Lue keskustelun säännöt.
Perintöasiaa
31.10.2019 |
Perheen isän kuoltua, paljastui, että talo, mökki ja kerrostaloasunto olivat äidin nimissä, vaikka perheen isä oli talon ja mökin rakentanut äidin perintömaalle. Kerrostalokaksio oli kyllä perheen äidin alunperinkin.
Onkohan tässä menetelty oikein? Miksi talon ja mökin lainhuutopapereissa on vain perheen äidin nimi, vaikka todistettavasti isä oli ne rakentanut.
Kommentit (71)
Miksi kysyt? Jos maapohja on äidin, niin noinhan se usein menee. Meidänkin talomme on miehen nimissä, koska maapohja on hänen perintömaitaan. Jos olivat naimisissa, niin erossa äiti olisi joutunut maksamaan mökistä miehelle osuuden rahana, joten ei mikään hyvä diili. Halusivat ilmeisesti, että äiti saa aina pitää mökin itsellään, koska on jossain hänelle tärkeässä paikassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kylläpä nyt tänään keksitään näitä "kimurantti perintöasia" provoja.
"Onkohan tässä menetelty oikein?"
Jos nuo ihmiset ovat sen valinnan vapaaehtoisesti ja seuraukset ymmärtäen tehneet niin menettely on heidän kannaltaan ollut ihan oikea.
Perillistenkin kannalta on oikeastaan hyvä että samoja omaisuuksia ei tarvitse periä kahteen kertaan osissa vaan koko pesän voi selvittää kerralla kun äiti kuolee.
Tottakai se on voinut mennä näin. Rakennukset ovat äidin maalla ja isä on vain rakentanut ne. On mahdollisesti saanut aikoinaan jonkinmoisen korvauksen siitä että on rakentanut talot. Äiti/äidin puoleinen suku maksanut rakennustarvikkeetkin.
Näitähän on maailman sivu. Varsin usein myös tapahtuu niin että mies reteästi elää "omaisuudellaan" ja kertoo että on taloa, mökkiä, ulkomaanasuntoa. Sitten jossain vaiheessa paljastuu että niin ne onkin vaimon/vaimon suvun. Veljeni on tästä oiva esimerkki. Kertoo kaikille kuinka perhe lähtee taas hänen mökille ja ulkomaanasunnolle jne jne. Jää vaan mainitsematta että meidän suku (ja veljeni) ovat taustaltaan köyhiä kuin kirkonrotta ja nämä asunnot ja autot yms yms ovat vaimon/vaimon suvun.
Voisin hyvin kuvitella ettei tuossa perheessä lapsetkaan tiedä miten omistusoikeudet menevät perheessä.
Asialla ei ole hilppasenkaan väliä ellei kyseinen pari ole ilman rintaperillisiä mutta muita perillisiä on sekä isän että äidin suvusta.
Jokatapauksessa elossa olevien pariskuntien keskenään sopimat omistussuhteet eivät kuulu kenellekään toiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakin olisi perintäasiaa -> äitini tulee jättämään kolmion aikanaan ja meitä on peräti 6 lasta jaossa. Isä kuoli jo joku vuosi sitten. Itse en ole perehtynyt perintö lakikiemuiroihin laisinkaan ja kysynkin nyt täällä kaikkitietävältä Vauva asiantuntijakomitealta seuraavaa: kun äitini aika koittaa ja asunto jää lapsille, niin voinko itse heti vaatia, että se laitetaan myyntiin, tai että haluan oman osuuteni siitä heti? Pelkään vaan, että siihen jää asumaan yksi siskoni lapsista melkein ilmaiseksi.
"kun äitini aika koittaa ja asunto jää lapsille, niin voinko itse heti vaatia, että se laitetaan myyntiin, tai että haluan oman osuuteni siitä heti?"
