Jos sukupuolia on enemmän kuin kaksi, mitä ne muut ovat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Biologisesti maailmassa ei ole muita sukupuolia kuin mies ja nainen. Esim. interseksuaaleillakin on piirteitä joko molemmista tai vain toisesta sukupuolesta, mutta puutteellisesti ilmentyneenä tai sukuelimet ovat muutoin epämuodostuneet. Ei ole olemassa erikseen täysin toista sukupuolta anatomisesti kuin mies ja nainen. Vai pystyykö joku kertomaan jonkun joka luonnostaan on täysin jotain, mitä mies tai nainen ei olisi lainkaan eli täydellisen eri sukupuoli? Minusta ns kolmas sukupuoli ei ole yhtä kuin osittain mies ja osittain nainen, kuten vaikka interseksuaalit ovat.

Jep. Jos teen mustikasta piirakkaa, se on mustikkapiirakkaa.

Jos teen manisikasta, se on mansikkapiirakkaa.

Jos teen kummastakin yhtäaikaa, on se mustikka-mansikkapiirakkaa.

Mutta mitään uusi marjalajike ei ole kyseessä näitä yhdistämällä..

Ehkä marjalajikkeen voisi laboratoriossa kehitelläkin, mutta mitään uutta sukupuolta ei.

Ja mistä voi tietää, miltä tuntuu olla nainen, jos ei koskaan ole ollut sellainen? Mulle näin naisena olo tarkoittaa sitä, että mulla on naisen sukuelimet ja lisääntymiskyky (sitähän se sana SUKUpuoli tarkoittaa, viittaa suvun jatkamiseen). Ei naiseus ole mitään korkokerkiä, mekkoja ja muuta sosiaalista juoruilua ja kinakkaa hirnumista itkukohtauksineen. Noilla perusteilla en olisi edes nainen.

Mut kas kummaa, olenkin vain! Kappas.

Ja tiedättekö tässäkin meni aikaa hyväksyä oma kroppa. En minäkään tuntenut murrosiässä yhtäkkiä ilmestynyttä naisellista olemusta heti luontevaksi. Siinä kesti ainakin 5-10 vuotta että totuin ajatukseen rinnoista, vaikka olenkin nainen. Tällä varmaan oli jotain tekemistä lapsuuden hyväksikäytön kanssa sekä sen, että meidän perheessä pojilla oli enemmän sananvaltaa/sai tehdä mitä halusi/arvostettiin enemmän.

Minusta nykyaikana sukupuolen ja sukupuoliroolin käsitteet ovat menneet aivan sekaisin.

Ja kun kysyn miten voi tietää olevansa vastakkaista sukupuolta kun ei ole koskaan ollut sitä, on se minusta vähän sama kuin joku etnisesti suomalainen kokisi olevansa kiinalainen, kun hänen piirteensäkin ovat niin itämaiset, mutta ei olisi koskaan edes käynyt Kiinassa eikä nähnyt kyseistä kulttuuria kuin telkkarista. Hän voisi jopa muuttaa Kiinaan myöhemmällä iällä ja opetella kiinan kielen, mutta alkuperäistä kiinalaista hänestä ei tulisi koskaan eikä hän koskaan edes puhuisi tai käyttäytyisi täysin kuin kiinalaiset. Hän voisi vaikka kuinka selittää kanssaihmisille kuinka hän on aito kiinalainen, mutta muut näkisivät hänet joko turistina tai maahanmuuttajana eivätkä näkisi niitä hänen kiinalaisia piirteitään.

Näin mä ajattelen aina kun kuulen esim. jonkun miehen väittävän itseään naiseksi tai kokevansa olevansa nainen. Mistä sinä voisit tietää mitä se "naiseus" on? Sinua ei ole kohdeltu tyttönä/naisena, et ole kokenut menkkoja tai miesten ahdistelua, sitä alentavaa asennetta tyttöjä/naisia kohtaan, sitä miten tytöt kohtelevat toisiaan ja sulkevat toisiaan ulos, sitä mitä paineita media antaa, mitä odotuksia suvulla ja yhteiskunnalla on, sitä pelkoa raskaaksi tulemisesta, sitä tunnetta miten epäreilua on että miesten ei tarvitse synnyttää eikä ole menkkakipua, sitä turvottelua ja nännikipua se pms-oireita joka kuukausi, sitä pelkoa gyne- ja muista syövistä, sitä pelkoa raiskatuksi tulemisesta ja siitä raskautumisesta tai lapsettomuudesta, sitä kun työkaverit ehdottelee, sitä kun sinua käsketään pukeutumaan soveliaammin, ditä kun käsketään vähentämään meikkiä, sitä kun sinu tehtävä on siivota koti ja hoitaa lapset.

Ja suurella osalla näistä naisista (Suomessa) ei ole korkokenkiä juuri koskaan jalassa, tukka laittamatta, ei mekkoa päällä, inhoaa liivejä, ei puhu mitenkään naisellisesti eikä koe itseään naiseksi isolla N:llä.

Joku vuosi sittenhän oli uutisissa tummaihoiseksi itsensä korjannut nainen, joka kuitenkin suututti teoillaan ja kommenteillaan ne, jotka on syntymässä määritelty tummaihoiseksi.

https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/201707172200270107

Nykyfeminismin tiukoissa opeissa ei ole sijaa valkoihoisuudelle, vaan valkoinen mies kantaa loputtomasti valkoisen miehen syntejä tässä järjettömässä vasuriagendassa. Valkoinen ei saa armahdusta edes yrittämällä olla etninen, vaan sellainen on aina "kulttuurista omimista" tai jotain pahempaa.

Nykyfeminismi on natsismi uudestaan, tällä kertaa syrjinnän kohteena on oma rotu ja länsimainen kulttuuri.

Itse oon vanhan linjan feministi enkä tunnusta läheskään kaikkia intersektionaalisen feminismin oppeja. Toivoisinkin että siitä lakattaisiin puhumasta yhtenä feminismin muotona, sillä se antaa sille sellaista valtaa, mitä sillä ei pitäisi olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen sukupuoleton. Koska sukupuoli tai sukupuoli-identiteetti ei ole vapaaehtoista, tämä käsitteellistetään usein niin että sukupuolettomuus on mun sukupuoleni. 

Jännä juttu. Minä koen usein olevani "vain minä", en siis mitenkään erityisesti koe itseäni naiseksi, vaikka nainen olenkin. Ehkä toisinaan koen itseni jotenkin sukupuolettomaksi. Tai pikemminkin on niin, etten mieti koko asiaa. Tästäkään huolimatta "sukupuolettomuus" ei ole minulle mikään identiteetti. En ole agender enkä sukupuoleton vaan nainen.

Veikkaan, että sukupuolettomiksi tai muusuiksi julistautuvat laittavat liian ison painoarvon tuntemuksille, joita jokainen kokee joskus. 

Ei pidä mennä vetämään johtopäätöksiä toisille tärkeistä asioista heidän kertomansa yli. "Minä tiedän paremmin kuin sinä mikä sulle on parhaaksi" on hyvin epäkunnioittavaa käytöstä, ja mahdollistaa monenlaista sortoa ja epäinhimillistä kohtelua. Jos sukupuolettomuus ei ole sulle identiteetti etkä koe tarvetta tarkastella identiteettiäsi uusiksi, ei vaan kannata yrittää oman kokemuksesi pohjalta päätellä millainen sukupuolettoman kokemuksen täytyy olla.

Jaa. Yhtä hyvin itse voin naisena väittää, että naarassymbolien poistaminen terveyssidepakkauksista, inklusiivisen kielenkäytön vaatiminen ja pronomineista jankkaaminen on "cis-ihmisiin" kohdistuvaa sortoa. Olemattoman pieni vähemmistö (jonka identiteetti sitä paitsi perustuu kuvitteellisiin asioihin ja joka vääristelee materiaalista todellisuutta) ei voi määräillä sitä, mitä enemmistö ajattelee tai mitä sanoja saa käyttää. 

Et voi. Se että cissukupuolisia sorrettaisiin on päivänselvästi ja yksiselitteisesti epätotta millä tahansa vähänkään mielekkäällä sorron määritelmällä. Minä sen sijaan voin sanoa ja olla yhtä päivänselvästi ja yksiselitteisesti oikeassa, että se että sinä et oman kokemuksesi pohjalta ymmärrä mun kokemustani ei tarkoita ettei mun kokemukseni olisi validi.

Tässä on nyt kaksi erilaista maailmankuvaa vastakkain. Minä perustan käsitykseni sukupuolesta materiaaliseen todellisuuteen, muunsukupuolisuuteen uskova taas tuntuu puhuvan sukupuolesta jonkinlaisella henkisellä tai sielullisella tasolla.

 Jos aletaan vaatia sellaisia termejä kuin "front hole", "uterus-haver" jne., se on kyllä naisiin kohdistuvaa sortoa. Ja väitätkö ihan tosissasi, että esim. kehitysmaassa elävä, silvottu ja järjestetyssä avioliitossa elävä nainen on etuoikeutetumpi kuin vaikkapa länsimaalainen, biologinen mies jonka identiteetti on genderfluid?

Ihmistä ei voida mielekkäästi tarkastella vain materiaalisena olentona koska meissä on myös sosiaalinen ja psykologinen ulottuvuus. Myöskään sukupuoli ei ole vain materiaalinen ilmiö vaan biopsykososiaalinen.

Ja ota nyt hyvä ihminen selvää mitä sorto on ja hanki suhteellisuudentajua jostain.

En väitä niin enkä ole väittänyt niin. Väitätkö sinä olevasi Paavo Väyrysen salainen rakkauslapsi?

Mihin muusun kokemus muusuudesta perustuu? Stereotypioihin feminiinisyydestä ja maskuliinisuudesta? Käsitykseen feminiinisestä tai maskuliinisesta sielusta?

Voin puhua vain omasta puolestani enkä ole muunsukupuolinen vaan sukupuoleton. Mun kokemukseni ei "perustu" mihinkään, se vaan on. Mulla yksinkertaisesti on selkeä, sisäinen, varma tieto etten ole sitä sukupuolta miksi mut on syntymässä määritelty, enkä myöskään koe minkäänlaista yhteyttä binäärin toiseen puoleen. Se ei ollut aluksi selkeä tai varma, ja voin tämän takia tosi pahoin. Jossain vaiheessa ajattelin olevani varmaankin muunsukupuolinen tai nb, mutta lopulta se ei tuntunut mulle sopivalta tavalta käsitteellistää identiteettiäni. Heillä monesti on sisäsyntyinen tarve ilmentää tai performoida sukupuolta jollakin tapaa. Mulla ei ole, eikä ole edes kovin vahvaa tai laajaa tarvetta kätkeä tai poistaa luontaisia sukupuolittuneita piirteitäni, eihän meistä lopulta juuri kukaan saa sellaista vartaloa kun haluaisi ja pystyn olemaan tämän kanssa suunnilleen yhtä sinut kuin keskimääräinen ikääntyvä cissu.

Ihan vain uteliaisuuttani: millainen on mielestäsi se sukupuoli mihin olet syntymässä määritelty ja miten eroat siitä? Ja tiedätkö kuinka monta sellaista ihmistä, jotka käsityksesi mukaan ovat selkeitä oman syntymäsukupuolensa edustajia? Onko sinulla kuinka vähän/paljon yhteistä heidän kanssaan?

Mun syntymäsukupuoleni on oikein kiva ja hyvä sukupuoli mutta ei ole mun juttuni. Kokemustani ja identiteettiäni lukuunottamatta mussa ei ole mitään "eroa" heihin sikäli kuin erosta voidaan edes puhua. Kyseessä on määrässä, ajassa, etäisyydessä ja monimuotoisuudessa niin valtava joukko, että hukun ihan joka suhteessa sekaan. (Tämä on myös yhtä totta siitä toisesta isosta sukupuolesta.) Mut on kasvatettu heidän joukossaan ja mua kohdellaan edelleen yhtenä heistä, joten tietenkin mulla on tässä suhteessa paljon yhteistä heidän kanssaan keskimäärin. Rikon käytökselläni jatkuvasti heihin sovellettavia normeja, mutta niinpä moni heistäkin tekee. 

Vältän tekemästä tietoisia oletuksia ihmisten sukupuolen kokemuksesta. Mulla ei ole kovin hyvää käsitystä siitä kuinka selkeää oma sukupuoli cissuille tyypillisesti on. Silloin harvoin kun asia tulee heidän kanssaan puheeksi, valtaosa kuvailee ristiriidattomuutta. Eivät ajattele koko asiaa koska tarvetta sen tutkiskeluun ja kyseenalaistamiseen ei ole. Mulla on ainakin juuri tämä yhteistä heidän kanssaan, en myöskään koe enää ristiriitaa tai tarvetta ajatella tai työstää asiaa, kun identiteettini on mulle selvä.

