Lue keskustelun säännöt.
Jos ei tahdo avioehtoa, ei rakasta?
29.10.2019 |
Miesystäväni on lähtökohtaisesti varakas ja lisäksi hänellä on hyväpalkkainen työ. Minä olen pienipalkkainen hoitaja tavallisesta duunariperheestä.
Mies tahtoo tiukan avioehdon. Kun kyseenalaistin sen, mies kehotti miettimään, rakastanko oikeasti häntä vai hänen omaisuuttaan.
Kyllä minä miestä rakastan oikein kovasti, mutta silti tämä tuntuu jostain syystä hankalalta.
Ehkä en rakasta sittenkään. Ehkä olen 10 yhteisen vuoden aikana mennyt itsekin sekaisin siitä, olenko kiintynyt mieheen vai omaisuuteen.
Onko kohtalotovereita? Pitäisikö sittenkin jättää häät pitämättä? Kutsujakaan ei ole vielä lähetetty.
Kommentit (110)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis millaisen avioehdon?
Minulta rajattaisiin pois kaikki olemassa oleva omaisuus ja lisäksi sijoitusomaisuus, joka miehelle kertyy avioliiton aikana.
Mies siis sitoutuisi osallistumaan yhteisen arjen maksamiseen tasaveroisesti, mutta kaiken muun tahtoisi pitää itsellään.
Miksi sinulla pitäisi olla oikeus hänen olemassa olevaan omaisuuteensa ja sijoitusomaisuuteen?
Eihän minulla tarvitse, mutta mietin vain, että rakastanko miestä sittenkään. Ehkä olen kiintynyt omakotitaloon, kauniiseen mökkiin ja lomamatkoihin ja jotenkin ruvennut laskelmoimaan, että miehen naimalla saan tietyn elintason. Jos siitä täytyy palata takaisin ahtaaseen vuokraluukkuun, se on kieltämättä kova kolaus.
Toinen asia on sitten se, että tämä on minulle myös tunnepuolen asia. En pääse irti ajatuksesta, että avioehdolla valmistellaan ero. Sitä vartenhan se kai yleensä laaditaan.
Ehto laaditaan eroa varten, mutta ero tulee jos on tullakseen oli ehto tai ei. Ihan sama kuin turvavyön kiinnitys: et kiinnitä sitä koska varmasti joudut onnettomuuteen vaan sen varalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sijoituskohta on kohtuuton jos sinä tulet jakamaan nyt miehen nykyisiä kuluja niin, että hänellä on jatkossa enemmän rahaa sijoittamiseen, kun taas sinä käytät pienen palkkasi kokonaan palkkatasoasi kalliimman yhteiselämänne rahoittamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Jos tahtoo avioehdon ei luota, saati sitten rakasta.
Ihmisen kannattaa etsiä puolisokseen ihminen, jolla on samanlainen arvomaailma ja sama mielipide tästä(kin) asiasta. Niin itse tein eli valitsin puolison, jolle avioehto olisi yhtä itsestäänselvyys kuin minullekin, jos menisimme naimisiin. Samoin erilliset rahat kuten nyt avoliitossakin.
Meidän yhdessäolomme kun perustuu vain ja ainoastaan rakkauteen, ei taloudelliseen hyötymiseen.
Paras hoitaa paperiasiat kunnolla jo etukäteen, niin välttyy riidoilta ja ongelmilta. Pahimmassa tapauksessa asioista riidellään oikeudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis millaisen avioehdon?
Minulta rajattaisiin pois kaikki olemassa oleva omaisuus ja lisäksi sijoitusomaisuus, joka miehelle kertyy avioliiton aikana.
Mies siis sitoutuisi osallistumaan yhteisen arjen maksamiseen tasaveroisesti, mutta kaiken muun tahtoisi pitää itsellään.
Miksi sinulla pitäisi olla oikeus hänen olemassa olevaan omaisuuteensa ja sijoitusomaisuuteen?
