Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi naiset ihastuvat pelimiehiin? Vastaus tässä!
28.10.2019 |
Vastaus löytyy tästä palstakirjoituksesta:
"Noh viime viikolla tapahtui kuitenkin jotain täysin suunnittelematonta. Tapasin yhden miehen jonka kanssa ei todellakaan pitänyt tulla yhtä/paria iltaa enempää, mutta ihastuttiin toisiimme todella tulisesti samantien, homma vain synkkasi kaikinpuolin ihan täydellisesti ensi hetkistä alkaen. Tapasimme sitten monta kertaa viime viikolla ja sen jälkeen olemme viestitelleet koko ajan. Tunteet ovat todella vahvat puolin ja toisin ja pistettiinkin deittisovellukset poistoon ym. Hommassa on omat hankaluutensa miehen tämän hetkisen tilanteen takia, mutta ne tuskin tulee olemaan kynnykysymys jutun onnistumisessa."
(Jokainen arvannee mitä miehen tämän hetkisellä tilanteella tarkoitetaan - jep, naimisissa)
Nainen mittaa kemiaa ja yhteensopivuutta sillä kriteerillä kuinka nopeasti, sulavasti ja luontevasti asiat etenevät ja kuinka voimakasta himo on. Nainen ei kuitenkaan pysty ajattelemaan että tuo liittyisi miehen naiskokemukseen, jonka ansiosta hän osaa luoda rennon tunnelman ja liidata siten että tilanne etenee vauhdilla.
Tässä pelimies voittaa, naisen tunteet ovat voimakkaampia ja tämä pitää sitä merkkinä keskinäisestä kemiasta. Kun mies sanoo tuntevansa samoin (saadakseen lisää seksiä), nainen uskoo tämän poikkeuksetta - onhan kemia aina molemminpuolista.
Tästä syystä miehet haluavat oppia pelimiehiksi, silloinkin kun oikeastaan eivät oikeastaan haluaisi pelailla.
Kommentit (1266)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edellinen jo vihjasikin tästä, mutta kysymys naisille:
Kerrotte että elämänkumppanille on kaikin puolin kovemmat vaatimukset.
Kiellätte väitteen että pienempi osa miehistä kelpaa irtoseksiin kuin parisuhteeseen.
Kuitenkin kun harrastatte irtoseksiä, kumppaniksi valikoituu joku niistä harvoista pelimiehistä. Miksi?
Naiset puhuivat itsensä pussiin.
Nyt on myönnetty että irtoseksiin halutaan eliittimies = pelimies. Joku niistä harvoista, luontaisia pelimiehiähän ei paljoa ole.
Parisuhteeseen pääsee se 80%.
Kukaan ei puhu itseään pussiin. Jos haluaa irtoseksiä tai seurustelusuhdetta, niin tottakai yrittää ottaa mahdollisimman laadukaan. Haluatko itse nuoren, muodokkaan naisen vai jonkun muun seksiin tai suhteeseen? Pitäisikö meidän haluta huonoa ja rumaa?
Tuosta parisuhteisiin pääsemisestä halveksivaan sävyyn puhuminen osoittaa oman huonon tasosi. Onko parisuhde siis jotain ikävää ja halveksittavaa?
Totta kai.
Parisuhteissa sitten enemmistö naisista joutuu laskemaan rimaa, siksi 80% kelpaa.
Pystyykö tuollaisen ajatusmaailman omaava mies olemaan ikinä onnellisesti rakastunut kumppaniinsa?
Ei pysty. Oman kokemuksen perusteella huonolla itsetunnolla varustettu ihminen ei voi olla onnellisesti rakastunut, koska ei pysty pitämään itseään arvossa. .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ollut ikisinkku ja harrastanut yhdenyönsuhteita vain pelimiesten kanssa. Hehän ovat parasta seuraa, pidän heistä eniten.
En ole kuitenkaan koskaan tuntenut kemiaa heidän kanssaan sen enempää kuin muidenkaan miesten kanssa lukuun ottamatta 3 miestä koko elämäni aikana.
Kun tapasin mieheni, tunnistin kemian heti ja se on molemminpuolista.
Se, mitä ap luulee kemiaksi niiden pelimiesten kanssa on ihan muu ilmiö. Liittyy enemmän siihen, että he saavat naisen tuntemaan itsensa kauniiksi ja haluttavsksi ja se riittää lyhyeen suhteeseen. Kemia on aivan toisenlainen ilmiö ja hyvin hsrvinaista, sen biologinen idea on valita lisääntymiskumppanit, joiden geenit täydentävät toisiaan optimaalisesti.Juuri näin. Pelimiesten kanssa on hauska pitää hauskaa. Parisuhteeseen vaaditaan hauskanpidon lisäksi (!) myös kemiaa ja yhteensopivuutta. En olisi huolinut pelimiestä puolisokseni.
Mutta annoit panna ilman, että pitää antaa mitään vastineeksi. Bileet ilman siivousvelvoitetta.
Miten niin ilman vastinetta? Mies haki seksiä, nainen haki seksiä, eiköhän siinä vastattu toiveisiin puolin ja toisin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edellinen jo vihjasikin tästä, mutta kysymys naisille:
Kerrotte että elämänkumppanille on kaikin puolin kovemmat vaatimukset.
Kiellätte väitteen että pienempi osa miehistä kelpaa irtoseksiin kuin parisuhteeseen.
Kuitenkin kun harrastatte irtoseksiä, kumppaniksi valikoituu joku niistä harvoista pelimiehistä. Miksi?
Koska ne on helppoja? Bang, bang ja kotia, eikä soitella perään. Kutina rapsutettu. Lisäksi ajatus siitä, että useamman kanssa seksiä harrastanut tietää suurin piirtein mitä siellä peiton alla pitää tehdä, eikä tarvitse niitä harvoja kertoja käyttää kaverin opettamiseen kädestä pitäen.
Elämänkumppanille on kovemmat/muut vaatimukset ihan vaan siitä syystä, että sitä tyyppiä katellaan KOKO ELÄMÄ. On aika selviö, että yhteensopivuutta pitää löytyä muuallakin, kuin makuuhuoneessa.
Miksi sitten ne miehet jotka nyt ovat elämänkumppaneita naisille, eivät kelvanneet seksiin vaan valituksi tuli aina joku muutamista pelimiehistä?
Koska se mies ei ollut siellä.
Ihan samassa baarissa olivat, ja istuivat samassa pöydässä samassa porukassa.
Miksi halutessaan hauskanpitoa naiset aina halusivat sen saman sulavan pelimiehen?
Naiset kyllä tiesivät hyvin että ne tulevat elämänkumppanit olivat tarjolla.
Minä en löytänyt omaa miestäni baarista. Kun nyt mietin ystäviäni ja sukulaisiani, niin aika harva on baarista puolison löytänyt. Sinulla lienee sitten eri käsitys, kun baari on ainoa keino löytää puoliso.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kahteen kysymykseen kaipaan vastausta:
1) Miksi on väärin, että nainen valitsee irtonumeroksi sellaisen miehen, joka häntä miellyttää?
