Jouluapua avattu! Aiotko auttaa?

Vierailija kirjoitti:

Jos perhe joutuu ottamaan liian kalliin asunnon, kun mitään muuta ei ole saatavilla, niin miksi 4 vuoden aikana sitä asuntoa ei jaksa vaihtaa? Me muutimme vuonna 2004 hometalosta perheeni kanssa vuokralle. Asunto oli kallis. Isä ja äiti etsivät joko ajan halvempaa ja muutimme uudestaan 2 kuukauden kuluttua. 2 kuukauden. Toiset eivät saa aikaiseksi 4 vuodessa. Ja asunnon on oltava silloin todella kallis, sillä toimeentulotuki maksaa paljon korkeamman vuokran mukisematta kuin mitä asumistuesta saa.

Kuten jo aiemmin viestissäni mainitsin, alueellamme on todella vähän ylipäätään vuokra-asuntoja tarjolla. Autosta oli pakko luopua, koska ei ole varaa pitää. Eli tämä tarkoittaa sitä, että asunnon on pakko sijaita sellaisen matkan päässä, josta pystyn käymään kävellen töissä ja lapset koulussa ja päiväkodissa. Kaikki ei ole kiinni omasta valinnasta. Jos asuntoja ei ole tarjolla, niitä ei ole. Ei ole halvempaa vaihtoehtoa, olemme koko ajan etsimässä. Vaihtoehtona oli jäädä homeasuntoon sairastumaan tai ottaa vastan yli kallis vuokra-asunto. Valitsin jälkimmäisen, että edes lasteni terveys säilyisi.

Tiedän että moni vastaava kerjäläisperhe saa apua jossa opetetaan elämänhallintaa mutta opetus valuu yhtä hukkaan kuin pohjattomaan astiaan kaadettu vesi. Ikävä fakta mutta näin se vaan on. Miksi opetella mitään kun joku aina auttaa kun joutuu pulaan. Miksi mennä töihin kun saman rahan saa tukina. 

Jotkut sentään yrittävät työntekoa mutta kun oikeita töitä ei ole tehnyt 10-20 vuoteen niin käsitys työnteosta on hämärtynyt. Sinne työpaikalle pitää ihan aikuisten oikeasti raahustaa joka aamu ja täsmällisesti. Ei ole tupakkataukoja ja puhelin on pidettävä kiinni. Ruokatauon ajankohdan määrää työnantaja ja kahvi on maksettava itse. Todella vaikeita asioita näille kolmannen sukupolven tukisankareille. Pari viikkoa jaksetaan ja sitten on haettu saikkua.

Sitä en osaa sanoa mikä on oikea keino saada näiden ihmisten asiat kuntoon? Joku porkkana että kun hankit sterilisaation niin saat asian x (no tämä ei ehkä eettisesti oikein). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos perhe joutuu ottamaan liian kalliin asunnon, kun mitään muuta ei ole saatavilla, niin miksi 4 vuoden aikana sitä asuntoa ei jaksa vaihtaa? Me muutimme vuonna 2004 hometalosta perheeni kanssa vuokralle. Asunto oli kallis. Isä ja äiti etsivät joko ajan halvempaa ja muutimme uudestaan 2 kuukauden kuluttua. 2 kuukauden. Toiset eivät saa aikaiseksi 4 vuodessa. Ja asunnon on oltava silloin todella kallis, sillä toimeentulotuki maksaa paljon korkeamman vuokran mukisematta kuin mitä asumistuesta saa.

Kuten jo aiemmin viestissäni mainitsin, alueellamme on todella vähän ylipäätään vuokra-asuntoja tarjolla. Autosta oli pakko luopua, koska ei ole varaa pitää. Eli tämä tarkoittaa sitä, että asunnon on pakko sijaita sellaisen matkan päässä, josta pystyn käymään kävellen töissä ja lapset koulussa ja päiväkodissa. Kaikki ei ole kiinni omasta valinnasta. Jos asuntoja ei ole tarjolla, niitä ei ole. Ei ole halvempaa vaihtoehtoa, olemme koko ajan etsimässä. Vaihtoehtona oli jäädä homeasuntoon sairastumaan tai ottaa vastan yli kallis vuokra-asunto. Valitsin jälkimmäisen, että edes lasteni terveys säilyisi.