Eihän minulla tarvitse, mutta mietin vain, että rakastanko miestä sittenkään. Ehkä olen kiintynyt omakotitaloon, kauniiseen mökkiin ja lomamatkoihin ja jotenkin ruvennut laskelmoimaan, että miehen naimalla saan tietyn elintason. Jos siitä täytyy palata takaisin ahtaaseen vuokraluukkuun, se on kieltämättä kova kolaus.
Toinen asia on sitten se, että tämä on minulle myös tunnepuolen asia. En pääse irti ajatuksesta, että avioehdolla valmistellaan ero. Sitä vartenhan se kai yleensä laaditaan.
Ehto laaditaan eroa varten, mutta ero tulee jos on tullakseen oli ehto tai ei. Ihan sama kuin turvavyön kiinnitys: et kiinnitä sitä koska varmasti joudut onnettomuuteen vaan sen varalta.
Kuten totesin, tämä on minulle myös tunnepuolen asia. Minun on vaikea kokea liitto romanttiseksi ja aidoksi rakkaudeksi, kun ensin paperilla valmistaudutaan tulevaan eroon.
Mikä tämä liiton idea sitten loppujen lopuksi edes on? Eikö olisi ihan sama jatkaa avoliitossa? Jos ei, niin miksi ei? Kun minusta avioehdolla viedään avioliitosta juuri sitä ikuisen sitoutumisen ja kaiken jakamisen ideaa, jota avoliitossa ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis millaisen avioehdon?
Minulta rajattaisiin pois kaikki olemassa oleva omaisuus ja lisäksi sijoitusomaisuus, joka miehelle kertyy avioliiton aikana.
Mies siis sitoutuisi osallistumaan yhteisen arjen maksamiseen tasaveroisesti, mutta kaiken muun tahtoisi pitää itsellään.
Jos teillä on tarkoitus hankkia lapsia, niin avioehtoon pitää kirjoittaa, että mies tekee tismalleen puolet lasten- ja kodinhoidosta. Mies ei voi laistaa velvollisuuksistaan töihin vedoten, muuten hänen varallisuuden kasvu tehdään sinun kustannuksella. Luultavasti saat tehdä kaiken yksin, kun mies käyttää aikansa varallisuutensa lisäämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Sijoituskohta on kohtuuton jos sinä tulet jakamaan nyt miehen nykyisiä kuluja niin, että hänellä on jatkossa enemmän rahaa sijoittamiseen, kun taas sinä käytät pienen palkkasi kokonaan palkkatasoasi kalliimman yhteiselämänne rahoittamiseen.
Niin, toisaalta miehelläni on takanaan pitkät opinnot ja valtavasti tulotason nostamiseksi tehtyä työtä. Minä olin koulussa sellainen tasainen tekijä ilman kunnianhimoa.
Kun on tulotasonsa valinnut, miksi puolison pitäisi sitä nostaa? Tämä on miehen näkemys, joka sinänsä on looginen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisikö tehdä molemminpuolinen avioehto. Jos voitat Eurojackpotin, niin miehellä ei ole oikeutta sinun omaisuuteesi?
Avioehto hyvä asia, jos rakastat ap nimenomaan ehdoitta miestäsi olet valmis avioehtoon. Ollaan mieheni kanssa sovittu että avioehto tehdään vaikkei varakkaita olla. Eikä siihen kummempia tarvitse rustata, esim. meillä riittää se että kumppanin mahdolliset velat eivät ole puoliksi yhteisiä jos ero tulisi (miehelläni luottotiedot mennyt)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis millaisen avioehdon?
Minulta rajattaisiin pois kaikki olemassa oleva omaisuus ja lisäksi sijoitusomaisuus, joka miehelle kertyy avioliiton aikana.
Mies siis sitoutuisi osallistumaan yhteisen arjen maksamiseen tasaveroisesti, mutta kaiken muun tahtoisi pitää itsellään.
Miksi sinulla pitäisi olla oikeus hänen olemassa olevaan omaisuuteensa ja sijoitusomaisuuteen?
