Lue keskustelun säännöt.
Olen 25-vuotias ja lapseni on 7-vuotias. Aiomme adoptoida toisen lapsen. Mitä haluaisit kysyä?
29.10.2019 |
Lapseni isä on 27-vuotias ja olemme olleet naimisissa myös 7v. Aloimme seurustelemaan ensimmäisen kerran kun olin 13v ja mieheni 15v, olimme noin vuoden verran yhdessä kunnes löysimme taas toisemme ollessani 16v ja siitä lähtien olemme pitäneet yhtä tähän päivään saakka.
Kommentit (130)
Vierailija kirjoitti:
Taiwan vaatii kristillisen vakaumuksen ja painoindeksin alle 30.
=mahdoton yhtälö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä jo rahat kasassa vai lainallako aiotte? Oletteko jo aloittaneet eli onko haastattelut tehty? Vaikutat hieman lapselliselta asian suhteen.
Ensikuussa on tarkoitus ottaa yhteyttä sosiaalitoimistoon ja aloittaa sitä kautta adoptioprosessi. Mutta adoptoimista olemme pohtineet jo 3v.
Okei eli prosessi ei ole alkanut vielä. Sen huomaa, koska kirjoitat asiasta aika naiivisti.
Adoptioneuvonnassa jono on noin vuoden pituinen, että neuvonta alkaa vasta aikaisintaan loppuvuodesta 2020.
Kannattaa tutustua odottaessa hiukan adoption perusteisiin eli tosiaan synnytyspelko tai pelastamisen halu eivät ole hyväksyttäviä perusteita adoptioon.Jono on ihan kuntakohtaista. Jossain voi olla kahden vuoden jono, jossain pääsee neuvontaan heti.
Kunnat joutuvat yleensä ostamaan neuvonnan, koska sosiaalityöntekijällä pitää olla adoptiopätevyys. Neuvonnassa menee vuosi puolitoista.
Alle 25 v ei edes voi adoptoida eli aiemmin ette olisi voinut alottaakaan.
Monella kohdemaallaon vaatimuksia esim vanhempien koulutusta ja varallisuutta koskien. Oletteko jo säästäneet varat vai olenko teillä ennestään?
Sosioekonominen puoli selvitellään heti nimittäin.Ei ole mitään yleissääntöä. Osa kunnista ostaa, osa ei, osa sekä ostaa et ei osta.
Ja isoin osa varoista menee siihen hakumatkaan, eikä ap sinne ole lähdössä vielä vuosikausiin
No kunnista ostaa varmaan kaikki. Isoimmissa kaupungeissa on omia koulutettuja sosiaalityöntekijöitä. Talous pitää olla kunnossa, että ulkomailta saa lapsen, koska monet kohdemaat vaativat tietyn varallisuuden adoptiovanhemmilta. Eli ei vain hakumatka.
Juu ja tosiaan hakumatka on niin pitkän ajan päästä, että ehtii hyvin säästää.Jatkan vielä, siis sosiaalityöntekijät adoptiopätevyys pitää olla suoritettuna ja näitä ei tosiaan joka kunnassa ole.
No tosiasiassa niitä adoptiolapsista menee tuppukyliin kyllä tosi pieni osa.
Niin sen vuoksi kuntien on turha palkata adoptiopätevää sosiaalityöntekijää, kun koulutus menisi hukkaan. Halvemmaksi tulee ostaa palvelu suoraan interpedialta, jos joskus harvoin adoptioneuvontaa tarvitaan.
Kelasta saa osaan matkakustannuksista tukea, mutta kansainvälisen paperityön joutuu maksamaan itse. Ja todellakin jotkut maat vaativat vanhemmille jopa tietyn tason koulutuksen sekä varallisuuden.
Se Kv paperityö on satasia. Matkat monta tonnia.
Ja noita varallisuutta vaativia maita nyt ei ole montaa. Lähinnä Kiina. Ja sieltä tulee erittäin vähän lapsia.
Matkakulut aivan järkyt, koska osa vaatii paikalloloa ja siellä voi joutua odottelemaan kuukauden.
Siksi se tuki onkin eri maihin erisuuruinen
Se on 5000-9000 e, jostain syystä Taiwaniin tuo korkein. Jostain luin perheen haastattelun, että koko prosessi maksoi noin 20 000 euroa. Olikohan Kiina.
