Lue keskustelun säännöt.
Olen 25-vuotias ja lapseni on 7-vuotias. Aiomme adoptoida toisen lapsen. Mitä haluaisit kysyä?
29.10.2019 |
Lapseni isä on 27-vuotias ja olemme olleet naimisissa myös 7v. Aloimme seurustelemaan ensimmäisen kerran kun olin 13v ja mieheni 15v, olimme noin vuoden verran yhdessä kunnes löysimme taas toisemme ollessani 16v ja siitä lähtien olemme pitäneet yhtä tähän päivään saakka.
Kommentit (130)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä jo rahat kasassa vai lainallako aiotte? Oletteko jo aloittaneet eli onko haastattelut tehty? Vaikutat hieman lapselliselta asian suhteen.
Ensikuussa on tarkoitus ottaa yhteyttä sosiaalitoimistoon ja aloittaa sitä kautta adoptioprosessi. Mutta adoptoimista olemme pohtineet jo 3v.
Okei eli prosessi ei ole alkanut vielä. Sen huomaa, koska kirjoitat asiasta aika naiivisti.
Adoptioneuvonnassa jono on noin vuoden pituinen, että neuvonta alkaa vasta aikaisintaan loppuvuodesta 2020.
Kannattaa tutustua odottaessa hiukan adoption perusteisiin eli tosiaan synnytyspelko tai pelastamisen halu eivät ole hyväksyttäviä perusteita adoptioon.Jono on ihan kuntakohtaista. Jossain voi olla kahden vuoden jono, jossain pääsee neuvontaan heti.
Missä kunnassa pääsee neuvontaan heti? Kiinnostaa.
Edelleen kiinnostaisi tämä kunta, missä pääsee suoraan neuvontaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä jo rahat kasassa vai lainallako aiotte? Oletteko jo aloittaneet eli onko haastattelut tehty? Vaikutat hieman lapselliselta asian suhteen.
Ensikuussa on tarkoitus ottaa yhteyttä sosiaalitoimistoon ja aloittaa sitä kautta adoptioprosessi. Mutta adoptoimista olemme pohtineet jo 3v.
Okei eli prosessi ei ole alkanut vielä. Sen huomaa, koska kirjoitat asiasta aika naiivisti.
Adoptioneuvonnassa jono on noin vuoden pituinen, että neuvonta alkaa vasta aikaisintaan loppuvuodesta 2020.
Kannattaa tutustua odottaessa hiukan adoption perusteisiin eli tosiaan synnytyspelko tai pelastamisen halu eivät ole hyväksyttäviä perusteita adoptioon.Jono on ihan kuntakohtaista. Jossain voi olla kahden vuoden jono, jossain pääsee neuvontaan heti.
Kunnat joutuvat yleensä ostamaan neuvonnan, koska sosiaalityöntekijällä pitää olla adoptiopätevyys. Neuvonnassa menee vuosi puolitoista.
Alle 25 v ei edes voi adoptoida eli aiemmin ette olisi voinut alottaakaan.
Monella kohdemaallaon vaatimuksia esim vanhempien koulutusta ja varallisuutta koskien. Oletteko jo säästäneet varat vai olenko teillä ennestään?
Sosioekonominen puoli selvitellään heti nimittäin.Ei ole mitään yleissääntöä. Osa kunnista ostaa, osa ei, osa sekä ostaa et ei osta.
Ja isoin osa varoista menee siihen hakumatkaan, eikä ap sinne ole lähdössä vielä vuosikausiin
No kunnista ostaa varmaan kaikki. Isoimmissa kaupungeissa on omia koulutettuja sosiaalityöntekijöitä. Talous pitää olla kunnossa, että ulkomailta saa lapsen, koska monet kohdemaat vaativat tietyn varallisuuden adoptiovanhemmilta. Eli ei vain hakumatka.
Juu ja tosiaan hakumatka on niin pitkän ajan päästä, että ehtii hyvin säästää.Jatkan vielä, siis sosiaalityöntekijät adoptiopätevyys pitää olla suoritettuna ja näitä ei tosiaan joka kunnassa ole.
No tosiasiassa niitä adoptiolapsista menee tuppukyliin kyllä tosi pieni osa.
Niin sen vuoksi kuntien on turha palkata adoptiopätevää sosiaalityöntekijää, kun koulutus menisi hukkaan. Halvemmaksi tulee ostaa palvelu suoraan interpedialta, jos joskus harvoin adoptioneuvontaa tarvitaan.