Kyllä. Jos yksikin kuolinpesän osakas vaatii kuolinpesän jakoa niin se on silloin pakko jakaa. Silloin asunto on käytännössä joko pakko myydä tai sitten joku/jotkut osakkaista lunastavat muiden osuudet itselleen.
Ilman lupaasi ei kukaan voi sinne jäädä asumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mullakin olisi perintäasiaa -> äitini tulee jättämään kolmion aikanaan ja meitä on peräti 6 lasta jaossa. Isä kuoli jo joku vuosi sitten. Itse en ole perehtynyt perintö lakikiemuiroihin laisinkaan ja kysynkin nyt täällä kaikkitietävältä Vauva asiantuntijakomitealta seuraavaa: kun äitini aika koittaa ja asunto jää lapsille, niin voinko itse heti vaatia, että se laitetaan myyntiin, tai että haluan oman osuuteni siitä heti? Pelkään vaan, että siihen jää asumaan yksi siskoni lapsista melkein ilmaiseksi.
Se joka haluaa siihen jäädä asumaan lunastaa asunnon muilta perillisiltä sovittuun hintaan. Tai jos ei saada sovittua, niin kiinteistönvälittäjän arvion mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Mullakin olisi perintäasiaa -> äitini tulee jättämään kolmion aikanaan ja meitä on peräti 6 lasta jaossa. Isä kuoli jo joku vuosi sitten. Itse en ole perehtynyt perintö lakikiemuiroihin laisinkaan ja kysynkin nyt täällä kaikkitietävältä Vauva asiantuntijakomitealta seuraavaa: kun äitini aika koittaa ja asunto jää lapsille, niin voinko itse heti vaatia, että se laitetaan myyntiin, tai että haluan oman osuuteni siitä heti? Pelkään vaan, että siihen jää asumaan yksi siskoni lapsista melkein ilmaiseksi.
Voit vaatia perinnönjakoa, mutta et myyntiä. On ihan keskenänne sovittavissa, maksaako siskosi teille muille tasinkoa, eli lunastaa teidän osuudet asunnosta käypään hintaan.
Hallintaoikeus on vain leskellä, ja vain yhteiseen kotiin, ellei pesään kuulu toista asuntoa.
Siskosi ei voi teidän muiden lakiosia omia, ja pesä jaetaan tasan kuudelle, ellei ole testamenttia joka toisin määrää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mullakin olisi perintäasiaa -> äitini tulee jättämään kolmion aikanaan ja meitä on peräti 6 lasta jaossa. Isä kuoli jo joku vuosi sitten. Itse en ole perehtynyt perintö lakikiemuiroihin laisinkaan ja kysynkin nyt täällä kaikkitietävältä Vauva asiantuntijakomitealta seuraavaa: kun äitini aika koittaa ja asunto jää lapsille, niin voinko itse heti vaatia, että se laitetaan myyntiin, tai että haluan oman osuuteni siitä heti? Pelkään vaan, että siihen jää asumaan yksi siskoni lapsista melkein ilmaiseksi.
Voit vaatia perinnönjakoa, mutta et myyntiä. On ihan keskenänne sovittavissa, maksaako siskosi teille muille tasinkoa, eli lunastaa teidän osuudet asunnosta käypään hintaan.
Hallintaoikeus on vain leskellä, ja vain yhteiseen kotiin, ellei pesään kuulu toista asuntoa.
Siskosi ei voi teidän muiden lakiosia omia, ja pesä jaetaan tasan kuudelle, ellei ole testamenttia joka toisin määrää.
