Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Uskooko joku vielä oikeasti mt-lääkkeiden tehoon?
29.10.2019 |
Sairauksia ei tunnisteta aiempaa paremmin, Ihmiset ovat sairaampia kun diagnoosit ovat niin laveita, että jokaisella on masennus, ahdistus, adhd ja autismi.
3vuotiaalle aloitetaan stimulanttilääkitys adhd:hen, 6vuotiaana lääkitys ahditukseen ja 10vuotiaana masennukseen.
Ja jos ei lapsuudessa ole vielä saanut psyykelääkkeitä, voit hakea ne aikuisena unettomuuteen. Tai päänsärkyyn. Tai ikävään puolisoon. Väsymykseen.
Juttu on siinä, että lääkkeet EIVÄT auta. Ne eivät auttaneet sinua tai naapuriasi vaikka uskoisit mitä. Ainuttakaan laadullisesti pätevää tutkimusta ei tästä ole.
Adhd-lääkkeet ehkä auttoivat sinua ja lapsesi opettajaa, mutta eivät lastasi.
Mt-lääkkeiden pahin puoli ei ole se, että ne eivät toimi. Pahinta on se, että ne sairastuttavat ehkä loppuiäksi. Ummetusta, seksiongelmia, tik-liikkeitä, psykkoseja, kroonista masennusta ja unettomuutta.
Ahdistaako? Saitko lääkkeet, jotka auttoivat? Otatko niitä nyt säännöllisesti? Musitatko miltä ahdistus tuntui ennen lääkityksen aloittamista?
Kärsitkö keskittymisongelmista? Auttoiko lääkitys? Pystytkö nyt toimimaan samalla tavalla kuin ennen lääkityksen kokeilua ilman sitä?
Miten unettomus?
Muistatko aikaa, jolloin käytöksesi oli normaalia?
Lääkitsetkö itseasiassa vain vieroitusoireita?
Kommentit (121)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on lukenut yhden kirjan ja aika monta big pharma -salaliittosivua ja esiintyy taas tietäväisenä tuomiopäivän profeettana.
Ap:lla on takanaan mm. psykologian opinnot, adhd- ja masennus diagnoosit, sekä kykyä ymmärtää ja arvioida lukemaansa ja näkemäänsä.
Höpö höpö. Sulla ei kyllä takuulla ole adhd-diagnoosia tai sitten se on diagnosoitu väärin ja puutteellisesti.
Ensinnäkin, ihan ilman näin psykologian opintojakin tiedän, että lääkkeitä ja diagnooseja ei voi niputtaa samaan kasaan. Vaikka sinänsä vastustankin lääkkeitä niin joskus akuutissa kriisissä on ihan hyväkin syödä esimerkiksi rauhoittavia jonkin aikaa. Ihan vaikka sen takia, että pysyy hengissä. Aina pitää puntaroida plussat ja miinukset. Senhän toki psykologiaa opiskelleena tiedätkin. Toki minäkin olen psykologiaa opiskellut, olenhan käynyt psykologian kursseja lukiossa ja lukenut monta kirjaston opusta :D Psykologiaa opiskelleena varmaan tiedät senkin, että adhd-diagnoosia ei todellakaan ole jokaisella ja Suomessa etenkin naisten adhd-diagnoosi on alidiagnosoitu. Jos diagnoosin saa tuosta vaan vajailla tutkimuksilla, se on väärin ja johtaa juuri tähän, että oikeitakaan adhd-ihmisiä ei oteta todesta. Psykologiaa opiskelleena tiedät varmaan senkin, että adhd-lääkkeet EIVÄT toimi niillä, joilla aivot toimivat ns. normaalisti. Siksi opettajien on ihan turha syödä niitä. Toisekseen, läheskään kaikki adhd-lääkkeet eivät edes ole amfetamiinijohdannaisia, mutta jostain syystä tämä myytti elää sitkeästi. Ja kyllä, se normalisoi aivojen toimintaa, joka adhd-ihmisillä nimenomaan johtaa rauhoittumiseen. Alaa opiskelleena tiedät varmasti senkin, että hoitamaton adhd johtaa itselääkintään. Ihan jo kahvi ja nikotiini toimivat rauhoittavasti, saatikka huumeet ja alkoholi. Kuten sanoin, aina pitää puntaroida plussia ja miinuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Diagnoodeja annetaan mm. Seuraavista syistä: koulukiusatuksi tuleminen, yksinäisyys, väkivaltainen puoliso, väsyneet vanhemmat, kohtuuttomat työelämänvaatimukset, köyhyys, kypsymättömyys, uhmakkuus, kyseenalaistaminen (kapinallisuus) ja fyysiset sairaudet.
Linkki tähän?
Esim. https://www.mielenterveystalo.fi/nuoret/tietoa_mielenterveydesta/nuorte…
https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0889159117304683
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Diagnoodeja annetaan mm. Seuraavista syistä: koulukiusatuksi tuleminen, yksinäisyys, väkivaltainen puoliso, väsyneet vanhemmat, kohtuuttomat työelämänvaatimukset, köyhyys, kypsymättömyys, uhmakkuus, kyseenalaistaminen (kapinallisuus) ja fyysiset sairaudet.
Linkki tähän?
Esim. https://www.mielenterveystalo.fi/nuoret/tietoa_mielenterveydesta/nuorte…
https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0889159117304683
Luetun ymmärtäminen ei taida olla sun vahvin puolesi. Oletko sä edes itse lukenut nuo linkit? Sä väitit seuraavaa:
"Diagnoodeja annetaan mm. Seuraavista syistä: koulukiusatuksi tuleminen, yksinäisyys, väkivaltainen puoliso, väsyneet vanhemmat, kohtuuttomat työelämänvaatimukset, köyhyys, kypsymättömyys, uhmakkuus, kyseenalaistaminen (kapinallisuus) ja fyysiset sairaudet."
Kyseessä on syyt, johta JOHTAVAT masennukseen. Masennuksen taustallahan on AINA jotain. Hassua, miten "väärin" olet osannutkaan tulkita noita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Diagnoodeja annetaan mm. Seuraavista syistä: koulukiusatuksi tuleminen, yksinäisyys, väkivaltainen puoliso, väsyneet vanhemmat, kohtuuttomat työelämänvaatimukset, köyhyys, kypsymättömyys, uhmakkuus, kyseenalaistaminen (kapinallisuus) ja fyysiset sairaudet.
Linkki tähän?
Esim. https://www.mielenterveystalo.fi/nuoret/tietoa_mielenterveydesta/nuorte…
https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0889159117304683
Luetun ymmärtäminen ei taida olla sun vahvin puolesi. Oletko sä edes itse lukenut nuo linkit? Sä väitit seuraavaa:
"Diagnoodeja annetaan mm. Seuraavista syistä: koulukiusatuksi tuleminen, yksinäisyys, väkivaltainen puoliso, väsyneet vanhemmat, kohtuuttomat työelämänvaatimukset, köyhyys, kypsymättömyys, uhmakkuus, kyseenalaistaminen (kapinallisuus) ja fyysiset sairaudet."
Kyseessä on syyt, johta JOHTAVAT masennukseen. Masennuksen taustallahan on AINA jotain. Hassua, miten "väärin" olet osannutkaan tulkita noita.
Jos osaa niitä aivojaan käyttää ja löytää asioiden syy-seuraussuhteita niin tuo adhd-uutinen on aika looginen. Kokeileppas ihan itse löytää syitä siihen ennen kuin kerron.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on lukenut yhden kirjan ja aika monta big pharma -salaliittosivua ja esiintyy taas tietäväisenä tuomiopäivän profeettana.
Ap:lla on takanaan mm. psykologian opinnot, adhd- ja masennus diagnoosit, sekä kykyä ymmärtää ja arvioida lukemaansa ja näkemäänsä.
Höpö höpö. Sulla ei kyllä takuulla ole adhd-diagnoosia tai sitten se on diagnosoitu väärin ja puutteellisesti.
