Lue keskustelun säännöt.
Perintöasiaa
31.10.2019 |
Perheen isän kuoltua, paljastui, että talo, mökki ja kerrostaloasunto olivat äidin nimissä, vaikka perheen isä oli talon ja mökin rakentanut äidin perintömaalle. Kerrostalokaksio oli kyllä perheen äidin alunperinkin.
Onkohan tässä menetelty oikein? Miksi talon ja mökin lainhuutopapereissa on vain perheen äidin nimi, vaikka todistettavasti isä oli ne rakentanut.
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Onkohan tässä menetelty oikein?"
Jos nuo ihmiset ovat sen valinnan vapaaehtoisesti ja seuraukset ymmärtäen tehneet niin menettely on heidän kannaltaan ollut ihan oikea.
Perillistenkin kannalta on oikeastaan hyvä että samoja omaisuuksia ei tarvitse periä kahteen kertaan osissa vaan koko pesän voi selvittää kerralla kun äiti kuolee.
Jos mitään perintöä enää siinä vaiheessa on. Muistakaa lakiosa, leskeen ei ole luottamista.
Olisihan se isäkin voinut omaisuutensa hassata tai muualle testamentata joten ei tilanne siitä mitenkään muutu että perintö tulee äidin puolelta.
Niinpä, leskeen sukupuolta katsomatta, ei ole luottamista. Siksi aina lakiosa vaadintaan.
Ei sitä lakiosaa erikseen tarvitse vaatia. Kyllä perunkirjoituksessa pitää selvittää ne rintaperilliset ja heidän pitää erikseen kieltäytyä perinnöstä jotta eivät sitä saisi.
Jos avioparilla on keskinäinen omistusoikeustestamentti, jossa koko omaisuus testamentataan puolisolle, silloin perillisten nimenomaan pitää vaatia lakiosuuttaan tietyn ajan kuluessa. Muuten kaikki omaisuus menee leskelle ja perilliset saattavat jäädä ilman perintöä.
Tarkoitat varmaan hallintaoikeustestamenttia, koska mitään tuollaista omistusoikeustestamenttia ei ole olemassa. Lakiosuus säilyy aina eli ei leski voi myydä tai tuhlata lakiosuutta, vaikka voikin hallita esimerkiksi yritystä.
Tavallinen testamenttikin on omistusoikeustestamentti. Siinä testamentataan omaisuus halutulle taholle. Keskinäinen omistusoikeustestamentti on aviopuolisoiden yhdessä tekemä ja ihan normi tänä päivänä.
Jaa milläköhän perusteella yleinen, koska aviopuolisot joka tapauksessa perivät toisensa lasten osuutta lukuunottamatta. On taas melkoinen lakiasiantuntija puikoissa...
Nyt kyllä oma lakiosaamisesi on vähän hakusessa. Ilman testamenttia puolisot eivät peri toisiaan lainkaan vaan vainajan perintö menee kokonaan lapsille. Leskelle jää vain asumisoikeus yhteiseen asuntoon.
No termi on väärä, mutta asia sama eli ei peri, mutta avio-oikeuden perusteella saa kuitenkin oman puolensa kaikesta, paitsi jos on avioehto. Meillä on lisäksi hallintaoikeustestamentti.
Toki. Useimmiten se puolet on se osuus jonka on jo aikaisemminkin omistanut eli ei käytännössä saa juuri mitään lisää. Vain jos se vainaja on omistanut suurimman osan ja se leski ei juuri mitään, se omaisuuden ositus antaa leskelle jotain reilusti lisää.
Ihan turha sanoa mitään lisän saamisesta tai ei juuri mitään saamisesta, koska se omaisuuden ositus ei mene sillä tavalla, että omaisuus pannaan puoliksi. Siksi kirjoitinkin, että leski saa oman puolensa (ei puolet) osituslaskelman perusteella. Joskus leski voi saada aika suurenkin omaisuuden avio-oikeuden perusteella, jos on ollut varaton. Tai sitten voi joutua maksamaan lapsille, ihan riippuen osituslaskelmasta.
Minkälaisessa tilanteessa leski joutuisi maksamaan lapsille jotakin? Leskihän pitää oman omaisuutensa ja jos on varakkaampi, niin ei hänen tarvitse luovuttaa lapsille mitään vaan nämä perivät kuolleen vanhempansa. Juuri tuollaisesta oli kyse ap:n tapauksessa.
Jos sitä omaisuutta on enemmän, niin tuollainen tilanne voi tulla helpostikin. Esimerkiksi kun on ollut useita asuntoja, joissa asutaan. Vain yhteenhän on asumisoikeus.
En ymmärrä, mitä tarkoitat? Jos leskellä on omaisuutta enemmän kuin vainajalla, niin hän saa pitää oman omaisuutensa. Jos vainajalla on enemmän omaisuutta kuin leskellä, eikä ole mitään testamentteja tai avioehtoja, niin leski saa avio-oikeuden nojalla tasinkona sen verran, että perillisille jää puolet ja leskelle puolet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Onkohan tässä menetelty oikein?"
Jos nuo ihmiset ovat sen valinnan vapaaehtoisesti ja seuraukset ymmärtäen tehneet niin menettely on heidän kannaltaan ollut ihan oikea.
Perillistenkin kannalta on oikeastaan hyvä että samoja omaisuuksia ei tarvitse periä kahteen kertaan osissa vaan koko pesän voi selvittää kerralla kun äiti kuolee.
Jos mitään perintöä enää siinä vaiheessa on. Muistakaa lakiosa, leskeen ei ole luottamista.