Eihän minulla tarvitse, mutta mietin vain, että rakastanko miestä sittenkään. Ehkä olen kiintynyt omakotitaloon, kauniiseen mökkiin ja lomamatkoihin ja jotenkin ruvennut laskelmoimaan, että miehen naimalla saan tietyn elintason. Jos siitä täytyy palata takaisin ahtaaseen vuokraluukkuun, se on kieltämättä kova kolaus.
Toinen asia on sitten se, että tämä on minulle myös tunnepuolen asia. En pääse irti ajatuksesta, että avioehdolla valmistellaan ero. Sitä vartenhan se kai yleensä laaditaan.
Ehto laaditaan eroa varten, mutta ero tulee jos on tullakseen oli ehto tai ei. Ihan sama kuin turvavyön kiinnitys: et kiinnitä sitä koska varmasti joudut onnettomuuteen vaan sen varalta.
Kuten totesin, tämä on minulle myös tunnepuolen asia. Minun on vaikea kokea liitto romanttiseksi ja aidoksi rakkaudeksi, kun ensin paperilla valmistaudutaan tulevaan eroon.
Mikä tämä liiton idea sitten loppujen lopuksi edes on? Eikö olisi ihan sama jatkaa avoliitossa? Jos ei, niin miksi ei? Kun minusta avioehdolla viedään avioliitosta juuri sitä ikuisen sitoutumisen ja kaiken jakamisen ideaa, jota avoliitossa ei ole.
No kyllä sinusta tulee golddigger vaikutelma. Älkää mennä naimisiin.
Haluaako mies siis naimisiin pitkän avoilun jälkeen? Kun nykyään avoerossakin voi joutua maksamaan ositusta, niin vois ajatella, että mies yrittää nyt saada aikaan sen poistumisen. Konsultoisin lakimiestä kaikista vaikutuksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis millaisen avioehdon?
Minulta rajattaisiin pois kaikki olemassa oleva omaisuus ja lisäksi sijoitusomaisuus, joka miehelle kertyy avioliiton aikana.
Mies siis sitoutuisi osallistumaan yhteisen arjen maksamiseen tasaveroisesti, mutta kaiken muun tahtoisi pitää itsellään.
Jos teillä on tarkoitus hankkia lapsia, niin avioehtoon pitää kirjoittaa, että mies tekee tismalleen puolet lasten- ja kodinhoidosta. Mies ei voi laistaa velvollisuuksistaan töihin vedoten, muuten hänen varallisuuden kasvu tehdään sinun kustannuksella. Luultavasti saat tehdä kaiken yksin, kun mies käyttää aikansa varallisuutensa lisäämiseen.
Enpä usko, että ap antaisi miehen jäädä kotiin hoitamaan lapsia, vaikka tämä itse sitä ehdottaisi.
Tuon voisi aivan yhtä hyvin ajatella toisin päin ja voisit kysyä mieheltäsi eikö hän rakasta sinua kun luulee sinun olevan vain rahojen perässä? Eikö rakasta sinua ja usko teidän rakkauteen ja yhteiseen tulevaisuuteen? Jos ei mies muuta tapaa keksi asiasta keskustella kuin lapsellinen syyllistäminen niin miettisin kyllä haluaisinko tuollaisen miehen kanssa naimisiin. Aviehdossa ei mitään ongelmaa ja jos sellaisen koette teidän parisuhteessa hyväksi niin siitä vaan mutta muilla keinoilla pitää aikuisen pystyä asiasta keskustelemaan ja oma kantansa ilmaisemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis millaisen avioehdon?
Minulta rajattaisiin pois kaikki olemassa oleva omaisuus ja lisäksi sijoitusomaisuus, joka miehelle kertyy avioliiton aikana.
Mies siis sitoutuisi osallistumaan yhteisen arjen maksamiseen tasaveroisesti, mutta kaiken muun tahtoisi pitää itsellään.
Turha rutista ! Juuri noin se kuulukin mennä, silloin kun se menee oikein. Jos sinä haluat sijoitus omaisuutta, sinä menet töihin ja tienaat, sen jälkeen sijoitat ITSE omat omaisuutesi.
