Pakko lopettaa nettideittailu, en enää kestä näitä sydänsuruja

Vierailija kirjoitti:

Itse kirjoitin aika pitkään myös yhden miehin kanssa ja alkuun se kaikki tuntui paremmalta ja sitten huomasin myöhemmin, kun häntä ei enää kiinnostanut oikein vastata mitään. Silti ajattelin, että se kaikki paranee vielä ja yrtin oikeasti pitää yhteyttä ja toinen aina väitti, että olen kiinnostava ihminen ja pitää minusta yms. Kuitenkin juuri pari päivää sitten oli oikeasti pakko vetää piste tähän kaikkeen. Asiat kun eivät edenneet mihinkään ja sitten oli monia hetkiä jolloin toinen ei oikeasti olisi viitsinyt edes kirjoittaa mitään. Emme siis koskaan edenneet edes tapaamiseen asti. Päätin jotenkin niin, etten halua minua kohdeltavan niin, ettei viisti edes kirjoittaa mitään. Olin toisaalta aika surullinen, kun sitten viimein päätin hänelle lähettää viestin, että en halua enää jatkaa tätä. Oikeastaan uskon etten enää ryhdy tällaiseen ja minusta ei ole tähän muutenkaan. Sitä kuitenkin käyttää siihen niin paljon aikaa ja sitten se kaikki on ollut turhaa. Itse siis olisin halunnut todellakin tavata, mutta hänen mielestään ei ollut vielä sopiva hetki yms. Sen vuoksi sitten viimein ajattelin, että nyt riittää tämä.

Mullekin sattui eteen näitä. Tuntui, että osalla porukasta ei ollut edes aikomuksenakaan tavata vaikka muuta väittävät. Parin tällaisen jälkeen aloinkin ehdottamaan tapaamista mahdollisimman nopeasti ettei aikaa kulu turhaan sellaiseen ihmiseen, joka etsii pelkkää juttuseuraa eli ihan eri asiaa kuin minä.

Vierailija kirjoitti:

Tuo odotus välittömästä kemiasta on tosi outo. Ennenhän sitä tutustuttiin ihmisiin, viihdyttiin yhdessä, ehkä ystävystyttiin, kiinnyttiin, ja sitten siinä vaiheessa kemia astui peliin. Mutta tuollainen taitaa olla mennyttä maailmaa. Heti pitäisi salamoiden välähdellä. Kemia saattaa muodostua ajan ja tunnesiteen kautta.

Juuri tämän olen itsekin havainnut. Yritin viimeisimmälle tapailukumppanilleni sanoa että sehän voi olla hyväkin juttu, jos ei vielä muutaman kuukauden tuntemisen jälkeen tunne rakastumisen tunnetta, sillä aiemmissa suhteissa hän on tuntenut ja ne ovat sitten osoittautuneetkin ihan vääränlaisiksi ihmisiksi.

Ihmisen pitää olla oikeasti aika viisas ymmärtääkseen että ne rakastumisen tunteet lyhyellä tuntemisella eivät ole mikään merkki eikä tae siitä, että parisuhteesta tulee pitkällä aikavälillä hyvä saati joku täydellinen, jonka jotkut typerimmät kuvittelevat löytävänsä.

Eli se hyvä tyyppi johon ei heti tunne suuria rakkauden tuntemuksia voisikin olla se jonka kanssa olisi aidosti hyvä ja helppo olla. Ei mikään ihmissuhde ole koko ajan mitään samppanjaa ja vaahtokarkkia. Eihän todelliset ystävätkään ole niitä joiden kanssa aina vain biletetään vaan ne ovat niitä, joiden kanssa voidaan istua sohvalla sanomatta sanaakaan. Miksi parisuhteen pitäisi olla jotain ylimaallista? Näin alkavat parisuhteet kuolevat varmimmin. Sen sijaan hitaasti etenevät ja ystävyystuntemuksilla alkaneet parisuhteet ovat kestävimpiä juuri siitä syystä, ettei ne ole perustuneet esittämiselle ja pelaamiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo se törkyviestien määrä mitä deittipalstoilla naisena saa käännytti mut sieltä hyvin nopeasti pois. Aluksi se oli ihan kiintoisaa, mutta hyvin nopeasti alkoi ällöttää. Onneksi lähipiirissä on paljon hyviä miehiä, muuten olisi varmaan alkanut ällöttää koko miessukupuoli.