Olisihan se isäkin voinut omaisuutensa hassata tai muualle testamentata joten ei tilanne siitä mitenkään muutu että perintö tulee äidin puolelta.
Niinpä, leskeen sukupuolta katsomatta, ei ole luottamista. Siksi aina lakiosa vaadintaan.
Ei sitä lakiosaa erikseen tarvitse vaatia. Kyllä perunkirjoituksessa pitää selvittää ne rintaperilliset ja heidän pitää erikseen kieltäytyä perinnöstä jotta eivät sitä saisi.
Jos avioparilla on keskinäinen omistusoikeustestamentti, jossa koko omaisuus testamentataan puolisolle, silloin perillisten nimenomaan pitää vaatia lakiosuuttaan tietyn ajan kuluessa. Muuten kaikki omaisuus menee leskelle ja perilliset saattavat jäädä ilman perintöä.
Tarkoitat varmaan hallintaoikeustestamenttia, koska mitään tuollaista omistusoikeustestamenttia ei ole olemassa. Lakiosuus säilyy aina eli ei leski voi myydä tai tuhlata lakiosuutta, vaikka voikin hallita esimerkiksi yritystä.
Tavallinen testamenttikin on omistusoikeustestamentti. Siinä testamentataan omaisuus halutulle taholle. Keskinäinen omistusoikeustestamentti on aviopuolisoiden yhdessä tekemä ja ihan normi tänä päivänä.
Jaa milläköhän perusteella yleinen, koska aviopuolisot joka tapauksessa perivät toisensa lasten osuutta lukuunottamatta. On taas melkoinen lakiasiantuntija puikoissa...
Nyt kyllä oma lakiosaamisesi on vähän hakusessa. Ilman testamenttia puolisot eivät peri toisiaan lainkaan vaan vainajan perintö menee kokonaan lapsille. Leskelle jää vain asumisoikeus yhteiseen asuntoon.
No termi on väärä, mutta asia sama eli ei peri, mutta avio-oikeuden perusteella saa kuitenkin oman puolensa kaikesta, paitsi jos on avioehto. Meillä on lisäksi hallintaoikeustestamentti.
Toki. Useimmiten se puolet on se osuus jonka on jo aikaisemminkin omistanut eli ei käytännössä saa juuri mitään lisää. Vain jos se vainaja on omistanut suurimman osan ja se leski ei juuri mitään, se omaisuuden ositus antaa leskelle jotain reilusti lisää.
Ihan turha sanoa mitään lisän saamisesta tai ei juuri mitään saamisesta, koska se omaisuuden ositus ei mene sillä tavalla, että omaisuus pannaan puoliksi. Siksi kirjoitinkin, että leski saa oman puolensa (ei puolet) osituslaskelman perusteella. Joskus leski voi saada aika suurenkin omaisuuden avio-oikeuden perusteella, jos on ollut varaton. Tai sitten voi joutua maksamaan lapsille, ihan riippuen osituslaskelmasta.
Minkälaisessa tilanteessa leski joutuisi maksamaan lapsille jotakin? Leskihän pitää oman omaisuutensa ja jos on varakkaampi, niin ei hänen tarvitse luovuttaa lapsille mitään vaan nämä perivät kuolleen vanhempansa. Juuri tuollaisesta oli kyse ap:n tapauksessa.
Oletko siis ap? Jos et ole, niin eihän tuossa annettu juuri mitään tietoja kokonaistilanteesta, vain se, että äidin nimissä kiinteistöjä.
AP kertoi, että kaikki muu oli perheen äidin nimissä paitsi isän tili, josta lapset perivät muutaman tonnin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä tekstit ovat kyllä kylmäävää luettavaa... Niinhän se on, että ahneudella ei ole mitään rajaa. Juuri tämän takia teemme omistusoikeustestamentin. Olemme lähteneet tyhjästä ja yhdessä keränneet jonkinlaisen omaisuuden vuosien saatossa. Lapsellamme ei sen kerryttämiseen ole osaa eikä arpaa. Hän saa toki kaiken, mitä jää jäljelle, mutta onhan se nyt kumma, että emme voisi omalla omaisuudellamme tehdä juuri niin kuin tahdomme! Siinä sivussa kuitenkin lapselle on kustannettu kaikki mahdollinen, ajokortti, auto, koulutus ja ilmainen asuminen kotona opiskelujen ajan. Henkivakuutuksesta tulee kuitenkin sievoinen summa, mutta asunnot ja kiinteä omaisuus on vanhempien hallussa niin kauan kuin elonpäiviä riittää ja niillä voi tehdä juuri niin kuin itse haluaa.
Onneksi myös omat vanhempani tekivät viime hetkellä keskinäisen testamentin. Isäni kuoltua äitini ei joutunut lähtemään asunnosta kun veljeni velkojat jäivät nuolemaan näppejään. Äitini saa tasan itse päättää mitä tekee omaisuudellaan, minulla ei ole siihen mitään sanomista. Ei olisi tullut mieleenikään vaatia lakiosuuttani. Äitini on minulle tärkeä ihminen ja toivon hänelle pitkää ikää ja terveyttä. Toivon, että hän käyttää rahansa ja omaisuutensa niin, että pääsee vähän helpommalla ja vaikka itsensä hemmotteluun.
Pidän ajatteluasi aika erikoisena, vaikea ymmärtää, että syytätkö lastasi ahneudesta vai mitä ihmettä tämä oikein on? Lapset saavat lakiosuutensa vanhempien kuoleman jälkeen, et pysty sitä käytännössä millään testamentilla estämään ja sitäkö siis pidät ahneutena?
