Lue keskustelun säännöt.
Olen 25-vuotias ja lapseni on 7-vuotias. Aiomme adoptoida toisen lapsen. Mitä haluaisit kysyä?
29.10.2019 |
Lapseni isä on 27-vuotias ja olemme olleet naimisissa myös 7v. Aloimme seurustelemaan ensimmäisen kerran kun olin 13v ja mieheni 15v, olimme noin vuoden verran yhdessä kunnes löysimme taas toisemme ollessani 16v ja siitä lähtien olemme pitäneet yhtä tähän päivään saakka.
Kommentit (130)
Kai ymmärrät että kun se oma biolapsi on jo teini ei häntä luultavasti kiinnosta pikkusisarus pätkän vertaa?
Siis jos syy on että haluatte sisaruksen ainokaiselle niin voit unohtaa kaikki ruusunpunaiset "sisarushaaveet".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten moneen vuoteen adoptiojonossa olette varautuneet? Jos jo on biolapsi, niin adoptiolapsen saaminen on aika epävarmaa.
Miksi se on aika epävarmaa? olemme varautuneet että 5 vuotta joudutaan varmaan ainakin odottamaan adoptiolasta. Mutta eipä toisaalta tuo odottaminen haittaa kun ollaan molemmat nuoria, meillä on aikaa kyllä!
Adoptiolapsia on todella vähän ja prioriteeteissa itse lapsia saava jää jalkoihin, kun etusijalla ovat lapsettomat. Edes Venäjältä ei enää tarjota vakavasti vammaisia Suomeen.
Venäjältä ei tule enää ollenkaan adoptiolapsia.
Interpedialta tulee Kolumbiasta vain huostaanotettuja erityistarpeisia. Ei terveitä orpoja.
Eli Jutta Urpilainen todennäköisesti adoptoi myös erityistarpeisen lapsen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten moneen vuoteen adoptiojonossa olette varautuneet? Jos jo on biolapsi, niin adoptiolapsen saaminen on aika epävarmaa.
Miksi se on aika epävarmaa? olemme varautuneet että 5 vuotta joudutaan varmaan ainakin odottamaan adoptiolasta. Mutta eipä toisaalta tuo odottaminen haittaa kun ollaan molemmat nuoria, meillä on aikaa kyllä!
Adoptiolapsia on todella vähän ja prioriteeteissa itse lapsia saava jää jalkoihin, kun etusijalla ovat lapsettomat. Edes Venäjältä ei enää tarjota vakavasti vammaisia Suomeen.
Venäjältä ei tule enää ollenkaan adoptiolapsia.
Interpedialta tulee Kolumbiasta vain huostaanotettuja erityistarpeisia. Ei terveitä orpoja.
Eli Jutta Urpilainen todennäköisesti adoptoi myös erityistarpeisen lapsen?
Mitä ilmeisimmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki adoptiovapaat lapset ei ole orpoja.
Hei näsäviisas, olkoon syy mikä tahansa niin syystä tai toisesta ovat joutuneet omien vanhempiensa hylkäämiksi!
Tämäkin on syy mikä estää adoption. Maailmanparantajille, jotka haluavat hyvää hyvyyttään pelastaa lapsen, ei adoptiota suositella. Taustalla täytyy olla tasan yksi ja ainoa toive - halu saada oma lapsi.
Adoptioneuvonnassa tämä kerrotaan. Jo pelkkään neuvontaan on noin vuoden jono, tiesitkö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmi ettei kivunlievitys oikein onnistunut ekassa synnytyksessä. Miten jos kävisit pelkopolilla asiaa läpi, ja varustautuisit paremmin tokaan synnytykseen? Se ei välttämättä satu niin paljoa, kun paikat on jo kerran venytetty.
Tai sitten pyydät sektion?
Adoptokin on hieno vaihtoehto, jos vaan onnistuu, tsemppiä joka tapauksessa matkaan!
