Jos sukupuolia on enemmän kuin kaksi, mitä ne muut ovat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen sukupuoleton. Koska sukupuoli tai sukupuoli-identiteetti ei ole vapaaehtoista, tämä käsitteellistetään usein niin että sukupuolettomuus on mun sukupuoleni. 

Jännä juttu. Minä koen usein olevani "vain minä", en siis mitenkään erityisesti koe itseäni naiseksi, vaikka nainen olenkin. Ehkä toisinaan koen itseni jotenkin sukupuolettomaksi. Tai pikemminkin on niin, etten mieti koko asiaa. Tästäkään huolimatta "sukupuolettomuus" ei ole minulle mikään identiteetti. En ole agender enkä sukupuoleton vaan nainen.

Veikkaan, että sukupuolettomiksi tai muusuiksi julistautuvat laittavat liian ison painoarvon tuntemuksille, joita jokainen kokee joskus. 

Ei pidä mennä vetämään johtopäätöksiä toisille tärkeistä asioista heidän kertomansa yli. "Minä tiedän paremmin kuin sinä mikä sulle on parhaaksi" on hyvin epäkunnioittavaa käytöstä, ja mahdollistaa monenlaista sortoa ja epäinhimillistä kohtelua. Jos sukupuolettomuus ei ole sulle identiteetti etkä koe tarvetta tarkastella identiteettiäsi uusiksi, ei vaan kannata yrittää oman kokemuksesi pohjalta päätellä millainen sukupuolettoman kokemuksen täytyy olla.

Jaa. Yhtä hyvin itse voin naisena väittää, että naarassymbolien poistaminen terveyssidepakkauksista, inklusiivisen kielenkäytön vaatiminen ja pronomineista jankkaaminen on "cis-ihmisiin" kohdistuvaa sortoa. Olemattoman pieni vähemmistö (jonka identiteetti sitä paitsi perustuu kuvitteellisiin asioihin ja joka vääristelee materiaalista todellisuutta) ei voi määräillä sitä, mitä enemmistö ajattelee tai mitä sanoja saa käyttää. 

Et voi. Se että cissukupuolisia sorrettaisiin on päivänselvästi ja yksiselitteisesti epätotta millä tahansa vähänkään mielekkäällä sorron määritelmällä. Minä sen sijaan voin sanoa ja olla yhtä päivänselvästi ja yksiselitteisesti oikeassa, että se että sinä et oman kokemuksesi pohjalta ymmärrä mun kokemustani ei tarkoita ettei mun kokemukseni olisi validi.

Tässä on nyt kaksi erilaista maailmankuvaa vastakkain. Minä perustan käsitykseni sukupuolesta materiaaliseen todellisuuteen, muunsukupuolisuuteen uskova taas tuntuu puhuvan sukupuolesta jonkinlaisella henkisellä tai sielullisella tasolla.

 Jos aletaan vaatia sellaisia termejä kuin "front hole", "uterus-haver" jne., se on kyllä naisiin kohdistuvaa sortoa. Ja väitätkö ihan tosissasi, että esim. kehitysmaassa elävä, silvottu ja järjestetyssä avioliitossa elävä nainen on etuoikeutetumpi kuin vaikkapa länsimaalainen, biologinen mies jonka identiteetti on genderfluid?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ne muut ovat? Mielisairaan ihmisen mielikuvituksen tuotetta.

Trans on verrattavissa anoreksiaan sillä erotuksella että anorektikoiden luuloja ei vahvisteta.

Ei todellakaan ole verrattavissa. Tyhmyytesi taas on erittäin verrannollinen mielisairauteen. Hullu vahvistaa omia hulluja luulojaan. Voiko hullumpaa olla.

Voidaan olla eri mieltä ilmankin että tarvitsee mennä henkilökohtaisuuksiin.

No, pyydän anteeksi. Itse kuitenkin aloitit. Sivaltaa (ei onneksi) aika kovin vaan tuollainen vinoilu ja vähättely sekä leimaaminen asioihin joilla ei ole mitään yhteyttä.

Saat anteeksi. Se on vain miten minä sen näen mielen ongelmana, en vääränä ruumiina, joka pitäisi jotenkin korjata. En minä anorektikollekaan valehtelisi päin naamaa ihan vain myötäilläkseni, että joo kyllä sun kannattaisi vielä muutama kilo pudottaa.

Anorektikkoa vahingoittaa puhe siitä että hänen pitäisi laihduttaa, ja mukaan lähteminen siihen puheeseen. Transsukupuolista taas kaiken tutkimuksen mukaan auttaa valtavasti se, että muut hyväksyvät hänen identiteettinsä tai ainakin teeskentelevät hyväksyvänsä. 

Mä hyväksyn kyllä ihmisen ongelmineen kaikkineen mutta en lähde mukaan tuohon teeskentelyyn. Minusta ei voi olettaa että koko maailma alkaa hyppimään jokaisen oikun mukaisesti. Nyt sitten on kaiken maailman vessaongelmia, mihin suihkuun saa mennä, miehet urheilemassa naisten sarjoissa jne.

Et hyväksy. Teeskentelet itsellesi ja muille hyväksyväsi. Kaikesta kuitenkin paistaa läpi teeskentely ja pahansuopa halveksunta. Edelleenkin haluaisin tietää mikä tekee sinun mielestä esm. minun transsukupuolisuuden sinun mielestä teeskentelyksi? Selityksesi ei riitä mikään - se on oikku. Sillä ei tämä mikään oikku ole. En ymmärrä tuota sinun väärä ruumis höpinääsikään. Mitä edes tarkoitat sillä? Tää keho mikä mulla on on viallinen muttei väärä. Miksen minä tai joku muu transsukupuolinen saisi korjata (eheyttää) sitä edes niin että se on vähän vähemmän viallinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaipa sekin on mahdollista ettei tunne olevansa kotonaan kummassakaan sukupuoliroolissa. Keho silti todennäköisesti edustaa jompaa kumpaa ja suurin osa ihmisistä haluaa mennä sen mukaan etteivät esim miehet kävisi suihkussa naisten pukuhuoneessa, johtuen juurikin olemassaolevista sukupuolirooleista.

No hei, itse olen nainen enkä todellakaan olet sinut naisille asetettujen odotusten kanssa. Tämä ei siltikään tarkoita, että olisin muusu. Se kertoo ainoastaan siitä, että sukupuoliroolit ovat perseestä. 