Itselläni on jonkun verran enemmän omaisuutta kuin tuo pelkkä asunto, aion antaa lapsille ennakkoperintöä vähitellen, koska he tarvitsevat sitä rahaa enemmän kuin minä. Näin voin välttää heidät isoilta veloilta, että saavat mieleisensä asunnon pk-seudulta. Sen taas olen halunnut estää testamentillani, että omaisuudestani mikään osa päätyy puolisolle, jos lapset eroavat.
Samoin täällä. Pidän todella typeränä istua perintöjen päällä hamaan tappiin samaan aikaan kun omat lapset velkaantuvat. Omalleni aion siirtää hiljalleen oman omaisuuteni, näin vältytään myös perintöveroilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä tekstit ovat kyllä kylmäävää luettavaa... Niinhän se on, että ahneudella ei ole mitään rajaa. Juuri tämän takia teemme omistusoikeustestamentin. Olemme lähteneet tyhjästä ja yhdessä keränneet jonkinlaisen omaisuuden vuosien saatossa. Lapsellamme ei sen kerryttämiseen ole osaa eikä arpaa. Hän saa toki kaiken, mitä jää jäljelle, mutta onhan se nyt kumma, että emme voisi omalla omaisuudellamme tehdä juuri niin kuin tahdomme! Siinä sivussa kuitenkin lapselle on kustannettu kaikki mahdollinen, ajokortti, auto, koulutus ja ilmainen asuminen kotona opiskelujen ajan. Henkivakuutuksesta tulee kuitenkin sievoinen summa, mutta asunnot ja kiinteä omaisuus on vanhempien hallussa niin kauan kuin elonpäiviä riittää ja niillä voi tehdä juuri niin kuin itse haluaa.
Onneksi myös omat vanhempani tekivät viime hetkellä keskinäisen testamentin. Isäni kuoltua äitini ei joutunut lähtemään asunnosta kun veljeni velkojat jäivät nuolemaan näppejään. Äitini saa tasan itse päättää mitä tekee omaisuudellaan, minulla ei ole siihen mitään sanomista. Ei olisi tullut mieleenikään vaatia lakiosuuttani. Äitini on minulle tärkeä ihminen ja toivon hänelle pitkää ikää ja terveyttä. Toivon, että hän käyttää rahansa ja omaisuutensa niin, että pääsee vähän helpommalla ja vaikka itsensä hemmotteluun.
Minä taas en tee mistään hinnasta omistusoikeustestamenttia. Olen saanut perintöä sekä isovanhemmiltani että vanhemmiltani, miksi lahjoittaisin sen kaiken puolisolleni ja jättäisin lapset mahdollisesti kokonaan ilman perintöä, jos ukko dementiapäissään tai veemäisyyttään päättäisi törsätä kaiken.
Omistusoikeustestamentit ovat harvinaisia, mutta hallintaoikeustestamentit tavallisia. Just siksi että vanhemmat haluavat turvata lasten perinnön, mutta myös oikeuden käyttää omaisuutta. Vanhemmiten voi joutua helpostikin huijatuksi, jos alkaa olla vaikeuksia ymmärtää papereita joihin nimeä pyydetään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Onkohan tässä menetelty oikein?"
Jos nuo ihmiset ovat sen valinnan vapaaehtoisesti ja seuraukset ymmärtäen tehneet niin menettely on heidän kannaltaan ollut ihan oikea.
Perillistenkin kannalta on oikeastaan hyvä että samoja omaisuuksia ei tarvitse periä kahteen kertaan osissa vaan koko pesän voi selvittää kerralla kun äiti kuolee.
Jos mitään perintöä enää siinä vaiheessa on. Muistakaa lakiosa, leskeen ei ole luottamista.
Olisihan se isäkin voinut omaisuutensa hassata tai muualle testamentata joten ei tilanne siitä mitenkään muutu että perintö tulee äidin puolelta.
Niinpä, leskeen sukupuolta katsomatta, ei ole luottamista. Siksi aina lakiosa vaadintaan.
Ei sitä lakiosaa erikseen tarvitse vaatia. Kyllä perunkirjoituksessa pitää selvittää ne rintaperilliset ja heidän pitää erikseen kieltäytyä perinnöstä jotta eivät sitä saisi.
Jos avioparilla on keskinäinen omistusoikeustestamentti, jossa koko omaisuus testamentataan puolisolle, silloin perillisten nimenomaan pitää vaatia lakiosuuttaan tietyn ajan kuluessa. Muuten kaikki omaisuus menee leskelle ja perilliset saattavat jäädä ilman perintöä.
Tarkoitat varmaan hallintaoikeustestamenttia, koska mitään tuollaista omistusoikeustestamenttia ei ole olemassa. Lakiosuus säilyy aina eli ei leski voi myydä tai tuhlata lakiosuutta, vaikka voikin hallita esimerkiksi yritystä.
Tavallinen testamenttikin on omistusoikeustestamentti. Siinä testamentataan omaisuus halutulle taholle. Keskinäinen omistusoikeustestamentti on aviopuolisoiden yhdessä tekemä ja ihan normi tänä päivänä.
Jaa milläköhän perusteella yleinen, koska aviopuolisot joka tapauksessa perivät toisensa lasten osuutta lukuunottamatta. On taas melkoinen lakiasiantuntija puikoissa...
Nyt kyllä oma lakiosaamisesi on vähän hakusessa. Ilman testamenttia puolisot eivät peri toisiaan lainkaan vaan vainajan perintö menee kokonaan lapsille. Leskelle jää vain asumisoikeus yhteiseen asuntoon.
