pettänyt kotona, käynyt päivät palkkatyössä, hillunut kaikki päivät kauppakeskuksissa shoppailemassa tai stalkannut yrittäjämiestään lähistön metsiköstä kiikareilla. Laki sanoo, että puolison yritys on avio-oikeuden alaista omaisuutta riippumatta siitä miten toinen puoliso päivänsä viettää.
Se ei ollutkaan pointtini. Sisälukutaito vissiin vähän hukassa?
Pointti oli se, että naiset väittävät nostavansa yrityksen arvoa kotona lojumalla.
Menikö nyt jakeluun?
Entä jos mies on "lojumassa" kotona ja nainen yrittäjä?
Meillä mies on ollut kotona ja olin äitiyslomalla 3kk kun palasin työelämään ja yritystoimintaan. Lapsia kolme.
Ja kyllä, yrittämisen mahdollisti n. 15v ajan mieheni. Ja jos ei olisi ollut sellaista tyyppiä, yritystoiminta olisi ollut mahdotonta.
Kaikilla ei ole lapsia.
No miten usein lapsettoman parin vaimo käyttää tällaista mahdollistamisargumenttia? Eikös ne nimenomaan ole kotiäitejä?
-Eri
Ehkä sitten kannattaisi huomioida vain kotivuosina syntynyt arvonnousu.
Täh? Työssäkäyvienkö ei tarvitse hoitaa lapsia tai kotia? Jos vaimo hoitaa työpäivän jälkeen lasten hoidostahaut, päivälliset sun muut miehen tehdessä pitkää päivää, niin tämähän nimenomaan on sitä mahdollistamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viestissä nro 16 ap kertoo, ettei miehen yrityksessä ole työntekijöitä, mutta tuottavaa varallisuutta on kaksi miljoonaa.
Mikä yritysmuoto ja millä työllä mies on omaisuuden hankkinut, kerro ap?
Jos ei ole työntekijöitä, mies on hankkinut varallisuuden, tekemällä töitä aivoillaan.
Hän on siis joko lakimies, lääkäri, kirjanpitäjä, konsultti tai muu sellainen.
Siis ei ole osakeyhtiö vaan mies on ammatinharjoittaja. Jos taas on avoin tai kommandiittiyhtiö on olemassa on ainakin äänetön yhtiömies.
Mies voi olla myös jonkun käsityöammatin harjoittaja, mutta niillä harvemmin kerätään miljoonia sijoitettaviksi.
Jos ero tulee, eikä osituksesta päästä sopuun, oikeus määrää pesänjakajan, joka hoitaa omaisuuden arvon selvittämisen.
Jos se ei tyydytä toista osapuolta, asiasta voi riidellä oikeudessa niin kauan, kuin jomman kumman rahat riittää, ja kun oikeus antaa lopullisen päätöksen asiasta.
Hyvin selkeää ja yksinkertaista, ei kannata vatvoa asiaa av-palstalla.
Höpsis. Suurin osa lakimiehistä, lääkäreistä, konsulteista, kirjanpitäjistä ym. yksinyrittäjistä toimii osakeyhtiömuodossa.
Yhtiömuodon määrittää lähinnä liikevaihto ja oma intressi. Ei se mitenkään liity siihen onko työntekijöitä tai mikä ammatti on. Jos liikevaihto on yli 100 000 € niin kannattaa olla oy. Tai jos haluaa kikkailla eräiden juttujen kanssa liittyen taseeseen ja osinkoihin vs. palkkaan.
Itseasiassa yhtiömuodolla ei ole mitään tekemistä liikevaihdon kanssa, sille täytyy löytyä muita perusteita ja verottaja todellakin katsoo nimenomaan näitä muita perusteita eikä liikevaihtoa. Tiedän esimerkiksi yhden lääkärin joka sai verottajalta isot mätkyt koska verottaja katsoi ettei osakeyhtiölle ollut perusteita kun kyseinen henkilö työskenteli yhdessä toimipisteessä ja yksin. Kyllä verottajaa kiinnostaa nämä koska osakeyhtiön perustaminen tuollaisessa tilanteessa on lähinnä verosuunnittelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vieläkö joku typerys on ilman avioehtoa liikenteessä?
Tiedän yhden typeryksen, joka teki vaimon kanssa avioehdon, mutta jätti sen sitten rekisteröimättä maistraattiin. Kalliiksi tuli tämä tohelointi.
Tuleeko tuosta rekisteröinnistä joku kuittaus/tiedoksianto/vahvistus maistraatista? Meillä mies käsittääkseni hoitanut tuota avioehtoa, mutta ei mitään käsitystä onko voimassa.
Tulee kirje kotiin. On voimassa vain jos on rekisteröity. Minä en kyllä suostuisi tilanteeseen, jossa minä en tiedä missä mennään.
Höpsis. Suurin osa lakimiehistä, lääkäreistä, konsulteista, kirjanpitäjistä ym. yksinyrittäjistä toimii osakeyhtiömuodossa.
Yhtiömuodon määrittää lähinnä liikevaihto ja oma intressi. Ei se mitenkään liity siihen onko työntekijöitä tai mikä ammatti on. Jos liikevaihto on yli 100 000 € niin kannattaa olla oy. Tai jos haluaa kikkailla eräiden juttujen kanssa liittyen taseeseen ja osinkoihin vs. palkkaan.