Erotilanne. Miten saan selvitettyä mieheni yrityksen arvon?

Vierailija kirjoitti:

Vieläkö joku typerys on ilman avioehtoa liikenteessä?

Sano muuta. Yrittäjä vielä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole tietoa, miten yrityksen käy yrittäjän ja tämän puolison erossa. Mietin vaan, että  kun yritykseen on hankittu tarvikkeita ja nämä tarvikkeet vähennetty yrityksen verotuksessa, ihanko oikeasti nämä tarvikkeet muuttuvat erossa yhteisiksi tarvikkeiksi, joista puolison pitää saada puolet?

Aina voi olla ahne paskiainen ja väittää mahdollistaneensa niiden hankinnan firmalle. Toisaalta, jos ei olisi ollut avioliittoa, yrittäjä olisi voinut tehdä ympäripyöreää päivää ja viikkoa, kun kukaan ei odota kotona.

Siis miksi ei olisi voinut tehdä pitkiä päiviä yksin olleessaan? Ilman avioliittoa hänellä olisi paljon parempi rahatilanne nyt. Tiedän monta sinkkua, jotka keskittyvät vain työhönsä. Eivät he tarvitse vaimoa kotona odottamassa. 

Sitä juuri yritin sanoa. Että puoliso on sitä mieltä, että on mahdollistanut kaiken ja haluaa puolet kun taas sinkkuna yrittäjä olisi saanut tehdä töitä vapaasti ja tienannut saman tai enemmän.

Tämä mahdollistaminen taitaa tarkoittaa sitä, miten paljon yrityksen pyörittäminen olisi kärsinyt, jos mies olisi joutunut osallistumaan tasapuolisesti kodin ja lasten hoitamiseen. Sinkkutilanteeseen on turha verrata, kun eroavalla parilla on huollettavia lapsia.

Mitä niissä on hoitamista, kun laittaa vaan päiväkotiin. Mukavampihan siellä on toisten lasten kanssa kuin äidin kanssa kotona. Mutta nämä äidit taitaa ihan omasta tahdosta olla kotona miehen elätettävänä. 

Missä ihmeen maailmassa elät. Ainakin meillä yrittäjäperheessä lapset tarvitsevat vanhempia niin kauan kun asuvat kotona, päinvastoin, nyt teininä vielä enemmän, kun on harrastukset ja ruokaa menee kahden edestä. Eikä kotityöt ole vähentyneet.

Ja se päiväkoti-vaihe kestää vain muutaman vuoden.

Sulla ei ole lapsia, etkä yrittäjä, kun olet ulkona kuin lumiukko.

Ja vaikka lapset olisi päiväkodissa, ne ovat haettava klo 17. eikä minuttiakaan yli.

Näin ainakin meillä ja mies hoitaa suurimmaksi osaksi lapset ja kotityöt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole tietoa, miten yrityksen käy yrittäjän ja tämän puolison erossa. Mietin vaan, että  kun yritykseen on hankittu tarvikkeita ja nämä tarvikkeet vähennetty yrityksen verotuksessa, ihanko oikeasti nämä tarvikkeet muuttuvat erossa yhteisiksi tarvikkeiksi, joista puolison pitää saada puolet?

Aina voi olla ahne paskiainen ja väittää mahdollistaneensa niiden hankinnan firmalle. Toisaalta, jos ei olisi ollut avioliittoa, yrittäjä olisi voinut tehdä ympäripyöreää päivää ja viikkoa, kun kukaan ei odota kotona.

Siis miksi ei olisi voinut tehdä pitkiä päiviä yksin olleessaan? Ilman avioliittoa hänellä olisi paljon parempi rahatilanne nyt. Tiedän monta sinkkua, jotka keskittyvät vain työhönsä. Eivät he tarvitse vaimoa kotona odottamassa. 

Sitä juuri yritin sanoa. Että puoliso on sitä mieltä, että on mahdollistanut kaiken ja haluaa puolet kun taas sinkkuna yrittäjä olisi saanut tehdä töitä vapaasti ja tienannut saman tai enemmän.

Tämä mahdollistaminen taitaa tarkoittaa sitä, miten paljon yrityksen pyörittäminen olisi kärsinyt, jos mies olisi joutunut osallistumaan tasapuolisesti kodin ja lasten hoitamiseen. Sinkkutilanteeseen on turha verrata, kun eroavalla parilla on huollettavia lapsia.