Merkittävä vähemmistö kertoo myös jonkunlaisesta kyseenalaistamisestakin, joka voi sitten olla ristiriitaa sukupuoliroolin kanssa tai ihan sukupuoliristiriitaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Biologisesti maailmassa ei ole muita sukupuolia kuin mies ja nainen. Esim. interseksuaaleillakin on piirteitä joko molemmista tai vain toisesta sukupuolesta, mutta puutteellisesti ilmentyneenä tai sukuelimet ovat muutoin epämuodostuneet. Ei ole olemassa erikseen täysin toista sukupuolta anatomisesti kuin mies ja nainen. Vai pystyykö joku kertomaan jonkun joka luonnostaan on täysin jotain, mitä mies tai nainen ei olisi lainkaan eli täydellisen eri sukupuoli? Minusta ns kolmas sukupuoli ei ole yhtä kuin osittain mies ja osittain nainen, kuten vaikka interseksuaalit ovat.

Jep. Jos teen mustikasta piirakkaa, se on mustikkapiirakkaa.

Jos teen manisikasta, se on mansikkapiirakkaa.

Jos teen kummastakin yhtäaikaa, on se mustikka-mansikkapiirakkaa.

Mutta mitään uusi marjalajike ei ole kyseessä näitä yhdistämällä..

Ehkä marjalajikkeen voisi laboratoriossa kehitelläkin, mutta mitään uutta sukupuolta ei.

Ja mistä voi tietää, miltä tuntuu olla nainen, jos ei koskaan ole ollut sellainen? Mulle näin naisena olo tarkoittaa sitä, että mulla on naisen sukuelimet ja lisääntymiskyky (sitähän se sana SUKUpuoli tarkoittaa, viittaa suvun jatkamiseen). Ei naiseus ole mitään korkokerkiä, mekkoja ja muuta sosiaalista juoruilua ja kinakkaa hirnumista itkukohtauksineen. Noilla perusteilla en olisi edes nainen.

Mut kas kummaa, olenkin vain! Kappas.

Ja tiedättekö tässäkin meni aikaa hyväksyä oma kroppa. En minäkään tuntenut murrosiässä yhtäkkiä ilmestynyttä naisellista olemusta heti luontevaksi. Siinä kesti ainakin 5-10 vuotta että totuin ajatukseen rinnoista, vaikka olenkin nainen. Tällä varmaan oli jotain tekemistä lapsuuden hyväksikäytön kanssa sekä sen, että meidän perheessä pojilla oli enemmän sananvaltaa/sai tehdä mitä halusi/arvostettiin enemmän.

Minusta nykyaikana sukupuolen ja sukupuoliroolin käsitteet ovat menneet aivan sekaisin.

Ja kun kysyn miten voi tietää olevansa vastakkaista sukupuolta kun ei ole koskaan ollut sitä, on se minusta vähän sama kuin joku etnisesti suomalainen kokisi olevansa kiinalainen, kun hänen piirteensäkin ovat niin itämaiset, mutta ei olisi koskaan edes käynyt Kiinassa eikä nähnyt kyseistä kulttuuria kuin telkkarista. Hän voisi jopa muuttaa Kiinaan myöhemmällä iällä ja opetella kiinan kielen, mutta alkuperäistä kiinalaista hänestä ei tulisi koskaan eikä hän koskaan edes puhuisi tai käyttäytyisi täysin kuin kiinalaiset. Hän voisi vaikka kuinka selittää kanssaihmisille kuinka hän on aito kiinalainen, mutta muut näkisivät hänet joko turistina tai maahanmuuttajana eivätkä näkisi niitä hänen kiinalaisia piirteitään.

Näin mä ajattelen aina kun kuulen esim. jonkun miehen väittävän itseään naiseksi tai kokevansa olevansa nainen. Mistä sinä voisit tietää mitä se "naiseus" on? Sinua ei ole kohdeltu tyttönä/naisena, et ole kokenut menkkoja tai miesten ahdistelua, sitä alentavaa asennetta tyttöjä/naisia kohtaan, sitä miten tytöt kohtelevat toisiaan ja sulkevat toisiaan ulos, sitä mitä paineita media antaa, mitä odotuksia suvulla ja yhteiskunnalla on, sitä pelkoa raskaaksi tulemisesta, sitä tunnetta miten epäreilua on että miesten ei tarvitse synnyttää eikä ole menkkakipua, sitä turvottelua ja nännikipua se pms-oireita joka kuukausi, sitä pelkoa gyne- ja muista syövistä, sitä pelkoa raiskatuksi tulemisesta ja siitä raskautumisesta tai lapsettomuudesta, sitä kun työkaverit ehdottelee, sitä kun sinua käsketään pukeutumaan soveliaammin, ditä kun käsketään vähentämään meikkiä, sitä kun sinu tehtävä on siivota koti ja hoitaa lapset.

Ja suurella osalla näistä naisista (Suomessa) ei ole korkokenkiä juuri koskaan jalassa, tukka laittamatta, ei mekkoa päällä, inhoaa liivejä, ei puhu mitenkään naisellisesti eikä koe itseään naiseksi isolla N:llä.

Joku vuosi sittenhän oli uutisissa tummaihoiseksi itsensä korjannut nainen, joka kuitenkin suututti teoillaan ja kommenteillaan ne, jotka on syntymässä määritelty tummaihoiseksi.

https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/201707172200270107

Nykyfeminismin tiukoissa opeissa ei ole sijaa valkoihoisuudelle, vaan valkoinen mies kantaa loputtomasti valkoisen miehen syntejä tässä järjettömässä vasuriagendassa. Valkoinen ei saa armahdusta edes yrittämällä olla etninen, vaan sellainen on aina "kulttuurista omimista" tai jotain pahempaa.

Nykyfeminismi on natsismi uudestaan, tällä kertaa syrjinnän kohteena on oma rotu ja länsimainen kulttuuri.

Itse oon vanhan linjan feministi enkä tunnusta läheskään kaikkia intersektionaalisen feminismin oppeja. Toivoisinkin että siitä lakattaisiin puhumasta yhtenä feminismin muotona, sillä se antaa sille sellaista valtaa, mitä sillä ei pitäisi olla.

Miksi intersektionaalista feminismiä sitten pitäisi sanoa, jos ei feminismin muodoksi? Oletko sitä mieltä, että sitä ei pitäisi sanoa feminismiksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Biologisesti maailmassa ei ole muita sukupuolia kuin mies ja nainen. Esim. interseksuaaleillakin on piirteitä joko molemmista tai vain toisesta sukupuolesta, mutta puutteellisesti ilmentyneenä tai sukuelimet ovat muutoin epämuodostuneet. Ei ole olemassa erikseen täysin toista sukupuolta anatomisesti kuin mies ja nainen. Vai pystyykö joku kertomaan jonkun joka luonnostaan on täysin jotain, mitä mies tai nainen ei olisi lainkaan eli täydellisen eri sukupuoli? Minusta ns kolmas sukupuoli ei ole yhtä kuin osittain mies ja osittain nainen, kuten vaikka interseksuaalit ovat.

Jep. Jos teen mustikasta piirakkaa, se on mustikkapiirakkaa.

Jos teen manisikasta, se on mansikkapiirakkaa.

Jos teen kummastakin yhtäaikaa, on se mustikka-mansikkapiirakkaa.

Mutta mitään uusi marjalajike ei ole kyseessä näitä yhdistämällä..

Ehkä marjalajikkeen voisi laboratoriossa kehitelläkin, mutta mitään uutta sukupuolta ei.

Ja mistä voi tietää, miltä tuntuu olla nainen, jos ei koskaan ole ollut sellainen? Mulle näin naisena olo tarkoittaa sitä, että mulla on naisen sukuelimet ja lisääntymiskyky (sitähän se sana SUKUpuoli tarkoittaa, viittaa suvun jatkamiseen). Ei naiseus ole mitään korkokerkiä, mekkoja ja muuta sosiaalista juoruilua ja kinakkaa hirnumista itkukohtauksineen. Noilla perusteilla en olisi edes nainen.

Mut kas kummaa, olenkin vain! Kappas.

Ja tiedättekö tässäkin meni aikaa hyväksyä oma kroppa. En minäkään tuntenut murrosiässä yhtäkkiä ilmestynyttä naisellista olemusta heti luontevaksi. Siinä kesti ainakin 5-10 vuotta että totuin ajatukseen rinnoista, vaikka olenkin nainen. Tällä varmaan oli jotain tekemistä lapsuuden hyväksikäytön kanssa sekä sen, että meidän perheessä pojilla oli enemmän sananvaltaa/sai tehdä mitä halusi/arvostettiin enemmän.

Minusta nykyaikana sukupuolen ja sukupuoliroolin käsitteet ovat menneet aivan sekaisin.

Ja kun kysyn miten voi tietää olevansa vastakkaista sukupuolta kun ei ole koskaan ollut sitä, on se minusta vähän sama kuin joku etnisesti suomalainen kokisi olevansa kiinalainen, kun hänen piirteensäkin ovat niin itämaiset, mutta ei olisi koskaan edes käynyt Kiinassa eikä nähnyt kyseistä kulttuuria kuin telkkarista. Hän voisi jopa muuttaa Kiinaan myöhemmällä iällä ja opetella kiinan kielen, mutta alkuperäistä kiinalaista hänestä ei tulisi koskaan eikä hän koskaan edes puhuisi tai käyttäytyisi täysin kuin kiinalaiset. Hän voisi vaikka kuinka selittää kanssaihmisille kuinka hän on aito kiinalainen, mutta muut näkisivät hänet joko turistina tai maahanmuuttajana eivätkä näkisi niitä hänen kiinalaisia piirteitään.

Näin mä ajattelen aina kun kuulen esim. jonkun miehen väittävän itseään naiseksi tai kokevansa olevansa nainen. Mistä sinä voisit tietää mitä se "naiseus" on? Sinua ei ole kohdeltu tyttönä/naisena, et ole kokenut menkkoja tai miesten ahdistelua, sitä alentavaa asennetta tyttöjä/naisia kohtaan, sitä miten tytöt kohtelevat toisiaan ja sulkevat toisiaan ulos, sitä mitä paineita media antaa, mitä odotuksia suvulla ja yhteiskunnalla on, sitä pelkoa raskaaksi tulemisesta, sitä tunnetta miten epäreilua on että miesten ei tarvitse synnyttää eikä ole menkkakipua, sitä turvottelua ja nännikipua se pms-oireita joka kuukausi, sitä pelkoa gyne- ja muista syövistä, sitä pelkoa raiskatuksi tulemisesta ja siitä raskautumisesta tai lapsettomuudesta, sitä kun työkaverit ehdottelee, sitä kun sinua käsketään pukeutumaan soveliaammin, ditä kun käsketään vähentämään meikkiä, sitä kun sinu tehtävä on siivota koti ja hoitaa lapset.

Ja suurella osalla näistä naisista (Suomessa) ei ole korkokenkiä juuri koskaan jalassa, tukka laittamatta, ei mekkoa päällä, inhoaa liivejä, ei puhu mitenkään naisellisesti eikä koe itseään naiseksi isolla N:llä.

Joku vuosi sittenhän oli uutisissa tummaihoiseksi itsensä korjannut nainen, joka kuitenkin suututti teoillaan ja kommenteillaan ne, jotka on syntymässä määritelty tummaihoiseksi.

https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/201707172200270107

Nykyfeminismin tiukoissa opeissa ei ole sijaa valkoihoisuudelle, vaan valkoinen mies kantaa loputtomasti valkoisen miehen syntejä tässä järjettömässä vasuriagendassa. Valkoinen ei saa armahdusta edes yrittämällä olla etninen, vaan sellainen on aina "kulttuurista omimista" tai jotain pahempaa.

Nykyfeminismi on natsismi uudestaan, tällä kertaa syrjinnän kohteena on oma rotu ja länsimainen kulttuuri.

Itse oon vanhan linjan feministi enkä tunnusta läheskään kaikkia intersektionaalisen feminismin oppeja. Toivoisinkin että siitä lakattaisiin puhumasta yhtenä feminismin muotona, sillä se antaa sille sellaista valtaa, mitä sillä ei pitäisi olla.

Miksi intersektionaalista feminismiä sitten pitäisi sanoa, jos ei feminismin muodoksi? Oletko sitä mieltä, että sitä ei pitäisi sanoa feminismiksi?

Alunperin intersektionaalinen feminismi oli sitä, että pyrittiin ottamaan huomioon esim. etnisiin vähemmistöihin kuuluvat naiset. Heihin kohdistuvaa sortoa tarkasteltaessa pyrittiin ottamaan huomioon myös sellaiset seikat kuten rasismi ja kolonialismi.

Nykyinen intersektionaalisuus tarkoittaa sitä, että feminismi-nimikkeen alle ollaan tunkemassa sellaisiakin asioita, joilla ei ole mitään tekemistä naisasian kanssa. Joten kyllä, nykyisellä intersektionaalisuudella ei välttämättä ole juurikaan tekemistä feminismin kanssa.

