Elämänkokemus kasvattaa viisautta? (äänestys)

Järjen pitäisi lisääntyä elämänkokemuksen myötä, muttei se ikävä kyllä aina niin mene.

Moni elää "toopena" ikänsä, vaikka olisi kuinka monta vuosikymmentä takana ja ollut paljon aikaa opetella olemaan ihmisiksi.

Minusta viisautta lisää useat hyvät kokemukset elämässä yhdistettynä riittävään empatiakykyyn ja suhteellisuudentajuun. Itse tiedän tarkkaan mitä kaikkea paskaa elämässä voi tapahtua toisin kuin monet naiivit ihmiset, mutta en ole silti viisas vaan pelokas ja katkera ja kateellinen.

Suurin osa siis puhuu omasta kokemuksestaan. Ja puolet tyhmenee vanhetessaan, vai?

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa siis puhuu omasta kokemuksestaan. Ja puolet tyhmenee vanhetessaan, vai?

Kenen kokemuksesta katsoen pitäisi olla jotain mieltä, jollei omastaan?

Ehkä, jos elämänkokemus on monipuolista. Pelkästään se, että sinnittelee pitkään hengissä, ei tee kenestäkään viisasta. Suomikin on täynnä 50-luvulle (jälkeen)jääneitä vanhuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa siis puhuu omasta kokemuksestaan. Ja puolet tyhmenee vanhetessaan, vai?

Kenen kokemuksesta katsoen pitäisi olla jotain mieltä, jollei omastaan?

Ihanko tosissaan yli puolet mielestään töpeksii vanhemmiten enemmän kuin nuorena? Ja voi myös kokea esimerkiksi kanssaihmisten elämästä sivustakatsojana. Oikeastihan suurin osa näin tässä kyselyssä vertaa, koska naapuri tyhmenee.

Oma kokemus ei ole sama kuin minä olen.

Viisaus nimenomaan on kokemusperäistä tietämystä. Sitten päätit sotkea järjen mukaan joka on aivan eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa siis puhuu omasta kokemuksestaan. Ja puolet tyhmenee vanhetessaan, vai?

Kenen kokemuksesta katsoen pitäisi olla jotain mieltä, jollei omastaan?

Ihanko tosissaan yli puolet mielestään töpeksii vanhemmiten enemmän kuin nuorena? Ja voi myös kokea esimerkiksi kanssaihmisten elämästä sivustakatsojana. Oikeastihan suurin osa näin tässä kyselyssä vertaa, koska naapuri tyhmenee.

Sanoisin että töpeksin yhtä paljon kuin nuorena monissa asioissa. Minulle on myös sanottu, että "et ole perinteisellä tavalla viisas" (lause ei jatkunut).

Jyrkkä ehkä kirjoitti:

Ehkä, jos elämänkokemus on monipuolista. Pelkästään se, että sinnittelee pitkään hengissä, ei tee kenestäkään viisasta. Suomikin on täynnä 50-luvulle (jälkeen)jääneitä vanhuksia.

Sä sekotat nyt kaksi asiaa. Kysymys on siitä oletko viisaampi 40 vuotiaana kuin 2-kymppisenä. Tai 6-kymppisenä kuin 4-kymppisenä.

Mulla on kaksi hyvää esimerkkiä:

1. Isäni, joka ei koskaan ole kaikesta korkeakoulutuksestaan huolimatta osannut olla asiallinen ja nk. älykäs kuin työssään.

Lapsiaan hän kohtelee hyvin, kun sille päälle sattuu.

Äitiäni miten sattuu.

Äiini on onneksi päässyt jo nekstille levelille asian kanssa.

2. Työkaveri, joka voisi olla lapseni.

Hän oli 21-vuotias, kun tuli työparikseni.

Ei mitään "teinivänkäämistä" ole ollut näiden yli viiden vuoden aikana.

Hän on joskus  "pelottavan aikuinen", vaikka -tai ehkä juuri siksi- on hyvästä perheestä, jossa ei ole mitään päihdeongelmia, joita tuntuu olevan nykyään joka toisessa tai ainakin kolmannessa perheessä...

Vierailija kirjoitti:

Jyrkkä ehkä kirjoitti:

Ehkä, jos elämänkokemus on monipuolista. Pelkästään se, että sinnittelee pitkään hengissä, ei tee kenestäkään viisasta. Suomikin on täynnä 50-luvulle (jälkeen)jääneitä vanhuksia.

Sä sekotat nyt kaksi asiaa. Kysymys on siitä oletko viisaampi 40 vuotiaana kuin 2-kymppisenä. Tai 6-kymppisenä kuin 4-kymppisenä.

Siis yksilönä.