Mitä niissä on hoitamista, kun laittaa vaan päiväkotiin. Mukavampihan siellä on toisten lasten kanssa kuin äidin kanssa kotona. Mutta nämä äidit taitaa ihan omasta tahdosta olla kotona miehen elätettävänä. 

Huoh. 24/7 hoitoonko ajattelit laittaa? Kun niitä lapsia ja kotia pitää hoitaa iltaisin ja viikonloppuisinkin, eikä pitkää päivää tekevä yrittäjä voi aina tehdä omaa osuuttaan. Yrittäjä ei välttämättä voi ottaa vapaata lasten sairastumisten tai vaikkapa neuvolakäyntien vuoksi. Yrittäjä ei usein voi pitää vanhempain -tai hoitovapaata, vaan puoliso joutuu olemaan se joka jää kotiin. Ihan nyt vaan muutamia juttuja mainitakseni.

eläkkeelle

Jos se yrittäjä käyttää enemmän rahaa perheen elättämiseen, niin eikö vaimo voi hoitaa oman osuutensa tekemällä enemmän kotitöitä.

Harvat yrittäjät kuitenkaan sitä rahaa tuo kotiin, vaan yleensä nostetaan osinkoja, jos pääoma sitä sallii ja toisekseen jos on yrittäjäksi ryhtynyt, niin suurin osa sijoittaa "palkkansa" yrityksen investointeihin.

Ja harvalla edes mahdollisuus nostaa ensimmäisinä vuosina mitään palkkaa.

Taas yksi ahne akka, mikä ylläri.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa keksiä yhden henkilön oy:lle mahdollisimman korkea arvo, tämän sitten vastapuoli hyväksyy ja kysyjä huomaakin omistavansa yrityksen jolla ei ole yhtään työntekijää eikä tuloja. Kaikkihan tietävät ettei tasinkoa tarvitse maksaa rahana ellei välttämättä halua.

Hehheh "keksitään mahdollisimman korkea arvo". Mitähän tuokin tarkoittaa, kun yritystoiminta ei perustu arvailuihin, vaan tilinpäätöksen faktatietoihin, jotka tilintarkastaja ja verottaja on vahvistanut.

Yritystoiminta ei ole hiekkalaatikko leikkejä.

Vierailija kirjoitti:

Taas yksi ahne akka, mikä ylläri.

Ai, Jesse heräsi päiväunilta. Nyt sitä jaksaakin koko illan jankata palstalla. Se elämän sisältö..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä naiset aina sönköttävät , että ovat nostaneet yrityksen arvoa kotona lapsia hoitamalla?

Niin ne duunareittenkin vaimot tekee, samoin käyvät itse töissä. Mutta kummasti sitten yrittäjien vaimot ovatkin bisnesguruja ja "yrittäjiä" kotona maatessaan. 

Laki ei ota kantaa siihen, että onko yrittäjän vaimo maannut kotona, kylpenyt kotona, pettänyt kotona, käynyt päivät palkkatyössä, hillunut kaikki päivät kauppakeskuksissa shoppailemassa tai stalkannut yrittäjämiestään lähistön metsiköstä kiikareilla. Laki sanoo, että puolison yritys on avio-oikeuden alaista omaisuutta riippumatta siitä miten toinen puoliso päivänsä viettää. 

Se ei ollutkaan pointtini. Sisälukutaito vissiin vähän hukassa?

Pointti oli se, että naiset väittävät nostavansa yrityksen arvoa kotona lojumalla.

Menikö nyt jakeluun? 

Entä jos mies on "lojumassa" kotona ja nainen yrittäjä?

Meillä mies on ollut kotona ja olin äitiyslomalla 3kk kun palasin työelämään ja yritystoimintaan. Lapsia kolme.

Ja kyllä, yrittämisen mahdollisti n. 15v ajan mieheni. Ja jos ei olisi ollut sellaista tyyppiä, yritystoiminta olisi ollut mahdotonta.

En ole yrittäjä, mutta vaativassa ja hyväpalkkaisessa työssä ja tienaan 2-3 kertaa enemmän kuin keskituloinen mieheni. Meillä sama juttu, että mies on mahdollistanut uralla etenemiseni eikä tästä olisi toisenlaisen puolison kanssa tullut mitään. En tiedä ovatko nämä puolison roolin kyseenalaistajat itse yrittäjiä tai vaativassa työssä saati perheellisiä, mutta jos ovat, niin näin raskaalla puolison roolin väheksymisellä on vaikea ennustaa kovin pitkää liittoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vieläkö joku typerys on ilman avioehtoa liikenteessä?

