Lue keskustelun säännöt.
Erotilanne. Miten saan selvitettyä mieheni yrityksen arvon?
03.11.2019 |
Mietin, miten omaisuutemme jakautuvat. Paljonko arvo on suhteessa esim. autoon, veneeseen ja kesähuvilaan.
Ja kuka näitä virallisesti selvittää, sanotaanko häntä pesänjakajaksi ja kuinkakohan paljon sellainen apu kustantaa?
Inhottava tilanne. Haluaisin kuitenkin, että lopputulos on kaikille reilu.
Kommentit (221)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä on puhtaasti juridisia kysymyksiä. Se mikä on kenenkin mielestä reilua ei kuulu asiaan mitenkään. Olennaista on vain se mitä laki (avioliittolaki) sanoo, koska se määrää miten asiat menee vaikka ihminen kokisi sen kuinka epäreiluksi.
Lain mukaan, jos ei ole avioehtoa, niin erotilanteessa puolisoiden nettovarallisuus laitetaan puoliksi (varakkaampi maksaa köyhemmälle tasinkoa sen verran, että kummankin nettovarallisuus on jaon jälkeen sama). Nettovarallisuus lasketaan niin että ensin listataan kaikki varat ja niistä vähennetään kaikki velat.
Ja tämä koskee niin ennen avioliittoa tullutta omaisuutta kuin avioliiton aikana tullutta omaisuutta. Yhtälailla se koskee kaikkia omaisuuslajeja eli osakkeita, asuntoja, veneitä, yrityksiä ym ym. Poikkeus tästä on sellainen peritty omaisuus, josta testamentissa on määrätty, että puolisolla ei ole siihen perintöön avio-oikeutta (voi olla esim. suvun kesämökki tms).
Mutta ei nettovarallisuuden puoliksi laittaminen sitä tarkoita, että se toisen puolison yrityskin pitäisi jakaa puoliksi eikä varsinkaan niin, että jos yrityksen taseessa on kaksi pakettiautoa, niin kumpikin saa erossa yhden. Vaan tasingon antaja (se jolla on enemmän nettovarallisuutta) saa päättää miten sen tasingon maksaa. Sen voi maksaa vaikka asunto-osakkeena tai ihan rahana. Ja näin yritys jää koskemattomaksi yksin sille yrittäjälle itselleen.
Jos yrittäjä-puoliso ei halua päätyä siihen tilanteeseen, että hänen yritys huomioidaan avioerossa nettovarallisuudessa eli että hän joutuu antamaan siivun siitä firmasta tulevalle eksälle tai vastaavan summan rahana, niin yrittäjä puolison pitää tehdä avioehto. Jos ihminen kokee avioliittolain määräykset tasajaosta epäreiluna, niin sitä varten se on olemassa se avioehto voi hyvä ihme sentään!
Ymmärrän hyvin. Mutta edelleen ihmettelen, että pakettiautot, jotka on nimenomaan ostettu yritykselle , laitettu yrityksen kirjanpitoon ja vaikuttaneet yrityksen verotukseen, muuttuvat erossa omaisuudeksi, joka pitääkin jakaa. Jos yrittäjällä ei ole kuin ne kaksi pakettiautoa eikä halua antaa rahana, silloin on annettava toinen pakettiauto? Kuitenkin avioliiton aikana yritykseen ostettua pakettiautoa ei saa edes antaa puolison käyttöön, koska sitä saa käyttää vain yrityksen tarpeisiin, mutta erossa puoliso onkin oiketettu saamaan koko pakettiauton.
Käsittääkseni henkilökohtaisen omaisuuden ja yrityksen omaisuuden ero on hyvin tarkka. Muutenhan yrityksen rahoista voitaisiin ostaa puolisollekin kännykät, tietokoneet yms, mitkä vähänkin liittyy yrityksen toimintaan. Mutta tämä ei ole verotuksellisesti sallittua, vaikka erotilanteessa sitten yrityksen omaisuus onkin yhteistä.
No jos olisi tilanne, että vaimon nettovarallisuus on nolla ja yrittäjä-miehen nettovarallisuus on vain ne yrityksen taseessa olevat kaksi pakettiautoa, niin silloin pakettiautojen rahallinen arvo laitetaan puoliksi, ja mies joutuu antamaan puolikkaan siitä kahden pakun arvosta vaimolle erossa.
Mä en nyt puhu omaisuuden arvosta vaan omaisuudesta. Pakettiauton, jota avioliiton aikana vaimo ei ole saanut edes käyttää (koska se on yrityksen omaisuutta) , voikin erossa antaa vaimolle ja verottajan mielestä se on ihan ok? Ymmärrän siis sen, että lasketaan tuo rahallinen arvo ja yrittäjä voi halutessaan pitää yrityksen omaisuuden edelleen itse ja maksaa puolisolleen tasingot rahana. Mutta jos ei voi tai halua maksaa rahana, onko silloin annettava yrityksen nimiin hankittua omaisuutta..eli se toinen pakettiauto? Tämä mua siis ihmetyttää, että avioliiton aikana ei saa verottajan mukaan edes käyttää koko pakettiautoa, mutta eron sattuessa voi saada pakettiauton ihan ikiomaksi.