Vierailija kirjoitti:
Avioehto hyvä asia, jos rakastat ap nimenomaan ehdoitta miestäsi olet valmis avioehtoon.
En vain voi mitään tunteelle, että avioehto vie idean avioliiton ideasta, johon kuuluu ihan kaiken jakaminen ja täydellinen luottamus ja avoimuus.
Voin minä avoliitossa jatkaa, ei siinä mitään. Mutta jos avioliiton solmimisesta katoavat tunnesyyt, niin miksi sitten edes mennä naimisiin? Voimmehan elää yhdessä tässä nykyisessä liitossa sen minkä se kestää.
Vierailija kirjoitti:
Tuon voisi aivan yhtä hyvin ajatella toisin päin ja voisit kysyä mieheltäsi eikö hän rakasta sinua kun luulee sinun olevan vain rahojen perässä? Eikö rakasta sinua ja usko teidän rakkauteen ja yhteiseen tulevaisuuteen? Jos ei mies muuta tapaa keksi asiasta keskustella kuin lapsellinen syyllistäminen niin miettisin kyllä haluaisinko tuollaisen miehen kanssa naimisiin. Aviehdossa ei mitään ongelmaa ja jos sellaisen koette teidän parisuhteessa hyväksi niin siitä vaan mutta muilla keinoilla pitää aikuisen pystyä asiasta keskustelemaan ja oma kantansa ilmaisemaan.
Juurihan tuo, että mies ehdotti ja ap kieltäytyi avioehdosta kertoo miehelle juuri sen minkä hän olettikin eli että ap tosiaan ON niiden rahojen perässä.
Vierailija kirjoitti:
Jos tahtoo avioehdon ei luota, saati sitten rakasta.
No minä ehdottomasti halusin avioehdon, koska ei ollut mitään mielenkiintoa miehen ennen avioliittoamme hankkimaansa ja saamaansa omaisuuteen. Minulle vaan täysin itsestään selvä asia, että näin tehdään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioehto hyvä asia, jos rakastat ap nimenomaan ehdoitta miestäsi olet valmis avioehtoon.
En vain voi mitään tunteelle, että avioehto vie idean avioliiton ideasta, johon kuuluu ihan kaiken jakaminen ja täydellinen luottamus ja avoimuus.
Voin minä avoliitossa jatkaa, ei siinä mitään. Mutta jos avioliiton solmimisesta katoavat tunnesyyt, niin miksi sitten edes mennä naimisiin? Voimmehan elää yhdessä tässä nykyisessä liitossa sen minkä se kestää.
No kyllä minä olen mennyt ihan rakkaudesta naimisiin, enkä sen vuoksi, että kaikki jaetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis millaisen avioehdon?
Minulta rajattaisiin pois kaikki olemassa oleva omaisuus ja lisäksi sijoitusomaisuus, joka miehelle kertyy avioliiton aikana.
Mies siis sitoutuisi osallistumaan yhteisen arjen maksamiseen tasaveroisesti, mutta kaiken muun tahtoisi pitää itsellään.
Mitä tarkoittaa tasaveroisesti? Kumpikin maksaa puolet kuluista, mutta asutte ja syötte ja lomailette niin kalliisti kuin mies tahtoo?
Ei siihen ole mahdollisuutta, mutta jotakuinkin niin, että minun tilini on kuun lopussa tyhjä. Suunnilleen niin se on tähänkin saakka mennyt. Asumme siis nyt avoliitossa.
Elintaso määrittyy niin, ettei minulla jää mitään säästöön.
Näin näissä hyväksikäyttösuhteissa tuppaa käymään. Mitä kuvittelet että tulevaisuudessa tapahtuu? Minulla on kristallipallo...
Ei siihen ole mahdollisuutta, mutta jotakuinkin niin, että minun tilini on kuun lopussa tyhjä. Suunnilleen niin se on tähänkin saakka mennyt. Asumme siis nyt avoliitossa.
Elintaso määrittyy niin, ettei minulla jää mitään säästöön.