Miksi naisia saa ällöttää miessukupuoli joidenkin käytöksen vuoksi mutta miehiä ei saa ällöttää naiset joidenkin testatessa kaikkia pitäjän miehiä fyysisen yhteensopivuuden varmistamiseksi?

Tarkoitan siis että vain naisten ällötys hyväksytään.

Ensimmäisessä on kyse käytöksestä itseä kohtaan joten totta kai se herättää tunteita. Jälkimmäisessä on kyse siitä mitä muut tekee keskenään niin vaikea käsittää miksi se herättää tunteita sellaisessa jota se ei koske.

Koskee se siinä vaiheessa kun tietämättään tutustuu tämmöiseen. Miten se voi olla vaikea käsittää, sehän on itsestäänselvyys?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse kirjoitin aika pitkään myös yhden miehin kanssa ja alkuun se kaikki tuntui paremmalta ja sitten huomasin myöhemmin, kun häntä ei enää kiinnostanut oikein vastata mitään. Silti ajattelin, että se kaikki paranee vielä ja yrtin oikeasti pitää yhteyttä ja toinen aina väitti, että olen kiinnostava ihminen ja pitää minusta yms. Kuitenkin juuri pari päivää sitten oli oikeasti pakko vetää piste tähän kaikkeen. Asiat kun eivät edenneet mihinkään ja sitten oli monia hetkiä jolloin toinen ei oikeasti olisi viitsinyt edes kirjoittaa mitään. Emme siis koskaan edenneet edes tapaamiseen asti. Päätin jotenkin niin, etten halua minua kohdeltavan niin, ettei viisti edes kirjoittaa mitään. Olin toisaalta aika surullinen, kun sitten viimein päätin hänelle lähettää viestin, että en halua enää jatkaa tätä. Oikeastaan uskon etten enää ryhdy tällaiseen ja minusta ei ole tähän muutenkaan. Sitä kuitenkin käyttää siihen niin paljon aikaa ja sitten se kaikki on ollut turhaa. Itse siis olisin halunnut todellakin tavata, mutta hänen mielestään ei ollut vielä sopiva hetki yms. Sen vuoksi sitten viimein ajattelin, että nyt riittää tämä.

Mullekin sattui eteen näitä. Tuntui, että osalla porukasta ei ollut edes aikomuksenakaan tavata vaikka muuta väittävät. Parin tällaisen jälkeen aloinkin ehdottamaan tapaamista mahdollisimman nopeasti ettei aikaa kulu turhaan sellaiseen ihmiseen, joka etsii pelkkää juttuseuraa eli ihan eri asiaa kuin minä.

Mullekin tapahtui tämä, olen siis mies ja juttelin naisen kanssa jotain 6 viikkoa.

Ehdotin naiselle varmaan 8 kertaa eri ajankohtia ja nainen aina vain kieltäytyi ilman että olisi tehnyt vastaehdotusta sopivasta päivästä.

En tykännyt jutella pitkään ennen tätä keskustelua mutta nainen vaikutti lupaavalta ja jotenkin ajauduin pitkään keskusteluun.

Tämä sinetöi päätökseni olla puhumatta pitkään ennen tapaamista kun netissä näköjään on tällaisia tyyppejä jotka ovat vain ajanhukkaa. Tämä on miehen näkökulmasta juuri se huonoin skenaario, jutella pitkään ja se taas nostaa toiveet ylös ja sitten tapaaminen ei toteudu koskaan ja harmittaa yllättävän paljon. Ei ole herkille ihmisille luotu nettideittailu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo odotus välittömästä kemiasta on tosi outo. Ennenhän sitä tutustuttiin ihmisiin, viihdyttiin yhdessä, ehkä ystävystyttiin, kiinnyttiin, ja sitten siinä vaiheessa kemia astui peliin. Mutta tuollainen taitaa olla mennyttä maailmaa. Heti pitäisi salamoiden välähdellä. Kemia saattaa muodostua ajan ja tunnesiteen kautta.