Minusta sukupuolen ei pitäisi määritellä kuka sinä olet. Ei se estä sinua toteuttamaan itseäsi. Tuntuu muutenkin, että varsinkin muut ikäluokkaani kuuluvat stressaavat turhaan tuollaisista asioista. Miksi joku ylipäänsä haluaisi lokeroida itsensä johonkin? Oon aidosti huolissani siitä, miten helposti hormooni hoitoja ja leikkauksia myönnetään nuorille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen sukupuoleton. Koska sukupuoli tai sukupuoli-identiteetti ei ole vapaaehtoista, tämä käsitteellistetään usein niin että sukupuolettomuus on mun sukupuoleni. 

Jännä juttu. Minä koen usein olevani "vain minä", en siis mitenkään erityisesti koe itseäni naiseksi, vaikka nainen olenkin. Ehkä toisinaan koen itseni jotenkin sukupuolettomaksi. Tai pikemminkin on niin, etten mieti koko asiaa. Tästäkään huolimatta "sukupuolettomuus" ei ole minulle mikään identiteetti. En ole agender enkä sukupuoleton vaan nainen.

Veikkaan, että sukupuolettomiksi tai muusuiksi julistautuvat laittavat liian ison painoarvon tuntemuksille, joita jokainen kokee joskus. 

Ei pidä mennä vetämään johtopäätöksiä toisille tärkeistä asioista heidän kertomansa yli. "Minä tiedän paremmin kuin sinä mikä sulle on parhaaksi" on hyvin epäkunnioittavaa käytöstä, ja mahdollistaa monenlaista sortoa ja epäinhimillistä kohtelua. Jos sukupuolettomuus ei ole sulle identiteetti etkä koe tarvetta tarkastella identiteettiäsi uusiksi, ei vaan kannata yrittää oman kokemuksesi pohjalta päätellä millainen sukupuolettoman kokemuksen täytyy olla.

Jaa. Yhtä hyvin itse voin naisena väittää, että naarassymbolien poistaminen terveyssidepakkauksista, inklusiivisen kielenkäytön vaatiminen ja pronomineista jankkaaminen on "cis-ihmisiin" kohdistuvaa sortoa. Olemattoman pieni vähemmistö (jonka identiteetti sitä paitsi perustuu kuvitteellisiin asioihin ja joka vääristelee materiaalista todellisuutta) ei voi määräillä sitä, mitä enemmistö ajattelee tai mitä sanoja saa käyttää. 

Et voi. Se että cissukupuolisia sorrettaisiin on päivänselvästi ja yksiselitteisesti epätotta millä tahansa vähänkään mielekkäällä sorron määritelmällä. Minä sen sijaan voin sanoa ja olla yhtä päivänselvästi ja yksiselitteisesti oikeassa, että se että sinä et oman kokemuksesi pohjalta ymmärrä mun kokemustani ei tarkoita ettei mun kokemukseni olisi validi.

Kykenetkö sinä sitten ymmärtämään kommentoimasi kirjoittajan kokemusta ja julistamaan sen epävalidiksi?

Jos nyt vaikka ei puhutakaan enää terveyssidepakkausten merkinnöistä (koska se nyt on oikeasti pikkujuttu millä tahansa mittarilla) vaan esimerkiksi kuinka jollekulle naiseksi identifioituvalle naiselle voisi tulla turvaton olo, mikäli joutuisi asioimaan huoltoaseman yhteisvessatiloissa?

Miksi sä esität mulle tämän kysymyksen? Olenko jossain julistanut jonkun toisen vilpittömän kokemuksen epävalidiksi? Kun en ole, miksi teeskentelet että olen tehnyt niin?

Kunhan totesit vain aika täsmällisesti: "Et voi. Se että cissukupuolisia sorrettaisiin on päivänselvästi ja yksiselitteisesti epätotta millä tahansa vähänkään mielekkäällä sorron määritelmällä."

Aika tehokasta cissukupuolisten sorron kokemusten mitätöintiä. Se että onko sorto (muiden mielestä) kuinka hyvin perusteltu on eri asia kuin että onko jonkun mahdollista kokea sellaista. Ja nyt olet jo etukäteen määritellyt, että senkaltaista sortoa ei olisi syytä ottaa vakavasti.

Puhe ei ollut cissukupuolisten sorron kokemuksesta vaan tämä henkilö esitti nimenomaan väitteen sorron olemassaolosta. Kyllä minä uskon että esimerkiksi jotkin uhriutuvat lihaasyövät VHM:t aivan vilpittömästi uskovat kärsivänsä vääryyttä, tai että terffit itsensä transfobiseen kiihkoon yllyttäessään tuntevat huutavaa vääryyttä siitä että transnaisten sukupuoli välillä tunnustetaan jossain. Ja kyllä näihin kokemuksiin täsmälleen oikea reaktio on nimenomaan se, ettei niitä kohdella valideina. Heidän tunteensa noissa tilanteissa ovat eri asia, niistä voisi joku ehkä keskustella heidän kanssaan rakentavasti siitä lähtökohdasta että tunteet ovat todellisia ja niille on jokin syy, vaikka se ei olekaan se joksi he sen tulkitsevat. Mutta kokemus on paljon muutakin kuin tunteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Biologisesti maailmassa ei ole muita sukupuolia kuin mies ja nainen. Esim. interseksuaaleillakin on piirteitä joko molemmista tai vain toisesta sukupuolesta, mutta puutteellisesti ilmentyneenä tai sukuelimet ovat muutoin epämuodostuneet. Ei ole olemassa erikseen täysin toista sukupuolta anatomisesti kuin mies ja nainen. Vai pystyykö joku kertomaan jonkun joka luonnostaan on täysin jotain, mitä mies tai nainen ei olisi lainkaan eli täydellisen eri sukupuoli? Minusta ns kolmas sukupuoli ei ole yhtä kuin osittain mies ja osittain nainen, kuten vaikka interseksuaalit ovat.

Jep. Jos teen mustikasta piirakkaa, se on mustikkapiirakkaa.

Jos teen manisikasta, se on mansikkapiirakkaa.

Jos teen kummastakin yhtäaikaa, on se mustikka-mansikkapiirakkaa.

Mutta mitään uusi marjalajike ei ole kyseessä näitä yhdistämällä..

Ehkä marjalajikkeen voisi laboratoriossa kehitelläkin, mutta mitään uutta sukupuolta ei.

Ja mistä voi tietää, miltä tuntuu olla nainen, jos ei koskaan ole ollut sellainen? Mulle näin naisena olo tarkoittaa sitä, että mulla on naisen sukuelimet ja lisääntymiskyky (sitähän se sana SUKUpuoli tarkoittaa, viittaa suvun jatkamiseen). Ei naiseus ole mitään korkokerkiä, mekkoja ja muuta sosiaalista juoruilua ja kinakkaa hirnumista itkukohtauksineen. Noilla perusteilla en olisi edes nainen.

Mut kas kummaa, olenkin vain! Kappas.

Ja tiedättekö tässäkin meni aikaa hyväksyä oma kroppa. En minäkään tuntenut murrosiässä yhtäkkiä ilmestynyttä naisellista olemusta heti luontevaksi. Siinä kesti ainakin 5-10 vuotta että totuin ajatukseen rinnoista, vaikka olenkin nainen. Tällä varmaan oli jotain tekemistä lapsuuden hyväksikäytön kanssa sekä sen, että meidän perheessä pojilla oli enemmän sananvaltaa/sai tehdä mitä halusi/arvostettiin enemmän.

Minusta nykyaikana sukupuolen ja sukupuoliroolin käsitteet ovat menneet aivan sekaisin.

Ja kun kysyn miten voi tietää olevansa vastakkaista sukupuolta kun ei ole koskaan ollut sitä, on se minusta vähän sama kuin joku etnisesti suomalainen kokisi olevansa kiinalainen, kun hänen piirteensäkin ovat niin itämaiset, mutta ei olisi koskaan edes käynyt Kiinassa eikä nähnyt kyseistä kulttuuria kuin telkkarista. Hän voisi jopa muuttaa Kiinaan myöhemmällä iällä ja opetella kiinan kielen, mutta alkuperäistä kiinalaista hänestä ei tulisi koskaan eikä hän koskaan edes puhuisi tai käyttäytyisi täysin kuin kiinalaiset. Hän voisi vaikka kuinka selittää kanssaihmisille kuinka hän on aito kiinalainen, mutta muut näkisivät hänet joko turistina tai maahanmuuttajana eivätkä näkisi niitä hänen kiinalaisia piirteitään.

Näin mä ajattelen aina kun kuulen esim. jonkun miehen väittävän itseään naiseksi tai kokevansa olevansa nainen. Mistä sinä voisit tietää mitä se "naiseus" on? Sinua ei ole kohdeltu tyttönä/naisena, et ole kokenut menkkoja tai miesten ahdistelua, sitä alentavaa asennetta tyttöjä/naisia kohtaan, sitä miten tytöt kohtelevat toisiaan ja sulkevat toisiaan ulos, sitä mitä paineita media antaa, mitä odotuksia suvulla ja yhteiskunnalla on, sitä pelkoa raskaaksi tulemisesta, sitä tunnetta miten epäreilua on että miesten ei tarvitse synnyttää eikä ole menkkakipua, sitä turvottelua ja nännikipua se pms-oireita joka kuukausi, sitä pelkoa gyne- ja muista syövistä, sitä pelkoa raiskatuksi tulemisesta ja siitä raskautumisesta tai lapsettomuudesta, sitä kun työkaverit ehdottelee, sitä kun sinua käsketään pukeutumaan soveliaammin, ditä kun käsketään vähentämään meikkiä, sitä kun sinu tehtävä on siivota koti ja hoitaa lapset.

Ja suurella osalla näistä naisista (Suomessa) ei ole korkokenkiä juuri koskaan jalassa, tukka laittamatta, ei mekkoa päällä, inhoaa liivejä, ei puhu mitenkään naisellisesti eikä koe itseään naiseksi isolla N:llä.

Joku vuosi sittenhän oli uutisissa tummaihoiseksi itsensä korjannut nainen, joka kuitenkin suututti teoillaan ja kommenteillaan ne, jotka on syntymässä määritelty tummaihoiseksi.

https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/201707172200270107

Nykyfeminismin tiukoissa opeissa ei ole sijaa valkoihoisuudelle, vaan valkoinen mies kantaa loputtomasti valkoisen miehen syntejä tässä järjettömässä vasuriagendassa. Valkoinen ei saa armahdusta edes yrittämällä olla etninen, vaan sellainen on aina "kulttuurista omimista" tai jotain pahempaa.

Nykyfeminismi on natsismi uudestaan, tällä kertaa syrjinnän kohteena on oma rotu ja länsimainen kulttuuri.

Itse oon vanhan linjan feministi enkä tunnusta läheskään kaikkia intersektionaalisen feminismin oppeja. Toivoisinkin että siitä lakattaisiin puhumasta yhtenä feminismin muotona, sillä se antaa sille sellaista valtaa, mitä sillä ei pitäisi olla.

Miksi intersektionaalista feminismiä sitten pitäisi sanoa, jos ei feminismin muodoksi? Oletko sitä mieltä, että sitä ei pitäisi sanoa feminismiksi?

Alunperin intersektionaalinen feminismi oli sitä, että pyrittiin ottamaan huomioon esim. etnisiin vähemmistöihin kuuluvat naiset. Heihin kohdistuvaa sortoa tarkasteltaessa pyrittiin ottamaan huomioon myös sellaiset seikat kuten rasismi ja kolonialismi.

Nykyinen intersektionaalisuus tarkoittaa sitä, että feminismi-nimikkeen alle ollaan tunkemassa sellaisiakin asioita, joilla ei ole mitään tekemistä naisasian kanssa. Joten kyllä, nykyisellä intersektionaalisuudella ei välttämättä ole juurikaan tekemistä feminismin kanssa.

Mutta eihän sitä silloin sanotakaan intersektionaaliseksi feminismiksi kun puhutaan vaikka luokan, rodun ja vammaisuuden intersektioista. Se on vaan intersektionaalisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Biologisesti maailmassa ei ole muita sukupuolia kuin mies ja nainen. Esim. interseksuaaleillakin on piirteitä joko molemmista tai vain toisesta sukupuolesta, mutta puutteellisesti ilmentyneenä tai sukuelimet ovat muutoin epämuodostuneet. Ei ole olemassa erikseen täysin toista sukupuolta anatomisesti kuin mies ja nainen. Vai pystyykö joku kertomaan jonkun joka luonnostaan on täysin jotain, mitä mies tai nainen ei olisi lainkaan eli täydellisen eri sukupuoli? Minusta ns kolmas sukupuoli ei ole yhtä kuin osittain mies ja osittain nainen, kuten vaikka interseksuaalit ovat.

Jep. Jos teen mustikasta piirakkaa, se on mustikkapiirakkaa.

Jos teen manisikasta, se on mansikkapiirakkaa.

Jos teen kummastakin yhtäaikaa, on se mustikka-mansikkapiirakkaa.