Vesisynnytin ja toinen kivunlievitys keino lämpimän veden lisäksi mulla oli ainoastaan ilokaasu. En suostunut ottamaan epiduraalia kun pelkäsin halvaantuvani siitä ja sektio ei myöskään houkuttele, kun selvinnyt tähänkin asti elämässäni ilman leikkauksia. 18-25v välille halusin biologiset lapseni, joten on muutenkin myöhäistä nyt synnyttää toinen lapsi, nuorena halusin biologiset lapset koska sillon todennäköisesti synnyttää terveen lapsen ja palautuu myös paremmin raskaudesta ja synnytyksestä. Olen kai sitten jotenkin herkempi kuin muut koska en kestä toista kertaa synnytyskipua.
Eli synnytit käytännössä lähes luomusti ja ilman tehokasta kivunlievitystä. Ei ihme jos jäi huonot muistot! Epiduraali on täysin turvallinen ja sektiotkin Suomessa käytännössä täysin turvallisia, etenkin jos tehdään suunniteltuna eikä hätäsektiota. AP:n sijassa kävisin vielä keskustelemassa pelkopolilla ja miettisin uudelleen biolasta. Adoptiolapsista on pulaa ja jonossa on pariskuntia, jotka eivät aidosti pysty hankkimaa biolasta.
AP sanoit ylempänä, että sulle oli synnytystavan valinnassa (ilman kivunlievitystä) tärkeää, että lapsi olisi terve. Tiedäthän, että adoptiolapset eivät aina ole terveitä. Heillä on usein ollut hyvin rankka alku, josta on voinut jäädä pysyviä kehitysviiveitä tai vammoja tai heidät on voitu antaa adoptioon synnynnäisten vikojen/sairausten vuoksi.
Adoptiossahan kysytään minkälaisesta lapsesta on valmis pitämään huolta, joten tottakai toivotaan ensisijaisesti tervettä lasta mutta ollaan valmiita hyväksymään myös monenlaisia sairauksia jotka suomessa on suht helppo hoitoisia... Voisin hyväksyä esim lapsen jolla on suuhalkio, se saadaan hyvin leikattua suomessa ja ei kai jää pahemmin kosmeettistakaan haittaa. Kehitysvammaista lasta emme kuitenkaan halua ja kerromme myös sen hakemuksessa.
Vaikka lapsella olisi terveen paperit, hänellä voi silti olla kehitysvamma tai sairaus.
Miten tämä voi olla mahdollista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmi ettei kivunlievitys oikein onnistunut ekassa synnytyksessä. Miten jos kävisit pelkopolilla asiaa läpi, ja varustautuisit paremmin tokaan synnytykseen? Se ei välttämättä satu niin paljoa, kun paikat on jo kerran venytetty.
Tai sitten pyydät sektion?
Adoptokin on hieno vaihtoehto, jos vaan onnistuu, tsemppiä joka tapauksessa matkaan!
Vesisynnytin ja toinen kivunlievitys keino lämpimän veden lisäksi mulla oli ainoastaan ilokaasu. En suostunut ottamaan epiduraalia kun pelkäsin halvaantuvani siitä ja sektio ei myöskään houkuttele, kun selvinnyt tähänkin asti elämässäni ilman leikkauksia. 18-25v välille halusin biologiset lapseni, joten on muutenkin myöhäistä nyt synnyttää toinen lapsi, nuorena halusin biologiset lapset koska sillon todennäköisesti synnyttää terveen lapsen ja palautuu myös paremmin raskaudesta ja synnytyksestä. Olen kai sitten jotenkin herkempi kuin muut koska en kestä toista kertaa synnytyskipua.
Eli synnytit käytännössä lähes luomusti ja ilman tehokasta kivunlievitystä. Ei ihme jos jäi huonot muistot! Epiduraali on täysin turvallinen ja sektiotkin Suomessa käytännössä täysin turvallisia, etenkin jos tehdään suunniteltuna eikä hätäsektiota. AP:n sijassa kävisin vielä keskustelemassa pelkopolilla ja miettisin uudelleen biolasta. Adoptiolapsista on pulaa ja jonossa on pariskuntia, jotka eivät aidosti pysty hankkimaa biolasta.
