Lue keskustelun säännöt.
Kuukautissuojan pakkauksesta poistetaan naissymbolit
24.10.2019 |
https://www.verkkouutiset.fi/kuukautissuojan-pakkauksesta-poistetaan-na…
Aktivistit ovat pitäneet nykykäytäntöä syrjivänä.
Always-yhtiö on ilmoittanut poistavansa naissukupuoleen viittaavan Venus-symbolin kaikista kuukautistuotteistaan ensi vuoden puolella.
CBS Newsin mukaan päätös on seurausta seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ajavien aktivistien kampanjaan, jossa alan yhtiöitä vaadittiin muuttamaan tuotepakkauksien syrjiväksi koettua ulkoasua. Sukupuolineutraalin ilmeen katsotaan huomioivan myös muunsukupuoliset henkilöt.
– Always on taistellut jo yli 35 vuoden ajan naisten ja tyttöjen puolesta, ja jatkamme tätä työtä edelleen. Olemme myös sitoutuneita erilaisuuden huomioimiseen. Olemme yhä jatkuvalla matkalla ymmärtääksemme paremmin kaikkien asiakkaidemme tarpeita, tuotemerkin omistava Procter & Gamble -yritys muotoili tiedotteessaan.
Asiaa on ajanut muun muassa LGBTQ-aktivistina palkittu Ben Saunders, joka on tuottanut lyhytelokuvia transsukupuolisten ihmisten asemasta Britanniassa.
Aktivistit ovat pitäneet naissymbolin käyttöä ongelmallisena, sillä kuukautiset eivät koske kaikkia naisia. Osa tuotteita käyttävistä henkilöistä ei myöskään koe itseään naissukupuolisiksi.
Arvostelijoiden mukaan muutos tähtää toisen sukupuolen ”eliminointiin”. Sosiaalisessa mediassa aiheesta on käyty raivokasta keskustelua boikottia vaativan #BoycottAlways-tunnisteen alla.
En enää ihan oikeasti kohta halua elää tällä planeetalla enää.
Kommentit (834)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On hälyyttävää jos pikkutyttö kokee sekoavansa ilman penistä. Sellainen tarvitsee vahvasti kaikkea muuta kuin penistä. Psykoterapiasta voisi aloittaa.
Kävin 10 vuotta. Ei auttanut. Prosessi auttoi.
Ei sinua tietenkään mikään ole auttanut, koska elät transkuplassa, olet kokoajan ajatellut vain yhtä asiaa ja jumittunut siihen, kaikenlisäksi pyörinyt samanmielisten hörhöjen kanssa, joko netissä tai livenä.
Kukaan ei ole vaivautunut herättämään sinua harhoistasi, päinvastoin niitä on pönkitetty.Olisi kiva kuulla, miten ihminen alkaa noin paljon häpeämään itseään, että haluaa tuhota ruumiinsa ja tekeytyä toiseksi?
Kyseistä kuplaa ei ollut 80-luvulla. Miksi muuten transnaiset häpeävät miehuuttaan?
Onneksi ei.
Harmi, ettei, en olisi tuhlannut satoja tuhansia markkoja vuodeosastolla vaan olisin saanut apua enkä olisi masentunut ja tuhlannut vuosia syrjäytyneenä työttömänä.
Niinpä. Koko elämä pyörinyt kehovihan ympärillä niin että mitään muuta ei ole pystynyt tekemään eikä näkemään. Käyty mielisairaaloissa ja syöty lääkkeitä vuosikymmeniä, istuttu terapiassa miettimässä mikä minua vaivaa kun aina on paha olla eikä se mene ikinä pois. Työkyky meni lopullisesti kun sitä ikinä ei ollutkaan. Lopun ikää varmaan kantaa traumaa siitä, että syntyi kehovammaisena ilman omaa sukupuolta pakotettuna olemaan joku muu kuin on ja esiintymään jonain muuna kuin on.
Siis miten "esiintymään jonain muuna kuin on"? Kai sinä voit olla ihan mitä haluat, vaikka housuissa olisi mitä. Miksi pitää erityisesti esittää naista ja mitä se edes tarkoittaa?
Tuon selittäminen on kuin yrittäisi selittää lukion matematiikkaa 7-vuotiaalle. 7-vuotiaalla, joka kuvittelee olevansa yläpuolellasi ja tietävänsä jo kaiken.
Kun sitä ei ole itse kokenut, sitä ei voi ymmärtää. Mä ymmärrän kyllä sua, olet todennäköisesti melko androgyyni lesbo, muttet välttämättä. Sitä kokee, ettei sukupuoli tunnu miltään eikä vaikuta mihinkään. Nyt, elettyäni vuosia miehenä se tuntuu mustakin siltä. Jos en olis elänyt elämäni alkua väärässä kropassa, luulisin itsekin, ettei sukupuolella ole väliä ja voihan sitä nyt tehdä mitä vaan sukupuolesta riippumatta (niin kuin sukupuolessa olis kyse jostain ihmeen "tekemisestä").
Olisi muuten mielenkiintoista kuulla, miksi alapeukuttajat alapeukuttaa täysin asiallisia kirjoituksia.
Kun nyt nähtäisiin edes se, että yrittäisit selittää, mutta ei. Edelleen pelkkää "sinä olet vamraan androgyyni lesbo, olet 7-vuotiaan älykkyystasolla oleva idi**tti". Todella hedelmällinen keskustelu juu.
Sukuelimet ovat sinun housuissasi, se näkyy tosi harvoille. Ulkoiselta olemukseltasi voit olla ihan mitä tahansa. Seksuaaliset mieltymyksesi saavat olla mitä tahansa. Sosiaalisissa piireissä ja luonteeltasi voit olla mitä tahansa. Mihin siis tarvitaan sukupuolen korjausta ja miten se muuttaa elämisesi sellaiseksi, ettei tarvitse esittää jotain, mitä et ole? Millä osa-alueilla tämä näkyy arjessa?
No jos olisin ollut sellainen, että minut oltaisiin tulkittu mieheksi ilman hormonihoitoja ja rintojen poistoa, ehkä en olisi tarvinnutkaan. Mutta olin aivan naisen näköinen ja kuuloinen. Toisaalta töissä olisi ollut vaikeaa, kun henkilötunnus viimeistään olisi outannut ja olisi pitänyt mennä naisten pukuhuoneeseen, vaikka olisikin vaihtanut johonkin kompromissi-neutraaliin nimeen.
Mutta toisaalta, nyt kun on niitä hormoneita käyttänyt, ja kaikki, hiuksia ja takapuolta myöten on muuttuneet miestyypiliseksi ja se tuntuu niin helvetin oikealta, että kyllä mä sen prosessin varmaan tarvitsin. Tosin ennen en ymmärtänyt, kuinka paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menee yli tämä touhu minustakin. Nyt on naiseudesta tullut sitten ilmeisesti joku negatiivinen ilmiö, jonka olemassaolo loukkaa transsukupuolisia.
Paljosta vetoa, että näitä ei haittaisi yhtään, jos siinä paketin kyljessä olisi nainen jolla on penis tai jotain muuta erikoista sukupuoleen liittyvää? Sehän olis vaan hyvä ja kiva asia, eikä loukkais ketään.
Miksi paketin kyljessä olisi henkilö, joka ei tarvitse kyseistä tuotetta? Älä nyt väitä, että ollaan sivulla 20 ja luulet vieläkin, että tässä on kyse transnaisista.
No sehän tässä onkin ideana, että logiikka puuttuu täysin. Jos paketin kyljessä ei saa olla symbolia, joka pätee ja on totuus ihan jokaisen käyttäjän kohdalla, yhtä loogista on laittaa pakkaukseen henkilö, joka sitä ei tarvitse.
ohis
Et siis näe mitenkään loogisena, että pakkauksesta poistetaan logo, josta osa käyttäjistä ei pidä ja lopuille on yhdentekevä ja loogista olisi muuttaa logo sellaiseksi, mitä kukaan ei halua.
No en kyllä näe tätä oikein loogisena, koska tuolla logiikallahan maailmassa ei voi tehdä yhtään mitään, kun aina on joku, joka ei siitä pidä. Joku ei pidä sinisestä väristä, joten kielletäänkö kaikista maailman pakkauksista sininen väri? Huomaatko, miksi tämä logiikka ei oikein toimi?
Ehkä puhutaan vähän eri tason asioista.
Vierailija kirjoitti:
Ja keskustelukumppanin 7-vuotiaaksi kutsuminen ja hänestä oletuksien tekeminen ei ole millään muotoa asiallista keskustelua. Siksi alapeukut. Ja myös siksi, että kommenteissasi ei ole logiikan häivää.
Ei todellakaan ollut tarkoitus kutsua ketään 7-vuotiaan tasolla olevaksi. Tarkoitukseni oli kuvata tilanteen mahdottomuutta tällä esimerkillä. Etkö oikeasti ymmärtänyt vai onko uhriutuminen pakollista aina, kun se on mahdollista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On hälyyttävää jos pikkutyttö kokee sekoavansa ilman penistä. Sellainen tarvitsee vahvasti kaikkea muuta kuin penistä. Psykoterapiasta voisi aloittaa.
Kävin 10 vuotta. Ei auttanut. Prosessi auttoi.
Ei sinua tietenkään mikään ole auttanut, koska elät transkuplassa, olet kokoajan ajatellut vain yhtä asiaa ja jumittunut siihen, kaikenlisäksi pyörinyt samanmielisten hörhöjen kanssa, joko netissä tai livenä.