Kolumbiasta ei saa kuin erityislapsia, alla iInterpedian maat ja niissä nousee joissain perheen taloudellinen vakaus esiin. Tiedän vain ystäväperheestä, että sai kyllä tuloistaan tehdä ihan selvityksen.
Ap halusi terveen lapsen ja Kolumbiasta, mikä ei ole mahdollista. Kamalan vähän tietää asioista jos on jo 3 vuotta suunnitellut asiaa...
https://interpedia.fi/kansainvalinen-adoptio/adoptio/adoptiomaat/
Kaikilta vaditaan tuloselvitykset. Ihan kaikkiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä jo rahat kasassa vai lainallako aiotte? Oletteko jo aloittaneet eli onko haastattelut tehty? Vaikutat hieman lapselliselta asian suhteen.
Ensikuussa on tarkoitus ottaa yhteyttä sosiaalitoimistoon ja aloittaa sitä kautta adoptioprosessi. Mutta adoptoimista olemme pohtineet jo 3v.
Okei eli prosessi ei ole alkanut vielä. Sen huomaa, koska kirjoitat asiasta aika naiivisti.
Adoptioneuvonnassa jono on noin vuoden pituinen, että neuvonta alkaa vasta aikaisintaan loppuvuodesta 2020.
Kannattaa tutustua odottaessa hiukan adoption perusteisiin eli tosiaan synnytyspelko tai pelastamisen halu eivät ole hyväksyttäviä perusteita adoptioon.Jono on ihan kuntakohtaista. Jossain voi olla kahden vuoden jono, jossain pääsee neuvontaan heti.
Kunnat joutuvat yleensä ostamaan neuvonnan, koska sosiaalityöntekijällä pitää olla adoptiopätevyys. Neuvonnassa menee vuosi puolitoista.
Alle 25 v ei edes voi adoptoida eli aiemmin ette olisi voinut alottaakaan.
Monella kohdemaallaon vaatimuksia esim vanhempien koulutusta ja varallisuutta koskien. Oletteko jo säästäneet varat vai olenko teillä ennestään?
Sosioekonominen puoli selvitellään heti nimittäin.Ei ole mitään yleissääntöä. Osa kunnista ostaa, osa ei, osa sekä ostaa et ei osta.
Ja isoin osa varoista menee siihen hakumatkaan, eikä ap sinne ole lähdössä vielä vuosikausiin
No kunnista ostaa varmaan kaikki. Isoimmissa kaupungeissa on omia koulutettuja sosiaalityöntekijöitä. Talous pitää olla kunnossa, että ulkomailta saa lapsen, koska monet kohdemaat vaativat tietyn varallisuuden adoptiovanhemmilta. Eli ei vain hakumatka.
Juu ja tosiaan hakumatka on niin pitkän ajan päästä, että ehtii hyvin säästää.Jatkan vielä, siis sosiaalityöntekijät adoptiopätevyys pitää olla suoritettuna ja näitä ei tosiaan joka kunnassa ole.
No tosiasiassa niitä adoptiolapsista menee tuppukyliin kyllä tosi pieni osa.
Niin sen vuoksi kuntien on turha palkata adoptiopätevää sosiaalityöntekijää, kun koulutus menisi hukkaan. Halvemmaksi tulee ostaa palvelu suoraan interpedialta, jos joskus harvoin adoptioneuvontaa tarvitaan.
Kelasta saa osaan matkakustannuksista tukea, mutta kansainvälisen paperityön joutuu maksamaan itse. Ja todellakin jotkut maat vaativat vanhemmille jopa tietyn tason koulutuksen sekä varallisuuden.
Se Kv paperityö on satasia. Matkat monta tonnia.
Ja noita varallisuutta vaativia maita nyt ei ole montaa. Lähinnä Kiina. Ja sieltä tulee erittäin vähän lapsia.
Kiinan varallisuusrajat todella tiukat https://interpedia.fi/kansainvalinen-adoptio/adoptio/adoptiomaat/kiina/
Tämä syynä miksi Kiinasta tulee niin vähän lapsia.
Erityislapsia ja ei alle 30 vuotiaille.Ei se lasten vähäisyys liity mitenkään rahaan vaan Kiinan muuttuneeseen kotimaan adoptiopolitiikkaan.
Niin nuo tulorajat ovat sitä politiikkaa. Samoin, että adoptioon ulkomaille annetaan vain löytölapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä jo rahat kasassa vai lainallako aiotte? Oletteko jo aloittaneet eli onko haastattelut tehty? Vaikutat hieman lapselliselta asian suhteen.