AP sanoit ylempänä, että sulle oli synnytystavan valinnassa (ilman kivunlievitystä) tärkeää, että lapsi olisi terve. Tiedäthän, että adoptiolapset eivät aina ole terveitä. Heillä on usein ollut hyvin rankka alku, josta on voinut jäädä pysyviä kehitysviiveitä tai vammoja tai heidät on voitu antaa adoptioon synnynnäisten vikojen/sairausten vuoksi.
Adoptiossahan kysytään minkälaisesta lapsesta on valmis pitämään huolta, joten tottakai toivotaan ensisijaisesti tervettä lasta mutta ollaan valmiita hyväksymään myös monenlaisia sairauksia jotka suomessa on suht helppo hoitoisia... Voisin hyväksyä esim lapsen jolla on suuhalkio, se saadaan hyvin leikattua suomessa ja ei kai jää pahemmin kosmeettistakaan haittaa. Kehitysvammaista lasta emme kuitenkaan halua ja kerromme myös sen hakemuksessa.
Onko adoptioneuvonta jo aloitettu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmi ettei kivunlievitys oikein onnistunut ekassa synnytyksessä. Miten jos kävisit pelkopolilla asiaa läpi, ja varustautuisit paremmin tokaan synnytykseen? Se ei välttämättä satu niin paljoa, kun paikat on jo kerran venytetty.
Tai sitten pyydät sektion?
Adoptokin on hieno vaihtoehto, jos vaan onnistuu, tsemppiä joka tapauksessa matkaan!
Vesisynnytin ja toinen kivunlievitys keino lämpimän veden lisäksi mulla oli ainoastaan ilokaasu. En suostunut ottamaan epiduraalia kun pelkäsin halvaantuvani siitä ja sektio ei myöskään houkuttele, kun selvinnyt tähänkin asti elämässäni ilman leikkauksia. 18-25v välille halusin biologiset lapseni, joten on muutenkin myöhäistä nyt synnyttää toinen lapsi, nuorena halusin biologiset lapset koska sillon todennäköisesti synnyttää terveen lapsen ja palautuu myös paremmin raskaudesta ja synnytyksestä. Olen kai sitten jotenkin herkempi kuin muut koska en kestä toista kertaa synnytyskipua.
Eli synnytit käytännössä lähes luomusti ja ilman tehokasta kivunlievitystä. Ei ihme jos jäi huonot muistot! Epiduraali on täysin turvallinen ja sektiotkin Suomessa käytännössä täysin turvallisia, etenkin jos tehdään suunniteltuna eikä hätäsektiota. AP:n sijassa kävisin vielä keskustelemassa pelkopolilla ja miettisin uudelleen biolasta. Adoptiolapsista on pulaa ja jonossa on pariskuntia, jotka eivät aidosti pysty hankkimaa biolasta.
AP sanoit ylempänä, että sulle oli synnytystavan valinnassa (ilman kivunlievitystä) tärkeää, että lapsi olisi terve. Tiedäthän, että adoptiolapset eivät aina ole terveitä. Heillä on usein ollut hyvin rankka alku, josta on voinut jäädä pysyviä kehitysviiveitä tai vammoja tai heidät on voitu antaa adoptioon synnynnäisten vikojen/sairausten vuoksi.
Adoptiossahan kysytään minkälaisesta lapsesta on valmis pitämään huolta, joten tottakai toivotaan ensisijaisesti tervettä lasta mutta ollaan valmiita hyväksymään myös monenlaisia sairauksia jotka suomessa on suht helppo hoitoisia... Voisin hyväksyä esim lapsen jolla on suuhalkio, se saadaan hyvin leikattua suomessa ja ei kai jää pahemmin kosmeettistakaan haittaa. Kehitysvammaista lasta emme kuitenkaan halua ja kerromme myös sen hakemuksessa.
Vaikka lapsella olisi terveen paperit, hänellä voi silti olla kehitysvamma tai sairaus.
Miten tämä voi olla mahdollista?
No a) luuletko että jossain kehitysmaan syrjäseudun lastenkodissa on huippulääkärit tai että b) kaikki edes näkyy ennen kuin lapsi on tietynikäinen?