2) Mitä on se siivoaminen tai uhrautuminen, mitä parisuhdemieheltä vaaditaan, ja mihin sitä vaaditaan?
Vaatia onkin se avainsana. Alfa saa tahtonsa läpi ilman , että vaaditaan mitään tekemistä tahi resurssia.
Beta ei saa tahtoaan läpi , vaikka tekisi mitä ja antaisi kaikki resurssinsa.
Lukemani perusteella voi päätellä, että mies, olkoon siis beta, ei voi ikinä olla tyytyväinen vaikka hänellä olisi mukava vaimo ja kivat lapset, koska joku toinen mies, siis se alfa, saa irtoseksiä eri naisilta ilman parisuhdetta. Beta kadehtii jatkuvasti alfaa vaikka hänellä on elämässä kaikki hyvin. En ymmärrä, miksi miehen pitää pilata elämänsä haikailemalla jotain, josta jäi nuoruusvuosinaan paitsi. Eikö ennemmin kannattaisi keskittyä siihen, mikä on hyvin, muuten vaimo voi saada tarpeekseen jatkuvasti tyytymättömään mieheen ja ottaa eron. Mitäpä beta sitten eron jälkeen tekee? Istuu baarissa nyyhkimässä, miten hänet jätettiin noin vain ja kadehtii edelleen alfoja. Välillä suuttuu, miten vaimokin lähti karuselliin mukaan vaikka syy oli se, että mies itse katkeruudellaan ajoi suhteen eroon.
Näin ei ollut muutama vuosikymmen sitten.
Nykyinen meininki on etteivät naiset halua pariutua nuorina, vaan viettää sinkkuelämää (hauskanpitovaihe).
Kun halutaan perhe, otetaan luotettava beta (rakentamisvaihe).
Alfa saa naisen kauneimmillaan, hauskimmillaan ja kuumimmillaan. Vasta kun nainen on rauhoittunut - ja useissa tapauksissa pyöristynyt - on betan vuoro.
Nainen ei ymmärrä mitä beta valittaa, hänhän sai naisen! Mutta nainen ei joutunut katselemaan menoa sivusta yli 10v ajan.
Miksei naisten lukioaikaiset poikaystävät laita omaa elämää sivuun kymmeneksi vuodeksi ja muuta naisen mukana sinne, minne tämä lähtee opintojen, harjoittelujen, ulkomaan vaihtojen ja työpaikkojen perässä? Miten voi aloittaa vakituisen parisuhteen, jos poikaystävä istuu kuin tatti kotipaikkakunnallaan eikä kuitenkaan halua 10 vuoden etäsuhdetta? Kiinnostaako sinua elää 10 vuotta satojen kilometrien päässä seurustelukumppanista?
Aika suuri osa opiskelukavereista asuu samassa kaupungissa yhäkin.
Tuo koskee lähinnä peräkyliä, eikä oikeastaan niitäkään koska ei se mies sieltä muuta 10 vuoden päästäkään, eikä kaupunkilaistunut nainen peräkylälle.
Siksi toisekseen oikeasti ihmiset useinmiten valkkaavat ensin missä asua ja alkavat sitten hakea työpaikkaa.
Tuo on vain tekosyy sillle ettei haluta vakiintua koska halutaan ensin se hauskanpitovaihe.
Et vastannut, kun kysyin, haluatko sinä olla 10 vuotta etäsuhteessa tyttöystäväsi kanssa. Niin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskomatonta soopaa taas, kuten kaikki nämä pelimiesjutut ja tasoteoriat yms.
Olen itse sosiaalisesti aika keskinkertainen ja naiskokemusten määrän suhteen suorastaan aloittelija, koska mulla on ollut tasan yksi naiskumppani teini-iästä lähtien. En ole myöskään varakas tai fyysisesti millään lailla erikoinen, vaan aika mitäänsanomaton keski-ikäinen pullero. Kyseisen pitkän liiton kariuduttua ja ihan sen loppuvaiheissa olen vasta alkanut "sillä silmällä" edes maailmaa ympärilläni katsella. Suurin osa eli varmasti yli 99% naisista ovat jokseenkin yhdentekeviä, voivat olla mukavia kaveritasolla, mutta ei siinä mitään suuria tunteita synny automaattisesti tai yrittämällä, ei edes, vaikka ihastuisin ja koettaisin lähestyä. Joidenkin hyvin harvojen kanssa kuitenkin on se kemia, ja se on yleensä molemminpuolista. Erityistä yhteensopivuutta ja vetovoimaa, jota ei täysin pysty selittämään. Siinä ei ole mitään alfahommia eikä erityistä harjoiteltua supliikkitaitoa. Kunhan nyt osaa normaalin ihmisen lailla ja sosiaalisten yleisten tapojen mukaan käyttäytyä, se riittää, jolloin pääsee luontevasti puheyhteyteen ilman mitään ällötystorjuntareaktioita ja sitten se onkin menoa kemioiden kohdatessa. Kun klikkaa niin klikkaa, ei sitä pysty harjoittelemaan eikä siihen voi yksin vaikuttaa. Se on kahden kauppa. Kemioihin ei myöskään vaikuta kummankaan parisuhdestatus tai muut olosuhteet, eikä mikään oma aktiivinen toiminta saati sitten tunteiden feikkaus tahi muu teatteri tai valehtelu. Se syntyy kahden yksilön kohtaamisesta ja yhteensopivuudesta, siitä, että kumpikin on todellinen itsensä.
Tuo nyt on melko lailla bullia etteikö kemioihin vaikuttaisi oma toiminta. Sillä se on tasan se syy, miksei minulla ole kemiaa kenenkään kanssa, koska olen vastakkaisen sukupuolen suhteen niin estoinen. Kukaan ei saa minusta minkäänlaista otetta niinsanotusti. Joten kyllä niitä kemioita vaan pystyy luomaan käytöksellä tai käytöstään muokkaamalla.
Mutta jos oikeasti haluaa kohdata ihmisen, pitää olla oma itsensä ja tarpeeksi avoin. Pitkällä aikavälillä on vaikea feikata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edellinen jo vihjasikin tästä, mutta kysymys naisille:
Kerrotte että elämänkumppanille on kaikin puolin kovemmat vaatimukset.
Kiellätte väitteen että pienempi osa miehistä kelpaa irtoseksiin kuin parisuhteeseen.
Kuitenkin kun harrastatte irtoseksiä, kumppaniksi valikoituu joku niistä harvoista pelimiehistä. Miksi?
Koska ne on helppoja? Bang, bang ja kotia, eikä soitella perään. Kutina rapsutettu. Lisäksi ajatus siitä, että useamman kanssa seksiä harrastanut tietää suurin piirtein mitä siellä peiton alla pitää tehdä, eikä tarvitse niitä harvoja kertoja käyttää kaverin opettamiseen kädestä pitäen.