No hei, ymmärrän, ihan samalla laillahan jokainen joutuu valitsemaan mies- ja naiskulttuureista ne omat juttunsa - osa joutuu etsimään niitä vähän pitempään kuin muut. En silti epäile etteikö löytyisi sillä lailla "luonnonoikkuisia" tai henkisesti vaurioituneita ihmisiä, jotka eivät samaistu kumpaankaan sukupuoleen. Biologinen sukupuoli lienee tietysti realiteetti suurimmalle osalle ja suuren enemmistön ehdoilla mennään.

Miksi teidän ehdoillanne pitäisi mennä? Miksi olet niin varma, että jos koko yhteiskuntaa ei enää järjestettäisikään vanhan sukupuolijärjestelmän ehdoilla, valtaosa ihmisistä ei luopuisi binäärisestä identiteetistään?

niinhän ne luuli homoavioliittojenkin laillistuttua että nyt on kaikkien pakko mennä saman sukupuolen kanssa naimisiin. mutta mitä tapahtui? heterot saa vieläkin mennä naimisiin! maailmanloppua ei tullutkaan! more or less sama tässä. kyllä saat olla vielä mies tai nainen. kukaan ei ole tulossa viemään sinulta sukupuoli-identiteettiäsi. anna vaan muidenkin olla.

xx/xy

muut ovat kehitysvammaisia poikkeamia ja niitä on turha miettiä ovatko he "muita" koska siellä on edelleen vain X ja Y

--

Se miksi ihminen itsensä tuntee on sitten eri juttu eikä sitä pidä sekoittaa esimerkiksi tunnistautumiseen. Synnyit mieheksi? Onnittelut, voit silti rakastaa miehiä ja pukeutua aivan miten haluat. Jos haluat viillellä itseäsi niin kirurgi tekee vaikka sarven päähäsi maksusta mutta ei se sinusta yksisarvista tee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi mielenkiintoista kuulla, ajattelevatko transihmiset esimerkiksi koirilla olevan enemmän kuin kaksi sukupuolta. Tai että onko mielekästä puhua koirien yhteydessä uros- ja naarasoletetuista? Tai vaikka simpanssien kohdalla?

Mehän emme oikeastaan tiedä, mitä eri eläinten pään sisällä liikkuu, koska kommunikointimme ja tapamme elää ovat niin erilaisia. Helposti ajattelemme kuitenkin ylemmyydentuntoisesti muita eläimiä vaistonvaraisina luontokappaleina, koska se antaa monille moraalisen tekosyyn/oikeutuksen kohdella eri tavoilla kaltoin eläimiä.

Eivät ajattele. Sukupuoli on biopsykososiaalinen ilmiö. Koirilla ei ole sellaista järjestäytynyttä yhteiskuntaa tai kulttuuria joissa ihmisen sukupuolen sosiaalista ulottuvuutta vastaava ilmiö voisi toteutua, eikä niiden psykologian ajatella olevan niin kehittynyttä tai käsitteellistä, että se mahdollistaisi fysiologisesta erillisen sukupuolen kokemuksen tai ylipäätään minkäänlaisen identiteetin. Monista eläinlajeista löytyy kyllä esimerkkejä vastakkaisen sukupuolen sosiaalisen roolin ottamisesta, mutta näitä ilmiöitä on parempi lähestyä pakottamatta sitä samaan malliin kuin miten sukupuoli ihmisillä toimii.

Väitätkö vakavissasi, ettei koirilla ole biologiaa, psykologiaa eikä keskinäisiä sosiaalisia suhteita? Niillä on kaikki tuo, vaikka eivät puhu.

En väitä. Väitätkö sä vakavissasi, että luit mun kommenttini ja oikeasti tämä oli tulkintasi siitä?

Sukupuolia on vain kaksi. Sukupuoli-identiteettejä väitetään olevan useampi.

Minua ei lähtökohtaisesti haittaa ihmisten identiteetit, kunhan ne eivät vaikuta omaan elämääni.

Minä ryhmittelen ihmisiä mm. Iän ja sukupuolen mukaan. Näin varmaan tekee suurin osa perusjampoista.

Kai ihmiset pelkäävät, että joku muunsukupuolinen vaikka loukkaantuu, jos hänet luokitellaan biologisen sukupuolensa mukaan. Kenenkään pään sisälle ei nimittäin voi nähdä, että mikä hänen identifioitumisensa nyt oikein on.

Kai ihmiset pelkäävät, että viaton kommentti "sanotko tuolle naiselle tuolla, että hän pudotti piponsa" onkin yhtäkkiä henkistä väkivaltaa.

Joidenkin muusujen (varsinkin yhdysvaltalaisten) online-presens saattaa olla ehkä helposti uhriutuvaa. Pätee myös perusjamppoihin, jotka pelkäävät hyypiöiden hyökkäilevän vessoihin.

Tämmöisiä ajatuksia heräsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen sukupuoleton. Koska sukupuoli tai sukupuoli-identiteetti ei ole vapaaehtoista, tämä käsitteellistetään usein niin että sukupuolettomuus on mun sukupuoleni. 

Jännä juttu. Minä koen usein olevani "vain minä", en siis mitenkään erityisesti koe itseäni naiseksi, vaikka nainen olenkin. Ehkä toisinaan koen itseni jotenkin sukupuolettomaksi. Tai pikemminkin on niin, etten mieti koko asiaa. Tästäkään huolimatta "sukupuolettomuus" ei ole minulle mikään identiteetti. En ole agender enkä sukupuoleton vaan nainen.

Veikkaan, että sukupuolettomiksi tai muusuiksi julistautuvat laittavat liian ison painoarvon tuntemuksille, joita jokainen kokee joskus. 

Ei pidä mennä vetämään johtopäätöksiä toisille tärkeistä asioista heidän kertomansa yli. "Minä tiedän paremmin kuin sinä mikä sulle on parhaaksi" on hyvin epäkunnioittavaa käytöstä, ja mahdollistaa monenlaista sortoa ja epäinhimillistä kohtelua. Jos sukupuolettomuus ei ole sulle identiteetti etkä koe tarvetta tarkastella identiteettiäsi uusiksi, ei vaan kannata yrittää oman kokemuksesi pohjalta päätellä millainen sukupuolettoman kokemuksen täytyy olla.

Jaa. Yhtä hyvin itse voin naisena väittää, että naarassymbolien poistaminen terveyssidepakkauksista, inklusiivisen kielenkäytön vaatiminen ja pronomineista jankkaaminen on "cis-ihmisiin" kohdistuvaa sortoa. Olemattoman pieni vähemmistö (jonka identiteetti sitä paitsi perustuu kuvitteellisiin asioihin ja joka vääristelee materiaalista todellisuutta) ei voi määräillä sitä, mitä enemmistö ajattelee tai mitä sanoja saa käyttää. 