Kukaan ei ole vaivautunut herättämään sinua harhoistasi, päinvastoin niitä on pönkitetty.Olisi kiva kuulla, miten ihminen alkaa noin paljon häpeämään itseään, että haluaa tuhota ruumiinsa ja tekeytyä toiseksi?
Kyseistä kuplaa ei ollut 80-luvulla. Miksi muuten transnaiset häpeävät miehuuttaan?
Onneksi ei.
Harmi, ettei, en olisi tuhlannut satoja tuhansia markkoja vuodeosastolla vaan olisin saanut apua enkä olisi masentunut ja tuhlannut vuosia syrjäytyneenä työttömänä.
Niinpä. Koko elämä pyörinyt kehovihan ympärillä niin että mitään muuta ei ole pystynyt tekemään eikä näkemään. Käyty mielisairaaloissa ja syöty lääkkeitä vuosikymmeniä, istuttu terapiassa miettimässä mikä minua vaivaa kun aina on paha olla eikä se mene ikinä pois. Työkyky meni lopullisesti kun sitä ikinä ei ollutkaan. Lopun ikää varmaan kantaa traumaa siitä, että syntyi kehovammaisena ilman omaa sukupuolta pakotettuna olemaan joku muu kuin on ja esiintymään jonain muuna kuin on.
Siis miten "esiintymään jonain muuna kuin on"? Kai sinä voit olla ihan mitä haluat, vaikka housuissa olisi mitä. Miksi pitää erityisesti esittää naista ja mitä se edes tarkoittaa?
Tuon selittäminen on kuin yrittäisi selittää lukion matematiikkaa 7-vuotiaalle. 7-vuotiaalla, joka kuvittelee olevansa yläpuolellasi ja tietävänsä jo kaiken.
Kun sitä ei ole itse kokenut, sitä ei voi ymmärtää. Mä ymmärrän kyllä sua, olet todennäköisesti melko androgyyni lesbo, muttet välttämättä. Sitä kokee, ettei sukupuoli tunnu miltään eikä vaikuta mihinkään. Nyt, elettyäni vuosia miehenä se tuntuu mustakin siltä. Jos en olis elänyt elämäni alkua väärässä kropassa, luulisin itsekin, ettei sukupuolella ole väliä ja voihan sitä nyt tehdä mitä vaan sukupuolesta riippumatta (niin kuin sukupuolessa olis kyse jostain ihmeen "tekemisestä").
Olisi muuten mielenkiintoista kuulla, miksi alapeukuttajat alapeukuttaa täysin asiallisia kirjoituksia.
Kun nyt nähtäisiin edes se, että yrittäisit selittää, mutta ei. Edelleen pelkkää "sinä olet vamraan androgyyni lesbo, olet 7-vuotiaan älykkyystasolla oleva idi**tti". Todella hedelmällinen keskustelu juu.
Sukuelimet ovat sinun housuissasi, se näkyy tosi harvoille. Ulkoiselta olemukseltasi voit olla ihan mitä tahansa. Seksuaaliset mieltymyksesi saavat olla mitä tahansa. Sosiaalisissa piireissä ja luonteeltasi voit olla mitä tahansa. Mihin siis tarvitaan sukupuolen korjausta ja miten se muuttaa elämisesi sellaiseksi, ettei tarvitse esittää jotain, mitä et ole? Millä osa-alueilla tämä näkyy arjessa?
No jos olisin ollut sellainen, että minut oltaisiin tulkittu mieheksi ilman hormonihoitoja ja rintojen poistoa, ehkä en olisi tarvinnutkaan. Mutta olin aivan naisen näköinen ja kuuloinen. Toisaalta töissä olisi ollut vaikeaa, kun henkilötunnus viimeistään olisi outannut ja olisi pitänyt mennä naisten pukuhuoneeseen, vaikka olisikin vaihtanut johonkin kompromissi-neutraaliin nimeen.
Voitko vielä täsmentää, millä tavalla tämä tulkinta mieheksi tai naiseksi vaikutti elämääsi käytännössä? Eri pukuhuone ei nyt oikein kuulosta tarpeeksi hyvältä syyltä, samanlaisia kopperoitahan ne on eikä niistä tarvitse kenenkään olla toiselle sukupuolelle kateellinen. Jos sosiaalisesti käyttäydyt enemmän maskuliinisesti ja valitset vaatetuksessasi miesmäisemmän linjan, mitä väliä sillä on, jos kaikki kuitenkin näkevät, että olet nainen?
Jos ajatellaan, että sinulla on vaikka työkaveristasi tietynlainen vaikutelma. Hän on oikein mukava ja älykäs ihminen ja oletat, että hänellä on ollut elämässään hyvä perhe ja hän on menestynyt koulussa. Sitten sinulle paljastuukin, että todellisuudessa hän on kasvanut narkomaanivanhempien perheessä ja jäänyt monta kertaa luokalleen. Mitä sinun ja hänen välisessä suhteessa tapahtuu ja miten se vaikuttaa tämän henkilön elämään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On hälyyttävää jos pikkutyttö kokee sekoavansa ilman penistä. Sellainen tarvitsee vahvasti kaikkea muuta kuin penistä. Psykoterapiasta voisi aloittaa.
Kävin 10 vuotta. Ei auttanut. Prosessi auttoi.
Ei sinua tietenkään mikään ole auttanut, koska elät transkuplassa, olet kokoajan ajatellut vain yhtä asiaa ja jumittunut siihen, kaikenlisäksi pyörinyt samanmielisten hörhöjen kanssa, joko netissä tai livenä.
Kukaan ei ole vaivautunut herättämään sinua harhoistasi, päinvastoin niitä on pönkitetty.Olisi kiva kuulla, miten ihminen alkaa noin paljon häpeämään itseään, että haluaa tuhota ruumiinsa ja tekeytyä toiseksi?
Kyseistä kuplaa ei ollut 80-luvulla. Miksi muuten transnaiset häpeävät miehuuttaan?
Onneksi ei.
Harmi, ettei, en olisi tuhlannut satoja tuhansia markkoja vuodeosastolla vaan olisin saanut apua enkä olisi masentunut ja tuhlannut vuosia syrjäytyneenä työttömänä.
Niinpä. Koko elämä pyörinyt kehovihan ympärillä niin että mitään muuta ei ole pystynyt tekemään eikä näkemään. Käyty mielisairaaloissa ja syöty lääkkeitä vuosikymmeniä, istuttu terapiassa miettimässä mikä minua vaivaa kun aina on paha olla eikä se mene ikinä pois. Työkyky meni lopullisesti kun sitä ikinä ei ollutkaan. Lopun ikää varmaan kantaa traumaa siitä, että syntyi kehovammaisena ilman omaa sukupuolta pakotettuna olemaan joku muu kuin on ja esiintymään jonain muuna kuin on.
Siis miten "esiintymään jonain muuna kuin on"? Kai sinä voit olla ihan mitä haluat, vaikka housuissa olisi mitä. Miksi pitää erityisesti esittää naista ja mitä se edes tarkoittaa?
Tuon selittäminen on kuin yrittäisi selittää lukion matematiikkaa 7-vuotiaalle. 7-vuotiaalla, joka kuvittelee olevansa yläpuolellasi ja tietävänsä jo kaiken.
Kun sitä ei ole itse kokenut, sitä ei voi ymmärtää. Mä ymmärrän kyllä sua, olet todennäköisesti melko androgyyni lesbo, muttet välttämättä. Sitä kokee, ettei sukupuoli tunnu miltään eikä vaikuta mihinkään. Nyt, elettyäni vuosia miehenä se tuntuu mustakin siltä. Jos en olis elänyt elämäni alkua väärässä kropassa, luulisin itsekin, ettei sukupuolella ole väliä ja voihan sitä nyt tehdä mitä vaan sukupuolesta riippumatta (niin kuin sukupuolessa olis kyse jostain ihmeen "tekemisestä").
Olisi muuten mielenkiintoista kuulla, miksi alapeukuttajat alapeukuttaa täysin asiallisia kirjoituksia.
Kun nyt nähtäisiin edes se, että yrittäisit selittää, mutta ei. Edelleen pelkkää "sinä olet vamraan androgyyni lesbo, olet 7-vuotiaan älykkyystasolla oleva idi**tti". Todella hedelmällinen keskustelu juu.
Sukuelimet ovat sinun housuissasi, se näkyy tosi harvoille. Ulkoiselta olemukseltasi voit olla ihan mitä tahansa. Seksuaaliset mieltymyksesi saavat olla mitä tahansa. Sosiaalisissa piireissä ja luonteeltasi voit olla mitä tahansa. Mihin siis tarvitaan sukupuolen korjausta ja miten se muuttaa elämisesi sellaiseksi, ettei tarvitse esittää jotain, mitä et ole? Millä osa-alueilla tämä näkyy arjessa?
Onko androgyyni lesbo haukkumasana, mielestäni ei. Hermostuit siitä, kun joku oletti täällä kirjoittelevan vain heteroita ja useimmat transmiesten ihmettelijät ovat androgyynejä lesboja, siksi otin asian esiin, mutta totesin myös, ettet välttämättä ole.
