Lue keskustelun säännöt.
Perintöasiaa
31.10.2019 |
Perheen isän kuoltua, paljastui, että talo, mökki ja kerrostaloasunto olivat äidin nimissä, vaikka perheen isä oli talon ja mökin rakentanut äidin perintömaalle. Kerrostalokaksio oli kyllä perheen äidin alunperinkin.
Onkohan tässä menetelty oikein? Miksi talon ja mökin lainhuutopapereissa on vain perheen äidin nimi, vaikka todistettavasti isä oli ne rakentanut.
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Onkohan tässä menetelty oikein?"
Jos nuo ihmiset ovat sen valinnan vapaaehtoisesti ja seuraukset ymmärtäen tehneet niin menettely on heidän kannaltaan ollut ihan oikea.
Perillistenkin kannalta on oikeastaan hyvä että samoja omaisuuksia ei tarvitse periä kahteen kertaan osissa vaan koko pesän voi selvittää kerralla kun äiti kuolee.
Jos mitään perintöä enää siinä vaiheessa on. Muistakaa lakiosa, leskeen ei ole luottamista.
Olisihan se isäkin voinut omaisuutensa hassata tai muualle testamentata joten ei tilanne siitä mitenkään muutu että perintö tulee äidin puolelta.
Niinpä, leskeen sukupuolta katsomatta, ei ole luottamista. Siksi aina lakiosa vaadintaan.
Ei sitä lakiosaa erikseen tarvitse vaatia. Kyllä perunkirjoituksessa pitää selvittää ne rintaperilliset ja heidän pitää erikseen kieltäytyä perinnöstä jotta eivät sitä saisi.
Jos avioparilla on keskinäinen omistusoikeustestamentti, jossa koko omaisuus testamentataan puolisolle, silloin perillisten nimenomaan pitää vaatia lakiosuuttaan tietyn ajan kuluessa. Muuten kaikki omaisuus menee leskelle ja perilliset saattavat jäädä ilman perintöä.
Tarkoitat varmaan hallintaoikeustestamenttia, koska mitään tuollaista omistusoikeustestamenttia ei ole olemassa. Lakiosuus säilyy aina eli ei leski voi myydä tai tuhlata lakiosuutta, vaikka voikin hallita esimerkiksi yritystä.
Tavallinen testamenttikin on omistusoikeustestamentti. Siinä testamentataan omaisuus halutulle taholle. Keskinäinen omistusoikeustestamentti on aviopuolisoiden yhdessä tekemä ja ihan normi tänä päivänä.
Jaa milläköhän perusteella yleinen, koska aviopuolisot joka tapauksessa perivät toisensa lasten osuutta lukuunottamatta. On taas melkoinen lakiasiantuntija puikoissa...
Nyt kyllä oma lakiosaamisesi on vähän hakusessa. Ilman testamenttia puolisot eivät peri toisiaan lainkaan vaan vainajan perintö menee kokonaan lapsille. Leskelle jää vain asumisoikeus yhteiseen asuntoon.
No termi on väärä, mutta asia sama eli ei peri, mutta avio-oikeuden perusteella saa kuitenkin oman puolensa kaikesta, paitsi jos on avioehto. Meillä on lisäksi hallintaoikeustestamentti.
Lisäys: siis ei todellakaan pidä paikkansa, että leskelle jää vain asumisoikeus yhteiseen asuntoon ilman testamenttia. Kuolema on sama ilman testamenttia ja avioehtoa kuin olisi avioerossa eli tehdään omaisuuden ositus. Perilliset hallitsevat sitä puolta, joka erossa olisi ex-puolisolla.
No ei tietenkään kukaan ajattele että se leski menettäisi omaa omaisuuttaan kun hänen puolisonsa kuolee. Mutta sitä vainajan osuutta hän ei siis peri ilman testamenttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Onkohan tässä menetelty oikein?"
Jos nuo ihmiset ovat sen valinnan vapaaehtoisesti ja seuraukset ymmärtäen tehneet niin menettely on heidän kannaltaan ollut ihan oikea.
Perillistenkin kannalta on oikeastaan hyvä että samoja omaisuuksia ei tarvitse periä kahteen kertaan osissa vaan koko pesän voi selvittää kerralla kun äiti kuolee.
Jos mitään perintöä enää siinä vaiheessa on. Muistakaa lakiosa, leskeen ei ole luottamista.
Olisihan se isäkin voinut omaisuutensa hassata tai muualle testamentata joten ei tilanne siitä mitenkään muutu että perintö tulee äidin puolelta.
Niinpä, leskeen sukupuolta katsomatta, ei ole luottamista. Siksi aina lakiosa vaadintaan.
Ei sitä lakiosaa erikseen tarvitse vaatia. Kyllä perunkirjoituksessa pitää selvittää ne rintaperilliset ja heidän pitää erikseen kieltäytyä perinnöstä jotta eivät sitä saisi.
Jos avioparilla on keskinäinen omistusoikeustestamentti, jossa koko omaisuus testamentataan puolisolle, silloin perillisten nimenomaan pitää vaatia lakiosuuttaan tietyn ajan kuluessa. Muuten kaikki omaisuus menee leskelle ja perilliset saattavat jäädä ilman perintöä.
Ei. Puolisoiden keskinäinen testamentti ei poista lasten perintöoikeutta vaan vain lykkää sen toimeenpanoa. Leskelle testamentilla mennyt omaisuus tulee lasten perittäväksi kun tämä leski aikanaan kuolee. Perintö ei siis katoa.
Jos puolisot testamenttaavat omaisuutensa toisilleen, voi leski tehdä perinnöllä ihan mitä haluaa. Jos lapset eivät ole vaatineet kuolleen vanhempansa jälkeen lakiosuuttaan, ei heillä ole sen jälkeen mitään vaateita lesken saamasta perinnöstä. Leski luonnollisesti myös maksaa mahdolliset perintöverot. Ja tämä koskee siis omistusoikeustestamenttia.
Ei vaateita lesken saamasta perinnöstä mutta kun se leski aikanaan kuolee, tulee se lasten lakiosa jälleen lasten perittäväksi kuten aikaisemminkin. Eli se lasten perintö ei katoa mihinkään vaikka sitä ei vaatisi silloin kun se menee leskelle. Se on se pointti.
Paitsi jos leski tuhlaa koko omaisuuden tai se huijataan leskeltä. Sen takia tuollaiset testamentit torpataan jo perunkirjoituksessa eivätkä ne muutenkaan ole yleisiä.
Mitä tarkoitat torppaamisella? Ei testamenttia voi torpata, jos testamentin tekijä on ymmärtänyt, mitä on allekirjoittanut.
Aikaisemmin testamentin tekeminen ei ole ollut yleistä, mutta nyt suositellaan kaikille sen laatimista. Esim. uusperhekuviot ja lisääntynyt varallisuus saavat ihmiset suunnittelemaan myös kuolemanjälkeistä aikaa. Juristin tekemänä yksinkertainen testamentti maksaa noin 200€.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Onkohan tässä menetelty oikein?"
Jos nuo ihmiset ovat sen valinnan vapaaehtoisesti ja seuraukset ymmärtäen tehneet niin menettely on heidän kannaltaan ollut ihan oikea.
Perillistenkin kannalta on oikeastaan hyvä että samoja omaisuuksia ei tarvitse periä kahteen kertaan osissa vaan koko pesän voi selvittää kerralla kun äiti kuolee.
Jos mitään perintöä enää siinä vaiheessa on. Muistakaa lakiosa, leskeen ei ole luottamista.
Olisihan se isäkin voinut omaisuutensa hassata tai muualle testamentata joten ei tilanne siitä mitenkään muutu että perintö tulee äidin puolelta.
Niinpä, leskeen sukupuolta katsomatta, ei ole luottamista. Siksi aina lakiosa vaadintaan.
Ei sitä lakiosaa erikseen tarvitse vaatia. Kyllä perunkirjoituksessa pitää selvittää ne rintaperilliset ja heidän pitää erikseen kieltäytyä perinnöstä jotta eivät sitä saisi.
