Lue keskustelun säännöt.
Erotilanne. Miten saan selvitettyä mieheni yrityksen arvon?
03.11.2019 |
Mietin, miten omaisuutemme jakautuvat. Paljonko arvo on suhteessa esim. autoon, veneeseen ja kesähuvilaan.
Ja kuka näitä virallisesti selvittää, sanotaanko häntä pesänjakajaksi ja kuinkakohan paljon sellainen apu kustantaa?
Inhottava tilanne. Haluaisin kuitenkin, että lopputulos on kaikille reilu.
Kommentit (221)
Vierailija kirjoitti:
Enne avioliittoa hankittu omaisuus ei kuulu sulle.
Lain mukaan kuuluu, jos ei ole avioehtoa. Se, onko tämä reilua, riippuu taas täysin tilanteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole tietoa, miten yrityksen käy yrittäjän ja tämän puolison erossa. Mietin vaan, että kun yritykseen on hankittu tarvikkeita ja nämä tarvikkeet vähennetty yrityksen verotuksessa, ihanko oikeasti nämä tarvikkeet muuttuvat erossa yhteisiksi tarvikkeiksi, joista puolison pitää saada puolet?
Aina voi olla ahne paskiainen ja väittää mahdollistaneensa niiden hankinnan firmalle. Toisaalta, jos ei olisi ollut avioliittoa, yrittäjä olisi voinut tehdä ympäripyöreää päivää ja viikkoa, kun kukaan ei odota kotona.
Siis miksi ei olisi voinut tehdä pitkiä päiviä yksin olleessaan? Ilman avioliittoa hänellä olisi paljon parempi rahatilanne nyt. Tiedän monta sinkkua, jotka keskittyvät vain työhönsä. Eivät he tarvitse vaimoa kotona odottamassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole tietoa, miten yrityksen käy yrittäjän ja tämän puolison erossa. Mietin vaan, että kun yritykseen on hankittu tarvikkeita ja nämä tarvikkeet vähennetty yrityksen verotuksessa, ihanko oikeasti nämä tarvikkeet muuttuvat erossa yhteisiksi tarvikkeiksi, joista puolison pitää saada puolet?
Aina voi olla ahne paskiainen ja väittää mahdollistaneensa niiden hankinnan firmalle. Toisaalta, jos ei olisi ollut avioliittoa, yrittäjä olisi voinut tehdä ympäripyöreää päivää ja viikkoa, kun kukaan ei odota kotona.
Siis miksi ei olisi voinut tehdä pitkiä päiviä yksin olleessaan? Ilman avioliittoa hänellä olisi paljon parempi rahatilanne nyt. Tiedän monta sinkkua, jotka keskittyvät vain työhönsä. Eivät he tarvitse vaimoa kotona odottamassa.
Sitä juuri yritin sanoa. Että puoliso on sitä mieltä, että on mahdollistanut kaiken ja haluaa puolet kun taas sinkkuna yrittäjä olisi saanut tehdä töitä vapaasti ja tienannut saman tai enemmän.
Nämä on puhtaasti juridisia kysymyksiä. Se mikä on kenenkin mielestä reilua ei kuulu asiaan mitenkään. Olennaista on vain se mitä laki (avioliittolaki) sanoo, koska se määrää miten asiat menee vaikka ihminen kokisi sen kuinka epäreiluksi.
Lain mukaan, jos ei ole avioehtoa, niin erotilanteessa puolisoiden nettovarallisuus laitetaan puoliksi (varakkaampi maksaa köyhemmälle tasinkoa sen verran, että kummankin nettovarallisuus on jaon jälkeen sama). Nettovarallisuus lasketaan niin että ensin listataan kaikki varat ja niistä vähennetään kaikki velat.