Kyseessä on valitettavasti asia, joka täytyy itse kokea, ja sen selittäminen on todella vaikeaa varsinkin minulle, joka en edes ole mikään fiksu. Jos olet lesbo, voit kuvitella miltä tuntuisi, jos vuodesta toiseen keskustelupalstoilla heteronaiset tivaisivat selitystä miten naiset muka ovat parempia sängyssä ja mikset halua miestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menee yli tämä touhu minustakin. Nyt on naiseudesta tullut sitten ilmeisesti joku negatiivinen ilmiö, jonka olemassaolo loukkaa transsukupuolisia.
Paljosta vetoa, että näitä ei haittaisi yhtään, jos siinä paketin kyljessä olisi nainen jolla on penis tai jotain muuta erikoista sukupuoleen liittyvää? Sehän olis vaan hyvä ja kiva asia, eikä loukkais ketään.
Miksi paketin kyljessä olisi henkilö, joka ei tarvitse kyseistä tuotetta? Älä nyt väitä, että ollaan sivulla 20 ja luulet vieläkin, että tässä on kyse transnaisista.
No sehän tässä onkin ideana, että logiikka puuttuu täysin. Jos paketin kyljessä ei saa olla symbolia, joka pätee ja on totuus ihan jokaisen käyttäjän kohdalla, yhtä loogista on laittaa pakkaukseen henkilö, joka sitä ei tarvitse.
ohis
Et siis näe mitenkään loogisena, että pakkauksesta poistetaan logo, josta osa käyttäjistä ei pidä ja lopuille on yhdentekevä ja loogista olisi muuttaa logo sellaiseksi, mitä kukaan ei halua.
No en kyllä näe tätä oikein loogisena, koska tuolla logiikallahan maailmassa ei voi tehdä yhtään mitään, kun aina on joku, joka ei siitä pidä. Joku ei pidä sinisestä väristä, joten kielletäänkö kaikista maailman pakkauksista sininen väri? Huomaatko, miksi tämä logiikka ei oikein toimi?
Ehkä puhutaan vähän eri tason asioista.
Osaatko perustella, miten puhutaan eri tason asioista? Miten sinä pystyt määrittämään, että sukupuolilogo saa olla ihmiselle ongelma, joka syöksee mielenterveysongelmiin, mutta esimerkiksi sininen väri ei saa tällainen olla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On hälyyttävää jos pikkutyttö kokee sekoavansa ilman penistä. Sellainen tarvitsee vahvasti kaikkea muuta kuin penistä. Psykoterapiasta voisi aloittaa.
Kävin 10 vuotta. Ei auttanut. Prosessi auttoi.
Ei sinua tietenkään mikään ole auttanut, koska elät transkuplassa, olet kokoajan ajatellut vain yhtä asiaa ja jumittunut siihen, kaikenlisäksi pyörinyt samanmielisten hörhöjen kanssa, joko netissä tai livenä.
Kukaan ei ole vaivautunut herättämään sinua harhoistasi, päinvastoin niitä on pönkitetty.Olisi kiva kuulla, miten ihminen alkaa noin paljon häpeämään itseään, että haluaa tuhota ruumiinsa ja tekeytyä toiseksi?
Kyseistä kuplaa ei ollut 80-luvulla. Miksi muuten transnaiset häpeävät miehuuttaan?
Onneksi ei.
Harmi, ettei, en olisi tuhlannut satoja tuhansia markkoja vuodeosastolla vaan olisin saanut apua enkä olisi masentunut ja tuhlannut vuosia syrjäytyneenä työttömänä.
Niinpä. Koko elämä pyörinyt kehovihan ympärillä niin että mitään muuta ei ole pystynyt tekemään eikä näkemään. Käyty mielisairaaloissa ja syöty lääkkeitä vuosikymmeniä, istuttu terapiassa miettimässä mikä minua vaivaa kun aina on paha olla eikä se mene ikinä pois. Työkyky meni lopullisesti kun sitä ikinä ei ollutkaan. Lopun ikää varmaan kantaa traumaa siitä, että syntyi kehovammaisena ilman omaa sukupuolta pakotettuna olemaan joku muu kuin on ja esiintymään jonain muuna kuin on.
Siis miten "esiintymään jonain muuna kuin on"? Kai sinä voit olla ihan mitä haluat, vaikka housuissa olisi mitä. Miksi pitää erityisesti esittää naista ja mitä se edes tarkoittaa?
Jos et ole nainen niin silloin esität naista. Transmies on mies aivoiltaan. Mennäkseni läpi yhteiskunnassa normaalina naisena minun pitäisi esittää naista. Jos ei esitä naista niin on jatkuvia konflikteja ympäristön kanssa. Naiset ja miehet on erillaisia, täysin. Joku poikatyttö ja transmies on täysin eri asioita. Niillä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Sen enempää en keskustelua aiheesta jaksa käydä. Olen jo sisäistänyt että naisten kanssa ei juuri mistään kannata keskustella kun ne ei pysty tajuamaan asioita, mikä tietysti helpottaa naisena oloa kummasti naisilla, miehille se on yhtä tuskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On hälyyttävää jos pikkutyttö kokee sekoavansa ilman penistä. Sellainen tarvitsee vahvasti kaikkea muuta kuin penistä. Psykoterapiasta voisi aloittaa.
Kävin 10 vuotta. Ei auttanut. Prosessi auttoi.
Ei sinua tietenkään mikään ole auttanut, koska elät transkuplassa, olet kokoajan ajatellut vain yhtä asiaa ja jumittunut siihen, kaikenlisäksi pyörinyt samanmielisten hörhöjen kanssa, joko netissä tai livenä.
Kukaan ei ole vaivautunut herättämään sinua harhoistasi, päinvastoin niitä on pönkitetty.Olisi kiva kuulla, miten ihminen alkaa noin paljon häpeämään itseään, että haluaa tuhota ruumiinsa ja tekeytyä toiseksi?
Kyseistä kuplaa ei ollut 80-luvulla. Miksi muuten transnaiset häpeävät miehuuttaan?
Onneksi ei.
Harmi, ettei, en olisi tuhlannut satoja tuhansia markkoja vuodeosastolla vaan olisin saanut apua enkä olisi masentunut ja tuhlannut vuosia syrjäytyneenä työttömänä.
Niinpä. Koko elämä pyörinyt kehovihan ympärillä niin että mitään muuta ei ole pystynyt tekemään eikä näkemään. Käyty mielisairaaloissa ja syöty lääkkeitä vuosikymmeniä, istuttu terapiassa miettimässä mikä minua vaivaa kun aina on paha olla eikä se mene ikinä pois. Työkyky meni lopullisesti kun sitä ikinä ei ollutkaan. Lopun ikää varmaan kantaa traumaa siitä, että syntyi kehovammaisena ilman omaa sukupuolta pakotettuna olemaan joku muu kuin on ja esiintymään jonain muuna kuin on.
Siis miten "esiintymään jonain muuna kuin on"? Kai sinä voit olla ihan mitä haluat, vaikka housuissa olisi mitä. Miksi pitää erityisesti esittää naista ja mitä se edes tarkoittaa?
Tuon selittäminen on kuin yrittäisi selittää lukion matematiikkaa 7-vuotiaalle. 7-vuotiaalla, joka kuvittelee olevansa yläpuolellasi ja tietävänsä jo kaiken.
Kun sitä ei ole itse kokenut, sitä ei voi ymmärtää. Mä ymmärrän kyllä sua, olet todennäköisesti melko androgyyni lesbo, muttet välttämättä. Sitä kokee, ettei sukupuoli tunnu miltään eikä vaikuta mihinkään. Nyt, elettyäni vuosia miehenä se tuntuu mustakin siltä. Jos en olis elänyt elämäni alkua väärässä kropassa, luulisin itsekin, ettei sukupuolella ole väliä ja voihan sitä nyt tehdä mitä vaan sukupuolesta riippumatta (niin kuin sukupuolessa olis kyse jostain ihmeen "tekemisestä").
Olisi muuten mielenkiintoista kuulla, miksi alapeukuttajat alapeukuttaa täysin asiallisia kirjoituksia.
Kun nyt nähtäisiin edes se, että yrittäisit selittää, mutta ei. Edelleen pelkkää "sinä olet vamraan androgyyni lesbo, olet 7-vuotiaan älykkyystasolla oleva idi**tti". Todella hedelmällinen keskustelu juu.
Sukuelimet ovat sinun housuissasi, se näkyy tosi harvoille. Ulkoiselta olemukseltasi voit olla ihan mitä tahansa. Seksuaaliset mieltymyksesi saavat olla mitä tahansa. Sosiaalisissa piireissä ja luonteeltasi voit olla mitä tahansa. Mihin siis tarvitaan sukupuolen korjausta ja miten se muuttaa elämisesi sellaiseksi, ettei tarvitse esittää jotain, mitä et ole? Millä osa-alueilla tämä näkyy arjessa?
Onko androgyyni lesbo haukkumasana, mielestäni ei. Hermostuit siitä, kun joku oletti täällä kirjoittelevan vain heteroita ja useimmat transmiesten ihmettelijät ovat androgyynejä lesboja, siksi otin asian esiin, mutta totesin myös, ettet välttämättä ole.
Kyseessä on valitettavasti asia, joka täytyy itse kokea, ja sen selittäminen on todella vaikeaa varsinkin minulle, joka en edes ole mikään fiksu. Jos olet lesbo, voit kuvitella miltä tuntuisi, jos vuodesta toiseen keskustelupalstoilla heteronaiset tivaisivat selitystä miten naiset muka ovat parempia sängyssä ja mikset halua miestä.