Et voi. Se että cissukupuolisia sorrettaisiin on päivänselvästi ja yksiselitteisesti epätotta millä tahansa vähänkään mielekkäällä sorron määritelmällä. Minä sen sijaan voin sanoa ja olla yhtä päivänselvästi ja yksiselitteisesti oikeassa, että se että sinä et oman kokemuksesi pohjalta ymmärrä mun kokemustani ei tarkoita ettei mun kokemukseni olisi validi.

Tässä on nyt kaksi erilaista maailmankuvaa vastakkain. Minä perustan käsitykseni sukupuolesta materiaaliseen todellisuuteen, muunsukupuolisuuteen uskova taas tuntuu puhuvan sukupuolesta jonkinlaisella henkisellä tai sielullisella tasolla.

 Jos aletaan vaatia sellaisia termejä kuin "front hole", "uterus-haver" jne., se on kyllä naisiin kohdistuvaa sortoa. Ja väitätkö ihan tosissasi, että esim. kehitysmaassa elävä, silvottu ja järjestetyssä avioliitossa elävä nainen on etuoikeutetumpi kuin vaikkapa länsimaalainen, biologinen mies jonka identiteetti on genderfluid?

Ihmistä ei voida mielekkäästi tarkastella vain materiaalisena olentona koska meissä on myös sosiaalinen ja psykologinen ulottuvuus. Myöskään sukupuoli ei ole vain materiaalinen ilmiö vaan biopsykososiaalinen.

Ja ota nyt hyvä ihminen selvää mitä sorto on ja hanki suhteellisuudentajua jostain.

En väitä niin enkä ole väittänyt niin. Väitätkö sinä olevasi Paavo Väyrysen salainen rakkauslapsi?

Vierailija kirjoitti:

Sukupuolia on vain kaksi. Sukupuoli-identiteettejä väitetään olevan useampi.

Minua ei lähtökohtaisesti haittaa ihmisten identiteetit, kunhan ne eivät vaikuta omaan elämääni.

Minä ryhmittelen ihmisiä mm. Iän ja sukupuolen mukaan. Näin varmaan tekee suurin osa perusjampoista.

Kai ihmiset pelkäävät, että joku muunsukupuolinen vaikka loukkaantuu, jos hänet luokitellaan biologisen sukupuolensa mukaan. Kenenkään pään sisälle ei nimittäin voi nähdä, että mikä hänen identifioitumisensa nyt oikein on.

Kai ihmiset pelkäävät, että viaton kommentti "sanotko tuolle naiselle tuolla, että hän pudotti piponsa" onkin yhtäkkiä henkistä väkivaltaa.

Joidenkin muusujen (varsinkin yhdysvaltalaisten) online-presens saattaa olla ehkä helposti uhriutuvaa. Pätee myös perusjamppoihin, jotka pelkäävät hyypiöiden hyökkäilevän vessoihin.

Tämmöisiä ajatuksia heräsi.

Miesten paikka ei ole naistenvessoissa eikä pukuhuoneissa. Tämä pienen marginaalin ylinäytelty ja paisuteltu "ongelma" on mennyt yhteiskunnallisella tasolla jo aivan liian pitkälle:

https://www.suomenuutiset.fi/totta-parodiaa-brittipoliisi-varoittaa-ole…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen sukupuoleton. Koska sukupuoli tai sukupuoli-identiteetti ei ole vapaaehtoista, tämä käsitteellistetään usein niin että sukupuolettomuus on mun sukupuoleni. 

Jännä juttu. Minä koen usein olevani "vain minä", en siis mitenkään erityisesti koe itseäni naiseksi, vaikka nainen olenkin. Ehkä toisinaan koen itseni jotenkin sukupuolettomaksi. Tai pikemminkin on niin, etten mieti koko asiaa. Tästäkään huolimatta "sukupuolettomuus" ei ole minulle mikään identiteetti. En ole agender enkä sukupuoleton vaan nainen.

Veikkaan, että sukupuolettomiksi tai muusuiksi julistautuvat laittavat liian ison painoarvon tuntemuksille, joita jokainen kokee joskus. 

Ei pidä mennä vetämään johtopäätöksiä toisille tärkeistä asioista heidän kertomansa yli. "Minä tiedän paremmin kuin sinä mikä sulle on parhaaksi" on hyvin epäkunnioittavaa käytöstä, ja mahdollistaa monenlaista sortoa ja epäinhimillistä kohtelua. Jos sukupuolettomuus ei ole sulle identiteetti etkä koe tarvetta tarkastella identiteettiäsi uusiksi, ei vaan kannata yrittää oman kokemuksesi pohjalta päätellä millainen sukupuolettoman kokemuksen täytyy olla.

Jaa. Yhtä hyvin itse voin naisena väittää, että naarassymbolien poistaminen terveyssidepakkauksista, inklusiivisen kielenkäytön vaatiminen ja pronomineista jankkaaminen on "cis-ihmisiin" kohdistuvaa sortoa. Olemattoman pieni vähemmistö (jonka identiteetti sitä paitsi perustuu kuvitteellisiin asioihin ja joka vääristelee materiaalista todellisuutta) ei voi määräillä sitä, mitä enemmistö ajattelee tai mitä sanoja saa käyttää. 

Et voi. Se että cissukupuolisia sorrettaisiin on päivänselvästi ja yksiselitteisesti epätotta millä tahansa vähänkään mielekkäällä sorron määritelmällä. Minä sen sijaan voin sanoa ja olla yhtä päivänselvästi ja yksiselitteisesti oikeassa, että se että sinä et oman kokemuksesi pohjalta ymmärrä mun kokemustani ei tarkoita ettei mun kokemukseni olisi validi.

Kykenetkö sinä sitten ymmärtämään kommentoimasi kirjoittajan kokemusta ja julistamaan sen epävalidiksi?

Jos nyt vaikka ei puhutakaan enää terveyssidepakkausten merkinnöistä (koska se nyt on oikeasti pikkujuttu millä tahansa mittarilla) vaan esimerkiksi kuinka jollekulle naiseksi identifioituvalle naiselle voisi tulla turvaton olo, mikäli joutuisi asioimaan huoltoaseman yhteisvessatiloissa?