No termi on väärä, mutta asia sama eli ei peri, mutta avio-oikeuden perusteella saa kuitenkin oman puolensa kaikesta, paitsi jos on avioehto. Meillä on lisäksi hallintaoikeustestamentti.
Toki. Useimmiten se puolet on se osuus jonka on jo aikaisemminkin omistanut eli ei käytännössä saa juuri mitään lisää. Vain jos se vainaja on omistanut suurimman osan ja se leski ei juuri mitään, se omaisuuden ositus antaa leskelle jotain reilusti lisää.
Ihan turha sanoa mitään lisän saamisesta tai ei juuri mitään saamisesta, koska se omaisuuden ositus ei mene sillä tavalla, että omaisuus pannaan puoliksi. Siksi kirjoitinkin, että leski saa oman puolensa (ei puolet) osituslaskelman perusteella. Joskus leski voi saada aika suurenkin omaisuuden avio-oikeuden perusteella, jos on ollut varaton. Tai sitten voi joutua maksamaan lapsille, ihan riippuen osituslaskelmasta.
Minkälaisessa tilanteessa leski joutuisi maksamaan lapsille jotakin? Leskihän pitää oman omaisuutensa ja jos on varakkaampi, niin ei hänen tarvitse luovuttaa lapsille mitään vaan nämä perivät kuolleen vanhempansa. Juuri tuollaisesta oli kyse ap:n tapauksessa.
Oletko siis ap? Jos et ole, niin eihän tuossa annettu juuri mitään tietoja kokonaistilanteesta, vain se, että äidin nimissä kiinteistöjä.
AP kertoi, että kaikki muu oli perheen äidin nimissä paitsi isän tili, josta lapset perivät muutaman tonnin.
Kyllä tuossa tilanteessa pitää vain kiltisti odotella, että äidistäkin henki lähtee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Onkohan tässä menetelty oikein?"
Jos nuo ihmiset ovat sen valinnan vapaaehtoisesti ja seuraukset ymmärtäen tehneet niin menettely on heidän kannaltaan ollut ihan oikea.
Perillistenkin kannalta on oikeastaan hyvä että samoja omaisuuksia ei tarvitse periä kahteen kertaan osissa vaan koko pesän voi selvittää kerralla kun äiti kuolee.
Jos mitään perintöä enää siinä vaiheessa on. Muistakaa lakiosa, leskeen ei ole luottamista.
Olisihan se isäkin voinut omaisuutensa hassata tai muualle testamentata joten ei tilanne siitä mitenkään muutu että perintö tulee äidin puolelta.
Niinpä, leskeen sukupuolta katsomatta, ei ole luottamista. Siksi aina lakiosa vaadintaan.
Ei sitä lakiosaa erikseen tarvitse vaatia. Kyllä perunkirjoituksessa pitää selvittää ne rintaperilliset ja heidän pitää erikseen kieltäytyä perinnöstä jotta eivät sitä saisi.
Jos avioparilla on keskinäinen omistusoikeustestamentti, jossa koko omaisuus testamentataan puolisolle, silloin perillisten nimenomaan pitää vaatia lakiosuuttaan tietyn ajan kuluessa. Muuten kaikki omaisuus menee leskelle ja perilliset saattavat jäädä ilman perintöä.
Tarkoitat varmaan hallintaoikeustestamenttia, koska mitään tuollaista omistusoikeustestamenttia ei ole olemassa. Lakiosuus säilyy aina eli ei leski voi myydä tai tuhlata lakiosuutta, vaikka voikin hallita esimerkiksi yritystä.
Tavallinen testamenttikin on omistusoikeustestamentti. Siinä testamentataan omaisuus halutulle taholle. Keskinäinen omistusoikeustestamentti on aviopuolisoiden yhdessä tekemä ja ihan normi tänä päivänä.
Jaa milläköhän perusteella yleinen, koska aviopuolisot joka tapauksessa perivät toisensa lasten osuutta lukuunottamatta. On taas melkoinen lakiasiantuntija puikoissa...
Nyt kyllä oma lakiosaamisesi on vähän hakusessa. Ilman testamenttia puolisot eivät peri toisiaan lainkaan vaan vainajan perintö menee kokonaan lapsille. Leskelle jää vain asumisoikeus yhteiseen asuntoon.
No termi on väärä, mutta asia sama eli ei peri, mutta avio-oikeuden perusteella saa kuitenkin oman puolensa kaikesta, paitsi jos on avioehto. Meillä on lisäksi hallintaoikeustestamentti.
Toki. Useimmiten se puolet on se osuus jonka on jo aikaisemminkin omistanut eli ei käytännössä saa juuri mitään lisää. Vain jos se vainaja on omistanut suurimman osan ja se leski ei juuri mitään, se omaisuuden ositus antaa leskelle jotain reilusti lisää.
Ihan turha sanoa mitään lisän saamisesta tai ei juuri mitään saamisesta, koska se omaisuuden ositus ei mene sillä tavalla, että omaisuus pannaan puoliksi. Siksi kirjoitinkin, että leski saa oman puolensa (ei puolet) osituslaskelman perusteella. Joskus leski voi saada aika suurenkin omaisuuden avio-oikeuden perusteella, jos on ollut varaton. Tai sitten voi joutua maksamaan lapsille, ihan riippuen osituslaskelmasta.
Minkälaisessa tilanteessa leski joutuisi maksamaan lapsille jotakin? Leskihän pitää oman omaisuutensa ja jos on varakkaampi, niin ei hänen tarvitse luovuttaa lapsille mitään vaan nämä perivät kuolleen vanhempansa. Juuri tuollaisesta oli kyse ap:n tapauksessa.