Kelasta saa osaan matkakustannuksista tukea, mutta kansainvälisen paperityön joutuu maksamaan itse. Ja todellakin jotkut maat vaativat vanhemmille jopa tietyn tason koulutuksen sekä varallisuuden.
Se Kv paperityö on satasia. Matkat monta tonnia.
Ja noita varallisuutta vaativia maita nyt ei ole montaa. Lähinnä Kiina. Ja sieltä tulee erittäin vähän lapsia.
Ainakin interpedialta pelkkä adoptiopalvelumaksu on vuodessa 400 euroa. Käänätyskustannukset asiakirjoihin, lääkärintodistukset jne jne. Helposti kertyy aikamoinen potti.
Nuo on kuitenkin satasia, ei tonneja. Se isoin osa budjetista menee matkoihin ja majoittumiseen siellä kohdemaassa.
T. Kahdesti adoptoinut
Paljonko teillä meni kahden kuluihin? Kauanko aikaa kului neuvonnan aloittamisesta lapsen kotiin tuloon?
Satasia noihin muihin kuluihin, tonneja matkoihin.
Ekan neuvonnan aloittamisesta soihen että saimme toisenkin lapsne kotiin meni viisi vuotta. Kuudessa vuodessa kaikki hoidettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä jo rahat kasassa vai lainallako aiotte? Oletteko jo aloittaneet eli onko haastattelut tehty? Vaikutat hieman lapselliselta asian suhteen.
Ensikuussa on tarkoitus ottaa yhteyttä sosiaalitoimistoon ja aloittaa sitä kautta adoptioprosessi. Mutta adoptoimista olemme pohtineet jo 3v.
Okei eli prosessi ei ole alkanut vielä. Sen huomaa, koska kirjoitat asiasta aika naiivisti.
Adoptioneuvonnassa jono on noin vuoden pituinen, että neuvonta alkaa vasta aikaisintaan loppuvuodesta 2020.
Kannattaa tutustua odottaessa hiukan adoption perusteisiin eli tosiaan synnytyspelko tai pelastamisen halu eivät ole hyväksyttäviä perusteita adoptioon.Jono on ihan kuntakohtaista. Jossain voi olla kahden vuoden jono, jossain pääsee neuvontaan heti.
Missä kunnassa pääsee neuvontaan heti? Kiinnostaa.
Edelleen kiinnostaisi tämä kunta, missä pääsee suoraan neuvontaan...
Sun tarttee varmaan soittaa Suomen kunnat läpi.
Ja tiedätkös että tilanteet myös elää. Me päästiin aikoinaan kahdessa kuukaudessa kotikaupungissamme neuvontaan. Sitten jono paisui 2,5 vuoteen. Nykyistä tilannetta en tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä jo rahat kasassa vai lainallako aiotte? Oletteko jo aloittaneet eli onko haastattelut tehty? Vaikutat hieman lapselliselta asian suhteen.
Ensikuussa on tarkoitus ottaa yhteyttä sosiaalitoimistoon ja aloittaa sitä kautta adoptioprosessi. Mutta adoptoimista olemme pohtineet jo 3v.
Okei eli prosessi ei ole alkanut vielä. Sen huomaa, koska kirjoitat asiasta aika naiivisti.
Adoptioneuvonnassa jono on noin vuoden pituinen, että neuvonta alkaa vasta aikaisintaan loppuvuodesta 2020.
Kannattaa tutustua odottaessa hiukan adoption perusteisiin eli tosiaan synnytyspelko tai pelastamisen halu eivät ole hyväksyttäviä perusteita adoptioon.Jono on ihan kuntakohtaista. Jossain voi olla kahden vuoden jono, jossain pääsee neuvontaan heti.
Kunnat joutuvat yleensä ostamaan neuvonnan, koska sosiaalityöntekijällä pitää olla adoptiopätevyys. Neuvonnassa menee vuosi puolitoista.
Alle 25 v ei edes voi adoptoida eli aiemmin ette olisi voinut alottaakaan.
Monella kohdemaallaon vaatimuksia esim vanhempien koulutusta ja varallisuutta koskien. Oletteko jo säästäneet varat vai olenko teillä ennestään?
Sosioekonominen puoli selvitellään heti nimittäin.Ei ole mitään yleissääntöä. Osa kunnista ostaa, osa ei, osa sekä ostaa et ei osta.
