Lue keskustelun säännöt.
Jos ei tahdo avioehtoa, ei rakasta?
29.10.2019 |
Miesystäväni on lähtökohtaisesti varakas ja lisäksi hänellä on hyväpalkkainen työ. Minä olen pienipalkkainen hoitaja tavallisesta duunariperheestä.
Mies tahtoo tiukan avioehdon. Kun kyseenalaistin sen, mies kehotti miettimään, rakastanko oikeasti häntä vai hänen omaisuuttaan.
Kyllä minä miestä rakastan oikein kovasti, mutta silti tämä tuntuu jostain syystä hankalalta.
Ehkä en rakasta sittenkään. Ehkä olen 10 yhteisen vuoden aikana mennyt itsekin sekaisin siitä, olenko kiintynyt mieheen vai omaisuuteen.
Onko kohtalotovereita? Pitäisikö sittenkin jättää häät pitämättä? Kutsujakaan ei ole vielä lähetetty.
Kommentit (110)
Olisi helpompi ottaa itsensä kanssa saman varakkuusasteen omaava puoliso, niin vältyttäisiin näiltä ongelmilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voit rakastaa miestä ilman avioliittoakin.
Jos avioehto, ei naimisiin. Jos ei avioehtoa, naimisiin. Helppoa. Tulevat perinnöt ja muun hölynpölyn voi vanhemmat hoitaa testamenteilla.
Vierailija kirjoitti:
Siis millaisen avioehdon?
Minulta rajattaisiin pois kaikki olemassa oleva omaisuus ja lisäksi sijoitusomaisuus, joka miehelle kertyy avioliiton aikana.
Mies siis sitoutuisi osallistumaan yhteisen arjen maksamiseen tasaveroisesti, mutta kaiken muun tahtoisi pitää itsellään.
Minä en menisi naimisiin ilman avioehtoa, koska haluan pitää rahat ja rakkauden erillään. Avopuolisoni on meillä se, jolla on paljon enemmän omaisuutta. En ikinä haluaisi hänen joutuvan miettimään, liittyykö se haluuni olla hänen kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä miksi avioehtoa ei tekisi.
Eroa varten se avioehto on. Mieti siis tarkkaan rakastaako mies enemmän omaisuutta vai sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis millaisen avioehdon?
Minulta rajattaisiin pois kaikki olemassa oleva omaisuus ja lisäksi sijoitusomaisuus, joka miehelle kertyy avioliiton aikana.
Mies siis sitoutuisi osallistumaan yhteisen arjen maksamiseen tasaveroisesti, mutta kaiken muun tahtoisi pitää itsellään.
Miksi sinulla pitäisi olla oikeus hänen olemassa olevaan omaisuuteensa ja sijoitusomaisuuteen?
Ootte 10v ollu yhdessä ja mies haluaa nyt tiukan avioehdon? Onko teillä menny muutenkin huonosti viime aikoina ja avioliittoon meette kun ette keksi muutakaan keinoa pelastaa suhdetta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis millaisen avioehdon? Mulla ei olisi mitään ongelmaa sulkea pois miehen naimisiinmenohetkellä oleva omaisuus ja tulevat perinnöt, ja myös häneltä minun omaisuusteni ja tulevat perinnöt, mutta avioliiton aikana hankittu omaisuus on yhteistä, koska ollaan yhdessä.
Koska ollaan yhdessä? Miten se omaisuus on yhteistä kun ollaan yhdessä, en tajua? Kulut jaettava, tottakai. Mutta kai nyt kummankin itse tienaama omaisuus (jota toinen ei ole ollut mahdollistamassa) kuuluu tälle sen tienanneelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis millaisen avioehdon?
Minulta rajattaisiin pois kaikki olemassa oleva omaisuus ja lisäksi sijoitusomaisuus, joka miehelle kertyy avioliiton aikana.
Mies siis sitoutuisi osallistumaan yhteisen arjen maksamiseen tasaveroisesti, mutta kaiken muun tahtoisi pitää itsellään.
Miksi sinulla pitäisi olla oikeus hänen olemassa olevaan omaisuuteensa ja sijoitusomaisuuteen?
Eihän minulla tarvitse, mutta mietin vain, että rakastanko miestä sittenkään. Ehkä olen kiintynyt omakotitaloon, kauniiseen mökkiin ja lomamatkoihin ja jotenkin ruvennut laskelmoimaan, että miehen naimalla saan tietyn elintason. Jos siitä täytyy palata takaisin ahtaaseen vuokraluukkuun, se on kieltämättä kova kolaus.
Toinen asia on sitten se, että tämä on minulle myös tunnepuolen asia. En pääse irti ajatuksesta, että avioehdolla valmistellaan ero. Sitä vartenhan se kai yleensä laaditaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennenvanhaan puolisot osattiin valita paremmin järjellä. Miehesi ei olisi edes katsonut silloin sinuun päin. Nyt katsoo, koska on mahdollisuus avioehtoon.