Ja tämä koskee niin ennen avioliittoa tullutta omaisuutta kuin avioliiton aikana tullutta omaisuutta. Yhtälailla se koskee kaikkia omaisuuslajeja eli osakkeita, asuntoja, veneitä, yrityksiä ym ym. Poikkeus tästä on sellainen peritty omaisuus, josta testamentissa on määrätty, että puolisolla ei ole siihen perintöön avio-oikeutta (voi olla esim. suvun kesämökki tms).
Mutta ei nettovarallisuuden puoliksi laittaminen sitä tarkoita, että se toisen puolison yrityskin pitäisi jakaa puoliksi eikä varsinkaan niin, että jos yrityksen taseessa on kaksi pakettiautoa, niin kumpikin saa erossa yhden. Vaan tasingon antaja (se jolla on enemmän nettovarallisuutta) saa päättää miten sen tasingon maksaa. Sen voi maksaa vaikka asunto-osakkeena tai ihan rahana. Ja näin yritys jää koskemattomaksi yksin sille yrittäjälle itselleen.
Jos yrittäjä-puoliso ei halua päätyä siihen tilanteeseen, että hänen yritys huomioidaan avioerossa nettovarallisuudessa eli että hän joutuu antamaan siivun siitä firmasta tulevalle eksälle tai vastaavan summan rahana, niin yrittäjä puolison pitää tehdä avioehto. Jos ihminen kokee avioliittolain määräykset tasajaosta epäreiluna, niin sitä varten se on olemassa se avioehto voi hyvä ihme sentään!
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole tietoa, miten yrityksen käy yrittäjän ja tämän puolison erossa. Mietin vaan, että kun yritykseen on hankittu tarvikkeita ja nämä tarvikkeet vähennetty yrityksen verotuksessa, ihanko oikeasti nämä tarvikkeet muuttuvat erossa yhteisiksi tarvikkeiksi, joista puolison pitää saada puolet?
Ei ole väliä sillä, onko omaisuus yhteistä vai vain toisen nimissä. Avioerossa (jos ei ole avioehtoa) myös se omaisuus otetaan osituksessa huomioon, joka on vain toisen nimissä. Tosin tuskin sille puolisolle annettaisiin toinen yrityksen pakettiautoista, mutta pakettiauton arvon vaikutus yrityksen arvoon otettaisiin huomioon, kun päätettäisiin, kuinka paljon yhden puolison pitää maksaa toiselle tasinkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Non niin, mitäpä niitä lapsia tekemään siihen liittoon. Kumpikin tekee töitä ja kasvattaa omaisuuttaan sekä eläketurvaansa. Eron tultua on leppoisaa jatkaa elämää miten tahtoo. Kenelläkään ei ole rahahuolia , mistä ketään syyttää.
Mihet on kautta maailman olleet itsekkäitä ja nyt vihdoin myös me naiset. Brawoo!No en minä naisena nyt noin heittelisi. Järjen käyttö on sallittu myös tunteen asioissa. Oikeastaan nämä romanttiset liitot ovat hyvin tuoreita, kautta aikain on huolehdittu omaisuusjärjestelyistä parisuhteiden synnyssä ja purkaantumisessa (yleensä kouleman vuoksi, mutta silloinkin on ollut selvää miten leski elätetään).
Käsittääkseni tuo yrityksen osittaminen on mahdollista ainoastaan toiminimi-tyylisissä yrityksissä. Ja noissa voi sitten eroava puoliso pohtia myös järkiratkaisuja: jos mies on metsäkoneyrittäjä ja se yrityksen ainut omaisuus on puoliksi vielä velkainen Ponsse, kannattaako tuo laittaa lihoiksi kun samalla tekee puolisostaan tulottoman? Toiminimillä pyörivät yritykset ovat nyrkkipajoja joissa ei ole paljon jakamista muuta kuin yrittäjän hurjat työtunnit. Sitten taas suuremmat yritykset on suojattu osakeyhtiölain taakse - miten noista sitä omaa osuuttaan saa näytettyä jos yrittäjä ei maksa juurikaan palkkaa tililleen tai ota osinkoja kuin käyttötarpeeseen, sitä en tiedä.