Käytännössähän asunto on myytävä (tai jonkun lunastettava muut pois) jos yksikin niin haluaa. Asuntoahan ei voi käyttää mitenkään eikä vuokrata eteenpäin jos kaikki pesän osakkaat eivät sitä hyväksy. Asunto on siis täysin tyhjänpanttina ja pelkkä kulu kunnes se on sellaisten hallussa jotka ovat samaa mieltä sen käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kysyt? Jos maapohja on äidin, niin noinhan se usein menee. Meidänkin talomme on miehen nimissä, koska maapohja on hänen perintömaitaan. Jos olivat naimisissa, niin erossa äiti olisi joutunut maksamaan mökistä miehelle osuuden rahana, joten ei mikään hyvä diili. Halusivat ilmeisesti, että äiti saa aina pitää mökin itsellään, koska on jossain hänelle tärkeässä paikassa.
Tämän vuoksi en suostunut rakentamaan taloa miehen perintömaille. Nyt on tontti JA talo molemmat 50/50 ja molempien nimissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Onkohan tässä menetelty oikein?"
Jos nuo ihmiset ovat sen valinnan vapaaehtoisesti ja seuraukset ymmärtäen tehneet niin menettely on heidän kannaltaan ollut ihan oikea.
Perillistenkin kannalta on oikeastaan hyvä että samoja omaisuuksia ei tarvitse periä kahteen kertaan osissa vaan koko pesän voi selvittää kerralla kun äiti kuolee.
Jos mitään perintöä enää siinä vaiheessa on. Muistakaa lakiosa, leskeen ei ole luottamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Onkohan tässä menetelty oikein?"
Jos nuo ihmiset ovat sen valinnan vapaaehtoisesti ja seuraukset ymmärtäen tehneet niin menettely on heidän kannaltaan ollut ihan oikea.
Perillistenkin kannalta on oikeastaan hyvä että samoja omaisuuksia ei tarvitse periä kahteen kertaan osissa vaan koko pesän voi selvittää kerralla kun äiti kuolee.
Jos mitään perintöä enää siinä vaiheessa on. Muistakaa lakiosa, leskeen ei ole luottamista.
Olisihan se isäkin voinut omaisuutensa hassata tai muualle testamentata joten ei tilanne siitä mitenkään muutu että perintö tulee äidin puolelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Onkohan tässä menetelty oikein?"
Jos nuo ihmiset ovat sen valinnan vapaaehtoisesti ja seuraukset ymmärtäen tehneet niin menettely on heidän kannaltaan ollut ihan oikea.
Perillistenkin kannalta on oikeastaan hyvä että samoja omaisuuksia ei tarvitse periä kahteen kertaan osissa vaan koko pesän voi selvittää kerralla kun äiti kuolee.
Jos mitään perintöä enää siinä vaiheessa on. Muistakaa lakiosa, leskeen ei ole luottamista.
Olisihan se isäkin voinut omaisuutensa hassata tai muualle testamentata joten ei tilanne siitä mitenkään muutu että perintö tulee äidin puolelta.
Niinpä, leskeen sukupuolta katsomatta, ei ole luottamista. Siksi aina lakiosa vaadintaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Onkohan tässä menetelty oikein?"
Jos nuo ihmiset ovat sen valinnan vapaaehtoisesti ja seuraukset ymmärtäen tehneet niin menettely on heidän kannaltaan ollut ihan oikea.
Perillistenkin kannalta on oikeastaan hyvä että samoja omaisuuksia ei tarvitse periä kahteen kertaan osissa vaan koko pesän voi selvittää kerralla kun äiti kuolee.
Jos mitään perintöä enää siinä vaiheessa on. Muistakaa lakiosa, leskeen ei ole luottamista.
Olisihan se isäkin voinut omaisuutensa hassata tai muualle testamentata joten ei tilanne siitä mitenkään muutu että perintö tulee äidin puolelta.
Niinpä, leskeen sukupuolta katsomatta, ei ole luottamista. Siksi aina lakiosa vaadintaan.
Ei sitä lakiosaa erikseen tarvitse vaatia. Kyllä perunkirjoituksessa pitää selvittää ne rintaperilliset ja heidän pitää erikseen kieltäytyä perinnöstä jotta eivät sitä saisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Onkohan tässä menetelty oikein?"