Mutta mitään uusi marjalajike ei ole kyseessä näitä yhdistämällä..

Ehkä marjalajikkeen voisi laboratoriossa kehitelläkin, mutta mitään uutta sukupuolta ei.

Ja mistä voi tietää, miltä tuntuu olla nainen, jos ei koskaan ole ollut sellainen? Mulle näin naisena olo tarkoittaa sitä, että mulla on naisen sukuelimet ja lisääntymiskyky (sitähän se sana SUKUpuoli tarkoittaa, viittaa suvun jatkamiseen). Ei naiseus ole mitään korkokerkiä, mekkoja ja muuta sosiaalista juoruilua ja kinakkaa hirnumista itkukohtauksineen. Noilla perusteilla en olisi edes nainen.

Mut kas kummaa, olenkin vain! Kappas.

Ja tiedättekö tässäkin meni aikaa hyväksyä oma kroppa. En minäkään tuntenut murrosiässä yhtäkkiä ilmestynyttä naisellista olemusta heti luontevaksi. Siinä kesti ainakin 5-10 vuotta että totuin ajatukseen rinnoista, vaikka olenkin nainen. Tällä varmaan oli jotain tekemistä lapsuuden hyväksikäytön kanssa sekä sen, että meidän perheessä pojilla oli enemmän sananvaltaa/sai tehdä mitä halusi/arvostettiin enemmän.

Minusta nykyaikana sukupuolen ja sukupuoliroolin käsitteet ovat menneet aivan sekaisin.

Ja kun kysyn miten voi tietää olevansa vastakkaista sukupuolta kun ei ole koskaan ollut sitä, on se minusta vähän sama kuin joku etnisesti suomalainen kokisi olevansa kiinalainen, kun hänen piirteensäkin ovat niin itämaiset, mutta ei olisi koskaan edes käynyt Kiinassa eikä nähnyt kyseistä kulttuuria kuin telkkarista. Hän voisi jopa muuttaa Kiinaan myöhemmällä iällä ja opetella kiinan kielen, mutta alkuperäistä kiinalaista hänestä ei tulisi koskaan eikä hän koskaan edes puhuisi tai käyttäytyisi täysin kuin kiinalaiset. Hän voisi vaikka kuinka selittää kanssaihmisille kuinka hän on aito kiinalainen, mutta muut näkisivät hänet joko turistina tai maahanmuuttajana eivätkä näkisi niitä hänen kiinalaisia piirteitään.

Näin mä ajattelen aina kun kuulen esim. jonkun miehen väittävän itseään naiseksi tai kokevansa olevansa nainen. Mistä sinä voisit tietää mitä se "naiseus" on? Sinua ei ole kohdeltu tyttönä/naisena, et ole kokenut menkkoja tai miesten ahdistelua, sitä alentavaa asennetta tyttöjä/naisia kohtaan, sitä miten tytöt kohtelevat toisiaan ja sulkevat toisiaan ulos, sitä mitä paineita media antaa, mitä odotuksia suvulla ja yhteiskunnalla on, sitä pelkoa raskaaksi tulemisesta, sitä tunnetta miten epäreilua on että miesten ei tarvitse synnyttää eikä ole menkkakipua, sitä turvottelua ja nännikipua se pms-oireita joka kuukausi, sitä pelkoa gyne- ja muista syövistä, sitä pelkoa raiskatuksi tulemisesta ja siitä raskautumisesta tai lapsettomuudesta, sitä kun työkaverit ehdottelee, sitä kun sinua käsketään pukeutumaan soveliaammin, ditä kun käsketään vähentämään meikkiä, sitä kun sinu tehtävä on siivota koti ja hoitaa lapset.

Ja suurella osalla näistä naisista (Suomessa) ei ole korkokenkiä juuri koskaan jalassa, tukka laittamatta, ei mekkoa päällä, inhoaa liivejä, ei puhu mitenkään naisellisesti eikä koe itseään naiseksi isolla N:llä.

Joku vuosi sittenhän oli uutisissa tummaihoiseksi itsensä korjannut nainen, joka kuitenkin suututti teoillaan ja kommenteillaan ne, jotka on syntymässä määritelty tummaihoiseksi.

https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/201707172200270107

Nykyfeminismin tiukoissa opeissa ei ole sijaa valkoihoisuudelle, vaan valkoinen mies kantaa loputtomasti valkoisen miehen syntejä tässä järjettömässä vasuriagendassa. Valkoinen ei saa armahdusta edes yrittämällä olla etninen, vaan sellainen on aina "kulttuurista omimista" tai jotain pahempaa.

Nykyfeminismi on natsismi uudestaan, tällä kertaa syrjinnän kohteena on oma rotu ja länsimainen kulttuuri.

Itse oon vanhan linjan feministi enkä tunnusta läheskään kaikkia intersektionaalisen feminismin oppeja. Toivoisinkin että siitä lakattaisiin puhumasta yhtenä feminismin muotona, sillä se antaa sille sellaista valtaa, mitä sillä ei pitäisi olla.

Miksi intersektionaalista feminismiä sitten pitäisi sanoa, jos ei feminismin muodoksi? Oletko sitä mieltä, että sitä ei pitäisi sanoa feminismiksi?

Alunperin intersektionaalinen feminismi oli sitä, että pyrittiin ottamaan huomioon esim. etnisiin vähemmistöihin kuuluvat naiset. Heihin kohdistuvaa sortoa tarkasteltaessa pyrittiin ottamaan huomioon myös sellaiset seikat kuten rasismi ja kolonialismi.

Nykyinen intersektionaalisuus tarkoittaa sitä, että feminismi-nimikkeen alle ollaan tunkemassa sellaisiakin asioita, joilla ei ole mitään tekemistä naisasian kanssa. Joten kyllä, nykyisellä intersektionaalisuudella ei välttämättä ole juurikaan tekemistä feminismin kanssa.

Lisäisin vielä, että äärimmilleen vietynä intersektionaalisuus saattaa olla jopa feminismin vastaista, jos se päätyy vähättelemään tai hyssyttelemään naisten kokemia ongelmia pyrkiessään ajamaan muuta agendaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Biologisesti maailmassa ei ole muita sukupuolia kuin mies ja nainen. Esim. interseksuaaleillakin on piirteitä joko molemmista tai vain toisesta sukupuolesta, mutta puutteellisesti ilmentyneenä tai sukuelimet ovat muutoin epämuodostuneet. Ei ole olemassa erikseen täysin toista sukupuolta anatomisesti kuin mies ja nainen. Vai pystyykö joku kertomaan jonkun joka luonnostaan on täysin jotain, mitä mies tai nainen ei olisi lainkaan eli täydellisen eri sukupuoli? Minusta ns kolmas sukupuoli ei ole yhtä kuin osittain mies ja osittain nainen, kuten vaikka interseksuaalit ovat.

Jep. Jos teen mustikasta piirakkaa, se on mustikkapiirakkaa.

Jos teen manisikasta, se on mansikkapiirakkaa.

Jos teen kummastakin yhtäaikaa, on se mustikka-mansikkapiirakkaa.

Mutta mitään uusi marjalajike ei ole kyseessä näitä yhdistämällä..

Ehkä marjalajikkeen voisi laboratoriossa kehitelläkin, mutta mitään uutta sukupuolta ei.

Ja mistä voi tietää, miltä tuntuu olla nainen, jos ei koskaan ole ollut sellainen? Mulle näin naisena olo tarkoittaa sitä, että mulla on naisen sukuelimet ja lisääntymiskyky (sitähän se sana SUKUpuoli tarkoittaa, viittaa suvun jatkamiseen). Ei naiseus ole mitään korkokerkiä, mekkoja ja muuta sosiaalista juoruilua ja kinakkaa hirnumista itkukohtauksineen. Noilla perusteilla en olisi edes nainen.

Mut kas kummaa, olenkin vain! Kappas.

Ja tiedättekö tässäkin meni aikaa hyväksyä oma kroppa. En minäkään tuntenut murrosiässä yhtäkkiä ilmestynyttä naisellista olemusta heti luontevaksi. Siinä kesti ainakin 5-10 vuotta että totuin ajatukseen rinnoista, vaikka olenkin nainen. Tällä varmaan oli jotain tekemistä lapsuuden hyväksikäytön kanssa sekä sen, että meidän perheessä pojilla oli enemmän sananvaltaa/sai tehdä mitä halusi/arvostettiin enemmän.

Minusta nykyaikana sukupuolen ja sukupuoliroolin käsitteet ovat menneet aivan sekaisin.

Ja kun kysyn miten voi tietää olevansa vastakkaista sukupuolta kun ei ole koskaan ollut sitä, on se minusta vähän sama kuin joku etnisesti suomalainen kokisi olevansa kiinalainen, kun hänen piirteensäkin ovat niin itämaiset, mutta ei olisi koskaan edes käynyt Kiinassa eikä nähnyt kyseistä kulttuuria kuin telkkarista. Hän voisi jopa muuttaa Kiinaan myöhemmällä iällä ja opetella kiinan kielen, mutta alkuperäistä kiinalaista hänestä ei tulisi koskaan eikä hän koskaan edes puhuisi tai käyttäytyisi täysin kuin kiinalaiset. Hän voisi vaikka kuinka selittää kanssaihmisille kuinka hän on aito kiinalainen, mutta muut näkisivät hänet joko turistina tai maahanmuuttajana eivätkä näkisi niitä hänen kiinalaisia piirteitään.

Näin mä ajattelen aina kun kuulen esim. jonkun miehen väittävän itseään naiseksi tai kokevansa olevansa nainen. Mistä sinä voisit tietää mitä se "naiseus" on? Sinua ei ole kohdeltu tyttönä/naisena, et ole kokenut menkkoja tai miesten ahdistelua, sitä alentavaa asennetta tyttöjä/naisia kohtaan, sitä miten tytöt kohtelevat toisiaan ja sulkevat toisiaan ulos, sitä mitä paineita media antaa, mitä odotuksia suvulla ja yhteiskunnalla on, sitä pelkoa raskaaksi tulemisesta, sitä tunnetta miten epäreilua on että miesten ei tarvitse synnyttää eikä ole menkkakipua, sitä turvottelua ja nännikipua se pms-oireita joka kuukausi, sitä pelkoa gyne- ja muista syövistä, sitä pelkoa raiskatuksi tulemisesta ja siitä raskautumisesta tai lapsettomuudesta, sitä kun työkaverit ehdottelee, sitä kun sinua käsketään pukeutumaan soveliaammin, ditä kun käsketään vähentämään meikkiä, sitä kun sinu tehtävä on siivota koti ja hoitaa lapset.

Ja suurella osalla näistä naisista (Suomessa) ei ole korkokenkiä juuri koskaan jalassa, tukka laittamatta, ei mekkoa päällä, inhoaa liivejä, ei puhu mitenkään naisellisesti eikä koe itseään naiseksi isolla N:llä.

Joku vuosi sittenhän oli uutisissa tummaihoiseksi itsensä korjannut nainen, joka kuitenkin suututti teoillaan ja kommenteillaan ne, jotka on syntymässä määritelty tummaihoiseksi.

https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/201707172200270107

Nykyfeminismin tiukoissa opeissa ei ole sijaa valkoihoisuudelle, vaan valkoinen mies kantaa loputtomasti valkoisen miehen syntejä tässä järjettömässä vasuriagendassa. Valkoinen ei saa armahdusta edes yrittämällä olla etninen, vaan sellainen on aina "kulttuurista omimista" tai jotain pahempaa.

Nykyfeminismi on natsismi uudestaan, tällä kertaa syrjinnän kohteena on oma rotu ja länsimainen kulttuuri.

Itse oon vanhan linjan feministi enkä tunnusta läheskään kaikkia intersektionaalisen feminismin oppeja. Toivoisinkin että siitä lakattaisiin puhumasta yhtenä feminismin muotona, sillä se antaa sille sellaista valtaa, mitä sillä ei pitäisi olla.

Miksi intersektionaalista feminismiä sitten pitäisi sanoa, jos ei feminismin muodoksi? Oletko sitä mieltä, että sitä ei pitäisi sanoa feminismiksi?

Alunperin intersektionaalinen feminismi oli sitä, että pyrittiin ottamaan huomioon esim. etnisiin vähemmistöihin kuuluvat naiset. Heihin kohdistuvaa sortoa tarkasteltaessa pyrittiin ottamaan huomioon myös sellaiset seikat kuten rasismi ja kolonialismi.

Nykyinen intersektionaalisuus tarkoittaa sitä, että feminismi-nimikkeen alle ollaan tunkemassa sellaisiakin asioita, joilla ei ole mitään tekemistä naisasian kanssa. Joten kyllä, nykyisellä intersektionaalisuudella ei välttämättä ole juurikaan tekemistä feminismin kanssa.

Mutta eihän sitä silloin sanotakaan intersektionaaliseksi feminismiksi kun puhutaan vaikka luokan, rodun ja vammaisuuden intersektioista. Se on vaan intersektionaalisuutta.