Ensinnäkin, ihan ilman näin psykologian opintojakin tiedän, että lääkkeitä ja diagnooseja ei voi niputtaa samaan kasaan. Vaikka sinänsä vastustankin lääkkeitä niin joskus akuutissa kriisissä on ihan hyväkin syödä esimerkiksi rauhoittavia jonkin aikaa. Ihan vaikka sen takia, että pysyy hengissä. Aina pitää puntaroida plussat ja miinukset. Senhän toki psykologiaa opiskelleena tiedätkin. Toki minäkin olen psykologiaa opiskellut, olenhan käynyt psykologian kursseja lukiossa ja lukenut monta kirjaston opusta :D Psykologiaa opiskelleena varmaan tiedät senkin, että adhd-diagnoosia ei todellakaan ole jokaisella ja Suomessa etenkin naisten adhd-diagnoosi on alidiagnosoitu. Jos diagnoosin saa tuosta vaan vajailla tutkimuksilla, se on väärin ja johtaa juuri tähän, että oikeitakaan adhd-ihmisiä ei oteta todesta. Psykologiaa opiskelleena tiedät varmaan senkin, että adhd-lääkkeet EIVÄT toimi niillä, joilla aivot toimivat ns. normaalisti. Siksi opettajien on ihan turha syödä niitä. Toisekseen, läheskään kaikki adhd-lääkkeet eivät edes ole amfetamiinijohdannaisia, mutta jostain syystä tämä myytti elää sitkeästi. Ja kyllä, se normalisoi aivojen toimintaa, joka adhd-ihmisillä nimenomaan johtaa rauhoittumiseen. Alaa opiskelleena tiedät varmasti senkin, että hoitamaton adhd johtaa itselääkintään. Ihan jo kahvi ja nikotiini toimivat rauhoittavasti, saatikka huumeet ja alkoholi. Kuten sanoin, aina pitää puntaroida plussia ja miinuksia.
Ja mitäkö lääkityksiä minulta löytyy? Ei yhtään mitään mt-lääkkeitä. Joskus söin sepramia useamman vuoden. Olin yllättynyt miten vähän vieroitusoireita tuli, mutta ei tullut oikein muutakaan. Ei laskuja, ei nousuja. Siksi en enää söisikään. Ja siksi, että tiedän itse nykyään, että mistä mikäkin johtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Höpö höpö. Sulla ei kyllä takuulla ole adhd-diagnoosia tai sitten se on diagnosoitu väärin ja puutteellisesti.
-Huono koulumenestys, levottomuus, haluttomuus/kyvyttömyys noudattaa annettuja ohjeita jne. Täytin heittämällä kriteerit.
Ensinnäkin, ihan ilman näin psykologian opintojakin tiedän, että lääkkeitä ja diagnooseja ei voi niputtaa samaan kasaan. Vaikka sinänsä vastustankin lääkkeitä niin joskus akuutissa kriisissä on ihan hyväkin syödä esimerkiksi rauhoittavia jonkin aikaa. Ihan vaikka sen takia, että pysyy hengissä. Aina pitää puntaroida plussat ja miinukset. Senhän toki psykologiaa opiskelleena tiedätkin. Toki minäkin olen psykologiaa opiskellut, olenhan käynyt psykologian kursseja lukiossa ja lukenut monta kirjaston opusta :D Psykologiaa opiskelleena varmaan tiedät senkin, että adhd-diagnoosia ei todellakaan ole jokaisella ja Suomessa etenkin naisten adhd-diagnoosi on alidiagnosoitu. Jos diagnoosin saa tuosta vaan vajailla tutkimuksilla, se on väärin ja johtaa juuri tähän, että oikeitakaan adhd-ihmisiä ei oteta todesta. Psykologiaa opiskelleena tiedät varmaan senkin, että adhd-lääkkeet EIVÄT toimi niillä, joilla aivot toimivat ns. normaalisti. Siksi opettajien on ihan turha syödä niitä. Toisekseen, läheskään kaikki adhd-lääkkeet eivät edes ole amfetamiinijohdannaisia, mutta jostain syystä tämä myytti elää sitkeästi. Ja kyllä, se normalisoi aivojen toimintaa, joka adhd-ihmisillä nimenomaan johtaa rauhoittumiseen.
- Yliopistossa luin psykologiaa sivuaineena, eli perus- ja aineopinnot suoritettuna.
-adhd:ta on pidetty lasten sairautena, mikä on yksi syy siihen, että se on "alidiagnosoitu". Aikuisilla on ollut mahdollisuus kelan lääkekorvaukseen vasta reilut pari hassua vuotta ja osa lääkityksestä vaatii edelleen lapsuusajan dg;n, jotta sen voisi saada aikuisena.
-Useat add-aikuiset ovat kokeneet vaikeutta saada diagnoosi, mutta parin vuoden aikana useat ovat saaneet lääkityksen ihan vain lääkärin arvion perusteella. Lapset vielä useammin.
-ADHD lääkkeet eivät toimi normaaleilla. Tälle ei ole muuta perustetta kuin uskomus. Nyt viimeisimmän tiedon mukaan stimulantit eivät parantaisi "normaalien" opiskelumenestystä, mutta kuten aiemmin mainittu, käsitys perustuu siihen miten stimulanttien ajatellaan auttavan.
- Kaikilla ei myöskään amfetamiini vaikuta, oli neurotyypillinen tai ei. Kun käytetään huumeeksi luokiteltuja aineita odotukset ovat toki erillaiset.
-On totta, että "amfetamiinijohdannaisuus" on harhaan johtava. Yhtä kaikki kyse on stimulanteista ja lapsillekin määrätään esim. Dexamfetamiinia, joka jo vastaa katupiriä ilman jatkeita.
Alaa opiskelleena tiedät varmasti senkin, että hoitamaton adhd johtaa itselääkintään. Ihan jo kahvi ja nikotiini toimivat rauhoittavasti, saatikka huumeet ja alkoholi. Kuten sanoin, aina pitää puntaroida plussia ja miinuksia.
-Toki tiedän, että vankilat ovat täynnä adhd:ita. Toisaalta taas on paljon huippumenestyneitä adhd-ihmisiä.
-Kun lapsia lääkittiin jenkeissä 70luvulla mm. ritalinilla niin miten siinä sitten kävi? Hyvänä esimerkkinä esim. Kurt Cobain.
-Adhd-lääkkeillä on kuten monilla muillakin nousee toleranssi nopesti. Ja kuten aiemmin sanoin pitkäaikaistutkimuksessa hyötyä ei saatu enää lainkaan kolmen vuoden jälkeen. Suomessa pitkäaikaiskäytöstä ei vielä ole tietoa, mutta piakkoin nähdään kun 2000-luvun puolivälin jälkeen diagnosoidut lapset kasvavat aikuisiksi.
-Seuraako se itselääkitys lääkityksen puuteesta vai siitä, että adhd-piirteiset syrjäytetään järjestelmästä?
Vierailija kirjoitti:
Uskomatonta että hörhön ketju saa olla palstalla.
Näiden on tarkoitus aiheuttaa ahdistusta mt-potilaille ja heidän läheisilleen. Järjestäytynyttä trollailu"rikollisuutta", jossa ylläpitokin saattaa olla mukana.
Jos samanlaista keskustelua käytäisiin vaikkapa sytostaateista tai verenpainelääkkeistä, niin se poistettaisiin heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Diagnoodeja annetaan mm. Seuraavista syistä: koulukiusatuksi tuleminen, yksinäisyys, väkivaltainen puoliso, väsyneet vanhemmat, kohtuuttomat työelämänvaatimukset, köyhyys, kypsymättömyys, uhmakkuus, kyseenalaistaminen (kapinallisuus) ja fyysiset sairaudet.
Linkki tähän?
Esim. https://www.mielenterveystalo.fi/nuoret/tietoa_mielenterveydesta/nuorte…
https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0889159117304683
Luetun ymmärtäminen ei taida olla sun vahvin puolesi. Oletko sä edes itse lukenut nuo linkit? Sä väitit seuraavaa:
"Diagnoodeja annetaan mm. Seuraavista syistä: koulukiusatuksi tuleminen, yksinäisyys, väkivaltainen puoliso, väsyneet vanhemmat, kohtuuttomat työelämänvaatimukset, köyhyys, kypsymättömyys, uhmakkuus, kyseenalaistaminen (kapinallisuus) ja fyysiset sairaudet."
Kyseessä on syyt, johta JOHTAVAT masennukseen. Masennuksen taustallahan on AINA jotain. Hassua, miten "väärin" olet osannutkaan tulkita noita.
Adhd-artikkelissa mainittiin sosioekonomisen aseman vaikuttavan diagnoosin saamiseen, ei siis sanottu, että se olisi syynä adhd:seen.
Tuossa ei kai ollut artikkelia mukana siitä, että diagnoosien kriteerit ovat niin laveat, että suurin osa mahtuu kriteereihin. Tämä tarkoittaa sitä, että esim. Normaali suru on masennusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tilalle voimahaleja, yksisarvishoitoja, enkeliterapiaa ja homeopatiaa, vai?
Se mitä ehdotan on parempaa politiikkaa, joustavuutta koulu- ja työelämään.
Yhteisöllisyyden lisäämistä, käytännön(!) avun tarjoamista hankaliin elämäntilanteisiin.