Aina on vaihtoehto, teillä se on alueen vaihto. Se voi tarkoittaa lasten koulun ja päiväkodin vaihtoa mutta kaikkeen tottuu. Jos olette jo taistelleet myyjien kanssa ja asia on siltä osin selvä niin tontti myyntiin ja äkkiä kaikki mahdollinen raha irti jolla maksatte loppuvelkaa pois. 

"Perheeseen kuuluu vanhemmat sekä kuusi lasta.

Vanhemmat ovat sairastaneet masennusta neljä vuotta. Isä on kuntoutustuella ja äiti äitiysrahalla. Rahat ovat jatkuvasti loppu, mutta tästä huolimatta vanhemmat haluaisivat järjestää perheelle joulun. Perheellä ei ole tukiverkostoa, koska mummoloihin on niin pitkä matka."

Jösses. Olisin jatkanut lausetta, että rahat ovat jatkuvasti loppu, mutta tästä huolimatta perheessä on jälleen pieni vauva, vaikka masennustakin ollut neljä vuotta.

Järjestään noissa ilmoituksissa myös lukee, että perheellä ei tukiverkostoa. Miksi on poltettu kaikki sillat sukulaisiin vai onko sukulaisetkin kyllästyneet tuohon tilanteeseen, että aina on rahat loppu ja lapsia tehdään lisää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdessäkään toiveessa ei toivottu kuntosalikortti, ei mitään mikä antaisi eväitä tilanteesta pois pääsyyn.

Elämänhallintaan suurin osa tarvitsee apua eikä mitään suklaata tai jouluruokaa.

Monet tienaavat tukien avulla paremmin kuin minä ja täyty ihmetellä, että mihin se raha katoaa? Toisaalta jos pyydettyjen vaatteiden koko on 56-58 tai xxxl voi siitä jotain päätellä.

Ja sitten tämä, rahat eivät riitä vaan menevät velkojen maksuun? Pikavippejäkö ovat ottaneet? Sitten hakeudutaan velkaneuvontaan tai vipit päästetään ulosottoon ja sitä kautta velkajärjestelyyn.

Kyllä yhteiskunta pitää heikoimmistaan huolta ja heille on turvaverkot rakennettu tätä varten. Siksi me maksamme veroja, joilla tämä voidaan turvata.

Pari sivua kun selaat taaksepäin näet erään kommentin jossa kerrotaan miten hometalosta on muutettu ainoaan vapaana olleeseen vuokra-asuntoon. Siihen kun lisää oikeudenkäynti ja remonttikulut, lainaa riittää maksettavaksi. Aina ei liika velka ole täysin omaa syytä eikä pikavippejä.  On vain silkkaa huonoa tuuria ja näille sitä apua soisi annettavan.

Tuollaisilla, joilla omin ponnistuksin hyväksi rakennettu elämä menee yhtäkkiä p*skaksi, on tosi korkea kynnys hakea apua varsinkaan hyväntekeväisyydestä.

Vierailija kirjoitti:

Mulle on epäselvää, pitääkö noissa ostaa perheen jokaiselle lapselle jotain vai riittääkö, jos ostaa vain yhdelle? Löysin joitakin toiveita, mitä mulla on jo nyt avaamattomissa paukkauksissa kotona, mutta kaikissa näissä perheissä on useampi lapsi. 

Voit toteuttaa yhden toiveen, tottakai. Ei ole tarkoitus, että yksi ihminen toteuttaa koko perheen toiveet.