Miksi sä esität mulle tämän kysymyksen? Olenko jossain julistanut jonkun toisen vilpittömän kokemuksen epävalidiksi? Kun en ole, miksi teeskentelet että olen tehnyt niin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen sukupuoleton. Koska sukupuoli tai sukupuoli-identiteetti ei ole vapaaehtoista, tämä käsitteellistetään usein niin että sukupuolettomuus on mun sukupuoleni. 

Jännä juttu. Minä koen usein olevani "vain minä", en siis mitenkään erityisesti koe itseäni naiseksi, vaikka nainen olenkin. Ehkä toisinaan koen itseni jotenkin sukupuolettomaksi. Tai pikemminkin on niin, etten mieti koko asiaa. Tästäkään huolimatta "sukupuolettomuus" ei ole minulle mikään identiteetti. En ole agender enkä sukupuoleton vaan nainen.

Veikkaan, että sukupuolettomiksi tai muusuiksi julistautuvat laittavat liian ison painoarvon tuntemuksille, joita jokainen kokee joskus. 

Ei pidä mennä vetämään johtopäätöksiä toisille tärkeistä asioista heidän kertomansa yli. "Minä tiedän paremmin kuin sinä mikä sulle on parhaaksi" on hyvin epäkunnioittavaa käytöstä, ja mahdollistaa monenlaista sortoa ja epäinhimillistä kohtelua. Jos sukupuolettomuus ei ole sulle identiteetti etkä koe tarvetta tarkastella identiteettiäsi uusiksi, ei vaan kannata yrittää oman kokemuksesi pohjalta päätellä millainen sukupuolettoman kokemuksen täytyy olla.

Jaa. Yhtä hyvin itse voin naisena väittää, että naarassymbolien poistaminen terveyssidepakkauksista, inklusiivisen kielenkäytön vaatiminen ja pronomineista jankkaaminen on "cis-ihmisiin" kohdistuvaa sortoa. Olemattoman pieni vähemmistö (jonka identiteetti sitä paitsi perustuu kuvitteellisiin asioihin ja joka vääristelee materiaalista todellisuutta) ei voi määräillä sitä, mitä enemmistö ajattelee tai mitä sanoja saa käyttää. 

Et voi. Se että cissukupuolisia sorrettaisiin on päivänselvästi ja yksiselitteisesti epätotta millä tahansa vähänkään mielekkäällä sorron määritelmällä. Minä sen sijaan voin sanoa ja olla yhtä päivänselvästi ja yksiselitteisesti oikeassa, että se että sinä et oman kokemuksesi pohjalta ymmärrä mun kokemustani ei tarkoita ettei mun kokemukseni olisi validi.

Tässä on nyt kaksi erilaista maailmankuvaa vastakkain. Minä perustan käsitykseni sukupuolesta materiaaliseen todellisuuteen, muunsukupuolisuuteen uskova taas tuntuu puhuvan sukupuolesta jonkinlaisella henkisellä tai sielullisella tasolla.

 Jos aletaan vaatia sellaisia termejä kuin "front hole", "uterus-haver" jne., se on kyllä naisiin kohdistuvaa sortoa. Ja väitätkö ihan tosissasi, että esim. kehitysmaassa elävä, silvottu ja järjestetyssä avioliitossa elävä nainen on etuoikeutetumpi kuin vaikkapa länsimaalainen, biologinen mies jonka identiteetti on genderfluid?

Ihmistä ei voida mielekkäästi tarkastella vain materiaalisena olentona koska meissä on myös sosiaalinen ja psykologinen ulottuvuus. Myöskään sukupuoli ei ole vain materiaalinen ilmiö vaan biopsykososiaalinen.

Ja ota nyt hyvä ihminen selvää mitä sorto on ja hanki suhteellisuudentajua jostain.

En väitä niin enkä ole väittänyt niin. Väitätkö sinä olevasi Paavo Väyrysen salainen rakkauslapsi?

Mihin muusun kokemus muusuudesta perustuu? Stereotypioihin feminiinisyydestä ja maskuliinisuudesta? Käsitykseen feminiinisestä tai maskuliinisesta sielusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ne muut ovat? Mielisairaan ihmisen mielikuvituksen tuotetta.

Trans on verrattavissa anoreksiaan sillä erotuksella että anorektikoiden luuloja ei vahvisteta.

Ei todellakaan ole verrattavissa. Tyhmyytesi taas on erittäin verrannollinen mielisairauteen. Hullu vahvistaa omia hulluja luulojaan. Voiko hullumpaa olla.

Voidaan olla eri mieltä ilmankin että tarvitsee mennä henkilökohtaisuuksiin.

No, pyydän anteeksi. Itse kuitenkin aloitit. Sivaltaa (ei onneksi) aika kovin vaan tuollainen vinoilu ja vähättely sekä leimaaminen asioihin joilla ei ole mitään yhteyttä.

Saat anteeksi. Se on vain miten minä sen näen mielen ongelmana, en vääränä ruumiina, joka pitäisi jotenkin korjata. En minä anorektikollekaan valehtelisi päin naamaa ihan vain myötäilläkseni, että joo kyllä sun kannattaisi vielä muutama kilo pudottaa.

Anorektikkoa vahingoittaa puhe siitä että hänen pitäisi laihduttaa, ja mukaan lähteminen siihen puheeseen. Transsukupuolista taas kaiken tutkimuksen mukaan auttaa valtavasti se, että muut hyväksyvät hänen identiteettinsä tai ainakin teeskentelevät hyväksyvänsä. 

Mä hyväksyn kyllä ihmisen ongelmineen kaikkineen mutta en lähde mukaan tuohon teeskentelyyn. Minusta ei voi olettaa että koko maailma alkaa hyppimään jokaisen oikun mukaisesti. Nyt sitten on kaiken maailman vessaongelmia, mihin suihkuun saa mennä, miehet urheilemassa naisten sarjoissa jne.

Et hyväksy. Teeskentelet itsellesi ja muille hyväksyväsi. Kaikesta kuitenkin paistaa läpi teeskentely ja pahansuopa halveksunta. Edelleenkin haluaisin tietää mikä tekee sinun mielestä esm. minun transsukupuolisuuden sinun mielestä teeskentelyksi? Selityksesi ei riitä mikään - se on oikku. Sillä ei tämä mikään oikku ole. En ymmärrä tuota sinun väärä ruumis höpinääsikään. Mitä edes tarkoitat sillä? Tää keho mikä mulla on on viallinen muttei väärä. Miksen minä tai joku muu transsukupuolinen saisi korjata (eheyttää) sitä edes niin että se on vähän vähemmän viallinen.

