Miten saitte varmuuden, että mies tulee hoitamaan lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei itsellänikään ollut kokemusta vauvan hoidosta, ja jokainen vauva, jota olin koskettanut, itki. - No, lapsuudesta oli jäänyt kaapin perukoille isohko nukke. Kun saimme äitiyspakkauksen, sanoin miehelle, että "nyt me harjoittelemme siten, että kumpikin ottaa vauvan sitä vahingoittamatta, riisuu vaatteet ja pukee vaatteet ylle, ja laittaa vauvan nukkumaan". - Tein itse ensin, ja hyvin mies osasi. Itse asiassa sairaalassa, kun ekaa kertaa olisin joutunut vaipan vaihtoon, mua kammotti, että lapsi menee rikki, joten mieheni sitten vaipan vaihtoi. :)

Perustasa-arvoa suomalaisittain:

"MINÄ (nainen oletettavasti) sanoin miehelle et nyt me harjoittelemme pehmolelulla!"

Nainen käskee ja mies tottelee kuin mikäkin komenneltava koira...

Otin aikuisen, vastuuntuntoisen miehen. Päätös lasten hankkimisesta tehtiin yhdessä. Annoin miehen tehdä asioita omalla tavalla. Asioista keskusteltiin yhdessä ja molempien toiveet ja mielipiteet olivat yhtä tärkeitä

Koska hän oli ja on mua kohtaan huolehtivainen, kiltti ja hellä niin oletin että hän on sellainen myös lastamme kohtaan ja siis hoitaa häntä rakkaudella ja näin todella kävi.

Halusin lapsia niin paljon ettei miehen minimaalisella hoivapanostuksella ollut väliä.

Sovimme ennen lasten hankintaa, että ikävälillä 0-6 minä hoidan lapset 95 %:sti. Toimi hyvin, mies tuki minua ja osallistui kyllä siivoukseen ja taloudelliseen puoleen, mutta hoiva oli minun juttuni.

Nyt kun ovat isompia, mies osallistuu paljon lasten koulu- ja harrastuselämään.

Jos tärkein on vääntää joka asiasta lasten kustannuksella, ni kannattaa jättää lapset hankkimatta. Tässä maassa on liikaa lapsia jotka odottavat reppu selässä ja joita kukaan ei tule hakemaan ku "ei oo mun vuoro!"

Miten saa varmuuden, että sinä, miehesi tai lapsesi edes elää huomenna?

Näistä asioista puhutaan tietenkin pitkään ja syvällisesti jo ennen kuin raskaudutaan. Mutta ihminen voi toki myös olla erilainen sitten vauvan synnyttyä kuin mitä itsekään kuvitteli.

Minulla on hyvä mies joka ei erityisemmin edes toivonut ekaa lasta. Ajattelin itse hoitaa suurimmaksi osaksi niin mikäs siinä. Kävi kuitenkin niin, että hänestä kuoriutui omistautuva isä, ja on hoitanut kaikkia lapsiamme ihanasti.

Mutta ei niin voi elää, että pakottaa toisen kirjoittamaan "hoidan vähintään 50/50", sellaisen vaatiminen on minusta kypsytämmömyyttä, eli ei voi lähteä äitiyteen tuolla asenteella.

Oma isäni ja mieheni isä ovat molemmat hyviä vanhempia ja luottoni ihmisiin yleensä oli hyvä. Mies vaikutti vähintään yhtä hyvältä kuin muut tuntemani hyvät isät. Olisin pärjännyt yksinkin, muttei ole tarvinnut. Ja vaikka meille olisi ero tm. kriisi tullut niin en usko, että mies olisi tyytynyt olemaan pelkkä viikonloppufaija, kyllä se enemmän lapsiaan rakastaa.

Mutta vinkkinä siis kannattaa kartoittaa mitä mies toivoo - toivooko hän pitää isyyslomaa ja osallistua lapsen hoitoon vai haaveileeko hän korkeintaan varpajaisista.