Jos kyseessä on tmi, niin yrittäjä voi antaa toisen pakun eksälle (tmi ja yrittäjä itse on juridisesti tavallaan sama entiteetti). Jos kyseessä on oy, niin ei voi vaan yrittäjän pitää maksaa pakun arvo rahana ottamalla esim. laina.
Jos kyseessä on tmi, voiko vaimo käyttää yrityksen autoa omiin tarkoituksiinsa jo avioliiton aikana? Vaikka kuskata lapsia harrastuksiin ja lähteä lomareissulle Lappiin?
Voi. Ajoista pitää pitää kirjaa ja merkitä toiminimen veroilmoitukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen kyllä ihan onnellisesti naimisissa, mutta olen tukenut miestäni yrittäjyydessä ja hoitanut huomattavasti enemmän lapsia ja kotia sillä aikaa, kun hän on paiskinut töitä. Yrityksellä ei ole työntekijöitä, mutta tuottavaa varallisuutta noin kaksi miljoonaa.
Eron tullen kaikki pitäisi jättää miehelle? Ok, ei kuulosta kovin reilulta.
Kai teillä on avioehto? Ja kai te nyt olette sopineet että sinun työssäolemattomuutesi kompensoidaan koska ethän sinä ole kerryttänyt esimerkiksi eläkettä lainkaan ollessasi kotona.
Moni ei täällä näytä tietävän oy:n ja tmi:n eroa edes. Tmi:n taseessa ei voi olla yhtään mitään.
Mitä ihmettä naiset aina sönköttävät , että ovat nostaneet yrityksen arvoa kotona lapsia hoitamalla?
Niin ne duunareittenkin vaimot tekee, samoin käyvät itse töissä. Mutta kummasti sitten yrittäjien vaimot ovatkin bisnesguruja ja "yrittäjiä" kotona maatessaan.
Vierailija kirjoitti:
Pakun arvo pitâä korvata esim niin että rouva saa osituksessa koti-irtaimiston tms
Mutta onko siis pakko? Oletetaan, että olisin yrittäjä ja mulla olisi yritykseni omaisuutta kaksi pakettiautoa. Mun pitäisi erossa antaa puolisolleni tasinkoa pakettiauton verran. En kuitenkaan halua antaa koti-irtaimistoani ja toinen paku on oikeastaan ihan turha. Voinko silloin antaa tasinkona pakettiauton ja pitää koti-irtaimistoni itse? Ilmeisesti, jos yritysmuotona on toiminimi, voin antaa pakun siitäkin huolimatta, että puoliso hinkuisi jotain samanarvoista antiikkihuonekaluani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kyse on yhden miehen toiminimestä, jolla ei ole juurikaan omaisuutta (koneita, laitteita, tiloja, rahaa tilillä), ja liikevaihto on parinkyttonnin luokkaa, niin arvonmäärityksen voi summittaisena itse, tuskin se paria tonnia enempää heittää suuntaan tai toiseen. Jos taas kyse on yrityksestä, jolla on taseessa satoja tuhansia ja miljoonien liikevaihto, niin arvonmääritykseen tarvitaan ulkopuolinen asiantuntija. Oikeastaan ukopuolista määrittäjää kannattaa käyttää, jos yrityksen arvo on yli satatonnia.
Yhden miehen firman arvo on se muutama tuhatlappunen tilillä. Mitään muuta arvoa ei ole. Tai jos on, niin sitten pitää vaimon työpaikallekin laittaa jokin arvo (vaimo tienaa 40 tonnia vuodessa --> vaimon henkisen omaisuuden arvo on 40*5 = 250 tuhatta euroa ja siitä puolet äijälle).
Kai ymmärrät että lain mukaan yritys on omaisuutta mutta työpaikka ei. Joten työpaikalle ei laiteta mitään arvoa. Laki koskee niin sinua kuin minua vaikka sinä olisit laista eri mieltä.
Vitsailetko nyt? Pointti oli nimenomaan se, että yhden äijän työpanokseen perustuvalla firmalla ei ole mitään arvoa. Mitään viisi kertaa tulos -juttuja ei voi silloin tuijottaa, mitä täällä on heitelty.
Vai millä hinnalla itse ostaisit yritykseni, jossa minä yksin teen graafista suunnittelua?