Jos sitä omaisuutta on enemmän, niin tuollainen tilanne voi tulla helpostikin. Esimerkiksi kun on ollut useita asuntoja, joissa asutaan. Vain yhteenhän on asumisoikeus.
Ei se asumisoikeus tarkoita että muut lesken omistamat asunnot pitäisi antaa kokonaan lapsille perinnöksi. Ne menevät sitten puoliksi niin että leski omistaa puolet ja perilliset toisen puolen. Leski ei siis koskaan menetä omaa omaisuuttaan. Jos hän on aikaisemmin omistanut jostain puolet, hän omistaa myös jatkossa. Sen toisen puolen omistus vain vaihtuu vainajalta hänen perillisilleen.
Eihän tilanteet mitä osituksessa tulee poikkea avioerosta, jolloin joutuu ostamaan toisen pulen ulos joissain tapauksissa. Siis lapset ulos jos haluaa itse asua ja lapset myydä ja jos sitä ei voi muulla tavalla kompensoida. Et vissiin nyt pysty hahmottamaan monenlaisia tilanteita, jotka taas ovat aika tavallisia, jos omaisuutta on enemmän. Voi olla muitakin omistajia kuin perilliset, on velkoja jne. Kaikki ei mene sen kaavan mukaan mikä on esimerkkinä netissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Onkohan tässä menetelty oikein?"
Jos nuo ihmiset ovat sen valinnan vapaaehtoisesti ja seuraukset ymmärtäen tehneet niin menettely on heidän kannaltaan ollut ihan oikea.
Perillistenkin kannalta on oikeastaan hyvä että samoja omaisuuksia ei tarvitse periä kahteen kertaan osissa vaan koko pesän voi selvittää kerralla kun äiti kuolee.
Jos mitään perintöä enää siinä vaiheessa on. Muistakaa lakiosa, leskeen ei ole luottamista.
Olisihan se isäkin voinut omaisuutensa hassata tai muualle testamentata joten ei tilanne siitä mitenkään muutu että perintö tulee äidin puolelta.
Niinpä, leskeen sukupuolta katsomatta, ei ole luottamista. Siksi aina lakiosa vaadintaan.
Ei sitä lakiosaa erikseen tarvitse vaatia. Kyllä perunkirjoituksessa pitää selvittää ne rintaperilliset ja heidän pitää erikseen kieltäytyä perinnöstä jotta eivät sitä saisi.
Jos avioparilla on keskinäinen omistusoikeustestamentti, jossa koko omaisuus testamentataan puolisolle, silloin perillisten nimenomaan pitää vaatia lakiosuuttaan tietyn ajan kuluessa. Muuten kaikki omaisuus menee leskelle ja perilliset saattavat jäädä ilman perintöä.
Tarkoitat varmaan hallintaoikeustestamenttia, koska mitään tuollaista omistusoikeustestamenttia ei ole olemassa. Lakiosuus säilyy aina eli ei leski voi myydä tai tuhlata lakiosuutta, vaikka voikin hallita esimerkiksi yritystä.
Tavallinen testamenttikin on omistusoikeustestamentti. Siinä testamentataan omaisuus halutulle taholle. Keskinäinen omistusoikeustestamentti on aviopuolisoiden yhdessä tekemä ja ihan normi tänä päivänä.
Jaa milläköhän perusteella yleinen, koska aviopuolisot joka tapauksessa perivät toisensa lasten osuutta lukuunottamatta. On taas melkoinen lakiasiantuntija puikoissa...
Nyt kyllä oma lakiosaamisesi on vähän hakusessa. Ilman testamenttia puolisot eivät peri toisiaan lainkaan vaan vainajan perintö menee kokonaan lapsille. Leskelle jää vain asumisoikeus yhteiseen asuntoon.
No termi on väärä, mutta asia sama eli ei peri, mutta avio-oikeuden perusteella saa kuitenkin oman puolensa kaikesta, paitsi jos on avioehto. Meillä on lisäksi hallintaoikeustestamentti.
Toki. Useimmiten se puolet on se osuus jonka on jo aikaisemminkin omistanut eli ei käytännössä saa juuri mitään lisää. Vain jos se vainaja on omistanut suurimman osan ja se leski ei juuri mitään, se omaisuuden ositus antaa leskelle jotain reilusti lisää.
Ihan turha sanoa mitään lisän saamisesta tai ei juuri mitään saamisesta, koska se omaisuuden ositus ei mene sillä tavalla, että omaisuus pannaan puoliksi. Siksi kirjoitinkin, että leski saa oman puolensa (ei puolet) osituslaskelman perusteella. Joskus leski voi saada aika suurenkin omaisuuden avio-oikeuden perusteella, jos on ollut varaton. Tai sitten voi joutua maksamaan lapsille, ihan riippuen osituslaskelmasta.
Minkälaisessa tilanteessa leski joutuisi maksamaan lapsille jotakin? Leskihän pitää oman omaisuutensa ja jos on varakkaampi, niin ei hänen tarvitse luovuttaa lapsille mitään vaan nämä perivät kuolleen vanhempansa. Juuri tuollaisesta oli kyse ap:n tapauksessa.
Jos sitä omaisuutta on enemmän, niin tuollainen tilanne voi tulla helpostikin. Esimerkiksi kun on ollut useita asuntoja, joissa asutaan. Vain yhteenhän on asumisoikeus.