Ja isoin osa varoista menee siihen hakumatkaan, eikä ap sinne ole lähdössä vielä vuosikausiin
No kunnista ostaa varmaan kaikki. Isoimmissa kaupungeissa on omia koulutettuja sosiaalityöntekijöitä. Talous pitää olla kunnossa, että ulkomailta saa lapsen, koska monet kohdemaat vaativat tietyn varallisuuden adoptiovanhemmilta. Eli ei vain hakumatka.
Juu ja tosiaan hakumatka on niin pitkän ajan päästä, että ehtii hyvin säästää.Jatkan vielä, siis sosiaalityöntekijät adoptiopätevyys pitää olla suoritettuna ja näitä ei tosiaan joka kunnassa ole.
No tosiasiassa niitä adoptiolapsista menee tuppukyliin kyllä tosi pieni osa.
Niin sen vuoksi kuntien on turha palkata adoptiopätevää sosiaalityöntekijää, kun koulutus menisi hukkaan. Halvemmaksi tulee ostaa palvelu suoraan interpedialta, jos joskus harvoin adoptioneuvontaa tarvitaan.
Kelasta saa osaan matkakustannuksista tukea, mutta kansainvälisen paperityön joutuu maksamaan itse. Ja todellakin jotkut maat vaativat vanhemmille jopa tietyn tason koulutuksen sekä varallisuuden.
Se Kv paperityö on satasia. Matkat monta tonnia.
Ja noita varallisuutta vaativia maita nyt ei ole montaa. Lähinnä Kiina. Ja sieltä tulee erittäin vähän lapsia.
Ainakin interpedialta pelkkä adoptiopalvelumaksu on vuodessa 400 euroa. Käänätyskustannukset asiakirjoihin, lääkärintodistukset jne jne. Helposti kertyy aikamoinen potti.
Nuo on kuitenkin satasia, ei tonneja. Se isoin osa budjetista menee matkoihin ja majoittumiseen siellä kohdemaassa.
T. Kahdesti adoptoinut
Paljonko teillä meni kahden kuluihin? Kauanko aikaa kului neuvonnan aloittamisesta lapsen kotiin tuloon?
Satasia noihin muihin kuluihin, tonneja matkoihin.
Ekan neuvonnan aloittamisesta soihen että saimme toisenkin lapsne kotiin meni viisi vuotta. Kuudessa vuodessa kaikki hoidettu.
Tonneja eli 2 vai 10, mitä luokkaa? Siis kahdesta yhteensä vai?
ap:n kaltaiset yksinkertaiset ihmiset harmittavat minua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä jo rahat kasassa vai lainallako aiotte? Oletteko jo aloittaneet eli onko haastattelut tehty? Vaikutat hieman lapselliselta asian suhteen.
Ensikuussa on tarkoitus ottaa yhteyttä sosiaalitoimistoon ja aloittaa sitä kautta adoptioprosessi. Mutta adoptoimista olemme pohtineet jo 3v.
Okei eli prosessi ei ole alkanut vielä. Sen huomaa, koska kirjoitat asiasta aika naiivisti.
Adoptioneuvonnassa jono on noin vuoden pituinen, että neuvonta alkaa vasta aikaisintaan loppuvuodesta 2020.
Kannattaa tutustua odottaessa hiukan adoption perusteisiin eli tosiaan synnytyspelko tai pelastamisen halu eivät ole hyväksyttäviä perusteita adoptioon.Jono on ihan kuntakohtaista. Jossain voi olla kahden vuoden jono, jossain pääsee neuvontaan heti.
Kunnat joutuvat yleensä ostamaan neuvonnan, koska sosiaalityöntekijällä pitää olla adoptiopätevyys. Neuvonnassa menee vuosi puolitoista.
Alle 25 v ei edes voi adoptoida eli aiemmin ette olisi voinut alottaakaan.
Monella kohdemaallaon vaatimuksia esim vanhempien koulutusta ja varallisuutta koskien. Oletteko jo säästäneet varat vai olenko teillä ennestään?
Sosioekonominen puoli selvitellään heti nimittäin.Ei ole mitään yleissääntöä. Osa kunnista ostaa, osa ei, osa sekä ostaa et ei osta.