Jos avioparilla on keskinäinen omistusoikeustestamentti, jossa koko omaisuus testamentataan puolisolle, silloin perillisten nimenomaan pitää vaatia lakiosuuttaan tietyn ajan kuluessa. Muuten kaikki omaisuus menee leskelle ja perilliset saattavat jäädä ilman perintöä.
Tarkoitat varmaan hallintaoikeustestamenttia, koska mitään tuollaista omistusoikeustestamenttia ei ole olemassa. Lakiosuus säilyy aina eli ei leski voi myydä tai tuhlata lakiosuutta, vaikka voikin hallita esimerkiksi yritystä.
Tavallinen testamenttikin on omistusoikeustestamentti. Siinä testamentataan omaisuus halutulle taholle. Keskinäinen omistusoikeustestamentti on aviopuolisoiden yhdessä tekemä ja ihan normi tänä päivänä.
Jaa milläköhän perusteella yleinen, koska aviopuolisot joka tapauksessa perivät toisensa lasten osuutta lukuunottamatta. On taas melkoinen lakiasiantuntija puikoissa...
Nyt kyllä oma lakiosaamisesi on vähän hakusessa. Ilman testamenttia puolisot eivät peri toisiaan lainkaan vaan vainajan perintö menee kokonaan lapsille. Leskelle jää vain asumisoikeus yhteiseen asuntoon.
No termi on väärä, mutta asia sama eli ei peri, mutta avio-oikeuden perusteella saa kuitenkin oman puolensa kaikesta, paitsi jos on avioehto. Meillä on lisäksi hallintaoikeustestamentti.
Toki. Useimmiten se puolet on se osuus jonka on jo aikaisemminkin omistanut eli ei käytännössä saa juuri mitään lisää. Vain jos se vainaja on omistanut suurimman osan ja se leski ei juuri mitään, se omaisuuden ositus antaa leskelle jotain reilusti lisää.
Ihan turha sanoa mitään lisän saamisesta tai ei juuri mitään saamisesta, koska se omaisuuden ositus ei mene sillä tavalla, että omaisuus pannaan puoliksi. Siksi kirjoitinkin, että leski saa oman puolensa (ei puolet) osituslaskelman perusteella. Joskus leski voi saada aika suurenkin omaisuuden avio-oikeuden perusteella, jos on ollut varaton. Tai sitten voi joutua maksamaan lapsille, ihan riippuen osituslaskelmasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Onkohan tässä menetelty oikein?"
Jos nuo ihmiset ovat sen valinnan vapaaehtoisesti ja seuraukset ymmärtäen tehneet niin menettely on heidän kannaltaan ollut ihan oikea.
Perillistenkin kannalta on oikeastaan hyvä että samoja omaisuuksia ei tarvitse periä kahteen kertaan osissa vaan koko pesän voi selvittää kerralla kun äiti kuolee.
Jos mitään perintöä enää siinä vaiheessa on. Muistakaa lakiosa, leskeen ei ole luottamista.
Olisihan se isäkin voinut omaisuutensa hassata tai muualle testamentata joten ei tilanne siitä mitenkään muutu että perintö tulee äidin puolelta.
Niinpä, leskeen sukupuolta katsomatta, ei ole luottamista. Siksi aina lakiosa vaadintaan.
Ei sitä lakiosaa erikseen tarvitse vaatia. Kyllä perunkirjoituksessa pitää selvittää ne rintaperilliset ja heidän pitää erikseen kieltäytyä perinnöstä jotta eivät sitä saisi.
Jos avioparilla on keskinäinen omistusoikeustestamentti, jossa koko omaisuus testamentataan puolisolle, silloin perillisten nimenomaan pitää vaatia lakiosuuttaan tietyn ajan kuluessa. Muuten kaikki omaisuus menee leskelle ja perilliset saattavat jäädä ilman perintöä.
Ei. Puolisoiden keskinäinen testamentti ei poista lasten perintöoikeutta vaan vain lykkää sen toimeenpanoa. Leskelle testamentilla mennyt omaisuus tulee lasten perittäväksi kun tämä leski aikanaan kuolee. Perintö ei siis katoa.
Jos puolisot testamenttaavat omaisuutensa toisilleen, voi leski tehdä perinnöllä ihan mitä haluaa. Jos lapset eivät ole vaatineet kuolleen vanhempansa jälkeen lakiosuuttaan, ei heillä ole sen jälkeen mitään vaateita lesken saamasta perinnöstä. Leski luonnollisesti myös maksaa mahdolliset perintöverot. Ja tämä koskee siis omistusoikeustestamenttia.
Ei vaateita lesken saamasta perinnöstä mutta kun se leski aikanaan kuolee, tulee se lasten lakiosa jälleen lasten perittäväksi kuten aikaisemminkin. Eli se lasten perintö ei katoa mihinkään vaikka sitä ei vaatisi silloin kun se menee leskelle. Se on se pointti.
Paitsi jos leski tuhlaa koko omaisuuden tai se huijataan leskeltä. Sen takia tuollaiset testamentit torpataan jo perunkirjoituksessa eivätkä ne muutenkaan ole yleisiä.
Mitä tarkoitat torppaamisella? Ei testamenttia voi torpata, jos testamentin tekijä on ymmärtänyt, mitä on allekirjoittanut.
Aikaisemmin testamentin tekeminen ei ole ollut yleistä, mutta nyt suositellaan kaikille sen laatimista. Esim. uusperhekuviot ja lisääntynyt varallisuus saavat ihmiset suunnittelemaan myös kuolemanjälkeistä aikaa. Juristin tekemänä yksinkertainen testamentti maksaa noin 200€.
Tarkoitan torppaamisella sitä, että pesänjakaja ilmoittaa perilliselle, että kannattaa vaatia lakiosuutta.
En ole mikään lakiasiantuntija sen kummemmin, mutta koska olen tehnyt testamentteja niin jonkun verran tiedän faktaa, perusasiat.
En tiedä, miksi luen tällaisia ketjuja, kun tiedän jo etukäteen näissä lueteltavan kaikki mahdolliset väärinkäsitykset niin voimassa olevan lain, juridisten käsitteiden ja kaiken muunkin ajateltavissa olevan suhteen.
Älkää milloinkaan perustako ratkaisujanne muun kuin alan ammattilaisen neuvoihin. Voin kirjoittaa tämän hyvällä omallatunnolla, kun en enää itse toimi asianajoalalla muihin tehtäviin siirryttyäni.
Ei, en todellakaan aio neuvoa kenenkään yksittäistapauksessa tämän palstan välityksellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Onkohan tässä menetelty oikein?"
Jos nuo ihmiset ovat sen valinnan vapaaehtoisesti ja seuraukset ymmärtäen tehneet niin menettely on heidän kannaltaan ollut ihan oikea.
Perillistenkin kannalta on oikeastaan hyvä että samoja omaisuuksia ei tarvitse periä kahteen kertaan osissa vaan koko pesän voi selvittää kerralla kun äiti kuolee.
Jos mitään perintöä enää siinä vaiheessa on. Muistakaa lakiosa, leskeen ei ole luottamista.
Olisihan se isäkin voinut omaisuutensa hassata tai muualle testamentata joten ei tilanne siitä mitenkään muutu että perintö tulee äidin puolelta.
Niinpä, leskeen sukupuolta katsomatta, ei ole luottamista. Siksi aina lakiosa vaadintaan.
Ei sitä lakiosaa erikseen tarvitse vaatia. Kyllä perunkirjoituksessa pitää selvittää ne rintaperilliset ja heidän pitää erikseen kieltäytyä perinnöstä jotta eivät sitä saisi.
Jos avioparilla on keskinäinen omistusoikeustestamentti, jossa koko omaisuus testamentataan puolisolle, silloin perillisten nimenomaan pitää vaatia lakiosuuttaan tietyn ajan kuluessa. Muuten kaikki omaisuus menee leskelle ja perilliset saattavat jäädä ilman perintöä.
Tarkoitat varmaan hallintaoikeustestamenttia, koska mitään tuollaista omistusoikeustestamenttia ei ole olemassa. Lakiosuus säilyy aina eli ei leski voi myydä tai tuhlata lakiosuutta, vaikka voikin hallita esimerkiksi yritystä.