Ensikuussa on tarkoitus ottaa yhteyttä sosiaalitoimistoon ja aloittaa sitä kautta adoptioprosessi. Mutta adoptoimista olemme pohtineet jo 3v.
Okei eli prosessi ei ole alkanut vielä. Sen huomaa, koska kirjoitat asiasta aika naiivisti.
Adoptioneuvonnassa jono on noin vuoden pituinen, että neuvonta alkaa vasta aikaisintaan loppuvuodesta 2020.
Kannattaa tutustua odottaessa hiukan adoption perusteisiin eli tosiaan synnytyspelko tai pelastamisen halu eivät ole hyväksyttäviä perusteita adoptioon.Jono on ihan kuntakohtaista. Jossain voi olla kahden vuoden jono, jossain pääsee neuvontaan heti.
Missä kunnassa pääsee neuvontaan heti? Kiinnostaa.
Otsikon perusteella vaikuttaa siltä että olet adoptoimassa lapsesi kanssa toisen lapsen. Jos ulosanti on tätä luokkaa niin voi olla että adoptio jää haaveeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaa nykyään Suomeen adoptoitavista suurin osa jo olla erityistarpeisia. Tämä on toisaalta erinomainen merkki siitä, että lasten kotimaissa olot ovat kohentuneet niin paljon, että lapsia ei enää tarvitse antaa adoptioon. Samalla yhä useammat kotia tarvitsevat lapset löytävät sen omasta kulttuuripiiristään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä jo rahat kasassa vai lainallako aiotte? Oletteko jo aloittaneet eli onko haastattelut tehty? Vaikutat hieman lapselliselta asian suhteen.
Ensikuussa on tarkoitus ottaa yhteyttä sosiaalitoimistoon ja aloittaa sitä kautta adoptioprosessi. Mutta adoptoimista olemme pohtineet jo 3v.
Okei eli prosessi ei ole alkanut vielä. Sen huomaa, koska kirjoitat asiasta aika naiivisti.
Adoptioneuvonnassa jono on noin vuoden pituinen, että neuvonta alkaa vasta aikaisintaan loppuvuodesta 2020.
Kannattaa tutustua odottaessa hiukan adoption perusteisiin eli tosiaan synnytyspelko tai pelastamisen halu eivät ole hyväksyttäviä perusteita adoptioon.Jono on ihan kuntakohtaista. Jossain voi olla kahden vuoden jono, jossain pääsee neuvontaan heti.
Kunnat joutuvat yleensä ostamaan neuvonnan, koska sosiaalityöntekijällä pitää olla adoptiopätevyys. Neuvonnassa menee vuosi puolitoista.
Alle 25 v ei edes voi adoptoida eli aiemmin ette olisi voinut alottaakaan.
Monella kohdemaallaon vaatimuksia esim vanhempien koulutusta ja varallisuutta koskien. Oletteko jo säästäneet varat vai olenko teillä ennestään?
Sosioekonominen puoli selvitellään heti nimittäin.Ei ole mitään yleissääntöä. Osa kunnista ostaa, osa ei, osa sekä ostaa et ei osta.
Ja isoin osa varoista menee siihen hakumatkaan, eikä ap sinne ole lähdössä vielä vuosikausiin
No kunnista ostaa varmaan kaikki. Isoimmissa kaupungeissa on omia koulutettuja sosiaalityöntekijöitä. Talous pitää olla kunnossa, että ulkomailta saa lapsen, koska monet kohdemaat vaativat tietyn varallisuuden adoptiovanhemmilta. Eli ei vain hakumatka.
Juu ja tosiaan hakumatka on niin pitkän ajan päästä, että ehtii hyvin säästää.Jatkan vielä, siis sosiaalityöntekijät adoptiopätevyys pitää olla suoritettuna ja näitä ei tosiaan joka kunnassa ole.
No tosiasiassa niitä adoptiolapsista menee tuppukyliin kyllä tosi pieni osa.
Niin sen vuoksi kuntien on turha palkata adoptiopätevää sosiaalityöntekijää, kun koulutus menisi hukkaan. Halvemmaksi tulee ostaa palvelu suoraan interpedialta, jos joskus harvoin adoptioneuvontaa tarvitaan.
Kelasta saa osaan matkakustannuksista tukea, mutta kansainvälisen paperityön joutuu maksamaan itse. Ja todellakin jotkut maat vaativat vanhemmille jopa tietyn tason koulutuksen sekä varallisuuden.