Nyt meillä lääkitään paskasta pomosta, kiinnostamattomuudesta ensimmäisen asteen yhtälöihin tai kielioppiin, lastenhoito avun ja rahan puuttesta.
Kun laskee lääkkeiden aiheuttamat haitat, niin yksisarvis- ja enkelihoidotkin alkavat tuntua eettisesti varteenotetavimmilta vaihtoehdoilta . Käsitys siitä, että pilleri voisi korjata olosuhteet elää kuitenkin vahvana.
Eli siis mitä?
Tarkoitatko, että esim mun ahdistusta olisi pitänyt hoitaa niin, että lopun ikää olisin ollut riippuvainen jostain toisesta ihmisestä jonka kanssa käydä kaupassa ja kulkea julkisilla.Mitenkähän unettomuus olisi hoidettu? Nuijanukutusko joka ilta 😏
Enkö oikeasti ole apn mielestä ansainnut elää terveenä ja onnellisena. En olisi ansainnut saada lapsia, lukea ammattia ja elää itsenäistä elämää.
Olisiko minun oikeasti pitänyt apn mielestä vain kärsiä sairaudesta hiljaa ja ehkä kuolla siihen jossain vaiheessa, mutta siihen asti elää avustettuna ja riippuvaisena muista?Tarkoitan sitä, että jostain kai sinunkin käytöksesi johtuu? Ellet sitten syntynyt ahdistuneena ja unettomana. Harvemman kohdalla näin lienee. Todennäköistä on, että häiriöt ovat seurausta epätavallisesta tilanteesta, evätkä epätavalliset tilanteet häiriöstä. Se miten tilanteeseen on tultu on ratkasevaa, sekä miten vastaavien ongelmien syntyä muilla voisi välttää. Ihan yksinkertaisuudessaan keinojen miettiminen vanhemmuuden tukemiseen, kiusaamisen puuttumiseen, trauma-apuun jne.
Ja edelleen osa häiriöistä korjaantuu itsestään ajan kanssa esim. Unettomuus. Mikäli on oikeasti valvonut viikkoja putkeen lääkitystä voi jo harkita, muussa tapauksessa on hyvä tiedostaa, että lääkitys saattaa tuhota luonnollisen unen kokonaan ja tuoda mukanaan muita ongelmia.
Itseasiassa, olin aika ahdistunut jo lapsesta saakka, ihan onnellinen mutta helposti ahdistuva.
Unettomuus alkoi murrosiässä. Niinkuin varmasti noin oppineena tiedät, että sen ajan muutokset vaikuttaa muuhunkin kuin kroppaan.
Kukaanhan ei kuolematta valvo viikkoja mutta muutamalla mikrounipätkällä pärjää jo pitkälle. Usein nukuin jonkin verran vuorokaudessa ainakin pari tuntia, nuorena jaksoi kummasti :)
Taitaa olla vähän sukuvika.
Vanhempana ei enää jaksanutkaan ja kun ahdistuskin paheni niin hain lääkkeet. Onneksi lääke jonka sain auttoi kaikkiin ongelmiin, en tarvinnut erikseen unilääkkeitä.
Sitä on varmasti aina terveenä eläneen vaikea uskoa miten innoissaan ja helpottunut voi olla yöunista ja kyvystä ripustaa pyykkiä 😆
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö. Sulla ei kyllä takuulla ole adhd-diagnoosia tai sitten se on diagnosoitu väärin ja puutteellisesti.
-Huono koulumenestys, levottomuus, haluttomuus/kyvyttömyys noudattaa annettuja ohjeita jne. Täytin heittämällä kriteerit.
Ensinnäkin, ihan ilman näin psykologian opintojakin tiedän, että lääkkeitä ja diagnooseja ei voi niputtaa samaan kasaan. Vaikka sinänsä vastustankin lääkkeitä niin joskus akuutissa kriisissä on ihan hyväkin syödä esimerkiksi rauhoittavia jonkin aikaa. Ihan vaikka sen takia, että pysyy hengissä. Aina pitää puntaroida plussat ja miinukset. Senhän toki psykologiaa opiskelleena tiedätkin. Toki minäkin olen psykologiaa opiskellut, olenhan käynyt psykologian kursseja lukiossa ja lukenut monta kirjaston opusta :D Psykologiaa opiskelleena varmaan tiedät senkin, että adhd-diagnoosia ei todellakaan ole jokaisella ja Suomessa etenkin naisten adhd-diagnoosi on alidiagnosoitu. Jos diagnoosin saa tuosta vaan vajailla tutkimuksilla, se on väärin ja johtaa juuri tähän, että oikeitakaan adhd-ihmisiä ei oteta todesta. Psykologiaa opiskelleena tiedät varmaan senkin, että adhd-lääkkeet EIVÄT toimi niillä, joilla aivot toimivat ns. normaalisti. Siksi opettajien on ihan turha syödä niitä. Toisekseen, läheskään kaikki adhd-lääkkeet eivät edes ole amfetamiinijohdannaisia, mutta jostain syystä tämä myytti elää sitkeästi. Ja kyllä, se normalisoi aivojen toimintaa, joka adhd-ihmisillä nimenomaan johtaa rauhoittumiseen.
- Yliopistossa luin psykologiaa sivuaineena, eli perus- ja aineopinnot suoritettuna.
-adhd:ta on pidetty lasten sairautena, mikä on yksi syy siihen, että se on "alidiagnosoitu". Aikuisilla on ollut mahdollisuus kelan lääkekorvaukseen vasta reilut pari hassua vuotta ja osa lääkityksestä vaatii edelleen lapsuusajan dg;n, jotta sen voisi saada aikuisena.
-Useat add-aikuiset ovat kokeneet vaikeutta saada diagnoosi, mutta parin vuoden aikana useat ovat saaneet lääkityksen ihan vain lääkärin arvion perusteella. Lapset vielä useammin.
-ADHD lääkkeet eivät toimi normaaleilla. Tälle ei ole muuta perustetta kuin uskomus. Nyt viimeisimmän tiedon mukaan stimulantit eivät parantaisi "normaalien" opiskelumenestystä, mutta kuten aiemmin mainittu, käsitys perustuu siihen miten stimulanttien ajatellaan auttavan.
- Kaikilla ei myöskään amfetamiini vaikuta, oli neurotyypillinen tai ei. Kun käytetään huumeeksi luokiteltuja aineita odotukset ovat toki erillaiset.
-On totta, että "amfetamiinijohdannaisuus" on harhaan johtava. Yhtä kaikki kyse on stimulanteista ja lapsillekin määrätään esim. Dexamfetamiinia, joka jo vastaa katupiriä ilman jatkeita.
Alaa opiskelleena tiedät varmasti senkin, että hoitamaton adhd johtaa itselääkintään. Ihan jo kahvi ja nikotiini toimivat rauhoittavasti, saatikka huumeet ja alkoholi. Kuten sanoin, aina pitää puntaroida plussia ja miinuksia.
-Toki tiedän, että vankilat ovat täynnä adhd:ita. Toisaalta taas on paljon huippumenestyneitä adhd-ihmisiä.
-Kun lapsia lääkittiin jenkeissä 70luvulla mm. ritalinilla niin miten siinä sitten kävi? Hyvänä esimerkkinä esim. Kurt Cobain.
-Adhd-lääkkeillä on kuten monilla muillakin nousee toleranssi nopesti. Ja kuten aiemmin sanoin pitkäaikaistutkimuksessa hyötyä ei saatu enää lainkaan kolmen vuoden jälkeen. Suomessa pitkäaikaiskäytöstä ei vielä ole tietoa, mutta piakkoin nähdään kun 2000-luvun puolivälin jälkeen diagnosoidut lapset kasvavat aikuisiksi.
-Seuraako se itselääkitys lääkityksen puuteesta vai siitä, että adhd-piirteiset syrjäytetään järjestelmästä?
Nämä sinun lainaukset ovat kyllä päin peetä, mutta yritetään. Jokainen pystyy googlettamaan adhd:n oireet ja itse asiassa huono koulumenestys tai haluttomuus kuunnella noudattaa ohjeita ei edes kuulu kriteereihin. Huonoa koulumenestystä adhd usein kyllä aiheuttaa, mutta kriteeri se ei edes saa olla. Adhd-diagnoosiin vaaditaan se, että näyttöä on lapsuudesta, koska adhd on synnynnäinen. Ei ole erikseen mitään aikuisiän adhd:ta. Yhtenä diagnoosin täyttymisehtona pidetään sitä, että lääkkeet toimivat. Jos tutkimukset tehdään kunnolla niin ne saattavat kestää jopa vuosia, jolloin diagnoosia ei vielä lääkekokeilun aikana ole. Mielestäsi adhd:ta ylidiagnosoidaan, mutta samaan aikaan sanot että vankilat on täynnä adhd-ihmisiä. Melkoinen ristiriita. Lääkkeethän eivät itsessään paranna kenenkään koulumenestystä. Adhd-lääkkeitä ei myöskään pyritä käyttämään koko aikaa. Niitä käytetään tarvittaessa, jotta toleranssi ei kasvaisi eikä vieroitusoireita tulisi. Itse asiassa minulla on se tieto, ettei näihin edes liity vieroitusoireita, mutta sinä varmaan laitat linkin tästä? Samoin haluaisin mielelläni linkin tutkimukseen, jonka mukaan lääkkeet auttavat vain tietyn aikaa.