Noin minäkin asian käsitän, ja noin sen pitäisi olla. Mutta sitten kuitenkin moni intersektionaalinen feministi ITSE sanoo, että feminismi ajaa "kaikkien oikeuksia ja tasa-arvoa kaikille".

Totta kai vaikkapa miesten syrjäytymisen ehkäisy ja siitä puhuminen on tärkeä asia, mutta se ei ole feministinen asia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Biologisesti maailmassa ei ole muita sukupuolia kuin mies ja nainen. Esim. interseksuaaleillakin on piirteitä joko molemmista tai vain toisesta sukupuolesta, mutta puutteellisesti ilmentyneenä tai sukuelimet ovat muutoin epämuodostuneet. Ei ole olemassa erikseen täysin toista sukupuolta anatomisesti kuin mies ja nainen. Vai pystyykö joku kertomaan jonkun joka luonnostaan on täysin jotain, mitä mies tai nainen ei olisi lainkaan eli täydellisen eri sukupuoli? Minusta ns kolmas sukupuoli ei ole yhtä kuin osittain mies ja osittain nainen, kuten vaikka interseksuaalit ovat.

Jep. Jos teen mustikasta piirakkaa, se on mustikkapiirakkaa.

Jos teen manisikasta, se on mansikkapiirakkaa.

Jos teen kummastakin yhtäaikaa, on se mustikka-mansikkapiirakkaa.

Mutta mitään uusi marjalajike ei ole kyseessä näitä yhdistämällä..

Ehkä marjalajikkeen voisi laboratoriossa kehitelläkin, mutta mitään uutta sukupuolta ei.

Ja mistä voi tietää, miltä tuntuu olla nainen, jos ei koskaan ole ollut sellainen? Mulle näin naisena olo tarkoittaa sitä, että mulla on naisen sukuelimet ja lisääntymiskyky (sitähän se sana SUKUpuoli tarkoittaa, viittaa suvun jatkamiseen). Ei naiseus ole mitään korkokerkiä, mekkoja ja muuta sosiaalista juoruilua ja kinakkaa hirnumista itkukohtauksineen. Noilla perusteilla en olisi edes nainen.

Mut kas kummaa, olenkin vain! Kappas.

Ja tiedättekö tässäkin meni aikaa hyväksyä oma kroppa. En minäkään tuntenut murrosiässä yhtäkkiä ilmestynyttä naisellista olemusta heti luontevaksi. Siinä kesti ainakin 5-10 vuotta että totuin ajatukseen rinnoista, vaikka olenkin nainen. Tällä varmaan oli jotain tekemistä lapsuuden hyväksikäytön kanssa sekä sen, että meidän perheessä pojilla oli enemmän sananvaltaa/sai tehdä mitä halusi/arvostettiin enemmän.

Minusta nykyaikana sukupuolen ja sukupuoliroolin käsitteet ovat menneet aivan sekaisin.

Ja kun kysyn miten voi tietää olevansa vastakkaista sukupuolta kun ei ole koskaan ollut sitä, on se minusta vähän sama kuin joku etnisesti suomalainen kokisi olevansa kiinalainen, kun hänen piirteensäkin ovat niin itämaiset, mutta ei olisi koskaan edes käynyt Kiinassa eikä nähnyt kyseistä kulttuuria kuin telkkarista. Hän voisi jopa muuttaa Kiinaan myöhemmällä iällä ja opetella kiinan kielen, mutta alkuperäistä kiinalaista hänestä ei tulisi koskaan eikä hän koskaan edes puhuisi tai käyttäytyisi täysin kuin kiinalaiset. Hän voisi vaikka kuinka selittää kanssaihmisille kuinka hän on aito kiinalainen, mutta muut näkisivät hänet joko turistina tai maahanmuuttajana eivätkä näkisi niitä hänen kiinalaisia piirteitään.

Näin mä ajattelen aina kun kuulen esim. jonkun miehen väittävän itseään naiseksi tai kokevansa olevansa nainen. Mistä sinä voisit tietää mitä se "naiseus" on? Sinua ei ole kohdeltu tyttönä/naisena, et ole kokenut menkkoja tai miesten ahdistelua, sitä alentavaa asennetta tyttöjä/naisia kohtaan, sitä miten tytöt kohtelevat toisiaan ja sulkevat toisiaan ulos, sitä mitä paineita media antaa, mitä odotuksia suvulla ja yhteiskunnalla on, sitä pelkoa raskaaksi tulemisesta, sitä tunnetta miten epäreilua on että miesten ei tarvitse synnyttää eikä ole menkkakipua, sitä turvottelua ja nännikipua se pms-oireita joka kuukausi, sitä pelkoa gyne- ja muista syövistä, sitä pelkoa raiskatuksi tulemisesta ja siitä raskautumisesta tai lapsettomuudesta, sitä kun työkaverit ehdottelee, sitä kun sinua käsketään pukeutumaan soveliaammin, ditä kun käsketään vähentämään meikkiä, sitä kun sinu tehtävä on siivota koti ja hoitaa lapset.

Ja suurella osalla näistä naisista (Suomessa) ei ole korkokenkiä juuri koskaan jalassa, tukka laittamatta, ei mekkoa päällä, inhoaa liivejä, ei puhu mitenkään naisellisesti eikä koe itseään naiseksi isolla N:llä.

Joku vuosi sittenhän oli uutisissa tummaihoiseksi itsensä korjannut nainen, joka kuitenkin suututti teoillaan ja kommenteillaan ne, jotka on syntymässä määritelty tummaihoiseksi.

https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/201707172200270107

Nykyfeminismin tiukoissa opeissa ei ole sijaa valkoihoisuudelle, vaan valkoinen mies kantaa loputtomasti valkoisen miehen syntejä tässä järjettömässä vasuriagendassa. Valkoinen ei saa armahdusta edes yrittämällä olla etninen, vaan sellainen on aina "kulttuurista omimista" tai jotain pahempaa.

Nykyfeminismi on natsismi uudestaan, tällä kertaa syrjinnän kohteena on oma rotu ja länsimainen kulttuuri.

Itse oon vanhan linjan feministi enkä tunnusta läheskään kaikkia intersektionaalisen feminismin oppeja. Toivoisinkin että siitä lakattaisiin puhumasta yhtenä feminismin muotona, sillä se antaa sille sellaista valtaa, mitä sillä ei pitäisi olla.

Miksi intersektionaalista feminismiä sitten pitäisi sanoa, jos ei feminismin muodoksi? Oletko sitä mieltä, että sitä ei pitäisi sanoa feminismiksi?

Alunperin intersektionaalinen feminismi oli sitä, että pyrittiin ottamaan huomioon esim. etnisiin vähemmistöihin kuuluvat naiset. Heihin kohdistuvaa sortoa tarkasteltaessa pyrittiin ottamaan huomioon myös sellaiset seikat kuten rasismi ja kolonialismi.

Nykyinen intersektionaalisuus tarkoittaa sitä, että feminismi-nimikkeen alle ollaan tunkemassa sellaisiakin asioita, joilla ei ole mitään tekemistä naisasian kanssa. Joten kyllä, nykyisellä intersektionaalisuudella ei välttämättä ole juurikaan tekemistä feminismin kanssa.

Mutta eihän sitä silloin sanotakaan intersektionaaliseksi feminismiksi kun puhutaan vaikka luokan, rodun ja vammaisuuden intersektioista. Se on vaan intersektionaalisuutta.

Noin minäkin asian käsitän, ja noin sen pitäisi olla. Mutta sitten kuitenkin moni intersektionaalinen feministi ITSE sanoo, että feminismi ajaa "kaikkien oikeuksia ja tasa-arvoa kaikille".

Totta kai vaikkapa miesten syrjäytymisen ehkäisy ja siitä puhuminen on tärkeä asia, mutta se ei ole feministinen asia. 

Ne puhuvat silloin siitä, että kaikki oikeudenmukaisuutta ajavat liikkeet ovat keskenään liittolaisia ja niiden kesken vallitsee solidaarisuus, ja siitä että todelliset oikeudenmukaisuuden kannattajat erottaa eturyhmäpolitiikan harjoittajista tämän solidaarisuuden ehdottomuuden perusteella. Eli että jos et oikeasti kannata tasa-arvoa et ole oikea feministi ja jos et kannata jonkin tietyn ryhmän oikeuksia et oikeasti kannata tasa-arvoa. Mutta ei se tarkoita sitä että vaikka vammaisaktivismi olisi feminismiä, edes vaikka feministit osallistuisivat siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen sukupuoleton. Koska sukupuoli tai sukupuoli-identiteetti ei ole vapaaehtoista, tämä käsitteellistetään usein niin että sukupuolettomuus on mun sukupuoleni. 

Jännä juttu. Minä koen usein olevani "vain minä", en siis mitenkään erityisesti koe itseäni naiseksi, vaikka nainen olenkin. Ehkä toisinaan koen itseni jotenkin sukupuolettomaksi. Tai pikemminkin on niin, etten mieti koko asiaa. Tästäkään huolimatta "sukupuolettomuus" ei ole minulle mikään identiteetti. En ole agender enkä sukupuoleton vaan nainen.

Veikkaan, että sukupuolettomiksi tai muusuiksi julistautuvat laittavat liian ison painoarvon tuntemuksille, joita jokainen kokee joskus. 

Ei pidä mennä vetämään johtopäätöksiä toisille tärkeistä asioista heidän kertomansa yli. "Minä tiedän paremmin kuin sinä mikä sulle on parhaaksi" on hyvin epäkunnioittavaa käytöstä, ja mahdollistaa monenlaista sortoa ja epäinhimillistä kohtelua. Jos sukupuolettomuus ei ole sulle identiteetti etkä koe tarvetta tarkastella identiteettiäsi uusiksi, ei vaan kannata yrittää oman kokemuksesi pohjalta päätellä millainen sukupuolettoman kokemuksen täytyy olla.

Jaa. Yhtä hyvin itse voin naisena väittää, että naarassymbolien poistaminen terveyssidepakkauksista, inklusiivisen kielenkäytön vaatiminen ja pronomineista jankkaaminen on "cis-ihmisiin" kohdistuvaa sortoa. Olemattoman pieni vähemmistö (jonka identiteetti sitä paitsi perustuu kuvitteellisiin asioihin ja joka vääristelee materiaalista todellisuutta) ei voi määräillä sitä, mitä enemmistö ajattelee tai mitä sanoja saa käyttää. 

Et voi. Se että cissukupuolisia sorrettaisiin on päivänselvästi ja yksiselitteisesti epätotta millä tahansa vähänkään mielekkäällä sorron määritelmällä. Minä sen sijaan voin sanoa ja olla yhtä päivänselvästi ja yksiselitteisesti oikeassa, että se että sinä et oman kokemuksesi pohjalta ymmärrä mun kokemustani ei tarkoita ettei mun kokemukseni olisi validi.

Kykenetkö sinä sitten ymmärtämään kommentoimasi kirjoittajan kokemusta ja julistamaan sen epävalidiksi?

Jos nyt vaikka ei puhutakaan enää terveyssidepakkausten merkinnöistä (koska se nyt on oikeasti pikkujuttu millä tahansa mittarilla) vaan esimerkiksi kuinka jollekulle naiseksi identifioituvalle naiselle voisi tulla turvaton olo, mikäli joutuisi asioimaan huoltoaseman yhteisvessatiloissa?

Miksi sä esität mulle tämän kysymyksen? Olenko jossain julistanut jonkun toisen vilpittömän kokemuksen epävalidiksi? Kun en ole, miksi teeskentelet että olen tehnyt niin?

Kunhan totesit vain aika täsmällisesti: "Et voi. Se että cissukupuolisia sorrettaisiin on päivänselvästi ja yksiselitteisesti epätotta millä tahansa vähänkään mielekkäällä sorron määritelmällä."

Aika tehokasta cissukupuolisten sorron kokemusten mitätöintiä. Se että onko sorto (muiden mielestä) kuinka hyvin perusteltu on eri asia kuin että onko jonkun mahdollista kokea sellaista. Ja nyt olet jo etukäteen määritellyt, että senkaltaista sortoa ei olisi syytä ottaa vakavasti.

Puhe ei ollut cissukupuolisten sorron kokemuksesta vaan tämä henkilö esitti nimenomaan väitteen sorron olemassaolosta. Kyllä minä uskon että esimerkiksi jotkin uhriutuvat lihaasyövät VHM:t aivan vilpittömästi uskovat kärsivänsä vääryyttä, tai että terffit itsensä transfobiseen kiihkoon yllyttäessään tuntevat huutavaa vääryyttä siitä että transnaisten sukupuoli välillä tunnustetaan jossain. Ja kyllä näihin kokemuksiin täsmälleen oikea reaktio on nimenomaan se, ettei niitä kohdella valideina. Heidän tunteensa noissa tilanteissa ovat eri asia, niistä voisi joku ehkä keskustella heidän kanssaan rakentavasti siitä lähtökohdasta että tunteet ovat todellisia ja niille on jokin syy, vaikka se ei olekaan se joksi he sen tulkitsevat. Mutta kokemus on paljon muutakin kuin tunteita.