En vitsaile. Se menee niin, että jos on yhden miehen graafisen suunnittelun tmi, niin sen arvo on sen tmi:n nimissä oleva tietokone, kamera ym. kiinteä omaisuus ja tilillä olevat varat. Ei se sen kummenpi ole se arvonmääritys. Jos haluaa viilata pilkkua niin voi vääntää siihen arvoon jotain yrityksen maksamista odottavista laskuista tai laskutuksessa olevista laskuista, jotka asiakas tilittää huomenna.
Eh. Niinhän juuri sanoin. Yrityksessä sinällään ei ole arvoa, joten tuloskertoimet eivät tule kyseeseen.
En ymmärrä mistä jankkaat minulle. En ole mistään tuloskertoimista mitään väittänytkään.
Sinähän tässä tulit jankkaamaan ja selittämään jotain paskaa lain ymmärtämisestä. Minä vain jatkoin ja täsmensin yhden kommentoijan juttua ja yritin selittää, miksi työpanokseen perustuvalla yrityksellä ei ole juurikaan arvoa. Kertoimista on täällä puhuttu.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä naiset aina sönköttävät , että ovat nostaneet yrityksen arvoa kotona lapsia hoitamalla?
Niin ne duunareittenkin vaimot tekee, samoin käyvät itse töissä. Mutta kummasti sitten yrittäjien vaimot ovatkin bisnesguruja ja "yrittäjiä" kotona maatessaan.
Laki ei ota kantaa siihen, että onko yrittäjän vaimo maannut kotona, kylpenyt kotona, pettänyt kotona, käynyt päivät palkkatyössä, hillunut kaikki päivät kauppakeskuksissa shoppailemassa tai stalkannut yrittäjämiestään lähistön metsiköstä kiikareilla. Laki sanoo, että puolison yritys on avio-oikeuden alaista omaisuutta riippumatta siitä miten toinen puoliso päivänsä viettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä naiset aina sönköttävät , että ovat nostaneet yrityksen arvoa kotona lapsia hoitamalla?
Niin ne duunareittenkin vaimot tekee, samoin käyvät itse töissä. Mutta kummasti sitten yrittäjien vaimot ovatkin bisnesguruja ja "yrittäjiä" kotona maatessaan.
Jos sinua harmittaa, että sinun vaimo (tai tuleva vaimo) vain makaa, niin tee ihmeessä avioehto!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä naiset aina sönköttävät , että ovat nostaneet yrityksen arvoa kotona lapsia hoitamalla?
Niin ne duunareittenkin vaimot tekee, samoin käyvät itse töissä. Mutta kummasti sitten yrittäjien vaimot ovatkin bisnesguruja ja "yrittäjiä" kotona maatessaan.
Jos sinua harmittaa, että sinun vaimo (tai tuleva vaimo) vain makaa, niin tee ihmeessä avioehto!
Poikamieheksi jääminen lienee tuolle henkilölle myös varsin hyvä vaihtoehto, jos kaikki naiset näyttäytyy laiskoina makoilijoina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä on puhtaasti juridisia kysymyksiä. Se mikä on kenenkin mielestä reilua ei kuulu asiaan mitenkään. Olennaista on vain se mitä laki (avioliittolaki) sanoo, koska se määrää miten asiat menee vaikka ihminen kokisi sen kuinka epäreiluksi.
Lain mukaan, jos ei ole avioehtoa, niin erotilanteessa puolisoiden nettovarallisuus laitetaan puoliksi (varakkaampi maksaa köyhemmälle tasinkoa sen verran, että kummankin nettovarallisuus on jaon jälkeen sama). Nettovarallisuus lasketaan niin että ensin listataan kaikki varat ja niistä vähennetään kaikki velat.
Ja tämä koskee niin ennen avioliittoa tullutta omaisuutta kuin avioliiton aikana tullutta omaisuutta. Yhtälailla se koskee kaikkia omaisuuslajeja eli osakkeita, asuntoja, veneitä, yrityksiä ym ym. Poikkeus tästä on sellainen peritty omaisuus, josta testamentissa on määrätty, että puolisolla ei ole siihen perintöön avio-oikeutta (voi olla esim. suvun kesämökki tms).
Mutta ei nettovarallisuuden puoliksi laittaminen sitä tarkoita, että se toisen puolison yrityskin pitäisi jakaa puoliksi eikä varsinkaan niin, että jos yrityksen taseessa on kaksi pakettiautoa, niin kumpikin saa erossa yhden. Vaan tasingon antaja (se jolla on enemmän nettovarallisuutta) saa päättää miten sen tasingon maksaa. Sen voi maksaa vaikka asunto-osakkeena tai ihan rahana. Ja näin yritys jää koskemattomaksi yksin sille yrittäjälle itselleen.
