Miksi miehet haluavat saada lapsia, vaikka eivät halua huolehtia niistä?
Vielä nykyäänkin vastuu lapsista jää pääosin niiden äideille, kun isät haluavat joko tehdä uraa lapsesta välittämättä, tai elää pidennettyä nuoruutta käymällä baareissa, harrastuksissa, mökkireissuilla jne. Ja äidit sitten hoitavat omankin osuutensa lisäksi myös lapsen isän osuuden lapsenhoidosta.
En ihan oikeasti ymmärrä tätä. Miksi hankkia lapsi, jos ei kiinnosta huolehtia siitä?
Äidit eivät hylkää pieniä vauvojaan voidakseen notkua kavereidensa kanssa päivästä toiseen ties missä, vaan ottavat yleensä vauvansa mukaan kun lähtevät johonkin ja pitävät omaa aikaa hyvin rajoitetusti. Mutta miehille tuntuu olevan itsestäänselvyys että kyllähän nyt pienen vauvan isä voi töidensä lisäksi käydä salilla pari kertaa viikossa ja siihen päälle vielä viettää aikaa kavereiden kanssa ainakin kerran viikossa. Miksi näin?
Ja hyvin, hyvin harva äiti jatkaa lapsensa syntymän jälkeen uran tekemistä aivan kuin lasta ei olisikaan. Käytännössä kaikki äidit pitävät äitiysloman ja useimmat hoitavat lasta kotona vielä senkin jälkeen, mutta isistä joka viides ei jää vauvan kanssa kotiin edes yhdeksi päiväksi! Ilmeisesti ura on heille niin tärkeä ettei siitä voi tinkiä yhtään edes oman lapsen vuoksi.
Eli miten on, miksi vastuuta pakoilevat miehet ovat ylipäätään halunneet lapsia?
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Tässähän on yksi selkeä syy, miksi Suomessa syntyvyys laskee. Naiset eivät enää halua pilata omaa elämäänsä synnyttämällä ja sitoutumalla lastenkasvatukseen ja vastuuseen. Tämä on luonnollinen seuraus miesten käyttäytymisestä.
Eivät ehkä pilaa omaa elämäänsä, mutta pilaavat muiden ja koko Suomen tulevaisuuden.
Mun mies väitti mulle että lapsirakas ja haluaa lapsia ja niinpä muutin hänen luokseen jumalan selän taakse ja hylkäsin koko aiemman elämäni.
Muutama vuosi meni sitten näitä lapsia odotellessa, miehellä on jo 2 aiemmasta liitosta (aika nuoria vielä, erosivat pikkulapsiaikana). Mies sitten myönsi että ei hän halua lisää lapsia ja uusi lapsi ”pilaisi hänen elämänsä”. Samassa keskustelussa kävi ilmi että ei hän edellisessäkään liitossa halunnut lapsia mutta ei sanonut eikään koska lapset ns kuului asiaan.
Hän ei siis missään vaiheessa halunnut lapsia. Nykyään lapset säälittää. Miehen kasvatustyyli:
- epäjohdonmukaisuus : välillä sanoo kyllä, välillä ei ja sitten kun lapsi ei itse tajua huutaa niille vaikka itse on ollut epäjohdonmukainen
- tavallista ruokaa ei tarvitse syödä karkkia vaan yms.
- jälkiä ei tarvitse siivota eikä siihen ole opetettu, sitten mies saa raivarin kun jälkiä ei ole siivottu
- lapset oppii välinpitämättömäksi esim 7v vielä heittelee puoliksi syötyjä hedelmiä ja leipiä lattialle, roskat lattialle
- lapset saa huutoitkuraivareita millä saavat tahtonsa läpi
-hampaita ei tarvitse pestä, jos lapset on meillä to-ma , pesevät ehkä kerran hampaat
Kaikenkaikkiaan mies on täysin epäjohdonmukainen turvaton vanhempi jonka vanhemmuus perustuu vain valtaan ja hallintaan. Luulee olevansa vuoden isä ja kokee että lapset on niin hankalia ja raskaita vaikka hän yrittää kaikkensa...