Ei se asumisoikeus tarkoita että muut lesken omistamat asunnot pitäisi antaa kokonaan lapsille perinnöksi. Ne menevät sitten puoliksi niin että leski omistaa puolet ja perilliset toisen puolen. Leski ei siis koskaan menetä omaa omaisuuttaan. Jos hän on aikaisemmin omistanut jostain puolet, hän omistaa myös jatkossa. Sen toisen puolen omistus vain vaihtuu vainajalta hänen perillisilleen.
Eihän tilanteet mitä osituksessa tulee poikkea avioerosta, jolloin joutuu ostamaan toisen pulen ulos joissain tapauksissa. Siis lapset ulos jos haluaa itse asua ja lapset myydä ja jos sitä ei voi muulla tavalla kompensoida. Et vissiin nyt pysty hahmottamaan monenlaisia tilanteita, jotka taas ovat aika tavallisia, jos omaisuutta on enemmän. Voi olla muitakin omistajia kuin perilliset, on velkoja jne. Kaikki ei mene sen kaavan mukaan mikä on esimerkkinä netissä.
En tiedä mitä nyt oikein selität. Se lesken asumiskäytössä oleva asunto säilyy hänen kotinaan vaikka osa siitä menisikin perintönä lapsille. Niissä muissa asunnoissa on sitten jatkossa useampia omistajia joista yksi on leski. On niiden omistajien omissa käsissä päättää miten sitten edetään. Joku voi ostaa muut ulos, koko asunto voidaan myydä ja rahat jakaa tai sitten jatkaa yhteisomistajina ja vaikka vuokrata asunto jollekin. Tai säilyttää kaikkien yhteiskäytössä.
Edelleenkään mikään ei lopulta muutu siihen verrattuna kun toisena omistajana oli se nyt kuollut vainaja.
Kyllä silloinkin yhteisomistuksessa oleva koti jota ei käytetty asuntona oli useamman omistuksessa ja yhdessä pitä päättää että mitä sillä tehdään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Onkohan tässä menetelty oikein?"
Jos nuo ihmiset ovat sen valinnan vapaaehtoisesti ja seuraukset ymmärtäen tehneet niin menettely on heidän kannaltaan ollut ihan oikea.
Perillistenkin kannalta on oikeastaan hyvä että samoja omaisuuksia ei tarvitse periä kahteen kertaan osissa vaan koko pesän voi selvittää kerralla kun äiti kuolee.
Jos mitään perintöä enää siinä vaiheessa on. Muistakaa lakiosa, leskeen ei ole luottamista.
Olisihan se isäkin voinut omaisuutensa hassata tai muualle testamentata joten ei tilanne siitä mitenkään muutu että perintö tulee äidin puolelta.
Niinpä, leskeen sukupuolta katsomatta, ei ole luottamista. Siksi aina lakiosa vaadintaan.
Ei sitä lakiosaa erikseen tarvitse vaatia. Kyllä perunkirjoituksessa pitää selvittää ne rintaperilliset ja heidän pitää erikseen kieltäytyä perinnöstä jotta eivät sitä saisi.
Jos avioparilla on keskinäinen omistusoikeustestamentti, jossa koko omaisuus testamentataan puolisolle, silloin perillisten nimenomaan pitää vaatia lakiosuuttaan tietyn ajan kuluessa. Muuten kaikki omaisuus menee leskelle ja perilliset saattavat jäädä ilman perintöä.
Tarkoitat varmaan hallintaoikeustestamenttia, koska mitään tuollaista omistusoikeustestamenttia ei ole olemassa. Lakiosuus säilyy aina eli ei leski voi myydä tai tuhlata lakiosuutta, vaikka voikin hallita esimerkiksi yritystä.
Tavallinen testamenttikin on omistusoikeustestamentti. Siinä testamentataan omaisuus halutulle taholle. Keskinäinen omistusoikeustestamentti on aviopuolisoiden yhdessä tekemä ja ihan normi tänä päivänä.
Jaa milläköhän perusteella yleinen, koska aviopuolisot joka tapauksessa perivät toisensa lasten osuutta lukuunottamatta. On taas melkoinen lakiasiantuntija puikoissa...
Nyt kyllä oma lakiosaamisesi on vähän hakusessa. Ilman testamenttia puolisot eivät peri toisiaan lainkaan vaan vainajan perintö menee kokonaan lapsille. Leskelle jää vain asumisoikeus yhteiseen asuntoon.
No termi on väärä, mutta asia sama eli ei peri, mutta avio-oikeuden perusteella saa kuitenkin oman puolensa kaikesta, paitsi jos on avioehto. Meillä on lisäksi hallintaoikeustestamentti.
Toki. Useimmiten se puolet on se osuus jonka on jo aikaisemminkin omistanut eli ei käytännössä saa juuri mitään lisää. Vain jos se vainaja on omistanut suurimman osan ja se leski ei juuri mitään, se omaisuuden ositus antaa leskelle jotain reilusti lisää.
Ihan turha sanoa mitään lisän saamisesta tai ei juuri mitään saamisesta, koska se omaisuuden ositus ei mene sillä tavalla, että omaisuus pannaan puoliksi. Siksi kirjoitinkin, että leski saa oman puolensa (ei puolet) osituslaskelman perusteella. Joskus leski voi saada aika suurenkin omaisuuden avio-oikeuden perusteella, jos on ollut varaton. Tai sitten voi joutua maksamaan lapsille, ihan riippuen osituslaskelmasta.
Minkälaisessa tilanteessa leski joutuisi maksamaan lapsille jotakin? Leskihän pitää oman omaisuutensa ja jos on varakkaampi, niin ei hänen tarvitse luovuttaa lapsille mitään vaan nämä perivät kuolleen vanhempansa. Juuri tuollaisesta oli kyse ap:n tapauksessa.