Jos yrittäjä-puoliso ei halua päätyä siihen tilanteeseen, että hänen yritys huomioidaan avioerossa nettovarallisuudessa eli että hän joutuu antamaan siivun siitä firmasta tulevalle eksälle tai vastaavan summan rahana, niin yrittäjä puolison pitää tehdä avioehto. Jos ihminen kokee avioliittolain määräykset tasajaosta epäreiluna, niin sitä varten se on olemassa se avioehto voi hyvä ihme sentään!
Ymmärrän hyvin. Mutta edelleen ihmettelen, että pakettiautot, jotka on nimenomaan ostettu yritykselle , laitettu yrityksen kirjanpitoon ja vaikuttaneet yrityksen verotukseen, muuttuvat erossa omaisuudeksi, joka pitääkin jakaa. Jos yrittäjällä ei ole kuin ne kaksi pakettiautoa eikä halua antaa rahana, silloin on annettava toinen pakettiauto? Kuitenkin avioliiton aikana yritykseen ostettua pakettiautoa ei saa edes antaa puolison käyttöön, koska sitä saa käyttää vain yrityksen tarpeisiin, mutta erossa puoliso onkin oiketettu saamaan koko pakettiauton.
Käsittääkseni henkilökohtaisen omaisuuden ja yrityksen omaisuuden ero on hyvin tarkka. Muutenhan yrityksen rahoista voitaisiin ostaa puolisollekin kännykät, tietokoneet yms, mitkä vähänkin liittyy yrityksen toimintaan. Mutta tämä ei ole verotuksellisesti sallittua, vaikka erotilanteessa sitten yrityksen omaisuus onkin yhteistä.
No jos olisi tilanne, että vaimon nettovarallisuus on nolla ja yrittäjä-miehen nettovarallisuus on vain ne yrityksen taseessa olevat kaksi pakettiautoa, niin silloin pakettiautojen rahallinen arvo laitetaan puoliksi, ja mies joutuu antamaan puolikkaan siitä kahden pakun arvosta vaimolle erossa.
Mä en nyt puhu omaisuuden arvosta vaan omaisuudesta. Pakettiauton, jota avioliiton aikana vaimo ei ole saanut edes käyttää (koska se on yrityksen omaisuutta) , voikin erossa antaa vaimolle ja verottajan mielestä se on ihan ok? Ymmärrän siis sen, että lasketaan tuo rahallinen arvo ja yrittäjä voi halutessaan pitää yrityksen omaisuuden edelleen itse ja maksaa puolisolleen tasingot rahana. Mutta jos ei voi tai halua maksaa rahana, onko silloin annettava yrityksen nimiin hankittua omaisuutta..eli se toinen pakettiauto? Tämä mua siis ihmetyttää, että avioliiton aikana ei saa verottajan mukaan edes käyttää koko pakettiautoa, mutta eron sattuessa voi saada pakettiauton ihan ikiomaksi.
Jos kyseessä on tmi, niin yrittäjä voi antaa toisen pakun eksälle (tmi ja yrittäjä itse on juridisesti tavallaan sama entiteetti). Jos kyseessä on oy, niin ei voi vaan yrittäjän pitää maksaa pakun arvo rahana ottamalla esim. laina.
Jos kyseessä on tmi, voiko vaimo käyttää yrityksen autoa omiin tarkoituksiinsa jo avioliiton aikana? Vaikka kuskata lapsia harrastuksiin ja lähteä lomareissulle Lappiin?
Voi. Ajoista pitää pitää kirjaa ja merkitä toiminimen veroilmoitukseen.
Entä, jos yrityksellä on velkaa enemmän kuin omaisuutta? Joutuuko yrittäjän puoliso maksamaan erossa yrityksen velkoja? Tai maksamaan tasinkoa yrittäjälle, jos yrittäjän omaisuus velkojen maksun jälkeen on pienempi?
Vierailija kirjoitti:
Lopputulos reilu? Viemällä miehen firmasta puolet? Saako mies sinun yrityksestäsi puolet vai millä olet elättänyt teitä?
Eiköhän mies tiedä mihin on lähtenyt ja nimensä laittanut eli näin ollen suostunut.
Kyllä se on silloin reilu!
Vai meinaatko että miestä on puuko*la uhattu ettei tehtäisi avioehtosopimusta.
Jännä juttu että kaikki puoliksi -ajattelu on miehelle kelvannut naimisiin mentäessä mutta erossa nainen on se rosvo 🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä on puhtaasti juridisia kysymyksiä. Se mikä on kenenkin mielestä reilua ei kuulu asiaan mitenkään. Olennaista on vain se mitä laki (avioliittolaki) sanoo, koska se määrää miten asiat menee vaikka ihminen kokisi sen kuinka epäreiluksi.