Tiedän yhden typeryksen, joka teki vaimon kanssa avioehdon, mutta jätti sen sitten rekisteröimättä maistraattiin. Kalliiksi tuli tämä tohelointi.

Ite oon ainakin menny ehdoitta naimisiin. Onnellisena oltu vuosia naimisissa, molemmilla on vahva motivaatio pysyä yhdessä vaikeuksista huolimatta ja vaikeuksia on ollutkin, mutta rakkaus on niistä vaan vahvistunut ja syventynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vieläkö joku typerys on ilman avioehtoa liikenteessä?

Tiedän yhden typeryksen, joka teki vaimon kanssa avioehdon, mutta jätti sen sitten rekisteröimättä maistraattiin. Kalliiksi tuli tämä tohelointi.

Ite oon ainakin menny ehdoitta naimisiin. Onnellisena oltu vuosia naimisissa, molemmilla on vahva motivaatio pysyä yhdessä vaikeuksista huolimatta ja vaikeuksia on ollutkin, mutta rakkaus on niistä vaan vahvistunut ja syventynyt.

Sama meillä. Tosin uskon, että onnellisia liittoja voi tulla sekä avioehdolla että ilman, ihan samoin kuin epäonnistuneita liittojakin. Enemmän riippuu muista jutuista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai sitten sovit vaan että sen arvo on esim 5x vuotuinen voitto. Lienee aika tavallinen arvostus pienfirmalle.

Moni yrittäjä nostaan voiton palkkana, eli tuohon voittoon pitää lisätä omistajan nostama palkka.

Kyllä omistajallakin on oikeus palkkaan. Se on yritykselle vain kulu. Vai pitäisikö osituslaskelmassa ottaa huomioon myös ap:n menneiden vuosien palkka?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen kyllä ihan onnellisesti naimisissa, mutta olen tukenut miestäni yrittäjyydessä ja hoitanut huomattavasti enemmän lapsia ja kotia sillä aikaa, kun hän on paiskinut töitä. Yrityksellä ei ole työntekijöitä, mutta tuottavaa varallisuutta noin kaksi miljoonaa.

Eron tullen kaikki pitäisi jättää miehelle? Ok, ei kuulosta kovin reilulta.

Saat kuitenkin ihan tuntuvat elarit eron jälkeen, joten sinuna en alkaisi sörkkiä itse tuohon mitenkään ennen eroa.

Entäs jos ero tulee vasta kun lapset on aikuisia? Eli mitään elareita ei maksella. Sitäpaitsi elarithan on lasten elatusta varten, ei suinkaan mitään ositusta. Elareitahan mies maksaisi vaikka olis avioehto. Miksi vaimon pitäis suostua luopumaan avio-oikeudestaan elareita vastaan? Nehän on kaksi ihan eri asiaa. Johan jo lasten takia pitää omaisuudet jakaa reilusti. Niin että äidillekin jää omaisuutta millä huolehtia lapsista jos isälle käy jotain. Jos äiti kerran on oman uransa uhraten panostanut perheeseen omalla työllään ja siten mahdollistanut isän omaisuuden kartuttamisen. Ilman vaimoa se mies olis tienannut vähemmän, koska olis joutunut joko hoitamaan itse lapsensa tai maksamaan siitä ulkopuoliselle.

Minkä arvoinen se ap:n miehen yritys on, jos siinä ei ole työntekijöitä, ei kalustoa, ei varastoja, ei tuoteitta joita myydään ja muuta sellaista.

Miten sellainen yritys pistetään "lihoksi", jossa ei ole mitään myytävää tai ostettavaa omaisuutta kun ositus tulee.

Jos tuotantovälineet ovat miehen päässä, eli hän lääkäri, lakimies tms. ei niitä voi myydä!

Ainoa varallisuus ap:n antaman tiedon mukaan ovat nuo 2 miljoonan sijoitukset, joista tuottoa tulee.

Ja hurjasti on mies kyllä tienannut pätäkkää, kun tuollaiset sijoitukset ovat, perheen elatuksen lisäksi.