En edes tiedä, että miksi vastaan sinulle, koska tämän ketjun perusteella on ihan selvää, että sulla ei adhd:ta todellakaan ole. Ärsyttää suunnattomasti, kun tähän liittyy edelleen niin paljon ennakkoluuloja ja uskomuksia ja juuri tällaiset kommentoinnit vaan pitävät yllä tiettyjä myyttejä. On totta, että adhd-ihmiset tarvitsisivat todella paljon enemmän tukea kouluissa ja arjessa, mutta fakta on myös se, ettei koulut voi pyöriä tiettyjen henkilöiden ympärillä.
Vierailija kirjoitti:
Adhd-artikkelissa mainittiin sosioekonomisen aseman vaikuttavan diagnoosin saamiseen, ei siis sanottu, että se olisi syynä adhd:seen.
Niin? Kuka väitti, että se on syynä? Minä sanoin, että tuo uutinen on täysin looginen, jos osaa vähänkään ajatella niitä syy-seuraussuhteita. Kehuit osaavasi tämän taidon, joten en lähtenyt avaamaan sen enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n kaltaisten kirjoittajien myötä palsta taantui mv-lehden tasolle, missä kerrottiin ruokasoodan parantavan syövän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tilalle voimahaleja, yksisarvishoitoja, enkeliterapiaa ja homeopatiaa, vai?
Se mitä ehdotan on parempaa politiikkaa, joustavuutta koulu- ja työelämään.
Yhteisöllisyyden lisäämistä, käytännön(!) avun tarjoamista hankaliin elämäntilanteisiin.
Nyt meillä lääkitään paskasta pomosta, kiinnostamattomuudesta ensimmäisen asteen yhtälöihin tai kielioppiin, lastenhoito avun ja rahan puuttesta.
Kun laskee lääkkeiden aiheuttamat haitat, niin yksisarvis- ja enkelihoidotkin alkavat tuntua eettisesti varteenotetavimmilta vaihtoehdoilta . Käsitys siitä, että pilleri voisi korjata olosuhteet elää kuitenkin vahvana.
Eli siis mitä?
Tarkoitatko, että esim mun ahdistusta olisi pitänyt hoitaa niin, että lopun ikää olisin ollut riippuvainen jostain toisesta ihmisestä jonka kanssa käydä kaupassa ja kulkea julkisilla.Mitenkähän unettomuus olisi hoidettu? Nuijanukutusko joka ilta 😏
Enkö oikeasti ole apn mielestä ansainnut elää terveenä ja onnellisena. En olisi ansainnut saada lapsia, lukea ammattia ja elää itsenäistä elämää.
Olisiko minun oikeasti pitänyt apn mielestä vain kärsiä sairaudesta hiljaa ja ehkä kuolla siihen jossain vaiheessa, mutta siihen asti elää avustettuna ja riippuvaisena muista?Tarkoitan sitä, että jostain kai sinunkin käytöksesi johtuu? Ellet sitten syntynyt ahdistuneena ja unettomana. Harvemman kohdalla näin lienee. Todennäköistä on, että häiriöt ovat seurausta epätavallisesta tilanteesta, evätkä epätavalliset tilanteet häiriöstä. Se miten tilanteeseen on tultu on ratkasevaa, sekä miten vastaavien ongelmien syntyä muilla voisi välttää. Ihan yksinkertaisuudessaan keinojen miettiminen vanhemmuuden tukemiseen, kiusaamisen puuttumiseen, trauma-apuun jne.
Ja edelleen osa häiriöistä korjaantuu itsestään ajan kanssa esim. Unettomuus. Mikäli on oikeasti valvonut viikkoja putkeen lääkitystä voi jo harkita, muussa tapauksessa on hyvä tiedostaa, että lääkitys saattaa tuhota luonnollisen unen kokonaan ja tuoda mukanaan muita ongelmia.
Ohis...ihan oikeastiko haluaisit matkustaa bussilla, jonka kuski ei ole nukkunut 48:aan tuntiin yhtään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö. Sulla ei kyllä takuulla ole adhd-diagnoosia tai sitten se on diagnosoitu väärin ja puutteellisesti.
-Huono koulumenestys, levottomuus, haluttomuus/kyvyttömyys noudattaa annettuja ohjeita jne. Täytin heittämällä kriteerit.
Ensinnäkin, ihan ilman näin psykologian opintojakin tiedän, että lääkkeitä ja diagnooseja ei voi niputtaa samaan kasaan. Vaikka sinänsä vastustankin lääkkeitä niin joskus akuutissa kriisissä on ihan hyväkin syödä esimerkiksi rauhoittavia jonkin aikaa. Ihan vaikka sen takia, että pysyy hengissä. Aina pitää puntaroida plussat ja miinukset. Senhän toki psykologiaa opiskelleena tiedätkin. Toki minäkin olen psykologiaa opiskellut, olenhan käynyt psykologian kursseja lukiossa ja lukenut monta kirjaston opusta :D Psykologiaa opiskelleena varmaan tiedät senkin, että adhd-diagnoosia ei todellakaan ole jokaisella ja Suomessa etenkin naisten adhd-diagnoosi on alidiagnosoitu. Jos diagnoosin saa tuosta vaan vajailla tutkimuksilla, se on väärin ja johtaa juuri tähän, että oikeitakaan adhd-ihmisiä ei oteta todesta. Psykologiaa opiskelleena tiedät varmaan senkin, että adhd-lääkkeet EIVÄT toimi niillä, joilla aivot toimivat ns. normaalisti. Siksi opettajien on ihan turha syödä niitä. Toisekseen, läheskään kaikki adhd-lääkkeet eivät edes ole amfetamiinijohdannaisia, mutta jostain syystä tämä myytti elää sitkeästi. Ja kyllä, se normalisoi aivojen toimintaa, joka adhd-ihmisillä nimenomaan johtaa rauhoittumiseen.
- Yliopistossa luin psykologiaa sivuaineena, eli perus- ja aineopinnot suoritettuna.
-adhd:ta on pidetty lasten sairautena, mikä on yksi syy siihen, että se on "alidiagnosoitu". Aikuisilla on ollut mahdollisuus kelan lääkekorvaukseen vasta reilut pari hassua vuotta ja osa lääkityksestä vaatii edelleen lapsuusajan dg;n, jotta sen voisi saada aikuisena.
-Useat add-aikuiset ovat kokeneet vaikeutta saada diagnoosi, mutta parin vuoden aikana useat ovat saaneet lääkityksen ihan vain lääkärin arvion perusteella. Lapset vielä useammin.
-ADHD lääkkeet eivät toimi normaaleilla. Tälle ei ole muuta perustetta kuin uskomus. Nyt viimeisimmän tiedon mukaan stimulantit eivät parantaisi "normaalien" opiskelumenestystä, mutta kuten aiemmin mainittu, käsitys perustuu siihen miten stimulanttien ajatellaan auttavan.
- Kaikilla ei myöskään amfetamiini vaikuta, oli neurotyypillinen tai ei. Kun käytetään huumeeksi luokiteltuja aineita odotukset ovat toki erillaiset.
-On totta, että "amfetamiinijohdannaisuus" on harhaan johtava. Yhtä kaikki kyse on stimulanteista ja lapsillekin määrätään esim. Dexamfetamiinia, joka jo vastaa katupiriä ilman jatkeita.
Alaa opiskelleena tiedät varmasti senkin, että hoitamaton adhd johtaa itselääkintään. Ihan jo kahvi ja nikotiini toimivat rauhoittavasti, saatikka huumeet ja alkoholi. Kuten sanoin, aina pitää puntaroida plussia ja miinuksia.
-Toki tiedän, että vankilat ovat täynnä adhd:ita. Toisaalta taas on paljon huippumenestyneitä adhd-ihmisiä.
-Kun lapsia lääkittiin jenkeissä 70luvulla mm. ritalinilla niin miten siinä sitten kävi? Hyvänä esimerkkinä esim. Kurt Cobain.