Elämänkumppanille on kovemmat/muut vaatimukset ihan vaan siitä syystä, että sitä tyyppiä katellaan KOKO ELÄMÄ. On aika selviö, että yhteensopivuutta pitää löytyä muuallakin, kuin makuuhuoneessa.
Miksi sitten ne miehet jotka nyt ovat elämänkumppaneita naisille, eivät kelvanneet seksiin vaan valituksi tuli aina joku muutamista pelimiehistä?
Koska se mies ei ollut siellä.
Ihan samassa baarissa olivat, ja istuivat samassa pöydässä samassa porukassa.
Miksi halutessaan hauskanpitoa naiset aina halusivat sen saman sulavan pelimiehen?
Naiset kyllä tiesivät hyvin että ne tulevat elämänkumppanit olivat tarjolla.
Puhutko nyt jostain tietystä tilanteesta? En tunne ketään joka olisi parisuhteessa sellaisen kanssa jonka olisi tavannut jossain jo aikoja sitten ja silloin irtosekseillyt muiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edellinen jo vihjasikin tästä, mutta kysymys naisille:
Kerrotte että elämänkumppanille on kaikin puolin kovemmat vaatimukset.
Kiellätte väitteen että pienempi osa miehistä kelpaa irtoseksiin kuin parisuhteeseen.
Kuitenkin kun harrastatte irtoseksiä, kumppaniksi valikoituu joku niistä harvoista pelimiehistä. Miksi?
Koska ne on helppoja? Bang, bang ja kotia, eikä soitella perään. Kutina rapsutettu. Lisäksi ajatus siitä, että useamman kanssa seksiä harrastanut tietää suurin piirtein mitä siellä peiton alla pitää tehdä, eikä tarvitse niitä harvoja kertoja käyttää kaverin opettamiseen kädestä pitäen.
Elämänkumppanille on kovemmat/muut vaatimukset ihan vaan siitä syystä, että sitä tyyppiä katellaan KOKO ELÄMÄ. On aika selviö, että yhteensopivuutta pitää löytyä muuallakin, kuin makuuhuoneessa.
Miksi sitten ne miehet jotka nyt ovat elämänkumppaneita naisille, eivät kelvanneet seksiin vaan valituksi tuli aina joku muutamista pelimiehistä?
Koska se mies ei ollut siellä.
Ihan samassa baarissa olivat, ja istuivat samassa pöydässä samassa porukassa.
Miksi halutessaan hauskanpitoa naiset aina halusivat sen saman sulavan pelimiehen?
Naiset kyllä tiesivät hyvin että ne tulevat elämänkumppanit olivat tarjolla.
Jos se istui siinä pöydässä odottaen että joku antaa irtoseksiä niin häntä ei nähty parisuhdekelpoisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edellinen jo vihjasikin tästä, mutta kysymys naisille:
Kerrotte että elämänkumppanille on kaikin puolin kovemmat vaatimukset.
Kiellätte väitteen että pienempi osa miehistä kelpaa irtoseksiin kuin parisuhteeseen.
Kuitenkin kun harrastatte irtoseksiä, kumppaniksi valikoituu joku niistä harvoista pelimiehistä. Miksi?
Koska ne on helppoja? Bang, bang ja kotia, eikä soitella perään. Kutina rapsutettu. Lisäksi ajatus siitä, että useamman kanssa seksiä harrastanut tietää suurin piirtein mitä siellä peiton alla pitää tehdä, eikä tarvitse niitä harvoja kertoja käyttää kaverin opettamiseen kädestä pitäen.
Elämänkumppanille on kovemmat/muut vaatimukset ihan vaan siitä syystä, että sitä tyyppiä katellaan KOKO ELÄMÄ. On aika selviö, että yhteensopivuutta pitää löytyä muuallakin, kuin makuuhuoneessa.
Miksi sitten ne miehet jotka nyt ovat elämänkumppaneita naisille, eivät kelvanneet seksiin vaan valituksi tuli aina joku muutamista pelimiehistä?
Kuinka pieneltä paikkakunnalta sinä olet? Koska muuten tuo ajatusmalli on mahdoton. Mietitkö tuntemattoman, tietyn ikäisen naisen nähdessäsi ajatuksissasi kaikki ne kaltaisesi, jotka hän varmasti on jättänyt nuoruuden baarireissuillaan valitsematta? Koska muutenhan sinun pitäisi elää jossain kuplassa, jossa sama naisotos käy baarissa yli 10v, käy läpi kaikki pitäjän pelimiehet, ja +30v he alkavatkin olla kiinnostuneita sinusta. Ja sinä muistat koko porukan seksihistorian ulkoa päivämäärälleen, kuka kenenkin matkaan lähti minäkin vuonna, kun sinut julmasti jätettiin taas valitsematta.
Millä perustein noita olettamuksia naisista teet? Mistä tiedät onko heillä mieshistoriaa lainkaan? eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tässä pelimies voittaa, naisen tunteet ovat voimakkaampia ja tämä pitää sitä merkkinä keskinäisestä kemiasta. Kun mies sanoo tuntevansa samoin (saadakseen lisää seksiä), nainen uskoo tämän poikkeuksetta - onhan kemia aina molemminpuolista.
Tästä syystä miehet haluavat oppia pelimiehiksi, silloinkin kun oikeastaan eivät oikeastaan haluaisi pelailla."
Haluatko siis ap sanoa, että kaikki miehet ovat valmiita valehtelemaan saadakseen seksiä?
Se onkin ainoa kohta missä AP on oikeassa. Kaikki miehet ovat paskoja valehtelijoita seksiä saadakseen. Sitä vaan harmittaa ettei itse saa siltikään.
Tässäpä tämä totuus tuli. Kaikki miehet ovat vain pllun perässä, kaikki ja aina. Pskat ne mitään " rakkautta ja romantiikkaa" haluaa. Mielellään jos saisi pllua mahdollisimman paljon ja mahdollisimman monelta. Semmoisen Disney-Prinsessan voi ottaa parisuhteeseen egon jatkeeksi, mutta siltäkin pitää saada pllua mahdollisimman paljon.
Että kun ei ole Disney Prinsessa, niin silloin naiselle ei ole tarjolla kuin krpää, niin miksi sitten Panisin jonkun taviksen kanssa, jos voin panna miehen kanssa, jonka kanssa on hauskaa ?
Turha kysymys sillä ethän panekaan taviksen kanssa.
"Pelimies jos olisi...." Eli jälkeen yxi katkera keijo, joka haluaisi olla pleijerin joka saa pldee, ja ei ole katkera pleijwrille vaan naisille jotka mieluummin antaa pldee pleijwrille kuin keijolle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hämmennetäänpä soppaa lisää.
Kun nyt tuli l-sana mainittua. Näiden irtoseksiä halajavien miesten ongelmahan on siinä etei "l-naisia" ole paljoa :D Jos useammalla naisella olisi paljon seksikumppaneita ja he olisivat liikkeellä sillä mielellä että tänään raflasta mies kotiin ja seksiä, irtokivaa haluava peruspertti olisi heti paremmissa asemissa.