Ja jos lapset on huostaanotettuja, äidit tod näk narkkareita ja alkoholisteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ette toista biologista lasta hanki? Mitä jos adoption sijaan kokeilisitte sijoitusperheenä toimimista? Suomessa huostaanotettu ja lapsia jotka tarvitsevat kiireellistä sijoitusta. Jotkut ryhtyvät sijoitusperheeksi rahan takia mutta jos sydäntä mukana asian suhteen aikana parempi
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä jo rahat kasassa vai lainallako aiotte? Oletteko jo aloittaneet eli onko haastattelut tehty? Vaikutat hieman lapselliselta asian suhteen.
Ensikuussa on tarkoitus ottaa yhteyttä sosiaalitoimistoon ja aloittaa sitä kautta adoptioprosessi. Mutta adoptoimista olemme pohtineet jo 3v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmi ettei kivunlievitys oikein onnistunut ekassa synnytyksessä. Miten jos kävisit pelkopolilla asiaa läpi, ja varustautuisit paremmin tokaan synnytykseen? Se ei välttämättä satu niin paljoa, kun paikat on jo kerran venytetty.
Tai sitten pyydät sektion?
Adoptokin on hieno vaihtoehto, jos vaan onnistuu, tsemppiä joka tapauksessa matkaan!
Vesisynnytin ja toinen kivunlievitys keino lämpimän veden lisäksi mulla oli ainoastaan ilokaasu. En suostunut ottamaan epiduraalia kun pelkäsin halvaantuvani siitä ja sektio ei myöskään houkuttele, kun selvinnyt tähänkin asti elämässäni ilman leikkauksia. 18-25v välille halusin biologiset lapseni, joten on muutenkin myöhäistä nyt synnyttää toinen lapsi, nuorena halusin biologiset lapset koska sillon todennäköisesti synnyttää terveen lapsen ja palautuu myös paremmin raskaudesta ja synnytyksestä. Olen kai sitten jotenkin herkempi kuin muut koska en kestä toista kertaa synnytyskipua.
Eli synnytit käytännössä lähes luomusti ja ilman tehokasta kivunlievitystä. Ei ihme jos jäi huonot muistot! Epiduraali on täysin turvallinen ja sektiotkin Suomessa käytännössä täysin turvallisia, etenkin jos tehdään suunniteltuna eikä hätäsektiota. AP:n sijassa kävisin vielä keskustelemassa pelkopolilla ja miettisin uudelleen biolasta. Adoptiolapsista on pulaa ja jonossa on pariskuntia, jotka eivät aidosti pysty hankkimaa biolasta.
AP sanoit ylempänä, että sulle oli synnytystavan valinnassa (ilman kivunlievitystä) tärkeää, että lapsi olisi terve. Tiedäthän, että adoptiolapset eivät aina ole terveitä. Heillä on usein ollut hyvin rankka alku, josta on voinut jäädä pysyviä kehitysviiveitä tai vammoja tai heidät on voitu antaa adoptioon synnynnäisten vikojen/sairausten vuoksi.
Adoptiossahan kysytään minkälaisesta lapsesta on valmis pitämään huolta, joten tottakai toivotaan ensisijaisesti tervettä lasta mutta ollaan valmiita hyväksymään myös monenlaisia sairauksia jotka suomessa on suht helppo hoitoisia... Voisin hyväksyä esim lapsen jolla on suuhalkio, se saadaan hyvin leikattua suomessa ja ei kai jää pahemmin kosmeettistakaan haittaa. Kehitysvammaista lasta emme kuitenkaan halua ja kerromme myös sen hakemuksessa.
Vaikka lapsella olisi terveen paperit, hänellä voi silti olla kehitysvamma tai sairaus.
Miten tämä voi olla mahdollista?
No a) luuletko että jossain kehitysmaan syrjäseudun lastenkodissa on huippulääkärit tai että b) kaikki edes näkyy ennen kuin lapsi on tietynikäinen?
Ja jos lapset on huostaanotettuja, äidit tod näk narkkareita ja alkoholisteja.