Lain mukaan, jos ei ole avioehtoa, niin erotilanteessa puolisoiden nettovarallisuus laitetaan puoliksi (varakkaampi maksaa köyhemmälle tasinkoa sen verran, että kummankin nettovarallisuus on jaon jälkeen sama). Nettovarallisuus lasketaan niin että ensin listataan kaikki varat ja niistä vähennetään kaikki velat.
Ja tämä koskee niin ennen avioliittoa tullutta omaisuutta kuin avioliiton aikana tullutta omaisuutta. Yhtälailla se koskee kaikkia omaisuuslajeja eli osakkeita, asuntoja, veneitä, yrityksiä ym ym. Poikkeus tästä on sellainen peritty omaisuus, josta testamentissa on määrätty, että puolisolla ei ole siihen perintöön avio-oikeutta (voi olla esim. suvun kesämökki tms).
Mutta ei nettovarallisuuden puoliksi laittaminen sitä tarkoita, että se toisen puolison yrityskin pitäisi jakaa puoliksi eikä varsinkaan niin, että jos yrityksen taseessa on kaksi pakettiautoa, niin kumpikin saa erossa yhden. Vaan tasingon antaja (se jolla on enemmän nettovarallisuutta) saa päättää miten sen tasingon maksaa. Sen voi maksaa vaikka asunto-osakkeena tai ihan rahana. Ja näin yritys jää koskemattomaksi yksin sille yrittäjälle itselleen.
Jos yrittäjä-puoliso ei halua päätyä siihen tilanteeseen, että hänen yritys huomioidaan avioerossa nettovarallisuudessa eli että hän joutuu antamaan siivun siitä firmasta tulevalle eksälle tai vastaavan summan rahana, niin yrittäjä puolison pitää tehdä avioehto. Jos ihminen kokee avioliittolain määräykset tasajaosta epäreiluna, niin sitä varten se on olemassa se avioehto voi hyvä ihme sentään!
Ymmärrän hyvin. Mutta edelleen ihmettelen, että pakettiautot, jotka on nimenomaan ostettu yritykselle , laitettu yrityksen kirjanpitoon ja vaikuttaneet yrityksen verotukseen, muuttuvat erossa omaisuudeksi, joka pitääkin jakaa. Jos yrittäjällä ei ole kuin ne kaksi pakettiautoa eikä halua antaa rahana, silloin on annettava toinen pakettiauto? Kuitenkin avioliiton aikana yritykseen ostettua pakettiautoa ei saa edes antaa puolison käyttöön, koska sitä saa käyttää vain yrityksen tarpeisiin, mutta erossa puoliso onkin oiketettu saamaan koko pakettiauton.
Käsittääkseni henkilökohtaisen omaisuuden ja yrityksen omaisuuden ero on hyvin tarkka. Muutenhan yrityksen rahoista voitaisiin ostaa puolisollekin kännykät, tietokoneet yms, mitkä vähänkin liittyy yrityksen toimintaan. Mutta tämä ei ole verotuksellisesti sallittua, vaikka erotilanteessa sitten yrityksen omaisuus onkin yhteistä.
No jos olisi tilanne, että vaimon nettovarallisuus on nolla ja yrittäjä-miehen nettovarallisuus on vain ne yrityksen taseessa olevat kaksi pakettiautoa, niin silloin pakettiautojen rahallinen arvo laitetaan puoliksi, ja mies joutuu antamaan puolikkaan siitä kahden pakun arvosta vaimolle erossa.
Mä en nyt puhu omaisuuden arvosta vaan omaisuudesta. Pakettiauton, jota avioliiton aikana vaimo ei ole saanut edes käyttää (koska se on yrityksen omaisuutta) , voikin erossa antaa vaimolle ja verottajan mielestä se on ihan ok? Ymmärrän siis sen, että lasketaan tuo rahallinen arvo ja yrittäjä voi halutessaan pitää yrityksen omaisuuden edelleen itse ja maksaa puolisolleen tasingot rahana. Mutta jos ei voi tai halua maksaa rahana, onko silloin annettava yrityksen nimiin hankittua omaisuutta..eli se toinen pakettiauto? Tämä mua siis ihmetyttää, että avioliiton aikana ei saa verottajan mukaan edes käyttää koko pakettiautoa, mutta eron sattuessa voi saada pakettiauton ihan ikiomaksi.
Jos kyseessä on tmi, niin yrittäjä voi antaa toisen pakun eksälle (tmi ja yrittäjä itse on juridisesti tavallaan sama entiteetti). Jos kyseessä on oy, niin ei voi vaan yrittäjän pitää maksaa pakun arvo rahana ottamalla esim. laina.
Jos kyseessä on tmi, voiko vaimo käyttää yrityksen autoa omiin tarkoituksiinsa jo avioliiton aikana? Vaikka kuskata lapsia harrastuksiin ja lähteä lomareissulle Lappiin?
Voi. Ajoista pitää pitää kirjaa ja merkitä toiminimen veroilmoitukseen.