-Adhd-lääkkeillä on kuten monilla muillakin nousee toleranssi nopesti. Ja kuten aiemmin sanoin pitkäaikaistutkimuksessa hyötyä ei saatu enää lainkaan kolmen vuoden jälkeen. Suomessa pitkäaikaiskäytöstä ei vielä ole tietoa, mutta piakkoin nähdään kun 2000-luvun puolivälin jälkeen diagnosoidut lapset kasvavat aikuisiksi.
-Seuraako se itselääkitys lääkityksen puuteesta vai siitä, että adhd-piirteiset syrjäytetään järjestelmästä?
Nämä sinun lainaukset ovat kyllä päin peetä, mutta yritetään. Jokainen pystyy googlettamaan adhd:n oireet ja itse asiassa huono koulumenestys tai haluttomuus kuunnella noudattaa ohjeita ei edes kuulu kriteereihin. Huonoa koulumenestystä adhd usein kyllä aiheuttaa, mutta kriteeri se ei edes saa olla. Adhd-diagnoosiin vaaditaan se, että näyttöä on lapsuudesta, koska adhd on synnynnäinen. Ei ole erikseen mitään aikuisiän adhd:ta. Yhtenä diagnoosin täyttymisehtona pidetään sitä, että lääkkeet toimivat. Jos tutkimukset tehdään kunnolla niin ne saattavat kestää jopa vuosia, jolloin diagnoosia ei vielä lääkekokeilun aikana ole. Mielestäsi adhd:ta ylidiagnosoidaan, mutta samaan aikaan sanot että vankilat on täynnä adhd-ihmisiä. Melkoinen ristiriita. Lääkkeethän eivät itsessään paranna kenenkään koulumenestystä. Adhd-lääkkeitä ei myöskään pyritä käyttämään koko aikaa. Niitä käytetään tarvittaessa, jotta toleranssi ei kasvaisi eikä vieroitusoireita tulisi. Itse asiassa minulla on se tieto, ettei näihin edes liity vieroitusoireita, mutta sinä varmaan laitat linkin tästä? Samoin haluaisin mielelläni linkin tutkimukseen, jonka mukaan lääkkeet auttavat vain tietyn aikaa.
En edes tiedä, että miksi vastaan sinulle, koska tämän ketjun perusteella on ihan selvää, että sulla ei adhd:ta todellakaan ole. Ärsyttää suunnattomasti, kun tähän liittyy edelleen niin paljon ennakkoluuloja ja uskomuksia ja juuri tällaiset kommentoinnit vaan pitävät yllä tiettyjä myyttejä. On totta, että adhd-ihmiset tarvitsisivat todella paljon enemmän tukea kouluissa ja arjessa, mutta fakta on myös se, ettei koulut voi pyöriä tiettyjen henkilöiden ympärillä.
Mieluumin kutsuisin itsekin itseäni indigo-lapseksi kun adhd:ksi, mutta ensimmäinen ei taida kuulostaa tarpeeksi tieteelliseltä.
Adhd:n syntyä ei tiedetä, joten ei voida vaatia synnynnäisyyttä. Diagnoosiin vaaditaan kuitenkin, että oireet ovat alkaneet lapsuudesta.
Sanoin, että Suomessa on alettu diagnosoimaan aikuisia vasta viimevuosina, koska se on käsitetty sitä ennen lasten sairaudeksi, eli oireitten on ajateltu häviävän kokonaan/lievittyvän merkittävästi aikuisuudessa. Tämän vuoksi meillä on esim. Elvanse adult-lääke, joka on täysin sama kuin elvanse, jota ei voi myydä aikuisille koska "lastenlääke" ja vaikka kyseessä on sama sairaus, eli politiikka selittää osaltaan diagnoosin ja lääkityksen saamisen hankaluutta. Kuten sanoin parin vuoden aikana tämä on muuttunut oleellisesti ja lääkityksiä jaetaan jo aika helposti ilman tarkempia tutkimuksia.
Mitä tulee adhd-lääkityksen tauotukseen on lääkäri kohtaista mitä sanovat. Nyt vallitseva ajatus on se, että taukoja ei ole tarpeen pitää, tosin niistä ei ole haittakaan.
En tiedä mikä ristiriita on ylidiagnosoimisen ja vankiloiden välillä? Pitää kuitenkin huomioida, että lasten diagnosointi on yleistynyt ja moninkertaistunut Suomessa vasta 2000-luvulla.
Tässä linkki toiseen tutkimukseen, yritän löytää vielä toisenkin, jos olet kiinnostunut;
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3063150/
Tämä voisi myös kiinnostaa: https://www.abc.net.au/lateline/normal-behaviour-defined-as-mental-illn…
Lääkkeillä on sivuvaikutuksensa. Lisäksi niillä voi olla haittavaikutuksia. Tulehduskipulääkkeet voivat aiheutaa esim ruuansulatuskanavan haavaumia ja verenvuotoa. Sen vuoksi niitä ei pitäisi käyttää pitkään. Joskus on kuitenkin käytettävä. Siltikin, mitä niiden käytöstä voi seurata.
Mt-lääkkeilläkin on sivuvaikutuksia ja haittavaikutuksia. Lääkkeiden tarkoituksena on palauttaa tai ylläpitää potilaan toimintakykyä. Siten, että hän voisi elää sairaudestaan huolimatta mahdollisimman normaalia elämää. Opiskella, käydä töissä, harrastaa, tavata läheisiään. Ja nukkua öisin.
On ihan totta, että joskus lääkkeitä määrätään vain siksi, ettei muitakaan hoitokeinoja, joita voisi kokeilla ensin, ole tarjolla. Tai ne hoitokeinot ovat sellaisia, joihin potilaan rahat eivät riitä. Mulla ja hyvällä ystävälläni on sama (fyysinen) sairaus. Minä saan sairauteeni yksityisellä hoitoja, joista Kela ei korvaa senttiäkään. Ystävälläni ei ole varaa maksaa hoitokerrasta 300 €. Mulla oli myös vuosia sitten PTSD. En tarvinnut mt-lääkkeitä, koska varasin ajan yksityiselle traumaterapeutille ja kävin vuoden verran hänen vastaanotollaan.
Vierailija kirjoitti:
MörköStella kirjoitti:
Voi v""u nyt ap !
Tiedätkö millaista oli olla 80 luvulla ADHD-lapsi ilman diagnoosia ja lääkkeitä, kaiken tuhoava hyperaktiivinen ääliö jota koetettin parantaa seisottamalla nurkassa ja mätkimällä remmillä persaukselle?
Tiedätkö millaista on ollut pitää sylissä masentunutta ystävää joka ei ole käynyt viikkoihin suihkussa ja haluaa kuolla? Ja lopulta tekee sen tultuaan potkituksi osastolta ulos. 20-vuotias on liian nuori arkkuun.
Ei.Et tiedä joten nokka umpeen.
Rauhassa. Vastaan nyt samassa aiempana olleen psykiatrisella harjoitteussa olleelle, sekä niille jotka ovat ottaneet esille psykiatrisen hoidon historian.
Olen itse adhd-lapsi. Seutustelin teininä bipolaarisen, itsetuhoisen pojan kanssa, jonka äidillä on skitsofrenia. Ystäväni teki teini-ikäisenä itsemurhan.
Sen lisäksi useilla lähipiiriini kuuluvilla on mm. Eriasteisia masennusdiagnooseja ja add:ta.
Tunnen myös psykiatrisiahoitajia, sekä niitä jotka ovat olleet osastolla hoidossa.Ensin, en käske tai ole käskenyt ketään lopettamaan lääkitystä.
Sitten mitä tulee mielenterveyden historiaan niin tarkoituksena on ollut auttaa ihmisiä. Se miten paljon ja millaisia diagnooseja ihmisille on tehty on riippunut valtion ja kuntien taloudesta, politiikasta, uskomuksista, suosituksista ja käsitteistä. Esim. Mielisairaaloihin on aina päädytty esim. sosiaalisin perustein, mielipiteiden, kulttuuristen odotusten yms. Seikkojen vuoksi.
On olemassa tutkimus, jossa lähetettiin psyykkisesti terveitä mielisairaalaan, eikä yksikään näistä päässyt sairaalasta pois vaan jokainen sai jonkin diagnoosin.
Tiedetään myös, että psykiatrinen sairaanhoito aiheuttaa nopeasti laitostumista, eivätkä sinne joutuneet edes halua pois sairaalasta vaan pyrkivät sinne aina uudelleen.
Haluan edelleen korostaa, että kyse ei ole mielipiteistä vaan siitä, että meillä on vain koulutettuja arvauksia "mt" -häiriöiden syistä ja synnyistä ja että tämä fakta myönnetään myös psykiatrian puolella. Eli ketjussa esitetyt väitteet siitä, että psyykeongelmien syyt johtuisivat fyysisistä seikoista ovat aina olleet ja ovat edelleen vain spekulaatiota.