Tavallinen testamenttikin on omistusoikeustestamentti. Siinä testamentataan omaisuus halutulle taholle. Keskinäinen omistusoikeustestamentti on aviopuolisoiden yhdessä tekemä ja ihan normi tänä päivänä.
Jaa milläköhän perusteella yleinen, koska aviopuolisot joka tapauksessa perivät toisensa lasten osuutta lukuunottamatta. On taas melkoinen lakiasiantuntija puikoissa...
Nyt kyllä oma lakiosaamisesi on vähän hakusessa. Ilman testamenttia puolisot eivät peri toisiaan lainkaan vaan vainajan perintö menee kokonaan lapsille. Leskelle jää vain asumisoikeus yhteiseen asuntoon.
No termi on väärä, mutta asia sama eli ei peri, mutta avio-oikeuden perusteella saa kuitenkin oman puolensa kaikesta, paitsi jos on avioehto. Meillä on lisäksi hallintaoikeustestamentti.
Lisäys: siis ei todellakaan pidä paikkansa, että leskelle jää vain asumisoikeus yhteiseen asuntoon ilman testamenttia. Kuolema on sama ilman testamenttia ja avioehtoa kuin olisi avioerossa eli tehdään omaisuuden ositus. Perilliset hallitsevat sitä puolta, joka erossa olisi ex-puolisolla.
No ei tietenkään kukaan ajattele että se leski menettäisi omaa omaisuuttaan kun hänen puolisonsa kuolee. Mutta sitä vainajan osuutta hän ei siis peri ilman testamenttia.
Ei ole noin, mutta antaa olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Onkohan tässä menetelty oikein?"
Jos nuo ihmiset ovat sen valinnan vapaaehtoisesti ja seuraukset ymmärtäen tehneet niin menettely on heidän kannaltaan ollut ihan oikea.
Perillistenkin kannalta on oikeastaan hyvä että samoja omaisuuksia ei tarvitse periä kahteen kertaan osissa vaan koko pesän voi selvittää kerralla kun äiti kuolee.
Jos mitään perintöä enää siinä vaiheessa on. Muistakaa lakiosa, leskeen ei ole luottamista.
Olisihan se isäkin voinut omaisuutensa hassata tai muualle testamentata joten ei tilanne siitä mitenkään muutu että perintö tulee äidin puolelta.
Niinpä, leskeen sukupuolta katsomatta, ei ole luottamista. Siksi aina lakiosa vaadintaan.
Ei sitä lakiosaa erikseen tarvitse vaatia. Kyllä perunkirjoituksessa pitää selvittää ne rintaperilliset ja heidän pitää erikseen kieltäytyä perinnöstä jotta eivät sitä saisi.
Jos avioparilla on keskinäinen omistusoikeustestamentti, jossa koko omaisuus testamentataan puolisolle, silloin perillisten nimenomaan pitää vaatia lakiosuuttaan tietyn ajan kuluessa. Muuten kaikki omaisuus menee leskelle ja perilliset saattavat jäädä ilman perintöä.
Tarkoitat varmaan hallintaoikeustestamenttia, koska mitään tuollaista omistusoikeustestamenttia ei ole olemassa. Lakiosuus säilyy aina eli ei leski voi myydä tai tuhlata lakiosuutta, vaikka voikin hallita esimerkiksi yritystä.
Tavallinen testamenttikin on omistusoikeustestamentti. Siinä testamentataan omaisuus halutulle taholle. Keskinäinen omistusoikeustestamentti on aviopuolisoiden yhdessä tekemä ja ihan normi tänä päivänä.
Jaa milläköhän perusteella yleinen, koska aviopuolisot joka tapauksessa perivät toisensa lasten osuutta lukuunottamatta. On taas melkoinen lakiasiantuntija puikoissa...
Nyt kyllä oma lakiosaamisesi on vähän hakusessa. Ilman testamenttia puolisot eivät peri toisiaan lainkaan vaan vainajan perintö menee kokonaan lapsille. Leskelle jää vain asumisoikeus yhteiseen asuntoon.
No termi on väärä, mutta asia sama eli ei peri, mutta avio-oikeuden perusteella saa kuitenkin oman puolensa kaikesta, paitsi jos on avioehto. Meillä on lisäksi hallintaoikeustestamentti.
Toki. Useimmiten se puolet on se osuus jonka on jo aikaisemminkin omistanut eli ei käytännössä saa juuri mitään lisää. Vain jos se vainaja on omistanut suurimman osan ja se leski ei juuri mitään, se omaisuuden ositus antaa leskelle jotain reilusti lisää.
Ihan turha sanoa mitään lisän saamisesta tai ei juuri mitään saamisesta, koska se omaisuuden ositus ei mene sillä tavalla, että omaisuus pannaan puoliksi. Siksi kirjoitinkin, että leski saa oman puolensa (ei puolet) osituslaskelman perusteella. Joskus leski voi saada aika suurenkin omaisuuden avio-oikeuden perusteella, jos on ollut varaton. Tai sitten voi joutua maksamaan lapsille, ihan riippuen osituslaskelmasta.
En tiedä mitä utta tietoa tuossa oli aikaisempiin visteihin verrattuna koska ihan samaa kirjoitun juuri itse.
Mutta viittasin myös siihen että hyvin suuressa osassa tapauksista pariskunnan ainoa suuri omaisuus on yhteisesti omistettu asunto ja silloin ositus puolittaa omaisuuden aika lailla tasan. Ja silloin se leski saa pitää juuri sen puolikkaansa jonka siis omisti jo ennen puolison kuolemaakin. Eli juuri mikään ei useimmiten muutu sen lesken omaisuuden suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Onkohan tässä menetelty oikein?"
Jos nuo ihmiset ovat sen valinnan vapaaehtoisesti ja seuraukset ymmärtäen tehneet niin menettely on heidän kannaltaan ollut ihan oikea.
Perillistenkin kannalta on oikeastaan hyvä että samoja omaisuuksia ei tarvitse periä kahteen kertaan osissa vaan koko pesän voi selvittää kerralla kun äiti kuolee.
Jos mitään perintöä enää siinä vaiheessa on. Muistakaa lakiosa, leskeen ei ole luottamista.
Olisihan se isäkin voinut omaisuutensa hassata tai muualle testamentata joten ei tilanne siitä mitenkään muutu että perintö tulee äidin puolelta.
Niinpä, leskeen sukupuolta katsomatta, ei ole luottamista. Siksi aina lakiosa vaadintaan.
Ei sitä lakiosaa erikseen tarvitse vaatia. Kyllä perunkirjoituksessa pitää selvittää ne rintaperilliset ja heidän pitää erikseen kieltäytyä perinnöstä jotta eivät sitä saisi.
Jos avioparilla on keskinäinen omistusoikeustestamentti, jossa koko omaisuus testamentataan puolisolle, silloin perillisten nimenomaan pitää vaatia lakiosuuttaan tietyn ajan kuluessa. Muuten kaikki omaisuus menee leskelle ja perilliset saattavat jäädä ilman perintöä.
Tarkoitat varmaan hallintaoikeustestamenttia, koska mitään tuollaista omistusoikeustestamenttia ei ole olemassa. Lakiosuus säilyy aina eli ei leski voi myydä tai tuhlata lakiosuutta, vaikka voikin hallita esimerkiksi yritystä.
Tavallinen testamenttikin on omistusoikeustestamentti. Siinä testamentataan omaisuus halutulle taholle. Keskinäinen omistusoikeustestamentti on aviopuolisoiden yhdessä tekemä ja ihan normi tänä päivänä.
Jaa milläköhän perusteella yleinen, koska aviopuolisot joka tapauksessa perivät toisensa lasten osuutta lukuunottamatta. On taas melkoinen lakiasiantuntija puikoissa...
Nyt kyllä oma lakiosaamisesi on vähän hakusessa. Ilman testamenttia puolisot eivät peri toisiaan lainkaan vaan vainajan perintö menee kokonaan lapsille. Leskelle jää vain asumisoikeus yhteiseen asuntoon.
No termi on väärä, mutta asia sama eli ei peri, mutta avio-oikeuden perusteella saa kuitenkin oman puolensa kaikesta, paitsi jos on avioehto. Meillä on lisäksi hallintaoikeustestamentti.