Ja isoin osa varoista menee siihen hakumatkaan, eikä ap sinne ole lähdössä vielä vuosikausiin
No kunnista ostaa varmaan kaikki. Isoimmissa kaupungeissa on omia koulutettuja sosiaalityöntekijöitä. Talous pitää olla kunnossa, että ulkomailta saa lapsen, koska monet kohdemaat vaativat tietyn varallisuuden adoptiovanhemmilta. Eli ei vain hakumatka.
Juu ja tosiaan hakumatka on niin pitkän ajan päästä, että ehtii hyvin säästää.Jatkan vielä, siis sosiaalityöntekijät adoptiopätevyys pitää olla suoritettuna ja näitä ei tosiaan joka kunnassa ole.
No tosiasiassa niitä adoptiolapsista menee tuppukyliin kyllä tosi pieni osa.
Niin sen vuoksi kuntien on turha palkata adoptiopätevää sosiaalityöntekijää, kun koulutus menisi hukkaan. Halvemmaksi tulee ostaa palvelu suoraan interpedialta, jos joskus harvoin adoptioneuvontaa tarvitaan.
Kelasta saa osaan matkakustannuksista tukea, mutta kansainvälisen paperityön joutuu maksamaan itse. Ja todellakin jotkut maat vaativat vanhemmille jopa tietyn tason koulutuksen sekä varallisuuden.
Se Kv paperityö on satasia. Matkat monta tonnia.
Ja noita varallisuutta vaativia maita nyt ei ole montaa. Lähinnä Kiina. Ja sieltä tulee erittäin vähän lapsia.
Ainakin interpedialta pelkkä adoptiopalvelumaksu on vuodessa 400 euroa. Käänätyskustannukset asiakirjoihin, lääkärintodistukset jne jne. Helposti kertyy aikamoinen potti.
Nuo on kuitenkin satasia, ei tonneja. Se isoin osa budjetista menee matkoihin ja majoittumiseen siellä kohdemaassa.
T. Kahdesti adoptoinut
Paljonko teillä meni kahden kuluihin? Kauanko aikaa kului neuvonnan aloittamisesta lapsen kotiin tuloon?
Satasia noihin muihin kuluihin, tonneja matkoihin.
Ekan neuvonnan aloittamisesta soihen että saimme toisenkin lapsne kotiin meni viisi vuotta. Kuudessa vuodessa kaikki hoidettu.
Tonneja eli 2 vai 10, mitä luokkaa? Siis kahdesta yhteensä vai?
Noin 8000 per prosessi. Tuki oli muistaakseni 4000.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä jo rahat kasassa vai lainallako aiotte? Oletteko jo aloittaneet eli onko haastattelut tehty? Vaikutat hieman lapselliselta asian suhteen.
Ensikuussa on tarkoitus ottaa yhteyttä sosiaalitoimistoon ja aloittaa sitä kautta adoptioprosessi. Mutta adoptoimista olemme pohtineet jo 3v.
Okei eli prosessi ei ole alkanut vielä. Sen huomaa, koska kirjoitat asiasta aika naiivisti.
Adoptioneuvonnassa jono on noin vuoden pituinen, että neuvonta alkaa vasta aikaisintaan loppuvuodesta 2020.
Kannattaa tutustua odottaessa hiukan adoption perusteisiin eli tosiaan synnytyspelko tai pelastamisen halu eivät ole hyväksyttäviä perusteita adoptioon.Jono on ihan kuntakohtaista. Jossain voi olla kahden vuoden jono, jossain pääsee neuvontaan heti.
Missä kunnassa pääsee neuvontaan heti? Kiinnostaa.
Edelleen kiinnostaisi tämä kunta, missä pääsee suoraan neuvontaan...
Sun tarttee varmaan soittaa Suomen kunnat läpi.
Ja tiedätkös että tilanteet myös elää. Me päästiin aikoinaan kahdessa kuukaudessa kotikaupungissamme neuvontaan. Sitten jono paisui 2,5 vuoteen. Nykyistä tilannetta en tiedä.
Ihan turha tulla asiallista kysymystä ivaamaan. Henkilöllä tuntui vain olevan tietoa asiasta. Sinäkin puhut kaupungista omalla kohdallasi ja tuo henkilö puhui kunnasta. Olen käsittänyt, ettei kunnissa edes neuvontaa tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua kiinnostaisi, että ymmärrätkö miten kurjaa on jos pilaat olemassa olevan lapsesi lapsuuden tuomalla teille täysin eri-ikäisen, taustansa takia traumatisoituneen lapsen? Siis siinä tapauksessa ettei asiat menekään kuten olet ajatellut.