Eli vastaukseni on: miehet ei alunperinkään halua niitä lapsia. Ei siinä mielessä että niitä kiinnostaisi kasvattaa. Ja miehenikin on myöntänyt ettei lapsia halunnut ja uusi lapsi pilaisi hänen elämänsä. Huolehtii kuitenkin velvollisuutensa isänä mutta ei häntä kiinnosta lapsen kasvatus ollenkaan. Hänellä on lapset to-ma joka viikko koska lapset haluaa ja kyllä hän lapsia rakastaa, mutta ei lasten kasvatus kuulu hänen prioriteetteihinsa. Hänellä on parempaakin tekemistä.
Minä en enää puutu lasten kasvatukseen koska siitä tulee vain riita etten tue häntä. Toinen lapsi on ylipainoinen ja toisella on voimakkaita neuroottisia piirteitä, saattaa esim avata 3 mandariinia koska kahden ensimmäisen kuorimisessa meni lapsen mielestä jokin pieleen eikä sitä voi syödä - kaikki siis aivan samanlaisia mandariineja. Sitten kiljumisitkut päälle jos ei saa neljättä mandariinia ja kun isää ei kiinnosta selvittää asiaa sen pidemmälle , jos kiljumisitku jatkuu se hiljennetään huutamalla ei keskustelemalla.
Itse harkitsen vakavasti eroa ja lapsen hankkimista yksin.
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat status. Niitä voi esitellä ylpeänä ja kuvia jakaa somessa. On ikäänkuin tehnyt jotain hyödyllistä ja arvostettavaa, vaikka ei olisi laittanut tikkua ristiin lapsen eteen.
Olisi se nyt kiva miehenä, että olisi pari kolme hyvinvoivan näköistä ja iloista lasta, joiden kuvia näyttää tutuille. Välillä voisi tehdä kierroksen kaupungilla ja kulkea lapsi / lapset käsipuolessa.
Lapset vievät rahaa ja aikaa, joten mikä olisi parempi ”todiste” ihmisen kyvystä kantaa vastuuta, kuin hyvinhoidettu lapsi?
Miehelleni vanhemmuus on juuri tätä. Se suorastaan raivostuttaa mua. Ja mies on vieraskorea. Just kävi naapuri aamukahvilla niin mies sanoo lapselle ”et sinä luule rakas nyt aamiaiseksi voi karkkeja syödä, sitten iltapäivällä kun ollaan käyty kalassa saat”
Ja todellisuus on se että 99,9% ajasta miestä ei kiinnosta paskaakaan lasten karkinsyönti ja jos mä olen yrittänyt sanoa lapselle aamulla että aamupala ensin niin mä olen se hankala ihminen.
Mies siis esittää muiden seurassa ihan muuta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On niitä naisiakin joita ei kiinnosta hoitaa lastaan, mutta onneksi ne ovat poikkeus. Samoin on isiä, nekin enemmän poikkeus kuin sääntö. Ja isillä ei ole samanaista luonnon antamaa lahjakkuutta siihen hoitamiseen ja ehkä siksi se kiinnostus on erilaista kuin naisilla. Pelätään sitä isyyttä. Miehen ei kannattaisi tehdä lapsia ennen kolmeakymmentä ikävuotta, kypsyys ei riitä. Tästäkin tietty poikkeuksia olemassa.
Naisetkin joutuvat sen hoitamisen opettelemaan
Mikään luonnonlahja se ei ole, vaan maalaisjärkeä, mikä kitinä johtuu mistäkin.
On naisilla olemassa se hoivavietti voimakkaampana.
Miehet ajattelevat, että jos he huomaavat, etteivät pidäkään pikkulapsiperhearjesta, niin he voivat milloin vaan muuttaa pois ja aloittaa uuden elämän.