Kyllä se on haukkumista, jos sillä yrität selittää, miksi toinen osapuoli on tyhmä eikä voi koskaan ymmärtää. Ja ylipäätään se, että tekee toisesta osapuolesta oletuksia, jotka eivät asiaan liity oikein millään tavalla. Tässä on ihan yhdentekevää, kuka sinun kanssasi keskustelee. Ei keskustelijoiden (oletettu) tausta tee näistä argumenteista yhtään sen heikompia. Siksi on hölmöä käyttää näitä vasta-argumentteina, koska ne eivät todista väitteitäsi mitenkään oikeammiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On hälyyttävää jos pikkutyttö kokee sekoavansa ilman penistä. Sellainen tarvitsee vahvasti kaikkea muuta kuin penistä. Psykoterapiasta voisi aloittaa.
Kävin 10 vuotta. Ei auttanut. Prosessi auttoi.
Ei sinua tietenkään mikään ole auttanut, koska elät transkuplassa, olet kokoajan ajatellut vain yhtä asiaa ja jumittunut siihen, kaikenlisäksi pyörinyt samanmielisten hörhöjen kanssa, joko netissä tai livenä.
Kukaan ei ole vaivautunut herättämään sinua harhoistasi, päinvastoin niitä on pönkitetty.Olisi kiva kuulla, miten ihminen alkaa noin paljon häpeämään itseään, että haluaa tuhota ruumiinsa ja tekeytyä toiseksi?
Kyseistä kuplaa ei ollut 80-luvulla. Miksi muuten transnaiset häpeävät miehuuttaan?
Onneksi ei.
Harmi, ettei, en olisi tuhlannut satoja tuhansia markkoja vuodeosastolla vaan olisin saanut apua enkä olisi masentunut ja tuhlannut vuosia syrjäytyneenä työttömänä.
Niinpä. Koko elämä pyörinyt kehovihan ympärillä niin että mitään muuta ei ole pystynyt tekemään eikä näkemään. Käyty mielisairaaloissa ja syöty lääkkeitä vuosikymmeniä, istuttu terapiassa miettimässä mikä minua vaivaa kun aina on paha olla eikä se mene ikinä pois. Työkyky meni lopullisesti kun sitä ikinä ei ollutkaan. Lopun ikää varmaan kantaa traumaa siitä, että syntyi kehovammaisena ilman omaa sukupuolta pakotettuna olemaan joku muu kuin on ja esiintymään jonain muuna kuin on.
Siis miten "esiintymään jonain muuna kuin on"? Kai sinä voit olla ihan mitä haluat, vaikka housuissa olisi mitä. Miksi pitää erityisesti esittää naista ja mitä se edes tarkoittaa?
Tuon selittäminen on kuin yrittäisi selittää lukion matematiikkaa 7-vuotiaalle. 7-vuotiaalla, joka kuvittelee olevansa yläpuolellasi ja tietävänsä jo kaiken.
Kun sitä ei ole itse kokenut, sitä ei voi ymmärtää. Mä ymmärrän kyllä sua, olet todennäköisesti melko androgyyni lesbo, muttet välttämättä. Sitä kokee, ettei sukupuoli tunnu miltään eikä vaikuta mihinkään. Nyt, elettyäni vuosia miehenä se tuntuu mustakin siltä. Jos en olis elänyt elämäni alkua väärässä kropassa, luulisin itsekin, ettei sukupuolella ole väliä ja voihan sitä nyt tehdä mitä vaan sukupuolesta riippumatta (niin kuin sukupuolessa olis kyse jostain ihmeen "tekemisestä").
Olisi muuten mielenkiintoista kuulla, miksi alapeukuttajat alapeukuttaa täysin asiallisia kirjoituksia.
Kun nyt nähtäisiin edes se, että yrittäisit selittää, mutta ei. Edelleen pelkkää "sinä olet vamraan androgyyni lesbo, olet 7-vuotiaan älykkyystasolla oleva idi**tti". Todella hedelmällinen keskustelu juu.
Sukuelimet ovat sinun housuissasi, se näkyy tosi harvoille. Ulkoiselta olemukseltasi voit olla ihan mitä tahansa. Seksuaaliset mieltymyksesi saavat olla mitä tahansa. Sosiaalisissa piireissä ja luonteeltasi voit olla mitä tahansa. Mihin siis tarvitaan sukupuolen korjausta ja miten se muuttaa elämisesi sellaiseksi, ettei tarvitse esittää jotain, mitä et ole? Millä osa-alueilla tämä näkyy arjessa?
No jos olisin ollut sellainen, että minut oltaisiin tulkittu mieheksi ilman hormonihoitoja ja rintojen poistoa, ehkä en olisi tarvinnutkaan. Mutta olin aivan naisen näköinen ja kuuloinen. Toisaalta töissä olisi ollut vaikeaa, kun henkilötunnus viimeistään olisi outannut ja olisi pitänyt mennä naisten pukuhuoneeseen, vaikka olisikin vaihtanut johonkin kompromissi-neutraaliin nimeen.
Voitko vielä täsmentää, millä tavalla tämä tulkinta mieheksi tai naiseksi vaikutti elämääsi käytännössä? Eri pukuhuone ei nyt oikein kuulosta tarpeeksi hyvältä syyltä, samanlaisia kopperoitahan ne on eikä niistä tarvitse kenenkään olla toiselle sukupuolelle kateellinen. Jos sosiaalisesti käyttäydyt enemmän maskuliinisesti ja valitset vaatetuksessasi miesmäisemmän linjan, mitä väliä sillä on, jos kaikki kuitenkin näkevät, että olet nainen?
Jos ajatellaan, että sinulla on vaikka työkaveristasi tietynlainen vaikutelma. Hän on oikein mukava ja älykäs ihminen ja oletat, että hänellä on ollut elämässään hyvä perhe ja hän on menestynyt koulussa. Sitten sinulle paljastuukin, että todellisuudessa hän on kasvanut narkomaanivanhempien perheessä ja jäänyt monta kertaa luokalleen. Mitä sinun ja hänen välisessä suhteessa tapahtuu ja miten se vaikuttaa tämän henkilön elämään?
En ajattelisi mitään, toki yllättyisin, jos älykäs olisi jäänyt useita kertoja luokalle. Varmaan hänen pisteensä nousisivat silmissäni, jos saisin hänen eläneen epätavallisen rankan lapsuuden ja silti selvinneen.
Ei pukuhuoneella muuten olisi väliä, mutta se paljastaa muille sukupuolen. Kevyt läppä miestyökavereiden välillä vai bondaavat naistyökaverit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen, ja aina ollutkin nainen, eikä minusta koskaan tule muuta kuin nainen. Olen silti koko ikäni ollut hyvin maskuliininen. Lapsena minulla oli kavereinani vain poikia, minua ei kiinnostanut pätkän vertaa mekot, meikit tai korkkarit, vaadin äitiäni leikkaamaan itselleni poikatukan ja käytin uidessakin uimahousuja. Nyt aikuisena minulla on yhä lyhyet hiukset, kävin armeijan ja seurustelen naisen kanssa. Mutta silti olen nainen, koska minulla on xx-kromosomipari, enkä muuksi muutu, vaikka kuinka itseäni leikkelisin.
Olen kertonut tämän saman tarinan täällä ennenkin, jolloin sain kuulla huijaavani itseäni ja olevani oikeasti transmies. Eli nämä transsukupuolisten sun muiden liibalaabojen puolustajat, jotka nimenomaan kannattavat aatetta että "jOkAiNeN sAa OlLa MiTä HaLuAa", alkoivat väittää minulle, että en ole nainen?? Ristiriitaista, eikö totta?
Todennäköisesti olet ollut niin hyökkäävä, että tästä on päätelty sinun olevan itsensäkieltäjä. Kaltaisiasi lesboja on paljon, mutteivät transmiehet provosoi heitä, eivätkä he kirjoita näihin ketjuihin. Kieltämättä tuo asenteesi, että olet nainen, koska sinulla on xx-kromosomiparia, eikä leikkauksilla muutu on itsensäkieltäjille tunnusomainen. Mutta toki sinä saat olla maskuliininen nainen ja lesbo, jos sitä aidosti olet. Hoitoihin ei muutenkaan ketään pakoteta. Itsestäni ei valitettavasti olisi ollut lesboksi, koska en kiihotu nainen+nainen-seksistä, miesidentiteetillisenä seksuaalisuuteni on peniskeskeinen. Kromosomini eivät hoidoissa tietenkään muuttuneet, eikä sillä ole mitään väliä. Meillä on vaan yksi elämä ja päätin elää sen täysillä, omana itsenäni. Tietenkään minusta ei tullut "täydellistä" miestä, mutta eipä minusta olisi sellaista tullut ilman hoitojakaan. Elämä jakoi huonot kortit, mulla oli vaan huonoja vaihtoehtoja.
Tämä on sellainen asia, jota en pysty ymmärtämään, etkä sitä aiemmin suostunut yhtään avaamaan. Jos minä kiihottuisin ainoastaan tummaihoisten välisestä seksistä, tarkoittaako se, että minulla on oikeus vaatia itselleni leikkaus tai hoitoja, joilla ihonvärini vaihdetaan? Tai mitäs tehdään lyhytkasvuisille, jotka eivät kiihotu lyhytkasvuisten seksistä? Miksi kenelläkään pitäisi olla oikeus valita oma olomuotonsa sen perusteella, mikä sattuu kiihottamaan?
