Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Millaisella ihmisellä ei ole mitään vaatetta, jolla mennä hautajaisiin? Yksi sukulainen ei meinannut tulla lähiomaisen hautajaisiin, koska ei ole vaatteita.
28.10.2019 |
Kyseessä 35-vuotias nainen, työssäkäyvä ja kaikinpuolin yhteiskunnassa kiinni oleva ihminen. Ei syrjäytynyt, ei mielenterveysongelmainen.
Lähetin kutsun tälle henkilölle, mutta vastasi, ettei voi tulla, kun ei ole hautajaisvaatteita. No, sanoin, että voi hyvin lainata minulta mitä vain - vaatteet eivät voi olla esteenä. Mustat sukkahousut ja mustia mekkoja on kaapit täynnä.
Millaisella ihmisellä ei ole oikeasti mitään vaatetta, millä mennä hautajaisiin??
Kommentit (131)
Vierailija kirjoitti:
Ja kyllä, edelleen olen sitä mieltä, että jos hautajaiset jäävät väliin vaatteiden takia, on ongelmia mielenterveydessä tai elämänhallinnassa.
Pitäisköhän sitä jo hyvissä ajoin kirjata hautajaisiaan varten toivelista ja siinä kertoa, että tervetuloa ihan tavallisissa vaatteissa sitten vaan. Eli että jos teillä on joku vaate eli ette kaiken aikaa nakuile, niin se päälle ja menox!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silmiinpistävää hautajaisissa on erityisesti nuoremman polven (18-40v) kohdalla - poikkeukset toki tämän vahvistavat - suoranainen mauttomuus.
Ei se juhla-asuun riitä, että asu tai kengät ovat mitä ja minkä kuntoista tahansa, kunhan ovat mustat. Kaikenlaisia virityksiä näkee.
Lisäksi hautajaisissa ei kuulu yrittää näyttää seksikkäältä. Ei liian korkeita korkoja, ei vahvaa meikkiä, ei tiukkaa bilemekkoa eikä paljasta pintaa, ei edes naiset sitä yläselän tatuointia, jota (vain?) itse ihailet.
Miehillä mm. nämä halvimmat dressmannin slim fit -puvut, jotka näyttivät hyvältä vain alipainoisilla ja vuosikymmen sitten. Linttaan astutut vaarivainaan pukukengät tai joskus-mustat tennarit ja farkut jne.
Ei tässä kulttuurissa vaatteilla tarvitse koreilla hautajaisissakaan. Olen samaa mieltä. Mutta on tavallisen kansan juhlapukeutuminen keskimäärin aika onnetonta meillä.
Aivan tavallista on, että kodeissa ollaan juhla-asussa mutta sukkasillaan. Ehkä 5% kansasta ymmärtää pukea kotijuhliin sen sinänsä hienonkin puvun/jakkupuvun/mekon kaveriksi siistit juhlakengät :(
Pitääkö hautajaisissa olla omat vaatteetkin? Ana olen mennyt normaaleiden vaatteiden kanssa ja sisään kirkkoon on aina päästetty.
Mulla ei ollut mustia housuja, eikä ollut oikeastaan mustaa pikkutakkiakaan. Kaikki ovat värillisiä.
Ostin mustat housut ja menin mustassa paidassa ja kravatissa.
Sinccis
No, tuli sitten maksettua siitä, että saatiin setä monttuun. Ei mulla niille housuille sen jälkeen mitään käyttöä ole ollut. Liekkö viskannut ne jossain muutossa jo roskiin. Ei ole tullut vastaan tai sitten roikkuvat jossain ..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaupat on täynnä mustia vaatteita, että huono tekosyy sille, ettei huvita tulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
YyyIhminen, joka on iloinen optimisti eli ei täytä vaatekaappiaan mustilla asuilla. Itse jouduin pakolla ostamaan mustat kamppeet isäukon hautajaisiin, kun muutenhan pikkusieluiset olisivat ajatelleet, että ”tuo kauhea ihminen ei sure ollenkaan”. Tekokyyneliä en sentään ostanut enkä itkenyt. Nyt ne mustat kamppeet on käyttämättä, maksoivat 300 €.
Työssäkäyminen ei todellakaan välttämättä tarkoita, että olisi varaa ostaa vaatteita.
Jos sattuu olemaan vaikka kovin lihava, ei ole sanottua että kirpparilta mitään löytää.