Entä, jos yrityksellä on velkaa enemmän kuin omaisuutta? Joutuuko yrittäjän puoliso maksamaan erossa yrityksen velkoja? Tai maksamaan tasinkoa yrittäjälle, jos yrittäjän omaisuus velkojen maksun jälkeen on pienempi?
Tmi-yrittäjä vastaa veloistaan täysimääräisesti, oy-yrittäjä ei. Erotilanteessa tmi-yrittäjän tmi:n toimintaan liittyvät velat huomioidaan hänen nettovarallisuudessa. Jos ei ole avioehtoa, niin se puoliso tavallaan joutuu kärsimään (maksamaan tasinkoa), jos yrittäjäpuolison nettovarallisuus on pienempi kuin sen toisen puolison tmi:n velkojen vuoksi. Oy-tilanteessa näin ei suoraan ole, mutta jos oy on pakkasella eikä taseessa ole mitään, niin se ei nosta sen oy-yrittäjäpuolison nettovarallisuuden määrää.
Se avioehto tosiaan suojaa myös sitä ei-yrittäjäpuolisoa tmi-tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä naiset aina sönköttävät , että ovat nostaneet yrityksen arvoa kotona lapsia hoitamalla?
Niin ne duunareittenkin vaimot tekee, samoin käyvät itse töissä. Mutta kummasti sitten yrittäjien vaimot ovatkin bisnesguruja ja "yrittäjiä" kotona maatessaan.
Perinteisempi työnjako mahdollistaa usein miehelle suuremman paneutumisen yrityksen hoitoon, kuin olisi mahdollista lastenhoidon ja kotitöiden jakautuessa tasapuolisesti. Jos mies olisi itse vastuussa lapsistaan, hän ei ehkä ehtisi tehdä niin paljon ylitöitä tai ei voisi lähteä yllättäville ilta- ja viikonlopputyökeikoille. Mitä minä duunariperheitä tunnen, niin ei siellä miehet laukkaa iltakausia sen paremmin töissä kuin huvituksissakaan vaan lapsia ja kotia hoidetaan työpäivän jälkeen yhdessä. Ja ne liitot joissa ei hoideta loppuvat aika nopeasti eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä naiset aina sönköttävät , että ovat nostaneet yrityksen arvoa kotona lapsia hoitamalla?
Niin ne duunareittenkin vaimot tekee, samoin käyvät itse töissä. Mutta kummasti sitten yrittäjien vaimot ovatkin bisnesguruja ja "yrittäjiä" kotona maatessaan.
Laki ei ota kantaa siihen, että onko yrittäjän vaimo maannut kotona, kylpenyt kotona, pettänyt kotona, käynyt päivät palkkatyössä, hillunut kaikki päivät kauppakeskuksissa shoppailemassa tai stalkannut yrittäjämiestään lähistön metsiköstä kiikareilla. Laki sanoo, että puolison yritys on avio-oikeuden alaista omaisuutta riippumatta siitä miten toinen puoliso päivänsä viettää.
Se ei ollutkaan pointtini. Sisälukutaito vissiin vähän hukassa?
Pointti oli se, että naiset väittävät nostavansa yrityksen arvoa kotona lojumalla.
Menikö nyt jakeluun?
Tilinpäätöksestä ja sieltä nettovarallisuus. Myös veroilmoituksessa näkee. Samoin yrityksen taseessa.
Ihmettelen joidenkin kommentteja, kun kuvittelevat sen olevan yksinomaan miehen omaisuutta ja koskematon.
Mutta jos ap. lapsia, niin ilman ap. apua, niin tuskin miehellä olisi yritystä, jos tekisi puolet kotitöistä ja ottaisi vastuun lastenhoidosta.
Ihan sama kun jotkut miehet kehuvat, kuinka ihan itse rakentaneet talonsa, mutta kuka on sen mahdollistanut ja hoitanut perheen arkirutiinit ja lapset.
Eikä ole oma lehmä ojassa ja olen nainen, jolla yritys jo vuosikymmeniä ja teen paljon remppoja, mutta tämä ei ole tullut ilman miehen apua ja vastuun ottamista arjesta ja perhe-elämästä.
Ja jos tulisi ero, niin ainakin oma tuttavapiiri ja sukulaiset olettaisivat, että mieheni saisi korvauksen, kun itse olen voinut vapaasti panostaa yritystoimintaan.
Ja sama oli omilla vanhemmilla kun erosivat, kun äitini oli kotirouva ja mahdollisti isäni yrittäjyyden.
Viestissä nro 16 ap kertoo, ettei miehen yrityksessä ole työntekijöitä, mutta tuottavaa varallisuutta on kaksi miljoonaa.
Mikä yritysmuoto ja millä työllä mies on omaisuuden hankkinut, kerro ap?
