Miten saitte varmuuden, että mies tulee hoitamaan lapsia?

Mä en yksinkertaisest pysty kuvittelemaan sellaista skenaariota, että mies ei hoitaisi niitä lapsia. Miten se olisi mahdollista? Jättäisikö hoitamatta silloinkij, jos mä en ole paikalla?

Ei siitä saakaan. Useimmat miehet lupaavat, jotkut pitävät lupauksensa, jotkut eivät.

Vierailija kirjoitti:

Mä en yksinkertaisest pysty kuvittelemaan sellaista skenaariota, että mies ei hoitaisi niitä lapsia. Miten se olisi mahdollista? Jättäisikö hoitamatta silloinkij, jos mä en ole paikalla?

Aika paljon näitä tarinoita kyllä kuulee..

Kertokaa, millaisissa perheissä mies ei hoida lapsia! Mun tuttavapiirissä tuota esiintyy vain mua huomattavasti vanhempien perheissä, ei enää mun ikäluokassa tai nuoremmilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en yksinkertaisest pysty kuvittelemaan sellaista skenaariota, että mies ei hoitaisi niitä lapsia. Miten se olisi mahdollista? Jättäisikö hoitamatta silloinkij, jos mä en ole paikalla?

Aika paljon näitä tarinoita kyllä kuulee..

Niin, oon tällä palstalla niitä lukenut, mutta tuttavapiirissä ei näitä ole. Mun on vaikea ymmärtää, millaisten ihmisten perheessä tätä tapahtuu ja mitkä syyt johtavat tuohon tilanteeseen.

Meillä oli lemmikkejä ja niistäkin otettiin vastuu yhdessä. Ei se silti tietenkään 100% varmaa ollut etteikö hän olisi luistanut totaalisesti lastenhoidosta, mutta hyvin epätodennäköistä. Sama pätee toki toisinkin päin eli hän oli nähnyt että minuun voi luottaa. Jos puoliso on muutenkin epäluotettava vaikkapa raha-asioissa tai ei hoida osuuttaan kotitöistä niin siitä voi jo jotakin päätellä, ja vanhemmuudesta ja omista toiveista sen suhteen voi myös ennen lapsen hankintaa keskustella.

Se riskihän on pakko ottaa. Lapsia ei pidä tehdä, jos ei ole valmis myös hoitamaan niitä 100-prosenttisesti yksin, jos jotain tapahtuu.

Olen aivan samaa mieltä kuin joku edellä. Lapset saattavat päätyä jossain tapauksessa yksinomaan minun hoidettavaksi. Elämää kun ei voi ennustaa etukäteen.

Puoliso voi myös esimerkiksi sairastua tai menehtyä yllättäen. T:syöpä kolmekymppisenä

Vierailija kirjoitti:

Se riskihän on pakko ottaa. Lapsia ei pidä tehdä, jos ei ole valmis myös hoitamaan niitä 100-prosenttisesti yksin, jos jotain tapahtuu.

Tämä oikeastaan juuri se juttu, eli oletko saanut varmuuden miehestäsi, että hän ottaisi 100% vastuun tapahtui mitä tahansa?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se riskihän on pakko ottaa. Lapsia ei pidä tehdä, jos ei ole valmis myös hoitamaan niitä 100-prosenttisesti yksin, jos jotain tapahtuu.

Tämä oikeastaan juuri se juttu, eli oletko saanut varmuuden miehestäsi, että hän ottaisi 100% vastuun tapahtui mitä tahansa?

Ap

En ole tuo, jolta kysyit, mutta mikä se toinen vaihtoehto sitten on?

Mieheni viihtyy seurassani ihan vapaaehtoisesti. Illat eivät täyty lukuisista harrastuksista, autotalleista, kavereiden luona notkumisesta tai poikien Thaimaanreissuista tai jatkuvista golf turnajaisista. Töissä riittää normaali 8h päivä, osaa tehdä ruokaa ja siivota/pyykätä.

Osaa myös hoitaa lasta.

Suurin osa tuttaperheiden mihiestä hoitaa lapsiaan.