Mun miesserkku sai 22-vuotiaana lapsen naisen kanssa, joka itse ei olisi halunnut lisää lapsia, kun hänellä oli jo kaksi lasta, ja sitten kun lapsi oli 2-vuotias, jätti serkkuni perheensä eikä hän ole nähnyt lastaan sen jälkeen. Hänelle sitä lasta ei ole olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat status. Niitä voi esitellä ylpeänä ja kuvia jakaa somessa. On ikäänkuin tehnyt jotain hyödyllistä ja arvostettavaa, vaikka ei olisi laittanut tikkua ristiin lapsen eteen.
Olisi se nyt kiva miehenä, että olisi pari kolme hyvinvoivan näköistä ja iloista lasta, joiden kuvia näyttää tutuille. Välillä voisi tehdä kierroksen kaupungilla ja kulkea lapsi / lapset käsipuolessa.
Lapset vievät rahaa ja aikaa, joten mikä olisi parempi ”todiste” ihmisen kyvystä kantaa vastuuta, kuin hyvinhoidettu lapsi?Lapsi on status muuten naisillekin. Matkustelemme lapsen kanssa jonkin verran kahdestaan ja ihmiset tuntuvat kunnioittavan äitiä lapsen kanssa. Kukaan ei puhu törkeyksiä tai kohtele epäystävällisesti. Äidin ympärillä on ikäänkuin sädekehä, hänellä on tehtävä tässä maailmassa.
Vain av-palstalla juntit solvaa mammoja.
Monessa maassa äidit ovat kunniakansalaisia. Latinomaissa ovat melkein pyhimyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On niitä naisiakin joita ei kiinnosta hoitaa lastaan, mutta onneksi ne ovat poikkeus. Samoin on isiä, nekin enemmän poikkeus kuin sääntö. Ja isillä ei ole samanaista luonnon antamaa lahjakkuutta siihen hoitamiseen ja ehkä siksi se kiinnostus on erilaista kuin naisilla. Pelätään sitä isyyttä. Miehen ei kannattaisi tehdä lapsia ennen kolmeakymmentä ikävuotta, kypsyys ei riitä. Tästäkin tietty poikkeuksia olemassa.
Naisetkin joutuvat sen hoitamisen opettelemaan
Mikään luonnonlahja se ei ole, vaan maalaisjärkeä, mikä kitinä johtuu mistäkin.On naisilla olemassa se hoivavietti voimakkaampana.
Tähän moni miehet mielellään uskoo, ja perustaa vastuunpakoilunsa. Hoivavietti herättää naisen yöllä vauvan itkuun, ja ohjaa hiljentämään sen oman hyvinvoinnin kustannuksellakin, mukavampaa olisi toki jäädä nukkumaan. Se ei kuitenkaan kerro, mitä pitää tehdä.
Mä voin kyllä ylpeänä ilmoittaa, että mun tuttavapiirissä sellainen, että mies liihottelee siellä ja täällä, kun äiti hoitaa lapsia kotona, on todella harvinaista. Ainoat esimerkit tulevat mieleen eri sukupolven tuttavista, joilla on jo aikuiset tai aikuisikää lähestyvät lapset.
Vaikkapa meidän perheessä mieheni on osallistunut lasten hoitoon ihan alusta asti. Mä imetin, mikä tietenkin sitoi aluksi enemmän vauvoihin, mutta kyllä mä sain jumpassa käytyä niin, että lypsin pulloon. Nytkin olen se osapuoli, joka menee enemmän – mieheni on kotona viihtyvää tyyppiä. Sen vastapainoksi olen sitten heti oikein työntämässä miestä pois kotoa, kun on jotain kavereiden menoja (kaverit eivät asu tässä lähellä). Mun on vaikea ymmärtää sitä, miten perheessä ylipäätään käy niin, että toinen ei ottaisi lapsista vastuuta juuri lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Tässähän on yksi selkeä syy, miksi Suomessa syntyvyys laskee. Naiset eivät enää halua pilata omaa elämäänsä synnyttämällä ja sitoutumalla lastenkasvatukseen ja vastuuseen. Tämä on luonnollinen seuraus miesten käyttäytymisestä.