Ei Suomessakaan autismia esim heti huomata.
Vierailija kirjoitti:
Kai ymmärrät että kun se oma biolapsi on jo teini ei häntä luultavasti kiinnosta pikkusisarus pätkän vertaa?
Siis jos syy on että haluatte sisaruksen ainokaiselle niin voit unohtaa kaikki ruusunpunaiset "sisarushaaveet".
Kai tajuat että jos sinä tai sun lapsesi olivat teineinä k..usipäitä niin ei kaikki teinit ole k..usipäitä. Jos olisin tullut teininä isosiskoksi niin hoitaisin sen roolin kyllä mahdollisimman hyvin ja rakastaisin hoivata pikkusiskoa tai veljeä ja olla hänelle tuki ja turva! Sitä sisarusta voi osata arvostaa ihan eri tavalla kun on pitkään ollut ainut lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä jo rahat kasassa vai lainallako aiotte? Oletteko jo aloittaneet eli onko haastattelut tehty? Vaikutat hieman lapselliselta asian suhteen.
Ensikuussa on tarkoitus ottaa yhteyttä sosiaalitoimistoon ja aloittaa sitä kautta adoptioprosessi. Mutta adoptoimista olemme pohtineet jo 3v.
Okei eli prosessi ei ole alkanut vielä. Sen huomaa, koska kirjoitat asiasta aika naiivisti.
Adoptioneuvonnassa jono on noin vuoden pituinen, että neuvonta alkaa vasta aikaisintaan loppuvuodesta 2020.
Kannattaa tutustua odottaessa hiukan adoption perusteisiin eli tosiaan synnytyspelko tai pelastamisen halu eivät ole hyväksyttäviä perusteita adoptioon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä jo rahat kasassa vai lainallako aiotte? Oletteko jo aloittaneet eli onko haastattelut tehty? Vaikutat hieman lapselliselta asian suhteen.
Ensikuussa on tarkoitus ottaa yhteyttä sosiaalitoimistoon ja aloittaa sitä kautta adoptioprosessi. Mutta adoptoimista olemme pohtineet jo 3v.
Okei eli prosessi ei ole alkanut vielä. Sen huomaa, koska kirjoitat asiasta aika naiivisti.
Adoptioneuvonnassa jono on noin vuoden pituinen, että neuvonta alkaa vasta aikaisintaan loppuvuodesta 2020.
Kannattaa tutustua odottaessa hiukan adoption perusteisiin eli tosiaan synnytyspelko tai pelastamisen halu eivät ole hyväksyttäviä perusteita adoptioon.
Jono on ihan kuntakohtaista. Jossain voi olla kahden vuoden jono, jossain pääsee neuvontaan heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmi ettei kivunlievitys oikein onnistunut ekassa synnytyksessä. Miten jos kävisit pelkopolilla asiaa läpi, ja varustautuisit paremmin tokaan synnytykseen? Se ei välttämättä satu niin paljoa, kun paikat on jo kerran venytetty.
Tai sitten pyydät sektion?
Adoptokin on hieno vaihtoehto, jos vaan onnistuu, tsemppiä joka tapauksessa matkaan!
Vesisynnytin ja toinen kivunlievitys keino lämpimän veden lisäksi mulla oli ainoastaan ilokaasu. En suostunut ottamaan epiduraalia kun pelkäsin halvaantuvani siitä ja sektio ei myöskään houkuttele, kun selvinnyt tähänkin asti elämässäni ilman leikkauksia. 18-25v välille halusin biologiset lapseni, joten on muutenkin myöhäistä nyt synnyttää toinen lapsi, nuorena halusin biologiset lapset koska sillon todennäköisesti synnyttää terveen lapsen ja palautuu myös paremmin raskaudesta ja synnytyksestä. Olen kai sitten jotenkin herkempi kuin muut koska en kestä toista kertaa synnytyskipua.