Mutta kun suurin osa naisista hakee parisuhdetta tai on liikkeellä asenteella "menen tanssimaan enkä etsi mitään, mutta jos spesiaali mies tupsahtaa eteen niin kukapa tietää".
Näiltä naisilta, mun kokemuksieni perusteella, ei peruspertti tule irtoseksiä saamaan. Valmiiksi irtoseksiin halukkaalta, ehkä voi saadakin. Sellaiselta joka pitää vietellä nollasta sataan, ei saa kuin harva mies. Kuten ne pelimiehet. Ja nämä naiset on enemmistö.
Siksi se irtoseksin saaminen on niin vaativa laji.
Eli mitä tässä sanon on että uskon mitä keskustelukaveri ketjussa sanoo. Jos tavismies on oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja valmis mukaan leikkiin kun tilaisuus koittaa, kerran parissa vuodessa voi käydä tuuri.
Mutta se mitä pelimiehet tekee, eli katsoo saaliin joka ei lähtökohtaisesti ole seksimielellä liikkeellä, viettelee ja naaraa kämpille yhdeksi yöksi, on jotain mihin kovin iso osa miehistä ei kykene. Edes satunnaisesti.
Mutta jos se kerran on taidoista kiinni, kuten avauksessa todettiin ja samoin edellä ("irtoseksin saaminen on vaativa laji"), niin silloinhan kyse on vain motivaatiosta. Harjoittelemalla kehittyy.
Ei riittävästi.
Tunnen vain pari kaveria joilta se onnistuu. Molemmat on harjoitelleet kyllä jo nuoresta pitäen, mutta ovat myös ilmiömäisen lahjakkaita ja omaavat pakkomielteen siihen itse viettelemiseen.
En oikein vakuutu siitä että tuo olisi kovinkaan monelle miehelle realistista, jos ei ole lahjakkuutta ja kiinnostus kohdistuu siihen että saisi naisen (seurustelu/seksi), eikä itse viettelemiseen.
Miksi siis niin kamala meteli siitä, että jotkut miehet haluavat panostaa asiaan ja onnistuvat? Jos kerran useimmat eivät edes vaivautuisi yrittämään?
Irtoseksiä haluailla varmaankin siksi että miesten pitää olla lahjakkaita ja panostaa, naisten ei tarvitse.
Me muut melutaan siksi että niin moni nainen syttyy harvoista miehistä jotka on panostaneet naisten kaatamiseen, ja samaan aikaan väittää että suhteeseen halutaan ne samat ominaisuudet kuin seksiin + muutakin.
No tämähän nyt johtuu vain siitä, että lähtökohtaisesti vain pieni osa naisia hakemalla hakee irtoseksiä. Naiset pikemminkin tarttuu tilaisuuteen, jos sellainen tulee vastaan. Ihan varmasti pelinaiset panostaa samalla tavalla, kuin pelimiehet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskomatonta soopaa taas, kuten kaikki nämä pelimiesjutut ja tasoteoriat yms.
Olen itse sosiaalisesti aika keskinkertainen ja naiskokemusten määrän suhteen suorastaan aloittelija, koska mulla on ollut tasan yksi naiskumppani teini-iästä lähtien. En ole myöskään varakas tai fyysisesti millään lailla erikoinen, vaan aika mitäänsanomaton keski-ikäinen pullero. Kyseisen pitkän liiton kariuduttua ja ihan sen loppuvaiheissa olen vasta alkanut "sillä silmällä" edes maailmaa ympärilläni katsella. Suurin osa eli varmasti yli 99% naisista ovat jokseenkin yhdentekeviä, voivat olla mukavia kaveritasolla, mutta ei siinä mitään suuria tunteita synny automaattisesti tai yrittämällä, ei edes, vaikka ihastuisin ja koettaisin lähestyä. Joidenkin hyvin harvojen kanssa kuitenkin on se kemia, ja se on yleensä molemminpuolista. Erityistä yhteensopivuutta ja vetovoimaa, jota ei täysin pysty selittämään. Siinä ei ole mitään alfahommia eikä erityistä harjoiteltua supliikkitaitoa. Kunhan nyt osaa normaalin ihmisen lailla ja sosiaalisten yleisten tapojen mukaan käyttäytyä, se riittää, jolloin pääsee luontevasti puheyhteyteen ilman mitään ällötystorjuntareaktioita ja sitten se onkin menoa kemioiden kohdatessa. Kun klikkaa niin klikkaa, ei sitä pysty harjoittelemaan eikä siihen voi yksin vaikuttaa. Se on kahden kauppa. Kemioihin ei myöskään vaikuta kummankaan parisuhdestatus tai muut olosuhteet, eikä mikään oma aktiivinen toiminta saati sitten tunteiden feikkaus tahi muu teatteri tai valehtelu. Se syntyy kahden yksilön kohtaamisesta ja yhteensopivuudesta, siitä, että kumpikin on todellinen itsensä.
Tuo nyt on melko lailla bullia etteikö kemioihin vaikuttaisi oma toiminta. Sillä se on tasan se syy, miksei minulla ole kemiaa kenenkään kanssa, koska olen vastakkaisen sukupuolen suhteen niin estoinen. Kukaan ei saa minusta minkäänlaista otetta niinsanotusti. Joten kyllä niitä kemioita vaan pystyy luomaan käytöksellä tai käytöstään muokkaamalla.
Mutta jos oikeasti haluaa kohdata ihmisen, pitää olla oma itsensä ja tarpeeksi avoin. Pitkällä aikavälillä on vaikea feikata.
Niin juuri. Kuten kirjoitin yllä: "Kunhan nyt osaa normaalin ihmisen lailla ja sosiaalisten yleisten tapojen mukaan käyttäytyä, se riittää, jolloin pääsee luontevasti puheyhteyteen". Tietenkin jos on epänormaalin estoinen ja sulkeutuu simpukankuoreensa naisen lähestyessä huutoetäisyydenkin päähän, vaikea siinä mitään kemioita on havaita, vaikka niitä olisikin. Tämä ulahtajahan vaan vahvisti sen mitä itse kirjoitin vaikka bulliksi haukkuikin. Kemiaa ei voi luoda, mutta sen voi toki piilottaa käytöksellään. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kahteen kysymykseen kaipaan vastausta:
1) Miksi on väärin, että nainen valitsee irtonumeroksi sellaisen miehen, joka häntä miellyttää?
2) Mitä on se siivoaminen tai uhrautuminen, mitä parisuhdemieheltä vaaditaan, ja mihin sitä vaaditaan?
Vaatia onkin se avainsana. Alfa saa tahtonsa läpi ilman , että vaaditaan mitään tekemistä tahi resurssia.
Beta ei saa tahtoaan läpi , vaikka tekisi mitä ja antaisi kaikki resurssinsa.