Se Kv paperityö on satasia. Matkat monta tonnia.
Ja noita varallisuutta vaativia maita nyt ei ole montaa. Lähinnä Kiina. Ja sieltä tulee erittäin vähän lapsia.
Kiinan varallisuusrajat todella tiukat https://interpedia.fi/kansainvalinen-adoptio/adoptio/adoptiomaat/kiina/
Tämä syynä miksi Kiinasta tulee niin vähän lapsia.
Erityislapsia ja ei alle 30 vuotiaille.Ei se lasten vähäisyys liity mitenkään rahaan vaan Kiinan muuttuneeseen kotimaan adoptiopolitiikkaan.
Niin nuo tulorajat ovat sitä politiikkaa. Samoin, että adoptioon ulkomaille annetaan vain löytölapsia.
EI OLE. Tuossa lukee, että kotimaan adoptiopolitiikka on muuttunut. Sen takia ulkomaille lähtee sieltä enää niin vähän lapsia.
Kiinaan tuli uudet säännökset vuoden 2005 loppuvuodesta. Tiedän tän tismalleen koska me saatiin kuopuksemme sieltä juuri ennen tätä.
Ja käytännössä kaikki ne adoptiovapaat lapset on Kiinassa löytölapsia tai ”löytölapsia”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika epärealistisia tulevaisuudentoiveita. Parempi olisi vaan tehdä toinen lapsi itse. Synnytys on täysin luonnollinen tapahtuma, jota ei kannata pelätä.
Mitä epärealistista siinä on että haluaa antaa orvoksi jääneelle lapselle onnellisen ja rakastavan kodin ja hänestä tulee yhtälailla sun oma lapsi kuin se biologinenkin lapsi on ja kun lapsi on saatu perheeseen niin sillon voidaan unohtaa se adoptio - etuliite? Hän ei ole adoptiolapsi, vaan MUN lapsi.
Ensinnäkin tuolla motiivilla, että haluatte antaa orvolle kodin, ette pääse edes adoptiojonoon. Tutustuhan ensin adoptioon ihan omassa rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä jo rahat kasassa vai lainallako aiotte? Oletteko jo aloittaneet eli onko haastattelut tehty? Vaikutat hieman lapselliselta asian suhteen.
Ensikuussa on tarkoitus ottaa yhteyttä sosiaalitoimistoon ja aloittaa sitä kautta adoptioprosessi. Mutta adoptoimista olemme pohtineet jo 3v.
Okei eli prosessi ei ole alkanut vielä. Sen huomaa, koska kirjoitat asiasta aika naiivisti.
Adoptioneuvonnassa jono on noin vuoden pituinen, että neuvonta alkaa vasta aikaisintaan loppuvuodesta 2020.
Kannattaa tutustua odottaessa hiukan adoption perusteisiin eli tosiaan synnytyspelko tai pelastamisen halu eivät ole hyväksyttäviä perusteita adoptioon.Jono on ihan kuntakohtaista. Jossain voi olla kahden vuoden jono, jossain pääsee neuvontaan heti.
Kunnat joutuvat yleensä ostamaan neuvonnan, koska sosiaalityöntekijällä pitää olla adoptiopätevyys. Neuvonnassa menee vuosi puolitoista.
Alle 25 v ei edes voi adoptoida eli aiemmin ette olisi voinut alottaakaan.
Monella kohdemaallaon vaatimuksia esim vanhempien koulutusta ja varallisuutta koskien. Oletteko jo säästäneet varat vai olenko teillä ennestään?
Sosioekonominen puoli selvitellään heti nimittäin.Ei ole mitään yleissääntöä. Osa kunnista ostaa, osa ei, osa sekä ostaa et ei osta.
Ja isoin osa varoista menee siihen hakumatkaan, eikä ap sinne ole lähdössä vielä vuosikausiin
No kunnista ostaa varmaan kaikki. Isoimmissa kaupungeissa on omia koulutettuja sosiaalityöntekijöitä. Talous pitää olla kunnossa, että ulkomailta saa lapsen, koska monet kohdemaat vaativat tietyn varallisuuden adoptiovanhemmilta. Eli ei vain hakumatka.
Juu ja tosiaan hakumatka on niin pitkän ajan päästä, että ehtii hyvin säästää.Jatkan vielä, siis sosiaalityöntekijät adoptiopätevyys pitää olla suoritettuna ja näitä ei tosiaan joka kunnassa ole.