Eli synnytit käytännössä lähes luomusti ja ilman tehokasta kivunlievitystä. Ei ihme jos jäi huonot muistot! Epiduraali on täysin turvallinen ja sektiotkin Suomessa käytännössä täysin turvallisia, etenkin jos tehdään suunniteltuna eikä hätäsektiota. AP:n sijassa kävisin vielä keskustelemassa pelkopolilla ja miettisin uudelleen biolasta. Adoptiolapsista on pulaa ja jonossa on pariskuntia, jotka eivät aidosti pysty hankkimaa biolasta.
AP sanoit ylempänä, että sulle oli synnytystavan valinnassa (ilman kivunlievitystä) tärkeää, että lapsi olisi terve. Tiedäthän, että adoptiolapset eivät aina ole terveitä. Heillä on usein ollut hyvin rankka alku, josta on voinut jäädä pysyviä kehitysviiveitä tai vammoja tai heidät on voitu antaa adoptioon synnynnäisten vikojen/sairausten vuoksi.
Adoptiossahan kysytään minkälaisesta lapsesta on valmis pitämään huolta, joten tottakai toivotaan ensisijaisesti tervettä lasta mutta ollaan valmiita hyväksymään myös monenlaisia sairauksia jotka suomessa on suht helppo hoitoisia... Voisin hyväksyä esim lapsen jolla on suuhalkio, se saadaan hyvin leikattua suomessa ja ei kai jää pahemmin kosmeettistakaan haittaa. Kehitysvammaista lasta emme kuitenkaan halua ja kerromme myös sen hakemuksessa.
Vaikka lapsella olisi terveen paperit, hänellä voi silti olla kehitysvamma tai sairaus.
Miten tämä voi olla mahdollista?
Keksin heti useita syitä tähän:
- Adoption kohdemaassa terveydenhoidon taso ei ole kovin kummoinen
- Adoptiojärjestöllä voi olla tarve saada lapset paperilla näyttämään terveemmiltä (en tiedä onko yleistä)
- monet kehitysviivästymät ja häiriöt tulevat ilmi vasta useiden vuosien kuluessa
- Lapsi on voinut alunperin olla terve, mutta huonot olot (aliravitsemus, virikkeetön laitoshoito tms) voivat aiheuttaa peruuttamatonta vahinkoa kehittyville aivoille
Kannattaa myös miettiä kansainvälisen adoption oikeutusta ja moraalia, se ei ole täysin yksiselitteinen. Hyvesignaloiva valkoinen pariskunta leikkii maailmanpelastajaa ja riistää lapsen omasta kulttuuriympäristöstään ja tuo Suomeen, joka tutkitusti taitaa olla jopa Euroopan r-a-s-i-s-t-i-s-i-n maa ja samalla vielä asettaa ehtoja sille, millainen lapsi saa olla, jotta hänet hyväksytään osaksi perhettä (ei kehhitysvammaa tms.)
Jos tosiaan on näin että ei voi luottaa adoptiolapsen tietoihin ja että saa lapsen niillä ehdoilla jotka on papereihin täyttänyt. Eli jos täytämme papereihin ettei meillä riitä voimavarat kehitysvammaisesta lapsesta huolehtimiseen ja silti meille annettaisiin kehitysvammainen lapsi niin tuo on minusta törkeätä kun ei vanhempien toiveita kuunnella! Siinä tapauksessa harkitsemme adoptiota ehkä vielä uudelleen ja voi olla valitettavasti että lapsemme jää ainoaksi... tai sitten mies saa hankkia jonkun toisen naisen kanssa lisää lapsia, koska minä tiedän sietokykyni, mihin kykenen ja mihin en!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai ymmärrät että kun se oma biolapsi on jo teini ei häntä luultavasti kiinnosta pikkusisarus pätkän vertaa?
Siis jos syy on että haluatte sisaruksen ainokaiselle niin voit unohtaa kaikki ruusunpunaiset "sisarushaaveet".
Kai tajuat että jos sinä tai sun lapsesi olivat teineinä k..usipäitä niin ei kaikki teinit ole k..usipäitä. Jos olisin tullut teininä isosiskoksi niin hoitaisin sen roolin kyllä mahdollisimman hyvin ja rakastaisin hoivata pikkusiskoa tai veljeä ja olla hänelle tuki ja turva! Sitä sisarusta voi osata arvostaa ihan eri tavalla kun on pitkään ollut ainut lapsi.