Etsisit hyvä tyttö toisen miehen. Ei suvun rahoja sinun takia riskeerata. Jos nyt kuitenkin oikeasti miestä rakastat, niin kirjoitat kiltisti nimesi paperiin.
Oma tyttäreni aikoo ilmeisesti ottaa miehen, joka on perinyt sisarensa kanssa sukutilan. Tästä tilasta aikovat tehdä avioehdon, ettei sen omistus joudu sukuun kuulumattomalle. Minun mielestäni ajatus on hyvä. Olisi järjetöntä sotkeutua avioituessaan johonkin sukutilan omistussuhteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis millaisen avioehdon? Mulla ei olisi mitään ongelmaa sulkea pois miehen naimisiinmenohetkellä oleva omaisuus ja tulevat perinnöt, ja myös häneltä minun omaisuusteni ja tulevat perinnöt, mutta avioliiton aikana hankittu omaisuus on yhteistä, koska ollaan yhdessä.
Yhdessä hankitun omaisuuden voi laittaa molempien nimiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis millaisen avioehdon?
Minulta rajattaisiin pois kaikki olemassa oleva omaisuus ja lisäksi sijoitusomaisuus, joka miehelle kertyy avioliiton aikana.
Mies siis sitoutuisi osallistumaan yhteisen arjen maksamiseen tasaveroisesti, mutta kaiken muun tahtoisi pitää itsellään.
Mitä tarkoittaa tasaveroisesti? Kumpikin maksaa puolet kuluista, mutta asutte ja syötte ja lomailette niin kalliisti kuin mies tahtoo?
Avioehto pitäisi laittaa lakiin automaattiseksi. Eli pitäisi tehdä erikseen paperit, jos ehtoa EI halua. Loppuisi tällaiset jahkailut ja mutinat.
Avioehto on hyvä olla, jos avioliittoa solmiessa puolisoilla on selvästi eroava omaisuus. Helpottaa mahdollisen avioeron aikana asioiden selvittelyä huimasti. Sen sijaan suhtaudun vieroksuen ajatukseen, ertä avioliitossa olisi erilliset taloudet eli toinen voisi jemmailla palkkaansa suojaverhon taakse. Mitähän se tasavertainen arkeen osallistuminen olisi miehesi mielestä? 50/50 ei ainakaan ole tasavertainen ellei rikkaampi tyydy alhaisempaan elintasoon eli kaikki kulut mitoitetaan köyhemmän mukaan ja ylimääräinen menee sinne sijoituksiin eikä toisen puolison itsensä hemmotteluun ja elintason nostoon. Lisäksi jos toinen jää syystä tai toisesta yhteisestä päätöksestä kotiin, on mielestäni työssäkäyvä elatusvelvollinen myös välttämättömän yli. Useinhan järjestelyyn päädytään, kun toinen jää kotiin huolehtimaan yhteisestä perheestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis millaisen avioehdon?
Minulta rajattaisiin pois kaikki olemassa oleva omaisuus ja lisäksi sijoitusomaisuus, joka miehelle kertyy avioliiton aikana.
Mies siis sitoutuisi osallistumaan yhteisen arjen maksamiseen tasaveroisesti, mutta kaiken muun tahtoisi pitää itsellään.
Miksi sinulla pitäisi olla oikeus hänen olemassa olevaan omaisuuteensa ja sijoitusomaisuuteen?
Eihän minulla tarvitse, mutta mietin vain, että rakastanko miestä sittenkään. Ehkä olen kiintynyt omakotitaloon, kauniiseen mökkiin ja lomamatkoihin ja jotenkin ruvennut laskelmoimaan, että miehen naimalla saan tietyn elintason. Jos siitä täytyy palata takaisin ahtaaseen vuokraluukkuun, se on kieltämättä kova kolaus.
Toinen asia on sitten se, että tämä on minulle myös tunnepuolen asia. En pääse irti ajatuksesta, että avioehdolla valmistellaan ero. Sitä vartenhan se kai yleensä laaditaan.
Jokainen avioliitto päättyy eroon. Joko avioeroon tai puolison kuolemaan. Avioehto tehdään just sitä varten.
Jos tahtoo avioehdon ei luota, saati sitten rakasta.
Siis millaisen avioehdon? Mulla ei olisi mitään ongelmaa sulkea pois miehen naimisiinmenohetkellä oleva omaisuus ja tulevat perinnöt, ja myös häneltä minun omaisuusteni ja tulevat perinnöt, mutta avioliiton aikana hankittu omaisuus on yhteistä, koska ollaan yhdessä.