Mulla on 10 vuotta ikäeroa seuraavaan sisarukseen ja en tosiaankaan ilahtunut siitä että meidän perheeseen saatiin adhd-ongelmainen pikkupoika tuhoamaan kaikki mun tavarat ja viemään vanhempien kaikki aika ja huomio, en silti vaikka kyseessä ihan biologinen sisarus. Muutinkin pois kotoa heti kun täytin 18 ja olen päässyt tutustumaan äitiin kunnolla vasta nyt kun pikkuvelikin on täysi-ikäinen. Veljestä ei ole vielä tähän mennessä ollut koskaan muuta kuin riesaa, vaikka nyt vanhempana ymmärrän ettei se ole hänen vikansa. Nuorempana vihasin häntä, koska näin miten väsynyt äiti oli ja miten ilkeästi veli kohteli äitiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä jo rahat kasassa vai lainallako aiotte? Oletteko jo aloittaneet eli onko haastattelut tehty? Vaikutat hieman lapselliselta asian suhteen.
Ensikuussa on tarkoitus ottaa yhteyttä sosiaalitoimistoon ja aloittaa sitä kautta adoptioprosessi. Mutta adoptoimista olemme pohtineet jo 3v.
Okei eli prosessi ei ole alkanut vielä. Sen huomaa, koska kirjoitat asiasta aika naiivisti.
Adoptioneuvonnassa jono on noin vuoden pituinen, että neuvonta alkaa vasta aikaisintaan loppuvuodesta 2020.
Kannattaa tutustua odottaessa hiukan adoption perusteisiin eli tosiaan synnytyspelko tai pelastamisen halu eivät ole hyväksyttäviä perusteita adoptioon.Jono on ihan kuntakohtaista. Jossain voi olla kahden vuoden jono, jossain pääsee neuvontaan heti.
Missä kunnassa pääsee neuvontaan heti? Kiinnostaa.
Edelleen kiinnostaisi tämä kunta, missä pääsee suoraan neuvontaan...
Sun tarttee varmaan soittaa Suomen kunnat läpi.
Ja tiedätkös että tilanteet myös elää. Me päästiin aikoinaan kahdessa kuukaudessa kotikaupungissamme neuvontaan. Sitten jono paisui 2,5 vuoteen. Nykyistä tilannetta en tiedä.
Ihan turha tulla asiallista kysymystä ivaamaan. Henkilöllä tuntui vain olevan tietoa asiasta. Sinäkin puhut kaupungista omalla kohdallasi ja tuo henkilö puhui kunnasta. Olen käsittänyt, ettei kunnissa edes neuvontaa tehdä.
Kunta on kattotermi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostaisi, että ymmärrätkö miten kurjaa on jos pilaat olemassa olevan lapsesi lapsuuden tuomalla teille täysin eri-ikäisen, taustansa takia traumatisoituneen lapsen? Siis siinä tapauksessa ettei asiat menekään kuten olet ajatellut.
Mulla on 10 vuotta ikäeroa seuraavaan sisarukseen ja en tosiaankaan ilahtunut siitä että meidän perheeseen saatiin adhd-ongelmainen pikkupoika tuhoamaan kaikki mun tavarat ja viemään vanhempien kaikki aika ja huomio, en silti vaikka kyseessä ihan biologinen sisarus. Muutinkin pois kotoa heti kun täytin 18 ja olen päässyt tutustumaan äitiin kunnolla vasta nyt kun pikkuvelikin on täysi-ikäinen. Veljestä ei ole vielä tähän mennessä ollut koskaan muuta kuin riesaa, vaikka nyt vanhempana ymmärrän ettei se ole hänen vikansa. Nuorempana vihasin häntä, koska näin miten väsynyt äiti oli ja miten ilkeästi veli kohteli äitiä.
Eli koska sinulla ADHD pikkuveli niin ap saa samanlaisen adoptiolapsen?
Omituinen logiikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen ainoa lapsi ja asia on minua harmittanut. En kuitenkaan enää pitkälti kouluikäisenä halunnut meille jotain adoptiolasta tai sijoitettua. (sitä oli puhetta vanhempien kanssa) olisin halunnut lähellä ikääni olevan biosisarjksen seurakseni.
Adoptiolapsilla on aina traumoja kokemuksistaan lähtömaassa. Lisäksi nykyään löytyy niin hyvin koteja huonommistakin maista, että lapset ovat aika usein sairaita jollain tavalla.
