Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Uskooko joku vielä oikeasti mt-lääkkeiden tehoon?
29.10.2019 |
Sairauksia ei tunnisteta aiempaa paremmin, Ihmiset ovat sairaampia kun diagnoosit ovat niin laveita, että jokaisella on masennus, ahdistus, adhd ja autismi.
3vuotiaalle aloitetaan stimulanttilääkitys adhd:hen, 6vuotiaana lääkitys ahditukseen ja 10vuotiaana masennukseen.
Ja jos ei lapsuudessa ole vielä saanut psyykelääkkeitä, voit hakea ne aikuisena unettomuuteen. Tai päänsärkyyn. Tai ikävään puolisoon. Väsymykseen.
Juttu on siinä, että lääkkeet EIVÄT auta. Ne eivät auttaneet sinua tai naapuriasi vaikka uskoisit mitä. Ainuttakaan laadullisesti pätevää tutkimusta ei tästä ole.
Adhd-lääkkeet ehkä auttoivat sinua ja lapsesi opettajaa, mutta eivät lastasi.
Mt-lääkkeiden pahin puoli ei ole se, että ne eivät toimi. Pahinta on se, että ne sairastuttavat ehkä loppuiäksi. Ummetusta, seksiongelmia, tik-liikkeitä, psykkoseja, kroonista masennusta ja unettomuutta.
Ahdistaako? Saitko lääkkeet, jotka auttoivat? Otatko niitä nyt säännöllisesti? Musitatko miltä ahdistus tuntui ennen lääkityksen aloittamista?
Kärsitkö keskittymisongelmista? Auttoiko lääkitys? Pystytkö nyt toimimaan samalla tavalla kuin ennen lääkityksen kokeilua ilman sitä?
Miten unettomus?
Muistatko aikaa, jolloin käytöksesi oli normaalia?
Lääkitsetkö itseasiassa vain vieroitusoireita?
Kommentit (121)
Kerrohan , ap.. miten "sattumalta" adhd-lääkityksen jälkeen lapsi pystyi elämänsä ensimmäistä kertaa katsomaan kokonaisen elokuvan läpi? Pystyi viimein istumaan luokassa paikallaan ja tekemään kotona läksyt ilman herpaantumista? Tyttö on edelleen iloinen ja eloisa, ei mikään turtunut zombi.
Ja meillä meni 2 vuotta diagnooson & lääkityksen saamiseen, ei sitä määrätä noin vain!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaaha. Kyllä minua ahdisti ennen lääkitystä, ja kyllä, tosiaankin muistan miltä se tuntui! Jouduin kolmesti osastohoitoon ahdistuksen takia, jota lääkäri kuvaili "psykoosin rajoilla olevaksi". Sitten aloitettiin se kamala, hirveä mt-lääkitys ja kappas: ahdistus vaimeni noin 90% ja sain taas elämästä kiinni. Itselläni ahdistus on traumaperäistä, ja olen käynyt terapiassakin. Mutta kun niitä varhaislapsuudessa tapahtuneita juttuja ei muista tai kaikkea edes tiedä, miten käsittelet niitä? Aivan, et oikein mitenkään.
En vaihtaisi lääkitystäni pois. Jouduin kerran olemaan ilman lääkkeitä akuutin rahapulan takia ja meinasin vahingoittaa itseäni sen jälkeen kun se vanha tuttu ahdistus palasi ihan yhtä voimakkaana kuin ennen lääkitystä. Never again.
Olisi mielenkiintoista tietää kaikkien teidän vastaajien lääketausta
Ahdistaako? Ei.
Saitko lääkkeet, jotka auttoivat? Kyllä.
Otatko niitä nyt säännöllisesti? En.
Musitatko miltä ahdistus tuntui ennen lääkityksen aloittamista? Muistan.
Kärsitkö keskittymisongelmista? En tällähetkellä enempää kuin kukaan muukaan kahden pienen kotiäiti.
Auttoiko lääkitys? Auttoi.
Pystytkö nyt toimimaan samalla tavalla kuin ennen lääkityksen kokeilua ilman sitä? Jos kysymyksellä tarkoitetaan olenko nyt samanlainen kuin ennen sairastumista niin en.