Olet väärässä. Ei suurempia yrityksiä ole suojattu avioliitolta minnekään osakeyhtiölain taakse, vaan yhtä lailla niitä koskee avio-oikeus. Yrityksellä on aina jokin rahallinen arvo oli se sitten tmi tai oy. Se arvo voidaan määrittää esim. taseen mukaan tai pörssissä olevan arvon mukaan tai jonkin muun logiikan mukaan. Ja yrittäjä voi maksaa puolikkaan Ponssen rahalla eksälle, ei sitä puolikasta Ponssea fyysisesti tarvi antaa eksälle eikä myydä Ponssea pois. Jos ei ole rahaa voi ottaa vaikka pankista lainan.
Tai olisi voinut tehdä ennakkoon avioehdon niin mitään näitä ei joutuisi miettimään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole tietoa, miten yrityksen käy yrittäjän ja tämän puolison erossa. Mietin vaan, että kun yritykseen on hankittu tarvikkeita ja nämä tarvikkeet vähennetty yrityksen verotuksessa, ihanko oikeasti nämä tarvikkeet muuttuvat erossa yhteisiksi tarvikkeiksi, joista puolison pitää saada puolet?
Aina voi olla ahne paskiainen ja väittää mahdollistaneensa niiden hankinnan firmalle. Toisaalta, jos ei olisi ollut avioliittoa, yrittäjä olisi voinut tehdä ympäripyöreää päivää ja viikkoa, kun kukaan ei odota kotona.
Siis miksi ei olisi voinut tehdä pitkiä päiviä yksin olleessaan? Ilman avioliittoa hänellä olisi paljon parempi rahatilanne nyt. Tiedän monta sinkkua, jotka keskittyvät vain työhönsä. Eivät he tarvitse vaimoa kotona odottamassa.
Sitä juuri yritin sanoa. Että puoliso on sitä mieltä, että on mahdollistanut kaiken ja haluaa puolet kun taas sinkkuna yrittäjä olisi saanut tehdä töitä vapaasti ja tienannut saman tai enemmän.
Tämä mahdollistaminen taitaa tarkoittaa sitä, miten paljon yrityksen pyörittäminen olisi kärsinyt, jos mies olisi joutunut osallistumaan tasapuolisesti kodin ja lasten hoitamiseen. Sinkkutilanteeseen on turha verrata, kun eroavalla parilla on huollettavia lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole tietoa, miten yrityksen käy yrittäjän ja tämän puolison erossa. Mietin vaan, että kun yritykseen on hankittu tarvikkeita ja nämä tarvikkeet vähennetty yrityksen verotuksessa, ihanko oikeasti nämä tarvikkeet muuttuvat erossa yhteisiksi tarvikkeiksi, joista puolison pitää saada puolet?
Aina voi olla ahne paskiainen ja väittää mahdollistaneensa niiden hankinnan firmalle. Toisaalta, jos ei olisi ollut avioliittoa, yrittäjä olisi voinut tehdä ympäripyöreää päivää ja viikkoa, kun kukaan ei odota kotona.
Siis miksi ei olisi voinut tehdä pitkiä päiviä yksin olleessaan? Ilman avioliittoa hänellä olisi paljon parempi rahatilanne nyt. Tiedän monta sinkkua, jotka keskittyvät vain työhönsä. Eivät he tarvitse vaimoa kotona odottamassa.
Sitä juuri yritin sanoa. Että puoliso on sitä mieltä, että on mahdollistanut kaiken ja haluaa puolet kun taas sinkkuna yrittäjä olisi saanut tehdä töitä vapaasti ja tienannut saman tai enemmän.
Tämä mahdollistaminen taitaa tarkoittaa sitä, miten paljon yrityksen pyörittäminen olisi kärsinyt, jos mies olisi joutunut osallistumaan tasapuolisesti kodin ja lasten hoitamiseen. Sinkkutilanteeseen on turha verrata, kun eroavalla parilla on huollettavia lapsia.