Juuri tämän olen itsekin havainnut. Yritin viimeisimmälle tapailukumppanilleni sanoa että sehän voi olla hyväkin juttu, jos ei vielä muutaman kuukauden tuntemisen jälkeen tunne rakastumisen tunnetta, sillä aiemmissa suhteissa hän on tuntenut ja ne ovat sitten osoittautuneetkin ihan vääränlaisiksi ihmisiksi.

Ihmisen pitää olla oikeasti aika viisas ymmärtääkseen että ne rakastumisen tunteet lyhyellä tuntemisella eivät ole mikään merkki eikä tae siitä, että parisuhteesta tulee pitkällä aikavälillä hyvä saati joku täydellinen, jonka jotkut typerimmät kuvittelevat löytävänsä.

Eli se hyvä tyyppi johon ei heti tunne suuria rakkauden tuntemuksia voisikin olla se jonka kanssa olisi aidosti hyvä ja helppo olla. Ei mikään ihmissuhde ole koko ajan mitään samppanjaa ja vaahtokarkkia. Eihän todelliset ystävätkään ole niitä joiden kanssa aina vain biletetään vaan ne ovat niitä, joiden kanssa voidaan istua sohvalla sanomatta sanaakaan. Miksi parisuhteen pitäisi olla jotain ylimaallista? Näin alkavat parisuhteet kuolevat varmimmin. Sen sijaan hitaasti etenevät ja ystävyystuntemuksilla alkaneet parisuhteet ovat kestävimpiä juuri siitä syystä, ettei ne ole perustuneet esittämiselle ja pelaamiselle.

Minullakin loppui juuri muutaman kuukauden seurustelu siihen, että mies ei kokenut riittävän suuria rakastumisen tunteita. Hän viihtyi kyllä lähes aikansa hyvin minun seurassani, huumorintaju, arvot, tulevaisuuden suunnitelmat ja muut mielestäni tärkeät asiat osuivat yksiin, seksi toimi myös hänen mielestään jne. Mitään konfliktejakaan ei ollut kertaakaan. Silti halusi ennemmin palata deittimaailmaan etsimään sitä palavaa ensihuumaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo odotus välittömästä kemiasta on tosi outo. Ennenhän sitä tutustuttiin ihmisiin, viihdyttiin yhdessä, ehkä ystävystyttiin, kiinnyttiin, ja sitten siinä vaiheessa kemia astui peliin. Mutta tuollainen taitaa olla mennyttä maailmaa. Heti pitäisi salamoiden välähdellä. Kemia saattaa muodostua ajan ja tunnesiteen kautta.

Juuri tämän olen itsekin havainnut. Yritin viimeisimmälle tapailukumppanilleni sanoa että sehän voi olla hyväkin juttu, jos ei vielä muutaman kuukauden tuntemisen jälkeen tunne rakastumisen tunnetta, sillä aiemmissa suhteissa hän on tuntenut ja ne ovat sitten osoittautuneetkin ihan vääränlaisiksi ihmisiksi.

Ihmisen pitää olla oikeasti aika viisas ymmärtääkseen että ne rakastumisen tunteet lyhyellä tuntemisella eivät ole mikään merkki eikä tae siitä, että parisuhteesta tulee pitkällä aikavälillä hyvä saati joku täydellinen, jonka jotkut typerimmät kuvittelevat löytävänsä.

Eli se hyvä tyyppi johon ei heti tunne suuria rakkauden tuntemuksia voisikin olla se jonka kanssa olisi aidosti hyvä ja helppo olla. Ei mikään ihmissuhde ole koko ajan mitään samppanjaa ja vaahtokarkkia. Eihän todelliset ystävätkään ole niitä joiden kanssa aina vain biletetään vaan ne ovat niitä, joiden kanssa voidaan istua sohvalla sanomatta sanaakaan. Miksi parisuhteen pitäisi olla jotain ylimaallista? Näin alkavat parisuhteet kuolevat varmimmin. Sen sijaan hitaasti etenevät ja ystävyystuntemuksilla alkaneet parisuhteet ovat kestävimpiä juuri siitä syystä, ettei ne ole perustuneet esittämiselle ja pelaamiselle.