Lisäys: siis ei todellakaan pidä paikkansa, että leskelle jää vain asumisoikeus yhteiseen asuntoon ilman testamenttia. Kuolema on sama ilman testamenttia ja avioehtoa kuin olisi avioerossa eli tehdään omaisuuden ositus. Perilliset hallitsevat sitä puolta, joka erossa olisi ex-puolisolla.
No ei tietenkään kukaan ajattele että se leski menettäisi omaa omaisuuttaan kun hänen puolisonsa kuolee. Mutta sitä vainajan osuutta hän ei siis peri ilman testamenttia.
Ei ole noin, mutta antaa olla.
Nyt puhutaan suurista linjoista ja yleisestä tapauksista, ei mistään detaljeista. Ja kommentoin siihen että visetistäsi sai sen kuvan kuin sen leskenkin aikaisemmin omistama omaisuus olisi jotenkin kokonaan perinnön kohteena kun puoliso kuolee. Ja niin se ei mene. Osa siitä voi olla mutta ei kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Onkohan tässä menetelty oikein?"
Jos nuo ihmiset ovat sen valinnan vapaaehtoisesti ja seuraukset ymmärtäen tehneet niin menettely on heidän kannaltaan ollut ihan oikea.
Perillistenkin kannalta on oikeastaan hyvä että samoja omaisuuksia ei tarvitse periä kahteen kertaan osissa vaan koko pesän voi selvittää kerralla kun äiti kuolee.
Jos mitään perintöä enää siinä vaiheessa on. Muistakaa lakiosa, leskeen ei ole luottamista.
Olisihan se isäkin voinut omaisuutensa hassata tai muualle testamentata joten ei tilanne siitä mitenkään muutu että perintö tulee äidin puolelta.
Niinpä, leskeen sukupuolta katsomatta, ei ole luottamista. Siksi aina lakiosa vaadintaan.
Ei sitä lakiosaa erikseen tarvitse vaatia. Kyllä perunkirjoituksessa pitää selvittää ne rintaperilliset ja heidän pitää erikseen kieltäytyä perinnöstä jotta eivät sitä saisi.
Jos avioparilla on keskinäinen omistusoikeustestamentti, jossa koko omaisuus testamentataan puolisolle, silloin perillisten nimenomaan pitää vaatia lakiosuuttaan tietyn ajan kuluessa. Muuten kaikki omaisuus menee leskelle ja perilliset saattavat jäädä ilman perintöä.
Tarkoitat varmaan hallintaoikeustestamenttia, koska mitään tuollaista omistusoikeustestamenttia ei ole olemassa. Lakiosuus säilyy aina eli ei leski voi myydä tai tuhlata lakiosuutta, vaikka voikin hallita esimerkiksi yritystä.
Tavallinen testamenttikin on omistusoikeustestamentti. Siinä testamentataan omaisuus halutulle taholle. Keskinäinen omistusoikeustestamentti on aviopuolisoiden yhdessä tekemä ja ihan normi tänä päivänä.
Jaa milläköhän perusteella yleinen, koska aviopuolisot joka tapauksessa perivät toisensa lasten osuutta lukuunottamatta. On taas melkoinen lakiasiantuntija puikoissa...
Nyt kyllä oma lakiosaamisesi on vähän hakusessa. Ilman testamenttia puolisot eivät peri toisiaan lainkaan vaan vainajan perintö menee kokonaan lapsille. Leskelle jää vain asumisoikeus yhteiseen asuntoon.
No termi on väärä, mutta asia sama eli ei peri, mutta avio-oikeuden perusteella saa kuitenkin oman puolensa kaikesta, paitsi jos on avioehto. Meillä on lisäksi hallintaoikeustestamentti.
Toki. Useimmiten se puolet on se osuus jonka on jo aikaisemminkin omistanut eli ei käytännössä saa juuri mitään lisää. Vain jos se vainaja on omistanut suurimman osan ja se leski ei juuri mitään, se omaisuuden ositus antaa leskelle jotain reilusti lisää.
Ihan turha sanoa mitään lisän saamisesta tai ei juuri mitään saamisesta, koska se omaisuuden ositus ei mene sillä tavalla, että omaisuus pannaan puoliksi. Siksi kirjoitinkin, että leski saa oman puolensa (ei puolet) osituslaskelman perusteella. Joskus leski voi saada aika suurenkin omaisuuden avio-oikeuden perusteella, jos on ollut varaton. Tai sitten voi joutua maksamaan lapsille, ihan riippuen osituslaskelmasta.
Minkälaisessa tilanteessa leski joutuisi maksamaan lapsille jotakin? Leskihän pitää oman omaisuutensa ja jos on varakkaampi, niin ei hänen tarvitse luovuttaa lapsille mitään vaan nämä perivät kuolleen vanhempansa. Juuri tuollaisesta oli kyse ap:n tapauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Onkohan tässä menetelty oikein?"
Jos nuo ihmiset ovat sen valinnan vapaaehtoisesti ja seuraukset ymmärtäen tehneet niin menettely on heidän kannaltaan ollut ihan oikea.
Perillistenkin kannalta on oikeastaan hyvä että samoja omaisuuksia ei tarvitse periä kahteen kertaan osissa vaan koko pesän voi selvittää kerralla kun äiti kuolee.
Jos mitään perintöä enää siinä vaiheessa on. Muistakaa lakiosa, leskeen ei ole luottamista.
Olisihan se isäkin voinut omaisuutensa hassata tai muualle testamentata joten ei tilanne siitä mitenkään muutu että perintö tulee äidin puolelta.
Niinpä, leskeen sukupuolta katsomatta, ei ole luottamista. Siksi aina lakiosa vaadintaan.
Ei sitä lakiosaa erikseen tarvitse vaatia. Kyllä perunkirjoituksessa pitää selvittää ne rintaperilliset ja heidän pitää erikseen kieltäytyä perinnöstä jotta eivät sitä saisi.
Jos avioparilla on keskinäinen omistusoikeustestamentti, jossa koko omaisuus testamentataan puolisolle, silloin perillisten nimenomaan pitää vaatia lakiosuuttaan tietyn ajan kuluessa. Muuten kaikki omaisuus menee leskelle ja perilliset saattavat jäädä ilman perintöä.
Tarkoitat varmaan hallintaoikeustestamenttia, koska mitään tuollaista omistusoikeustestamenttia ei ole olemassa. Lakiosuus säilyy aina eli ei leski voi myydä tai tuhlata lakiosuutta, vaikka voikin hallita esimerkiksi yritystä.
Tavallinen testamenttikin on omistusoikeustestamentti. Siinä testamentataan omaisuus halutulle taholle. Keskinäinen omistusoikeustestamentti on aviopuolisoiden yhdessä tekemä ja ihan normi tänä päivänä.
Jaa milläköhän perusteella yleinen, koska aviopuolisot joka tapauksessa perivät toisensa lasten osuutta lukuunottamatta. On taas melkoinen lakiasiantuntija puikoissa...
Nyt kyllä oma lakiosaamisesi on vähän hakusessa. Ilman testamenttia puolisot eivät peri toisiaan lainkaan vaan vainajan perintö menee kokonaan lapsille. Leskelle jää vain asumisoikeus yhteiseen asuntoon.
No termi on väärä, mutta asia sama eli ei peri, mutta avio-oikeuden perusteella saa kuitenkin oman puolensa kaikesta, paitsi jos on avioehto. Meillä on lisäksi hallintaoikeustestamentti.
Toki. Useimmiten se puolet on se osuus jonka on jo aikaisemminkin omistanut eli ei käytännössä saa juuri mitään lisää. Vain jos se vainaja on omistanut suurimman osan ja se leski ei juuri mitään, se omaisuuden ositus antaa leskelle jotain reilusti lisää.
Ihan turha sanoa mitään lisän saamisesta tai ei juuri mitään saamisesta, koska se omaisuuden ositus ei mene sillä tavalla, että omaisuus pannaan puoliksi. Siksi kirjoitinkin, että leski saa oman puolensa (ei puolet) osituslaskelman perusteella. Joskus leski voi saada aika suurenkin omaisuuden avio-oikeuden perusteella, jos on ollut varaton. Tai sitten voi joutua maksamaan lapsille, ihan riippuen osituslaskelmasta.