Lukemani perusteella voi päätellä, että mies, olkoon siis beta, ei voi ikinä olla tyytyväinen vaikka hänellä olisi mukava vaimo ja kivat lapset, koska joku toinen mies, siis se alfa, saa irtoseksiä eri naisilta ilman parisuhdetta. Beta kadehtii jatkuvasti alfaa vaikka hänellä on elämässä kaikki hyvin. En ymmärrä, miksi miehen pitää pilata elämänsä haikailemalla jotain, josta jäi nuoruusvuosinaan paitsi. Eikö ennemmin kannattaisi keskittyä siihen, mikä on hyvin, muuten vaimo voi saada tarpeekseen jatkuvasti tyytymättömään mieheen ja ottaa eron. Mitäpä beta sitten eron jälkeen tekee? Istuu baarissa nyyhkimässä, miten hänet jätettiin noin vain ja kadehtii edelleen alfoja. Välillä suuttuu, miten vaimokin lähti karuselliin mukaan vaikka syy oli se, että mies itse katkeruudellaan ajoi suhteen eroon.
Näin ei ollut muutama vuosikymmen sitten.
Nykyinen meininki on etteivät naiset halua pariutua nuorina, vaan viettää sinkkuelämää (hauskanpitovaihe).
Kun halutaan perhe, otetaan luotettava beta (rakentamisvaihe).
Alfa saa naisen kauneimmillaan, hauskimmillaan ja kuumimmillaan. Vasta kun nainen on rauhoittunut - ja useissa tapauksissa pyöristynyt - on betan vuoro.
Nainen ei ymmärrä mitä beta valittaa, hänhän sai naisen! Mutta nainen ei joutunut katselemaan menoa sivusta yli 10v ajan.
Miksei naisten lukioaikaiset poikaystävät laita omaa elämää sivuun kymmeneksi vuodeksi ja muuta naisen mukana sinne, minne tämä lähtee opintojen, harjoittelujen, ulkomaan vaihtojen ja työpaikkojen perässä? Miten voi aloittaa vakituisen parisuhteen, jos poikaystävä istuu kuin tatti kotipaikkakunnallaan eikä kuitenkaan halua 10 vuoden etäsuhdetta? Kiinnostaako sinua elää 10 vuotta satojen kilometrien päässä seurustelukumppanista?
Aika suuri osa opiskelukavereista asuu samassa kaupungissa yhäkin.
Tuo koskee lähinnä peräkyliä, eikä oikeastaan niitäkään koska ei se mies sieltä muuta 10 vuoden päästäkään, eikä kaupunkilaistunut nainen peräkylälle.
Siksi toisekseen oikeasti ihmiset useinmiten valkkaavat ensin missä asua ja alkavat sitten hakea työpaikkaa.
Tuo on vain tekosyy sillle ettei haluta vakiintua koska halutaan ensin se hauskanpitovaihe.
Sulla on aika kumma periaate, että se tuleva puoliso pitää ottaa niistä ihmisistä, jotka on tavannut 18-vuotiaana tai aiemmin. Entä jos tapaa sen tulevan puolison ihan ensimmäistä kertaa vasta 30-vuotiaana, rakastuu ja haluaa parisuhteen ja lapsia just sen miehen kanssa? Pitääkö siinä tapauksessa naisen hylätä elämänsä rakkaus vain siksi ettei ollut tiennyt mitään miehestä aikaisemmin? Ainakin minä olen ollut hyvin nirso ja olen rakastunut hyvin harvoin. Tai ehkä ihastumisia on ollut, mutta rakastumisia on ollut vain yksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edellinen jo vihjasikin tästä, mutta kysymys naisille:
Kerrotte että elämänkumppanille on kaikin puolin kovemmat vaatimukset.
Kiellätte väitteen että pienempi osa miehistä kelpaa irtoseksiin kuin parisuhteeseen.
Kuitenkin kun harrastatte irtoseksiä, kumppaniksi valikoituu joku niistä harvoista pelimiehistä. Miksi?
Koska ne on helppoja? Bang, bang ja kotia, eikä soitella perään. Kutina rapsutettu. Lisäksi ajatus siitä, että useamman kanssa seksiä harrastanut tietää suurin piirtein mitä siellä peiton alla pitää tehdä, eikä tarvitse niitä harvoja kertoja käyttää kaverin opettamiseen kädestä pitäen.
Elämänkumppanille on kovemmat/muut vaatimukset ihan vaan siitä syystä, että sitä tyyppiä katellaan KOKO ELÄMÄ. On aika selviö, että yhteensopivuutta pitää löytyä muuallakin, kuin makuuhuoneessa.
Miksi sitten ne miehet jotka nyt ovat elämänkumppaneita naisille, eivät kelvanneet seksiin vaan valituksi tuli aina joku muutamista pelimiehistä?
Kuinka pieneltä paikkakunnalta sinä olet? Koska muuten tuo ajatusmalli on mahdoton. Mietitkö tuntemattoman, tietyn ikäisen naisen nähdessäsi ajatuksissasi kaikki ne kaltaisesi, jotka hän varmasti on jättänyt nuoruuden baarireissuillaan valitsematta? Koska muutenhan sinun pitäisi elää jossain kuplassa, jossa sama naisotos käy baarissa yli 10v, käy läpi kaikki pitäjän pelimiehet, ja +30v he alkavatkin olla kiinnostuneita sinusta. Ja sinä muistat koko porukan seksihistorian ulkoa päivämäärälleen, kuka kenenkin matkaan lähti minäkin vuonna, kun sinut julmasti jätettiin taas valitsematta.
Millä perustein noita olettamuksia naisista teet? Mistä tiedät onko heillä mieshistoriaa lainkaan? eri
Tuo kirjoittaja lienee se tyyppi, joka vuosien ajan on muistellut yläasteaikoja ja tyttöjä, jotka seukkasi milloin kenenkin kanssa. Kukaan normaali ei muista tai muistele rippikouluikäisten koulukaverien seurusteluja. Sen lisäksi kukaan yläastekavereista ei ole edes käynyt missään muualla vaan kaikki jumivat edelleen kotinurkilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kahteen kysymykseen kaipaan vastausta:
1) Miksi on väärin, että nainen valitsee irtonumeroksi sellaisen miehen, joka häntä miellyttää?
2) Mitä on se siivoaminen tai uhrautuminen, mitä parisuhdemieheltä vaaditaan, ja mihin sitä vaaditaan?
Vaatia onkin se avainsana. Alfa saa tahtonsa läpi ilman , että vaaditaan mitään tekemistä tahi resurssia.
Beta ei saa tahtoaan läpi , vaikka tekisi mitä ja antaisi kaikki resurssinsa.
Lukemani perusteella voi päätellä, että mies, olkoon siis beta, ei voi ikinä olla tyytyväinen vaikka hänellä olisi mukava vaimo ja kivat lapset, koska joku toinen mies, siis se alfa, saa irtoseksiä eri naisilta ilman parisuhdetta. Beta kadehtii jatkuvasti alfaa vaikka hänellä on elämässä kaikki hyvin. En ymmärrä, miksi miehen pitää pilata elämänsä haikailemalla jotain, josta jäi nuoruusvuosinaan paitsi. Eikö ennemmin kannattaisi keskittyä siihen, mikä on hyvin, muuten vaimo voi saada tarpeekseen jatkuvasti tyytymättömään mieheen ja ottaa eron. Mitäpä beta sitten eron jälkeen tekee? Istuu baarissa nyyhkimässä, miten hänet jätettiin noin vain ja kadehtii edelleen alfoja. Välillä suuttuu, miten vaimokin lähti karuselliin mukaan vaikka syy oli se, että mies itse katkeruudellaan ajoi suhteen eroon.