Lisäksi, kun ei ole oma, ei voi tietää, ilmeneekö perinnöllistä sairauksia myöhemmin. Vaikka adhd tai psykopatia.
Mun korkeasti koulutetut tuttavani adoptoivat juurikin Kolumbiasta. Lapsella on adhd. Vanhemmat ovat aivan valtavan rasittuneita.
Kannattaa miettiä itse synnyttämistä mieluummin. Ikäero tulee pienemmäksi ja lapsella ei ole henkistä traumaa ja sillä on teidän geenit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä jo rahat kasassa vai lainallako aiotte? Oletteko jo aloittaneet eli onko haastattelut tehty? Vaikutat hieman lapselliselta asian suhteen.
Ensikuussa on tarkoitus ottaa yhteyttä sosiaalitoimistoon ja aloittaa sitä kautta adoptioprosessi. Mutta adoptoimista olemme pohtineet jo 3v.
Okei eli prosessi ei ole alkanut vielä. Sen huomaa, koska kirjoitat asiasta aika naiivisti.
Adoptioneuvonnassa jono on noin vuoden pituinen, että neuvonta alkaa vasta aikaisintaan loppuvuodesta 2020.
Kannattaa tutustua odottaessa hiukan adoption perusteisiin eli tosiaan synnytyspelko tai pelastamisen halu eivät ole hyväksyttäviä perusteita adoptioon.Jono on ihan kuntakohtaista. Jossain voi olla kahden vuoden jono, jossain pääsee neuvontaan heti.
Missä kunnassa pääsee neuvontaan heti? Kiinnostaa.
Edelleen kiinnostaisi tämä kunta, missä pääsee suoraan neuvontaan...
Sun tarttee varmaan soittaa Suomen kunnat läpi.
Ja tiedätkös että tilanteet myös elää. Me päästiin aikoinaan kahdessa kuukaudessa kotikaupungissamme neuvontaan. Sitten jono paisui 2,5 vuoteen. Nykyistä tilannetta en tiedä.
Ihan turha tulla asiallista kysymystä ivaamaan. Henkilöllä tuntui vain olevan tietoa asiasta. Sinäkin puhut kaupungista omalla kohdallasi ja tuo henkilö puhui kunnasta. Olen käsittänyt, ettei kunnissa edes neuvontaa tehdä.
Kunta on kattotermi
No minä puhuin nyt kunnasta, en kaupungista. Mitähän muuta olisi pitänyt käyttää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä jo rahat kasassa vai lainallako aiotte? Oletteko jo aloittaneet eli onko haastattelut tehty? Vaikutat hieman lapselliselta asian suhteen.
Ensikuussa on tarkoitus ottaa yhteyttä sosiaalitoimistoon ja aloittaa sitä kautta adoptioprosessi. Mutta adoptoimista olemme pohtineet jo 3v.
Okei eli prosessi ei ole alkanut vielä. Sen huomaa, koska kirjoitat asiasta aika naiivisti.
Adoptioneuvonnassa jono on noin vuoden pituinen, että neuvonta alkaa vasta aikaisintaan loppuvuodesta 2020.
Kannattaa tutustua odottaessa hiukan adoption perusteisiin eli tosiaan synnytyspelko tai pelastamisen halu eivät ole hyväksyttäviä perusteita adoptioon.Jono on ihan kuntakohtaista. Jossain voi olla kahden vuoden jono, jossain pääsee neuvontaan heti.
Missä kunnassa pääsee neuvontaan heti? Kiinnostaa.
Edelleen kiinnostaisi tämä kunta, missä pääsee suoraan neuvontaan...
Sun tarttee varmaan soittaa Suomen kunnat läpi.
Ja tiedätkös että tilanteet myös elää. Me päästiin aikoinaan kahdessa kuukaudessa kotikaupungissamme neuvontaan. Sitten jono paisui 2,5 vuoteen. Nykyistä tilannetta en tiedä.
Ihan turha tulla asiallista kysymystä ivaamaan. Henkilöllä tuntui vain olevan tietoa asiasta. Sinäkin puhut kaupungista omalla kohdallasi ja tuo henkilö puhui kunnasta. Olen käsittänyt, ettei kunnissa edes neuvontaa tehdä.
Kunta on kattotermi
No minä puhuin nyt kunnasta, en kaupungista. Mitähän muuta olisi pitänyt käyttää?