Ja mikä on 50/50? Pitääkö kaikki tehdä puoliksi vai riittääkö, että molemmat tekee yhtä paljon? Esim. hesarissa oli hetki sitten juttu pariskunnasta, joilla taisi olla _vaativat_asiantuntijatyöt_ ja yksi lapsi ja taulukoivat exceliin, että molemmat tekevät ajallisesti täsmälleen saman verran kotitöitä, imetys mukaan lukien. Jonkun mielestä se voi olla jo vähän överiä koska yleensä toinen on tehokkaampi kuin toinen tai toisella on eri standardit kuin toisella. Mutta kukin tavallaan,

eipä ainakaan tarvitse riidellä.. itse excelöisin korkeintaan molempien vanhempien vapaa-ajan vieton eli kummallekin omaa aikaa ja mahdollisuus ladata akkuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se riskihän on pakko ottaa. Lapsia ei pidä tehdä, jos ei ole valmis myös hoitamaan niitä 100-prosenttisesti yksin, jos jotain tapahtuu.

Tämä oikeastaan juuri se juttu, eli oletko saanut varmuuden miehestäsi, että hän ottaisi 100% vastuun tapahtui mitä tahansa?

Ap

Ohis vastaa, minä ainakin olen saanut täyden varmuuden. Mies on aina hoitanut lapsia, varmaan siksi että heti alusta alkaen lykkäsin lapset miehen hoiviin. Sai ja joutui hoitamaan heitä siinä missä minäkin. Minä esim. lähdin yksin kotoa ja miehen oli pakko hoitaa lapset. Hyvin onnistui ja nykyisin olen 100% että jos minä kuolisin tai lähtisin niin mies hoitaisi lapset ja huushollin yksikseen oikein mainiosti. Ottaisi täyden vastuun lapsista. Kuten tekee jo nyt jos minä en ole paikalla. Lapset jo isoja 11-15v. Nähty ja koettu ja hyväksi todettu. 

Mun neuvoni on, että miehelle heti vastuuta lapsista ja kodista. Eikä mitään vastaan mutinoita. Jättää lapsen vaan miehelle ja poistuu paikalta. Käskee vaihtaa vaippoja ja laittaa ruokaa. Ei kannata tehdä kaikkea yksin, vaan jakaa vastuuta. Ei vaikka oliskin äitiyslomalla. Sillä se mies oppii ja tajuaa että tietyt asiat on vaan tehtävä vaikkei aina huvittais. 

Mielenkiintoinen keskustelu. Asiatonta  ja sopimatonta lienee kysyä toisinpäin, vaikka mieleni kyllä tekisi kysyä, mikä tekee naisesta sukupuolensa perusteellako sitten vai kuinka, jotenkin aina ja poikkeuksetta lapsen kannalta paremman lapsen hoitajan? 

Sanoin, että hän pitää sitten puolet perhevapaista. Hän sanoi, että tottakai pitää. Ja piti myös.

Mä en olisi tehnyt lapsia, ellei mies olisi sitoutunut hoitamaan heitä vähintään 50-prosenttisesti. Olisin hyvin voinut jättää tekemättä, ei ollut varsinaista vauvakuumetta. Toki jotain voi aina käydä niin että jäisin yksin vastuuseen, mutta se on eri asia kuin se, että täysin lapsenhoitoon kykenevä henkilö vaan lusmuilee eikä hoida tonttiaan.

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen keskustelu. Asiatonta  ja sopimatonta lienee kysyä toisinpäin, vaikka mieleni kyllä tekisi kysyä, mikä tekee naisesta sukupuolensa perusteellako sitten vai kuinka, jotenkin aina ja poikkeuksetta lapsen kannalta paremman lapsen hoitajan? 

Ei tietenkään mikään! Myönnän vapaasti, että mieheni on parempi hoitamaan lapsia kuin minä. Olen introvertti ja kuormitun lastenhoidon intensiivisyydestä. Se, että mies hoitaa lapsia tasavertaisesti, auttaa minua jaksamaan niin että selviän hommasta kuitenkin kohtalaisen hyvin.