Ja onhan niitä pitänyt verojakin maksaa, ja lainoja asunnosta jne.

Tämä ap:n juttu vaikuttaa täysveriseltä provolta.  Täyttä potaskaa koko aloitus, tuollaista ei ole olemassakaan.

Avioehto on eräänlainen epäluottamuslause enkä sitä periaatteessakaan halunnut missään nimessä, sitä paitsi vaimo oli ajatusta vastustanut jo v. 2006 kun olimme seurustelleet n. 1,5 vuotta ja kaverini oli menossa naimisiin ja asiasta tuli porukalla puhetta. Menimme naimisiin sitten 3,5v. päästä tuosta, ero tuli 6v. avioliiton jälkeen kun sairastuin eikä vaimo kestänyt sairauttani, josta sittemmin n. 2 vuodessa tosin paranin, sairauden takia oli kaksi n. 2,5 viikon sairaalajaksoa kylläkin. No avioeron yhteydessä sain tasinkoa n. 20.000€ + lähes kaiken irtaimiston pientä korvausta vastaan, koska ositussopimuksessa irtaimiston osalta luki vain että "sovitaan erikseen", sijoitusasunnot, pörssiosakkeet, talo, autot jne. kaikki vähän arvokkaampi jaettiin tarkan arvon mukaan.

Jos joku firma olisi ollut niin olisin ehkä avioehtoakin harkinnut. Firma jaetaan ilman ehtoa siten kuin laki asiasta sanoo ja tässä kannattaa käyttää lakimiestä apuna.

Osituksen piiriin kuuluu kaikki ennen avioliittoa ja avioliiton kestäessä ennen eron ja sen myötä tulevan ositusperusteen syntymistä ansaittu tai saatu omaisuus, jota ei ole nimenomaisesti suljettu avio-oikeuden ulkopuolelle esimerkiksi avioehtosopimuksin tai muin määräyksin. Ositettavaan omaisuuteen kuuluu näin ollen myös puolison yksin tai puolisoiden yhdessä omistama yritys. Yrityksen osalta epätarkoituksenmukainen tilanne voi syntyä osituksen laskennallisen vaiheen aikana silloin, kun enemmän omistavan puolison omaisuuteen kuuluu myös yritys, jonka osalta ei ole tehty avioehtosopimusta. Jos tasinkoa ei kyetä maksamaan muilla tavoin, voi puoliso joutua tällöin myymään tai pilkkomaan yrityksensä, jotta tasingonmaksuvelvollisuus voidaan toteuttaa.

Yrityksen arvostamista on pidetty myös pesänjakajalle usein haastavana tehtävänä. Sovellettavien arvojen suhteen on tarkasteltu niin yrityksen lopettamisarvoa, tuottoarvoa kuin niin sanottua ”substanssiarvoa”. Yritystä arvostettaessa tavoitellaan usein sen markkina-arvon selville saamista. Toisaalta markkina-arvoon vaikuttavina tekijöinä on voitu pitää useitakin eri seikkoja, kuten yrityksen tuottoarvoa. Yrityksen arvostamisessa tavoitellaan kummankin puolison kannalta oikeudenmukaista lopputulosta ja sitä, ettei kumpikaan puoliso pääse teoillaan manipuloimaan omaisuuden arvoa. Puolison henkilökohtaisen ammattitaidon ei ole katsottu voivan yleensä vaikuttaa siihen, miten yritys arvostetaan. Kun lusikat menevät jakoon, voi yrittäjä pahimmillaan menettää myös elämäntyönsä, ellei asioista entisen puolison kanssa ole sovittu etukäteen. vaikka yritys olisi avioerohetkellä arvoton, tulee sille osituksessa usein hintalappu. Tällöin yrittäjä joutuu maksamaan avioerossa arvottomastakin yrityksestä entiselle puolisolleen.

Yrityksen osituksen yhteydessä tapahtuvaan arvostamiseen voi liittyä useita oikeudellisesti haastavia kysymyksiä, joiden osalta on suositeltavaa olla yhteydessä asiantuntevaan lakimieheen. Joskus ratkaisua on silti haettava käräjäoikeuden avulla jos molemmilla on oma lakimiehensä ja yrityksen arvosta tulee hyvin eri näkemys eri lakimiehiltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen kyllä ihan onnellisesti naimisissa, mutta olen tukenut miestäni yrittäjyydessä ja hoitanut huomattavasti enemmän lapsia ja kotia sillä aikaa, kun hän on paiskinut töitä. Yrityksellä ei ole työntekijöitä, mutta tuottavaa varallisuutta noin kaksi miljoonaa.