Olen saattanut sanoa jotain hieman kärjistäen mutta en halveksu, vihaa tai tunne mitään muutakaan sellaista "teikäläisiä" kohtaan. Se minua kuitenkin ärsyttää ettei mitään muka saisi kyseenalaistaa ja että koko maailman olisi vain pakko mukautua muutamien "harhoihin" sen sijaan että ne muutamat opettelisivät hyväksymään itsensä sellaisena kuin ovat.

Tietysti minun on mahdotonta täysin käsittää miten sinä asian koet. Jokainen meistä on yksilö omine ajatuksinemme ja kokemuksinemme. Ymmärrän hyvin että olet jollain tapaa tyytymätön itseesi. Siitä voi olla montaa mieltä onko "korjausleikkaus" paras tapa käsitellä näitä tunteita. Aikuisena ihmisenä olet vapaa tekemään mitä haluat enkä sitä edes yrittäisi estää. Lasten silpomista en kuitenkaan voisi tukea.

Eli yksinkertaistetusti - sukupuoli määräytyy biologisesti, poislukien epäselvät tapaukset. Sitten jos joku tuntee "sukupuolista dysforiaa" niin se on aivojen viallista toimintaa eikä se miksikään muutu leikkelemällä ruumista. Ei aivojakaan varmasti voi koskaan korjata mutta sen kanssa voi oppia elämään.

Tähän ei kannata kirjoittaa pitkää vastausta koska olen menossa. Tsemppiä. En kadehdi sun ongelmia, mutta usko pois että on mulla niitä omastakin takaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen sukupuoleton. Koska sukupuoli tai sukupuoli-identiteetti ei ole vapaaehtoista, tämä käsitteellistetään usein niin että sukupuolettomuus on mun sukupuoleni. 

Jännä juttu. Minä koen usein olevani "vain minä", en siis mitenkään erityisesti koe itseäni naiseksi, vaikka nainen olenkin. Ehkä toisinaan koen itseni jotenkin sukupuolettomaksi. Tai pikemminkin on niin, etten mieti koko asiaa. Tästäkään huolimatta "sukupuolettomuus" ei ole minulle mikään identiteetti. En ole agender enkä sukupuoleton vaan nainen.

Veikkaan, että sukupuolettomiksi tai muusuiksi julistautuvat laittavat liian ison painoarvon tuntemuksille, joita jokainen kokee joskus. 

Ei pidä mennä vetämään johtopäätöksiä toisille tärkeistä asioista heidän kertomansa yli. "Minä tiedän paremmin kuin sinä mikä sulle on parhaaksi" on hyvin epäkunnioittavaa käytöstä, ja mahdollistaa monenlaista sortoa ja epäinhimillistä kohtelua. Jos sukupuolettomuus ei ole sulle identiteetti etkä koe tarvetta tarkastella identiteettiäsi uusiksi, ei vaan kannata yrittää oman kokemuksesi pohjalta päätellä millainen sukupuolettoman kokemuksen täytyy olla.

Jaa. Yhtä hyvin itse voin naisena väittää, että naarassymbolien poistaminen terveyssidepakkauksista, inklusiivisen kielenkäytön vaatiminen ja pronomineista jankkaaminen on "cis-ihmisiin" kohdistuvaa sortoa. Olemattoman pieni vähemmistö (jonka identiteetti sitä paitsi perustuu kuvitteellisiin asioihin ja joka vääristelee materiaalista todellisuutta) ei voi määräillä sitä, mitä enemmistö ajattelee tai mitä sanoja saa käyttää. 

Et voi. Se että cissukupuolisia sorrettaisiin on päivänselvästi ja yksiselitteisesti epätotta millä tahansa vähänkään mielekkäällä sorron määritelmällä. Minä sen sijaan voin sanoa ja olla yhtä päivänselvästi ja yksiselitteisesti oikeassa, että se että sinä et oman kokemuksesi pohjalta ymmärrä mun kokemustani ei tarkoita ettei mun kokemukseni olisi validi.

Tässä on nyt kaksi erilaista maailmankuvaa vastakkain. Minä perustan käsitykseni sukupuolesta materiaaliseen todellisuuteen, muunsukupuolisuuteen uskova taas tuntuu puhuvan sukupuolesta jonkinlaisella henkisellä tai sielullisella tasolla.

 Jos aletaan vaatia sellaisia termejä kuin "front hole", "uterus-haver" jne., se on kyllä naisiin kohdistuvaa sortoa. Ja väitätkö ihan tosissasi, että esim. kehitysmaassa elävä, silvottu ja järjestetyssä avioliitossa elävä nainen on etuoikeutetumpi kuin vaikkapa länsimaalainen, biologinen mies jonka identiteetti on genderfluid?

Ihmistä ei voida mielekkäästi tarkastella vain materiaalisena olentona koska meissä on myös sosiaalinen ja psykologinen ulottuvuus. Myöskään sukupuoli ei ole vain materiaalinen ilmiö vaan biopsykososiaalinen.

Ja ota nyt hyvä ihminen selvää mitä sorto on ja hanki suhteellisuudentajua jostain.

En väitä niin enkä ole väittänyt niin. Väitätkö sinä olevasi Paavo Väyrysen salainen rakkauslapsi?

Mihin muusun kokemus muusuudesta perustuu? Stereotypioihin feminiinisyydestä ja maskuliinisuudesta? Käsitykseen feminiinisestä tai maskuliinisesta sielusta?

En istu omiin harhaluuloihini siitä kuinka miehen pitäisi käyttäytyä tai pukeutua enkä koe olevani myöskään nainen joten olen muu.

Muotivillitys mielisairaille johon yhteiskunnan pitäisi lähteä mukaan vain tarjoamalla sähköterapiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ne muut ovat? Mielisairaan ihmisen mielikuvituksen tuotetta.

Trans on verrattavissa anoreksiaan sillä erotuksella että anorektikoiden luuloja ei vahvisteta.

Ei todellakaan ole verrattavissa. Tyhmyytesi taas on erittäin verrannollinen mielisairauteen. Hullu vahvistaa omia hulluja luulojaan. Voiko hullumpaa olla.

Voidaan olla eri mieltä ilmankin että tarvitsee mennä henkilökohtaisuuksiin.

No, pyydän anteeksi. Itse kuitenkin aloitit. Sivaltaa (ei onneksi) aika kovin vaan tuollainen vinoilu ja vähättely sekä leimaaminen asioihin joilla ei ole mitään yhteyttä.

Saat anteeksi. Se on vain miten minä sen näen mielen ongelmana, en vääränä ruumiina, joka pitäisi jotenkin korjata. En minä anorektikollekaan valehtelisi päin naamaa ihan vain myötäilläkseni, että joo kyllä sun kannattaisi vielä muutama kilo pudottaa.