Minullakin loppui juuri muutaman kuukauden seurustelu siihen, että mies ei kokenut riittävän suuria rakastumisen tunteita. Hän viihtyi kyllä lähes aikansa hyvin minun seurassani, huumorintaju, arvot, tulevaisuuden suunnitelmat ja muut mielestäni tärkeät asiat osuivat yksiin, seksi toimi myös hänen mielestään jne. Mitään konfliktejakaan ei ollut kertaakaan. Silti halusi ennemmin palata deittimaailmaan etsimään sitä palavaa ensihuumaa.

Pakko lisätä vielä, että kyseessä neljääkymmentä lähestyvä mies, joka haluaisi lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Deittipalstoille tuntuu valikoituvan ainakin miehistä se ongelmallisin segmentti, näin kauniisti sanottuna. Koko nettideittikuvio on jotenkin vinksahtanut. Otetaan yhteyttä sataan ihmiseen ja jokaisen kanssa lähtöoletus on se, että tässä saattaisi nyt olla parisuhteen ainekset kasassa. Epätoivo ja kyynisyys ja odotukset kasvavat jokaisen huonon kokemuksen myötä. Ja niitä huonoja kokemuksia totisesti tulee. Sama kun yrittäisit pistää parisuhdetta pystyyn sadan seuraavaksi tosielämässä sattumanvaraisesti tapaamasi oikeaan ikähaarukkaan asettuvan miehen kanssa, hirmuisilla odotuksilla. Not gonna happen.

Ei nyt ihan noinkaan. Järkevä ihminen ymmärtää, että itselle sopivan ihmisen löytyminen ei ole ihan helppoa ja siksi onkin kyse numeropelistä. Mitä ahkerammin käy treffeillä, sitä todennäköisemmin se oikea löytyy. Epätoivo ja kyynisyys eivät kuulu tähän yhtälöön. Jos niihin sortuu, pudottaa itsensä pois kuvioista koska nuo alkavat näkyä ulospäin ja toteuttamaan itseään.

Deittisovellus on kumppanin etsimiseen tehokas työkalu, koska toiselälämässä et randomisti saa mitenkään eteesi samankaltaista katalogia vapaista, seuraa hakevista ihmisistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, kyllä se taitaa niin olla että kukaan täysipäinen ihminen, mies tai nainen, ei jaksa tuota meininkiä pitkään. Järkevät ihmiset jättäytyvät pois, luonnevikaiset ja merkitykselliseen parisuhteeseen kykenemättömät jäävät sinne pyörimään. Siitä joukosta sitten valitsemaan... 🙄

Sitä vain sinkkuna toivoo, että se Sopiva sattuisi niille saiteille samaan aikaan.

Kuten sanoit, suurin osa on täysin epäkuranttia materiaalia parisuhdemielessä, mutta loogisesti ajatellen: jos _minä_ olen siellä, on mahdollista, että siellä on myös miespuolinen vastakappaleeni. En sano todennäköisyyksistä mitään, vain mahdollisuudesta.

Minun vastakapaleeni löytyi sieltä ❤ Sinällään koomista, että minun piti olla se idiootti, joka oli saitilla vain tilapäistä hauskuutta ka itsetunnon kohotusta etsimässä eron jälkeen.

Lähetin viestin sitten siinä mielessä väärälle miehelle, että hän osoittautui toivottavasti loppuelämän siksi oikeaksi.

Kauaa en ehtinyt sivustolla pyöriä, mutta kyllä kaikkea idioottia tuli vastaan. Siinä mielessä ymmärrän ap:ta täydellisesti. Jos siitä joukosta olisi etsimällä etsinyt kumppania pidemmän aikaa, olisi sama epätoivo iskenyt varmasti.