Tai sitten ei. Teinin aivojen kehitys on kesken ja he ovat siksi hyvin minäkeskeisiä ja itsekkäitä. Adoptoitu pikkusisarus ei välttämättä ole teinin mieleen. Joka tapauksessa ikäero on niin iso, että läheistä sisarussuhdetta ei välttämättä synny. Ei siis kannata laskea mitään teinin hoivavietin varaan.
Sen isomman lapsen mielipide kysytään neuvonnassa. Jos hän vastustaa, lupa voi tyssätä siihen.
Vierailija kirjoitti:
Jos tosiaan on näin että ei voi luottaa adoptiolapsen tietoihin ja että saa lapsen niillä ehdoilla jotka on papereihin täyttänyt. Eli jos täytämme papereihin ettei meillä riitä voimavarat kehitysvammaisesta lapsesta huolehtimiseen ja silti meille annettaisiin kehitysvammainen lapsi niin tuo on minusta törkeätä kun ei vanhempien toiveita kuunnella! Siinä tapauksessa harkitsemme adoptiota ehkä vielä uudelleen ja voi olla valitettavasti että lapsemme jää ainoaksi... tai sitten mies saa hankkia jonkun toisen naisen kanssa lisää lapsia, koska minä tiedän sietokykyni, mihin kykenen ja mihin en!
Lapsen saaminen joko biona tai adoptoimalla on aina siinä mielessä riski, että ei voi tietää mitä tulee. Vaikka lapsi olisi tullessaan täysin terve, hän voi esim. joutua onnettomuuteen ja vammautua vakavasti. Tervekin lapsi voi osoittautua hyvin haastavaksi, ja ymmärtääkseni erilaiset psyykkiset haasteet ovat terveilläkin adoptiolapsilla melko yleisiä. Adoptioon kun liittyy aina vähintään kaksi erittäin suurta hylkäämiskokemusta: ensin kotimaassa biovanhempien hylkäys (kuolema, huostaanotto, hylkääminen köyhyydet tms. takia) ja uudelleen adoption yhteydessä silloisen hoitopaikan hylkääminen (jossa lapsi on voinut asua useampia vuosia) ja siirtyminen maapallon toiselle puolelle täysin erilaiseen ympäristöön lapselle uppo-outojen ihmisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä jo rahat kasassa vai lainallako aiotte? Oletteko jo aloittaneet eli onko haastattelut tehty? Vaikutat hieman lapselliselta asian suhteen.
Ensikuussa on tarkoitus ottaa yhteyttä sosiaalitoimistoon ja aloittaa sitä kautta adoptioprosessi. Mutta adoptoimista olemme pohtineet jo 3v.
Okei eli prosessi ei ole alkanut vielä. Sen huomaa, koska kirjoitat asiasta aika naiivisti.
Adoptioneuvonnassa jono on noin vuoden pituinen, että neuvonta alkaa vasta aikaisintaan loppuvuodesta 2020.
Kannattaa tutustua odottaessa hiukan adoption perusteisiin eli tosiaan synnytyspelko tai pelastamisen halu eivät ole hyväksyttäviä perusteita adoptioon.Jono on ihan kuntakohtaista. Jossain voi olla kahden vuoden jono, jossain pääsee neuvontaan heti.
Kunnat joutuvat yleensä ostamaan neuvonnan, koska sosiaalityöntekijällä pitää olla adoptiopätevyys. Neuvonnassa menee vuosi puolitoista.
Alle 25 v ei edes voi adoptoida eli aiemmin ette olisi voinut alottaakaan.
Monella kohdemaallaon vaatimuksia esim vanhempien koulutusta ja varallisuutta koskien. Oletteko jo säästäneet varat vai olenko teillä ennestään?
Sosioekonominen puoli selvitellään heti nimittäin.
Vaikka lapsella olisi terveen paperit, hänellä voi silti olla kehitysvamma tai sairaus.