Luonnollinen seuraus miesten käyttäytymisestä? Mitä hiivattia? Naisethan sinne töihin halusivat ja nyt itketään kun ei jakseta hoitaa niitä hommia mitä oli jo ennen palkkatöitä. Ulistaan "metatyöstä" ja ties mistä paskasta vaikka kyse on NAISTEN töistä. Tämän näkee heti siinä, kun aletaan puhua lumien kolaamisesta ja auton huollosta, ei se vaan ole metatyötä vaan vain jotain minkä miehen on tehtävä päivätöiden lisäksi...
Naisista tuli heikkoja miehiä, siksi syntyvyys laskee. Naisten lammasmentaliteetti myös kahlitsee kaikki naiset tähän surkeuteen, kun kotiäitejä karsastetaan ja haukutaan laiskoiksi tai idiooteiksi, kun eivät ymmärrä säilyttää omaa itsenäisyyttään.
Jatkuvasti uutisoidaan etenkin nuorten psyykkisestä pahoinvoinnista, mutta peiliin ei uskalleta katsoa. Toistetaan vain samaa ja odotetaan, että asiat muuttuu, vähän ehkä sivussa haukutaan yhteiskuntaa tai ilmastoa tai vaikka Trumppia, mutta vastuuta asioista ei suostuta ottamaan, vaikka itse on ne lapset tähän maailmaan tuotu.
Vierailija kirjoitti:
Koska haluaa olla naiselle mieliksi.
Erittäin typerä ja lyhytnäköinen tapa 'olla mieliksi'. Miksi kukaan nainen haluaisi jatkaa sukua typerän ja lyhytnäköisen miehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässähän on yksi selkeä syy, miksi Suomessa syntyvyys laskee. Naiset eivät enää halua pilata omaa elämäänsä synnyttämällä ja sitoutumalla lastenkasvatukseen ja vastuuseen. Tämä on luonnollinen seuraus miesten käyttäytymisestä.
Luonnollinen seuraus miesten käyttäytymisestä? Mitä hiivattia? Naisethan sinne töihin halusivat ja nyt itketään kun ei jakseta hoitaa niitä hommia mitä oli jo ennen palkkatöitä. Ulistaan "metatyöstä" ja ties mistä paskasta vaikka kyse on NAISTEN töistä. Tämän näkee heti siinä, kun aletaan puhua lumien kolaamisesta ja auton huollosta, ei se vaan ole metatyötä vaan vain jotain minkä miehen on tehtävä päivätöiden lisäksi...
Naisista tuli heikkoja miehiä, siksi syntyvyys laskee. Naisten lammasmentaliteetti myös kahlitsee kaikki naiset tähän surkeuteen, kun kotiäitejä karsastetaan ja haukutaan laiskoiksi tai idiooteiksi, kun eivät ymmärrä säilyttää omaa itsenäisyyttään.
Jatkuvasti uutisoidaan etenkin nuorten psyykkisestä pahoinvoinnista, mutta peiliin ei uskalleta katsoa. Toistetaan vain samaa ja odotetaan, että asiat muuttuu, vähän ehkä sivussa haukutaan yhteiskuntaa tai ilmastoa tai vaikka Trumppia, mutta vastuuta asioista ei suostuta ottamaan, vaikka itse on ne lapset tähän maailmaan tuotu.
Setämies vauhkoontui. Setämiehet ei pysty käsittämään, että naiset ovat jo ryhtyneet kolaamaan ja tilaamaan huoltoja autoille, ja hommat helpoiksi ja harvoin tehtäviksi havainneet, eikä enää hyväksy niitä vastineeksi päivittäiselle ympärivuotiselle kotityölle. Setämiesten reaktio bluffin paljastumiseen on hyökkäys.
Säälittävää, mutta äänekkäät setämiehet on siitä hyviä, ettei niihin tarvitse hukata aikaa, voi suoraan laittaa heidät mappi-ö:hön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska haluaa olla naiselle mieliksi.