No tosiasiassa niitä adoptiolapsista menee tuppukyliin kyllä tosi pieni osa.
Niin sen vuoksi kuntien on turha palkata adoptiopätevää sosiaalityöntekijää, kun koulutus menisi hukkaan. Halvemmaksi tulee ostaa palvelu suoraan interpedialta, jos joskus harvoin adoptioneuvontaa tarvitaan.
Kelasta saa osaan matkakustannuksista tukea, mutta kansainvälisen paperityön joutuu maksamaan itse. Ja todellakin jotkut maat vaativat vanhemmille jopa tietyn tason koulutuksen sekä varallisuuden.
Joissain maissa muuten jopa uskonto on yksi kriteeri. Interpedian sivuilta löytyy muistaakseni listaa.
Filippiinit ja Etelä-Afrikka tulee heti mieleen
Ei kai Etelä-Afrikassa ole mitään uskontovaatimuksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa olla onnellinen yhdestä lapsesta. Minusta teille sopisi paremmin esim. sijaisvanhemmuus kuin adotio. Tietenkin siinäkin on se puoli, ettei saa itse rajata kovin valikoidusti millainen lapsi itselle kelpaa ja ei teillä kyllä ole siihenkään kovin hyvät eväät. Voisitte saada sijoitetun lapsen ihan vain sen vuoksi, että sijaisperheistä on niin hirveä pula, jos siis kelpaisitte sijaisperheeksi ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä jo rahat kasassa vai lainallako aiotte? Oletteko jo aloittaneet eli onko haastattelut tehty? Vaikutat hieman lapselliselta asian suhteen.
Ensikuussa on tarkoitus ottaa yhteyttä sosiaalitoimistoon ja aloittaa sitä kautta adoptioprosessi. Mutta adoptoimista olemme pohtineet jo 3v.
Okei eli prosessi ei ole alkanut vielä. Sen huomaa, koska kirjoitat asiasta aika naiivisti.
Adoptioneuvonnassa jono on noin vuoden pituinen, että neuvonta alkaa vasta aikaisintaan loppuvuodesta 2020.
Kannattaa tutustua odottaessa hiukan adoption perusteisiin eli tosiaan synnytyspelko tai pelastamisen halu eivät ole hyväksyttäviä perusteita adoptioon.Jono on ihan kuntakohtaista. Jossain voi olla kahden vuoden jono, jossain pääsee neuvontaan heti.
Kunnat joutuvat yleensä ostamaan neuvonnan, koska sosiaalityöntekijällä pitää olla adoptiopätevyys. Neuvonnassa menee vuosi puolitoista.
Alle 25 v ei edes voi adoptoida eli aiemmin ette olisi voinut alottaakaan.
Monella kohdemaallaon vaatimuksia esim vanhempien koulutusta ja varallisuutta koskien. Oletteko jo säästäneet varat vai olenko teillä ennestään?
Sosioekonominen puoli selvitellään heti nimittäin.Ei ole mitään yleissääntöä. Osa kunnista ostaa, osa ei, osa sekä ostaa et ei osta.
Ja isoin osa varoista menee siihen hakumatkaan, eikä ap sinne ole lähdössä vielä vuosikausiin
No kunnista ostaa varmaan kaikki. Isoimmissa kaupungeissa on omia koulutettuja sosiaalityöntekijöitä. Talous pitää olla kunnossa, että ulkomailta saa lapsen, koska monet kohdemaat vaativat tietyn varallisuuden adoptiovanhemmilta. Eli ei vain hakumatka.
Juu ja tosiaan hakumatka on niin pitkän ajan päästä, että ehtii hyvin säästää.Jatkan vielä, siis sosiaalityöntekijät adoptiopätevyys pitää olla suoritettuna ja näitä ei tosiaan joka kunnassa ole.
No tosiasiassa niitä adoptiolapsista menee tuppukyliin kyllä tosi pieni osa.
Niin sen vuoksi kuntien on turha palkata adoptiopätevää sosiaalityöntekijää, kun koulutus menisi hukkaan. Halvemmaksi tulee ostaa palvelu suoraan interpedialta, jos joskus harvoin adoptioneuvontaa tarvitaan.
Kelasta saa osaan matkakustannuksista tukea, mutta kansainvälisen paperityön joutuu maksamaan itse. Ja todellakin jotkut maat vaativat vanhemmille jopa tietyn tason koulutuksen sekä varallisuuden.