Jos sitä omaisuutta on enemmän, niin tuollainen tilanne voi tulla helpostikin. Esimerkiksi kun on ollut useita asuntoja, joissa asutaan. Vain yhteenhän on asumisoikeus.
Ei se asumisoikeus tarkoita että muut lesken omistamat asunnot pitäisi antaa kokonaan lapsille perinnöksi. Ne menevät sitten puoliksi niin että leski omistaa puolet ja perilliset toisen puolen. Leski ei siis koskaan menetä omaa omaisuuttaan. Jos hän on aikaisemmin omistanut jostain puolet, hän omistaa myös jatkossa. Sen toisen puolen omistus vain vaihtuu vainajalta hänen perillisilleen.
Eihän tilanteet mitä osituksessa tulee poikkea avioerosta, jolloin joutuu ostamaan toisen pulen ulos joissain tapauksissa. Siis lapset ulos jos haluaa itse asua ja lapset myydä ja jos sitä ei voi muulla tavalla kompensoida. Et vissiin nyt pysty hahmottamaan monenlaisia tilanteita, jotka taas ovat aika tavallisia, jos omaisuutta on enemmän. Voi olla muitakin omistajia kuin perilliset, on velkoja jne. Kaikki ei mene sen kaavan mukaan mikä on esimerkkinä netissä.
En tiedä mitä nyt oikein selität. Se lesken asumiskäytössä oleva asunto säilyy hänen kotinaan vaikka osa siitä menisikin perintönä lapsille. Niissä muissa asunnoissa on sitten jatkossa useampia omistajia joista yksi on leski. On niiden omistajien omissa käsissä päättää miten sitten edetään. Joku voi ostaa muut ulos, koko asunto voidaan myydä ja rahat jakaa tai sitten jatkaa yhteisomistajina ja vaikka vuokrata asunto jollekin. Tai säilyttää kaikkien yhteiskäytössä.
Edelleenkään mikään ei lopulta muutu siihen verrattuna kun toisena omistajana oli se nyt kuollut vainaja.
Kyllä silloinkin yhteisomistuksessa oleva koti jota ei käytetty asuntona oli useamman omistuksessa ja yhdessä pitä päättää että mitä sillä tehdään.
En minäkään ymmärrä miksikieltäydyt ymmärtämästä että periminen avio-oikeuden nojalla ei ole niin simppeliä, vaan käytännössä leski voi joutua maksamaankin. Mutta lienee turha jatkaa tästä. Itse olen tyytyväinen kun olin ainoa perillinen, koska nuo tilanteet voi jo leskenkin kanssa muodostua hankalaksi. Jos ei järki leikkaa tai kuvioissa on ns uusi ystävä.
Perinnönjako voi olla samanlainen urakka kuin riitaisa avioero-ositus, kun golf osaketta ei voi puolittaa tai mummo haluaa asua siinä asunnossa, jossa itsekin haluaa asua. Jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Onkohan tässä menetelty oikein?"
Jos nuo ihmiset ovat sen valinnan vapaaehtoisesti ja seuraukset ymmärtäen tehneet niin menettely on heidän kannaltaan ollut ihan oikea.
Perillistenkin kannalta on oikeastaan hyvä että samoja omaisuuksia ei tarvitse periä kahteen kertaan osissa vaan koko pesän voi selvittää kerralla kun äiti kuolee.
Jos mitään perintöä enää siinä vaiheessa on. Muistakaa lakiosa, leskeen ei ole luottamista.
Olisihan se isäkin voinut omaisuutensa hassata tai muualle testamentata joten ei tilanne siitä mitenkään muutu että perintö tulee äidin puolelta.
Niinpä, leskeen sukupuolta katsomatta, ei ole luottamista. Siksi aina lakiosa vaadintaan.
Ei sitä lakiosaa erikseen tarvitse vaatia. Kyllä perunkirjoituksessa pitää selvittää ne rintaperilliset ja heidän pitää erikseen kieltäytyä perinnöstä jotta eivät sitä saisi.
Jos avioparilla on keskinäinen omistusoikeustestamentti, jossa koko omaisuus testamentataan puolisolle, silloin perillisten nimenomaan pitää vaatia lakiosuuttaan tietyn ajan kuluessa. Muuten kaikki omaisuus menee leskelle ja perilliset saattavat jäädä ilman perintöä.
Tarkoitat varmaan hallintaoikeustestamenttia, koska mitään tuollaista omistusoikeustestamenttia ei ole olemassa. Lakiosuus säilyy aina eli ei leski voi myydä tai tuhlata lakiosuutta, vaikka voikin hallita esimerkiksi yritystä.
Tavallinen testamenttikin on omistusoikeustestamentti. Siinä testamentataan omaisuus halutulle taholle. Keskinäinen omistusoikeustestamentti on aviopuolisoiden yhdessä tekemä ja ihan normi tänä päivänä.
Jaa milläköhän perusteella yleinen, koska aviopuolisot joka tapauksessa perivät toisensa lasten osuutta lukuunottamatta. On taas melkoinen lakiasiantuntija puikoissa...
Nyt kyllä oma lakiosaamisesi on vähän hakusessa. Ilman testamenttia puolisot eivät peri toisiaan lainkaan vaan vainajan perintö menee kokonaan lapsille. Leskelle jää vain asumisoikeus yhteiseen asuntoon.
No termi on väärä, mutta asia sama eli ei peri, mutta avio-oikeuden perusteella saa kuitenkin oman puolensa kaikesta, paitsi jos on avioehto. Meillä on lisäksi hallintaoikeustestamentti.