Ja jos vielä on vaatetuksen suhteen nirso suku niin että vain se musta kelpaa.
Itselläni esim. ei ole juurikaan mustia vaatteita, koska näytän mustissa kummitukselta. Ei todellakaan minua pukeva väri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä äiti opetti, että kaapissa on aina oltava musta hautajaisasu. Koska monesti hautajaiskutsut tulevat nopealla aikataululla. Ei se yksi musta mekko/jakkupuku, kovin paljon tilaa kaapissa vie näin KonMarituksenkaan aikakaudella...
No esim. minulla paino heilahtelee ylös alas, niin että siellä pitäisi olla neljä tai viisi mustaa mekkoa/jakkupukua hautajaisia odottamassa. Ilman mitään muuta käyttöä, sillä en muuten käytä mustia vaatteita.
Opiskelijana osallistuin opiskelijakaverin hautajaisiin. Värjäsin mustalla värillä hameen. Kenkinä käytin mustia kangastossuja. Oli onneksi kesä.
Viimeisimmissä hautajaisissa olen käyttänyt mustia housuja ja mustaa jakkua. Takki on ongelmallisempi asia, mutta ei varmaan haittaa, jos takki on esimerkiksi tummansininen tai luumunpunainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei ole mitään parempia vaatteita. Olen rupsahtanut, syrjäytynyt köyhä.
Hautajaisiin olen pukeutunut siististi ja mustaan. Osan vaatteista olen saanut lainaksi.
Valehteluhan on vain kohteliasta . Eli kaikkein kohteliaintahan olisi ap.n tapauksessa sanoa vainajan omaisille harkitsevansa hautajaisiin tuloa, kiittää periaatteessa kutsusta ja sitten jättää kokonaan tulematta.
(Sanotaanhan täälläkin, että 'kommenttisi julkaistaan vasta hyväksynnän jälkeen ' eikä mitään sellaista kommenttia jolle tuo viesti on tullut tietenkään julkaista koskaan . )
Kohtelias valehtelu ja itsensä turha muilla odotuttaminen vailla mitään omaa,pienintäkään aikomustakaan tullahan on vain kohteliasta nykyaikaa....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No siis, kyse ei ollut vain siitä, ettei kaapista suoraan löytynyt vaatteita, vaan siitä, ettei työssäkäyvä ihminen voi mennä kauppaan ostamaan hautajaisiin sopivia vaatteita, vaan sanoo suoraan, ettei voi tulla. Koska ei ole niitä vaatteita.
Parempia syitä voisi olla, ettei ehdi mennä ostamaan vaatteita, ei halua tulla hautajaisiin, on muuta menoa, ei surultaan pysty tulemaan tms. Mutta että en voi tulla, koska ei ole vaatteita - sitä ihmettelin.
ap
Eikö työssäkäyvällä voi mielestäsi koskaan olla huono rahatilanne?
Ihan ohis, mutta elämänhallinnan ongelmista se kielii, jos työssäkäyvä tai työtönkään ihminen ei saa yhtä vaatekertaa hankittua.
Oma äitini käytti tuota ”ei ole vaatteita” -tekosyytä kaikkien juhlien suhteen. Hänellä oli hoitamattomia mielenterveysongelmia.
-Ei ap.
Koska mielenterveysongelmainen äitisi käytti tuota tekosyynä, niin mielestäsi kaikilla joilla ei ole vaatteita on siis mielenterveysongelmia tai vähintään elämänhallinnan ongelmia?
En ole koskaan saanut työttömyyskorvausta, mutta ainakin kuulemani perusteella se on niin naurettavan pieni, että on vaikea kuvitella miten sen varassa oleva voisi yllättävässä tilanteessa kyetä ostamaan koko hautajaisvaatekerran, jos kaapista ei löydy mitään sopivaa. Käytettynä tietysti, mutta jos hautajaiset ovat tulossa pian, niin ehtiikö kirpparilta löytää sopivat vaatteet?
Oman kokemuksemme nojalla me kaikki täällä keskustelemme, ja minä väitän että jos hautajaisiin meno on vaatteista kiinni, on taustalla oikeasti jotain muuta.
Jos ei omasta kaapista eikä kirpparilta löydy mitään mustaa, tummansinistä tai harmaata, jää vielä vaihtoehdoksi vaikka että lainaa pari kymppiä halpamuotikauppaan. Siis jos tahtoo mennä.