Ei kukaan pakota lyhytkasvuista harrastamaan seksiä lyhytkasvuisen kanssa, jos ei siitä kiihotu. Mutta olisi se nyt ollut aika outoa minulta julistautua lesboksi ja ottaa kumppanikseni lesbo, jos kahden naisen seksi ei minua kiihottanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On hälyyttävää jos pikkutyttö kokee sekoavansa ilman penistä. Sellainen tarvitsee vahvasti kaikkea muuta kuin penistä. Psykoterapiasta voisi aloittaa.
Kävin 10 vuotta. Ei auttanut. Prosessi auttoi.
Ei sinua tietenkään mikään ole auttanut, koska elät transkuplassa, olet kokoajan ajatellut vain yhtä asiaa ja jumittunut siihen, kaikenlisäksi pyörinyt samanmielisten hörhöjen kanssa, joko netissä tai livenä.
Kukaan ei ole vaivautunut herättämään sinua harhoistasi, päinvastoin niitä on pönkitetty.Olisi kiva kuulla, miten ihminen alkaa noin paljon häpeämään itseään, että haluaa tuhota ruumiinsa ja tekeytyä toiseksi?
Kyseistä kuplaa ei ollut 80-luvulla. Miksi muuten transnaiset häpeävät miehuuttaan?
Onneksi ei.
Harmi, ettei, en olisi tuhlannut satoja tuhansia markkoja vuodeosastolla vaan olisin saanut apua enkä olisi masentunut ja tuhlannut vuosia syrjäytyneenä työttömänä.
Niinpä. Koko elämä pyörinyt kehovihan ympärillä niin että mitään muuta ei ole pystynyt tekemään eikä näkemään. Käyty mielisairaaloissa ja syöty lääkkeitä vuosikymmeniä, istuttu terapiassa miettimässä mikä minua vaivaa kun aina on paha olla eikä se mene ikinä pois. Työkyky meni lopullisesti kun sitä ikinä ei ollutkaan. Lopun ikää varmaan kantaa traumaa siitä, että syntyi kehovammaisena ilman omaa sukupuolta pakotettuna olemaan joku muu kuin on ja esiintymään jonain muuna kuin on.
Siis miten "esiintymään jonain muuna kuin on"? Kai sinä voit olla ihan mitä haluat, vaikka housuissa olisi mitä. Miksi pitää erityisesti esittää naista ja mitä se edes tarkoittaa?
Jos et ole nainen niin silloin esität naista. Transmies on mies aivoiltaan. Mennäkseni läpi yhteiskunnassa normaalina naisena minun pitäisi esittää naista. Jos ei esitä naista niin on jatkuvia konflikteja ympäristön kanssa. Naiset ja miehet on erillaisia, täysin. Joku poikatyttö ja transmies on täysin eri asioita. Niillä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Sen enempää en keskustelua aiheesta jaksa käydä. Olen jo sisäistänyt että naisten kanssa ei juuri mistään kannata keskustella kun ne ei pysty tajuamaan asioita, mikä tietysti helpottaa naisena oloa kummasti naisilla, miehille se on yhtä tuskaa.
Miksi sinun pitää mennä läpi yhteiskunnassa normaalina naisena? Mitä velvollisuuksia siihen kuuluu?
Tuossa taas todella törkeästi haukut naisia tyhmiksi, etkä edes huomaa. Juuri tämä on sinussa se ongelma, eikä se, mitä housuissasi on. Olet päättänyt vihata naisia jostain syystä ja sen takia et pysty hyväksymään sitä ominaisuutta itsessäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On hälyyttävää jos pikkutyttö kokee sekoavansa ilman penistä. Sellainen tarvitsee vahvasti kaikkea muuta kuin penistä. Psykoterapiasta voisi aloittaa.
Kävin 10 vuotta. Ei auttanut. Prosessi auttoi.
Ei sinua tietenkään mikään ole auttanut, koska elät transkuplassa, olet kokoajan ajatellut vain yhtä asiaa ja jumittunut siihen, kaikenlisäksi pyörinyt samanmielisten hörhöjen kanssa, joko netissä tai livenä.
Kukaan ei ole vaivautunut herättämään sinua harhoistasi, päinvastoin niitä on pönkitetty.Olisi kiva kuulla, miten ihminen alkaa noin paljon häpeämään itseään, että haluaa tuhota ruumiinsa ja tekeytyä toiseksi?
Kyseistä kuplaa ei ollut 80-luvulla. Miksi muuten transnaiset häpeävät miehuuttaan?
Onneksi ei.
Harmi, ettei, en olisi tuhlannut satoja tuhansia markkoja vuodeosastolla vaan olisin saanut apua enkä olisi masentunut ja tuhlannut vuosia syrjäytyneenä työttömänä.
Niinpä. Koko elämä pyörinyt kehovihan ympärillä niin että mitään muuta ei ole pystynyt tekemään eikä näkemään. Käyty mielisairaaloissa ja syöty lääkkeitä vuosikymmeniä, istuttu terapiassa miettimässä mikä minua vaivaa kun aina on paha olla eikä se mene ikinä pois. Työkyky meni lopullisesti kun sitä ikinä ei ollutkaan. Lopun ikää varmaan kantaa traumaa siitä, että syntyi kehovammaisena ilman omaa sukupuolta pakotettuna olemaan joku muu kuin on ja esiintymään jonain muuna kuin on.
Siis miten "esiintymään jonain muuna kuin on"? Kai sinä voit olla ihan mitä haluat, vaikka housuissa olisi mitä. Miksi pitää erityisesti esittää naista ja mitä se edes tarkoittaa?
Tuon selittäminen on kuin yrittäisi selittää lukion matematiikkaa 7-vuotiaalle. 7-vuotiaalla, joka kuvittelee olevansa yläpuolellasi ja tietävänsä jo kaiken.
Kun sitä ei ole itse kokenut, sitä ei voi ymmärtää. Mä ymmärrän kyllä sua, olet todennäköisesti melko androgyyni lesbo, muttet välttämättä. Sitä kokee, ettei sukupuoli tunnu miltään eikä vaikuta mihinkään. Nyt, elettyäni vuosia miehenä se tuntuu mustakin siltä. Jos en olis elänyt elämäni alkua väärässä kropassa, luulisin itsekin, ettei sukupuolella ole väliä ja voihan sitä nyt tehdä mitä vaan sukupuolesta riippumatta (niin kuin sukupuolessa olis kyse jostain ihmeen "tekemisestä").
Olisi muuten mielenkiintoista kuulla, miksi alapeukuttajat alapeukuttaa täysin asiallisia kirjoituksia.
Kun nyt nähtäisiin edes se, että yrittäisit selittää, mutta ei. Edelleen pelkkää "sinä olet vamraan androgyyni lesbo, olet 7-vuotiaan älykkyystasolla oleva idi**tti". Todella hedelmällinen keskustelu juu.
Sukuelimet ovat sinun housuissasi, se näkyy tosi harvoille. Ulkoiselta olemukseltasi voit olla ihan mitä tahansa. Seksuaaliset mieltymyksesi saavat olla mitä tahansa. Sosiaalisissa piireissä ja luonteeltasi voit olla mitä tahansa. Mihin siis tarvitaan sukupuolen korjausta ja miten se muuttaa elämisesi sellaiseksi, ettei tarvitse esittää jotain, mitä et ole? Millä osa-alueilla tämä näkyy arjessa?
Onko androgyyni lesbo haukkumasana, mielestäni ei. Hermostuit siitä, kun joku oletti täällä kirjoittelevan vain heteroita ja useimmat transmiesten ihmettelijät ovat androgyynejä lesboja, siksi otin asian esiin, mutta totesin myös, ettet välttämättä ole.
Kyseessä on valitettavasti asia, joka täytyy itse kokea, ja sen selittäminen on todella vaikeaa varsinkin minulle, joka en edes ole mikään fiksu. Jos olet lesbo, voit kuvitella miltä tuntuisi, jos vuodesta toiseen keskustelupalstoilla heteronaiset tivaisivat selitystä miten naiset muka ovat parempia sängyssä ja mikset halua miestä.
Kyllä se on haukkumista, jos sillä yrität selittää, miksi toinen osapuoli on tyhmä eikä voi koskaan ymmärtää. Ja ylipäätään se, että tekee toisesta osapuolesta oletuksia, jotka eivät asiaan liity oikein millään tavalla. Tässä on ihan yhdentekevää, kuka sinun kanssasi keskustelee. Ei keskustelijoiden (oletettu) tausta tee näistä argumenteista yhtään sen heikompia. Siksi on hölmöä käyttää näitä vasta-argumentteina, koska ne eivät todista väitteitäsi mitenkään oikeammiksi.