Mutta kyllä siellä meitä oikeitakin on. Niin miehiä kuin naisiakin. Vaikka vain murto-osa kulloisestakin tarjonnasta, mutta aina silloin tällöin markkinoille putkahtaa uusia. Silloin nopeus on valttia. Hyvä parisuhdemateriaali löytää vertaisensa nopeasti ja poistuu sitä myötä noilta hulluuden markkinoilta. Jäljelle jää vellova kuona varsinkin miehissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”Oisko kiinnostusta 3n kimppaan kahen nuoren kollin kaa. Posliinit ja hyvä peppu ja isot kalut tietty.” Kun kieltäytyy kohteliaasti niin vastauksena ”ei tollanen yksinhuoltajahuora olis kiinnostanutkaan”.

Tää kiteyttää hyvin nettideitit!

Okei, no jos se on naisille monesti tuommoista niin sitten sitä kyllä varmaan helposti tekee mieli luovuttaa. Harmi, kun siellä joukossa on meitä ihan mukaviakin tapauksia onneaan etsimässä.

Vain luuserit nettideittailee. Miehet hakee pelkkää pesää sieltä, eikä sekään kiinnosta jos mahaa löytyy.

Vierailija kirjoitti:

M43 kirjoitti:

alfako kirjoitti:

Joo naiset on treffipalstoillakin jokseenkin täydellisiä ja kunnollisen miehen on helppo löytää kumppani sieltä 👍 onneksi näin, on meillä miehillä helppoa

En minä vaan ole kunnollista naista löytäny. Mielenterveysongelmaisia tuntuu olevan suurin osa omasta ikäluokasta.

Miten nämä mt-ongelmat ovat esimerkiksi ilmenneet? Kiinnostaa näin naisena!

Olen eri, mutta paljon on sitä että syödään jotain masennuslääkettä ja tunne-elämä on vähän tuuliajolla. Yksi nainen esimerkiksi aina humalassa ja seksin aikana oli hirveän rakastunut, mutta perusarjessa vähän etäinen kun ei ilmeisesti olleet oikeat kemikaalit aivoissa paikoillaan. Paljon käsittelemättömiä ongelmia, mitkä sitten sotkeutuvat parisuhteen ongelmiksi vaikka eivät ole siitä peräisin. Eihän nämä naisen omaa syytä ole, mutta se ei valitettavasti helpota asiaa yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Itse en noilla nettipalstoilla ymmärtänyt sitä, kuinka suurin osa miehistä ei ollenkaan viitsi panostaa ensimmäiseen viestiinsä. Sieltä tulee vaan "moi", "terve", "mitä kuuluu?" Naisena kun siellä saa kymmeniä viestejä, niin tällaisista tulee vaan fiilis, että copy pastaavat saman kaikille naiselle ja toivovat että joku vastaa, vaikka eivät edes ole lukeneet profiiliani. Itse olen kyllä nykyisen poikaystäväni sekä exän tavannut netissä, molemmat täyspäisiä, fiksuja ihmisiä, vaikka exän kanssa suhde ei pidemmän päälle onnistunut. Pari niistä harvasta, jotka vaivautuivat kirjoittamaan enemmän kuin kaksi sanaa,

Toki miehenä sa paljon vähemmän avausviestejä naisilta, mutta niistäkin mitkä tulevat on 9/10 juuri tuota "hei, moi tai mitä kuuluu" linjalla. Mitä enemmän näkee kommentteja koskien miesten/naisten tekemisiä nettideittailussa, niin samat puutteet ja virheet toistutuvat kummankin sukupuolen tekeminä ja kokemina.

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlaisia kokemuksia on ollut. Joskus mies on suuttunut siitä, etten uskalla heti tavata tai etten vastaa viesteihin tarpeeksi nopeasti, ja on syyttänyt että haluan vain vedättää.

Yksi mies lähetti todella romanttisia viestejä ja suunnitteli jo yhteistä tulevaisuutta, vaikka ei ollut vielä tavattu. Sitten sain häneltä viestejä, jotka oli selvästi tarkoitettu jollekin toiselle naiselle. Vähän uskottavuus kärsi...

Oma lukunsa ovat miehet, jotka vaativat minulta selitystä siihen, miksei kukaan nainen koskaan suostu tapaamaan heitä. Ihan kuin voisin vastata kaikkien naisten puolesta.