Samoin kaikkien somaattistenkaan sairauksien syitä ei tiedetä, eikä voida kuin arvailla miksi jotkut hoidot tuottavat tulosta.Aiemmassa viestissä sanottiin, että olen sotkenut hoitovasteen, sekä muut toipumiseen vaikuttavat asiat. Tämä oletus lähti siitä, että lääkkeellä olisi hoitovaste, mutta kun sitä ei ole pystytty todistamaan. Lieväksi ja keskivaikeaksi masennukseksi lasketut "häiriöt" "paranevat" myös itsestään.
Tiedän myös, että on olemassa vaikeaksi masennuksesi luokiteltava tila.
Vaikeissa, akuuteissa tilanteissa kun vaarana on, että ihminen vahingoittaa itseään tai muita on aivan perusteltua ottaa lääkitys hoidon tueksi. Se ei kuitenkaan poista sitä, että "häiriöillä" on syynsä, joiden poistamiseen lääkityksestä ei ole hyötyä. Eikä sitä, että emme tiedä voiko lääkitys laukaista uusia tiloja tai pahentaa vanhoja. Voidaan myös kysyä, että kun ihminen reagoi epätoivoiseen tilanteeseen esim. Oirehtimalla itsetuhoisesti tai yksinäisyyteen kuulemalla ääniä, onko kyseessä edes "epänormaalius"?Mitä tulee geeneihin ja perinnöllisyyteen, myös vanhempien, isovanhempien jne. Traumojen on todettu siirtyvän geeneissä jälkipolviin. Miten tämä geneettinen "alttius"
voidaan tosiasiassa erottaa traumojen ja kasvatuksen vaikutuksesta käytösmalleihin?
Asiaa joka sana.
Mutta keskustelussa on nyt kyllä mennyt puurot ja vellit pahasti sekaisin kun KAIKKI mielenterveyden häiriöt ja neurologiset sairaudet sekä niihin käytettävät lääkitykset on niputettu yhteen. On täysin eri asia olla säännöllisellä ja lääkärin kanssa yhdessä säädetyllä lääkityksellä lääkärin valvonnassa kun on kyse kaksisuuntaisesta, skitsofreniasta tai psykoosista KUIN olla saanut masennuslääke arvauskeskuksesta kipeään olkapäähän.
Oma ongelmani on se, että mielialalääkkeitä jaellaan tänä päivänä kaikille kuin karkkia. Melkein mihin tahansa vaivaan saa masennuslääkkeen. Kaiken huippu oli kun yhdelle opiskelukaverilleni yritettiin antaa murtuneeseen käteen masennuslääkitys. Siis mitä. Myös monia ihan oikeita sairauksia ja vaivoja "hoidetaan" masennuslääkkeillä kun mitään ei tutkita ja kaikki laitetaan "masennuksen" tai "ahdistuksen" piikkiin, oli sitten kyse anemiasta, hypotyreoosista, hormonihäiriöstä, selkäkivusta tai infektiosta. Moni näistä aiheuttaa masennusta- mutta se masennus ei parane ennenkun alkusyy on selvitetty ja hoidettu taustalta pois. Myös elämän kriisien, surun, yksinäisyyden jne. medikalisaatio hirvityttää. On ihan luonnollista olla allapäin ja vetämätön esimerkiksi kun on juuri menettänyt läheisen.
Suomalaisista puoli miljoonaa syö masennuslääkkeitä. Se on aivan valtava määrä ihmisiä ja pakostikin laittaa miettimään, että jossain nyt menee pieleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MörköStella kirjoitti:
Voi v""u nyt ap !
Tiedätkö millaista oli olla 80 luvulla ADHD-lapsi ilman diagnoosia ja lääkkeitä, kaiken tuhoava hyperaktiivinen ääliö jota koetettin parantaa seisottamalla nurkassa ja mätkimällä remmillä persaukselle?
Tiedätkö millaista on ollut pitää sylissä masentunutta ystävää joka ei ole käynyt viikkoihin suihkussa ja haluaa kuolla? Ja lopulta tekee sen tultuaan potkituksi osastolta ulos. 20-vuotias on liian nuori arkkuun.
Ei.Et tiedä joten nokka umpeen.
Rauhassa. Vastaan nyt samassa aiempana olleen psykiatrisella harjoitteussa olleelle, sekä niille jotka ovat ottaneet esille psykiatrisen hoidon historian.
Olen itse adhd-lapsi. Seutustelin teininä bipolaarisen, itsetuhoisen pojan kanssa, jonka äidillä on skitsofrenia. Ystäväni teki teini-ikäisenä itsemurhan.
Sen lisäksi useilla lähipiiriini kuuluvilla on mm. Eriasteisia masennusdiagnooseja ja add:ta.
Tunnen myös psykiatrisiahoitajia, sekä niitä jotka ovat olleet osastolla hoidossa.Ensin, en käske tai ole käskenyt ketään lopettamaan lääkitystä.
Sitten mitä tulee mielenterveyden historiaan niin tarkoituksena on ollut auttaa ihmisiä. Se miten paljon ja millaisia diagnooseja ihmisille on tehty on riippunut valtion ja kuntien taloudesta, politiikasta, uskomuksista, suosituksista ja käsitteistä. Esim. Mielisairaaloihin on aina päädytty esim. sosiaalisin perustein, mielipiteiden, kulttuuristen odotusten yms. Seikkojen vuoksi.
On olemassa tutkimus, jossa lähetettiin psyykkisesti terveitä mielisairaalaan, eikä yksikään näistä päässyt sairaalasta pois vaan jokainen sai jonkin diagnoosin.
Tiedetään myös, että psykiatrinen sairaanhoito aiheuttaa nopeasti laitostumista, eivätkä sinne joutuneet edes halua pois sairaalasta vaan pyrkivät sinne aina uudelleen.
Haluan edelleen korostaa, että kyse ei ole mielipiteistä vaan siitä, että meillä on vain koulutettuja arvauksia "mt" -häiriöiden syistä ja synnyistä ja että tämä fakta myönnetään myös psykiatrian puolella. Eli ketjussa esitetyt väitteet siitä, että psyykeongelmien syyt johtuisivat fyysisistä seikoista ovat aina olleet ja ovat edelleen vain spekulaatiota.
Samoin kaikkien somaattistenkaan sairauksien syitä ei tiedetä, eikä voida kuin arvailla miksi jotkut hoidot tuottavat tulosta.Aiemmassa viestissä sanottiin, että olen sotkenut hoitovasteen, sekä muut toipumiseen vaikuttavat asiat. Tämä oletus lähti siitä, että lääkkeellä olisi hoitovaste, mutta kun sitä ei ole pystytty todistamaan. Lieväksi ja keskivaikeaksi masennukseksi lasketut "häiriöt" "paranevat" myös itsestään.
Tiedän myös, että on olemassa vaikeaksi masennuksesi luokiteltava tila.
Vaikeissa, akuuteissa tilanteissa kun vaarana on, että ihminen vahingoittaa itseään tai muita on aivan perusteltua ottaa lääkitys hoidon tueksi. Se ei kuitenkaan poista sitä, että "häiriöillä" on syynsä, joiden poistamiseen lääkityksestä ei ole hyötyä. Eikä sitä, että emme tiedä voiko lääkitys laukaista uusia tiloja tai pahentaa vanhoja. Voidaan myös kysyä, että kun ihminen reagoi epätoivoiseen tilanteeseen esim. Oirehtimalla itsetuhoisesti tai yksinäisyyteen kuulemalla ääniä, onko kyseessä edes "epänormaalius"?Mitä tulee geeneihin ja perinnöllisyyteen, myös vanhempien, isovanhempien jne. Traumojen on todettu siirtyvän geeneissä jälkipolviin. Miten tämä geneettinen "alttius"
voidaan tosiasiassa erottaa traumojen ja kasvatuksen vaikutuksesta käytösmalleihin?Asiaa joka sana.
Mutta keskustelussa on nyt kyllä mennyt puurot ja vellit pahasti sekaisin kun KAIKKI mielenterveyden häiriöt ja neurologiset sairaudet sekä niihin käytettävät lääkitykset on niputettu yhteen. On täysin eri asia olla säännöllisellä ja lääkärin kanssa yhdessä säädetyllä lääkityksellä lääkärin valvonnassa kun on kyse kaksisuuntaisesta, skitsofreniasta tai psykoosista KUIN olla saanut masennuslääke arvauskeskuksesta kipeään olkapäähän.