Jos haluat ottaa haukkumisena asian, jota toinen ei haukuksi ollenkaan tarkoittanut, ok. Olen kuitenkin huomannut elämässäni, että tämä asia on ongelma juuri androgyyneille lesboille. Kaikkein parhaiten minua ymmärtävät ja tsemppaavat juurikin hyvin naiselliset naiset. Androgyynit taas ihmettelevät mistä on kyse, koska naiseushan on vaan kropassa. Ja lesbot usein luulevat, että transmiehet halusivat muuttua miehiksi, koska häpesivät lesbouttaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen, ja aina ollutkin nainen, eikä minusta koskaan tule muuta kuin nainen. Olen silti koko ikäni ollut hyvin maskuliininen. Lapsena minulla oli kavereinani vain poikia, minua ei kiinnostanut pätkän vertaa mekot, meikit tai korkkarit, vaadin äitiäni leikkaamaan itselleni poikatukan ja käytin uidessakin uimahousuja. Nyt aikuisena minulla on yhä lyhyet hiukset, kävin armeijan ja seurustelen naisen kanssa. Mutta silti olen nainen, koska minulla on xx-kromosomipari, enkä muuksi muutu, vaikka kuinka itseäni leikkelisin.
Olen kertonut tämän saman tarinan täällä ennenkin, jolloin sain kuulla huijaavani itseäni ja olevani oikeasti transmies. Eli nämä transsukupuolisten sun muiden liibalaabojen puolustajat, jotka nimenomaan kannattavat aatetta että "jOkAiNeN sAa OlLa MiTä HaLuAa", alkoivat väittää minulle, että en ole nainen?? Ristiriitaista, eikö totta?
Todennäköisesti olet ollut niin hyökkäävä, että tästä on päätelty sinun olevan itsensäkieltäjä. Kaltaisiasi lesboja on paljon, mutteivät transmiehet provosoi heitä, eivätkä he kirjoita näihin ketjuihin. Kieltämättä tuo asenteesi, että olet nainen, koska sinulla on xx-kromosomiparia, eikä leikkauksilla muutu on itsensäkieltäjille tunnusomainen. Mutta toki sinä saat olla maskuliininen nainen ja lesbo, jos sitä aidosti olet. Hoitoihin ei muutenkaan ketään pakoteta. Itsestäni ei valitettavasti olisi ollut lesboksi, koska en kiihotu nainen+nainen-seksistä, miesidentiteetillisenä seksuaalisuuteni on peniskeskeinen. Kromosomini eivät hoidoissa tietenkään muuttuneet, eikä sillä ole mitään väliä. Meillä on vaan yksi elämä ja päätin elää sen täysillä, omana itsenäni. Tietenkään minusta ei tullut "täydellistä" miestä, mutta eipä minusta olisi sellaista tullut ilman hoitojakaan. Elämä jakoi huonot kortit, mulla oli vaan huonoja vaihtoehtoja.
Tämä on sellainen asia, jota en pysty ymmärtämään, etkä sitä aiemmin suostunut yhtään avaamaan. Jos minä kiihottuisin ainoastaan tummaihoisten välisestä seksistä, tarkoittaako se, että minulla on oikeus vaatia itselleni leikkaus tai hoitoja, joilla ihonvärini vaihdetaan? Tai mitäs tehdään lyhytkasvuisille, jotka eivät kiihotu lyhytkasvuisten seksistä? Miksi kenelläkään pitäisi olla oikeus valita oma olomuotonsa sen perusteella, mikä sattuu kiihottamaan?
Ei kukaan pakota lyhytkasvuista harrastamaan seksiä lyhytkasvuisen kanssa, jos ei siitä kiihotu. Mutta olisi se nyt ollut aika outoa minulta julistautua lesboksi ja ottaa kumppanikseni lesbo, jos kahden naisen seksi ei minua kiihottanut.
No mikset sitten voinut harrastaa mies-naisseksiä miehen kanssa, jos lesboseksi ei kiinnosta? Ei sinua pakoteta mihinkään sen kummemmin kuin sitä lyhytkasvuistakaan. Mutta niillä korteilla pelataan, jotka on saatu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On hälyyttävää jos pikkutyttö kokee sekoavansa ilman penistä. Sellainen tarvitsee vahvasti kaikkea muuta kuin penistä. Psykoterapiasta voisi aloittaa.
Kävin 10 vuotta. Ei auttanut. Prosessi auttoi.
Ei sinua tietenkään mikään ole auttanut, koska elät transkuplassa, olet kokoajan ajatellut vain yhtä asiaa ja jumittunut siihen, kaikenlisäksi pyörinyt samanmielisten hörhöjen kanssa, joko netissä tai livenä.
Kukaan ei ole vaivautunut herättämään sinua harhoistasi, päinvastoin niitä on pönkitetty.Olisi kiva kuulla, miten ihminen alkaa noin paljon häpeämään itseään, että haluaa tuhota ruumiinsa ja tekeytyä toiseksi?
Kyseistä kuplaa ei ollut 80-luvulla. Miksi muuten transnaiset häpeävät miehuuttaan?
Onneksi ei.
Harmi, ettei, en olisi tuhlannut satoja tuhansia markkoja vuodeosastolla vaan olisin saanut apua enkä olisi masentunut ja tuhlannut vuosia syrjäytyneenä työttömänä.
Niinpä. Koko elämä pyörinyt kehovihan ympärillä niin että mitään muuta ei ole pystynyt tekemään eikä näkemään. Käyty mielisairaaloissa ja syöty lääkkeitä vuosikymmeniä, istuttu terapiassa miettimässä mikä minua vaivaa kun aina on paha olla eikä se mene ikinä pois. Työkyky meni lopullisesti kun sitä ikinä ei ollutkaan. Lopun ikää varmaan kantaa traumaa siitä, että syntyi kehovammaisena ilman omaa sukupuolta pakotettuna olemaan joku muu kuin on ja esiintymään jonain muuna kuin on.
Siis miten "esiintymään jonain muuna kuin on"? Kai sinä voit olla ihan mitä haluat, vaikka housuissa olisi mitä. Miksi pitää erityisesti esittää naista ja mitä se edes tarkoittaa?
Jos et ole nainen niin silloin esität naista. Transmies on mies aivoiltaan. Mennäkseni läpi yhteiskunnassa normaalina naisena minun pitäisi esittää naista. Jos ei esitä naista niin on jatkuvia konflikteja ympäristön kanssa. Naiset ja miehet on erillaisia, täysin. Joku poikatyttö ja transmies on täysin eri asioita. Niillä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Sen enempää en keskustelua aiheesta jaksa käydä. Olen jo sisäistänyt että naisten kanssa ei juuri mistään kannata keskustella kun ne ei pysty tajuamaan asioita, mikä tietysti helpottaa naisena oloa kummasti naisilla, miehille se on yhtä tuskaa.
Miksi sinun pitää mennä läpi yhteiskunnassa normaalina naisena? Mitä velvollisuuksia siihen kuuluu?
Tuossa taas todella törkeästi haukut naisia tyhmiksi, etkä edes huomaa. Juuri tämä on sinussa se ongelma, eikä se, mitä housuissasi on. Olet päättänyt vihata naisia jostain syystä ja sen takia et pysty hyväksymään sitä ominaisuutta itsessäsi.
Minä muuten, joka olen kirjoittanut useita viestejä tänään, en kirjoittanut tuota viestiä. Kiinnitin huomiota tuohon kohtaan ja pohdin jopa, kirjoititko itse sen saadaksesi transmiehet vaikuttamaan huonoilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen, ja aina ollutkin nainen, eikä minusta koskaan tule muuta kuin nainen. Olen silti koko ikäni ollut hyvin maskuliininen. Lapsena minulla oli kavereinani vain poikia, minua ei kiinnostanut pätkän vertaa mekot, meikit tai korkkarit, vaadin äitiäni leikkaamaan itselleni poikatukan ja käytin uidessakin uimahousuja. Nyt aikuisena minulla on yhä lyhyet hiukset, kävin armeijan ja seurustelen naisen kanssa. Mutta silti olen nainen, koska minulla on xx-kromosomipari, enkä muuksi muutu, vaikka kuinka itseäni leikkelisin.
Olen kertonut tämän saman tarinan täällä ennenkin, jolloin sain kuulla huijaavani itseäni ja olevani oikeasti transmies. Eli nämä transsukupuolisten sun muiden liibalaabojen puolustajat, jotka nimenomaan kannattavat aatetta että "jOkAiNeN sAa OlLa MiTä HaLuAa", alkoivat väittää minulle, että en ole nainen?? Ristiriitaista, eikö totta?
Todennäköisesti olet ollut niin hyökkäävä, että tästä on päätelty sinun olevan itsensäkieltäjä. Kaltaisiasi lesboja on paljon, mutteivät transmiehet provosoi heitä, eivätkä he kirjoita näihin ketjuihin. Kieltämättä tuo asenteesi, että olet nainen, koska sinulla on xx-kromosomiparia, eikä leikkauksilla muutu on itsensäkieltäjille tunnusomainen. Mutta toki sinä saat olla maskuliininen nainen ja lesbo, jos sitä aidosti olet. Hoitoihin ei muutenkaan ketään pakoteta. Itsestäni ei valitettavasti olisi ollut lesboksi, koska en kiihotu nainen+nainen-seksistä, miesidentiteetillisenä seksuaalisuuteni on peniskeskeinen. Kromosomini eivät hoidoissa tietenkään muuttuneet, eikä sillä ole mitään väliä. Meillä on vaan yksi elämä ja päätin elää sen täysillä, omana itsenäni. Tietenkään minusta ei tullut "täydellistä" miestä, mutta eipä minusta olisi sellaista tullut ilman hoitojakaan. Elämä jakoi huonot kortit, mulla oli vaan huonoja vaihtoehtoja.