Erittäin typerä ja lyhytnäköinen tapa 'olla mieliksi'. Miksi kukaan nainen haluaisi jatkaa sukua typerän ja lyhytnäköisen miehen kanssa.
Mun mies ainakin teki eksänsä kanssa lapsia koska halusi tavallaan olla mieliksi mutta siihen hänen oli myös helppo suostua koska hän on niin itsepäinen ja itsekäs että tiesi ettei lapset tule menemään koskaan hänellä todella ykköseksi elämässä.
Esimerkiksi vanhemman lapsen ylipaino, se miten asiaa hoidettaisiin vaatisi koko perheeltä sitoutumista ja toimia yhdessä ettei lapsesta tunnu että häntä vain jotenkin rajoitetaan. Se on mahdoton asia lähteä toteuttamaan ilman että mies sitoutuu muutokseen myös eikä häntä kiinnosta sitoutua. Koska hän lapsena oli itse aktiivinen ja juoksi metsissä päivät pitkät, hän odottaa tätä itsenäisyyttä lapsiltaan eikä jaksa esimerkiksi luoda päivittäistä liikuntarutiinia lasten kanssa koska se olisi pois miehen vapaa-ajasta. Ja voisinhan mä luoda mutta lapsi ei mun kanssa lähde koska en ole lapsen äiti ja toiseksi mulla on epäsäännölliset työajat ja pitkä työmatka mikä vaikeuttaa asiaa, ja jopa mä olisin valmis antamaan sen ajan omasta vapaa-ajastani, mutta mies ei.
Mua myös monesti ahdistaa jos mä haluan vaan levätä rankan työreissun jälkeen, niin mies ei ole läsnä lapsille ollenkaan. Lapset ramppaa mun luona juttelemassa ja se on täysin ok tietenkin mutta en pysty käsittämään miksi ihminen ei jaksa tikkua ristiin nostaa jotta olisi läsnä lapsilleen? Mies saattaa laittaa kuulokkeet korviin ja olla samassa huoneessa mutta lapset touhuaan omiaan. Tämä on sitä isä-aikaa. Lasten pitää saada olla myös itsenäisesti mutta jotenkin tuntuu että mieheltä puuttuu jotkut sensorit nähdä, milloin lapsi kaipaa läsnäoloa ja milloin ei. Toinen asia on se että mies ei tajua milloin lapsi kiukuttelee kun tarvitsee vaan tyyliin halia ja asia on sillä selvä! Miehellä ei ole mitään toisten ihmisten tunteiden tunnistustaitoja.. kiinnostaisi tietää onko kukaan äiti tällainen vai onko vain miehet tällaisia?
Suomessakin on vielä sukupuolten tasa-arvoon valtavan pitkä matka. Kun nainen saa lapsia, hänen uransa usein katkeaa ja työnantajat pitävät häntä huonompana työntekijänä kuin ennen. Miehillä lasten saaminen taas edistää uraa ja tekee miehestä työnantajan silmissä paremman työntekijän ja menestyjän.
Perhevapaiden tasaaminen isien ja äitien kesken tasoittaisi tilannetta ainakin vähän. Jos työntantajat tietäisivät, että miehetkin jäävät kotiin lasten kanssa, naisten rekrytointi ei olisi sen riskialttiimpaa kuin miestenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska haluaa olla naiselle mieliksi.
Erittäin typerä ja lyhytnäköinen tapa 'olla mieliksi'. Miksi kukaan nainen haluaisi jatkaa sukua typerän ja lyhytnäköisen miehen kanssa.
Mun mies ainakin teki eksänsä kanssa lapsia koska halusi tavallaan olla mieliksi mutta siihen hänen oli myös helppo suostua koska hän on niin itsepäinen ja itsekäs että tiesi ettei lapset tule menemään koskaan hänellä todella ykköseksi elämässä.