Joissain maissa muuten jopa uskonto on yksi kriteeri. Interpedian sivuilta löytyy muistaakseni listaa.
Filippiinit ja Etelä-Afrikka tulee heti mieleen
Ei kai Etelä-Afrikassa ole mitään uskontovaatimuksia?
On
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä jo rahat kasassa vai lainallako aiotte? Oletteko jo aloittaneet eli onko haastattelut tehty? Vaikutat hieman lapselliselta asian suhteen.
Ensikuussa on tarkoitus ottaa yhteyttä sosiaalitoimistoon ja aloittaa sitä kautta adoptioprosessi. Mutta adoptoimista olemme pohtineet jo 3v.
Okei eli prosessi ei ole alkanut vielä. Sen huomaa, koska kirjoitat asiasta aika naiivisti.
Adoptioneuvonnassa jono on noin vuoden pituinen, että neuvonta alkaa vasta aikaisintaan loppuvuodesta 2020.
Kannattaa tutustua odottaessa hiukan adoption perusteisiin eli tosiaan synnytyspelko tai pelastamisen halu eivät ole hyväksyttäviä perusteita adoptioon.Jono on ihan kuntakohtaista. Jossain voi olla kahden vuoden jono, jossain pääsee neuvontaan heti.
Kunnat joutuvat yleensä ostamaan neuvonnan, koska sosiaalityöntekijällä pitää olla adoptiopätevyys. Neuvonnassa menee vuosi puolitoista.
Alle 25 v ei edes voi adoptoida eli aiemmin ette olisi voinut alottaakaan.
Monella kohdemaallaon vaatimuksia esim vanhempien koulutusta ja varallisuutta koskien. Oletteko jo säästäneet varat vai olenko teillä ennestään?
Sosioekonominen puoli selvitellään heti nimittäin.Ei ole mitään yleissääntöä. Osa kunnista ostaa, osa ei, osa sekä ostaa et ei osta.
Ja isoin osa varoista menee siihen hakumatkaan, eikä ap sinne ole lähdössä vielä vuosikausiin
No kunnista ostaa varmaan kaikki. Isoimmissa kaupungeissa on omia koulutettuja sosiaalityöntekijöitä. Talous pitää olla kunnossa, että ulkomailta saa lapsen, koska monet kohdemaat vaativat tietyn varallisuuden adoptiovanhemmilta. Eli ei vain hakumatka.
Juu ja tosiaan hakumatka on niin pitkän ajan päästä, että ehtii hyvin säästää.Jatkan vielä, siis sosiaalityöntekijät adoptiopätevyys pitää olla suoritettuna ja näitä ei tosiaan joka kunnassa ole.
No tosiasiassa niitä adoptiolapsista menee tuppukyliin kyllä tosi pieni osa.
Niin sen vuoksi kuntien on turha palkata adoptiopätevää sosiaalityöntekijää, kun koulutus menisi hukkaan. Halvemmaksi tulee ostaa palvelu suoraan interpedialta, jos joskus harvoin adoptioneuvontaa tarvitaan.
Kelasta saa osaan matkakustannuksista tukea, mutta kansainvälisen paperityön joutuu maksamaan itse. Ja todellakin jotkut maat vaativat vanhemmille jopa tietyn tason koulutuksen sekä varallisuuden.
Se Kv paperityö on satasia. Matkat monta tonnia.
Ja noita varallisuutta vaativia maita nyt ei ole montaa. Lähinnä Kiina. Ja sieltä tulee erittäin vähän lapsia.
Ainakin interpedialta pelkkä adoptiopalvelumaksu on vuodessa 400 euroa. Käänätyskustannukset asiakirjoihin, lääkärintodistukset jne jne. Helposti kertyy aikamoinen potti.
Vierailija kirjoitti:
Olisin myös valmis adoptoimaan toisen lapsen jostain köyhästä maasta, mutta koko adoptioprosessi tuntuu niin lannistavan pitkältä, kalliilta ja hankalalta ettei meistä taida olla siihen. Olisi edes varmuus että ajan x kuluttua saisimme lapsen, mutta kun ei.
Ymmärrän että ehtojen on oltava tiukat ja vanhempien taustat sekä valmiudet täytyy varmistaa, mutta jotkut näistä ehdoista tuntuu ihan älyttömiltä ja odotusajat hurjilta.