En tiedä mitä utta tietoa tuossa oli aikaisempiin visteihin verrattuna koska ihan samaa kirjoitun juuri itse.
Mutta viittasin myös siihen että hyvin suuressa osassa tapauksista pariskunnan ainoa suuri omaisuus on yhteisesti omistettu asunto ja silloin ositus puolittaa omaisuuden aika lailla tasan. Ja silloin se leski saa pitää juuri sen puolikkaansa jonka siis omisti jo ennen puolison kuolemaakin. Eli juuri mikään ei useimmiten muutu sen lesken omaisuuden suhteen.
Et sitten varmaan ihan hirveän monta perinnönjakoa ja testamenttia ole kokenut, kun et muunlaisiin tapauksiin ole törmännyt. Vaikka olen täysi maallikko, niin olen käynyt jo kymmenkunta kertaa juristin pakeilla näiden asioiden tiimoilta (erilaiset testamentit, omaisuuden ositus, periminen), koska omaisuutta ja isoja velkojakin on. Ei kannata uskoa mitään, mitä täällä kirjoitetaan, koska täällä tuskin juristit kirjoittelee. Lakitekstiä on tosi helppo ymmärtää väärin myöskin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Onkohan tässä menetelty oikein?"
Jos nuo ihmiset ovat sen valinnan vapaaehtoisesti ja seuraukset ymmärtäen tehneet niin menettely on heidän kannaltaan ollut ihan oikea.
Perillistenkin kannalta on oikeastaan hyvä että samoja omaisuuksia ei tarvitse periä kahteen kertaan osissa vaan koko pesän voi selvittää kerralla kun äiti kuolee.
Jos mitään perintöä enää siinä vaiheessa on. Muistakaa lakiosa, leskeen ei ole luottamista.
Olisihan se isäkin voinut omaisuutensa hassata tai muualle testamentata joten ei tilanne siitä mitenkään muutu että perintö tulee äidin puolelta.
Niinpä, leskeen sukupuolta katsomatta, ei ole luottamista. Siksi aina lakiosa vaadintaan.
Ei sitä lakiosaa erikseen tarvitse vaatia. Kyllä perunkirjoituksessa pitää selvittää ne rintaperilliset ja heidän pitää erikseen kieltäytyä perinnöstä jotta eivät sitä saisi.
Jos avioparilla on keskinäinen omistusoikeustestamentti, jossa koko omaisuus testamentataan puolisolle, silloin perillisten nimenomaan pitää vaatia lakiosuuttaan tietyn ajan kuluessa. Muuten kaikki omaisuus menee leskelle ja perilliset saattavat jäädä ilman perintöä.
Tarkoitat varmaan hallintaoikeustestamenttia, koska mitään tuollaista omistusoikeustestamenttia ei ole olemassa. Lakiosuus säilyy aina eli ei leski voi myydä tai tuhlata lakiosuutta, vaikka voikin hallita esimerkiksi yritystä.
Tavallinen testamenttikin on omistusoikeustestamentti. Siinä testamentataan omaisuus halutulle taholle. Keskinäinen omistusoikeustestamentti on aviopuolisoiden yhdessä tekemä ja ihan normi tänä päivänä.
Jaa milläköhän perusteella yleinen, koska aviopuolisot joka tapauksessa perivät toisensa lasten osuutta lukuunottamatta. On taas melkoinen lakiasiantuntija puikoissa...
Nyt kyllä oma lakiosaamisesi on vähän hakusessa. Ilman testamenttia puolisot eivät peri toisiaan lainkaan vaan vainajan perintö menee kokonaan lapsille. Leskelle jää vain asumisoikeus yhteiseen asuntoon.
No termi on väärä, mutta asia sama eli ei peri, mutta avio-oikeuden perusteella saa kuitenkin oman puolensa kaikesta, paitsi jos on avioehto. Meillä on lisäksi hallintaoikeustestamentti.
Toki. Useimmiten se puolet on se osuus jonka on jo aikaisemminkin omistanut eli ei käytännössä saa juuri mitään lisää. Vain jos se vainaja on omistanut suurimman osan ja se leski ei juuri mitään, se omaisuuden ositus antaa leskelle jotain reilusti lisää.
Ihan turha sanoa mitään lisän saamisesta tai ei juuri mitään saamisesta, koska se omaisuuden ositus ei mene sillä tavalla, että omaisuus pannaan puoliksi. Siksi kirjoitinkin, että leski saa oman puolensa (ei puolet) osituslaskelman perusteella. Joskus leski voi saada aika suurenkin omaisuuden avio-oikeuden perusteella, jos on ollut varaton. Tai sitten voi joutua maksamaan lapsille, ihan riippuen osituslaskelmasta.
En tiedä mitä utta tietoa tuossa oli aikaisempiin visteihin verrattuna koska ihan samaa kirjoitun juuri itse.
Mutta viittasin myös siihen että hyvin suuressa osassa tapauksista pariskunnan ainoa suuri omaisuus on yhteisesti omistettu asunto ja silloin ositus puolittaa omaisuuden aika lailla tasan. Ja silloin se leski saa pitää juuri sen puolikkaansa jonka siis omisti jo ennen puolison kuolemaakin. Eli juuri mikään ei useimmiten muutu sen lesken omaisuuden suhteen.
Et sitten varmaan ihan hirveän monta perinnönjakoa ja testamenttia ole kokenut, kun et muunlaisiin tapauksiin ole törmännyt. Vaikka olen täysi maallikko, niin olen käynyt jo kymmenkunta kertaa juristin pakeilla näiden asioiden tiimoilta (erilaiset testamentit, omaisuuden ositus, periminen), koska omaisuutta ja isoja velkojakin on. Ei kannata uskoa mitään, mitä täällä kirjoitetaan, koska täällä tuskin juristit kirjoittelee. Lakitekstiä on tosi helppo ymmärtää väärin myöskin.
Olen törmännyt monenlaisiin ja koukeroisiinkin tapauksiin mutta tiedän silti että suurin osa suomalaisten omaisuudesta on kiinnin asunnoissa ja kiinteistöissä ja avioliitossa ne useimmiten taas omistetaan yhdessä puoliksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä tekstit ovat kyllä kylmäävää luettavaa... Niinhän se on, että ahneudella ei ole mitään rajaa. Juuri tämän takia teemme omistusoikeustestamentin. Olemme lähteneet tyhjästä ja yhdessä keränneet jonkinlaisen omaisuuden vuosien saatossa. Lapsellamme ei sen kerryttämiseen ole osaa eikä arpaa. Hän saa toki kaiken, mitä jää jäljelle, mutta onhan se nyt kumma, että emme voisi omalla omaisuudellamme tehdä juuri niin kuin tahdomme! Siinä sivussa kuitenkin lapselle on kustannettu kaikki mahdollinen, ajokortti, auto, koulutus ja ilmainen asuminen kotona opiskelujen ajan. Henkivakuutuksesta tulee kuitenkin sievoinen summa, mutta asunnot ja kiinteä omaisuus on vanhempien hallussa niin kauan kuin elonpäiviä riittää ja niillä voi tehdä juuri niin kuin itse haluaa.
Onneksi myös omat vanhempani tekivät viime hetkellä keskinäisen testamentin. Isäni kuoltua äitini ei joutunut lähtemään asunnosta kun veljeni velkojat jäivät nuolemaan näppejään. Äitini saa tasan itse päättää mitä tekee omaisuudellaan, minulla ei ole siihen mitään sanomista. Ei olisi tullut mieleenikään vaatia lakiosuuttani. Äitini on minulle tärkeä ihminen ja toivon hänelle pitkää ikää ja terveyttä. Toivon, että hän käyttää rahansa ja omaisuutensa niin, että pääsee vähän helpommalla ja vaikka itsensä hemmotteluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Onkohan tässä menetelty oikein?"
Jos nuo ihmiset ovat sen valinnan vapaaehtoisesti ja seuraukset ymmärtäen tehneet niin menettely on heidän kannaltaan ollut ihan oikea.
Perillistenkin kannalta on oikeastaan hyvä että samoja omaisuuksia ei tarvitse periä kahteen kertaan osissa vaan koko pesän voi selvittää kerralla kun äiti kuolee.
