Erotilanne. Miten saan selvitettyä mieheni yrityksen arvon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tasearvo on oikeampi=oikeudenmukaisempi kuin arvio myyntihinnasta, jos firmaa on tarkoitus jatkaa. Tasearvokin voi olla liian hurja, jos firmassa on arvokkaita koneita ja kalustoa tai epävarmoja saamisia.

Oikeudenmukaista ja oikeudenmukaista - kenelle? Poistetulla kalustolla on käypää arvoa. Arvo pitää määrittää sillä oletuksella, että vaihtoehtoisesti yrityksen toiminta lopetetaan ja kaikki pistetään lihoiksi.

Ja joskus tuollaisessa tilanteessa yritys on käytännöllisesti katsoen arvoton, jos yrittäjä osaamisineen ei kuulu yrityskauppaan. Oma yritykseni toimii vuokratiloissa ja yrityksen irtaimistoon kuuluu muutama tietokone, printteri, mun kännykkä, kahvinkeitin ja vähän muuta toimistotarviketta sekä jokunen astia ja kaluste .  Ei tulisi kalliiksi myydä irtaimistoa, antaa puolet summasta puolisolle ja ostaa eron jälkeen uudet. 

Juuri näin mutta yrityksen vapaa pääoma kuuluu ositukseen myös.

Toki kuuluu, mutta vapaata pääomaa ei välttämättä jää paljoa, kun ensin maksetaan yrityksen laskut pois. Jos yrityksen tuotto syntyy siitä, mitä yrittäjällä on korviensa välissä eli osaamisesta, eivät kaikki yrittäjät halua makuuttaa varoja yrityksen tilillä enempää kuin mitä juokseviin menoihin on varauduttava. Esim vuokrasopimuksessa on tietty irtisanomisaika ja vuokralaisen on maksettava vuokrat myös siltä ajalta, joten tuo summa ei ole vapaata pääomaa, vaikka lojuisikin yrityksen tilillä. 

Vierailija kirjoitti:

Kun lukee näitä aloituksia täältä niin itselle on ainakin tullut helpotuksen tunne siitä että en ole parisuhteessa. Muutama vuosi sitten kun erosin entisestä avo-vaimostani ei minulla ollut omaisuutta juuri yhtään joten ero sujui sinällään helposti. Nyt olen onnistunut kartuttamaan omaisuuttani ja saanut työasiani hyvään kuntoon.

Mutta nykyään koen että kenenkään kanssa ei kannata alkaa mihinkään vakavampaan suhteeseen ilman jotain sopimuspapereita. Tuntuu että naiset ovat jossain määrin jopa laskelmoivia sen suhteen että miten pääsisivät nettoamaan erotilanteessa. 

Ilman avioehtoa kaikki menee erossa puoliksi. Mitä ihmeen laskelmointia se muka on? Tämä on avioituessa ollut ihan molemmilla osapuolilla tiedossa. Avioliitto ilman avioehtoa on ihan yhtä sitova juridinen sopimus kuin se avioehtokin. Sitä en käsitä, että miehet lähtevät täysin tietoisesti tällaiseen sopimukseen mukaan, ja sitten yllättävät kun eron hetkellä vaimo haluaakin pitää sopimuksesta kiinni.

Rautalangasta väännettynä. Jos et halua tasata omaisuutta eron sattuessa, niin ei varmaan kannata pistää nimeä alle sellaiseen paperiin, jossa sovitaan että omaisuus tasataan eron sattuessa. Nyt valoja päälle.

Puolisoiden omat yritykset on aina avio-oikeuteen kuuluvaa omaisuutta ellei ole avioehtoa niitä koskien. Ei tämä voi tulla kenellekään yllätyksenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen kyllä ihan onnellisesti naimisissa, mutta olen tukenut miestäni yrittäjyydessä ja hoitanut huomattavasti enemmän lapsia ja kotia sillä aikaa, kun hän on paiskinut töitä. Yrityksellä ei ole työntekijöitä, mutta tuottavaa varallisuutta noin kaksi miljoonaa.

Eron tullen kaikki pitäisi jättää miehelle? Ok, ei kuulosta kovin reilulta.

Itsepähän olet oman elämäsi valinnut. Miksi sun pitäisi saada puolet miehesi yrityksestä vaikka olisit ollut koko elämäsi kotiäiti?

Me ollaan kyllä tehty valinnat ihan yhdessä mieheni kanssa, perheen etu edellä. Miksi ihmeessä se sua vaivaa? Jokainen voi halutessaan tehdä avioehdon naimisiin mennessä ja me ei haluttu.

Mikä yritys miehellä on? Jos mies itse on se yritys, ei sillä ole arvoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vieläkö joku typerys on ilman avioehtoa liikenteessä?

Moni, ikävä kyllä. Joidenkin mielestä sitä ei muka pidä tehdä.