Jos ei ole työntekijöitä, mies on hankkinut varallisuuden, tekemällä töitä aivoillaan.
Hän on siis joko lakimies, lääkäri, kirjanpitäjä, konsultti tai muu sellainen.
Siis ei ole osakeyhtiö vaan mies on ammatinharjoittaja. Jos taas on avoin tai kommandiittiyhtiö on olemassa on ainakin äänetön yhtiömies.
Mies voi olla myös jonkun käsityöammatin harjoittaja, mutta niillä harvemmin kerätään miljoonia sijoitettaviksi.
Jos ero tulee, eikä osituksesta päästä sopuun, oikeus määrää pesänjakajan, joka hoitaa omaisuuden arvon selvittämisen.
Jos se ei tyydytä toista osapuolta, asiasta voi riidellä oikeudessa niin kauan, kuin jomman kumman rahat riittää, ja kun oikeus antaa lopullisen päätöksen asiasta.
Hyvin selkeää ja yksinkertaista, ei kannata vatvoa asiaa av-palstalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä naiset aina sönköttävät , että ovat nostaneet yrityksen arvoa kotona lapsia hoitamalla?
Niin ne duunareittenkin vaimot tekee, samoin käyvät itse töissä. Mutta kummasti sitten yrittäjien vaimot ovatkin bisnesguruja ja "yrittäjiä" kotona maatessaan.
Laki ei ota kantaa siihen, että onko yrittäjän vaimo maannut kotona, kylpenyt kotona, pettänyt kotona, käynyt päivät palkkatyössä, hillunut kaikki päivät kauppakeskuksissa shoppailemassa tai stalkannut yrittäjämiestään lähistön metsiköstä kiikareilla. Laki sanoo, että puolison yritys on avio-oikeuden alaista omaisuutta riippumatta siitä miten toinen puoliso päivänsä viettää.
Se ei ollutkaan pointtini. Sisälukutaito vissiin vähän hukassa?
Pointti oli se, että naiset väittävät nostavansa yrityksen arvoa kotona lojumalla.
Menikö nyt jakeluun?
Kenen sisälukutaito tässä oikein on hukassa?
Ei täällä nimittäin kukaan ole väittänyt nostavansa yrityksen arvoa lojumalla tai makaamalla. Sen olet ihan päästäsi keksinyt koko jutun ja tullut tänne huutelemaan mitä sattuu.
Vierailija kirjoitti:
Lopputulos reilu? Viemällä miehen firmasta puolet? Saako mies sinun yrityksestäsi puolet vai millä olet elättänyt teitä?
Siellä katkera mies vaikertaa, kun on joutunut (lupauksiensa/sopimuksien mukaan) luovuttamaan vaimolle omaisuuttaan. Heh, kannattais miettiä mihin lupautuu. He heh
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä on puhtaasti juridisia kysymyksiä. Se mikä on kenenkin mielestä reilua ei kuulu asiaan mitenkään. Olennaista on vain se mitä laki (avioliittolaki) sanoo, koska se määrää miten asiat menee vaikka ihminen kokisi sen kuinka epäreiluksi.
Lain mukaan, jos ei ole avioehtoa, niin erotilanteessa puolisoiden nettovarallisuus laitetaan puoliksi (varakkaampi maksaa köyhemmälle tasinkoa sen verran, että kummankin nettovarallisuus on jaon jälkeen sama). Nettovarallisuus lasketaan niin että ensin listataan kaikki varat ja niistä vähennetään kaikki velat.
Ja tämä koskee niin ennen avioliittoa tullutta omaisuutta kuin avioliiton aikana tullutta omaisuutta. Yhtälailla se koskee kaikkia omaisuuslajeja eli osakkeita, asuntoja, veneitä, yrityksiä ym ym. Poikkeus tästä on sellainen peritty omaisuus, josta testamentissa on määrätty, että puolisolla ei ole siihen perintöön avio-oikeutta (voi olla esim. suvun kesämökki tms).
Mutta ei nettovarallisuuden puoliksi laittaminen sitä tarkoita, että se toisen puolison yrityskin pitäisi jakaa puoliksi eikä varsinkaan niin, että jos yrityksen taseessa on kaksi pakettiautoa, niin kumpikin saa erossa yhden. Vaan tasingon antaja (se jolla on enemmän nettovarallisuutta) saa päättää miten sen tasingon maksaa. Sen voi maksaa vaikka asunto-osakkeena tai ihan rahana. Ja näin yritys jää koskemattomaksi yksin sille yrittäjälle itselleen.
Jos yrittäjä-puoliso ei halua päätyä siihen tilanteeseen, että hänen yritys huomioidaan avioerossa nettovarallisuudessa eli että hän joutuu antamaan siivun siitä firmasta tulevalle eksälle tai vastaavan summan rahana, niin yrittäjä puolison pitää tehdä avioehto. Jos ihminen kokee avioliittolain määräykset tasajaosta epäreiluna, niin sitä varten se on olemassa se avioehto voi hyvä ihme sentään!