Vierailija kirjoitti:

Miksei noita vaatekeräyksiä voisi olla koko ajan ympäri vuoden toimeentulotukea saaville? Ihmisillä on valtavat määrät hyviä vaatteita, joita eivät itse käytä. Mieluusti minäkin veisin ne omani johonkin sossun laatikkoon enkä uffin. Vai miten tämä vaatteiden kierrätys oikein toimii?

Kummastuttaa nämä vaatetoiveet, eikö ihmisillä ole varaa edes ale/kirppiskenkiin? Lasten toppahaalarin löytää kirppikseltä alle kympillä. Ei ehkä merkkituote, mutta ehjä ja lämmin. Suomessa on kuitenkin kylmä 80% ajasta joten lapsille ja aikuisille pitäisi olla vaatetta saatavilla aina, jos tarve.

Vaatteiden kierrätyksessä on muutama ongelma. Suosituimpia vaatteita (sekä aikuisten että lasten) on merkkivaatteet. Näitä harvemmin lahjoitetaan ilmaiseksi vaan ne pyritään myymään eteenpäin. Muut kuin merkkivaatteet eivät ole käytettyinä kovin suosittuja. Facebookissakin on monta avustus- ja kierrätysryhmää, jossa on jatkuvasti tarjolla vaatteita. Ottajia vaan on kovin vähän. Lisäksi ongelmana on koko. Tavallisimmin aikuisten vaatteissa lahjoitetaan kokoja S, M ja L, mutta tarve olisi XL ja XXL. 

Perhe 153

Perheeseen kuuluu yksinhuoltajaäiti ja yksi erityislapsi. Äiti on ollut totaalinen yksinhuoltaja lapsen syntymästä asti. Äiti joutui jäämään pois työelämästä yli kymmenen vuotta sitten kroonisen sairauden takia, jota on sairastanut jo murrosiästä asti mutta joka paheni tuolloin. Äidillä on vahva lääkitys joka vaikuttaa merkittävästi yleiseen toimintakykyyn ja mielialaan. Samoihin aikoihin äiti myös masentui vakavasti, jonka vuoksi hän oli myös sairaalahoidossa. Perheen toimeentulo koostuu kelan kuntoutusrahasta, jolla on käytännössä mahdotonta tulla toimeen. Tämän lisäksi he saavat asumistukea ja pientä toimeentulotukea. Perhe ei ole saanut kaupungilta asuntoa, joten he asuvat liian kalliissa yksityisen vuokranantajan vuokra-asunnossa joka vie rahaa. Pojan erityishaasteista johtuen perheen tilanne on haastava ja arkea on vaikea kestää varsinkin kun lisänä on taloudellinen puute. Perheen varat riittävät juuri ja juuri asumiseen ja ruokaan, mutta ei muihin ylimääräisiin asioihin. Varsinkin murrosikäinen poika tarvitsisi paljon kaikkea muutakin pysyäkseen mukana porukassa, sillä nyky yhteiskunnassa kaikki arvotetaan sen mukaan mitä kenelläkin on. Perheen tukiverkosto on olematon. Äiti toivoo pojalle lahjoja, sillä ei pysty niitä itse kelan tuilla ostamaan. Äidin mielestä jokainen lapsi on joulun ansainnut ja hän toivoo että joulu olisi se hetki kun ei tarvitse murehtia, surra tai olla ahdistunut. Siksi äiti toivoo jouluun apua.

Muita toiveita perheelle kokonaisuutena:

Poika 14v: kuulokkeet, varavirta-akku, elokuvaliput

Haluatko auttaa perhettä? Klikkaa karttalinkkiä, lähetä yhteydenottolomake suoraan perheelle ja jää odottamaan heidän yhteydenottoa. Muistathan ottaa perhenumeron muist

”Sukulaisilla ei varaa auttaa taloudellisesti” jne. Sen ohella, että yhteiskunta jo elättää 100% nämäkin perheet, vielä odotetaan, että sukulaisetkin auttaisivat. Mitään vastuuta ei itse oteta mistään, ei minkäänlaista.