Tiedän kyllä, että aiempi kirjoittaja esitti kommenttinsa esimerkkinä eikä todellisina tunteinaan/kokemuksinaan, mutta se ei ole tässä olennaista. Pointti oli, että olet jo etukäteen päättänyt, että cissukupuolisten sortokokemukset ovat määritelmällisesti mahdottomia.

Vääntäisitkö rautalangasta, mikä on se ero, miksi yhden uhriutuvan ihmisryhmän tunteet eivät "riitä" muodostamaan valideja kokemuksia, kun toisen uhriutuvan ihmisryhmän tunteet taas kelpaavat siihen? Miten ylipäätään määrittelet kokemuksen?

Ja näetkö, että transihmisten olisi mahdollista tuntea cisfobista kiihkoa tai uhriutumista? Tai että heidän kanssaan olisi mahdollista keskustella rakentavasti siitä lähtökohdasta, että heidän tunteilleen on jokin syy, vaikka se ei olekaan se, joksi he sen tulkitsevat?

Tuollaisiahan kysymyksiä transihmisille huudetaan kaikkialta eikä se varmastikaan ole mukavaa. Mutta miksi sitten on ok kohdella muita niin kuin ei toivoisi itseään kohdeltavan?

Kaksinaismoralismi ei näytä hyvältä kenelläkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Biologisesti maailmassa ei ole muita sukupuolia kuin mies ja nainen. Esim. interseksuaaleillakin on piirteitä joko molemmista tai vain toisesta sukupuolesta, mutta puutteellisesti ilmentyneenä tai sukuelimet ovat muutoin epämuodostuneet. Ei ole olemassa erikseen täysin toista sukupuolta anatomisesti kuin mies ja nainen. Vai pystyykö joku kertomaan jonkun joka luonnostaan on täysin jotain, mitä mies tai nainen ei olisi lainkaan eli täydellisen eri sukupuoli? Minusta ns kolmas sukupuoli ei ole yhtä kuin osittain mies ja osittain nainen, kuten vaikka interseksuaalit ovat.

Jep. Jos teen mustikasta piirakkaa, se on mustikkapiirakkaa.

Jos teen manisikasta, se on mansikkapiirakkaa.

Jos teen kummastakin yhtäaikaa, on se mustikka-mansikkapiirakkaa.

Mutta mitään uusi marjalajike ei ole kyseessä näitä yhdistämällä..

Ehkä marjalajikkeen voisi laboratoriossa kehitelläkin, mutta mitään uutta sukupuolta ei.

Ja mistä voi tietää, miltä tuntuu olla nainen, jos ei koskaan ole ollut sellainen? Mulle näin naisena olo tarkoittaa sitä, että mulla on naisen sukuelimet ja lisääntymiskyky (sitähän se sana SUKUpuoli tarkoittaa, viittaa suvun jatkamiseen). Ei naiseus ole mitään korkokerkiä, mekkoja ja muuta sosiaalista juoruilua ja kinakkaa hirnumista itkukohtauksineen. Noilla perusteilla en olisi edes nainen.

Mut kas kummaa, olenkin vain! Kappas.

Ja tiedättekö tässäkin meni aikaa hyväksyä oma kroppa. En minäkään tuntenut murrosiässä yhtäkkiä ilmestynyttä naisellista olemusta heti luontevaksi. Siinä kesti ainakin 5-10 vuotta että totuin ajatukseen rinnoista, vaikka olenkin nainen. Tällä varmaan oli jotain tekemistä lapsuuden hyväksikäytön kanssa sekä sen, että meidän perheessä pojilla oli enemmän sananvaltaa/sai tehdä mitä halusi/arvostettiin enemmän.

Minusta nykyaikana sukupuolen ja sukupuoliroolin käsitteet ovat menneet aivan sekaisin.

Ja kun kysyn miten voi tietää olevansa vastakkaista sukupuolta kun ei ole koskaan ollut sitä, on se minusta vähän sama kuin joku etnisesti suomalainen kokisi olevansa kiinalainen, kun hänen piirteensäkin ovat niin itämaiset, mutta ei olisi koskaan edes käynyt Kiinassa eikä nähnyt kyseistä kulttuuria kuin telkkarista. Hän voisi jopa muuttaa Kiinaan myöhemmällä iällä ja opetella kiinan kielen, mutta alkuperäistä kiinalaista hänestä ei tulisi koskaan eikä hän koskaan edes puhuisi tai käyttäytyisi täysin kuin kiinalaiset. Hän voisi vaikka kuinka selittää kanssaihmisille kuinka hän on aito kiinalainen, mutta muut näkisivät hänet joko turistina tai maahanmuuttajana eivätkä näkisi niitä hänen kiinalaisia piirteitään.

Näin mä ajattelen aina kun kuulen esim. jonkun miehen väittävän itseään naiseksi tai kokevansa olevansa nainen. Mistä sinä voisit tietää mitä se "naiseus" on? Sinua ei ole kohdeltu tyttönä/naisena, et ole kokenut menkkoja tai miesten ahdistelua, sitä alentavaa asennetta tyttöjä/naisia kohtaan, sitä miten tytöt kohtelevat toisiaan ja sulkevat toisiaan ulos, sitä mitä paineita media antaa, mitä odotuksia suvulla ja yhteiskunnalla on, sitä pelkoa raskaaksi tulemisesta, sitä tunnetta miten epäreilua on että miesten ei tarvitse synnyttää eikä ole menkkakipua, sitä turvottelua ja nännikipua se pms-oireita joka kuukausi, sitä pelkoa gyne- ja muista syövistä, sitä pelkoa raiskatuksi tulemisesta ja siitä raskautumisesta tai lapsettomuudesta, sitä kun työkaverit ehdottelee, sitä kun sinua käsketään pukeutumaan soveliaammin, ditä kun käsketään vähentämään meikkiä, sitä kun sinu tehtävä on siivota koti ja hoitaa lapset.

Ja suurella osalla näistä naisista (Suomessa) ei ole korkokenkiä juuri koskaan jalassa, tukka laittamatta, ei mekkoa päällä, inhoaa liivejä, ei puhu mitenkään naisellisesti eikä koe itseään naiseksi isolla N:llä.

Joku vuosi sittenhän oli uutisissa tummaihoiseksi itsensä korjannut nainen, joka kuitenkin suututti teoillaan ja kommenteillaan ne, jotka on syntymässä määritelty tummaihoiseksi.

https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/201707172200270107

Nykyfeminismin tiukoissa opeissa ei ole sijaa valkoihoisuudelle, vaan valkoinen mies kantaa loputtomasti valkoisen miehen syntejä tässä järjettömässä vasuriagendassa. Valkoinen ei saa armahdusta edes yrittämällä olla etninen, vaan sellainen on aina "kulttuurista omimista" tai jotain pahempaa.

Nykyfeminismi on natsismi uudestaan, tällä kertaa syrjinnän kohteena on oma rotu ja länsimainen kulttuuri.

Itse oon vanhan linjan feministi enkä tunnusta läheskään kaikkia intersektionaalisen feminismin oppeja. Toivoisinkin että siitä lakattaisiin puhumasta yhtenä feminismin muotona, sillä se antaa sille sellaista valtaa, mitä sillä ei pitäisi olla.

Miksi intersektionaalista feminismiä sitten pitäisi sanoa, jos ei feminismin muodoksi? Oletko sitä mieltä, että sitä ei pitäisi sanoa feminismiksi?

Alunperin intersektionaalinen feminismi oli sitä, että pyrittiin ottamaan huomioon esim. etnisiin vähemmistöihin kuuluvat naiset. Heihin kohdistuvaa sortoa tarkasteltaessa pyrittiin ottamaan huomioon myös sellaiset seikat kuten rasismi ja kolonialismi.

Nykyinen intersektionaalisuus tarkoittaa sitä, että feminismi-nimikkeen alle ollaan tunkemassa sellaisiakin asioita, joilla ei ole mitään tekemistä naisasian kanssa. Joten kyllä, nykyisellä intersektionaalisuudella ei välttämättä ole juurikaan tekemistä feminismin kanssa.

Mutta eihän sitä silloin sanotakaan intersektionaaliseksi feminismiksi kun puhutaan vaikka luokan, rodun ja vammaisuuden intersektioista. Se on vaan intersektionaalisuutta.

Noin minäkin asian käsitän, ja noin sen pitäisi olla. Mutta sitten kuitenkin moni intersektionaalinen feministi ITSE sanoo, että feminismi ajaa "kaikkien oikeuksia ja tasa-arvoa kaikille".

Totta kai vaikkapa miesten syrjäytymisen ehkäisy ja siitä puhuminen on tärkeä asia, mutta se ei ole feministinen asia. 

Ne puhuvat silloin siitä, että kaikki oikeudenmukaisuutta ajavat liikkeet ovat keskenään liittolaisia ja niiden kesken vallitsee solidaarisuus, ja siitä että todelliset oikeudenmukaisuuden kannattajat erottaa eturyhmäpolitiikan harjoittajista tämän solidaarisuuden ehdottomuuden perusteella. Eli että jos et oikeasti kannata tasa-arvoa et ole oikea feministi ja jos et kannata jonkin tietyn ryhmän oikeuksia et oikeasti kannata tasa-arvoa. Mutta ei se tarkoita sitä että vaikka vammaisaktivismi olisi feminismiä, edes vaikka feministit osallistuisivat siihen.

Feministin ei tarvitse tukea transliikettä, mikäli transliike polkee naisten oikeuksia tai menee naisten oikeuksien edelle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen sukupuoleton. Koska sukupuoli tai sukupuoli-identiteetti ei ole vapaaehtoista, tämä käsitteellistetään usein niin että sukupuolettomuus on mun sukupuoleni. 

Jännä juttu. Minä koen usein olevani "vain minä", en siis mitenkään erityisesti koe itseäni naiseksi, vaikka nainen olenkin. Ehkä toisinaan koen itseni jotenkin sukupuolettomaksi. Tai pikemminkin on niin, etten mieti koko asiaa. Tästäkään huolimatta "sukupuolettomuus" ei ole minulle mikään identiteetti. En ole agender enkä sukupuoleton vaan nainen.

Veikkaan, että sukupuolettomiksi tai muusuiksi julistautuvat laittavat liian ison painoarvon tuntemuksille, joita jokainen kokee joskus. 

Ei pidä mennä vetämään johtopäätöksiä toisille tärkeistä asioista heidän kertomansa yli. "Minä tiedän paremmin kuin sinä mikä sulle on parhaaksi" on hyvin epäkunnioittavaa käytöstä, ja mahdollistaa monenlaista sortoa ja epäinhimillistä kohtelua. Jos sukupuolettomuus ei ole sulle identiteetti etkä koe tarvetta tarkastella identiteettiäsi uusiksi, ei vaan kannata yrittää oman kokemuksesi pohjalta päätellä millainen sukupuolettoman kokemuksen täytyy olla.

Jaa. Yhtä hyvin itse voin naisena väittää, että naarassymbolien poistaminen terveyssidepakkauksista, inklusiivisen kielenkäytön vaatiminen ja pronomineista jankkaaminen on "cis-ihmisiin" kohdistuvaa sortoa. Olemattoman pieni vähemmistö (jonka identiteetti sitä paitsi perustuu kuvitteellisiin asioihin ja joka vääristelee materiaalista todellisuutta) ei voi määräillä sitä, mitä enemmistö ajattelee tai mitä sanoja saa käyttää. 

Et voi. Se että cissukupuolisia sorrettaisiin on päivänselvästi ja yksiselitteisesti epätotta millä tahansa vähänkään mielekkäällä sorron määritelmällä. Minä sen sijaan voin sanoa ja olla yhtä päivänselvästi ja yksiselitteisesti oikeassa, että se että sinä et oman kokemuksesi pohjalta ymmärrä mun kokemustani ei tarkoita ettei mun kokemukseni olisi validi.

Tässä on nyt kaksi erilaista maailmankuvaa vastakkain. Minä perustan käsitykseni sukupuolesta materiaaliseen todellisuuteen, muunsukupuolisuuteen uskova taas tuntuu puhuvan sukupuolesta jonkinlaisella henkisellä tai sielullisella tasolla.

 Jos aletaan vaatia sellaisia termejä kuin "front hole", "uterus-haver" jne., se on kyllä naisiin kohdistuvaa sortoa. Ja väitätkö ihan tosissasi, että esim. kehitysmaassa elävä, silvottu ja järjestetyssä avioliitossa elävä nainen on etuoikeutetumpi kuin vaikkapa länsimaalainen, biologinen mies jonka identiteetti on genderfluid?

Ihmistä ei voida mielekkäästi tarkastella vain materiaalisena olentona koska meissä on myös sosiaalinen ja psykologinen ulottuvuus. Myöskään sukupuoli ei ole vain materiaalinen ilmiö vaan biopsykososiaalinen.