Näin ei ollut muutama vuosikymmen sitten.
Nykyinen meininki on etteivät naiset halua pariutua nuorina, vaan viettää sinkkuelämää (hauskanpitovaihe).
Kun halutaan perhe, otetaan luotettava beta (rakentamisvaihe).
Alfa saa naisen kauneimmillaan, hauskimmillaan ja kuumimmillaan. Vasta kun nainen on rauhoittunut - ja useissa tapauksissa pyöristynyt - on betan vuoro.
Nainen ei ymmärrä mitä beta valittaa, hänhän sai naisen! Mutta nainen ei joutunut katselemaan menoa sivusta yli 10v ajan.
Miksei naisten lukioaikaiset poikaystävät laita omaa elämää sivuun kymmeneksi vuodeksi ja muuta naisen mukana sinne, minne tämä lähtee opintojen, harjoittelujen, ulkomaan vaihtojen ja työpaikkojen perässä? Miten voi aloittaa vakituisen parisuhteen, jos poikaystävä istuu kuin tatti kotipaikkakunnallaan eikä kuitenkaan halua 10 vuoden etäsuhdetta? Kiinnostaako sinua elää 10 vuotta satojen kilometrien päässä seurustelukumppanista?
Aika suuri osa opiskelukavereista asuu samassa kaupungissa yhäkin.
Tuo koskee lähinnä peräkyliä, eikä oikeastaan niitäkään koska ei se mies sieltä muuta 10 vuoden päästäkään, eikä kaupunkilaistunut nainen peräkylälle.
Siksi toisekseen oikeasti ihmiset useinmiten valkkaavat ensin missä asua ja alkavat sitten hakea työpaikkaa.
Tuo on vain tekosyy sillle ettei haluta vakiintua koska halutaan ensin se hauskanpitovaihe.
Sulla on aika kumma periaate, että se tuleva puoliso pitää ottaa niistä ihmisistä, jotka on tavannut 18-vuotiaana tai aiemmin. Entä jos tapaa sen tulevan puolison ihan ensimmäistä kertaa vasta 30-vuotiaana, rakastuu ja haluaa parisuhteen ja lapsia just sen miehen kanssa? Pitääkö siinä tapauksessa naisen hylätä elämänsä rakkaus vain siksi ettei ollut tiennyt mitään miehestä aikaisemmin? Ainakin minä olen ollut hyvin nirso ja olen rakastunut hyvin harvoin. Tai ehkä ihastumisia on ollut, mutta rakastumisia on ollut vain yksi.
Minä tapasin ensimmäisen poikaystäväni kun olin 17. Parinkympin jälkeen kumpikin halusi elämässään eri suuntaan minne toinen joten ero. Siinä välissä vähän irtosuhteita ja 26-vuotiaana tapasin nykyisen mieheni.
Missä kohtaa tein väärin? Emme olisi saaneet erota vaan tehdä toistemme elämistä kurjia ekan kanssa? En olisi saanut rakastua nykyiseen mieheeni koska tapasimme sen jälkeen kun minulla oli ollut joku muu ensin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edellinen jo vihjasikin tästä, mutta kysymys naisille:
Kerrotte että elämänkumppanille on kaikin puolin kovemmat vaatimukset.
Kiellätte väitteen että pienempi osa miehistä kelpaa irtoseksiin kuin parisuhteeseen.
Kuitenkin kun harrastatte irtoseksiä, kumppaniksi valikoituu joku niistä harvoista pelimiehistä. Miksi?
Naiset puhuivat itsensä pussiin.
Nyt on myönnetty että irtoseksiin halutaan eliittimies = pelimies. Joku niistä harvoista, luontaisia pelimiehiähän ei paljoa ole.
Parisuhteeseen pääsee se 80%.
Kukaan ei puhu itseään pussiin. Jos haluaa irtoseksiä tai seurustelusuhdetta, niin tottakai yrittää ottaa mahdollisimman laadukaan. Haluatko itse nuoren, muodokkaan naisen vai jonkun muun seksiin tai suhteeseen? Pitäisikö meidän haluta huonoa ja rumaa?
Tuosta parisuhteisiin pääsemisestä halveksivaan sävyyn puhuminen osoittaa oman huonon tasosi. Onko parisuhde siis jotain ikävää ja halveksittavaa?
Totta kai.
Parisuhteissa sitten enemmistö naisista joutuu laskemaan rimaa, siksi 80% kelpaa.
Se että 80 % kykenee pariutumaan edes kerran elämässään ei tarkoita että 80 % kelpaa jokaiselle pariutujalle. Vìtun hapentuhlaaja.
Mistä toi jokaiselle kelpaaminen on vedetty? Missä joku on väittänyt sellaista?
80% pääsee parisuhteeseen. Alle 80% saa irtoseksiä.
Noin se on mullakin aina ollut. Joskus harvoin löytyy sopiva ihminen ja päädyn seurustelemaan (kaksi suhdetta ollut). Jos hakisin irtoseksiä, en saisi sitä keneltäkään, koska en pärjäisi kisassa.
Naisilla se on päin vastoin. Irtoseksiä löytyy helposti ja on varaa valkata, mutta parisuhteen saaminen on yhtä vaikeaa kuin miehilläkin.
Eli vtusti parempi tilanne naisilla. Lisäksi mies saa sitten naisen jolla on liuta kokemuksia parempien miesten kanssa.
Eli kyse onkin vain kateellisuudesta naisten paremmasta tilanteesta irtopanon saamisessa? Eikä mistään periaatteista tms.
Lähinnä siitä että se keitä valkataan irtopanoihin kertoo siitä mitä nainen himoitsee seksuaalisesti eniten.
Niin, sillä hetkellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hämmennetäänpä soppaa lisää.
Kun nyt tuli l-sana mainittua. Näiden irtoseksiä halajavien miesten ongelmahan on siinä etei "l-naisia" ole paljoa :D Jos useammalla naisella olisi paljon seksikumppaneita ja he olisivat liikkeellä sillä mielellä että tänään raflasta mies kotiin ja seksiä, irtokivaa haluava peruspertti olisi heti paremmissa asemissa.
Mutta kun suurin osa naisista hakee parisuhdetta tai on liikkeellä asenteella "menen tanssimaan enkä etsi mitään, mutta jos spesiaali mies tupsahtaa eteen niin kukapa tietää".
Näiltä naisilta, mun kokemuksieni perusteella, ei peruspertti tule irtoseksiä saamaan. Valmiiksi irtoseksiin halukkaalta, ehkä voi saadakin. Sellaiselta joka pitää vietellä nollasta sataan, ei saa kuin harva mies. Kuten ne pelimiehet. Ja nämä naiset on enemmistö.
