Olen 25-vuotias ja lapseni on 7-vuotias. Aiomme adoptoida toisen lapsen. Mitä haluaisit kysyä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaisi, että ymmärrätkö miten kurjaa on jos pilaat olemassa olevan lapsesi lapsuuden tuomalla teille täysin eri-ikäisen, taustansa takia traumatisoituneen lapsen? Siis siinä tapauksessa ettei asiat menekään kuten olet ajatellut.

Mulla on 10 vuotta ikäeroa seuraavaan sisarukseen ja en tosiaankaan ilahtunut siitä että meidän perheeseen saatiin adhd-ongelmainen pikkupoika tuhoamaan kaikki mun tavarat ja viemään vanhempien kaikki aika ja huomio, en silti vaikka kyseessä ihan biologinen sisarus. Muutinkin pois kotoa heti kun täytin 18 ja olen päässyt tutustumaan äitiin kunnolla vasta nyt kun pikkuvelikin on täysi-ikäinen. Veljestä ei ole vielä tähän mennessä ollut koskaan muuta kuin riesaa, vaikka nyt vanhempana ymmärrän ettei se ole hänen vikansa. Nuorempana vihasin häntä, koska näin miten väsynyt äiti oli ja miten ilkeästi veli kohteli äitiä.

Eli koska sinulla ADHD pikkuveli niin ap saa samanlaisen adoptiolapsen?

Omituinen logiikka.

Adoptioneuvonnassa käsittääkseni kerrotaan, että adoptiolapsi on aina erityistarpeinen lapsi, vaikka ei olisi diagnoosiakaan.

Ei se adoptiolapsen erityistarpeisuus tarkoita että kaikilla on adhd. Jeesus. Se tarkoittaa sitä että heillä on se menetys takanaan kaikilla. Ei muuta.

Ei tietenkään tarkoita, pointtini oli, että viestiensä perusteella ap ei välttämättä kykenisi hyväksymään myöskään menetykseen reagoivaa lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaisi, että ymmärrätkö miten kurjaa on jos pilaat olemassa olevan lapsesi lapsuuden tuomalla teille täysin eri-ikäisen, taustansa takia traumatisoituneen lapsen? Siis siinä tapauksessa ettei asiat menekään kuten olet ajatellut.

Mulla on 10 vuotta ikäeroa seuraavaan sisarukseen ja en tosiaankaan ilahtunut siitä että meidän perheeseen saatiin adhd-ongelmainen pikkupoika tuhoamaan kaikki mun tavarat ja viemään vanhempien kaikki aika ja huomio, en silti vaikka kyseessä ihan biologinen sisarus. Muutinkin pois kotoa heti kun täytin 18 ja olen päässyt tutustumaan äitiin kunnolla vasta nyt kun pikkuvelikin on täysi-ikäinen. Veljestä ei ole vielä tähän mennessä ollut koskaan muuta kuin riesaa, vaikka nyt vanhempana ymmärrän ettei se ole hänen vikansa. Nuorempana vihasin häntä, koska näin miten väsynyt äiti oli ja miten ilkeästi veli kohteli äitiä.

Eli koska sinulla ADHD pikkuveli niin ap saa samanlaisen adoptiolapsen?

Omituinen logiikka.

Adoptioneuvonnassa käsittääkseni kerrotaan, että adoptiolapsi on aina erityistarpeinen lapsi, vaikka ei olisi diagnoosiakaan.

Ei se adoptiolapsen erityistarpeisuus tarkoita että kaikilla on adhd. Jeesus. Se tarkoittaa sitä että heillä on se menetys takanaan kaikilla. Ei muuta.

Ei tietenkään tarkoita, pointtini oli, että viestiensä perusteella ap ei välttämättä kykenisi hyväksymään myöskään menetykseen reagoivaa lasta.

Ei ne kaikki mitenkään mihinkään reagoi. Ihan tavallisia lapsia suurin osa.

Ei adhd-tapauksia tai orpoja reppanoita tms

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaisi, että ymmärrätkö miten kurjaa on jos pilaat olemassa olevan lapsesi lapsuuden tuomalla teille täysin eri-ikäisen, taustansa takia traumatisoituneen lapsen? Siis siinä tapauksessa ettei asiat menekään kuten olet ajatellut.