Musiikkia ainakin minä kuuntelen kuulokkeilla ilmaisesta Youtube-sovelluksesta, puhelimeelani, muun puutteessa. Voi kun on paha asia, edes musiikkia, ajatella nyt!, edes ilmaisena, hyi ja hyi että kehtaavatkin...?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas kerran "perheellä ollut haastavaa taloudellisesti jo vuosia" on siis 5 lasta,

joista yksi 2v ja 8kk. Sterilisaatio olisi joskus kova sana. Vanhemmille lapsille pyydetään ps4 pelejä, on ollut sitten varaa kuitenkin ostaa monensadan laite.. nyt ei pystytä edes ostamaan jouluruokia-huoh.

Samaa mietin kuin luin yhden perheen lasten toiveita bluetooth-kuulokkeista. Ei ne taida ihan itsestään musiikkia toistaa? En kyllä ole mikään tekniikan ihmelapsi mutta epäilen ettei kuulokkeista kuulu mitään ilman jonkunlaista lisälaitetta. Siihen on kuitenkin ollut varaa? ja samassa perheessä 3 lasta näitä toivoi. Köyhyys on ihan erilaista Suomessa kuin itse olen aina kuvitellut. Lapsilla on kaikkea sellaista mihin itsellä ei koskaan ole ollut varaa, enkä silti ole itseäni köyhänä koskaan pitänyt. Lisäksi kun näkee "köyhien" koteja, tavaraa pursuaa pöydät ja kaapit täynnä. Miksi ei osata myydä pois jotain että on taas rahaa ostaa uutta? Ei jakseta eikä viitsitä. Ei edes opetella sukkia neulomaan, vaikka vuosi olisi aikaa talveen ja jouluun varautua. Lankoja saa kirppikseltä usein parilla eurolla. Valmiita sukkiakin saa lapsille muutamalla eurolla jos ei jaksa/osaa itse tehdä. Suunnitelmallisuutta ihmiset! Joulu tulee joka vuosi.

Mietin, voisiko jossain tukea vähävaraisesta perheestä ponnistavaa nuorta, joka opiskelee yliopistolla?

Opiskelijoiden tuet ovat paljon heikommat kuin työttömillä.

Minä en ihan periaatteessa anna kenellekään työttömälle rahaa tai tavaraa, sillä tekemisestä palkitaan, ei tekemättömyydestä. Näin yhteiskunta toimii.

Jos näille ihmisille antaa rahaa ja tavaraa, se vahvistaa heidän uskoaan siihen, että tekemättömyys kannattaa.

Lähetin tuonne hakemuksen tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Tai siis hain ylipäältään apua ensimmäistä kertaaa mistään.

Alkoi vähän harmittaa, että edes hain, kun luin tätä keskustelua ja haukkumista.

Olen yhden päiväkoti-ikäisen lapsen äiti ja aloitin ammattikoulun syksyllä. Osittain myös opintojen aloitus tuli yllättävän kalliiksi, mutta mulla ei ollut enää työtä mihin palata ja koitan pyrkiä elämässä pidemmälle, jotta myös lapseni sen tekisi. Halusin lapselle vain jotain extraa jouluksi, en paljoa. Itselleni en toivonut mitään, en tosin edes tajunnt että niin moni tekee?

Perhe 249

Yh-äiti on joutunut jäämään 2017 pysyvälle työkyvyttömyyseläkkeelle, sairastumisen takia. Äiti on myös tämän takia velkaantunut . Tulot on pienet menoihin nähden ja vaikka perhe on etsinyt halvempaa asuntoa ei sitä vielä ole löytynyt. Tukiverkostoa perheellä ei ole minkäänlaista, suku on pieni, sisar asuu kaukana, mutta minkäänlaista taloudellista apua ei häneltä voi missään tapauksessa pyytää. Äiti toivoo apua jouluruokiin, jotka ovat hyvin iso kuluerä perheelle. Lapset 13 ja 12-vuotiaat.