Oma ongelmani on se, että mielialalääkkeitä jaellaan tänä päivänä kaikille kuin karkkia. Melkein mihin tahansa vaivaan saa masennuslääkkeen. Kaiken huippu oli kun yhdelle opiskelukaverilleni yritettiin antaa murtuneeseen käteen masennuslääkitys. Siis mitä. Myös monia ihan oikeita sairauksia ja vaivoja "hoidetaan" masennuslääkkeillä kun mitään ei tutkita ja kaikki laitetaan "masennuksen" tai "ahdistuksen" piikkiin, oli sitten kyse anemiasta, hypotyreoosista, hormonihäiriöstä, selkäkivusta tai infektiosta. Moni näistä aiheuttaa masennusta- mutta se masennus ei parane ennenkun alkusyy on selvitetty ja hoidettu taustalta pois. Myös elämän kriisien, surun, yksinäisyyden jne. medikalisaatio hirvityttää. On ihan luonnollista olla allapäin ja vetämätön esimerkiksi kun on juuri menettänyt läheisen.
Suomalaisista puoli miljoonaa syö masennuslääkkeitä. Se on aivan valtava määrä ihmisiä ja pakostikin laittaa miettimään, että jossain nyt menee pieleen.
Ottamatta kantaa muuhun, niin joillakin mt-lääkkeillä on kipukynnystä nostava vaikutus ja siksi niitä käytetään joskus myös kivunhoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MörköStella kirjoitti:
Voi v""u nyt ap !
Tiedätkö millaista oli olla 80 luvulla ADHD-lapsi ilman diagnoosia ja lääkkeitä, kaiken tuhoava hyperaktiivinen ääliö jota koetettin parantaa seisottamalla nurkassa ja mätkimällä remmillä persaukselle?
Tiedätkö millaista on ollut pitää sylissä masentunutta ystävää joka ei ole käynyt viikkoihin suihkussa ja haluaa kuolla? Ja lopulta tekee sen tultuaan potkituksi osastolta ulos. 20-vuotias on liian nuori arkkuun.
Ei.Et tiedä joten nokka umpeen.
Rauhassa. Vastaan nyt samassa aiempana olleen psykiatrisella harjoitteussa olleelle, sekä niille jotka ovat ottaneet esille psykiatrisen hoidon historian.
Olen itse adhd-lapsi. Seutustelin teininä bipolaarisen, itsetuhoisen pojan kanssa, jonka äidillä on skitsofrenia. Ystäväni teki teini-ikäisenä itsemurhan.
Sen lisäksi useilla lähipiiriini kuuluvilla on mm. Eriasteisia masennusdiagnooseja ja add:ta.
Tunnen myös psykiatrisiahoitajia, sekä niitä jotka ovat olleet osastolla hoidossa.Ensin, en käske tai ole käskenyt ketään lopettamaan lääkitystä.
Sitten mitä tulee mielenterveyden historiaan niin tarkoituksena on ollut auttaa ihmisiä. Se miten paljon ja millaisia diagnooseja ihmisille on tehty on riippunut valtion ja kuntien taloudesta, politiikasta, uskomuksista, suosituksista ja käsitteistä. Esim. Mielisairaaloihin on aina päädytty esim. sosiaalisin perustein, mielipiteiden, kulttuuristen odotusten yms. Seikkojen vuoksi.
On olemassa tutkimus, jossa lähetettiin psyykkisesti terveitä mielisairaalaan, eikä yksikään näistä päässyt sairaalasta pois vaan jokainen sai jonkin diagnoosin.
Tiedetään myös, että psykiatrinen sairaanhoito aiheuttaa nopeasti laitostumista, eivätkä sinne joutuneet edes halua pois sairaalasta vaan pyrkivät sinne aina uudelleen.
Haluan edelleen korostaa, että kyse ei ole mielipiteistä vaan siitä, että meillä on vain koulutettuja arvauksia "mt" -häiriöiden syistä ja synnyistä ja että tämä fakta myönnetään myös psykiatrian puolella. Eli ketjussa esitetyt väitteet siitä, että psyykeongelmien syyt johtuisivat fyysisistä seikoista ovat aina olleet ja ovat edelleen vain spekulaatiota.
Samoin kaikkien somaattistenkaan sairauksien syitä ei tiedetä, eikä voida kuin arvailla miksi jotkut hoidot tuottavat tulosta.Aiemmassa viestissä sanottiin, että olen sotkenut hoitovasteen, sekä muut toipumiseen vaikuttavat asiat. Tämä oletus lähti siitä, että lääkkeellä olisi hoitovaste, mutta kun sitä ei ole pystytty todistamaan. Lieväksi ja keskivaikeaksi masennukseksi lasketut "häiriöt" "paranevat" myös itsestään.
Tiedän myös, että on olemassa vaikeaksi masennuksesi luokiteltava tila.
Vaikeissa, akuuteissa tilanteissa kun vaarana on, että ihminen vahingoittaa itseään tai muita on aivan perusteltua ottaa lääkitys hoidon tueksi. Se ei kuitenkaan poista sitä, että "häiriöillä" on syynsä, joiden poistamiseen lääkityksestä ei ole hyötyä. Eikä sitä, että emme tiedä voiko lääkitys laukaista uusia tiloja tai pahentaa vanhoja. Voidaan myös kysyä, että kun ihminen reagoi epätoivoiseen tilanteeseen esim. Oirehtimalla itsetuhoisesti tai yksinäisyyteen kuulemalla ääniä, onko kyseessä edes "epänormaalius"?Mitä tulee geeneihin ja perinnöllisyyteen, myös vanhempien, isovanhempien jne. Traumojen on todettu siirtyvän geeneissä jälkipolviin. Miten tämä geneettinen "alttius"
voidaan tosiasiassa erottaa traumojen ja kasvatuksen vaikutuksesta käytösmalleihin?Asiaa joka sana.
Mutta keskustelussa on nyt kyllä mennyt puurot ja vellit pahasti sekaisin kun KAIKKI mielenterveyden häiriöt ja neurologiset sairaudet sekä niihin käytettävät lääkitykset on niputettu yhteen. On täysin eri asia olla säännöllisellä ja lääkärin kanssa yhdessä säädetyllä lääkityksellä lääkärin valvonnassa kun on kyse kaksisuuntaisesta, skitsofreniasta tai psykoosista KUIN olla saanut masennuslääke arvauskeskuksesta kipeään olkapäähän.
Oma ongelmani on se, että mielialalääkkeitä jaellaan tänä päivänä kaikille kuin karkkia. Melkein mihin tahansa vaivaan saa masennuslääkkeen. Kaiken huippu oli kun yhdelle opiskelukaverilleni yritettiin antaa murtuneeseen käteen masennuslääkitys. Siis mitä. Myös monia ihan oikeita sairauksia ja vaivoja "hoidetaan" masennuslääkkeillä kun mitään ei tutkita ja kaikki laitetaan "masennuksen" tai "ahdistuksen" piikkiin, oli sitten kyse anemiasta, hypotyreoosista, hormonihäiriöstä, selkäkivusta tai infektiosta. Moni näistä aiheuttaa masennusta- mutta se masennus ei parane ennenkun alkusyy on selvitetty ja hoidettu taustalta pois. Myös elämän kriisien, surun, yksinäisyyden jne. medikalisaatio hirvityttää. On ihan luonnollista olla allapäin ja vetämätön esimerkiksi kun on juuri menettänyt läheisen.
Suomalaisista puoli miljoonaa syö masennuslääkkeitä. Se on aivan valtava määrä ihmisiä ja pakostikin laittaa miettimään, että jossain nyt menee pieleen.
Ottamatta kantaa muuhun, niin joillakin mt-lääkkeillä on kipukynnystä nostava vaikutus ja siksi niitä käytetään joskus myös kivunhoitoon.
Kyllä on, mutta niillä on myös sivuvaikutuksia ja lopettaminen on vaikeampaa kuin vaikkapa perinteisen kipulääkkeen. Masennuslääkkeet voivat myös laukaista kaksisuuntaisen, aiheuttaa itsetuhoista käytöstä ja aiheuttaa sukupuolielämän vaikeuksia. Kaikki tämä pakkausselosteissa. Ihan oikeasti hirvittää, miten heppoisin perustein nuorille ihmisille näitä määrätään. Varmasti ihan paikallaan kun hoidetaan oikeaa, diagnosoitua masennusta yhdessä terapian kanssa, mutta edesvastuutonta muutoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MörköStella kirjoitti:
Voi v""u nyt ap !
Tiedätkö millaista oli olla 80 luvulla ADHD-lapsi ilman diagnoosia ja lääkkeitä, kaiken tuhoava hyperaktiivinen ääliö jota koetettin parantaa seisottamalla nurkassa ja mätkimällä remmillä persaukselle?