Miten unettomus? Ei niin paha kuin ennen lääkkeitä mutta lasten kanssa valvominen on vaikeuttanut nukkumista.
Muistatko aikaa, jolloin käytöksesi oli normaalia? Normaalia? Aina käytökseni on ollut ns. normaalia, reagoin ihan normaalisti sairauksiinikin.
Lääkitsetkö itseasiassa vain vieroitusoireita? En, tällä hetkellä en syö säännöllisesti mitään lääkkeitä.
MIehelläni on psykoottinen masennus, haluatko aloittaja ottaa miehen sinne luoksesi jos jättää lääkkeet pois, minä en nimittäin silloin uskalla olla hänen kanssaan samassa tilassa, kun huutaa harhoilleen ja säpsähtelee. Kuulee ihmisiä puhumassa parvekkeella ja vaatekaapissa. Herää yöllä kovaan musiikkiin jota minä en kuullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä joku kysyi että mites psykoosi ja skitsofrenia, että eiks niihin pidä popsia pillereitä? Keroputaalla noita on hoidettu pelkällä psykoterapialla jo vuosikymmeniä hyvin tuloksin. Eli voidaan jopa kyseenalaistaa, ovatko nämä ja muutkaan mielenterveyden ongelmat mitään oikeita sairauksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä popsin lääkkeeni kiltisti, koska niitä ilman olen psykoosissa. Se voi olla, että mä vain koen todellisuuden eri tavalla kuin muut, mutta koska se johtaa tahdonvastaiseen hoitoon, niin sitäpä välttelen. Mut ei noi vainoharhat kivoja ole muutenkaan. Elämä tuntuu elämisen arvoiselta, kun on oikea lääkitys. Mitä haittoihin tulee, niin niitä nyt on, mutta mieluummin lyhyt ja hyvä elämä, kuin pitkä ja ahdistava.
Vakavan psykoosin synnystä tai lääkityksen tarpeellisuudesta siihen, en uskalla vielä näillä tiedoilla lähteä kiistelemään.
Näillä "tiedoilla". Tirsk.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Enkä lähde vielä täysin kumoamaan...
Miten kehtaat jatkaa egotrippiäsi vakavalla asialla?
Vierailija kirjoitti:
Oliko ap:lla joku ratkaisu niihin ongelmiin mitä nyt hoidetaan lääkkeillä? Jos ei niin ap tuhlasi kaikkien aikaa taas kerran.
Oliko tähän jo vastattu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja tilalle voimahaleja, yksisarvishoitoja, enkeliterapiaa ja homeopatiaa, vai?
Se mitä ehdotan on parempaa politiikkaa, joustavuutta koulu- ja työelämään.
Yhteisöllisyyden lisäämistä, käytännön(!) avun tarjoamista hankaliin elämäntilanteisiin.
Nyt meillä lääkitään paskasta pomosta, kiinnostamattomuudesta ensimmäisen asteen yhtälöihin tai kielioppiin, lastenhoito avun ja rahan puuttesta.
Kun laskee lääkkeiden aiheuttamat haitat, niin yksisarvis- ja enkelihoidotkin alkavat tuntua eettisesti varteenotetavimmilta vaihtoehdoilta . Käsitys siitä, että pilleri voisi korjata olosuhteet elää kuitenkin vahvana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tilalle voimahaleja, yksisarvishoitoja, enkeliterapiaa ja homeopatiaa, vai?
Se mitä ehdotan on parempaa politiikkaa, joustavuutta koulu- ja työelämään.
Yhteisöllisyyden lisäämistä, käytännön(!) avun tarjoamista hankaliin elämäntilanteisiin.
Nyt meillä lääkitään paskasta pomosta, kiinnostamattomuudesta ensimmäisen asteen yhtälöihin tai kielioppiin, lastenhoito avun ja rahan puuttesta.
Kun laskee lääkkeiden aiheuttamat haitat, niin yksisarvis- ja enkelihoidotkin alkavat tuntua eettisesti varteenotetavimmilta vaihtoehdoilta . Käsitys siitä, että pilleri voisi korjata olosuhteet elää kuitenkin vahvana.