No mitä mieltä olet tilanteesta, jossa puolisokin on saanut palkkaa yrityksestä.
Yrityksen arvonmääritysoppaita on paljonkin, mutta arvonmääritysten tekemiseen vaaditaan yleensä kunnollinen kaupallinen/rahoituksen/laskennan tutkinto ja sitten vielä runsaasti käytännön businesselämän tuntemusta, että osaa arvioida busineksen menestymismahdllisuuksia ja tulevia kassavartoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nämä on puhtaasti juridisia kysymyksiä. Se mikä on kenenkin mielestä reilua ei kuulu asiaan mitenkään. Olennaista on vain se mitä laki (avioliittolaki) sanoo, koska se määrää miten asiat menee vaikka ihminen kokisi sen kuinka epäreiluksi.
Lain mukaan, jos ei ole avioehtoa, niin erotilanteessa puolisoiden nettovarallisuus laitetaan puoliksi (varakkaampi maksaa köyhemmälle tasinkoa sen verran, että kummankin nettovarallisuus on jaon jälkeen sama). Nettovarallisuus lasketaan niin että ensin listataan kaikki varat ja niistä vähennetään kaikki velat.
Ja tämä koskee niin ennen avioliittoa tullutta omaisuutta kuin avioliiton aikana tullutta omaisuutta. Yhtälailla se koskee kaikkia omaisuuslajeja eli osakkeita, asuntoja, veneitä, yrityksiä ym ym. Poikkeus tästä on sellainen peritty omaisuus, josta testamentissa on määrätty, että puolisolla ei ole siihen perintöön avio-oikeutta (voi olla esim. suvun kesämökki tms).
Mutta ei nettovarallisuuden puoliksi laittaminen sitä tarkoita, että se toisen puolison yrityskin pitäisi jakaa puoliksi eikä varsinkaan niin, että jos yrityksen taseessa on kaksi pakettiautoa, niin kumpikin saa erossa yhden. Vaan tasingon antaja (se jolla on enemmän nettovarallisuutta) saa päättää miten sen tasingon maksaa. Sen voi maksaa vaikka asunto-osakkeena tai ihan rahana. Ja näin yritys jää koskemattomaksi yksin sille yrittäjälle itselleen.
Jos yrittäjä-puoliso ei halua päätyä siihen tilanteeseen, että hänen yritys huomioidaan avioerossa nettovarallisuudessa eli että hän joutuu antamaan siivun siitä firmasta tulevalle eksälle tai vastaavan summan rahana, niin yrittäjä puolison pitää tehdä avioehto. Jos ihminen kokee avioliittolain määräykset tasajaosta epäreiluna, niin sitä varten se on olemassa se avioehto voi hyvä ihme sentään!
Ymmärrän hyvin. Mutta edelleen ihmettelen, että pakettiautot, jotka on nimenomaan ostettu yritykselle , laitettu yrityksen kirjanpitoon ja vaikuttaneet yrityksen verotukseen, muuttuvat erossa omaisuudeksi, joka pitääkin jakaa. Jos yrittäjällä ei ole kuin ne kaksi pakettiautoa eikä halua antaa rahana, silloin on annettava toinen pakettiauto? Kuitenkin avioliiton aikana yritykseen ostettua pakettiautoa ei saa edes antaa puolison käyttöön, koska sitä saa käyttää vain yrityksen tarpeisiin, mutta erossa puoliso onkin oiketettu saamaan koko pakettiauton.
Käsittääkseni henkilökohtaisen omaisuuden ja yrityksen omaisuuden ero on hyvin tarkka. Muutenhan yrityksen rahoista voitaisiin ostaa puolisollekin kännykät, tietokoneet yms, mitkä vähänkin liittyy yrityksen toimintaan. Mutta tämä ei ole verotuksellisesti sallittua, vaikka erotilanteessa sitten yrityksen omaisuus onkin yhteistä.