Jos mitään perintöä enää siinä vaiheessa on. Muistakaa lakiosa, leskeen ei ole luottamista.
Olisihan se isäkin voinut omaisuutensa hassata tai muualle testamentata joten ei tilanne siitä mitenkään muutu että perintö tulee äidin puolelta.
Niinpä, leskeen sukupuolta katsomatta, ei ole luottamista. Siksi aina lakiosa vaadintaan.
Ei sitä lakiosaa erikseen tarvitse vaatia. Kyllä perunkirjoituksessa pitää selvittää ne rintaperilliset ja heidän pitää erikseen kieltäytyä perinnöstä jotta eivät sitä saisi.
Jos avioparilla on keskinäinen omistusoikeustestamentti, jossa koko omaisuus testamentataan puolisolle, silloin perillisten nimenomaan pitää vaatia lakiosuuttaan tietyn ajan kuluessa. Muuten kaikki omaisuus menee leskelle ja perilliset saattavat jäädä ilman perintöä.
Tarkoitat varmaan hallintaoikeustestamenttia, koska mitään tuollaista omistusoikeustestamenttia ei ole olemassa. Lakiosuus säilyy aina eli ei leski voi myydä tai tuhlata lakiosuutta, vaikka voikin hallita esimerkiksi yritystä.
Tavallinen testamenttikin on omistusoikeustestamentti. Siinä testamentataan omaisuus halutulle taholle. Keskinäinen omistusoikeustestamentti on aviopuolisoiden yhdessä tekemä ja ihan normi tänä päivänä.
Jaa milläköhän perusteella yleinen, koska aviopuolisot joka tapauksessa perivät toisensa lasten osuutta lukuunottamatta. On taas melkoinen lakiasiantuntija puikoissa...
Nyt kyllä oma lakiosaamisesi on vähän hakusessa. Ilman testamenttia puolisot eivät peri toisiaan lainkaan vaan vainajan perintö menee kokonaan lapsille. Leskelle jää vain asumisoikeus yhteiseen asuntoon.
No termi on väärä, mutta asia sama eli ei peri, mutta avio-oikeuden perusteella saa kuitenkin oman puolensa kaikesta, paitsi jos on avioehto. Meillä on lisäksi hallintaoikeustestamentti.
Toki. Useimmiten se puolet on se osuus jonka on jo aikaisemminkin omistanut eli ei käytännössä saa juuri mitään lisää. Vain jos se vainaja on omistanut suurimman osan ja se leski ei juuri mitään, se omaisuuden ositus antaa leskelle jotain reilusti lisää.
Ihan turha sanoa mitään lisän saamisesta tai ei juuri mitään saamisesta, koska se omaisuuden ositus ei mene sillä tavalla, että omaisuus pannaan puoliksi. Siksi kirjoitinkin, että leski saa oman puolensa (ei puolet) osituslaskelman perusteella. Joskus leski voi saada aika suurenkin omaisuuden avio-oikeuden perusteella, jos on ollut varaton. Tai sitten voi joutua maksamaan lapsille, ihan riippuen osituslaskelmasta.
En tiedä mitä utta tietoa tuossa oli aikaisempiin visteihin verrattuna koska ihan samaa kirjoitun juuri itse.
Mutta viittasin myös siihen että hyvin suuressa osassa tapauksista pariskunnan ainoa suuri omaisuus on yhteisesti omistettu asunto ja silloin ositus puolittaa omaisuuden aika lailla tasan. Ja silloin se leski saa pitää juuri sen puolikkaansa jonka siis omisti jo ennen puolison kuolemaakin. Eli juuri mikään ei useimmiten muutu sen lesken omaisuuden suhteen.
Et sitten varmaan ihan hirveän monta perinnönjakoa ja testamenttia ole kokenut, kun et muunlaisiin tapauksiin ole törmännyt. Vaikka olen täysi maallikko, niin olen käynyt jo kymmenkunta kertaa juristin pakeilla näiden asioiden tiimoilta (erilaiset testamentit, omaisuuden ositus, periminen), koska omaisuutta ja isoja velkojakin on. Ei kannata uskoa mitään, mitä täällä kirjoitetaan, koska täällä tuskin juristit kirjoittelee. Lakitekstiä on tosi helppo ymmärtää väärin myöskin.
Olen törmännyt monenlaisiin ja koukeroisiinkin tapauksiin mutta tiedän silti että suurin osa suomalaisten omaisuudesta on kiinnin asunnoissa ja kiinteistöissä ja avioliitossa ne useimmiten taas omistetaan yhdessä puoliksi.
Jokaisen on viisainta keskittyä sen miettimiseen, miten oman perinnön kanssa on, koska ne muiden tilanteet voivat paljonkin poiketa siitä, mitä sinulle on normaalia ja tavallista. Perinnöksi saadut asunnot ovat minun tuttavapiirissäni hyvin tavallisia eli vain mies tai vaimo omistaa sen asunnon, jossa perhe asuu ja avio-oikeus on suljettu pois testamentilla eron varalta puolisolta. Yhtenä esimerkkinä. Tuskinpa juristille on edes tarvetta, jos ei muuta omaisuutta ole kuin yhteisomistuksessa oleva asunto ja ehkä vähän säästöjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Onkohan tässä menetelty oikein?"
Jos nuo ihmiset ovat sen valinnan vapaaehtoisesti ja seuraukset ymmärtäen tehneet niin menettely on heidän kannaltaan ollut ihan oikea.
Perillistenkin kannalta on oikeastaan hyvä että samoja omaisuuksia ei tarvitse periä kahteen kertaan osissa vaan koko pesän voi selvittää kerralla kun äiti kuolee.
Jos mitään perintöä enää siinä vaiheessa on. Muistakaa lakiosa, leskeen ei ole luottamista.
Mitään lakiosaa ei ole, jos koko omaisuus on lesken nimissä jo ennen puolison kuolemaa. Leski saa pitää oman omaisuutensa kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Nämä tekstit ovat kyllä kylmäävää luettavaa... Niinhän se on, että ahneudella ei ole mitään rajaa. Juuri tämän takia teemme omistusoikeustestamentin. Olemme lähteneet tyhjästä ja yhdessä keränneet jonkinlaisen omaisuuden vuosien saatossa. Lapsellamme ei sen kerryttämiseen ole osaa eikä arpaa. Hän saa toki kaiken, mitä jää jäljelle, mutta onhan se nyt kumma, että emme voisi omalla omaisuudellamme tehdä juuri niin kuin tahdomme! Siinä sivussa kuitenkin lapselle on kustannettu kaikki mahdollinen, ajokortti, auto, koulutus ja ilmainen asuminen kotona opiskelujen ajan. Henkivakuutuksesta tulee kuitenkin sievoinen summa, mutta asunnot ja kiinteä omaisuus on vanhempien hallussa niin kauan kuin elonpäiviä riittää ja niillä voi tehdä juuri niin kuin itse haluaa.
Onneksi myös omat vanhempani tekivät viime hetkellä keskinäisen testamentin. Isäni kuoltua äitini ei joutunut lähtemään asunnosta kun veljeni velkojat jäivät nuolemaan näppejään. Äitini saa tasan itse päättää mitä tekee omaisuudellaan, minulla ei ole siihen mitään sanomista. Ei olisi tullut mieleenikään vaatia lakiosuuttani. Äitini on minulle tärkeä ihminen ja toivon hänelle pitkää ikää ja terveyttä. Toivon, että hän käyttää rahansa ja omaisuutensa niin, että pääsee vähän helpommalla ja vaikka itsensä hemmotteluun.
Pidän ajatteluasi aika erikoisena, vaikea ymmärtää, että syytätkö lastasi ahneudesta vai mitä ihmettä tämä oikein on? Lapset saavat lakiosuutensa vanhempien kuoleman jälkeen, et pysty sitä käytännössä millään testamentilla estämään ja sitäkö siis pidät ahneutena?