Ja ota nyt hyvä ihminen selvää mitä sorto on ja hanki suhteellisuudentajua jostain.

En väitä niin enkä ole väittänyt niin. Väitätkö sinä olevasi Paavo Väyrysen salainen rakkauslapsi?

Mutta mitä merkitystä sillä on, että tietyissä yhteyksissä sinua tarkastellaan pelkästään sen biologisen sukupuolen perusteella. Monessa tilanteessa ihmistä arvioidaan pelkästään yksittäisten ominaisuuksien kautta, miksi juuri biologinen sukupuoli olisi sellainen, jota ei saa tarkastella näin? Esimerkiksi lainaneuvotteluissa pankki arvioi maksukykyäsi eikä sitä voisi vähempää kiinnostaa musiikkimakusi tai coopertestin tuloksesi. Työnantaja arvioi sinua koulutuksesi ja työkokemuksesi perusteella ja mainostaja kulutustottumuksiesi perusteella. Miksi gynekologia tai mammografiaa tekevää lääkäriä tai terveyssidevalmistajaa pitäisi kiinnostaa, miten pukeudut tai mikä sinua kiihottaa?

Ei heitä pidäkään kiinnostaa mun yksityiset asiani sikäli kun ne eivät liity suoraan siihen syyhyn, miksi olen lääkärissä. Mutta tietenkin minä ja ihan yhtä lailla säkin ja kaikki ikinä lääkärissä käyvät haluavat tulla kohdelluksi ihmisinä eikä lihakimpaleina. Mua todella hämmentää, että edes kysyt tätä. Potilaan asemaan joutuessa on aivan erityisen tärkeää, että tulee kohdelluksi hienotunteisesti, kunnioittavasti, arvokkuutta suojellen, tunteet huomioiden, ja itsemääräämisoikeutta loukkaamatta. Väärinsukupuolittamisen välttäminen ja inklusiivinen kieli on osa kaikkea peruskunnioittavuutta ja -kohteliaisuutta. Ei tämä estä lääkäriä tekemästä työtään sitten millään lailla.

Kyllä se nyt vain estää lääkärin työn, jos panttaat biologista sukupuoltasi, etkä voi vain reippaasti sitä kertoa. Eikö esim gynekologiseen tutkimukseen tai mammografiaan aika olennaisesti liity se biologinen sukupuoli. Tai esimerkiksi ensihoitohenkilökunnan pitää saada kysyä potilaan sukupuoli, koska hoidossa pitää ottaa huomioon esimerkiksi raskauden mahdollisuus. Ei se mitenkään sulje pois kunnioittavaa ja hienotunteista käytöstä, jos asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä eikä tarvitse leikkiä jotain arvuutteluleikkejä. 

Edelleenkään ongelma ei ole siinä, että joku kokee olevansa mies, nainen tai muunsukupuolinen. Ihmiset saavat kokea olevansa eri sukupuolta kuin ovat aivan samalla tavalla kuin he saavat uskoa Jumalaan tai vaikka homeopatiaan.

Ongelma on se, että näitä kokemuksia väitetään tosiasioiksi, joiden mukaan kaikkien tulee toimia. Esimerkiksi transnaista pitää kutsua naiseksi ja hänet pitää päästää naisten vessaan ja pukutiloihin, vaikka hän on biologisesti mies. Tulevaisuudessa kyseessä voi olla mies, joka ei edes koe olevansa nainen vaan on vain vaihtanut juridisen sukupuolensa (mikä pian onnistuu pelkällä ilmoituksella) päästäkseen naisten tiloihin tirkistelemään/salakuvaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen sukupuoleton. Koska sukupuoli tai sukupuoli-identiteetti ei ole vapaaehtoista, tämä käsitteellistetään usein niin että sukupuolettomuus on mun sukupuoleni. 

Jännä juttu. Minä koen usein olevani "vain minä", en siis mitenkään erityisesti koe itseäni naiseksi, vaikka nainen olenkin. Ehkä toisinaan koen itseni jotenkin sukupuolettomaksi. Tai pikemminkin on niin, etten mieti koko asiaa. Tästäkään huolimatta "sukupuolettomuus" ei ole minulle mikään identiteetti. En ole agender enkä sukupuoleton vaan nainen.

Veikkaan, että sukupuolettomiksi tai muusuiksi julistautuvat laittavat liian ison painoarvon tuntemuksille, joita jokainen kokee joskus. 

Ei pidä mennä vetämään johtopäätöksiä toisille tärkeistä asioista heidän kertomansa yli. "Minä tiedän paremmin kuin sinä mikä sulle on parhaaksi" on hyvin epäkunnioittavaa käytöstä, ja mahdollistaa monenlaista sortoa ja epäinhimillistä kohtelua. Jos sukupuolettomuus ei ole sulle identiteetti etkä koe tarvetta tarkastella identiteettiäsi uusiksi, ei vaan kannata yrittää oman kokemuksesi pohjalta päätellä millainen sukupuolettoman kokemuksen täytyy olla.

Jaa. Yhtä hyvin itse voin naisena väittää, että naarassymbolien poistaminen terveyssidepakkauksista, inklusiivisen kielenkäytön vaatiminen ja pronomineista jankkaaminen on "cis-ihmisiin" kohdistuvaa sortoa. Olemattoman pieni vähemmistö (jonka identiteetti sitä paitsi perustuu kuvitteellisiin asioihin ja joka vääristelee materiaalista todellisuutta) ei voi määräillä sitä, mitä enemmistö ajattelee tai mitä sanoja saa käyttää. 

Et voi. Se että cissukupuolisia sorrettaisiin on päivänselvästi ja yksiselitteisesti epätotta millä tahansa vähänkään mielekkäällä sorron määritelmällä. Minä sen sijaan voin sanoa ja olla yhtä päivänselvästi ja yksiselitteisesti oikeassa, että se että sinä et oman kokemuksesi pohjalta ymmärrä mun kokemustani ei tarkoita ettei mun kokemukseni olisi validi.

Tässä on nyt kaksi erilaista maailmankuvaa vastakkain. Minä perustan käsitykseni sukupuolesta materiaaliseen todellisuuteen, muunsukupuolisuuteen uskova taas tuntuu puhuvan sukupuolesta jonkinlaisella henkisellä tai sielullisella tasolla.

 Jos aletaan vaatia sellaisia termejä kuin "front hole", "uterus-haver" jne., se on kyllä naisiin kohdistuvaa sortoa. Ja väitätkö ihan tosissasi, että esim. kehitysmaassa elävä, silvottu ja järjestetyssä avioliitossa elävä nainen on etuoikeutetumpi kuin vaikkapa länsimaalainen, biologinen mies jonka identiteetti on genderfluid?

Ihmistä ei voida mielekkäästi tarkastella vain materiaalisena olentona koska meissä on myös sosiaalinen ja psykologinen ulottuvuus. Myöskään sukupuoli ei ole vain materiaalinen ilmiö vaan biopsykososiaalinen.

Ja ota nyt hyvä ihminen selvää mitä sorto on ja hanki suhteellisuudentajua jostain.

En väitä niin enkä ole väittänyt niin. Väitätkö sinä olevasi Paavo Väyrysen salainen rakkauslapsi?

Mutta mitä merkitystä sillä on, että tietyissä yhteyksissä sinua tarkastellaan pelkästään sen biologisen sukupuolen perusteella. Monessa tilanteessa ihmistä arvioidaan pelkästään yksittäisten ominaisuuksien kautta, miksi juuri biologinen sukupuoli olisi sellainen, jota ei saa tarkastella näin? Esimerkiksi lainaneuvotteluissa pankki arvioi maksukykyäsi eikä sitä voisi vähempää kiinnostaa musiikkimakusi tai coopertestin tuloksesi. Työnantaja arvioi sinua koulutuksesi ja työkokemuksesi perusteella ja mainostaja kulutustottumuksiesi perusteella. Miksi gynekologia tai mammografiaa tekevää lääkäriä tai terveyssidevalmistajaa pitäisi kiinnostaa, miten pukeudut tai mikä sinua kiihottaa?

Ei heitä pidäkään kiinnostaa mun yksityiset asiani sikäli kun ne eivät liity suoraan siihen syyhyn, miksi olen lääkärissä. Mutta tietenkin minä ja ihan yhtä lailla säkin ja kaikki ikinä lääkärissä käyvät haluavat tulla kohdelluksi ihmisinä eikä lihakimpaleina. Mua todella hämmentää, että edes kysyt tätä. Potilaan asemaan joutuessa on aivan erityisen tärkeää, että tulee kohdelluksi hienotunteisesti, kunnioittavasti, arvokkuutta suojellen, tunteet huomioiden, ja itsemääräämisoikeutta loukkaamatta. Väärinsukupuolittamisen välttäminen ja inklusiivinen kieli on osa kaikkea peruskunnioittavuutta ja -kohteliaisuutta. Ei tämä estä lääkäriä tekemästä työtään sitten millään lailla.

Kyllä se nyt vain estää lääkärin työn, jos panttaat biologista sukupuoltasi, etkä voi vain reippaasti sitä kertoa. Eikö esim gynekologiseen tutkimukseen tai mammografiaan aika olennaisesti liity se biologinen sukupuoli. Tai esimerkiksi ensihoitohenkilökunnan pitää saada kysyä potilaan sukupuoli, koska hoidossa pitää ottaa huomioon esimerkiksi raskauden mahdollisuus. Ei se mitenkään sulje pois kunnioittavaa ja hienotunteista käytöstä, jos asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä eikä tarvitse leikkiä jotain arvuutteluleikkejä. 

Näin juuri. Vastikään luin, että tulollaan olevan sydänkohtaus oireilee naisilla ja miehillä eri tavoin. 

Samoin on itsestäänselvää, että naisen alavatsakivut saattavat tarkoittaa ihan eri asiaa kuin miehen alavatsakivut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen sukupuoleton. Koska sukupuoli tai sukupuoli-identiteetti ei ole vapaaehtoista, tämä käsitteellistetään usein niin että sukupuolettomuus on mun sukupuoleni. 

Jännä juttu. Minä koen usein olevani "vain minä", en siis mitenkään erityisesti koe itseäni naiseksi, vaikka nainen olenkin. Ehkä toisinaan koen itseni jotenkin sukupuolettomaksi. Tai pikemminkin on niin, etten mieti koko asiaa. Tästäkään huolimatta "sukupuolettomuus" ei ole minulle mikään identiteetti. En ole agender enkä sukupuoleton vaan nainen.

Veikkaan, että sukupuolettomiksi tai muusuiksi julistautuvat laittavat liian ison painoarvon tuntemuksille, joita jokainen kokee joskus. 

Ei pidä mennä vetämään johtopäätöksiä toisille tärkeistä asioista heidän kertomansa yli. "Minä tiedän paremmin kuin sinä mikä sulle on parhaaksi" on hyvin epäkunnioittavaa käytöstä, ja mahdollistaa monenlaista sortoa ja epäinhimillistä kohtelua. Jos sukupuolettomuus ei ole sulle identiteetti etkä koe tarvetta tarkastella identiteettiäsi uusiksi, ei vaan kannata yrittää oman kokemuksesi pohjalta päätellä millainen sukupuolettoman kokemuksen täytyy olla.

Jaa. Yhtä hyvin itse voin naisena väittää, että naarassymbolien poistaminen terveyssidepakkauksista, inklusiivisen kielenkäytön vaatiminen ja pronomineista jankkaaminen on "cis-ihmisiin" kohdistuvaa sortoa. Olemattoman pieni vähemmistö (jonka identiteetti sitä paitsi perustuu kuvitteellisiin asioihin ja joka vääristelee materiaalista todellisuutta) ei voi määräillä sitä, mitä enemmistö ajattelee tai mitä sanoja saa käyttää. 

Et voi. Se että cissukupuolisia sorrettaisiin on päivänselvästi ja yksiselitteisesti epätotta millä tahansa vähänkään mielekkäällä sorron määritelmällä. Minä sen sijaan voin sanoa ja olla yhtä päivänselvästi ja yksiselitteisesti oikeassa, että se että sinä et oman kokemuksesi pohjalta ymmärrä mun kokemustani ei tarkoita ettei mun kokemukseni olisi validi.

Tässä on nyt kaksi erilaista maailmankuvaa vastakkain. Minä perustan käsitykseni sukupuolesta materiaaliseen todellisuuteen, muunsukupuolisuuteen uskova taas tuntuu puhuvan sukupuolesta jonkinlaisella henkisellä tai sielullisella tasolla.

 Jos aletaan vaatia sellaisia termejä kuin "front hole", "uterus-haver" jne., se on kyllä naisiin kohdistuvaa sortoa. Ja väitätkö ihan tosissasi, että esim. kehitysmaassa elävä, silvottu ja järjestetyssä avioliitossa elävä nainen on etuoikeutetumpi kuin vaikkapa länsimaalainen, biologinen mies jonka identiteetti on genderfluid?