"Parempaa politiikkaa" - voisiko kukaan, edes kaikkein pahin populisti, olla epämääräisempi? Lässytyksesi on yhtä naiivia kuin enkelihoitajilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, minä aikuisena ihmisenä päätän itse otanko lääkäreiden tarjoamat lääkkeet vastaan vai en. Koska en ole holhouksen alainen tai pakkohoidossa, minä päätän. Tietyt lääkkeet olen päättänyt ottaa vastaan, mitään vieroitusoireita ei ole koskaan tullut vaikka taukojakin on ollut. Kiitos huolenpidosta, mutta nämä ovat minun päätöksiäni.
Aikuisena ihmisenä saat toki tehdä kuten parhaaksi näet. En kiellä myöskään juomasta elohopeavettä tai käymästä enkeliterapiassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tilalle voimahaleja, yksisarvishoitoja, enkeliterapiaa ja homeopatiaa, vai?
Se mitä ehdotan on parempaa politiikkaa, joustavuutta koulu- ja työelämään.
Yhteisöllisyyden lisäämistä, käytännön(!) avun tarjoamista hankaliin elämäntilanteisiin.
Nyt meillä lääkitään paskasta pomosta, kiinnostamattomuudesta ensimmäisen asteen yhtälöihin tai kielioppiin, lastenhoito avun ja rahan puuttesta.
Kun laskee lääkkeiden aiheuttamat haitat, niin yksisarvis- ja enkelihoidotkin alkavat tuntua eettisesti varteenotetavimmilta vaihtoehdoilta . Käsitys siitä, että pilleri voisi korjata olosuhteet elää kuitenkin vahvana.
Olet mt-asioiden mies29+1. Aina yhtä tärkeilevä ja aina yhtä pihalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahdistaako? Kyllä.
Saitko lääkkeet, jotka auttoivat? En.
Otatko niitä nyt säännöllisesti? Kyllä.
Muistatko miltä ahdistus tuntui ennen lääkityksen aloittamista? Lievemmältä.
Kärsitkö keskittymisongelmista? Kyllä.
Auttoiko lääkitys? Ei.
Pystytkö nyt toimimaan samalla tavalla kuin ennen lääkityksen kokeilua ilman sitä? En.
Miten unettomus? Ei ole parantunut.
Muistatko aikaa, jolloin käytöksesi oli normaalia? Normaalia? En.
Lääkitsetkö itseasiassa vain vieroitusoireita? En.
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaako? Ei.
Saitko lääkkeet, jotka auttoivat? Kyllä.
Otatko niitä nyt säännöllisesti? En.
Musitatko miltä ahdistus tuntui ennen lääkityksen aloittamista? Muistan.
Kärsitkö keskittymisongelmista? En tällähetkellä enempää kuin kukaan muukaan kahden pienen kotiäiti.
Auttoiko lääkitys? Auttoi.
Pystytkö nyt toimimaan samalla tavalla kuin ennen lääkityksen kokeilua ilman sitä? Jos kysymyksellä tarkoitetaan olenko nyt samanlainen kuin ennen sairastumista niin en.
Miten unettomus? Ei niin paha kuin ennen lääkkeitä mutta lasten kanssa valvominen on vaikeuttanut nukkumista.
Muistatko aikaa, jolloin käytöksesi oli normaalia? Normaalia? Aina käytökseni on ollut ns. normaalia, reagoin ihan normaalisti sairauksiinikin.
Lääkitsetkö itseasiassa vain vieroitusoireita? En, tällä hetkellä en syö säännöllisesti mitään lääkkeitä.
Mikä sun ongelma on? Vaikuttaa ettei sitä ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ON monia joilla mt-lääkkeet ei toimi, vaan tulee esim. enemmän haittavaikutuksia kuin vastetta.
On yleinen harhaluulo, että mt-lääke parantaisi: se korkeintaan hoitaa, ei paranna itsessään.
Kun sanotaan että lääke toimii, se tarkoittaa, että potilas saa joko tilaisuuden tukahduttaa traumansa ilmenemisen - mikä voi monessa tapauksessa olla realistisin keino - tai tilaisuuden lievittää oloaan sen verran, että muutosprosessi voi käynnistyä.
Ts. lääke toimii oireisiin, ei suoranaisesti niiden aiheuttajaan.