Mulla on 10 vuotta ikäeroa seuraavaan sisarukseen ja en tosiaankaan ilahtunut siitä että meidän perheeseen saatiin adhd-ongelmainen pikkupoika tuhoamaan kaikki mun tavarat ja viemään vanhempien kaikki aika ja huomio, en silti vaikka kyseessä ihan biologinen sisarus. Muutinkin pois kotoa heti kun täytin 18 ja olen päässyt tutustumaan äitiin kunnolla vasta nyt kun pikkuvelikin on täysi-ikäinen. Veljestä ei ole vielä tähän mennessä ollut koskaan muuta kuin riesaa, vaikka nyt vanhempana ymmärrän ettei se ole hänen vikansa. Nuorempana vihasin häntä, koska näin miten väsynyt äiti oli ja miten ilkeästi veli kohteli äitiä.

Eli koska sinulla ADHD pikkuveli niin ap saa samanlaisen adoptiolapsen?

Omituinen logiikka.

Adoptioneuvonnassa käsittääkseni kerrotaan, että adoptiolapsi on aina erityistarpeinen lapsi, vaikka ei olisi diagnoosiakaan.

Ei se adoptiolapsen erityistarpeisuus tarkoita että kaikilla on adhd. Jeesus. Se tarkoittaa sitä että heillä on se menetys takanaan kaikilla. Ei muuta.

Ei tietenkään tarkoita, pointtini oli, että viestiensä perusteella ap ei välttämättä kykenisi hyväksymään myöskään menetykseen reagoivaa lasta.

Ei ne kaikki mitenkään mihinkään reagoi. Ihan tavallisia lapsia suurin osa.

Ei adhd-tapauksia tai orpoja reppanoita tms

Tosin Interpedian sivujen mukaan tällä hetkellä suurimmasta osasta maista saa vain erityistarpeisia lapsia. Aiemmin tilanne on ollut toinen ja esim. Kiinasta on adoptoitu täysin terveitä (tyttö)lapsia.  Tämä on muuttunut, kun elintaso on globaalisti parantunut ja olosuhteet kohdemaissa kohentuneet. Terveet lapset menevät nykyisin kotimaan adoptioon ja vain erityistarpeiset "joudutaan" antamaan kv-adoptioon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaisi, että ymmärrätkö miten kurjaa on jos pilaat olemassa olevan lapsesi lapsuuden tuomalla teille täysin eri-ikäisen, taustansa takia traumatisoituneen lapsen? Siis siinä tapauksessa ettei asiat menekään kuten olet ajatellut.

Mulla on 10 vuotta ikäeroa seuraavaan sisarukseen ja en tosiaankaan ilahtunut siitä että meidän perheeseen saatiin adhd-ongelmainen pikkupoika tuhoamaan kaikki mun tavarat ja viemään vanhempien kaikki aika ja huomio, en silti vaikka kyseessä ihan biologinen sisarus. Muutinkin pois kotoa heti kun täytin 18 ja olen päässyt tutustumaan äitiin kunnolla vasta nyt kun pikkuvelikin on täysi-ikäinen. Veljestä ei ole vielä tähän mennessä ollut koskaan muuta kuin riesaa, vaikka nyt vanhempana ymmärrän ettei se ole hänen vikansa. Nuorempana vihasin häntä, koska näin miten väsynyt äiti oli ja miten ilkeästi veli kohteli äitiä.

Eli koska sinulla ADHD pikkuveli niin ap saa samanlaisen adoptiolapsen?

Omituinen logiikka.

Adoptioneuvonnassa käsittääkseni kerrotaan, että adoptiolapsi on aina erityistarpeinen lapsi, vaikka ei olisi diagnoosiakaan.

Ei se adoptiolapsen erityistarpeisuus tarkoita että kaikilla on adhd. Jeesus. Se tarkoittaa sitä että heillä on se menetys takanaan kaikilla. Ei muuta.

Ei tietenkään tarkoita, pointtini oli, että viestiensä perusteella ap ei välttämättä kykenisi hyväksymään myöskään menetykseen reagoivaa lasta.

Ei ne kaikki mitenkään mihinkään reagoi. Ihan tavallisia lapsia suurin osa.

Ei adhd-tapauksia tai orpoja reppanoita tms

Tosin Interpedian sivujen mukaan tällä hetkellä suurimmasta osasta maista saa vain erityistarpeisia lapsia. Aiemmin tilanne on ollut toinen ja esim. Kiinasta on adoptoitu täysin terveitä (tyttö)lapsia.  Tämä on muuttunut, kun elintaso on globaalisti parantunut ja olosuhteet kohdemaissa kohentuneet. Terveet lapset menevät nykyisin kotimaan adoptioon ja vain erityistarpeiset "joudutaan" antamaan kv-adoptioon. 