Ihmistä ei voida mielekkäästi tarkastella vain materiaalisena olentona koska meissä on myös sosiaalinen ja psykologinen ulottuvuus. Myöskään sukupuoli ei ole vain materiaalinen ilmiö vaan biopsykososiaalinen.

Ja ota nyt hyvä ihminen selvää mitä sorto on ja hanki suhteellisuudentajua jostain.

En väitä niin enkä ole väittänyt niin. Väitätkö sinä olevasi Paavo Väyrysen salainen rakkauslapsi?

Mutta mitä merkitystä sillä on, että tietyissä yhteyksissä sinua tarkastellaan pelkästään sen biologisen sukupuolen perusteella. Monessa tilanteessa ihmistä arvioidaan pelkästään yksittäisten ominaisuuksien kautta, miksi juuri biologinen sukupuoli olisi sellainen, jota ei saa tarkastella näin? Esimerkiksi lainaneuvotteluissa pankki arvioi maksukykyäsi eikä sitä voisi vähempää kiinnostaa musiikkimakusi tai coopertestin tuloksesi. Työnantaja arvioi sinua koulutuksesi ja työkokemuksesi perusteella ja mainostaja kulutustottumuksiesi perusteella. Miksi gynekologia tai mammografiaa tekevää lääkäriä tai terveyssidevalmistajaa pitäisi kiinnostaa, miten pukeudut tai mikä sinua kiihottaa?

Ei heitä pidäkään kiinnostaa mun yksityiset asiani sikäli kun ne eivät liity suoraan siihen syyhyn, miksi olen lääkärissä. Mutta tietenkin minä ja ihan yhtä lailla säkin ja kaikki ikinä lääkärissä käyvät haluavat tulla kohdelluksi ihmisinä eikä lihakimpaleina. Mua todella hämmentää, että edes kysyt tätä. Potilaan asemaan joutuessa on aivan erityisen tärkeää, että tulee kohdelluksi hienotunteisesti, kunnioittavasti, arvokkuutta suojellen, tunteet huomioiden, ja itsemääräämisoikeutta loukkaamatta. Väärinsukupuolittamisen välttäminen ja inklusiivinen kieli on osa kaikkea peruskunnioittavuutta ja -kohteliaisuutta. Ei tämä estä lääkäriä tekemästä työtään sitten millään lailla.

Kyllä se nyt vain estää lääkärin työn, jos panttaat biologista sukupuoltasi, etkä voi vain reippaasti sitä kertoa. Eikö esim gynekologiseen tutkimukseen tai mammografiaan aika olennaisesti liity se biologinen sukupuoli. Tai esimerkiksi ensihoitohenkilökunnan pitää saada kysyä potilaan sukupuoli, koska hoidossa pitää ottaa huomioon esimerkiksi raskauden mahdollisuus. Ei se mitenkään sulje pois kunnioittavaa ja hienotunteista käytöstä, jos asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä eikä tarvitse leikkiä jotain arvuutteluleikkejä. 

Näin juuri. Vastikään luin, että tulollaan olevan sydänkohtaus oireilee naisilla ja miehillä eri tavoin. 

Samoin on itsestäänselvää, että naisen alavatsakivut saattavat tarkoittaa ihan eri asiaa kuin miehen alavatsakivut. 

*tuloillaan oleva

Biologisesti kädellisillä on kaksi sukupuolta, naaras ja uros/koiras ja näiden lisäksi toki kaikkien vähänkin valistuneempien tietämät fyysiset ja geneettiset poikkeamat edellisiin eli mm. intersukupuolisuus lukuisine syineen, näitä on n. 40. Setan sivuilla näyttää olevan asiallinen selostus mm. lääketieteellisistä diagnostiikasta ja jos ei Setaan luota asia löytyy myös kaivamalla tieteellisistä lähteistä. Tämän lisäksi ihmisen sukupuoli-identiteetti voi olla erilainen kuin hänen fyysinen sukupuolensa, mikä on myöskin todennettu tieteellisesti. Tai sukupuoli-identiteetti ei ole kumpaakaan fyysistä tai geneettistä sukupuolta. Tunnen itsekin tällaisia ihmisiä.

Näin yksinkertaista se on. Sen sijaan ei ole mitään "sukupuolten moninaisuutta" eikä pelkästään nais-. tai miespuolisia kuten jotkut patavanhoilliset ja tietämättömät tyttö/poika-jankkaajat täällä väittävät, vaan homma on juuri niinkuin asia on luonnontieteen näkökulmasta. 

Se, että suurin osa on cis-miehiä tai -naisia ei tee näitä muita näkymättömäksi tai arvottomaksi. Mutta muiden olemassaolo ei tarkoita sitä että sukupuolia ei ole. Luonnontieteellisenä hieman häritsee nykyinen keskustelu.

Kenties eniten v***ttaa tämän transaktivistiporukan pohjaton epärehellisyys. Esimerkiksi kun Tapio Puolimatka huomautti, että jos translakiuudistus menee läpi, juridisen sukupuolen voi vaihtaa pelkällä ilmoituksella, ei voida mitenkään erottaa vilpitöntä transnaista, jolla ei ole pahoja aikeita ja sellaista lakia hyväksikäyttävää miestä, joka haluaa vain päästä tirkistelemään naisia niiden pukutiloihin. Tähän transaktivisteilla oli kaksi erittäin älyllisesti epärehellistä vastausta:

1. Sukupuolenkorjausprosessi on tällä hetkellä sellainen, ettei kukaan lähde siihen vain päästäkseen tirkistelemään naisia.

Vaikka väite olisi totta, se ei mitenkään koske Puolimatkan argumenttia, joka käsittelee Rinteen hallituksen kaavailemaa translakiuudistusta eikä suinkaan tämänhetkistä järjestelmää.

2. Puolimatkan argumentti on transfobinen

Puolimatka puhuu siitä, miten lakia voitaisiin hyväksikäyttää. Puolimatka ei missään vaiheessa vihjaa, että transihmiset tekisivät näin.

Päinvastoin, hän nimenomaan korostaa, että ongelma on miehet, jotka EIVÄT KOE olevansa naisia, vaan haluavat päästä tirkistelemään heitä tilohin, joihin heillä ei muuten olisi pääsyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen sukupuoleton. Koska sukupuoli tai sukupuoli-identiteetti ei ole vapaaehtoista, tämä käsitteellistetään usein niin että sukupuolettomuus on mun sukupuoleni. 

Jännä juttu. Minä koen usein olevani "vain minä", en siis mitenkään erityisesti koe itseäni naiseksi, vaikka nainen olenkin. Ehkä toisinaan koen itseni jotenkin sukupuolettomaksi. Tai pikemminkin on niin, etten mieti koko asiaa. Tästäkään huolimatta "sukupuolettomuus" ei ole minulle mikään identiteetti. En ole agender enkä sukupuoleton vaan nainen.

Veikkaan, että sukupuolettomiksi tai muusuiksi julistautuvat laittavat liian ison painoarvon tuntemuksille, joita jokainen kokee joskus. 

Ei pidä mennä vetämään johtopäätöksiä toisille tärkeistä asioista heidän kertomansa yli. "Minä tiedän paremmin kuin sinä mikä sulle on parhaaksi" on hyvin epäkunnioittavaa käytöstä, ja mahdollistaa monenlaista sortoa ja epäinhimillistä kohtelua. Jos sukupuolettomuus ei ole sulle identiteetti etkä koe tarvetta tarkastella identiteettiäsi uusiksi, ei vaan kannata yrittää oman kokemuksesi pohjalta päätellä millainen sukupuolettoman kokemuksen täytyy olla.

Jaa. Yhtä hyvin itse voin naisena väittää, että naarassymbolien poistaminen terveyssidepakkauksista, inklusiivisen kielenkäytön vaatiminen ja pronomineista jankkaaminen on "cis-ihmisiin" kohdistuvaa sortoa. Olemattoman pieni vähemmistö (jonka identiteetti sitä paitsi perustuu kuvitteellisiin asioihin ja joka vääristelee materiaalista todellisuutta) ei voi määräillä sitä, mitä enemmistö ajattelee tai mitä sanoja saa käyttää. 

Et voi. Se että cissukupuolisia sorrettaisiin on päivänselvästi ja yksiselitteisesti epätotta millä tahansa vähänkään mielekkäällä sorron määritelmällä. Minä sen sijaan voin sanoa ja olla yhtä päivänselvästi ja yksiselitteisesti oikeassa, että se että sinä et oman kokemuksesi pohjalta ymmärrä mun kokemustani ei tarkoita ettei mun kokemukseni olisi validi.

Tässä on nyt kaksi erilaista maailmankuvaa vastakkain. Minä perustan käsitykseni sukupuolesta materiaaliseen todellisuuteen, muunsukupuolisuuteen uskova taas tuntuu puhuvan sukupuolesta jonkinlaisella henkisellä tai sielullisella tasolla.

 Jos aletaan vaatia sellaisia termejä kuin "front hole", "uterus-haver" jne., se on kyllä naisiin kohdistuvaa sortoa. Ja väitätkö ihan tosissasi, että esim. kehitysmaassa elävä, silvottu ja järjestetyssä avioliitossa elävä nainen on etuoikeutetumpi kuin vaikkapa länsimaalainen, biologinen mies jonka identiteetti on genderfluid?

Ihmistä ei voida mielekkäästi tarkastella vain materiaalisena olentona koska meissä on myös sosiaalinen ja psykologinen ulottuvuus. Myöskään sukupuoli ei ole vain materiaalinen ilmiö vaan biopsykososiaalinen.

Ja ota nyt hyvä ihminen selvää mitä sorto on ja hanki suhteellisuudentajua jostain.

En väitä niin enkä ole väittänyt niin. Väitätkö sinä olevasi Paavo Väyrysen salainen rakkauslapsi?

Mutta mitä merkitystä sillä on, että tietyissä yhteyksissä sinua tarkastellaan pelkästään sen biologisen sukupuolen perusteella. Monessa tilanteessa ihmistä arvioidaan pelkästään yksittäisten ominaisuuksien kautta, miksi juuri biologinen sukupuoli olisi sellainen, jota ei saa tarkastella näin? Esimerkiksi lainaneuvotteluissa pankki arvioi maksukykyäsi eikä sitä voisi vähempää kiinnostaa musiikkimakusi tai coopertestin tuloksesi. Työnantaja arvioi sinua koulutuksesi ja työkokemuksesi perusteella ja mainostaja kulutustottumuksiesi perusteella. Miksi gynekologia tai mammografiaa tekevää lääkäriä tai terveyssidevalmistajaa pitäisi kiinnostaa, miten pukeudut tai mikä sinua kiihottaa?

Ei heitä pidäkään kiinnostaa mun yksityiset asiani sikäli kun ne eivät liity suoraan siihen syyhyn, miksi olen lääkärissä. Mutta tietenkin minä ja ihan yhtä lailla säkin ja kaikki ikinä lääkärissä käyvät haluavat tulla kohdelluksi ihmisinä eikä lihakimpaleina. Mua todella hämmentää, että edes kysyt tätä. Potilaan asemaan joutuessa on aivan erityisen tärkeää, että tulee kohdelluksi hienotunteisesti, kunnioittavasti, arvokkuutta suojellen, tunteet huomioiden, ja itsemääräämisoikeutta loukkaamatta. Väärinsukupuolittamisen välttäminen ja inklusiivinen kieli on osa kaikkea peruskunnioittavuutta ja -kohteliaisuutta. Ei tämä estä lääkäriä tekemästä työtään sitten millään lailla.

Kyllä se nyt vain estää lääkärin työn, jos panttaat biologista sukupuoltasi, etkä voi vain reippaasti sitä kertoa. Eikö esim gynekologiseen tutkimukseen tai mammografiaan aika olennaisesti liity se biologinen sukupuoli. Tai esimerkiksi ensihoitohenkilökunnan pitää saada kysyä potilaan sukupuoli, koska hoidossa pitää ottaa huomioon esimerkiksi raskauden mahdollisuus. Ei se mitenkään sulje pois kunnioittavaa ja hienotunteista käytöstä, jos asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä eikä tarvitse leikkiä jotain arvuutteluleikkejä. 

Mistä sä nyt jo tämänkin keksit, että syntymäsukupuolesta puhuminen olisi lääkärissä käydessä ylipäätään mikään tabu? Tai että mahdollisia tehtyjä hoitoja ei käytäisi läpi osana esitietojen selvittämistä? Jos olet jostain syystä siinä luulossa että kaikki luottamukselliset keskustelut syntymäsukupuolesta ovat väärinsukupuolittamista, niin tietenkään ei ole. Ihan avoimesti näistä puhutaan omien ja luotettujen kesken.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen sukupuoleton. Koska sukupuoli tai sukupuoli-identiteetti ei ole vapaaehtoista, tämä käsitteellistetään usein niin että sukupuolettomuus on mun sukupuoleni. 

En ihan ymmärrä, avaatko vähän lisää. Miten sukupuolettomuus sinussa ilmenee?