Mun mies on pedantti ja velvollisuudentuntoinen sekä hyvin arkea kestävä. Näiden perusteella uskalsin luottaa eikä ole tarvinnut pettyä.

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen keskustelu. Asiatonta  ja sopimatonta lienee kysyä toisinpäin, vaikka mieleni kyllä tekisi kysyä, mikä tekee naisesta sukupuolensa perusteellako sitten vai kuinka, jotenkin aina ja poikkeuksetta lapsen kannalta paremman lapsen hoitajan? 

Tässä ketjussa ei ole kyse siitä, kumpi olisi parempi lapsen hoitaja, vaan siitä suostuuko mies hoitamaan lapsia. 

Jos et ymmärrä miksi ihmeessä kukaan tällaista kysyisi:  Suurin osa miehistä ei halua hoitaa lapsia. Ei tietysti kaikki naisetkaan, mutta keskimäärin naisilla on enemmän motivaatiota hoitamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen keskustelu. Asiatonta  ja sopimatonta lienee kysyä toisinpäin, vaikka mieleni kyllä tekisi kysyä, mikä tekee naisesta sukupuolensa perusteellako sitten vai kuinka, jotenkin aina ja poikkeuksetta lapsen kannalta paremman lapsen hoitajan? 

Ei tietenkään mikään! Myönnän vapaasti, että mieheni on parempi hoitamaan lapsia kuin minä. Olen introvertti ja kuormitun lastenhoidon intensiivisyydestä. Se, että mies hoitaa lapsia tasavertaisesti, auttaa minua jaksamaan niin että selviän hommasta kuitenkin kohtalaisen hyvin.

Tykkään tästä vastauksesta, kaunis ja rehellinen.

Aikanaan mä kyllä tiesin, ettei mies ole mikään vastuuton lusmu, kyllä sen huomaa niin monesta asiasta esim. miten hoitaa työnsä, vapaa-aikansa, kotihommat yms. Jos tuollaiset perushommat menee kunnialla, niin miksi ei oman lapsen hoitaminen? Ihan 50-50 se ei meillä kuitenkaan mennyt, sillä olinhan enemmän kotona lapsen/lasten kanssa, mun työmatkakin ollut aina mitätön verrattuna miehen työmatkan pituuteen. Mutta noin muutoin kyllä, hyvin tasapuolisesti hoidamme lapsemme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen keskustelu. Asiatonta  ja sopimatonta lienee kysyä toisinpäin, vaikka mieleni kyllä tekisi kysyä, mikä tekee naisesta sukupuolensa perusteellako sitten vai kuinka, jotenkin aina ja poikkeuksetta lapsen kannalta paremman lapsen hoitajan? 

Tässä ketjussa ei ole kyse siitä, kumpi olisi parempi lapsen hoitaja, vaan siitä suostuuko mies hoitamaan lapsia. 

Jos et ymmärrä miksi ihmeessä kukaan tällaista kysyisi:  Suurin osa miehistä ei halua hoitaa lapsia. Ei tietysti kaikki naisetkaan, mutta keskimäärin naisilla on enemmän motivaatiota hoitamiseen.

Kiitos oikaisusta, Samalla huomaan, että tämä keskustelu on entistä mielenkiintoisempi vaikka itselläni säilyykin mysteerinä, että miten joku nainen ylipäätään on valmis hankkimaan lapsen miehen kanssa, jos hän ei voi olla lainkaan vakuuttunut siittä,, että mies osallistuisi lapsen hoitamiseen.

Vaikka näin todetessani ummistanen silmäni ja sulkenen korvani siltä, että varmasti on naisia jotka oikeasti haluavat ennen kaikkea saada lapsen mutta sillä onko rinnalla ja mukana kumppania, jonka kanssa jakaa lapsen hoitamien jne. on tois-sijaista.

 Sinkkunainen voi jopa esittää tällaisen toiveen julkisesti: "Haluan ja aion saada lapsen mutta en minä siihen kettään muuta, en ainakaan miestä  tarvitse, kun se ei kuienkaan halua osallistua lapsen hoitamisen."