Niin. Nuo erityistarpeet on fyysisiä sairauksia, yleensä sellaisia jotka on Suomessa helppo tai helpohko hoitaa. Suukitalakihalkio, sydänvika, aistisairaus jne ei käytösongelmia.

Paljon onnea ap:n perheelle adoptioprosessiin. Tunnen paljon toisia adoptioperheitä ja tiedän myös monia perheitä, joissa on bio- ja adolapsia. Miltei kaikilla adoptio ja elämä perheenä sen jälkeen on sujunut hyvin, tosin suurin osa näistä perheistä on adoptoinut n. 5-10 vuotta sitten kuten minäkin. Adoptiomaiden hakujokit muuttuu kolo ajan. Minulla odotus kesti todella pitkään kun Kiinan jono tyssäsi ja adoptiosysteemi muuttui. Mutta aivan ihanan lapsen elämääni sain ja niin on tuttuni myöskin saaneet.

Kannattaa mennä heti adoptioneuvontaan koska adoptoimiseen kuluu pitkän aikaa. Te olette nuotia ja jos adoptio ei onnistu, voitte yrittää silti biolasta. Ei biologisestakaan lapsesta ikinä tiedä onko lapsi terve. Adoptiokuluja aina kauhistellaan. Suurin osa maksuista meni ehdottomasti hakumatkaan, oppaaseen ja hotelliin. Adoptioperheet ei ole rikkaampia kiin muut vaan moni ottaa lainaa tai säästää vuosien varrella. Monessa perheessä on auto tai kaksi. Ei niitäkään kauhistella miten joku on voinut ostaa 20 000 auton. Hakumatkaan saa myös kertakorvauksen.

Pitääkö sen lapsen olla sellainen söpö ja alle kouluikäinen? Kouluikäistä lasta harva haluaa adoptoida :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin myös valmis adoptoimaan toisen lapsen jostain köyhästä maasta, mutta koko adoptioprosessi tuntuu niin lannistavan pitkältä, kalliilta ja hankalalta ettei meistä taida olla siihen. Olisi edes varmuus että ajan x kuluttua saisimme lapsen, mutta kun ei.

Ymmärrän että ehtojen on oltava tiukat ja vanhempien taustat sekä valmiudet täytyy varmistaa, mutta jotkut näistä ehdoista tuntuu ihan älyttömiltä ja odotusajat hurjilta.

Turhauttaa, kun tietää että meillä olisi tarjota turvallinen, huolehtiva ja tasapainoinen perhe jollekin huonoissa oloissa elävälle pienelle.

En ymmärrä miksi adoptioprosessi Suomessa on niin pitkä? Me asumme Sveitsissä ja mies on sveitsiläinen. Paikallisen järjestön kautta selvitysvaihe kesti 18 kk (taloudellinen selvitys kahteen kertaan, sosiaali- ja psykologiset arvioinnit, lääkärintodistukset) ja siitä 6 kk:ssa kävimme tapaamassa lasta ensimmäisen kerran kotimaassaan ja kolmen kuukauden kuluttua haettiin lapsi kotiin.

Mistä maasta adoptoitte? Oliko vanhempi tai erityistarvelapsi? Nämä yleensä selvittää nopeammat adoptiot. Ei kai maalla sinänsä merkitystä ole mihin adoptoidaan? Haaveilen kv-adoptiosta siksi kyselen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin myös valmis adoptoimaan toisen lapsen jostain köyhästä maasta, mutta koko adoptioprosessi tuntuu niin lannistavan pitkältä, kalliilta ja hankalalta ettei meistä taida olla siihen. Olisi edes varmuus että ajan x kuluttua saisimme lapsen, mutta kun ei.

Ymmärrän että ehtojen on oltava tiukat ja vanhempien taustat sekä valmiudet täytyy varmistaa, mutta jotkut näistä ehdoista tuntuu ihan älyttömiltä ja odotusajat hurjilta.

Turhauttaa, kun tietää että meillä olisi tarjota turvallinen, huolehtiva ja tasapainoinen perhe jollekin huonoissa oloissa elävälle pienelle.