Toki. Useimmiten se puolet on se osuus jonka on jo aikaisemminkin omistanut eli ei käytännössä saa juuri mitään lisää. Vain jos se vainaja on omistanut suurimman osan ja se leski ei juuri mitään, se omaisuuden ositus antaa leskelle jotain reilusti lisää.
Ihan turha sanoa mitään lisän saamisesta tai ei juuri mitään saamisesta, koska se omaisuuden ositus ei mene sillä tavalla, että omaisuus pannaan puoliksi. Siksi kirjoitinkin, että leski saa oman puolensa (ei puolet) osituslaskelman perusteella. Joskus leski voi saada aika suurenkin omaisuuden avio-oikeuden perusteella, jos on ollut varaton. Tai sitten voi joutua maksamaan lapsille, ihan riippuen osituslaskelmasta.
Minkälaisessa tilanteessa leski joutuisi maksamaan lapsille jotakin? Leskihän pitää oman omaisuutensa ja jos on varakkaampi, niin ei hänen tarvitse luovuttaa lapsille mitään vaan nämä perivät kuolleen vanhempansa. Juuri tuollaisesta oli kyse ap:n tapauksessa.
Jos sitä omaisuutta on enemmän, niin tuollainen tilanne voi tulla helpostikin. Esimerkiksi kun on ollut useita asuntoja, joissa asutaan. Vain yhteenhän on asumisoikeus.
Ei se asumisoikeus tarkoita että muut lesken omistamat asunnot pitäisi antaa kokonaan lapsille perinnöksi. Ne menevät sitten puoliksi niin että leski omistaa puolet ja perilliset toisen puolen. Leski ei siis koskaan menetä omaa omaisuuttaan. Jos hän on aikaisemmin omistanut jostain puolet, hän omistaa myös jatkossa. Sen toisen puolen omistus vain vaihtuu vainajalta hänen perillisilleen.
Eihän tilanteet mitä osituksessa tulee poikkea avioerosta, jolloin joutuu ostamaan toisen pulen ulos joissain tapauksissa. Siis lapset ulos jos haluaa itse asua ja lapset myydä ja jos sitä ei voi muulla tavalla kompensoida. Et vissiin nyt pysty hahmottamaan monenlaisia tilanteita, jotka taas ovat aika tavallisia, jos omaisuutta on enemmän. Voi olla muitakin omistajia kuin perilliset, on velkoja jne. Kaikki ei mene sen kaavan mukaan mikä on esimerkkinä netissä.
En tiedä mitä nyt oikein selität. Se lesken asumiskäytössä oleva asunto säilyy hänen kotinaan vaikka osa siitä menisikin perintönä lapsille. Niissä muissa asunnoissa on sitten jatkossa useampia omistajia joista yksi on leski. On niiden omistajien omissa käsissä päättää miten sitten edetään. Joku voi ostaa muut ulos, koko asunto voidaan myydä ja rahat jakaa tai sitten jatkaa yhteisomistajina ja vaikka vuokrata asunto jollekin. Tai säilyttää kaikkien yhteiskäytössä.
Edelleenkään mikään ei lopulta muutu siihen verrattuna kun toisena omistajana oli se nyt kuollut vainaja.
Kyllä silloinkin yhteisomistuksessa oleva koti jota ei käytetty asuntona oli useamman omistuksessa ja yhdessä pitä päättää että mitä sillä tehdään.
En minäkään ymmärrä miksikieltäydyt y
mmärtämästä että periminen avio-oikeuden nojalla ei ole niin simppeliä, vaan käytännössä leski voi joutua maksamaankin. Mutta lienee turha jatkaa tästä. Itse olen tyytyväinen kun olin ainoa perillinen, koska nuo tilanteet voi jo leskenkin kanssa muodostua hankalaksi. Jos ei järki leikkaa tai kuvioissa on ns uusi ystävä.Perinnönjako voi olla samanlainen urakka kuin riitaisa avioero-ositus, kun golf osaketta ei voi puolittaa tai mummo haluaa asua siinä asunnossa, jossa itsekin haluaa asua. Jne.
Kieltäytyy ymmärtämästä - trolli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuoleman jälkeen tehtävä ositus poikkeaa avioeron jälkeen tehtävästä osituksesta nimenomaan siinä, että jos leski on varakkaampi, hänen ei tarvitse maksaa tasinkoa vainajan perillisille, vaan hän saa pitää oman omaisuutensa kokonaan. Jos leski omistaa yksin viisi asuntoa ennen puolison kuolemaa ja puolison ainoa omaisuus on pankkitilillä olevat 20 000, niin puolison (vainajan) perilliset saavat sen, mitä tuosta 20 000 eurosta jää jäljelle hautauskulujen, perunkirjoituskulujen ja vainajan velkojen maksamisen jälkeen. Leski saa pitää kaikki viisi asuntoaan eikä hänen tarvitse maksaa tai antaa niistä vainajan perillisille mitään. Avioerossa ilman avioehtoa jako menisi toisin.
On aika huolestuttavaa, kun joku täällä kertoo hoitaneensa useita testamentteja ja perinnönjakoja, mutta vaikuttaa silti olevan tietämätön tällaisesta perusasiasta.
Ei se asumisoikeus tarkoita että muut lesken omistamat asunnot pitäisi antaa kokonaan lapsille perinnöksi. Ne menevät sitten puoliksi niin että leski omistaa puolet ja perilliset toisen puolen. Leski ei siis koskaan menetä omaa omaisuuttaan. Jos hän on aikaisemmin omistanut jostain puolet, hän omistaa myös jatkossa. Sen toisen puolen omistus vain vaihtuu vainajalta hänen perillisilleen.