En tajua mitä jankkaat. Esim Kuntaliittoon kuuluu kunnat ja kaupungit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostaisi, että ymmärrätkö miten kurjaa on jos pilaat olemassa olevan lapsesi lapsuuden tuomalla teille täysin eri-ikäisen, taustansa takia traumatisoituneen lapsen? Siis siinä tapauksessa ettei asiat menekään kuten olet ajatellut.
Mulla on 10 vuotta ikäeroa seuraavaan sisarukseen ja en tosiaankaan ilahtunut siitä että meidän perheeseen saatiin adhd-ongelmainen pikkupoika tuhoamaan kaikki mun tavarat ja viemään vanhempien kaikki aika ja huomio, en silti vaikka kyseessä ihan biologinen sisarus. Muutinkin pois kotoa heti kun täytin 18 ja olen päässyt tutustumaan äitiin kunnolla vasta nyt kun pikkuvelikin on täysi-ikäinen. Veljestä ei ole vielä tähän mennessä ollut koskaan muuta kuin riesaa, vaikka nyt vanhempana ymmärrän ettei se ole hänen vikansa. Nuorempana vihasin häntä, koska näin miten väsynyt äiti oli ja miten ilkeästi veli kohteli äitiä.
Eli koska sinulla ADHD pikkuveli niin ap saa samanlaisen adoptiolapsen?
Omituinen logiikka.
ADHD on aika tavallinen dg adoptiolapsilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai ymmärrät että kun se oma biolapsi on jo teini ei häntä luultavasti kiinnosta pikkusisarus pätkän vertaa?
Siis jos syy on että haluatte sisaruksen ainokaiselle niin voit unohtaa kaikki ruusunpunaiset "sisarushaaveet".
Kai tajuat että jos sinä tai sun lapsesi olivat teineinä k..usipäitä niin ei kaikki teinit ole k..usipäitä. Jos olisin tullut teininä isosiskoksi niin hoitaisin sen roolin kyllä mahdollisimman hyvin ja rakastaisin hoivata pikkusiskoa tai veljeä ja olla hänelle tuki ja turva! Sitä sisarusta voi osata arvostaa ihan eri tavalla kun on pitkään ollut ainut lapsi.
Vähäinen kiinnostus ei tarkoita k*päisyyttä. Mun esikoinen on esiteini ja hän on ihana tyyppi, empaattinen ja hauska. Meillä on myös 5v ja 1v pikkusisarukset. Esikoinen tykkää heistä, ja 5v: n kanssa puuhailee ja pyydettäessä hoitaa taaperoa, mutta ei hän halua lähteä mun ja pienten kanssa pienten menoihin. Koko perheen menoja, joissa ei ole esikoiselle kaveria mukana, on harvassa. Minä ja mies teemme esikoisen kanssa juttuja kahdestaan tai joskus hänen ja 5v: n kanssa. Noin se vaan menee ja kuuluukin mennä. Eri asia jos olisi kaksi lasta vuoden-parin ikäerolla, tosin silloinkin on ihan normaalia että teini-ikäiset haluavat olla kavereittensa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostaisi, että ymmärrätkö miten kurjaa on jos pilaat olemassa olevan lapsesi lapsuuden tuomalla teille täysin eri-ikäisen, taustansa takia traumatisoituneen lapsen? Siis siinä tapauksessa ettei asiat menekään kuten olet ajatellut.
Mulla on 10 vuotta ikäeroa seuraavaan sisarukseen ja en tosiaankaan ilahtunut siitä että meidän perheeseen saatiin adhd-ongelmainen pikkupoika tuhoamaan kaikki mun tavarat ja viemään vanhempien kaikki aika ja huomio, en silti vaikka kyseessä ihan biologinen sisarus. Muutinkin pois kotoa heti kun täytin 18 ja olen päässyt tutustumaan äitiin kunnolla vasta nyt kun pikkuvelikin on täysi-ikäinen. Veljestä ei ole vielä tähän mennessä ollut koskaan muuta kuin riesaa, vaikka nyt vanhempana ymmärrän ettei se ole hänen vikansa. Nuorempana vihasin häntä, koska näin miten väsynyt äiti oli ja miten ilkeästi veli kohteli äitiä.
Eli koska sinulla ADHD pikkuveli niin ap saa samanlaisen adoptiolapsen?
Omituinen logiikka.