Perhe toivoo jouluruokaa

Haluatko auttaa perhettä? Klikkaa karttalinkkiä, lähetä yhteydenottolomake suoraan perheelle ja jää odottamaan heidän yhteydenottoa. Muistathan ottaa perhenumeron muistiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle on epäselvää, pitääkö noissa ostaa perheen jokaiselle lapselle jotain vai riittääkö, jos ostaa vain yhdelle? Löysin joitakin toiveita, mitä mulla on jo nyt avaamattomissa paukkauksissa kotona, mutta kaikissa näissä perheissä on useampi lapsi. 

Voit toteuttaa yhden toiveen, tottakai. Ei ole tarkoitus, että yksi ihminen toteuttaa koko perheen toiveet.

Käsittääkseni toiveita on monta, että lahjoittaja voi valita mitä antaa.

"Perheeseen kuuluu yksinhuoltajaäiti ja kolme lasta. Yhteishuoltajuus löytyy, mutta isät eivät osallistu lasten rahallisiin menoihin paitsi ehkä lasten syntymäpäivinä. Äiti on ollut n 9 vuotta työttömänä sillä vuorotyöt eivät sovellu kun lapset ovat vielä niin pieniä. Äidin terveys on myös vaikuttanut työttömyyteen. Perheen tukiverkosto on olematon."

Lapsilla eri isät ja 9 vuoden aikana on kyllä aikaa tehdä lapsia, mutta ei opiskella ammattia, jossa ei ole vuorotyötä?

En todellakaan. Autan jo pakotetusti noin 30 000 eurolla vuosittain koska maksan sen verran enemmän veroja kuin mitä minuun osuuteni reilulla jaolla olisi.

Vierailija kirjoitti:

"Perheeseen kuuluu isä ja yksi lapsi (tyttö 5v). Heillä ei ole tukiverkostoa. Isä pitää tärkeänä, että saisi järjestettyä lapselleen hyvän joulun. Viime joulu oli synkkä, koska he eivät onnistuneet saamaan mistään jouluapua. He jäivät siis ilman jouluruokaa ja lapsikaan ei saanut yhtään joululahjaa.

Isä on ollut sairauspäivärahalla ja työttömyystuella noin 3 vuotta. Työelämään palaaminen ei ole onnistunut paniikkioireiden vuoksi.

Isällä ei ole varaa ostaa lapselleen tai itselleen talvivaatteita tai -kenkiä, jouluruuasta puhumattakaan. "

Jos tämä on totta niin todella surullinen tilanne lapselle. Että ei mitään jouluruokaa tai yhtään lahjaa viime vuonna? Mitä he siis yleensäkin syö? Ja mihin kaikki lapsesta saatavat tuet menee, jos mitään ei ole mahollista ostaa, edes vaatteita?

Tässä kyse ei taida enää olla mistään rahan puutteesta, vaan enemmänkin elämänhallinnasta. Kuulostaa nimittäin oikeasti siltä että isä ei vain ole saanut mielenterveysongelmiensa vuoksi aikaiseksi järjestää jouluruokia tai lahjoja lapselleen, ehkä jäänyt jotkut tukilaput täyttämättä ja rahan tulo loppunut. Todella surullista lapselle joka tapauksessa.

Valitse kartalta perhe, jota haluat auttaa. Voit etsiä perheen läheltäsi tai haluamastasi kaupungista. Voit myös etsiä perheen vasemmasta kulmasta valiten “yksinhuoltajat”, “äkilliset työttömät”, “sairastumiset”, “konkurssin tehneet” tai “muut avuntarpeessa olevat”.

Klikkaamaalla kartalla näkyvää perhettä, esiin avautuu yhteydenottolomake, jonka kautta saat suoran yhteyden perheeseen. Mikäli kartassa ei ole lomaketta, tämä tarkoittaa, että perheellä ei ole sähköpostia ja yhteystiedot saa ottamalla yhteyttä Jouluapuun.