Kyllä se on ihan jokaisen parin oma asia miten omaisuuden jaosta sovitaan mahdollisen eron sattuessa. Jotkut valitsevat 50-50 jaon ja jotkut valitsevat jotain muuta. Jostain syystä osa miehistä tuntuu valitsevan avioliiton ilman avioehtoa ja olettavat silti, että eron sattuessa omaisuus jaetaan niinkuin avioehto olisi ollut. Tämä on täysin käsittämätön ajatusmalli.

Non niin, mitäpä niitä lapsia tekemään siihen liittoon. Kumpikin tekee töitä ja kasvattaa omaisuuttaan sekä eläketurvaansa. Eron tultua on leppoisaa jatkaa elämää miten tahtoo. Kenelläkään ei ole rahahuolia , mistä ketään syyttää.

Mihet on kautta maailman olleet itsekkäitä ja nyt vihdoin myös me naiset. Brawoo!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos et ole ollut osallistumassa tai mahdollistamassa, reilu lopputulos on se, että firma jätetään osituksen ulkopuolelle.

Toisaalta firmaan on saatettu jättää sisään rahaa, joka nostettuna olisi joko käytetty tai säästössä henkilökohtaisella tilillä tai sijoituksissa. Omassa firmassani tuollaista rahaa on nyt reilun 50 000 euron arvosta.

Kyllä toisen puolison omistama yritys on perheen varallisuutta siinä kuin asunto, kesämökki tai auto ja kuuluu ilman muuta ositukseen. Varmaan tuossa tarvitaan ulkopuolista puolueetonta arvioijaa, jolleivat sitten osapuolet päädy keskenään sopivaan summaan.

Yrityksiä on toki monenlaisia, yhden miehen yrityksen arvo voi olla aivan mitätön, mutta toinen kasvattaa yritystään ja rahastaa myymällä sen lopulta miljoonilla.

Se riippuu täysin yritysmuodosta lasketaanko arvo yksityiseksi, vaikuttaa perheen varallisuuteen myös esim. konkurssi tilanteessa vai onko se yrityksen varallisuutta, jolloin esim. yrityksen veloista ei ole vastuussa omistajan/osakkaan yksityinen kotitalous.

Yritysmuodosta riippumatta yrittyksellä on arvonsa. Esimerkiksi osakeyhtiömuotoinen yritys on suoraan rinnastettavissa osakesijoituksiin. Toki listaamattoman yrityksen arvon määritteleminen on hankalampaa.

Höpön löpön.

Osakeyhtiö on itsenäinen oikeushenkilö, eikä sen varallisuus kuulu omistajan varallisuuteen muutoin kuin ulos maksettujen osinkojen ja mahdollisen palkan osalta. 

Meinaatko, että yrityksen omistukseen oikeuttavilla osakkeilla ei ole mitään arvoa? Ja että osakkeiden arvolla ei ole mitään tekemistä yrityksen arvon kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Mikä estää rouvia käymässä töissä? Kyllä se on lyhyt aika, kun on hyvä olla pienten kanssa. Koulussa ollessa mitä virkaa kotona olevalla äidillä?

Jokainen perhe sopii myös lasten kotihoidosta keskenään, ilman mitään selvitysvastuuta ulkopuolisille. Jos lapsia hoidetaan vuosikaudet kotona, niin ei voi tulla miehelle yllätyksenä, että osa hänen ansaitsemastaan varallisuudesta lähtee erossa jakoon jos ei muuta ole avioituessa sovittu.

Vierailija kirjoitti:

Tai sitten sovit vaan että sen arvo on esim 5x vuotuinen voitto. Lienee aika tavallinen arvostus pienfirmalle.

Jos tuotto onkin pakkasella, tuleva exä varmaan maksaa sit osuudestaan puolet siitä tappiostakin?

Jos olisi puoliso ja jos eroaisimme niin todella toivoisin, ettei firmasta yritettäisi nylkeä irti enempää kuin aidosti on reilua. Olen seurannut erästä avioeroa vierestä eikä se todellakaan ollut reilua se meno.

Minun yritykseni ei oikeasti ole ostamisen arvoinen kenellekään, vaikka sille voitaisiin menneiden vuosien perusteella laskea pyyntihinta. Tosi asiassa arvo pohjautuu minun työhöni ja asiakasportfolio on sellainen, että äänestäisivät todennäköisesti jaloillaan ja potentiaalinen ostajakin sen tajuaisi.

Liikevaihto ja yrityksen arvo romahtaisivat sillä hetkellä, jos avioero ottaisi niin koville, että työkyky menisi toipumisen ajaksi. Käytännössä joutuisin laittamaan pillit pussiin ja aloittamaan joskus uudelleen tyhjästä, mikäli jaksaisin nähdä saman vaivan uudelleen.

Olet ahne paskiainen ap.