Kannattaa varmasti välttää ainakin tosi epäkäytönnöllisiä ihmisiä, kun on lastenteko mielessä. 

Vaihtamalla miestä heti ekasta töppäyksestä. Minä en keltaisia kortteja jakele vaan se on laakista pihalle.

Mä pidin sitä vain jotenkin itsestäänselvyytenä. Nyt lapset ovatkin miehellä, koska väsyin perhe-elämään.

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se riskihän on pakko ottaa. Lapsia ei pidä tehdä, jos ei ole valmis myös hoitamaan niitä 100-prosenttisesti yksin, jos jotain tapahtuu.

Tämä oikeastaan juuri se juttu, eli oletko saanut varmuuden miehestäsi, että hän ottaisi 100% vastuun tapahtui mitä tahansa?

Ap

Jouduin noin parin viikon kuluttua synnytyksestä takaisin sairaalaan yhdeksi yöksi verenpaineen ja näköhäiriöiden vuoksi. Mies hoiti vauvan kotona ihan mallikkaasti.

Minulla ei itsellänikään ollut kokemusta vauvan hoidosta, ja jokainen vauva, jota olin koskettanut, itki. - No, lapsuudesta oli jäänyt kaapin perukoille isohko nukke. Kun saimme äitiyspakkauksen, sanoin miehelle, että "nyt me harjoittelemme siten, että kumpikin ottaa vauvan sitä vahingoittamatta, riisuu vaatteet ja pukee vaatteet ylle, ja laittaa vauvan nukkumaan". - Tein itse ensin, ja hyvin mies osasi. Itse asiassa sairaalassa, kun ekaa kertaa olisin joutunut vaipan vaihtoon, mua kammotti, että lapsi menee rikki, joten mieheni sitten vaipan vaihtoi. :)

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei itsellänikään ollut kokemusta vauvan hoidosta, ja jokainen vauva, jota olin koskettanut, itki. - No, lapsuudesta oli jäänyt kaapin perukoille isohko nukke. Kun saimme äitiyspakkauksen, sanoin miehelle, että "nyt me harjoittelemme siten, että kumpikin ottaa vauvan sitä vahingoittamatta, riisuu vaatteet ja pukee vaatteet ylle, ja laittaa vauvan nukkumaan". - Tein itse ensin, ja hyvin mies osasi. Itse asiassa sairaalassa, kun ekaa kertaa olisin joutunut vaipan vaihtoon, mua kammotti, että lapsi menee rikki, joten mieheni sitten vaipan vaihtoi. :)

Mun mielestä kannattaa just antaa miehen tutustua siihen vauvaan ihan omin päin jo siellä sairaalassa. Mulla oli aikaisempaa vauvanhoitokokemusta, miehelläni ei. Mä olin tosi huonossa kunnossa, enkä voinut hoitaa vauvaa, ja niinpä kätilö näytti miehelleni kaikki pesut, kylvetykset ja navan hoidot sairaalassa. Mieheni opetteli kotona myös harsovaippojen käytön ja opetti sen mullekin.

Ensivarmuuden sain siitä kun näin kuinka hyvin ja lempeästi mies hoitaa meidän kahta kissaa. Siivoaa vessaa, ulkoiluttaa valjaissa, leikkittää joka päivä, paloittelee pakkaseen valmiiksi kissoille lihaa ja kalaa, silittelee ja juttelee niille, harjaa, leikkaa kynsiä, opettaa temppuja jne kaikkea kissan hoitoon kuuluvaa. Innostus ei ole lopahtanut vaan yhtä tarkasti on hoitanut kissoja jo 10 vuotta.

Kotitöistä on tehnyt aina osuutensa, siitä ei ole jouduttu neuvottelemaan tai sopimaan vaan homma on sujunut luonnollisesti. Tekee aina minkä lupaa ja pitää lupaukset, muistaa sovitut menot, ei ärsyynny ongelmatilanteissa (paitsi tietotekniikan kanssa:D).

Nämä oli aika hyviä merkkejä ja pitivät paikkaansa.

Hän lupasi jo ennen kuin tulin raskaaksi. Siihen luottaen.