Adoptioneuvonnassa käsittääkseni kerrotaan, että adoptiolapsi on aina erityistarpeinen lapsi, vaikka ei olisi diagnoosiakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostaisi, että ymmärrätkö miten kurjaa on jos pilaat olemassa olevan lapsesi lapsuuden tuomalla teille täysin eri-ikäisen, taustansa takia traumatisoituneen lapsen? Siis siinä tapauksessa ettei asiat menekään kuten olet ajatellut.
Mulla on 10 vuotta ikäeroa seuraavaan sisarukseen ja en tosiaankaan ilahtunut siitä että meidän perheeseen saatiin adhd-ongelmainen pikkupoika tuhoamaan kaikki mun tavarat ja viemään vanhempien kaikki aika ja huomio, en silti vaikka kyseessä ihan biologinen sisarus. Muutinkin pois kotoa heti kun täytin 18 ja olen päässyt tutustumaan äitiin kunnolla vasta nyt kun pikkuvelikin on täysi-ikäinen. Veljestä ei ole vielä tähän mennessä ollut koskaan muuta kuin riesaa, vaikka nyt vanhempana ymmärrän ettei se ole hänen vikansa. Nuorempana vihasin häntä, koska näin miten väsynyt äiti oli ja miten ilkeästi veli kohteli äitiä.
Eli koska sinulla ADHD pikkuveli niin ap saa samanlaisen adoptiolapsen?
Omituinen logiikka.Adoptioneuvonnassa käsittääkseni kerrotaan, että adoptiolapsi on aina erityistarpeinen lapsi, vaikka ei olisi diagnoosiakaan.
Ei se adoptiolapsen erityistarpeisuus tarkoita että kaikilla on adhd. Jeesus. Se tarkoittaa sitä että heillä on se menetys takanaan kaikilla. Ei muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä jo rahat kasassa vai lainallako aiotte? Oletteko jo aloittaneet eli onko haastattelut tehty? Vaikutat hieman lapselliselta asian suhteen.
Ensikuussa on tarkoitus ottaa yhteyttä sosiaalitoimistoon ja aloittaa sitä kautta adoptioprosessi. Mutta adoptoimista olemme pohtineet jo 3v.
Okei eli prosessi ei ole alkanut vielä. Sen huomaa, koska kirjoitat asiasta aika naiivisti.
Adoptioneuvonnassa jono on noin vuoden pituinen, että neuvonta alkaa vasta aikaisintaan loppuvuodesta 2020.
Kannattaa tutustua odottaessa hiukan adoption perusteisiin eli tosiaan synnytyspelko tai pelastamisen halu eivät ole hyväksyttäviä perusteita adoptioon.Jono on ihan kuntakohtaista. Jossain voi olla kahden vuoden jono, jossain pääsee neuvontaan heti.
Missä kunnassa pääsee neuvontaan heti? Kiinnostaa.
Edelleen kiinnostaisi tämä kunta, missä pääsee suoraan neuvontaan...
Sun tarttee varmaan soittaa Suomen kunnat läpi.
Ja tiedätkös että tilanteet myös elää. Me päästiin aikoinaan kahdessa kuukaudessa kotikaupungissamme neuvontaan. Sitten jono paisui 2,5 vuoteen. Nykyistä tilannetta en tiedä.
Ihan turha tulla asiallista kysymystä ivaamaan. Henkilöllä tuntui vain olevan tietoa asiasta. Sinäkin puhut kaupungista omalla kohdallasi ja tuo henkilö puhui kunnasta. Olen käsittänyt, ettei kunnissa edes neuvontaa tehdä.
Kunta on kattotermi
No minä puhuin nyt kunnasta, en kaupungista. Mitähän muuta olisi pitänyt käyttää?
En tajua mitä jankkaat. Esim Kuntaliittoon kuuluu kunnat ja kaupungit.
Kysyin edelleen, että missä kunnassa ei ole jonoa adoptioneuvontaan. Tuohan on syyy muuttaa, jos säästää vuoden prosessissa? Mitä kuntaliitto asiaan kuuluu?Ei sinne adoptioneuvonta kuulu. Henkilöllä tuntui olevan tietoa, että jossain kunnassa pääsee suoraan neuvontaan ilman jonotusta ja kysyin mikä tämä kunta on?
Paljonko teillä meni kahden kuluihin? Kauanko aikaa kului neuvonnan aloittamisesta lapsen kotiin tuloon?