Pikkuyrityksen arvon on useimmiten se, mitä omistajalla on päässä ja hauiksissa eli miten yrittäjä itse jaksaa työtä tehdä. Omaa pääomaa ei edes osakeyhtiöissä paljoa tarvita ja monet kyllä nostavat palkkana ja osinkoina, mitä pystyvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kyse on yhden miehen toiminimestä, jolla ei ole juurikaan omaisuutta (koneita, laitteita, tiloja, rahaa tilillä), ja liikevaihto on parinkyttonnin luokkaa, niin arvonmäärityksen voi summittaisena itse, tuskin se paria tonnia enempää heittää suuntaan tai toiseen. Jos taas kyse on yrityksestä, jolla on taseessa satoja tuhansia ja miljoonien liikevaihto, niin arvonmääritykseen tarvitaan ulkopuolinen asiantuntija. Oikeastaan ukopuolista määrittäjää kannattaa käyttää, jos yrityksen arvo on yli satatonnia.
Vierailija kirjoitti:
Mikä estää rouvia käymässä töissä? Kyllä se on lyhyt aika, kun on hyvä olla pienten kanssa. Koulussa ollessa mitä virkaa kotona olevalla äidillä?
Täähän se on. Todellisuudessa nämä "kotirouvat" ovat vain työttömiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä on puhtaasti juridisia kysymyksiä. Se mikä on kenenkin mielestä reilua ei kuulu asiaan mitenkään. Olennaista on vain se mitä laki (avioliittolaki) sanoo, koska se määrää miten asiat menee vaikka ihminen kokisi sen kuinka epäreiluksi.
Lain mukaan, jos ei ole avioehtoa, niin erotilanteessa puolisoiden nettovarallisuus laitetaan puoliksi (varakkaampi maksaa köyhemmälle tasinkoa sen verran, että kummankin nettovarallisuus on jaon jälkeen sama). Nettovarallisuus lasketaan niin että ensin listataan kaikki varat ja niistä vähennetään kaikki velat.
Ja tämä koskee niin ennen avioliittoa tullutta omaisuutta kuin avioliiton aikana tullutta omaisuutta. Yhtälailla se koskee kaikkia omaisuuslajeja eli osakkeita, asuntoja, veneitä, yrityksiä ym ym. Poikkeus tästä on sellainen peritty omaisuus, josta testamentissa on määrätty, että puolisolla ei ole siihen perintöön avio-oikeutta (voi olla esim. suvun kesämökki tms).
Mutta ei nettovarallisuuden puoliksi laittaminen sitä tarkoita, että se toisen puolison yrityskin pitäisi jakaa puoliksi eikä varsinkaan niin, että jos yrityksen taseessa on kaksi pakettiautoa, niin kumpikin saa erossa yhden. Vaan tasingon antaja (se jolla on enemmän nettovarallisuutta) saa päättää miten sen tasingon maksaa. Sen voi maksaa vaikka asunto-osakkeena tai ihan rahana. Ja näin yritys jää koskemattomaksi yksin sille yrittäjälle itselleen.
Jos yrittäjä-puoliso ei halua päätyä siihen tilanteeseen, että hänen yritys huomioidaan avioerossa nettovarallisuudessa eli että hän joutuu antamaan siivun siitä firmasta tulevalle eksälle tai vastaavan summan rahana, niin yrittäjä puolison pitää tehdä avioehto. Jos ihminen kokee avioliittolain määräykset tasajaosta epäreiluna, niin sitä varten se on olemassa se avioehto voi hyvä ihme sentään!
Ymmärrän hyvin. Mutta edelleen ihmettelen, että pakettiautot, jotka on nimenomaan ostettu yritykselle , laitettu yrityksen kirjanpitoon ja vaikuttaneet yrityksen verotukseen, muuttuvat erossa omaisuudeksi, joka pitääkin jakaa. Jos yrittäjällä ei ole kuin ne kaksi pakettiautoa eikä halua antaa rahana, silloin on annettava toinen pakettiauto? Kuitenkin avioliiton aikana yritykseen ostettua pakettiautoa ei saa edes antaa puolison käyttöön, koska sitä saa käyttää vain yrityksen tarpeisiin, mutta erossa puoliso onkin oiketettu saamaan koko pakettiauton.