Turhauttaa, kun tietää että meillä olisi tarjota turvallinen, huolehtiva ja tasapainoinen perhe jollekin huonoissa oloissa elävälle pienelle.
En ymmärrä miksi adoptioprosessi Suomessa on niin pitkä? Me asumme Sveitsissä ja mies on sveitsiläinen. Paikallisen järjestön kautta selvitysvaihe kesti 18 kk (taloudellinen selvitys kahteen kertaan, sosiaali- ja psykologiset arvioinnit, lääkärintodistukset) ja siitä 6 kk:ssa kävimme tapaamassa lasta ensimmäisen kerran kotimaassaan ja kolmen kuukauden kuluttua haettiin lapsi kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä jo rahat kasassa vai lainallako aiotte? Oletteko jo aloittaneet eli onko haastattelut tehty? Vaikutat hieman lapselliselta asian suhteen.
Ensikuussa on tarkoitus ottaa yhteyttä sosiaalitoimistoon ja aloittaa sitä kautta adoptioprosessi. Mutta adoptoimista olemme pohtineet jo 3v.
Okei eli prosessi ei ole alkanut vielä. Sen huomaa, koska kirjoitat asiasta aika naiivisti.
Adoptioneuvonnassa jono on noin vuoden pituinen, että neuvonta alkaa vasta aikaisintaan loppuvuodesta 2020.
Kannattaa tutustua odottaessa hiukan adoption perusteisiin eli tosiaan synnytyspelko tai pelastamisen halu eivät ole hyväksyttäviä perusteita adoptioon.Jono on ihan kuntakohtaista. Jossain voi olla kahden vuoden jono, jossain pääsee neuvontaan heti.
Kunnat joutuvat yleensä ostamaan neuvonnan, koska sosiaalityöntekijällä pitää olla adoptiopätevyys. Neuvonnassa menee vuosi puolitoista.
Alle 25 v ei edes voi adoptoida eli aiemmin ette olisi voinut alottaakaan.
Monella kohdemaallaon vaatimuksia esim vanhempien koulutusta ja varallisuutta koskien. Oletteko jo säästäneet varat vai olenko teillä ennestään?
Sosioekonominen puoli selvitellään heti nimittäin.Ei ole mitään yleissääntöä. Osa kunnista ostaa, osa ei, osa sekä ostaa et ei osta.
Ja isoin osa varoista menee siihen hakumatkaan, eikä ap sinne ole lähdössä vielä vuosikausiin
No kunnista ostaa varmaan kaikki. Isoimmissa kaupungeissa on omia koulutettuja sosiaalityöntekijöitä. Talous pitää olla kunnossa, että ulkomailta saa lapsen, koska monet kohdemaat vaativat tietyn varallisuuden adoptiovanhemmilta. Eli ei vain hakumatka.
Juu ja tosiaan hakumatka on niin pitkän ajan päästä, että ehtii hyvin säästää.Jatkan vielä, siis sosiaalityöntekijät adoptiopätevyys pitää olla suoritettuna ja näitä ei tosiaan joka kunnassa ole.
No tosiasiassa niitä adoptiolapsista menee tuppukyliin kyllä tosi pieni osa.
Niin sen vuoksi kuntien on turha palkata adoptiopätevää sosiaalityöntekijää, kun koulutus menisi hukkaan. Halvemmaksi tulee ostaa palvelu suoraan interpedialta, jos joskus harvoin adoptioneuvontaa tarvitaan.
Kelasta saa osaan matkakustannuksista tukea, mutta kansainvälisen paperityön joutuu maksamaan itse. Ja todellakin jotkut maat vaativat vanhemmille jopa tietyn tason koulutuksen sekä varallisuuden.
Se Kv paperityö on satasia. Matkat monta tonnia.
Ja noita varallisuutta vaativia maita nyt ei ole montaa. Lähinnä Kiina. Ja sieltä tulee erittäin vähän lapsia.
Ainakin interpedialta pelkkä adoptiopalvelumaksu on vuodessa 400 euroa. Käänätyskustannukset asiakirjoihin, lääkärintodistukset jne jne. Helposti kertyy aikamoinen potti.
Nuo on kuitenkin satasia, ei tonneja. Se isoin osa budjetista menee matkoihin ja majoittumiseen siellä kohdemaassa.