Ymmärrän hyvin. Mutta edelleen ihmettelen, että pakettiautot, jotka on nimenomaan ostettu yritykselle , laitettu yrityksen kirjanpitoon ja vaikuttaneet yrityksen verotukseen, muuttuvat erossa omaisuudeksi, joka pitääkin jakaa. Jos yrittäjällä ei ole kuin ne kaksi pakettiautoa eikä halua antaa rahana, silloin on annettava toinen pakettiauto? Kuitenkin avioliiton aikana yritykseen ostettua pakettiautoa ei saa edes antaa puolison käyttöön, koska sitä saa käyttää vain yrityksen tarpeisiin, mutta erossa puoliso onkin oiketettu saamaan koko pakettiauton.
Käsittääkseni henkilökohtaisen omaisuuden ja yrityksen omaisuuden ero on hyvin tarkka. Muutenhan yrityksen rahoista voitaisiin ostaa puolisollekin kännykät, tietokoneet yms, mitkä vähänkin liittyy yrityksen toimintaan. Mutta tämä ei ole verotuksellisesti sallittua, vaikka erotilanteessa sitten yrityksen omaisuus onkin yhteistä.
No jos olisi tilanne, että vaimon nettovarallisuus on nolla ja yrittäjä-miehen nettovarallisuus on vain ne yrityksen taseessa olevat kaksi pakettiautoa, niin silloin pakettiautojen rahallinen arvo laitetaan puoliksi, ja mies joutuu antamaan puolikkaan siitä kahden pakun arvosta vaimolle erossa.
Mä en nyt puhu omaisuuden arvosta vaan omaisuudesta. Pakettiauton, jota avioliiton aikana vaimo ei ole saanut edes käyttää (koska se on yrityksen omaisuutta) , voikin erossa antaa vaimolle ja verottajan mielestä se on ihan ok? Ymmärrän siis sen, että lasketaan tuo rahallinen arvo ja yrittäjä voi halutessaan pitää yrityksen omaisuuden edelleen itse ja maksaa puolisolleen tasingot rahana. Mutta jos ei voi tai halua maksaa rahana, onko silloin annettava yrityksen nimiin hankittua omaisuutta..eli se toinen pakettiauto? Tämä mua siis ihmetyttää, että avioliiton aikana ei saa verottajan mukaan edes käyttää koko pakettiautoa, mutta eron sattuessa voi saada pakettiauton ihan ikiomaksi.
Jos kyseessä on tmi, niin yrittäjä voi antaa toisen pakun eksälle (tmi ja yrittäjä itse on juridisesti tavallaan sama entiteetti). Jos kyseessä on oy, niin ei voi vaan yrittäjän pitää maksaa pakun arvo rahana ottamalla esim. laina.
Jos kyseessä on tmi, voiko vaimo käyttää yrityksen autoa omiin tarkoituksiinsa jo avioliiton aikana? Vaikka kuskata lapsia harrastuksiin ja lähteä lomareissulle Lappiin?
Voi. Ajoista pitää pitää kirjaa ja merkitä toiminimen veroilmoitukseen.
Entä, jos yrityksellä on velkaa enemmän kuin omaisuutta? Joutuuko yrittäjän puoliso maksamaan erossa yrityksen velkoja? Tai maksamaan tasinkoa yrittäjälle, jos yrittäjän omaisuus velkojen maksun jälkeen on pienempi?
Jos kysymyksessä on toiminimiyritys, niin velka lasketaan yrityksen omistajan velaksi ja se pienentää yrityksen omistajan nettovarallisuutta. Tällöin toinen puoliso voi joutua maksamaan yrittäjäpuolisolle osituksessa tasinkoa. Tämä riippuu siitä, mitä muuta omaisuutta puolisoilla on.
Esimerkki: Pekan yrityksellä on velkaa 100 000 eikä Pekalla ole muuta omaisuutta. Liisalla on omaisuutta 80 000 eikä velkaa. Tällöin osituksessa Pekan omaisuuden säästö on 0 ja Liisan 80 000. Liisan pitää maksaa Pekalle tasinkoa 40 000. Pekka vastaa yksin yrityksensä veloista.
Toinen esimerkki: Pekan yrityksellä on velkaa 100 000, mutta Pekalla on omaisuutta 120 000. Liisan omaisuus on 80 000. Nyt Pekan säästö on 20 000 ja Liisan 80 000, joten Liisan pitää maksaa Pekalle tasinkoa 30 000.
En ymmärrä mistä jankkaat minulle. En ole mistään tuloskertoimista mitään väittänytkään.