Siksi se irtoseksin saaminen on niin vaativa laji.
Eli mitä tässä sanon on että uskon mitä keskustelukaveri ketjussa sanoo. Jos tavismies on oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja valmis mukaan leikkiin kun tilaisuus koittaa, kerran parissa vuodessa voi käydä tuuri.
Mutta se mitä pelimiehet tekee, eli katsoo saaliin joka ei lähtökohtaisesti ole seksimielellä liikkeellä, viettelee ja naaraa kämpille yhdeksi yöksi, on jotain mihin kovin iso osa miehistä ei kykene. Edes satunnaisesti.
Mutta jos se kerran on taidoista kiinni, kuten avauksessa todettiin ja samoin edellä ("irtoseksin saaminen on vaativa laji"), niin silloinhan kyse on vain motivaatiosta. Harjoittelemalla kehittyy.
Ei riittävästi.
Tunnen vain pari kaveria joilta se onnistuu. Molemmat on harjoitelleet kyllä jo nuoresta pitäen, mutta ovat myös ilmiömäisen lahjakkaita ja omaavat pakkomielteen siihen itse viettelemiseen.
En oikein vakuutu siitä että tuo olisi kovinkaan monelle miehelle realistista, jos ei ole lahjakkuutta ja kiinnostus kohdistuu siihen että saisi naisen (seurustelu/seksi), eikä itse viettelemiseen.
Miksi siis niin kamala meteli siitä, että jotkut miehet haluavat panostaa asiaan ja onnistuvat? Jos kerran useimmat eivät edes vaivautuisi yrittämään?
Irtoseksiä haluailla varmaankin siksi että miesten pitää olla lahjakkaita ja panostaa, naisten ei tarvitse.
Me muut melutaan siksi että niin moni nainen syttyy harvoista miehistä jotka on panostaneet naisten kaatamiseen, ja samaan aikaan väittää että suhteeseen halutaan ne samat ominaisuudet kuin seksiin + muutakin.
No tämähän nyt johtuu vain siitä, että lähtökohtaisesti vain pieni osa naisia hakemalla hakee irtoseksiä. Naiset pikemminkin tarttuu tilaisuuteen, jos sellainen tulee vastaan. Ihan varmasti pelinaiset panostaa samalla tavalla, kuin pelimiehet.
Silloin kun itse tuli baareissa liikuttua, huomasi ihan konkreettisesti, miten vaikeaa miehillä tuntui olevan se panoseuran saaminen. Naisena ei tosiaan tarvinnut mitään tehdä niin tarjoajia riitti, vaikka varsin hyvin varmasti minustakin näki etten sellaista seuraa ollut etsimässä.
Vierailija kirjoitti:
Vela -72 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ollut ikisinkku ja harrastanut yhdenyönsuhteita vain pelimiesten kanssa. Hehän ovat parasta seuraa, pidän heistä eniten.
En ole kuitenkaan koskaan tuntenut kemiaa heidän kanssaan sen enempää kuin muidenkaan miesten kanssa lukuun ottamatta 3 miestä koko elämäni aikana.
Kun tapasin mieheni, tunnistin kemian heti ja se on molemminpuolista.
Se, mitä ap luulee kemiaksi niiden pelimiesten kanssa on ihan muu ilmiö. Liittyy enemmän siihen, että he saavat naisen tuntemaan itsensa kauniiksi ja haluttavsksi ja se riittää lyhyeen suhteeseen. Kemia on aivan toisenlainen ilmiö ja hyvin hsrvinaista, sen biologinen idea on valita lisääntymiskumppanit, joiden geenit täydentävät toisiaan optimaalisesti.Juuri näin. Pelimiesten kanssa on hauska pitää hauskaa. Parisuhteeseen vaaditaan hauskanpidon lisäksi (!) myös kemiaa ja yhteensopivuutta. En olisi huolinut pelimiestä puolisokseni.
Mutta annoit panna ilman, että pitää antaa mitään vastineeksi. Bileet ilman siivousvelvoitetta.
Oikeesti on olemassa miehiä, jotka kuvittelevat että nainen vain antaa? Panna. ”Osallistua bileisiin ilman siivousvelvoitetta”? Kuule, ne naiset jotka hakevat irtoseksiä hakevat sitä kyllä ihan itsekkäistä syistä. Me jotka emme siitä välitä (=enemmistö, oletan) emme ole näillä irtoseksimarkkinoilla ollenkaan. Emme edes halua olla.
Miesten ja naisten ero tämän keskustelun perusteella: Monet miehet hinkuavat panemaan kaikkea millä on pulssi, haluavat saada antamatta mitään. Monet naiset haistattavat pitkät moiselle touhulle.
Miksi teidän vastaukset ovat aina ohi aiheen? En ole sama, mutta esitän suoremman kysymyksen: Jos sinä annat ja saat muilta miehiltä ilman siivousvelvoitetta, niin miksi sen parisuhdemiehen pitäisi siivota saadakseen seksiä?
No koska sen parisuhdemiehen haluaa eri nainen, ei tuo irtosuhteilija. Jotkut naiset haluavat jännitystä, jotkut haluavat miehen, joka tykkää siivota ja leikkiä lasten kanssa. - taas eri nainen
No kysymys ei ollut varsinaisesti edes kohdistettu sinulle, eikä koske sinua, vain irtosuhteilijoita. Et ole ilmeisesti lukenut noita kommentteja, joissa he nimenomaan ja suorasanaisesti ilmaisevat, että irtopanot ovat eri miehiä, joita ei huolita suhteeseen... Heiltä minä kaipaisin vastauksia siihen, miksi he vaativat enemmän mieheltä, joka on enemmän valmis tekemään heidän vuokseen?
Irtopanon pitää viehättää ja olla kivaa seuraa sen yhden illan ajan. Parisuhteessa yleensä ollaan paljon pidempään, mielellään useita vuosia jopa vuosikymmeniä.
Yhden illan tuttavuuden kanssa periaatteessa riittää kevyt jutustelu suht vaarattomista ja neutraaleista asioista. Parisuhdekumppanin kanssa puolestaan pitäisi pystyä puhumaan niistä syvällisimmistäkin asioista, jopa niistä elämän kaikkein tärkeimmistä kysymyksistä.
Yhden illan seuran poliittisilla katsomuksilla, elämänkatsomuksella ja arvomaailmalla tuskin on suurta merkitystä, koska ne tuskin niin lyhyen kohtaamisen aikana tulevat edes puheeksi. Parisuhdekumppanin kanssa sen sijaan olisi usein hyvä olla edes suunnilleen samoilla linjoilla näissä asioissa ja vähintään niistä pitäisi pystyä kumppanin kanssa edes jossain määrin puhumaan.