Eron tullen kaikki pitäisi jättää miehelle? Ok, ei kuulosta kovin reilulta.

Miten miestä tuetaan yrittäjyydessä? Autatko häntä firman hommissa vai kokkaatko kaalilaatikon kun mies tulee työpäivän jälkeen kotiin?

Sori vaan mutta en ymmärrä naisia, jotka tekevät suullisen sopimuksen siitä, että jäävät kotiin ja mies hoitaa firmat, työt ja rahat. Eihän muillakaan elämän osa-alueilla toimita suurissa päätöksissä sanallisten sopimusten pohjalta. Miksi töistä poisjääminen pitäisi olla rakkauteen perustuva asia?

Ensinnäkään mies ei ilman kannustusta olisi edes ryhtynyt yrittäjäksi, koska epäili silloin vielä omia kykyjään. Minä kävin kyllä töissä, mutta jätin työt siinä vaiheessa kun yritys alkoi tuottamaan niin paljon, että niillä rahoilla pystyy elättämään koko perheen sekä jäi vielä hyvin säästöön joka kuukausi. Minä myös hoidan joitakin yrityksen asioita.

Me halusimme myös ison perheen, joten meillä on neljä lasta. Minun kontolleni jää toki lasten sairastelut, neuvolakäynnit yms. Ymmärrät varmaan, että mieheni ei olisi ilman minun apua voinut saada tätä kaikkea: tuottavaa yritystä sekä isoa perhettä. Kaiken vapaa-aikansa hän käyttää touhuten lasten kanssa.

Ilmeisesti olisi hienompaa jos menisin töihin ja olisimme kaikki ylirasittuneita ja sitten voisin avautua tänne miten en enää jaksa elämää yrittäjämiehen rinnalla.

Vierailija kirjoitti:

Minkä arvoinen se ap:n miehen yritys on, jos siinä ei ole työntekijöitä, ei kalustoa, ei varastoja, ei tuoteitta joita myydään ja muuta sellaista.

Miten sellainen yritys pistetään "lihoksi", jossa ei ole mitään myytävää tai ostettavaa omaisuutta kun ositus tulee.

Jos tuotantovälineet ovat miehen päässä, eli hän lääkäri, lakimies tms. ei niitä voi myydä!

Ainoa varallisuus ap:n antaman tiedon mukaan ovat nuo 2 miljoonan sijoitukset, joista tuottoa tulee.

Ja hurjasti on mies kyllä tienannut pätäkkää, kun tuollaiset sijoitukset ovat, perheen elatuksen lisäksi.

Ja onhan niitä pitänyt verojakin maksaa, ja lainoja asunnosta jne.

Tämä ap:n juttu vaikuttaa täysveriseltä provolta.  Täyttä potaskaa koko aloitus, tuollaista ei ole olemassakaan.

Ei se ollut edes ap, jonka miehen yrityksellä oli 2 miljoonan sijoitukset. Nyt on mennyt kirjoittajat keskenään sekaisin...

Ehkä Suomeenkin piakkoin rantautuu Jenkkilän malli.

Täällähän on perinteisesti ollut niin että järjestely, ja usein myös pariutuminen, riippuu siitä tienaako mies naista enemmän. Aina niin päin että nainen voittaa tai ei ainakaan häviä jaossa. Niissä harvoissa tapauksissa kun nainen pariutuu alaspäin, molemmat pitävät omansa.

Naisethan aina sanovat että kotiäidin osa on työtä josta kuuluisi maksaa palkkaa - ja näin jenkkiliikemiehet tekevätkin. Vaimolla on työ, palkka ja usein virallinen työsoppari.

Totta kai naiset eivät suostu töihin käyvällä liksalla jonka vastaavista tehtävistä saisi työelämässä, koska hintaan kuuluu hyvä ulkonäkö ja timmi peba. Mutta kaikkea ei myöskään jaeta. Jos tulee ero, vaimo saa jonkinlaisen irtisanomiskorvauksen mutta ei puolta miehen omaisuudesta.