Firman omapääoma voi olla myös negatiivinen.

Mulla ei ole tietoa, miten yrityksen käy yrittäjän ja tämän puolison erossa. Mietin vaan, että  kun yritykseen on hankittu tarvikkeita ja nämä tarvikkeet vähennetty yrityksen verotuksessa, ihanko oikeasti nämä tarvikkeet muuttuvat erossa yhteisiksi tarvikkeiksi, joista puolison pitää saada puolet?

Yleensä osakeyhtiön osakepääoma on ihan minimaalinen, sillä ei ole merkitystä. Voisi ajatellla, että otetaan aikajänteeksi avioliitto ja niiltä vuosilta yritykseen sisään kerrytetyt voittovarat ja pistää ne jakoon (vähennettynä verovaikutuksella tai nostetaan ne ensin yksityisvaroihin) . Tämäkään kaava ei toimi, jos yrityksessä on koneita ja kalustoa, jotka vaativat raskaita investointeja, mutta tyyliin ihminen ja pöytä ja tietokone toimii.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole tietoa, miten yrityksen käy yrittäjän ja tämän puolison erossa. Mietin vaan, että  kun yritykseen on hankittu tarvikkeita ja nämä tarvikkeet vähennetty yrityksen verotuksessa, ihanko oikeasti nämä tarvikkeet muuttuvat erossa yhteisiksi tarvikkeiksi, joista puolison pitää saada puolet?

Aina voi olla ahne paskiainen ja väittää mahdollistaneensa niiden hankinnan firmalle. Toisaalta, jos ei olisi ollut avioliittoa, yrittäjä olisi voinut tehdä ympäripyöreää päivää ja viikkoa, kun kukaan ei odota kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole tietoa, miten yrityksen käy yrittäjän ja tämän puolison erossa. Mietin vaan, että  kun yritykseen on hankittu tarvikkeita ja nämä tarvikkeet vähennetty yrityksen verotuksessa, ihanko oikeasti nämä tarvikkeet muuttuvat erossa yhteisiksi tarvikkeiksi, joista puolison pitää saada puolet?

Aina voi olla ahne paskiainen ja väittää mahdollistaneensa niiden hankinnan firmalle. Toisaalta, jos ei olisi ollut avioliittoa, yrittäjä olisi voinut tehdä ympäripyöreää päivää ja viikkoa, kun kukaan ei odota kotona.

Niin, eiköhän sen puolisonkin rahatilanne olisi aika toinen ilman avioliittoa ja lapsia?

Enne avioliittoa hankittu omaisuus ei kuulu sulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole tietoa, miten yrityksen käy yrittäjän ja tämän puolison erossa. Mietin vaan, että  kun yritykseen on hankittu tarvikkeita ja nämä tarvikkeet vähennetty yrityksen verotuksessa, ihanko oikeasti nämä tarvikkeet muuttuvat erossa yhteisiksi tarvikkeiksi, joista puolison pitää saada puolet?

Aina voi olla ahne paskiainen ja väittää mahdollistaneensa niiden hankinnan firmalle. Toisaalta, jos ei olisi ollut avioliittoa, yrittäjä olisi voinut tehdä ympäripyöreää päivää ja viikkoa, kun kukaan ei odota kotona.

No mä siis ajattelin tilannetta ihan juridisesti. Jos yritykseen on esim ostettu kaksi pakettiautoa, ne on maksettu yrityksen rahoilla, laitettu yrityksen kirjanpitoon ja yrityksen verotus on ollut niiden vuoksi pienempi, edellytetäänkö ihan oikeasti, että yrittäjän on erossa annettava toinen pakettiauto puolisolleen? Ja verottajankin mielestä tämä on ihan ok?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole tietoa, miten yrityksen käy yrittäjän ja tämän puolison erossa. Mietin vaan, että  kun yritykseen on hankittu tarvikkeita ja nämä tarvikkeet vähennetty yrityksen verotuksessa, ihanko oikeasti nämä tarvikkeet muuttuvat erossa yhteisiksi tarvikkeiksi, joista puolison pitää saada puolet?

Aina voi olla ahne paskiainen ja väittää mahdollistaneensa niiden hankinnan firmalle. Toisaalta, jos ei olisi ollut avioliittoa, yrittäjä olisi voinut tehdä ympäripyöreää päivää ja viikkoa, kun kukaan ei odota kotona.

Niin, eiköhän sen puolisonkin rahatilanne olisi aika toinen ilman avioliittoa ja lapsia?

No, ystäväni maksoi firmastaan useamman tonnin kuukausipalkkaa puolisolleen kaikki vuodet, vaikka työpanos oli kosmeettinen ja puoliso oikeasti kotona. Eron hetkellä olisi halunnut saada konkurssikypsästä firmasta rahaa vanhojen aikojen perusteella.