Esimerkiksi vanhemman lapsen ylipaino, se miten asiaa hoidettaisiin vaatisi koko perheeltä sitoutumista ja toimia yhdessä ettei lapsesta tunnu että häntä vain jotenkin rajoitetaan. Se on mahdoton asia lähteä toteuttamaan ilman että mies sitoutuu muutokseen myös eikä häntä kiinnosta sitoutua. Koska hän lapsena oli itse aktiivinen ja juoksi metsissä päivät pitkät, hän odottaa tätä itsenäisyyttä lapsiltaan eikä jaksa esimerkiksi luoda päivittäistä liikuntarutiinia lasten kanssa koska se olisi pois miehen vapaa-ajasta. Ja voisinhan mä luoda mutta lapsi ei mun kanssa lähde koska en ole lapsen äiti ja toiseksi mulla on epäsäännölliset työajat ja pitkä työmatka mikä vaikeuttaa asiaa, ja jopa mä olisin valmis antamaan sen ajan omasta vapaa-ajastani, mutta mies ei.
Mua myös monesti ahdistaa jos mä haluan vaan levätä rankan työreissun jälkeen, niin mies ei ole läsnä lapsille ollenkaan. Lapset ramppaa mun luona juttelemassa ja se on täysin ok tietenkin mutta en pysty käsittämään miksi ihminen ei jaksa tikkua ristiin nostaa jotta olisi läsnä lapsilleen? Mies saattaa laittaa kuulokkeet korviin ja olla samassa huoneessa mutta lapset touhuaan omiaan. Tämä on sitä isä-aikaa. Lasten pitää saada olla myös itsenäisesti mutta jotenkin tuntuu että mieheltä puuttuu jotkut sensorit nähdä, milloin lapsi kaipaa läsnäoloa ja milloin ei. Toinen asia on se että mies ei tajua milloin lapsi kiukuttelee kun tarvitsee vaan tyyliin halia ja asia on sillä selvä! Miehellä ei ole mitään toisten ihmisten tunteiden tunnistustaitoja.. kiinnostaisi tietää onko kukaan äiti tällainen vai onko vain miehet tällaisia?
Anteeksi, mutta miksi sä vietät aikaasi tuon vajakin kanssa? Onko toi joku sulle määrätty rangaistus pahoista teoista vai? Äläkä sano, että on sillä hyviäkin puolia, kukaan ei usko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki miehet eivät kestä myöskään lapsiarkea. Pitkäjänteisyyttä, pitkäpinnaisuutta, sitä että pitäisi pitää lehmän hermot, vaikka lapset kitisevät ympärillä ties mistä.
Miehet, joilla on paljon testosteronia, heille se on vielä hankalampaa. Ihminen voi pystyä vaativiin yksittäisiin fyysisiin tekoihin, taistella ja kestää kipua. Mutta lapsen loputon itku voi laukaista niin voimakkaan ärsytysreaktion, että on parempi olla kaukana pikkulapsista. Sitten kun lapsi on noin kymmenen vuotta, lapsi ja isä löytävät yhteisen sävelen ja ovat parhaat kaverit.
Kaikki eivät vain pysty, se pitää hyväksyä. Ydinperhemalli, jossa ollaan tiiviisti yhdessä kokoajan, ei sovi kaikille.
Jos normaali lapsiperhe-elämä ei sovi eikä kiinnosta, silloin ei kannata lisääntyä. Muija ennättää tympiytyä pärjäämään yksin siinä minkä pitäisi tapahtua kumppanin kanssa, hakea eron ja viedä lapset ennenkuin ne sen 10 v täyttää.
Voi tehdä lapsia, mutta pitää varautua, että mies ei ole mukana kovin aktiivisesti. Äidiltä vaaditaan tuplatyö. Riippuu ihan naisesta. Minulle esimerkiksi on ihan ok huolehtia lapsista enemmän kuin lasten isä. Olen antanut hänelle vapauden, helpompi niin. Koen myös äitiyden työnä.
Meillä on tälläinen tapa olla, tietysti tämä ei sovi kaikille. En ole hellan ja nyrkin välissä, olen hyvinkin itsenäinen ja omillani toimeentuleva. Olen tehnyt tälläisen valinnan.