No voit kuvitella ihan mitä haluat. Katsos kun me kaikki emme ole terveitä, emmekä asu esim. halpisliikkeiden ja kirpputorien äärellä. Ainakin minulle tuli paniikki, kun tuli yllättäen hautajaiskutsu, keskellä pahimpia kesähelteitä. Olin siinä vaiheessa ollut viitisen vuotta kotiäitinä, rahat vähissä ja takana synnytyksenjälkeinen masennus, jonka myötä lihoin kymmeniä kiloja. Äitiyttä edeltävät vaatteet eivät siis todellakaan mahtuneet, ja siinä vaiheessa ainoat päälle mahtuvat vaatteeni olivat kirkkaanpinkki kesämekko, viimeisiä vetelevät farkkuleggarit ja muutama iloisenvärikäs t-paita, jalassa varvastossut (plus jotain talvista vaatetta, mitä ei lähemmäs 30 asteen lämpötilassa todellakaan voinut vetää päälle). Paikkakunnalta löytyy vaatetta vain Prismasta ja pikku-H&M:stä, mutta sielläpä ei ollutkaan mitään plussakoon vaatteita, enkä tuossa vaiheessa mahtunut normimallistoon. Kirpputoreja täällä ei ole. Siinäpä pakkasin pienemmät lapset rattaisiin ja kannoin välillä kiukuttelevaa 5-vuotiasta sylissä, kun lähdimme bussireissulle naapurikaupungin kauppakeskukseen, jossa vielä jouduimme kiertelemään vaikka kuinka monessa kaupassa, ennen kuin löytyi mitään hautajaisiin sopivaa oikeassa koossa. Sinne paloi lasten kesäreissurahat, mamman hautajaismekkoon ja kenkiin. Niin ne kengät. Raskauksien myötä kengänkokoni kasvoi kokoon 43-44, ja voit arvata miten helppoa on löytää siinä koossa naisten siistimmät kengät. Oli todella raskas reissu, siinä surun keskellä. Jos masennus olisi vielä ollut pahana, niin ei todellakaan olisi löytynyt voimia tuollaiseen, vaan olisin vaan suosiolla todennut, että ei nyt löydy vaatetta.
En ole kovin läski mutta isorintainen kyllä. Prismasta olen ostanut miesten mustia t-paitoja. Uusi musta t-paita jota ei ole vielä pesty moneen kertaan eikä ole ryppyinen, on neutraali ja riittävän hyvä, jos kaupoilla käynti on noin hankalaa.
Osta mustaa kangasta ja ompele mekko. Vyö niin ei tarvi laskoksia ja esim sifonki huivi kauluksen päälle jos tuntuu ettei kaulus onnistunut.
Jos on rahat vähissä, ei riitä että hankit ne vaatteet kirpparilta.
Jonkinlainen kukkavihko tai kimppu pitää myös hankkia, ja jos toisella paikkakunnalla hautajaiset niin sitten tarvitaankin matkalippuja junaan tai bussiin, mahdollisesti yöpyminen jne.
Helpompi sanoa ettei ole vaatteita.
Vierailija kirjoitti:
Silmiinpistävää hautajaisissa on erityisesti nuoremman polven (18-40v) kohdalla - poikkeukset toki tämän vahvistavat - suoranainen mauttomuus.
Ei se juhla-asuun riitä, että asu tai kengät ovat mitä ja minkä kuntoista tahansa, kunhan ovat mustat. Kaikenlaisia virityksiä näkee.
Lisäksi hautajaisissa ei kuulu yrittää näyttää seksikkäältä. Ei liian korkeita korkoja, ei vahvaa meikkiä, ei tiukkaa bilemekkoa eikä paljasta pintaa, ei edes naiset sitä yläselän tatuointia, jota (vain?) itse ihailet.
Miehillä mm. nämä halvimmat dressmannin slim fit -puvut, jotka näyttivät hyvältä vain alipainoisilla ja vuosikymmen sitten. Linttaan astutut vaarivainaan pukukengät tai joskus-mustat tennarit ja farkut jne.
Ei tässä kulttuurissa vaatteilla tarvitse koreilla hautajaisissakaan. Olen samaa mieltä. Mutta on tavallisen kansan juhlapukeutuminen keskimäärin aika onnetonta meillä.