Käsittääkseni henkilökohtaisen omaisuuden ja yrityksen omaisuuden ero on hyvin tarkka. Muutenhan yrityksen rahoista voitaisiin ostaa puolisollekin kännykät, tietokoneet yms, mitkä vähänkin liittyy yrityksen toimintaan. Mutta tämä ei ole verotuksellisesti sallittua, vaikka erotilanteessa sitten yrityksen omaisuus onkin yhteistä.
No jos olisi tilanne, että vaimon nettovarallisuus on nolla ja yrittäjä-miehen nettovarallisuus on vain ne yrityksen taseessa olevat kaksi pakettiautoa, niin silloin pakettiautojen rahallinen arvo laitetaan puoliksi, ja mies joutuu antamaan puolikkaan siitä kahden pakun arvosta vaimolle erossa.
Vierailija kirjoitti:
Jos kyse on yhden miehen toiminimestä, jolla ei ole juurikaan omaisuutta (koneita, laitteita, tiloja, rahaa tilillä), ja liikevaihto on parinkyttonnin luokkaa, niin arvonmäärityksen voi summittaisena itse, tuskin se paria tonnia enempää heittää suuntaan tai toiseen. Jos taas kyse on yrityksestä, jolla on taseessa satoja tuhansia ja miljoonien liikevaihto, niin arvonmääritykseen tarvitaan ulkopuolinen asiantuntija. Oikeastaan ukopuolista määrittäjää kannattaa käyttää, jos yrityksen arvo on yli satatonnia.
Yhden miehen firman arvo on se muutama tuhatlappunen tilillä. Mitään muuta arvoa ei ole. Tai jos on, niin sitten pitää vaimon työpaikallekin laittaa jokin arvo (vaimo tienaa 40 tonnia vuodessa --> vaimon henkisen omaisuuden arvo on 40*5 = 250 tuhatta euroa ja siitä puolet äijälle).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kyse on yhden miehen toiminimestä, jolla ei ole juurikaan omaisuutta (koneita, laitteita, tiloja, rahaa tilillä), ja liikevaihto on parinkyttonnin luokkaa, niin arvonmäärityksen voi summittaisena itse, tuskin se paria tonnia enempää heittää suuntaan tai toiseen. Jos taas kyse on yrityksestä, jolla on taseessa satoja tuhansia ja miljoonien liikevaihto, niin arvonmääritykseen tarvitaan ulkopuolinen asiantuntija. Oikeastaan ukopuolista määrittäjää kannattaa käyttää, jos yrityksen arvo on yli satatonnia.
Yhden miehen firman arvo on se muutama tuhatlappunen tilillä. Mitään muuta arvoa ei ole. Tai jos on, niin sitten pitää vaimon työpaikallekin laittaa jokin arvo (vaimo tienaa 40 tonnia vuodessa --> vaimon henkisen omaisuuden arvo on 40*5 = 250 tuhatta euroa ja siitä puolet äijälle).
Kai ymmärrät että lain mukaan yritys on omaisuutta mutta työpaikka ei. Joten työpaikalle ei laiteta mitään arvoa. Laki koskee niin sinua kuin minua vaikka sinä olisit laista eri mieltä.
"Haluaisin kuitenkin, että lopputulos on kaikille reilu."
Höpöhöpö. Haluat, että lopputulos on mahdollisimman antelias juuri sinulle itsellesi. Mahdollisesti kymmenien vuosien yhteisen köyden vetäminen loppui tällä sekunnilla, ja nyt ihminen, joka ennen oli sinulle tärkein ja luotettavin, on suurin vihollisesi.