Siksi on erittäin arveluttavaa, että hoitoon pääsyn ehdoksi asetetaan mt-lääkkeet myös silloin, kun potilas ei niitä itse kaipaa: turruttamaan tunteita, joihin olisi nimenomaan oltava hyvässä kontaktissa... ilman keinotekoisia vaikutuksia!
Lääkkeitä voisi tyrkyttää heille, joilka ei katsota olevan edellytyksiä kehittyä ihmisinä.
Mikä sun lääketaustasi on?
Ap:sta tule mieleen palstalegenda Kaaosmaagikko. Samalla intohimolla tykiteltyä sekopäistä fuulaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaako? Ei.
Saitko lääkkeet, jotka auttoivat? Kyllä.
Otatko niitä nyt säännöllisesti? En.
Musitatko miltä ahdistus tuntui ennen lääkityksen aloittamista? Muistan.
Kärsitkö keskittymisongelmista? En tällähetkellä enempää kuin kukaan muukaan kahden pienen kotiäiti.
Auttoiko lääkitys? Auttoi.
Pystytkö nyt toimimaan samalla tavalla kuin ennen lääkityksen kokeilua ilman sitä? Jos kysymyksellä tarkoitetaan olenko nyt samanlainen kuin ennen sairastumista niin en.
Miten unettomus? Ei niin paha kuin ennen lääkkeitä mutta lasten kanssa valvominen on vaikeuttanut nukkumista.
Muistatko aikaa, jolloin käytöksesi oli normaalia? Normaalia? Aina käytökseni on ollut ns. normaalia, reagoin ihan normaalisti sairauksiinikin.
Lääkitsetkö itseasiassa vain vieroitusoireita? En, tällä hetkellä en syö säännöllisesti mitään lääkkeitä.
Mikä sun ongelma on? Vaikuttaa ettei sitä ole.
Ei mulla olekaan mitään ongelmaa enää :)
Aikoinaan oli ahdistuneisuutta paniikkikohtauksilla höystettynä, keskivaikea depressio ja unettomuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ON monia joilla mt-lääkkeet ei toimi, vaan tulee esim. enemmän haittavaikutuksia kuin vastetta.
On yleinen harhaluulo, että mt-lääke parantaisi: se korkeintaan hoitaa, ei paranna itsessään.
Kun sanotaan että lääke toimii, se tarkoittaa, että potilas saa joko tilaisuuden tukahduttaa traumansa ilmenemisen - mikä voi monessa tapauksessa olla realistisin keino - tai tilaisuuden lievittää oloaan sen verran, että muutosprosessi voi käynnistyä.
Ts. lääke toimii oireisiin, ei suoranaisesti niiden aiheuttajaan.
Siksi on erittäin arveluttavaa, että hoitoon pääsyn ehdoksi asetetaan mt-lääkkeet myös silloin, kun potilas ei niitä itse kaipaa: turruttamaan tunteita, joihin olisi nimenomaan oltava hyvässä kontaktissa... ilman keinotekoisia vaikutuksia!
Lääkkeitä voisi tyrkyttää heille, joilka ei katsota olevan edellytyksiä kehittyä ihmisinä.
Se että lääke toimii, tarkoittaa myös sitä että sitä ylipäänsä pystyy syömään.
Alue: Aihe vapaa
On yleinen harhaluulo, että mt-lääke parantaisi: se korkeintaan hoitaa, ei paranna itsessään.
Kun sanotaan että lääke toimii, se tarkoittaa, että potilas saa joko tilaisuuden tukahduttaa traumansa ilmenemisen - mikä voi monessa tapauksessa olla realistisin keino - tai tilaisuuden lievittää oloaan sen verran, että muutosprosessi voi käynnistyä.
Ts. lääke toimii oireisiin, ei suoranaisesti niiden aiheuttajaan.
Siksi on erittäin arveluttavaa, että hoitoon pääsyn ehdoksi asetetaan mt-lääkkeet myös silloin, kun potilas ei niitä itse kaipaa: turruttamaan tunteita, joihin olisi nimenomaan oltava hyvässä kontaktissa... ilman keinotekoisia vaikutuksia!
Lääkkeitä voisi tyrkyttää heille, joilka ei katsota olevan edellytyksiä kehittyä ihmisinä.