Aivan tavallista on, että kodeissa ollaan juhla-asussa mutta sukkasillaan. Ehkä 5% kansasta ymmärtää pukea kotijuhliin sen sinänsä hienonkin puvun/jakkupuvun/mekon kaveriksi siistit juhlakengät :(
Hyi. Tällä asenteella voisit jättää itse tulematta juhliin. Pukeudu itse miten pukeudut, ja anna muiden pukeutua parhaansa mukaan. Itse olen ollut maailmalla diplomaattitehtävissä, ja omistan laajan vaatevaraston, mutta todellakin kestän sen, että muut toimivat toisin.
Hautajaiset erityisesti ovat hyvästijättö rakkaalle. Viimeksi olin isäni hautajaisissa. Rikki ja sydän särkyneenä. Ja olin kiitollinen jokaisesta jaetusta hetkestä vieraiden kanssa. Ei kyllä mitään mielikuvaa siitä, mitä heillä oli päällä.
Vierailija kirjoitti:
Osta mustaa kangasta ja ompele mekko. Vyö niin ei tarvi laskoksia ja esim sifonki huivi kauluksen päälle jos tuntuu ettei kaulus onnistunut.
Saattaisi muutama hautajaisvieras pyörtyä kauhusta, jos ilmestyisin paikalle itse ompelemassani mekossa. Kuinka monella edes on ompelukone kotona?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin? Ei kaikilla ole niin isoa sukua, että jatkuvasti olisi hautajaisia. Minä en ole tainnut olla hautajaisissa kahteenkymmeneen vuoteen. Ei olisi kyllä kaapissa valmiina niihin sopivia vaatteita.
Oli aika, jolloin en kehdannut mennä kauppaan kuin pimeällä, kun ainoat siistit vaatteenikin oli moneen kertaan korjattu.
Olin minimikuntoutustuella monta vuotta, tienasin noin 600 €/kk-verot. Repikää siitä.Tämä. Lisäksi joillakin on niin huono elämänhallinta ettei mitään varautumista osata ajatellakaan, vaikka rahaa siihen vähän olisikin. Marraskuussa ihmetellään että tuleeko talvi taas ja onpa talvitakit kalliita, kun ei ole tullut mieleen hakea huhtikuussa ale-hyllystä takkia tai kulkea kesän ajan kirpparilla talvitakki takaraivossa jyskyttämässä.
Jos minä olisin huhtikuussa ale-rekistä ostanut talvitakin, niin nyt se jäisi käyttämättä. Olen nimittäin laihtunut kesän aikana n. 15 kiloa. Toki ihan tarkoituksella olen laihduttanut ja nyt oikeasti pitäisi ostaa talvitakki, mutta ei ole varaa, joten pakko on käyttää vanhaa 54 kokoista takkia (vaikka olen nyt n. 48 kokoinen).
Ja jos nyt tulisi kutsu hautajaisiin, niin ei olisi kunnollisia vaatteita. Ei minulla ole muuta tummaa/mustaa kuin farkut ja takki. Ostamaan en pääsisi, koska tilillä on rahaa 1,50e, vaikka kokopäiväisessä palkkatyössä olenkin. Työssäni en tarvitse 'hienoja' vaatteita, vaan farkuilla ja collegepaidoilla mennään.
Viime hautajaiset ovat olleet vuonna 2002 ja tuon jälkeen paino on noussut, laskenut, noussut ja taas laskenut, joten mitään "hautajaisvaatetta" olisi turha roikottaa kaapissa, kun ei voi tietää sopiiko se päälle.
(eri vastaaja)
Alue: Aihe vapaa
Ehkä tämä on suvusta kiinni sitten? Siis se mitä hyväksytään. Ei meillä ainakaan kokomustaa ole vaadittu. Kunhan on hillitty, tummahko neutraali. Pikkulapset sitten asia erikseen vielä, heille on sallittu vaaleampikin, esim joku valkoinen pusero pienin sinisin ja ruskein kukkakuvioin.
Vaaleanpunainen on aika kaukana mustasta, mutta itse olen ollut mm. tätini hautajaisissa tummanharmaassa neulepuserossa. Isoäitini hautajaisissa oli mustan jakun alla (ja näkyvissä) hillitty harmaanturkoosi paitapusero, isäni hautajaisissa tummahko mattavioletti (ja silloin olin sentään ihan lähin elossa oleva omainen). Ei tuota liene paheksuttu.
Ainoa mitä itse olen ihmetellyt on ollut kirkkaanpunainen neule tätini hautajaisissa serkullani, jolla kyllä olisi ollut varaa vaatettaa vaikka koko suku.