En ymmärrä miksi adoptioprosessi Suomessa on niin pitkä? Me asumme Sveitsissä ja mies on sveitsiläinen. Paikallisen järjestön kautta selvitysvaihe kesti 18 kk (taloudellinen selvitys kahteen kertaan, sosiaali- ja psykologiset arvioinnit, lääkärintodistukset) ja siitä 6 kk:ssa kävimme tapaamassa lasta ensimmäisen kerran kotimaassaan ja kolmen kuukauden kuluttua haettiin lapsi kotiin.

Mistä maasta adoptoitte? Oliko vanhempi tai erityistarvelapsi? Nämä yleensä selvittää nopeammat adoptiot. Ei kai maalla sinänsä merkitystä ole mihin adoptoidaan? Haaveilen kv-adoptiosta siksi kyselen.

Suomessa ihan se Suomen pää prosessi voi kestää vuosia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin myös valmis adoptoimaan toisen lapsen jostain köyhästä maasta, mutta koko adoptioprosessi tuntuu niin lannistavan pitkältä, kalliilta ja hankalalta ettei meistä taida olla siihen. Olisi edes varmuus että ajan x kuluttua saisimme lapsen, mutta kun ei.

Ymmärrän että ehtojen on oltava tiukat ja vanhempien taustat sekä valmiudet täytyy varmistaa, mutta jotkut näistä ehdoista tuntuu ihan älyttömiltä ja odotusajat hurjilta.

Turhauttaa, kun tietää että meillä olisi tarjota turvallinen, huolehtiva ja tasapainoinen perhe jollekin huonoissa oloissa elävälle pienelle.

En ymmärrä miksi adoptioprosessi Suomessa on niin pitkä? Me asumme Sveitsissä ja mies on sveitsiläinen. Paikallisen järjestön kautta selvitysvaihe kesti 18 kk (taloudellinen selvitys kahteen kertaan, sosiaali- ja psykologiset arvioinnit, lääkärintodistukset) ja siitä 6 kk:ssa kävimme tapaamassa lasta ensimmäisen kerran kotimaassaan ja kolmen kuukauden kuluttua haettiin lapsi kotiin.

Mistä maasta adoptoitte? Oliko vanhempi tai erityistarvelapsi? Nämä yleensä selvittää nopeammat adoptiot. Ei kai maalla sinänsä merkitystä ole mihin adoptoidaan? Haaveilen kv-adoptiosta siksi kyselen.

Kyllä kohdemaat rankkaa hankkijamaat. Suomi ei kovin korkealla tällä listalla ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin myös valmis adoptoimaan toisen lapsen jostain köyhästä maasta, mutta koko adoptioprosessi tuntuu niin lannistavan pitkältä, kalliilta ja hankalalta ettei meistä taida olla siihen. Olisi edes varmuus että ajan x kuluttua saisimme lapsen, mutta kun ei.

Ymmärrän että ehtojen on oltava tiukat ja vanhempien taustat sekä valmiudet täytyy varmistaa, mutta jotkut näistä ehdoista tuntuu ihan älyttömiltä ja odotusajat hurjilta.

Turhauttaa, kun tietää että meillä olisi tarjota turvallinen, huolehtiva ja tasapainoinen perhe jollekin huonoissa oloissa elävälle pienelle.

En ymmärrä miksi adoptioprosessi Suomessa on niin pitkä? Me asumme Sveitsissä ja mies on sveitsiläinen. Paikallisen järjestön kautta selvitysvaihe kesti 18 kk (taloudellinen selvitys kahteen kertaan, sosiaali- ja psykologiset arvioinnit, lääkärintodistukset) ja siitä 6 kk:ssa kävimme tapaamassa lasta ensimmäisen kerran kotimaassaan ja kolmen kuukauden kuluttua haettiin lapsi kotiin.

Mistä maasta adoptoitte? Oliko vanhempi tai erityistarvelapsi? Nämä yleensä selvittää nopeammat adoptiot. Ei kai maalla sinänsä merkitystä ole mihin adoptoidaan? Haaveilen kv-adoptiosta siksi kyselen.

Kyllä kohdemaat rankkaa hankkijamaat. Suomi ei kovin korkealla tällä listalla ole.

Ja onko niinkin, että Sveitsillä voi olla adoptiosopimuksia  sellaistenkin maiden kanssa, joihin Suomella ei ole sopimusta? Esim Etiopiasta tuli lapsia adoptioon ainakin -80 luvulla, mutta ei tule enää, ei ole enää sopimusta.