Vierailija kirjoitti:

Jyrkkä ehkä kirjoitti:

Ehkä, jos elämänkokemus on monipuolista. Pelkästään se, että sinnittelee pitkään hengissä, ei tee kenestäkään viisasta. Suomikin on täynnä 50-luvulle (jälkeen)jääneitä vanhuksia.

Sä sekotat nyt kaksi asiaa. Kysymys on siitä oletko viisaampi 40 vuotiaana kuin 2-kymppisenä. Tai 6-kymppisenä kuin 4-kymppisenä.

40-vuotiaana voi olla viisaampi kuin 20-vuotiaana. Toisaalta ihminen voi olla tyhmempi 60-vuotiaana kuin 40-vuotiaana. Viisaus ei mielestäni siis pääosin ole ikäkysymys vaan elämäntapa ja -asennekysymys.

Jos ihminen ei halua oppia uutta elämänsä läpi, hän jää jankkaamaan sitä, minkä koki oikeaksi esimerkiksi 22-, 36-, 58-, 67- tai 89-vuotiaana.

-

Jos ihminen ei halua uudistaa juurtuneita näkemyksiään ja ajatuksiaan, ja todeta, että olisikohan aika siirtyä eteen päin, vaikkei haluaisi, eletty elämä ei auta mitään.

Jumittuminen vanhaan ja totuttuun haittaa kokemusta.

-

Muistisairaat ihmiset ovat tietysti tämän arvosteluni ulkopuolella.

Jyrkkä ehkä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jyrkkä ehkä kirjoitti:

Ehkä, jos elämänkokemus on monipuolista. Pelkästään se, että sinnittelee pitkään hengissä, ei tee kenestäkään viisasta. Suomikin on täynnä 50-luvulle (jälkeen)jääneitä vanhuksia.

Sä sekotat nyt kaksi asiaa. Kysymys on siitä oletko viisaampi 40 vuotiaana kuin 2-kymppisenä. Tai 6-kymppisenä kuin 4-kymppisenä.

40-vuotiaana voi olla viisaampi kuin 20-vuotiaana. Toisaalta ihminen voi olla tyhmempi 60-vuotiaana kuin 40-vuotiaana. Viisaus ei mielestäni siis pääosin ole ikäkysymys vaan elämäntapa ja -asennekysymys.

Tottakai voi esim. jonkun sairauden kohdatessa, mutta kysyjä kai etsi keskimääräistä vastausta. Suurin osa ihmisistä kylläkin oppii koko ikänsä.

Ja suurin osa vertaa omassa vastauksessaan kahta yksilöä, kun pitäisi verrata yhtä yksilöä eri ikäisinä.

Ei, pitää lähtökohtaisesti olla jonkin verran viisautta että voi ottaa opikseen kokemastaan. Varsinkaan kärsimys itsessään ei jalosta.

Isoäitini sanoi aina, että

"Mieti kuinka paljon opit joka päivä jotain uutta, kun pidät silmät ja mielesi auki!

Minäkin opin joka päivä jotain uutta."

Tähän oppimiseeni ei ole vaikuttanut mitkään koulutusammattilaisten "elämänikäinen oppiminen" -teesit ja fraasit, vaan vain isoäitini kehoitus eräänä aamuna yli 40 vuotta sitten.

Vierailija kirjoitti:

Jyrkkä ehkä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jyrkkä ehkä kirjoitti:

Ehkä, jos elämänkokemus on monipuolista. Pelkästään se, että sinnittelee pitkään hengissä, ei tee kenestäkään viisasta. Suomikin on täynnä 50-luvulle (jälkeen)jääneitä vanhuksia.

Sä sekotat nyt kaksi asiaa. Kysymys on siitä oletko viisaampi 40 vuotiaana kuin 2-kymppisenä. Tai 6-kymppisenä kuin 4-kymppisenä.

40-vuotiaana voi olla viisaampi kuin 20-vuotiaana. Toisaalta ihminen voi olla tyhmempi 60-vuotiaana kuin 40-vuotiaana. Viisaus ei mielestäni siis pääosin ole ikäkysymys vaan elämäntapa ja -asennekysymys.

Tottakai voi esim. jonkun sairauden kohdatessa, mutta kysyjä kai etsi keskimääräistä vastausta. Suurin osa ihmisistä kylläkin oppii koko ikänsä.

Ja suurin osa vertaa omassa vastauksessaan kahta yksilöä, kun pitäisi verrata yhtä yksilöä eri ikäisinä.

Minä vertasin yhtä yksilöä. Monilla elämänkokemus ja tieto lisääntyy iän myötä, mutta toisaalta jäykkenevät asenteet vievät niistä saadun hyödyn pakkaselle.