Jos kysytään, ollakko uhri vai vapaaehtoinen, olen vapaaehtoinen. Ehdottomasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki miehet eivät kestä myöskään lapsiarkea. Pitkäjänteisyyttä, pitkäpinnaisuutta, sitä että pitäisi pitää lehmän hermot, vaikka lapset kitisevät ympärillä ties mistä.
Miehet, joilla on paljon testosteronia, heille se on vielä hankalampaa. Ihminen voi pystyä vaativiin yksittäisiin fyysisiin tekoihin, taistella ja kestää kipua. Mutta lapsen loputon itku voi laukaista niin voimakkaan ärsytysreaktion, että on parempi olla kaukana pikkulapsista. Sitten kun lapsi on noin kymmenen vuotta, lapsi ja isä löytävät yhteisen sävelen ja ovat parhaat kaverit.
Kaikki eivät vain pysty, se pitää hyväksyä. Ydinperhemalli, jossa ollaan tiiviisti yhdessä kokoajan, ei sovi kaikille.
Jos normaali lapsiperhe-elämä ei sovi eikä kiinnosta, silloin ei kannata lisääntyä. Muija ennättää tympiytyä pärjäämään yksin siinä minkä pitäisi tapahtua kumppanin kanssa, hakea eron ja viedä lapset ennenkuin ne sen 10 v täyttää.
Voi tehdä lapsia, mutta pitää varautua, että mies ei ole mukana kovin aktiivisesti. Äidiltä vaaditaan tuplatyö. Riippuu ihan naisesta. Minulle esimerkiksi on ihan ok huolehtia lapsista enemmän kuin lasten isä. Olen antanut hänelle vapauden, helpompi niin. Koen myös äitiyden työnä.
Meillä on tälläinen tapa olla, tietysti tämä ei sovi kaikille. En ole hellan ja nyrkin välissä, olen hyvinkin itsenäinen ja omillani toimeentuleva. Olen tehnyt tälläisen valinnan.
Jos kysytään, ollakko uhri vai vapaaehtoinen, olen vapaaehtoinen. Ehdottomasti.
Kun huolehtii yksin lapsista, siinä on vastuuta, mutta toisaalta saa päättää asioista myös. Todellinen rakkaus vanhemman ja lapsen välillä muodostuu siitä, että on läsnä arjessa. Se kenelle lapsi uskaltaa näyttää tunteensa, halata ja raivota tarpeen tullessa. Se on rakkain ihminen hänelle maan päällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki miehet eivät kestä myöskään lapsiarkea. Pitkäjänteisyyttä, pitkäpinnaisuutta, sitä että pitäisi pitää lehmän hermot, vaikka lapset kitisevät ympärillä ties mistä.
Miehet, joilla on paljon testosteronia, heille se on vielä hankalampaa. Ihminen voi pystyä vaativiin yksittäisiin fyysisiin tekoihin, taistella ja kestää kipua. Mutta lapsen loputon itku voi laukaista niin voimakkaan ärsytysreaktion, että on parempi olla kaukana pikkulapsista. Sitten kun lapsi on noin kymmenen vuotta, lapsi ja isä löytävät yhteisen sävelen ja ovat parhaat kaverit.
Kaikki eivät vain pysty, se pitää hyväksyä. Ydinperhemalli, jossa ollaan tiiviisti yhdessä kokoajan, ei sovi kaikille.
Jos normaali lapsiperhe-elämä ei sovi eikä kiinnosta, silloin ei kannata lisääntyä. Muija ennättää tympiytyä pärjäämään yksin siinä minkä pitäisi tapahtua kumppanin kanssa, hakea eron ja viedä lapset ennenkuin ne sen 10 v täyttää.
Voi tehdä lapsia, mutta pitää varautua, että mies ei ole mukana kovin aktiivisesti. Äidiltä vaaditaan tuplatyö. Riippuu ihan naisesta. Minulle esimerkiksi on ihan ok huolehtia lapsista enemmän kuin lasten isä. Olen antanut hänelle vapauden, helpompi niin. Koen myös äitiyden työnä.