Itselläni on jonkun verran enemmän omaisuutta kuin tuo pelkkä asunto, aion antaa lapsille ennakkoperintöä vähitellen, koska he tarvitsevat sitä rahaa enemmän kuin minä. Näin voin välttää heidät isoilta veloilta, että saavat mieleisensä asunnon pk-seudulta. Sen taas olen halunnut estää testamentillani, että omaisuudestani mikään osa päätyy puolisolle, jos lapset eroavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Onkohan tässä menetelty oikein?"
Jos nuo ihmiset ovat sen valinnan vapaaehtoisesti ja seuraukset ymmärtäen tehneet niin menettely on heidän kannaltaan ollut ihan oikea.
Perillistenkin kannalta on oikeastaan hyvä että samoja omaisuuksia ei tarvitse periä kahteen kertaan osissa vaan koko pesän voi selvittää kerralla kun äiti kuolee.
Jos mitään perintöä enää siinä vaiheessa on. Muistakaa lakiosa, leskeen ei ole luottamista.
Olisihan se isäkin voinut omaisuutensa hassata tai muualle testamentata joten ei tilanne siitä mitenkään muutu että perintö tulee äidin puolelta.
Niinpä, leskeen sukupuolta katsomatta, ei ole luottamista. Siksi aina lakiosa vaadintaan.
Ei sitä lakiosaa erikseen tarvitse vaatia. Kyllä perunkirjoituksessa pitää selvittää ne rintaperilliset ja heidän pitää erikseen kieltäytyä perinnöstä jotta eivät sitä saisi.
Jos avioparilla on keskinäinen omistusoikeustestamentti, jossa koko omaisuus testamentataan puolisolle, silloin perillisten nimenomaan pitää vaatia lakiosuuttaan tietyn ajan kuluessa. Muuten kaikki omaisuus menee leskelle ja perilliset saattavat jäädä ilman perintöä.
Tarkoitat varmaan hallintaoikeustestamenttia, koska mitään tuollaista omistusoikeustestamenttia ei ole olemassa. Lakiosuus säilyy aina eli ei leski voi myydä tai tuhlata lakiosuutta, vaikka voikin hallita esimerkiksi yritystä.
Tavallinen testamenttikin on omistusoikeustestamentti. Siinä testamentataan omaisuus halutulle taholle. Keskinäinen omistusoikeustestamentti on aviopuolisoiden yhdessä tekemä ja ihan normi tänä päivänä.
Jaa milläköhän perusteella yleinen, koska aviopuolisot joka tapauksessa perivät toisensa lasten osuutta lukuunottamatta. On taas melkoinen lakiasiantuntija puikoissa...
Nyt kyllä oma lakiosaamisesi on vähän hakusessa. Ilman testamenttia puolisot eivät peri toisiaan lainkaan vaan vainajan perintö menee kokonaan lapsille. Leskelle jää vain asumisoikeus yhteiseen asuntoon.
No termi on väärä, mutta asia sama eli ei peri, mutta avio-oikeuden perusteella saa kuitenkin oman puolensa kaikesta, paitsi jos on avioehto. Meillä on lisäksi hallintaoikeustestamentti.
Toki. Useimmiten se puolet on se osuus jonka on jo aikaisemminkin omistanut eli ei käytännössä saa juuri mitään lisää. Vain jos se vainaja on omistanut suurimman osan ja se leski ei juuri mitään, se omaisuuden ositus antaa leskelle jotain reilusti lisää.
Ihan turha sanoa mitään lisän saamisesta tai ei juuri mitään saamisesta, koska se omaisuuden ositus ei mene sillä tavalla, että omaisuus pannaan puoliksi. Siksi kirjoitinkin, että leski saa oman puolensa (ei puolet) osituslaskelman perusteella. Joskus leski voi saada aika suurenkin omaisuuden avio-oikeuden perusteella, jos on ollut varaton. Tai sitten voi joutua maksamaan lapsille, ihan riippuen osituslaskelmasta.
En tiedä mitä utta tietoa tuossa oli aikaisempiin visteihin verrattuna koska ihan samaa kirjoitun juuri itse.
Mutta viittasin myös siihen että hyvin suuressa osassa tapauksista pariskunnan ainoa suuri omaisuus on yhteisesti omistettu asunto ja silloin ositus puolittaa omaisuuden aika lailla tasan. Ja silloin se leski saa pitää juuri sen puolikkaansa jonka siis omisti jo ennen puolison kuolemaakin. Eli juuri mikään ei useimmiten muutu sen lesken omaisuuden suhteen.
Et sitten varmaan ihan hirveän monta perinnönjakoa ja testamenttia ole kokenut, kun et muunlaisiin tapauksiin ole törmännyt. Vaikka olen täysi maallikko, niin olen käynyt jo kymmenkunta kertaa juristin pakeilla näiden asioiden tiimoilta (erilaiset testamentit, omaisuuden ositus, periminen), koska omaisuutta ja isoja velkojakin on. Ei kannata uskoa mitään, mitä täällä kirjoitetaan, koska täällä tuskin juristit kirjoittelee. Lakitekstiä on tosi helppo ymmärtää väärin myöskin.
Olen törmännyt monenlaisiin ja koukeroisiinkin tapauksiin mutta tiedän silti että suurin osa suomalaisten omaisuudesta on kiinnin asunnoissa ja kiinteistöissä ja avioliitossa ne useimmiten taas omistetaan yhdessä puoliksi.
Jokaisen on viisainta keskittyä sen miettimiseen, miten oman perinnön kanssa on, koska ne muiden tilanteet voivat paljonkin poiketa siitä, mitä sinulle on normaalia ja tavallista. Perinnöksi saadut asunnot ovat minun tuttavapiirissäni hyvin tavallisia eli vain mies tai vaimo omistaa sen asunnon, jossa perhe asuu ja avio-oikeus on suljettu pois testamentilla eron varalta puolisolta. Yhtenä esimerkkinä. Tuskinpa juristille on edes tarvetta, jos ei muuta omaisuutta ole kuin yhteisomistuksessa oleva asunto ja ehkä vähän säästöjä.
Kyllä ja juuri siksi varsin iso osa perinnönjaoista tehdän ihan ilman juristeja koska ne ovat sen verran simppeleitä. Juuri siitä puhuin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Onkohan tässä menetelty oikein?"
Jos nuo ihmiset ovat sen valinnan vapaaehtoisesti ja seuraukset ymmärtäen tehneet niin menettely on heidän kannaltaan ollut ihan oikea.
Perillistenkin kannalta on oikeastaan hyvä että samoja omaisuuksia ei tarvitse periä kahteen kertaan osissa vaan koko pesän voi selvittää kerralla kun äiti kuolee.
Jos mitään perintöä enää siinä vaiheessa on. Muistakaa lakiosa, leskeen ei ole luottamista.
Olisihan se isäkin voinut omaisuutensa hassata tai muualle testamentata joten ei tilanne siitä mitenkään muutu että perintö tulee äidin puolelta.
Niinpä, leskeen sukupuolta katsomatta, ei ole luottamista. Siksi aina lakiosa vaadintaan.
Ei sitä lakiosaa erikseen tarvitse vaatia. Kyllä perunkirjoituksessa pitää selvittää ne rintaperilliset ja heidän pitää erikseen kieltäytyä perinnöstä jotta eivät sitä saisi.
Jos avioparilla on keskinäinen omistusoikeustestamentti, jossa koko omaisuus testamentataan puolisolle, silloin perillisten nimenomaan pitää vaatia lakiosuuttaan tietyn ajan kuluessa. Muuten kaikki omaisuus menee leskelle ja perilliset saattavat jäädä ilman perintöä.
Tarkoitat varmaan hallintaoikeustestamenttia, koska mitään tuollaista omistusoikeustestamenttia ei ole olemassa. Lakiosuus säilyy aina eli ei leski voi myydä tai tuhlata lakiosuutta, vaikka voikin hallita esimerkiksi yritystä.
Tavallinen testamenttikin on omistusoikeustestamentti. Siinä testamentataan omaisuus halutulle taholle. Keskinäinen omistusoikeustestamentti on aviopuolisoiden yhdessä tekemä ja ihan normi tänä päivänä.
Jaa milläköhän perusteella yleinen, koska aviopuolisot joka tapauksessa perivät toisensa lasten osuutta lukuunottamatta. On taas melkoinen lakiasiantuntija puikoissa...