Jos nuo ihmiset ovat sen valinnan vapaaehtoisesti ja seuraukset ymmärtäen tehneet niin menettely on heidän kannaltaan ollut ihan oikea.
Perillistenkin kannalta on oikeastaan hyvä että samoja omaisuuksia ei tarvitse periä kahteen kertaan osissa vaan koko pesän voi selvittää kerralla kun äiti kuolee.
Jos mitään perintöä enää siinä vaiheessa on. Muistakaa lakiosa, leskeen ei ole luottamista.
Olisihan se isäkin voinut omaisuutensa hassata tai muualle testamentata joten ei tilanne siitä mitenkään muutu että perintö tulee äidin puolelta.
Niinpä, leskeen sukupuolta katsomatta, ei ole luottamista. Siksi aina lakiosa vaadintaan.
Ei sitä lakiosaa erikseen tarvitse vaatia. Kyllä perunkirjoituksessa pitää selvittää ne rintaperilliset ja heidän pitää erikseen kieltäytyä perinnöstä jotta eivät sitä saisi.
Jos avioparilla on keskinäinen omistusoikeustestamentti, jossa koko omaisuus testamentataan puolisolle, silloin perillisten nimenomaan pitää vaatia lakiosuuttaan tietyn ajan kuluessa. Muuten kaikki omaisuus menee leskelle ja perilliset saattavat jäädä ilman perintöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Onkohan tässä menetelty oikein?"
Jos nuo ihmiset ovat sen valinnan vapaaehtoisesti ja seuraukset ymmärtäen tehneet niin menettely on heidän kannaltaan ollut ihan oikea.
Perillistenkin kannalta on oikeastaan hyvä että samoja omaisuuksia ei tarvitse periä kahteen kertaan osissa vaan koko pesän voi selvittää kerralla kun äiti kuolee.
Jos mitään perintöä enää siinä vaiheessa on. Muistakaa lakiosa, leskeen ei ole luottamista.
Tässä tapauksessa ei ollut testamenttia, eikä siis mitään lakiosaakaan, vaan kaikki kiinteä omaisuus oli perheen äidin nimissä. Lapset perivät isänsä, jolla oli vain n.20.000 euron pankkitili, josta maksettiin hautajaiset ja hautakivi. Kumpikin lapsi sai noin 5000 euroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Onkohan tässä menetelty oikein?"
Jos nuo ihmiset ovat sen valinnan vapaaehtoisesti ja seuraukset ymmärtäen tehneet niin menettely on heidän kannaltaan ollut ihan oikea.
Perillistenkin kannalta on oikeastaan hyvä että samoja omaisuuksia ei tarvitse periä kahteen kertaan osissa vaan koko pesän voi selvittää kerralla kun äiti kuolee.
Jos mitään perintöä enää siinä vaiheessa on. Muistakaa lakiosa, leskeen ei ole luottamista.
Olisihan se isäkin voinut omaisuutensa hassata tai muualle testamentata joten ei tilanne siitä mitenkään muutu että perintö tulee äidin puolelta.
Niinpä, leskeen sukupuolta katsomatta, ei ole luottamista. Siksi aina lakiosa vaadintaan.
Ei sitä lakiosaa erikseen tarvitse vaatia. Kyllä perunkirjoituksessa pitää selvittää ne rintaperilliset ja heidän pitää erikseen kieltäytyä perinnöstä jotta eivät sitä saisi.
Lakiosa liittyy ainoastaan testamenttiin. Lakiosa on puolet siitä, mitä perillinen saisi ilman testamenttia. Ja lakiosa täytyy vaatia 6kk:n kuluessa siitä, kun testamentti on saatettu perillisen tietoon. Usein keskinäisissä omistusoikeustestamenteissa on lauseke: "Toivomme rintaperillistemme pidättäytyvän vaatimasta lakiosiaan lesken eläessä."
Jos äiti maksoi materiaalitkin?