Meillä on tälläinen tapa olla, tietysti tämä ei sovi kaikille. En ole hellan ja nyrkin välissä, olen hyvinkin itsenäinen ja omillani toimeentuleva. Olen tehnyt tälläisen valinnan.
Jos kysytään, ollakko uhri vai vapaaehtoinen, olen vapaaehtoinen. Ehdottomasti.
Jos sinä teet tuplatyön ja miehellä on vapaus, niin mihin HELVETTIIN sinä sitä miestä tarvitset?
Minäkin teen tuplatyön, koska miehestä ei ole vastuuta kantamaan. Mutta valitsin myös itselleni vapauden, eli otin eron. Nyt on vain minä ja lapset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki miehet eivät kestä myöskään lapsiarkea. Pitkäjänteisyyttä, pitkäpinnaisuutta, sitä että pitäisi pitää lehmän hermot, vaikka lapset kitisevät ympärillä ties mistä.
Miehet, joilla on paljon testosteronia, heille se on vielä hankalampaa. Ihminen voi pystyä vaativiin yksittäisiin fyysisiin tekoihin, taistella ja kestää kipua. Mutta lapsen loputon itku voi laukaista niin voimakkaan ärsytysreaktion, että on parempi olla kaukana pikkulapsista. Sitten kun lapsi on noin kymmenen vuotta, lapsi ja isä löytävät yhteisen sävelen ja ovat parhaat kaverit.
Kaikki eivät vain pysty, se pitää hyväksyä. Ydinperhemalli, jossa ollaan tiiviisti yhdessä kokoajan, ei sovi kaikille.
Jos normaali lapsiperhe-elämä ei sovi eikä kiinnosta, silloin ei kannata lisääntyä. Muija ennättää tympiytyä pärjäämään yksin siinä minkä pitäisi tapahtua kumppanin kanssa, hakea eron ja viedä lapset ennenkuin ne sen 10 v täyttää.
Voi tehdä lapsia, mutta pitää varautua, että mies ei ole mukana kovin aktiivisesti. Äidiltä vaaditaan tuplatyö. Riippuu ihan naisesta. Minulle esimerkiksi on ihan ok huolehtia lapsista enemmän kuin lasten isä. Olen antanut hänelle vapauden, helpompi niin. Koen myös äitiyden työnä.
Meillä on tälläinen tapa olla, tietysti tämä ei sovi kaikille. En ole hellan ja nyrkin välissä, olen hyvinkin itsenäinen ja omillani toimeentuleva. Olen tehnyt tälläisen valinnan.
Jos kysytään, ollakko uhri vai vapaaehtoinen, olen vapaaehtoinen. Ehdottomasti.Jos sinä teet tuplatyön ja miehellä on vapaus, niin mihin HELVETTIIN sinä sitä miestä tarvitset?
Minäkin teen tuplatyön, koska miehestä ei ole vastuuta kantamaan. Mutta valitsin myös itselleni vapauden, eli otin eron. Nyt on vain minä ja lapset.
En minä miestä tarvitsekaan mihinkään. Lapsen takia pidän välit hyvänä. Lapsen takia siis. Olemme eronneet aikoja päiviä sitten, eli puhtaasti lapsen takia.
Päinvastoin minulle ero oli helpotus, ylimääräinen ”lapsi” lähti pois elämästäni.
Vaikka on eronnut, ei tarvitse olla katkera.
Kaikki ihmiset eivät vain pysty kaikkiin asioihin, vaikka ehkä haluaisivatkin. Kun tämän hyväksyy, on helpompi olla lempeämpi kanssaihmisiä kohtaan.
Jos ei pysty, niin sitten ei pysty.
Laitetaanpa peukutus. Peukku ylös, mies osallistuu tarpeeksi lasten hoitoon. Peukku alas, mies ei osallistu tarpeeksi lasten hoitoon.