Jonkinlainen yhdistelmä kodinhoitotyöstä ja laillistetusta prostituutiosta siis. Itse pidän siitä, se on rehellistä. Ulkonäön vaihtoa rahaan ja statukseen ei yritetäkään naamioida "kemiaksi".

Vierailija kirjoitti:

Ehkä Suomeenkin piakkoin rantautuu Jenkkilän malli.

Täällähän on perinteisesti ollut niin että järjestely, ja usein myös pariutuminen, riippuu siitä tienaako mies naista enemmän. Aina niin päin että nainen voittaa tai ei ainakaan häviä jaossa. Niissä harvoissa tapauksissa kun nainen pariutuu alaspäin, molemmat pitävät omansa.

Naisethan aina sanovat että kotiäidin osa on työtä josta kuuluisi maksaa palkkaa - ja näin jenkkiliikemiehet tekevätkin. Vaimolla on työ, palkka ja usein virallinen työsoppari.

Totta kai naiset eivät suostu töihin käyvällä liksalla jonka vastaavista tehtävistä saisi työelämässä, koska hintaan kuuluu hyvä ulkonäkö ja timmi peba. Mutta kaikkea ei myöskään jaeta. Jos tulee ero, vaimo saa jonkinlaisen irtisanomiskorvauksen mutta ei puolta miehen omaisuudesta.

Jonkinlainen yhdistelmä kodinhoitotyöstä ja laillistetusta prostituutiosta siis. Itse pidän siitä, se on rehellistä. Ulkonäön vaihtoa rahaan ja statukseen ei yritetäkään naamioida "kemiaksi".

Miksiköhän mulla on sitten rikas mies, kun olen ylipainoinen enkä edes erityisen kaunis. Ei minua ainakaan ulkonäön perusteella ole valittu.

Olisiko kyse vaikka rakkaudesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä Suomeenkin piakkoin rantautuu Jenkkilän malli.

Täällähän on perinteisesti ollut niin että järjestely, ja usein myös pariutuminen, riippuu siitä tienaako mies naista enemmän. Aina niin päin että nainen voittaa tai ei ainakaan häviä jaossa. Niissä harvoissa tapauksissa kun nainen pariutuu alaspäin, molemmat pitävät omansa.

Naisethan aina sanovat että kotiäidin osa on työtä josta kuuluisi maksaa palkkaa - ja näin jenkkiliikemiehet tekevätkin. Vaimolla on työ, palkka ja usein virallinen työsoppari.

Totta kai naiset eivät suostu töihin käyvällä liksalla jonka vastaavista tehtävistä saisi työelämässä, koska hintaan kuuluu hyvä ulkonäkö ja timmi peba. Mutta kaikkea ei myöskään jaeta. Jos tulee ero, vaimo saa jonkinlaisen irtisanomiskorvauksen mutta ei puolta miehen omaisuudesta.

Jonkinlainen yhdistelmä kodinhoitotyöstä ja laillistetusta prostituutiosta siis. Itse pidän siitä, se on rehellistä. Ulkonäön vaihtoa rahaan ja statukseen ei yritetäkään naamioida "kemiaksi".

Miksiköhän mulla on sitten rikas mies, kun olen ylipainoinen enkä edes erityisen kaunis. Ei minua ainakaan ulkonäön perusteella ole valittu.

Olisiko kyse vaikka rakkaudesta?

Miehen puolelta ainakin.

Rikas nainen ei köyhää miestä huolisi.

Vierailija kirjoitti:

"Onnellisesti naimisissa, ei todellakaan aiota erota, kuha kaverin puolesta kyselen..."

Niinpä, suomalaiset "naiset" ovat kyllä niin yököttäviä, vastenmielisiä, rahanahneita Qullinlutkuttajia että ei mitään rajaa. Tuollainen Ap :n kaltainen ä m m ä pitäisi pönkätä biojäte-astiaan, ruuvata kansi kiinni ja tönäistä se laiturilta mereen.

Yrityksen arvo on se, mitä joku siitä suostuu maksamaan. Jos se tekee esim. tappiota, niin ei sitä edes osta kukaan. Jos yrityksessä on esim 1 työntekijä, niin sen arvo on lähinnä siinä, mitä se 1 työntekijä tekee. Yrityksellä on lisäksi hyvät juridiset suojat, koska laki suojelee työntekijöitä etunenässä, ei sen omistajan vaimon eroaikeita.