Nyt kyllä oma lakiosaamisesi on vähän hakusessa. Ilman testamenttia puolisot eivät peri toisiaan lainkaan vaan vainajan perintö menee kokonaan lapsille. Leskelle jää vain asumisoikeus yhteiseen asuntoon.
No termi on väärä, mutta asia sama eli ei peri, mutta avio-oikeuden perusteella saa kuitenkin oman puolensa kaikesta, paitsi jos on avioehto. Meillä on lisäksi hallintaoikeustestamentti.
Toki. Useimmiten se puolet on se osuus jonka on jo aikaisemminkin omistanut eli ei käytännössä saa juuri mitään lisää. Vain jos se vainaja on omistanut suurimman osan ja se leski ei juuri mitään, se omaisuuden ositus antaa leskelle jotain reilusti lisää.
Ihan turha sanoa mitään lisän saamisesta tai ei juuri mitään saamisesta, koska se omaisuuden ositus ei mene sillä tavalla, että omaisuus pannaan puoliksi. Siksi kirjoitinkin, että leski saa oman puolensa (ei puolet) osituslaskelman perusteella. Joskus leski voi saada aika suurenkin omaisuuden avio-oikeuden perusteella, jos on ollut varaton. Tai sitten voi joutua maksamaan lapsille, ihan riippuen osituslaskelmasta.
Minkälaisessa tilanteessa leski joutuisi maksamaan lapsille jotakin? Leskihän pitää oman omaisuutensa ja jos on varakkaampi, niin ei hänen tarvitse luovuttaa lapsille mitään vaan nämä perivät kuolleen vanhempansa. Juuri tuollaisesta oli kyse ap:n tapauksessa.
Jos sitä omaisuutta on enemmän, niin tuollainen tilanne voi tulla helpostikin. Esimerkiksi kun on ollut useita asuntoja, joissa asutaan. Vain yhteenhän on asumisoikeus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Onkohan tässä menetelty oikein?"
Jos nuo ihmiset ovat sen valinnan vapaaehtoisesti ja seuraukset ymmärtäen tehneet niin menettely on heidän kannaltaan ollut ihan oikea.
Perillistenkin kannalta on oikeastaan hyvä että samoja omaisuuksia ei tarvitse periä kahteen kertaan osissa vaan koko pesän voi selvittää kerralla kun äiti kuolee.
Jos mitään perintöä enää siinä vaiheessa on. Muistakaa lakiosa, leskeen ei ole luottamista.
Olisihan se isäkin voinut omaisuutensa hassata tai muualle testamentata joten ei tilanne siitä mitenkään muutu että perintö tulee äidin puolelta.
Niinpä, leskeen sukupuolta katsomatta, ei ole luottamista. Siksi aina lakiosa vaadintaan.
Ei sitä lakiosaa erikseen tarvitse vaatia. Kyllä perunkirjoituksessa pitää selvittää ne rintaperilliset ja heidän pitää erikseen kieltäytyä perinnöstä jotta eivät sitä saisi.
Jos avioparilla on keskinäinen omistusoikeustestamentti, jossa koko omaisuus testamentataan puolisolle, silloin perillisten nimenomaan pitää vaatia lakiosuuttaan tietyn ajan kuluessa. Muuten kaikki omaisuus menee leskelle ja perilliset saattavat jäädä ilman perintöä.
Tarkoitat varmaan hallintaoikeustestamenttia, koska mitään tuollaista omistusoikeustestamenttia ei ole olemassa. Lakiosuus säilyy aina eli ei leski voi myydä tai tuhlata lakiosuutta, vaikka voikin hallita esimerkiksi yritystä.
Tavallinen testamenttikin on omistusoikeustestamentti. Siinä testamentataan omaisuus halutulle taholle. Keskinäinen omistusoikeustestamentti on aviopuolisoiden yhdessä tekemä ja ihan normi tänä päivänä.
Jaa milläköhän perusteella yleinen, koska aviopuolisot joka tapauksessa perivät toisensa lasten osuutta lukuunottamatta. On taas melkoinen lakiasiantuntija puikoissa...
Nyt kyllä oma lakiosaamisesi on vähän hakusessa. Ilman testamenttia puolisot eivät peri toisiaan lainkaan vaan vainajan perintö menee kokonaan lapsille. Leskelle jää vain asumisoikeus yhteiseen asuntoon.
No termi on väärä, mutta asia sama eli ei peri, mutta avio-oikeuden perusteella saa kuitenkin oman puolensa kaikesta, paitsi jos on avioehto. Meillä on lisäksi hallintaoikeustestamentti.
Toki. Useimmiten se puolet on se osuus jonka on jo aikaisemminkin omistanut eli ei käytännössä saa juuri mitään lisää. Vain jos se vainaja on omistanut suurimman osan ja se leski ei juuri mitään, se omaisuuden ositus antaa leskelle jotain reilusti lisää.
Ihan turha sanoa mitään lisän saamisesta tai ei juuri mitään saamisesta, koska se omaisuuden ositus ei mene sillä tavalla, että omaisuus pannaan puoliksi. Siksi kirjoitinkin, että leski saa oman puolensa (ei puolet) osituslaskelman perusteella. Joskus leski voi saada aika suurenkin omaisuuden avio-oikeuden perusteella, jos on ollut varaton. Tai sitten voi joutua maksamaan lapsille, ihan riippuen osituslaskelmasta.
Minkälaisessa tilanteessa leski joutuisi maksamaan lapsille jotakin? Leskihän pitää oman omaisuutensa ja jos on varakkaampi, niin ei hänen tarvitse luovuttaa lapsille mitään vaan nämä perivät kuolleen vanhempansa. Juuri tuollaisesta oli kyse ap:n tapauksessa.
Oletko siis ap? Jos et ole, niin eihän tuossa annettu juuri mitään tietoja kokonaistilanteesta, vain se, että äidin nimissä kiinteistöjä.
Vierailija kirjoitti:
Nämä tekstit ovat kyllä kylmäävää luettavaa... Niinhän se on, että ahneudella ei ole mitään rajaa. Juuri tämän takia teemme omistusoikeustestamentin. Olemme lähteneet tyhjästä ja yhdessä keränneet jonkinlaisen omaisuuden vuosien saatossa. Lapsellamme ei sen kerryttämiseen ole osaa eikä arpaa. Hän saa toki kaiken, mitä jää jäljelle, mutta onhan se nyt kumma, että emme voisi omalla omaisuudellamme tehdä juuri niin kuin tahdomme! Siinä sivussa kuitenkin lapselle on kustannettu kaikki mahdollinen, ajokortti, auto, koulutus ja ilmainen asuminen kotona opiskelujen ajan. Henkivakuutuksesta tulee kuitenkin sievoinen summa, mutta asunnot ja kiinteä omaisuus on vanhempien hallussa niin kauan kuin elonpäiviä riittää ja niillä voi tehdä juuri niin kuin itse haluaa.
Onneksi myös omat vanhempani tekivät viime hetkellä keskinäisen testamentin. Isäni kuoltua äitini ei joutunut lähtemään asunnosta kun veljeni velkojat jäivät nuolemaan näppejään. Äitini saa tasan itse päättää mitä tekee omaisuudellaan, minulla ei ole siihen mitään sanomista. Ei olisi tullut mieleenikään vaatia lakiosuuttani. Äitini on minulle tärkeä ihminen ja toivon hänelle pitkää ikää ja terveyttä. Toivon, että hän käyttää rahansa ja omaisuutensa niin, että pääsee vähän helpommalla ja vaikka itsensä hemmotteluun.
Minä taas en tee mistään hinnasta omistusoikeustestamenttia. Olen saanut perintöä sekä isovanhemmiltani että vanhemmiltani, miksi lahjoittaisin sen kaiken puolisolleni ja jättäisin lapset mahdollisesti kokonaan ilman perintöä, jos ukko dementiapäissään tai veemäisyyttään päättäisi törsätä kaiken.
Toki. Useimmiten se puolet on se osuus jonka on jo aikaisemminkin omistanut eli ei käytännössä saa juuri mitään lisää. Vain jos se vainaja on omistanut suurimman osan ja se leski ei juuri mitään, se omaisuuden ositus antaa leskelle jotain reilusti lisää.