T. Kahdesti adoptoinut
Omitte toisia kulttuureita adoptiolastenne kautta ja osallistutte ihmis- ja lapsikauppaan. Onnittelut moraalisesti kieroutuneista elämänarvoista. Olette kyllä todella tyypillisen WOKE pikku perhe. Pus och kram!
Vierailija kirjoitti:
Omitte toisia kulttuureita adoptiolastenne kautta ja osallistutte ihmis- ja lapsikauppaan. Onnittelut moraalisesti kieroutuneista elämänarvoista. Olette kyllä todella tyypillisen WOKE pikku perhe. Pus och kram!
PuSS och kram.
Tylsiä nämä avaukset, missä pyydetään kysymään ja sitten ei olla vastaamassa. Lisäksi kun ei edes ole adoptoimassa yhtään ketään, kun ei ole edes neuvonnassa ja hommaan pitää olla luvat ja neuvonta suoritettu.
Haluaa terveen lapsen Kolumbiasta ja muuta ihme juttua. Ei ole edes otettu selvää perusasioista.
Tässä aika kiva ja totuudenmukainen adoptiokertomus https://www.veikkaus.fi/fi/yritys#!/article/inhimillisia-uutisia/julkai…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä jo rahat kasassa vai lainallako aiotte? Oletteko jo aloittaneet eli onko haastattelut tehty? Vaikutat hieman lapselliselta asian suhteen.
Ensikuussa on tarkoitus ottaa yhteyttä sosiaalitoimistoon ja aloittaa sitä kautta adoptioprosessi. Mutta adoptoimista olemme pohtineet jo 3v.
Okei eli prosessi ei ole alkanut vielä. Sen huomaa, koska kirjoitat asiasta aika naiivisti.
Adoptioneuvonnassa jono on noin vuoden pituinen, että neuvonta alkaa vasta aikaisintaan loppuvuodesta 2020.
Kannattaa tutustua odottaessa hiukan adoption perusteisiin eli tosiaan synnytyspelko tai pelastamisen halu eivät ole hyväksyttäviä perusteita adoptioon.Jono on ihan kuntakohtaista. Jossain voi olla kahden vuoden jono, jossain pääsee neuvontaan heti.
Kunnat joutuvat yleensä ostamaan neuvonnan, koska sosiaalityöntekijällä pitää olla adoptiopätevyys. Neuvonnassa menee vuosi puolitoista.
Alle 25 v ei edes voi adoptoida eli aiemmin ette olisi voinut alottaakaan.
Monella kohdemaallaon vaatimuksia esim vanhempien koulutusta ja varallisuutta koskien. Oletteko jo säästäneet varat vai olenko teillä ennestään?
Sosioekonominen puoli selvitellään heti nimittäin.Ei ole mitään yleissääntöä. Osa kunnista ostaa, osa ei, osa sekä ostaa et ei osta.
Ja isoin osa varoista menee siihen hakumatkaan, eikä ap sinne ole lähdössä vielä vuosikausiin
No kunnista ostaa varmaan kaikki. Isoimmissa kaupungeissa on omia koulutettuja sosiaalityöntekijöitä. Talous pitää olla kunnossa, että ulkomailta saa lapsen, koska monet kohdemaat vaativat tietyn varallisuuden adoptiovanhemmilta. Eli ei vain hakumatka.
Juu ja tosiaan hakumatka on niin pitkän ajan päästä, että ehtii hyvin säästää.Jatkan vielä, siis sosiaalityöntekijät adoptiopätevyys pitää olla suoritettuna ja näitä ei tosiaan joka kunnassa ole.
No tosiasiassa niitä adoptiolapsista menee tuppukyliin kyllä tosi pieni osa.
Niin sen vuoksi kuntien on turha palkata adoptiopätevää sosiaalityöntekijää, kun koulutus menisi hukkaan. Halvemmaksi tulee ostaa palvelu suoraan interpedialta, jos joskus harvoin adoptioneuvontaa tarvitaan.
Kelasta saa osaan matkakustannuksista tukea, mutta kansainvälisen paperityön joutuu maksamaan itse. Ja todellakin jotkut maat vaativat vanhemmille jopa tietyn tason koulutuksen sekä varallisuuden.
Joissain maissa muuten jopa uskonto on yksi kriteeri. Interpedian sivuilta löytyy muistaakseni listaa.
Filippiinit ja Etelä-Afrikka tulee heti mieleen
Ei kai Etelä-Afrikassa ole mitään uskontovaatimuksia?
On
Ai millaisia?
Kiinakulut on noin 10 000 euroa.