Anorektikkoa vahingoittaa puhe siitä että hänen pitäisi laihduttaa, ja mukaan lähteminen siihen puheeseen. Transsukupuolista taas kaiken tutkimuksen mukaan auttaa valtavasti se, että muut hyväksyvät hänen identiteettinsä tai ainakin teeskentelevät hyväksyvänsä. 

Mä hyväksyn kyllä ihmisen ongelmineen kaikkineen mutta en lähde mukaan tuohon teeskentelyyn. Minusta ei voi olettaa että koko maailma alkaa hyppimään jokaisen oikun mukaisesti. Nyt sitten on kaiken maailman vessaongelmia, mihin suihkuun saa mennä, miehet urheilemassa naisten sarjoissa jne.

Et hyväksy. Teeskentelet itsellesi ja muille hyväksyväsi. Kaikesta kuitenkin paistaa läpi teeskentely ja pahansuopa halveksunta. Edelleenkin haluaisin tietää mikä tekee sinun mielestä esm. minun transsukupuolisuuden sinun mielestä teeskentelyksi? Selityksesi ei riitä mikään - se on oikku. Sillä ei tämä mikään oikku ole. En ymmärrä tuota sinun väärä ruumis höpinääsikään. Mitä edes tarkoitat sillä? Tää keho mikä mulla on on viallinen muttei väärä. Miksen minä tai joku muu transsukupuolinen saisi korjata (eheyttää) sitä edes niin että se on vähän vähemmän viallinen.

Olen saattanut sanoa jotain hieman kärjistäen mutta en halveksu, vihaa tai tunne mitään muutakaan sellaista "teikäläisiä" kohtaan. Se minua kuitenkin ärsyttää ettei mitään muka saisi kyseenalaistaa ja että koko maailman olisi vain pakko mukautua muutamien "harhoihin" sen sijaan että ne muutamat opettelisivät hyväksymään itsensä sellaisena kuin ovat.

Tietysti minun on mahdotonta täysin käsittää miten sinä asian koet. Jokainen meistä on yksilö omine ajatuksinemme ja kokemuksinemme. Ymmärrän hyvin että olet jollain tapaa tyytymätön itseesi. Siitä voi olla montaa mieltä onko "korjausleikkaus" paras tapa käsitellä näitä tunteita. Aikuisena ihmisenä olet vapaa tekemään mitä haluat enkä sitä edes yrittäisi estää. Lasten silpomista en kuitenkaan voisi tukea.

Eli yksinkertaistetusti - sukupuoli määräytyy biologisesti, poislukien epäselvät tapaukset. Sitten jos joku tuntee "sukupuolista dysforiaa" niin se on aivojen viallista toimintaa eikä se miksikään muutu leikkelemällä ruumista. Ei aivojakaan varmasti voi koskaan korjata mutta sen kanssa voi oppia elämään.

Tähän ei kannata kirjoittaa pitkää vastausta koska olen menossa. Tsemppiä. En kadehdi sun ongelmia, mutta usko pois että on mulla niitä omastakin takaa.

Niin, biologia tämän tilan minulle on tehnyt. En minä. Tuossa olet väärässä ainakin minun kohdalla, ettei hoidoista olisi ollut apua. Enää ei ole dysforiaa. Kiitos hoitojen.

En tiedä miten muilla asia hahmottuu, mutta itseäni on alkanut väsyttää ja kyllästyttää tämä pridesekoilu. Hyväksyn homot, lesbot, transut ja bit. Mutta alkaa vaan ketuttaa tämä, että nyt kaikkien pitäisi saada joka tilanteeseen oikeutus julistaa seksuaalisuuttaan. Kielestä, kuvista, eleistä, alapäästä on luovuttava, kun joku häiriintynyt mental case yhteisö itkee krokotiilin kyyneleitään. Jos se oma identiteetti on niin hauras ja häilyvä, niin ihan oma yläpää kannattaisi silloin tutkituttaa ensin.

Mulle ainakin tulee tästä jatkuvasta seksuaalisuustuputuksesta vastareaktio. Ennen hyväksyin enemmän, nyt olen alkanut hyväksyä vähemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen sukupuoleton. Koska sukupuoli tai sukupuoli-identiteetti ei ole vapaaehtoista, tämä käsitteellistetään usein niin että sukupuolettomuus on mun sukupuoleni. 

Pään sisällä jokainen voi toki kuvitella mitä vain henkisestä olemuksestaan, mutta silti olet syntynyt varmasti joko pippeli tai pimppi jalkojesi välissä, joten et biologisesti voi olla sukupuoleton.

Kuka tässä on biologiasta mitään puhunutkaan?

sukupuoli ja sukupuoli-identiteetti on kaksi eri asiaa. ihmisellä on yleensä jompi kumpi sukupuoli, mutta sukupuoli-identiteetiltään hän voi olla jotain muuta. otsikko koski sukupuolia, ei sitä, miksi kukin itsensä kokee. Toinen on biologista, toinen henkistä.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä miten muilla asia hahmottuu, mutta itseäni on alkanut väsyttää ja kyllästyttää tämä pridesekoilu. Hyväksyn homot, lesbot, transut ja bit. Mutta alkaa vaan ketuttaa tämä, että nyt kaikkien pitäisi saada joka tilanteeseen oikeutus julistaa seksuaalisuuttaan. Kielestä, kuvista, eleistä, alapäästä on luovuttava, kun joku häiriintynyt mental case yhteisö itkee krokotiilin kyyneleitään. Jos se oma identiteetti on niin hauras ja häilyvä, niin ihan oma yläpää kannattaisi silloin tutkituttaa ensin.

Mulle ainakin tulee tästä jatkuvasta seksuaalisuustuputuksesta vastareaktio. Ennen hyväksyin enemmän, nyt olen alkanut hyväksyä vähemmän.

ongelma on monitahoinen. Se, että sinä hyväksyt, ei tarkoita, että moni muu hyväksyy. Tiedätkö, kuinka monta - erityisesti poikaa - tulee väkivalla uhatuksi ja uhriksi sen takia, että ei ole sitä mitä suurin osa on? edelleenkin on Suomessa paikkoja, ihmisiä, seurueita erityisesti lahkoja, joista suljetaan pois, jos sanot olevasi homo. Käännytystyötä tehdään ihan Suomessakin ja eheytyshoitoja annetaan, vaikka jokaisen täysijärkinen ajattelisikin toisin.