Miehenä saa aikaan todennäköisesti vaivaantuneen hiljaisuuden tai biologian kertausta, jos hä erehtyy sanomaan vastaavaa: "mihni minä kumppania mutta lapsen aion iselleni hankkia""- ääneen.       

Hän oli Thaimaan kävijä.

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen keskustelu. Asiatonta  ja sopimatonta lienee kysyä toisinpäin, vaikka mieleni kyllä tekisi kysyä, mikä tekee naisesta sukupuolensa perusteellako sitten vai kuinka, jotenkin aina ja poikkeuksetta lapsen kannalta paremman lapsen hoitajan? 

Paremman? En koe olevani miestäni parempi hoitaja.

Neuvolassa varoiteltiin jo vuonna 2004, että äiti ei saa omia vauvaa itselleen ja sulkeutua äiti-vauva-kuplaan. Isänkin pitää antaa olla vauvan kanssa ja opetella vauvan hoitamista.

Me opettelimme yhdessä, kumpikaan ei ollut vauvoja hoitanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen keskustelu. Asiatonta  ja sopimatonta lienee kysyä toisinpäin, vaikka mieleni kyllä tekisi kysyä, mikä tekee naisesta sukupuolensa perusteellako sitten vai kuinka, jotenkin aina ja poikkeuksetta lapsen kannalta paremman lapsen hoitajan? 

Tässä ketjussa ei ole kyse siitä, kumpi olisi parempi lapsen hoitaja, vaan siitä suostuuko mies hoitamaan lapsia. 

Jos et ymmärrä miksi ihmeessä kukaan tällaista kysyisi:  Suurin osa miehistä ei halua hoitaa lapsia. Ei tietysti kaikki naisetkaan, mutta keskimäärin naisilla on enemmän motivaatiota hoitamiseen.

Kiitos oikaisusta, Samalla huomaan, että tämä keskustelu on entistä mielenkiintoisempi vaikka itselläni säilyykin mysteerinä, että miten joku nainen ylipäätään on valmis hankkimaan lapsen miehen kanssa, jos hän ei voi olla lainkaan vakuuttunut siittä,, että mies osallistuisi lapsen hoitamiseen.

Vaikka näin todetessani ummistanen silmäni ja sulkenen korvani siltä, että varmasti on naisia jotka oikeasti haluavat ennen kaikkea saada lapsen mutta sillä onko rinnalla ja mukana kumppania, jonka kanssa jakaa lapsen hoitamien jne. on tois-sijaista.

 Sinkkunainen voi jopa esittää tällaisen toiveen julkisesti: "Haluan ja aion saada lapsen mutta en minä siihen kettään muuta, en ainakaan miestä  tarvitse, kun se ei kuienkaan halua osallistua lapsen hoitamisen."

Miehenä saa aikaan todennäköisesti vaivaantuneen hiljaisuuden tai biologian kertausta, jos hä erehtyy sanomaan vastaavaa: "mihni minä kumppania mutta lapsen aion iselleni hankkia""- ääneen.       

Mä ainakin olen sukupolvea, jonka miehissä kummittelee vielä useinkin ne ns. perinteiset sukupuoliroolit, eli täysin vakuuttunut ei voinut olla kukaan nainen (tietysti muutenkaan). Toivottavasti nuoremmilla on asiat paremmin, mun ikäset naiset tekivät tuplatyöt, ensin palkkatöissä, sitten kotona. Meillä tietysti on perhehommat jo hoidettu, mutta oli se rankkaa.

Parisuhde oli jo aluksi tasa-arvoinen. Mies teki kotitöitä ja otti vastuuta. Pidin itse oman pääni enkä suostunut kynnysmatoksi. Eli sanoin suoraan että pidän vain puolet perhevapaista ja hän saa pitää puolet. Aika usein aikuinenkin valitsee helpoimman reitin jos vain saa mahdollisuuden eli jos olisin itse tehnyt kaiken, olisi mies varmaan suostunut siihenkin ettei hänen tarvitse vaihtaa kovin montaa vaippaa.