Tämä on sellainen asia, jota en pysty ymmärtämään, etkä sitä aiemmin suostunut yhtään avaamaan. Jos minä kiihottuisin ainoastaan tummaihoisten välisestä seksistä, tarkoittaako se, että minulla on oikeus vaatia itselleni leikkaus tai hoitoja, joilla ihonvärini vaihdetaan? Tai mitäs tehdään lyhytkasvuisille, jotka eivät kiihotu lyhytkasvuisten seksistä? Miksi kenelläkään pitäisi olla oikeus valita oma olomuotonsa sen perusteella, mikä sattuu kiihottamaan?
Ei kukaan pakota lyhytkasvuista harrastamaan seksiä lyhytkasvuisen kanssa, jos ei siitä kiihotu. Mutta olisi se nyt ollut aika outoa minulta julistautua lesboksi ja ottaa kumppanikseni lesbo, jos kahden naisen seksi ei minua kiihottanut.
No mikset sitten voinut harrastaa mies-naisseksiä miehen kanssa, jos lesboseksi ei kiinnosta? Ei sinua pakoteta mihinkään sen kummemmin kuin sitä lyhytkasvuistakaan. Mutta niillä korteilla pelataan, jotka on saatu.
Koska rakastun vain naisiin.
Huonoilla korteilla pelaan, mutta onneksi kuitenkin synnyin maailmaan, jossa prosessi on mahdollinen edes aikuisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On hälyyttävää jos pikkutyttö kokee sekoavansa ilman penistä. Sellainen tarvitsee vahvasti kaikkea muuta kuin penistä. Psykoterapiasta voisi aloittaa.
Kävin 10 vuotta. Ei auttanut. Prosessi auttoi.
Ei sinua tietenkään mikään ole auttanut, koska elät transkuplassa, olet kokoajan ajatellut vain yhtä asiaa ja jumittunut siihen, kaikenlisäksi pyörinyt samanmielisten hörhöjen kanssa, joko netissä tai livenä.
Kukaan ei ole vaivautunut herättämään sinua harhoistasi, päinvastoin niitä on pönkitetty.Olisi kiva kuulla, miten ihminen alkaa noin paljon häpeämään itseään, että haluaa tuhota ruumiinsa ja tekeytyä toiseksi?
Kyseistä kuplaa ei ollut 80-luvulla. Miksi muuten transnaiset häpeävät miehuuttaan?
Onneksi ei.
Harmi, ettei, en olisi tuhlannut satoja tuhansia markkoja vuodeosastolla vaan olisin saanut apua enkä olisi masentunut ja tuhlannut vuosia syrjäytyneenä työttömänä.
Niinpä. Koko elämä pyörinyt kehovihan ympärillä niin että mitään muuta ei ole pystynyt tekemään eikä näkemään. Käyty mielisairaaloissa ja syöty lääkkeitä vuosikymmeniä, istuttu terapiassa miettimässä mikä minua vaivaa kun aina on paha olla eikä se mene ikinä pois. Työkyky meni lopullisesti kun sitä ikinä ei ollutkaan. Lopun ikää varmaan kantaa traumaa siitä, että syntyi kehovammaisena ilman omaa sukupuolta pakotettuna olemaan joku muu kuin on ja esiintymään jonain muuna kuin on.
Siis miten "esiintymään jonain muuna kuin on"? Kai sinä voit olla ihan mitä haluat, vaikka housuissa olisi mitä. Miksi pitää erityisesti esittää naista ja mitä se edes tarkoittaa?
Tuon selittäminen on kuin yrittäisi selittää lukion matematiikkaa 7-vuotiaalle. 7-vuotiaalla, joka kuvittelee olevansa yläpuolellasi ja tietävänsä jo kaiken.
Kun sitä ei ole itse kokenut, sitä ei voi ymmärtää. Mä ymmärrän kyllä sua, olet todennäköisesti melko androgyyni lesbo, muttet välttämättä. Sitä kokee, ettei sukupuoli tunnu miltään eikä vaikuta mihinkään. Nyt, elettyäni vuosia miehenä se tuntuu mustakin siltä. Jos en olis elänyt elämäni alkua väärässä kropassa, luulisin itsekin, ettei sukupuolella ole väliä ja voihan sitä nyt tehdä mitä vaan sukupuolesta riippumatta (niin kuin sukupuolessa olis kyse jostain ihmeen "tekemisestä").
Olisi muuten mielenkiintoista kuulla, miksi alapeukuttajat alapeukuttaa täysin asiallisia kirjoituksia.
Kun nyt nähtäisiin edes se, että yrittäisit selittää, mutta ei. Edelleen pelkkää "sinä olet vamraan androgyyni lesbo, olet 7-vuotiaan älykkyystasolla oleva idi**tti". Todella hedelmällinen keskustelu juu.
Sukuelimet ovat sinun housuissasi, se näkyy tosi harvoille. Ulkoiselta olemukseltasi voit olla ihan mitä tahansa. Seksuaaliset mieltymyksesi saavat olla mitä tahansa. Sosiaalisissa piireissä ja luonteeltasi voit olla mitä tahansa. Mihin siis tarvitaan sukupuolen korjausta ja miten se muuttaa elämisesi sellaiseksi, ettei tarvitse esittää jotain, mitä et ole? Millä osa-alueilla tämä näkyy arjessa?
No jos olisin ollut sellainen, että minut oltaisiin tulkittu mieheksi ilman hormonihoitoja ja rintojen poistoa, ehkä en olisi tarvinnutkaan. Mutta olin aivan naisen näköinen ja kuuloinen. Toisaalta töissä olisi ollut vaikeaa, kun henkilötunnus viimeistään olisi outannut ja olisi pitänyt mennä naisten pukuhuoneeseen, vaikka olisikin vaihtanut johonkin kompromissi-neutraaliin nimeen.
Voitko vielä täsmentää, millä tavalla tämä tulkinta mieheksi tai naiseksi vaikutti elämääsi käytännössä? Eri pukuhuone ei nyt oikein kuulosta tarpeeksi hyvältä syyltä, samanlaisia kopperoitahan ne on eikä niistä tarvitse kenenkään olla toiselle sukupuolelle kateellinen. Jos sosiaalisesti käyttäydyt enemmän maskuliinisesti ja valitset vaatetuksessasi miesmäisemmän linjan, mitä väliä sillä on, jos kaikki kuitenkin näkevät, että olet nainen?
Jos ajatellaan, että sinulla on vaikka työkaveristasi tietynlainen vaikutelma. Hän on oikein mukava ja älykäs ihminen ja oletat, että hänellä on ollut elämässään hyvä perhe ja hän on menestynyt koulussa. Sitten sinulle paljastuukin, että todellisuudessa hän on kasvanut narkomaanivanhempien perheessä ja jäänyt monta kertaa luokalleen. Mitä sinun ja hänen välisessä suhteessa tapahtuu ja miten se vaikuttaa tämän henkilön elämään?
En ajattelisi mitään, toki yllättyisin, jos älykäs olisi jäänyt useita kertoja luokalle. Varmaan hänen pisteensä nousisivat silmissäni, jos saisin hänen eläneen epätavallisen rankan lapsuuden ja silti selvinneen.
Ei pukuhuoneella muuten olisi väliä, mutta se paljastaa muille sukupuolen. Kevyt läppä miestyökavereiden välillä vai bondaavat naistyökaverit.
Niin, eli mitä pahaa tapahtuisi, jos kaikki tietäisivät alusta asti, että olet nainen, mutta tykkäät enemmän heittää läppää niiden miesten kanssa?
Ja taaskaan et huomaa, miten törkeästi itse olet lokeroimassa eri sukupuolia tiettyihin muotteihin. Tuo juuri on se ongelma, ei se, mitä housuissasi on tai missä kopissa vaihdat vaatteet. Etkä tätä tule näköjään koskaan ymmärtämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On hälyyttävää jos pikkutyttö kokee sekoavansa ilman penistä. Sellainen tarvitsee vahvasti kaikkea muuta kuin penistä. Psykoterapiasta voisi aloittaa.
Kävin 10 vuotta. Ei auttanut. Prosessi auttoi.
Ei sinua tietenkään mikään ole auttanut, koska elät transkuplassa, olet kokoajan ajatellut vain yhtä asiaa ja jumittunut siihen, kaikenlisäksi pyörinyt samanmielisten hörhöjen kanssa, joko netissä tai livenä.
Kukaan ei ole vaivautunut herättämään sinua harhoistasi, päinvastoin niitä on pönkitetty.Olisi kiva kuulla, miten ihminen alkaa noin paljon häpeämään itseään, että haluaa tuhota ruumiinsa ja tekeytyä toiseksi?
Kyseistä kuplaa ei ollut 80-luvulla. Miksi muuten transnaiset häpeävät miehuuttaan?
Onneksi ei.
Harmi, ettei, en olisi tuhlannut satoja tuhansia markkoja vuodeosastolla vaan olisin saanut apua enkä olisi masentunut ja tuhlannut vuosia syrjäytyneenä työttömänä.
Niinpä. Koko elämä pyörinyt kehovihan ympärillä niin että mitään muuta ei ole pystynyt tekemään eikä näkemään. Käyty mielisairaaloissa ja syöty lääkkeitä vuosikymmeniä, istuttu terapiassa miettimässä mikä minua vaivaa kun aina on paha olla eikä se mene ikinä pois. Työkyky meni lopullisesti kun sitä ikinä ei ollutkaan. Lopun ikää varmaan kantaa traumaa siitä, että syntyi kehovammaisena ilman omaa sukupuolta pakotettuna olemaan joku muu kuin on ja esiintymään jonain muuna kuin on.