On siis turha kuvitella, että kun itse hyväksyy, niin asiat on sitten ok. Suomi on todellinen takapajula tässä asiassa, jossa sulmalaiset, miehet. asennoituvat venäläismiesten tapaan heistä erilaiseen normii. varsin jäyhästi.

Se, että sanot, että alkaa tulee korvista ulos, osoittaa jo senkin, ettet itsekään asiaa hyväksy täysin. Jos hyväksyisit, ei se ole yhtään sen kummempaa kuin heteronormatiivisuuden toitottaminen joka välissä - perhe, perhe, perhe, jossa isä ja äiti. Oletuksena kun käyt pankkilainaneuvottelussakin, tulee vastaan kysymys vaimosta. Oletus on aina heteronormatiivinen.

Joten jos koet, että tästä poikkeavalla yksilöllä on kaikki asiat kunnossa, olet oikeasti aika kujalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin muusun kokemus muusuudesta perustuu? Stereotypioihin feminiinisyydestä ja maskuliinisuudesta? Käsitykseen feminiinisestä tai maskuliinisesta sielusta?

En istu omiin harhaluuloihini siitä kuinka miehen pitäisi käyttäytyä tai pukeutua enkä koe olevani myöskään nainen joten olen muu.

Muotivillitys mielisairaille johon yhteiskunnan pitäisi lähteä mukaan vain tarjoamalla sähköterapiaa.

Miksi et voi olla vain ihminen, jolla on jommat kummat vehkeet ja joka käyttäytyy ja pukeutuu niin kuin itselle on omintakeista käyttäytyä ja pukeutua? Miksi on niin tärkeää määritellä ”muu”? Mitä väliä sillä on mikä siellä jalkojen välissä on ja papereissa lukee biologinen sukupuoli, kun voit kuitenkin vapaasti länsimaisessa yhteiskunnassa näyttäytyä ulospäin sellaisena kuin koet olevasi. En ymmärrä yhtään miksi tehdä ongelma asiasta, joka ei todellisuudessa ole ongelma kuin omassa päässä. Eihän kukaan normaali heteronormatiivinenkaan mieti koko ajan että koska jalkojeni välissä on tällaista ja tunnen itseni tällaiseksi niin minun on ulospäinkin näytettävä ja käyttäydyttävä näin. Ei voi olla todellinen oikea ongelma että koska jalkojeni välissä on tämä niin en voi mennä kuin tähän vessaan ja uimahallin pukuhuoneeseen vaikka haluaisin mennä tuonne toiseen. Se jos mikä on tekemällä tehty ongelma ja nimenomaan oman pään sisällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen sukupuoleton. Koska sukupuoli tai sukupuoli-identiteetti ei ole vapaaehtoista, tämä käsitteellistetään usein niin että sukupuolettomuus on mun sukupuoleni. 

Jännä juttu. Minä koen usein olevani "vain minä", en siis mitenkään erityisesti koe itseäni naiseksi, vaikka nainen olenkin. Ehkä toisinaan koen itseni jotenkin sukupuolettomaksi. Tai pikemminkin on niin, etten mieti koko asiaa. Tästäkään huolimatta "sukupuolettomuus" ei ole minulle mikään identiteetti. En ole agender enkä sukupuoleton vaan nainen.

Veikkaan, että sukupuolettomiksi tai muusuiksi julistautuvat laittavat liian ison painoarvon tuntemuksille, joita jokainen kokee joskus. 

Ei pidä mennä vetämään johtopäätöksiä toisille tärkeistä asioista heidän kertomansa yli. "Minä tiedän paremmin kuin sinä mikä sulle on parhaaksi" on hyvin epäkunnioittavaa käytöstä, ja mahdollistaa monenlaista sortoa ja epäinhimillistä kohtelua. Jos sukupuolettomuus ei ole sulle identiteetti etkä koe tarvetta tarkastella identiteettiäsi uusiksi, ei vaan kannata yrittää oman kokemuksesi pohjalta päätellä millainen sukupuolettoman kokemuksen täytyy olla.

Jaa. Yhtä hyvin itse voin naisena väittää, että naarassymbolien poistaminen terveyssidepakkauksista, inklusiivisen kielenkäytön vaatiminen ja pronomineista jankkaaminen on "cis-ihmisiin" kohdistuvaa sortoa. Olemattoman pieni vähemmistö (jonka identiteetti sitä paitsi perustuu kuvitteellisiin asioihin ja joka vääristelee materiaalista todellisuutta) ei voi määräillä sitä, mitä enemmistö ajattelee tai mitä sanoja saa käyttää. 

Et voi. Se että cissukupuolisia sorrettaisiin on päivänselvästi ja yksiselitteisesti epätotta millä tahansa vähänkään mielekkäällä sorron määritelmällä. Minä sen sijaan voin sanoa ja olla yhtä päivänselvästi ja yksiselitteisesti oikeassa, että se että sinä et oman kokemuksesi pohjalta ymmärrä mun kokemustani ei tarkoita ettei mun kokemukseni olisi validi.

Tässä on nyt kaksi erilaista maailmankuvaa vastakkain. Minä perustan käsitykseni sukupuolesta materiaaliseen todellisuuteen, muunsukupuolisuuteen uskova taas tuntuu puhuvan sukupuolesta jonkinlaisella henkisellä tai sielullisella tasolla.

 Jos aletaan vaatia sellaisia termejä kuin "front hole", "uterus-haver" jne., se on kyllä naisiin kohdistuvaa sortoa. Ja väitätkö ihan tosissasi, että esim. kehitysmaassa elävä, silvottu ja järjestetyssä avioliitossa elävä nainen on etuoikeutetumpi kuin vaikkapa länsimaalainen, biologinen mies jonka identiteetti on genderfluid?

Ihmistä ei voida mielekkäästi tarkastella vain materiaalisena olentona koska meissä on myös sosiaalinen ja psykologinen ulottuvuus. Myöskään sukupuoli ei ole vain materiaalinen ilmiö vaan biopsykososiaalinen.

Ja ota nyt hyvä ihminen selvää mitä sorto on ja hanki suhteellisuudentajua jostain.

En väitä niin enkä ole väittänyt niin. Väitätkö sinä olevasi Paavo Väyrysen salainen rakkauslapsi?

Mihin muusun kokemus muusuudesta perustuu? Stereotypioihin feminiinisyydestä ja maskuliinisuudesta? Käsitykseen feminiinisestä tai maskuliinisesta sielusta?