Näistä syistä siltä parisuhdekumppanilta vaaditaan enemmän kuin yhden kerran satunnaistuttavuudelta. En tiedä millaisten naisten kanssa sinä parisuhteessa olet ollut tai millainen käsitys sinulla parisuhteesta on, mutta mä väittäisin, että valtaosa miehistäkin vaatii elämänkumppaniltaan enemmän kuin irtonaiselta. Sinäkö todella vaatisit vähemmän?
Kierrät aiheen ympärillä, mutta et vastannut kysymykseen. Kysymys kuului, miksi sen parisuhdemiehen pitäisi uhrata eteesi yhtään irtoseksimiestä enempää?
Niin missä tilanteessa? Siinä iskemistilanteessa baaritiskillä yhtä yötä varten, vai parisuhdetta varten. Vaikea vastata kysymykseen, kun ei tiedä mitä kysytään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hämmennetäänpä soppaa lisää.
Kun nyt tuli l-sana mainittua. Näiden irtoseksiä halajavien miesten ongelmahan on siinä etei "l-naisia" ole paljoa :D Jos useammalla naisella olisi paljon seksikumppaneita ja he olisivat liikkeellä sillä mielellä että tänään raflasta mies kotiin ja seksiä, irtokivaa haluava peruspertti olisi heti paremmissa asemissa.
Mutta kun suurin osa naisista hakee parisuhdetta tai on liikkeellä asenteella "menen tanssimaan enkä etsi mitään, mutta jos spesiaali mies tupsahtaa eteen niin kukapa tietää".
Näiltä naisilta, mun kokemuksieni perusteella, ei peruspertti tule irtoseksiä saamaan. Valmiiksi irtoseksiin halukkaalta, ehkä voi saadakin. Sellaiselta joka pitää vietellä nollasta sataan, ei saa kuin harva mies. Kuten ne pelimiehet. Ja nämä naiset on enemmistö.
Siksi se irtoseksin saaminen on niin vaativa laji.
Eli mitä tässä sanon on että uskon mitä keskustelukaveri ketjussa sanoo. Jos tavismies on oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja valmis mukaan leikkiin kun tilaisuus koittaa, kerran parissa vuodessa voi käydä tuuri.
Mutta se mitä pelimiehet tekee, eli katsoo saaliin joka ei lähtökohtaisesti ole seksimielellä liikkeellä, viettelee ja naaraa kämpille yhdeksi yöksi, on jotain mihin kovin iso osa miehistä ei kykene. Edes satunnaisesti.
Mutta jos se kerran on taidoista kiinni, kuten avauksessa todettiin ja samoin edellä ("irtoseksin saaminen on vaativa laji"), niin silloinhan kyse on vain motivaatiosta. Harjoittelemalla kehittyy.
Ei riittävästi.
Tunnen vain pari kaveria joilta se onnistuu. Molemmat on harjoitelleet kyllä jo nuoresta pitäen, mutta ovat myös ilmiömäisen lahjakkaita ja omaavat pakkomielteen siihen itse viettelemiseen.
En oikein vakuutu siitä että tuo olisi kovinkaan monelle miehelle realistista, jos ei ole lahjakkuutta ja kiinnostus kohdistuu siihen että saisi naisen (seurustelu/seksi), eikä itse viettelemiseen.
Miksi siis niin kamala meteli siitä, että jotkut miehet haluavat panostaa asiaan ja onnistuvat? Jos kerran useimmat eivät edes vaivautuisi yrittämään?
Irtoseksiä haluailla varmaankin siksi että miesten pitää olla lahjakkaita ja panostaa, naisten ei tarvitse.
Me muut melutaan siksi että niin moni nainen syttyy harvoista miehistä jotka on panostaneet naisten kaatamiseen, ja samaan aikaan väittää että suhteeseen halutaan ne samat ominaisuudet kuin seksiin + muutakin.
No tämähän nyt johtuu vain siitä, että lähtökohtaisesti vain pieni osa naisia hakemalla hakee irtoseksiä. Naiset pikemminkin tarttuu tilaisuuteen, jos sellainen tulee vastaan. Ihan varmasti pelinaiset panostaa samalla tavalla, kuin pelimiehet.
Silloin kun itse tuli baareissa liikuttua, huomasi ihan konkreettisesti, miten vaikeaa miehillä tuntui olevan se panoseuran saaminen. Naisena ei tosiaan tarvinnut mitään tehdä niin tarjoajia riitti, vaikka varsin hyvin varmasti minustakin näki etten sellaista seuraa ollut etsimässä.
Joo, ja kun pelkkä paneminen ei kiinnosta, niin olenpa yksin. Ei ole vielä ole vastaan tullut semmoista miestä, jonka kanssa voisin vaan ja pelkästään panna. Miksi siis vaivautua? Hyvää seuraa saa kavereista, hellyyttä lemmikistä ja jos tulee seksuaalisia tarpeita, niin nekin voi hoitaa itse. Mielestäni miehiä ei tarvitse mihinkään. Vtuttaa vaan, kun miehet luulee baarissa, että jos niille sanoo Hei ja vaihtaa jonkun sanan, että nyt toi on täällä krpää hakemassa pöksyt märkänä..... Joo, en. Parempi olla tympeä, kun miehet on niin vtun tyhmiä, kun ne luulee, että naiset käy baareissa krpää hakemassa, kun ne itse on pllua
Vierailija kirjoitti:
Ihmeen usein tuo kaava menee seuraavasti:
Lukio: osa seurustelee, yleensä ne itsevarmimmat ja komeimmat pojat (alfat + komeimmat ja itsevarmimmat betat). Ehkä osa muistakin, koska tuossa iässä piirit ovat pienet. Nainen kuvaa silloisen poikkiksensa epävarmana finninaamana, koska silloin kaikki olivat sellaisia, se poikkis kylläkin muita saman ikäisiä vähemmän.
Opiskelu (AMK, yliopisto): naiset nauttivat suosiosta ikävuosina 19-26, suuri osa miehistä katselee touhua sivusta.
Vakiintuminen: 26+ nyt aletaan katselemaan elämänkumppania. Vihdoin on tavismiesten vuoro.
Miehiä täysin ymmärrettävistä syistä v-tuttaa tuo mitä tapahtuu ikävuosina 16-26 kun naiset ovat kuumimmillaan.
No jos ne miehet koittaa vaan pillun perässä juosta niin ei mikään ihme ettei onnista. Jos nainen on niille pelkkä ulkonäkö ja seksiväline niin ei mikään ihme ettei saa seksiä tai suhdetta.
Alue: Aihe vapaa
Sinä ilmeisesti asut suuressa yliopistokaupungissa, niinkö? Suomessa on paljon keskisuuria ja pieniä kaupunkeja, jotka eivät ole mitään peräkylää. Useimmiten ihmiset valmistuttuaan etsivät työpaikan ja vakituisen sellaisen saatuaan vakiintuvat. On typerää valita ensin asuinpaikka ja sitten ihmetellä, kun sieltä ei löydykään oman alan töitä. Kaikkein typerin muuttaa sinne, missä se nuoruusaikojen poikaystävä jumii ja jäädä itse työttömäksi.