Siis miten "esiintymään jonain muuna kuin on"? Kai sinä voit olla ihan mitä haluat, vaikka housuissa olisi mitä. Miksi pitää erityisesti esittää naista ja mitä se edes tarkoittaa?
Tuon selittäminen on kuin yrittäisi selittää lukion matematiikkaa 7-vuotiaalle. 7-vuotiaalla, joka kuvittelee olevansa yläpuolellasi ja tietävänsä jo kaiken.
Kun sitä ei ole itse kokenut, sitä ei voi ymmärtää. Mä ymmärrän kyllä sua, olet todennäköisesti melko androgyyni lesbo, muttet välttämättä. Sitä kokee, ettei sukupuoli tunnu miltään eikä vaikuta mihinkään. Nyt, elettyäni vuosia miehenä se tuntuu mustakin siltä. Jos en olis elänyt elämäni alkua väärässä kropassa, luulisin itsekin, ettei sukupuolella ole väliä ja voihan sitä nyt tehdä mitä vaan sukupuolesta riippumatta (niin kuin sukupuolessa olis kyse jostain ihmeen "tekemisestä").
Olisi muuten mielenkiintoista kuulla, miksi alapeukuttajat alapeukuttaa täysin asiallisia kirjoituksia.
Kun nyt nähtäisiin edes se, että yrittäisit selittää, mutta ei. Edelleen pelkkää "sinä olet vamraan androgyyni lesbo, olet 7-vuotiaan älykkyystasolla oleva idi**tti". Todella hedelmällinen keskustelu juu.
Sukuelimet ovat sinun housuissasi, se näkyy tosi harvoille. Ulkoiselta olemukseltasi voit olla ihan mitä tahansa. Seksuaaliset mieltymyksesi saavat olla mitä tahansa. Sosiaalisissa piireissä ja luonteeltasi voit olla mitä tahansa. Mihin siis tarvitaan sukupuolen korjausta ja miten se muuttaa elämisesi sellaiseksi, ettei tarvitse esittää jotain, mitä et ole? Millä osa-alueilla tämä näkyy arjessa?
Onko androgyyni lesbo haukkumasana, mielestäni ei. Hermostuit siitä, kun joku oletti täällä kirjoittelevan vain heteroita ja useimmat transmiesten ihmettelijät ovat androgyynejä lesboja, siksi otin asian esiin, mutta totesin myös, ettet välttämättä ole.
Kyseessä on valitettavasti asia, joka täytyy itse kokea, ja sen selittäminen on todella vaikeaa varsinkin minulle, joka en edes ole mikään fiksu. Jos olet lesbo, voit kuvitella miltä tuntuisi, jos vuodesta toiseen keskustelupalstoilla heteronaiset tivaisivat selitystä miten naiset muka ovat parempia sängyssä ja mikset halua miestä.
Kyllä se on haukkumista, jos sillä yrität selittää, miksi toinen osapuoli on tyhmä eikä voi koskaan ymmärtää. Ja ylipäätään se, että tekee toisesta osapuolesta oletuksia, jotka eivät asiaan liity oikein millään tavalla. Tässä on ihan yhdentekevää, kuka sinun kanssasi keskustelee. Ei keskustelijoiden (oletettu) tausta tee näistä argumenteista yhtään sen heikompia. Siksi on hölmöä käyttää näitä vasta-argumentteina, koska ne eivät todista väitteitäsi mitenkään oikeammiksi.
Jos haluat ottaa haukkumisena asian, jota toinen ei haukuksi ollenkaan tarkoittanut, ok. Olen kuitenkin huomannut elämässäni, että tämä asia on ongelma juuri androgyyneille lesboille. Kaikkein parhaiten minua ymmärtävät ja tsemppaavat juurikin hyvin naiselliset naiset. Androgyynit taas ihmettelevät mistä on kyse, koska naiseushan on vaan kropassa. Ja lesbot usein luulevat, että transmiehet halusivat muuttua miehiksi, koska häpesivät lesbouttaan.
Moneen kertaan olet tässä nyt selittänyt, miten tyhmiä androgyynit lesbot, heterot ja ylipäänsä kaikki naiset ovat. Mutta sitten aidosti hämmästelet, kun sinua ei ymmärretä ja sinua kohdellaan väärin ja huonosti. Ihan oikeasti, sinun naisvihasi paistaa kauas ja se on tosi iso ongelma, mutta silti koet itse olevasi uhri. Ei tuo ole normaali ajatustapa miehellekään, vaikka sinulla se jotenkin loksautti ajatukset kohdalleen.
Te kun olette niin tyytyväisiä elämäänne ja olette lesboja, te, jotka olette, voisitteko joskus pysähtyä miettimään miksi se ärsyttää ja provosoi niin paljon, se ajatus siitä, että joku käyttää hormoneita ja muuttuu miehen näköiseksi. Kateuttahan se ei ainakaan voi olla, tietenkään, mutta jokin siinä provosoi kirjoittamaan heistä jopa törkykommentteja (en tarkoita juuri tätä ketjua).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On hälyyttävää jos pikkutyttö kokee sekoavansa ilman penistä. Sellainen tarvitsee vahvasti kaikkea muuta kuin penistä. Psykoterapiasta voisi aloittaa.
Kävin 10 vuotta. Ei auttanut. Prosessi auttoi.
Ei sinua tietenkään mikään ole auttanut, koska elät transkuplassa, olet kokoajan ajatellut vain yhtä asiaa ja jumittunut siihen, kaikenlisäksi pyörinyt samanmielisten hörhöjen kanssa, joko netissä tai livenä.
Kukaan ei ole vaivautunut herättämään sinua harhoistasi, päinvastoin niitä on pönkitetty.Olisi kiva kuulla, miten ihminen alkaa noin paljon häpeämään itseään, että haluaa tuhota ruumiinsa ja tekeytyä toiseksi?
Kyseistä kuplaa ei ollut 80-luvulla. Miksi muuten transnaiset häpeävät miehuuttaan?
Onneksi ei.
Harmi, ettei, en olisi tuhlannut satoja tuhansia markkoja vuodeosastolla vaan olisin saanut apua enkä olisi masentunut ja tuhlannut vuosia syrjäytyneenä työttömänä.
Niinpä. Koko elämä pyörinyt kehovihan ympärillä niin että mitään muuta ei ole pystynyt tekemään eikä näkemään. Käyty mielisairaaloissa ja syöty lääkkeitä vuosikymmeniä, istuttu terapiassa miettimässä mikä minua vaivaa kun aina on paha olla eikä se mene ikinä pois. Työkyky meni lopullisesti kun sitä ikinä ei ollutkaan. Lopun ikää varmaan kantaa traumaa siitä, että syntyi kehovammaisena ilman omaa sukupuolta pakotettuna olemaan joku muu kuin on ja esiintymään jonain muuna kuin on.
Siis miten "esiintymään jonain muuna kuin on"? Kai sinä voit olla ihan mitä haluat, vaikka housuissa olisi mitä. Miksi pitää erityisesti esittää naista ja mitä se edes tarkoittaa?
Jos et ole nainen niin silloin esität naista. Transmies on mies aivoiltaan. Mennäkseni läpi yhteiskunnassa normaalina naisena minun pitäisi esittää naista. Jos ei esitä naista niin on jatkuvia konflikteja ympäristön kanssa. Naiset ja miehet on erillaisia, täysin. Joku poikatyttö ja transmies on täysin eri asioita. Niillä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Sen enempää en keskustelua aiheesta jaksa käydä. Olen jo sisäistänyt että naisten kanssa ei juuri mistään kannata keskustella kun ne ei pysty tajuamaan asioita, mikä tietysti helpottaa naisena oloa kummasti naisilla, miehille se on yhtä tuskaa.
Miksi sinun pitää mennä läpi yhteiskunnassa normaalina naisena? Mitä velvollisuuksia siihen kuuluu?
Tuossa taas todella törkeästi haukut naisia tyhmiksi, etkä edes huomaa. Juuri tämä on sinussa se ongelma, eikä se, mitä housuissasi on. Olet päättänyt vihata naisia jostain syystä ja sen takia et pysty hyväksymään sitä ominaisuutta itsessäsi.
Minä muuten, joka olen kirjoittanut useita viestejä tänään, en kirjoittanut tuota viestiä. Kiinnitin huomiota tuohon kohtaan ja pohdin jopa, kirjoititko itse sen saadaksesi transmiehet vaikuttamaan huonoilta.
Kai ymmärrät, että tässä keskustelussa on enemmän kuin kaksi-kolme keskustelijaa. En minäkään kaikkia näitä transhenkilöille osoitettuja kysymyksiä ole esittänyt.
No jos olisin ollut sellainen, että minut oltaisiin tulkittu mieheksi ilman hormonihoitoja ja rintojen poistoa, ehkä en olisi tarvinnutkaan. Mutta olin aivan naisen näköinen ja kuuloinen. Toisaalta töissä olisi ollut vaikeaa, kun henkilötunnus viimeistään olisi outannut ja olisi pitänyt mennä naisten pukuhuoneeseen, vaikka olisikin vaihtanut johonkin kompromissi-neutraaliin nimeen.