Voin puhua vain omasta puolestani enkä ole muunsukupuolinen vaan sukupuoleton. Mun kokemukseni ei "perustu" mihinkään, se vaan on. Mulla yksinkertaisesti on selkeä, sisäinen, varma tieto etten ole sitä sukupuolta miksi mut on syntymässä määritelty, enkä myöskään koe minkäänlaista yhteyttä binäärin toiseen puoleen. Se ei ollut aluksi selkeä tai varma, ja voin tämän takia tosi pahoin. Jossain vaiheessa ajattelin olevani varmaankin muunsukupuolinen tai nb, mutta lopulta se ei tuntunut mulle sopivalta tavalta käsitteellistää identiteettiäni. Heillä monesti on sisäsyntyinen tarve ilmentää tai performoida sukupuolta jollakin tapaa. Mulla ei ole, eikä ole edes kovin vahvaa tai laajaa tarvetta kätkeä tai poistaa luontaisia sukupuolittuneita piirteitäni, eihän meistä lopulta juuri kukaan saa sellaista vartaloa kun haluaisi ja pystyn olemaan tämän kanssa suunnilleen yhtä sinut kuin keskimääräinen ikääntyvä cissu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin muusun kokemus muusuudesta perustuu? Stereotypioihin feminiinisyydestä ja maskuliinisuudesta? Käsitykseen feminiinisestä tai maskuliinisesta sielusta?

En istu omiin harhaluuloihini siitä kuinka miehen pitäisi käyttäytyä tai pukeutua enkä koe olevani myöskään nainen joten olen muu.

Muotivillitys mielisairaille johon yhteiskunnan pitäisi lähteä mukaan vain tarjoamalla sähköterapiaa.

Miksi et voi olla vain ihminen, jolla on jommat kummat vehkeet ja joka käyttäytyy ja pukeutuu niin kuin itselle on omintakeista käyttäytyä ja pukeutua? Miksi on niin tärkeää määritellä ”muu”? Mitä väliä sillä on mikä siellä jalkojen välissä on ja papereissa lukee biologinen sukupuoli, kun voit kuitenkin vapaasti länsimaisessa yhteiskunnassa näyttäytyä ulospäin sellaisena kuin koet olevasi. En ymmärrä yhtään miksi tehdä ongelma asiasta, joka ei todellisuudessa ole ongelma kuin omassa päässä. Eihän kukaan normaali heteronormatiivinenkaan mieti koko ajan että koska jalkojeni välissä on tällaista ja tunnen itseni tällaiseksi niin minun on ulospäinkin näytettävä ja käyttäydyttävä näin. Ei voi olla todellinen oikea ongelma että koska jalkojeni välissä on tämä niin en voi mennä kuin tähän vessaan ja uimahallin pukuhuoneeseen vaikka haluaisin mennä tuonne toiseen. Se jos mikä on tekemällä tehty ongelma ja nimenomaan oman pään sisällä.

Kaltaisesi ovat rasittavimpia ihmisiä mitä voi kuvitella.

agender (sukupuoleton tai neutraali sukupuoli),

bigender (sukupuoli, jossa yhdistyy kaksi sukupuolta),

demigender (osittainen kuuluminen johonkin sukupuoleen, esim. demiboy ja demigirl)

genderfluid (liukuva tai muuttuva sukupuoli),

genderqueer (ei-normatiivinen sukupuoli),

intergender (sukupuoli miehen ja naisen väliltä),

neutrois (neutri, neutraali sukupuoli-identiteetti)

non-binary eli ei-binäärinen (sateenvarjotermi sukupuolille, jotka eivät ole vain mies tai nainen)

polygender (monta sukupuoli-identiteettiä omaava henkilö)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä miten muilla asia hahmottuu, mutta itseäni on alkanut väsyttää ja kyllästyttää tämä pridesekoilu. Hyväksyn homot, lesbot, transut ja bit. Mutta alkaa vaan ketuttaa tämä, että nyt kaikkien pitäisi saada joka tilanteeseen oikeutus julistaa seksuaalisuuttaan. Kielestä, kuvista, eleistä, alapäästä on luovuttava, kun joku häiriintynyt mental case yhteisö itkee krokotiilin kyyneleitään. Jos se oma identiteetti on niin hauras ja häilyvä, niin ihan oma yläpää kannattaisi silloin tutkituttaa ensin.

Mulle ainakin tulee tästä jatkuvasta seksuaalisuustuputuksesta vastareaktio. Ennen hyväksyin enemmän, nyt olen alkanut hyväksyä vähemmän.

ongelma on monitahoinen. Se, että sinä hyväksyt, ei tarkoita, että moni muu hyväksyy. Tiedätkö, kuinka monta - erityisesti poikaa - tulee väkivalla uhatuksi ja uhriksi sen takia, että ei ole sitä mitä suurin osa on? edelleenkin on Suomessa paikkoja, ihmisiä, seurueita erityisesti lahkoja, joista suljetaan pois, jos sanot olevasi homo. Käännytystyötä tehdään ihan Suomessakin ja eheytyshoitoja annetaan, vaikka jokaisen täysijärkinen ajattelisikin toisin.

On siis turha kuvitella, että kun itse hyväksyy, niin asiat on sitten ok. Suomi on todellinen takapajula tässä asiassa, jossa sulmalaiset, miehet. asennoituvat venäläismiesten tapaan heistä erilaiseen normii. varsin jäyhästi.

Se, että sanot, että alkaa tulee korvista ulos, osoittaa jo senkin, ettet itsekään asiaa hyväksy täysin. Jos hyväksyisit, ei se ole yhtään sen kummempaa kuin heteronormatiivisuuden toitottaminen joka välissä - perhe, perhe, perhe, jossa isä ja äiti. Oletuksena kun käyt pankkilainaneuvottelussakin, tulee vastaan kysymys vaimosta. Oletus on aina heteronormatiivinen.

Joten jos koet, että tästä poikkeavalla yksilöllä on kaikki asiat kunnossa, olet oikeasti aika kujalla.

Pakkoko sitä on tunkea lahkoihin, joihin ei hyväksytä. Ei sinne kaikkia heteroitakaan hyväksytä. Tiedän kyllä erityisesti homojen ja transihmisten kohtaamasta väkivallasta ja pidän sitä tuomittavana siinä missä väkivaltaa muutoinkin. Itsekin olen törmännyt pankissa perheoletukseen, mutta en tehnyt siitä itselleni ongelmaa. Pointtini kuitenkin oli se, että liian äänekkäästi yhden agendan toitottaminen saa aikaan aina voimakkaan vastareaktion ja kääntää vastaan nekin jotka ennen olivat puolella.