Tuo kannattaa ehkä kääntää niin, että on vain hyvä että noiden tyyppien oikea luonne paljastuu hyvinkin nopeasti, eikä mene viikkoja tai kuukausia seurusteluun ihan turhan takia. Taitaa olla aika hyvä tapa muuten testata ihmisen tasapainoisutta tuolla, että kenellä kestää pinna.

Vierailija kirjoitti:

JOS olisin sinkku niin en todellakaan lähtisi mistään nettitreffeistä hakemaan mitään. Tai no jos asuu jossain korvessa ja sosiaaliset taidot on nolla niin sitten ymmärrän.

Ei sieltä nettitreffeiltäkään mitään irtoa ilman sosiaalisia taitoja. Päinvastoin, sehän vaati melkoista mestaria, että saat toisen kiinnostumaan itsestäsi pelkän sähköisen viestinnän avulla.

Vierailija kirjoitti:

Tuo odotus välittömästä kemiasta on tosi outo. Ennenhän sitä tutustuttiin ihmisiin, viihdyttiin yhdessä, ehkä ystävystyttiin, kiinnyttiin, ja sitten siinä vaiheessa kemia astui peliin. Mutta tuollainen taitaa olla mennyttä maailmaa. Heti pitäisi salamoiden välähdellä. Kemia saattaa muodostua ajan ja tunnesiteen kautta.

Kiintymyksen muodostuminen vaatii aikaa, mutta esimerkiksi fyysisen vetovoiman tietää heti, sitä joko on tai ei ja se ei odottelemalla miksikään muutu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en noilla nettipalstoilla ymmärtänyt sitä, kuinka suurin osa miehistä ei ollenkaan viitsi panostaa ensimmäiseen viestiinsä. Sieltä tulee vaan "moi", "terve", "mitä kuuluu?" Naisena kun siellä saa kymmeniä viestejä, niin tällaisista tulee vaan fiilis, että copy pastaavat saman kaikille naiselle ja toivovat että joku vastaa, vaikka eivät edes ole lukeneet profiiliani. Itse olen kyllä nykyisen poikaystäväni sekä exän tavannut netissä, molemmat täyspäisiä, fiksuja ihmisiä, vaikka exän kanssa suhde ei pidemmän päälle onnistunut. Pari niistä harvasta, jotka vaivautuivat kirjoittamaan enemmän kuin kaksi sanaa,

Toki miehenä sa paljon vähemmän avausviestejä naisilta, mutta niistäkin mitkä tulevat on 9/10 juuri tuota "hei, moi tai mitä kuuluu" linjalla. Mitä enemmän näkee kommentteja koskien miesten/naisten tekemisiä nettideittailussa, niin samat puutteet ja virheet toistutuvat kummankin sukupuolen tekeminä ja kokemina.

Minulle on ihan yks hailee, miten nainen keskustelun aloittaa, kunhan aloittaa että saadaan jotain syntymään. En tajua, miksi siihen aloitukseen pitää jumittua. Ihan tyhjänpäiväinen ongelma tässä isossa kuvassa.

Vaikka joku pitääkin m/wgtow tyyppejä luovuttajina niin ainakin itse olen alkanut vakavasti harkitsemaan omalle polulle siirtymistä. Polulle missä ei tule olemaan sydänsuruja. Aion toistaiseksi jäädä yksin, mutta katson uskallanko tehdä miesmäistä siirtoa hankkiakseni miesnukkea tai irtomunaa. Voi olla että kaltaiseni vapaaehtoisesti sinkut tulevat tässä lähivuosina lisääntymään mikä tietenkin tulee eittämättä näkymään syntyvyystilastoissa, koska toisin kuin miehillä naisen on hankalampi käydä luovuttamassa sukusolujaan.

Ei pidä paikkaansa. Minun parhaat parisuhteeni ovat muodostuneet miehiin, joihin en ole tuntenut minkäänlaista erityistä fyysistä vetovoimaa. Ollaan tutustuttu muuta kautta, viihdytty yhdessä, ystävystytty, rakastuttu  ja - tadaa - sen myötä kemia on löytynyt. Ehkä meitä ihmisiä sitten vain on erilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo odotus välittömästä kemiasta on tosi outo. Ennenhän sitä tutustuttiin ihmisiin, viihdyttiin yhdessä, ehkä ystävystyttiin, kiinnyttiin, ja sitten siinä vaiheessa kemia astui peliin. Mutta tuollainen taitaa olla mennyttä maailmaa. Heti pitäisi salamoiden välähdellä. Kemia saattaa muodostua ajan ja tunnesiteen kautta.