Tiedätkö millaista on ollut pitää sylissä masentunutta ystävää joka ei ole käynyt viikkoihin suihkussa ja haluaa kuolla? Ja lopulta tekee sen tultuaan potkituksi osastolta ulos. 20-vuotias on liian nuori arkkuun.
Ei.Et tiedä joten nokka umpeen.
Rauhassa. Vastaan nyt samassa aiempana olleen psykiatrisella harjoitteussa olleelle, sekä niille jotka ovat ottaneet esille psykiatrisen hoidon historian.
Olen itse adhd-lapsi. Seutustelin teininä bipolaarisen, itsetuhoisen pojan kanssa, jonka äidillä on skitsofrenia. Ystäväni teki teini-ikäisenä itsemurhan.
Sen lisäksi useilla lähipiiriini kuuluvilla on mm. Eriasteisia masennusdiagnooseja ja add:ta.
Tunnen myös psykiatrisiahoitajia, sekä niitä jotka ovat olleet osastolla hoidossa.Ensin, en käske tai ole käskenyt ketään lopettamaan lääkitystä.
Sitten mitä tulee mielenterveyden historiaan niin tarkoituksena on ollut auttaa ihmisiä. Se miten paljon ja millaisia diagnooseja ihmisille on tehty on riippunut valtion ja kuntien taloudesta, politiikasta, uskomuksista, suosituksista ja käsitteistä. Esim. Mielisairaaloihin on aina päädytty esim. sosiaalisin perustein, mielipiteiden, kulttuuristen odotusten yms. Seikkojen vuoksi.
On olemassa tutkimus, jossa lähetettiin psyykkisesti terveitä mielisairaalaan, eikä yksikään näistä päässyt sairaalasta pois vaan jokainen sai jonkin diagnoosin.
Tiedetään myös, että psykiatrinen sairaanhoito aiheuttaa nopeasti laitostumista, eivätkä sinne joutuneet edes halua pois sairaalasta vaan pyrkivät sinne aina uudelleen.
Haluan edelleen korostaa, että kyse ei ole mielipiteistä vaan siitä, että meillä on vain koulutettuja arvauksia "mt" -häiriöiden syistä ja synnyistä ja että tämä fakta myönnetään myös psykiatrian puolella. Eli ketjussa esitetyt väitteet siitä, että psyykeongelmien syyt johtuisivat fyysisistä seikoista ovat aina olleet ja ovat edelleen vain spekulaatiota.
Samoin kaikkien somaattistenkaan sairauksien syitä ei tiedetä, eikä voida kuin arvailla miksi jotkut hoidot tuottavat tulosta.Aiemmassa viestissä sanottiin, että olen sotkenut hoitovasteen, sekä muut toipumiseen vaikuttavat asiat. Tämä oletus lähti siitä, että lääkkeellä olisi hoitovaste, mutta kun sitä ei ole pystytty todistamaan. Lieväksi ja keskivaikeaksi masennukseksi lasketut "häiriöt" "paranevat" myös itsestään.
Tiedän myös, että on olemassa vaikeaksi masennuksesi luokiteltava tila.
Vaikeissa, akuuteissa tilanteissa kun vaarana on, että ihminen vahingoittaa itseään tai muita on aivan perusteltua ottaa lääkitys hoidon tueksi. Se ei kuitenkaan poista sitä, että "häiriöillä" on syynsä, joiden poistamiseen lääkityksestä ei ole hyötyä. Eikä sitä, että emme tiedä voiko lääkitys laukaista uusia tiloja tai pahentaa vanhoja. Voidaan myös kysyä, että kun ihminen reagoi epätoivoiseen tilanteeseen esim. Oirehtimalla itsetuhoisesti tai yksinäisyyteen kuulemalla ääniä, onko kyseessä edes "epänormaalius"?Mitä tulee geeneihin ja perinnöllisyyteen, myös vanhempien, isovanhempien jne. Traumojen on todettu siirtyvän geeneissä jälkipolviin. Miten tämä geneettinen "alttius"
voidaan tosiasiassa erottaa traumojen ja kasvatuksen vaikutuksesta käytösmalleihin?Asiaa joka sana.
Mutta keskustelussa on nyt kyllä mennyt puurot ja vellit pahasti sekaisin kun KAIKKI mielenterveyden häiriöt ja neurologiset sairaudet sekä niihin käytettävät lääkitykset on niputettu yhteen. On täysin eri asia olla säännöllisellä ja lääkärin kanssa yhdessä säädetyllä lääkityksellä lääkärin valvonnassa kun on kyse kaksisuuntaisesta, skitsofreniasta tai psykoosista KUIN olla saanut masennuslääke arvauskeskuksesta kipeään olkapäähän.
Oma ongelmani on se, että mielialalääkkeitä jaellaan tänä päivänä kaikille kuin karkkia. Melkein mihin tahansa vaivaan saa masennuslääkkeen. Kaiken huippu oli kun yhdelle opiskelukaverilleni yritettiin antaa murtuneeseen käteen masennuslääkitys. Siis mitä. Myös monia ihan oikeita sairauksia ja vaivoja "hoidetaan" masennuslääkkeillä kun mitään ei tutkita ja kaikki laitetaan "masennuksen" tai "ahdistuksen" piikkiin, oli sitten kyse anemiasta, hypotyreoosista, hormonihäiriöstä, selkäkivusta tai infektiosta. Moni näistä aiheuttaa masennusta- mutta se masennus ei parane ennenkun alkusyy on selvitetty ja hoidettu taustalta pois. Myös elämän kriisien, surun, yksinäisyyden jne. medikalisaatio hirvityttää. On ihan luonnollista olla allapäin ja vetämätön esimerkiksi kun on juuri menettänyt läheisen.
Suomalaisista puoli miljoonaa syö masennuslääkkeitä. Se on aivan valtava määrä ihmisiä ja pakostikin laittaa miettimään, että jossain nyt menee pieleen.
En kiellä sinällään mitään sanomaasi, mutta haluan selvittää miksi laitoin samaan soppaan sekä mt-ongelmina pidetyt asiat, neurologisina pidetyt häiriöt, diagnoosit ja lääkkeet.
Mitään sen paremmin mt-ongelmia kuin neurologisia ongelmia ei ole todistettu aiheutuvan mistään häiriöstä. On vain arvailtu.
Näissä näkyvät myös trendit: ahdh:n ja muiden autisminkirjon häiriöitä, bipolaaria ja epävakaata on diagnosoitu samoin kriteerein trendeistä riippuen. Näistä epävakaa lasketaan kuuluvaksi mielenterveysongelmiin kun taas muiden syinä uskotaan olevan neurologinen poikkeavuus. Toki voidaan ajatella, että kyseessä voisi olla myös virhediagnoosit ja epävakaa voisi olla add tai kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivä.
Joka tapauksessa ei ole olemassa mitään pätevää mittaria diagnosoimaan mitään näistä.
Ymmärrän miksi erityisesti adhd:t ottavat tämän raskaaksi. Ymmärrän ja tiedän omakohtaisesti mitä on kun tiskikone ei tyhjennä itseään ja miten vaikeaa on pysyä aikatauluissa. Kun on kärsinyt tästä ikänsä on helpottavaa löytää syy miksi ei ole kuin muut, miksi ei koe pärjäävänsä yhtä hyvin.
Mutta haluatteko te lapsillenne samaa? Kokemuksen kelpaamattomuudesta mikäli ei täytä kaikkia ulkoa annettuja kriteerejä, että on tarpeeksi hyvä vain vahvasti lääkittynä ja kilttinä? Että ei ole kuten muut?
Kun on muitakin keinoja. Adhd:t niin lapset kuin aikuiset hyötyvät hyvästä itsetunnosta, vahvuuksiensa löytämisestä jne. Tämä koskee tietysti aivan kaikkia muitakin. Koulumaailma on helposti muokattavissa paremmaksi ympäristöksi kaikille, ei vain adhd:ille kun vain jaksetaan nähdä vähän vaivaa.
Lääkkeet ovat helppo pikaratkaisu vaivaan, joka on oikeastaan yritys sopeutua entistä ahtaimmaksi muuttuneisiin normeihin kuin sairauden hoitoa. Lääkitys ei ole tässäkään mitenkään millään mittapuulla harmiton.
Samoin kuin masennuksen myös neurologisten häiriöiden diagnosointikriteerit ovat laventuneet ja koskevat yhä useampia. Ei siis niin, että tunnistaminen olisi varsinaisesti lisääntynyt.
Alue: Aihe vapaa
Uskomatonta että hörhön ketju saa olla palstalla.