Juuri tästä syystä en sitoudu mihinkään yhteisessä kumppanuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Nämä on puhtaasti juridisia kysymyksiä. Se mikä on kenenkin mielestä reilua ei kuulu asiaan mitenkään. Olennaista on vain se mitä laki (avioliittolaki) sanoo, koska se määrää miten asiat menee vaikka ihminen kokisi sen kuinka epäreiluksi.
Lain mukaan, jos ei ole avioehtoa, niin erotilanteessa puolisoiden nettovarallisuus laitetaan puoliksi (varakkaampi maksaa köyhemmälle tasinkoa sen verran, että kummankin nettovarallisuus on jaon jälkeen sama). Nettovarallisuus lasketaan niin että ensin listataan kaikki varat ja niistä vähennetään kaikki velat.
Ja tämä koskee niin ennen avioliittoa tullutta omaisuutta kuin avioliiton aikana tullutta omaisuutta. Yhtälailla se koskee kaikkia omaisuuslajeja eli osakkeita, asuntoja, veneitä, yrityksiä ym ym. Poikkeus tästä on sellainen peritty omaisuus, josta testamentissa on määrätty, että puolisolla ei ole siihen perintöön avio-oikeutta (voi olla esim. suvun kesämökki tms).
Mutta ei nettovarallisuuden puoliksi laittaminen sitä tarkoita, että se toisen puolison yrityskin pitäisi jakaa puoliksi eikä varsinkaan niin, että jos yrityksen taseessa on kaksi pakettiautoa, niin kumpikin saa erossa yhden. Vaan tasingon antaja (se jolla on enemmän nettovarallisuutta) saa päättää miten sen tasingon maksaa. Sen voi maksaa vaikka asunto-osakkeena tai ihan rahana. Ja näin yritys jää koskemattomaksi yksin sille yrittäjälle itselleen.
Jos yrittäjä-puoliso ei halua päätyä siihen tilanteeseen, että hänen yritys huomioidaan avioerossa nettovarallisuudessa eli että hän joutuu antamaan siivun siitä firmasta tulevalle eksälle tai vastaavan summan rahana, niin yrittäjä puolison pitää tehdä avioehto. Jos ihminen kokee avioliittolain määräykset tasajaosta epäreiluna, niin sitä varten se on olemassa se avioehto voi hyvä ihme sentään!
Kyllähän se reiluus kuuluu todella paljon tähän. Omat vanhempani eivät erotessaan jakaneet 50/50 vaan tavalla, jonka he kokivat reiluksi, vaikkei asioista ollut tehty etukäteen sopimusta. Voihan sen avioehdon tehdä erotessakin.
No en minä naisena nyt noin heittelisi. Järjen käyttö on sallittu myös tunteen asioissa. Oikeastaan nämä romanttiset liitot ovat hyvin tuoreita, kautta aikain on huolehdittu omaisuusjärjestelyistä parisuhteiden synnyssä ja purkaantumisessa (yleensä kouleman vuoksi, mutta silloinkin on ollut selvää miten leski elätetään).
Käsittääkseni tuo yrityksen osittaminen on mahdollista ainoastaan toiminimi-tyylisissä yrityksissä. Ja noissa voi sitten eroava puoliso pohtia myös järkiratkaisuja: jos mies on metsäkoneyrittäjä ja se yrityksen ainut omaisuus on puoliksi vielä velkainen Ponsse, kannattaako tuo laittaa lihoiksi kun samalla tekee puolisostaan tulottoman? Toiminimillä pyörivät yritykset ovat nyrkkipajoja joissa ei ole paljon jakamista muuta kuin yrittäjän hurjat työtunnit. Sitten taas suuremmat yritykset on suojattu osakeyhtiölain taakse - miten noista sitä omaa osuuttaan saa näytettyä jos yrittäjä ei maksa juurikaan palkkaa tililleen tai ota osinkoja kuin käyttötarpeeseen, sitä en tiedä.