Kiintymyksen muodostuminen vaatii aikaa, mutta esimerkiksi fyysisen vetovoiman tietää heti, sitä joko on tai ei ja se ei odottelemalla miksikään muutu.

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä paikkaansa. Minun parhaat parisuhteeni ovat muodostuneet miehiin, joihin en ole tuntenut minkäänlaista erityistä fyysistä vetovoimaa. Ollaan tutustuttu muuta kautta, viihdytty yhdessä, ystävystytty, rakastuttu  ja - tadaa - sen myötä kemia on löytynyt. Ehkä meitä ihmisiä sitten vain on erilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo odotus välittömästä kemiasta on tosi outo. Ennenhän sitä tutustuttiin ihmisiin, viihdyttiin yhdessä, ehkä ystävystyttiin, kiinnyttiin, ja sitten siinä vaiheessa kemia astui peliin. Mutta tuollainen taitaa olla mennyttä maailmaa. Heti pitäisi salamoiden välähdellä. Kemia saattaa muodostua ajan ja tunnesiteen kautta.

Kiintymyksen muodostuminen vaatii aikaa, mutta esimerkiksi fyysisen vetovoiman tietää heti, sitä joko on tai ei ja se ei odottelemalla miksikään muutu.

Kyllä, meitä on erilasia, tässäkin asiassa. Komppaan aiempaa eli tiedän heti ensikohtaamisella onko vetovoimaa vai ei. En jäisi odottamaan koska tiedän, ettei se myöhemmin syttyisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en noilla nettipalstoilla ymmärtänyt sitä, kuinka suurin osa miehistä ei ollenkaan viitsi panostaa ensimmäiseen viestiinsä. Sieltä tulee vaan "moi", "terve", "mitä kuuluu?" Naisena kun siellä saa kymmeniä viestejä, niin tällaisista tulee vaan fiilis, että copy pastaavat saman kaikille naiselle ja toivovat että joku vastaa, vaikka eivät edes ole lukeneet profiiliani. Itse olen kyllä nykyisen poikaystäväni sekä exän tavannut netissä, molemmat täyspäisiä, fiksuja ihmisiä, vaikka exän kanssa suhde ei pidemmän päälle onnistunut. Pari niistä harvasta, jotka vaivautuivat kirjoittamaan enemmän kuin kaksi sanaa,

Toki miehenä sa paljon vähemmän avausviestejä naisilta, mutta niistäkin mitkä tulevat on 9/10 juuri tuota "hei, moi tai mitä kuuluu" linjalla. Mitä enemmän näkee kommentteja koskien miesten/naisten tekemisiä nettideittailussa, niin samat puutteet ja virheet toistutuvat kummankin sukupuolen tekeminä ja kokemina.

Minulle on ihan yks hailee, miten nainen keskustelun aloittaa, kunhan aloittaa että saadaan jotain syntymään. En tajua, miksi siihen aloitukseen pitää jumittua. Ihan tyhjänpäiväinen ongelma tässä isossa kuvassa.

Jos ei viitsi edes tarttua johonkin profiilista, aloittaa jollain mikä liittyy minuuun, niin tuskin myöhemminkään näkee vaivaa asian eteen, jättää kaiken toisen harteille. Kuin petipuuhissa menisi makaamaan selälleen, tarkoittaen, että tässä minä nyt olen, tule sinä hoitamaan loput. Jos olisin nainen, ajattelisin Moi! miehestä, että heittää viestejä sarjatulella. On jo niin koukussa tinderiin tms, ettei viitsi yksittäisen ihmisen kohdalla miettiä edes kahta minuuttia, mitä kirjoittaisi.

En vastaa Moi! viesteihin. Profiilissani on runsaasti asioita, johon voi jotain kommentoida.