Kun olet lähettänyt yhteydenottokaavakkeen, jää odottamaan yhteydenottoa perheeltä. Tässä vaiheessa kommunikointi on avunantajan ja avunaajan välillä, jotka sopivat avusta keskenään.

Huom! Kartan paikat ovat epätarkat! Perheen yksityisyyttä suojellaan epätarkalla osoitteella ja oikean osoitteen saat lähettämällä yhteydenottolomakkeen kartan kautta, joka menee suoraan perheelle.

Lahjoitusten toimitus?

Avunsaaja ja avunantaja sopivat yhdessä avun toimituksesta joko postitse, kaupungilla tavaten tai avunantaja tuo lähetyksen avunsaajalle kotiin. Jos toimitukseksi valitaan postitus tms. vastaa avunantaja postimaksuista.

Auttaminen Facebookin kautta?

Voit myös lukea hakemuksia ryhmän Facebook seinältä ja klikata haluamaasi perhettä. Klikkaa hakemuksen linkkiä, josta ohjaudut karttapalveluun.

Lahjoitus yrityksenä tai nimettömänä?

Ota ystävällisesti yhteyttä sähköpostilla jouluapua@gmail.com ja merkitse viestiksi “Lahjoitus”. Kerro mitä haluat lahjoittaa ja onko sinulla/teillä toiveita

kenelle apu ohjataan. Vastaamme niin pian kuin mahdollista. Kiitos!

Avun pitäisi olla alkuun sitä, että mennään perheen kotiin kauppakassien kanssa. Tehdään yhdessä ruokaa ja siivotaan yms.

Kakkahattutäti kirjoitti:

Mietin, voisiko jossain tukea vähävaraisesta perheestä ponnistavaa nuorta, joka opiskelee yliopistolla?

Opiskelijoiden tuet ovat paljon heikommat kuin työttömillä.

Minä en ihan periaatteessa anna kenellekään työttömälle rahaa tai tavaraa, sillä tekemisestä palkitaan, ei tekemättömyydestä. Näin yhteiskunta toimii.

Jos näille ihmisille antaa rahaa ja tavaraa, se vahvistaa heidän uskoaan siihen, että tekemättömyys kannattaa.

En ole ottanut selvää vanhempien varallisuudesta avustaessani opiskelijoita. Toisaalta mulle on aika sama, ovatko avustettavan  vanhemmat vähävaraisia, pihejä vai kuspäitä. Olen löytänyt apuani tarvitsevia Facebookin avustusryhmistä. Viime kesänä avustin kesäkuun alussa opiskelijaa, joka oli jo kesätöissäkin, mutta ensimmäiseen palkkapäivään vielä 2,5 viikkoa. Sovittiin tapaaminen, käytiin yhdessä kaupassa ja hommasin hänelle pakastimen ja kaapit täyteen ruokaa, lisäksi vessapaperia, pyykinpesuainetta yms. Hommasin siis kaikki välttämättömät ekaan palkkapäivään asti. Pyysi ruoka-apua ko ryhmässä vain  yhden kerran, sen jälkeen onkin ilmeisesti pärjännyt omillaan.

Ryhmissä on paljon ihmisiä, joiden avuntarve on pysyvä. Kun yhdet avustukset on syöty/käytetty, hetken päästä pyydetään uudelleen. Opiskelijoilla on yleensä nk valoa tunnelin päässä ja sen vuoksi koen mielekkäämmäksi auttaa heitä. Muutenkin pyrin etsimään avustettavia, joiden avuntarve olisi kertaluontoinen. Hiljattain eronnut, jonka säästöt ovat menneet takuuvuokraan ja muuttoon. Tällaiselle henkilölle esim 3 viikon ruuat voi olla just se apu, mitä tarvitsi. Enempää ei tule tarvitsemaankaan.