Lue keskustelun säännöt.
Äkkiä! Antakaa joku tekosyy, miksen pääse työpaikan hyvinvointipäivään keskelle korpea majoittumaan yhteismökkiin!
22.10.2019 |
Työnantaja sai loistoidean: tehdään yksi työpäivä sisään, jotta saadaan pidempi joululoma. Tehdään työpäivä jossain korvessa, samalla muka yhteishenki paranee ja tulee lisää työhyvinvointia.
En missään nimessä halua lähteä, tulen mieluummin vaikka silloin joululomalla töihin! Miettikää nyt: yhteen mökkiin 20 henkeä, viiteen makuuhuoneeseen ängettynä. En ole enää teini, enkä todellakaan halua nukkua jossain yhteismajoituksessa työkavereiden kanssa. En ole vapaa-ajalla työkavereiden kanssa koskaan, enkä halua tätä aloittaakaan.
Työnantajalla on toki määräysvalta "pakottaa" töihin, muttei lauantaina. Tämä oli kuitenkin monen mielestä niin mahtava idea, että se toteutetaan. Ja samalla saadaan se yksi vapaapäivä lisää jouluun.
Antakaa nyt äkkiä joku vedenpitävä syy, etten voi lähteä! Kuulostaa loppuiän traumoilta tuollainen mökkeily :(
Kommentit (295)
Olen ollut samassa yrityksessä nyt 3 vuotta. Joka vuosi on kinuttu mukaan pikkujouluihin. Joka vuosi vastaan vaan, että "on muuta menoa", "en pääse osallistumaan" tai "en jaksa osallistua".
Mulla ainakin on vapaa-aika, minkä vietän miten itse haluan. Jos joku loukkaantuu siitä, etten osallistu, niin sitten saa loukkaantua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lopettakaa nämä ekstrovertti ja introverttivertailut. Lukekaapa ihan tutkimustietoa siitä, kuinka moni % suomalaisista on aidosti kumpaakaan, tuosta työporukasta ei välttämättä kukaan. Nykyisin kun toisen seura ei vain huvita, on helppoa sanoa olevansa introvertti. Töissä nyt ei yleensäkään saa tehdä mitä huvittaa, vaan sitä mistä maksetaan. Oikea introvertti todennäköisesti istuu kotona pelaamassa tai tekee etätyötä.
Sinä et taida tietää intro-/ekstroverttiydestä mitään. Ei introvertti ole mikään ujo outolintu, joka istuu yksin loukossaan etätöitä tekemässä - päinvastoin, hän saattaa tulla hyvin toimeen työkavereidensa kanssa, viihtyä töissä ja olla pidetty työkaverina, mutta hän tarvitsee enemmäin omaa aikaa itselleen kuin ekstrovertti. Siksi tuollaiset ympärivuorokautiset yhteisöllisyyden rakentamishipot ovat introvertille stressin paikka ja kauhistus.
Vierailija kirjoitti:
Tosi kurjaa, että työhyvinvoinnin varjolla järkätään tilaisuuksia, jotka aiheuttaa ahdistusta pahimmillaan kuukausia. Ennen tapahtumaa ja sitten sen jälkeen seuraavaa vastaavaa pelätessä.
Joku aiemmin sanoikin jo, että älä selittele tai keksi mitään tekosyitä. Toteat vain, että et voi osallistua. Piste. Tai jos saat järjestymään, mene päiväksi ja lähde illalla pois omalla kyydillä. Sun ei ole pakko avata syitä sen tarkemmin. (Esimiehelle voit tarvittaessa sanoa perhesyyt tai muut henkilökohtaiset syyt.)
Aikuisena ei ole tilivelvollinen kenellekään muulle paitsi itselle.
Todellista työhyvinvointia. 😆 Pakotetaan ihmiset reissuun ja jos ei osallistu niin joutuu silmätikuksi. Oikeastaan aika sairasta, että voidaan käyttää jopa kiusaamiseen tommosta ilmapiiriä kannustavaa tapahtumaa.
Ehkä pitäis keksiä muita keinoja siihen työhyvinvoinnin hoitamiseen. Esim saisi vaikuttaa työpaikan sisustukseen tms
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopettakaa nämä ekstrovertti ja introverttivertailut. Lukekaapa ihan tutkimustietoa siitä, kuinka moni % suomalaisista on aidosti kumpaakaan, tuosta työporukasta ei välttämättä kukaan. Nykyisin kun toisen seura ei vain huvita, on helppoa sanoa olevansa introvertti. Töissä nyt ei yleensäkään saa tehdä mitä huvittaa, vaan sitä mistä maksetaan. Oikea introvertti todennäköisesti istuu kotona pelaamassa tai tekee etätyötä.
Sinä et taida tietää intro-/ekstroverttiydestä mitään. Ei introvertti ole mikään ujo outolintu, joka istuu yksin loukossaan etätöitä tekemässä - päinvastoin, hän saattaa tulla hyvin toimeen työkavereidensa kanssa, viihtyä töissä ja olla pidetty työkaverina, mutta hän tarvitsee enemmäin omaa aikaa itselleen kuin ekstrovertti. Siksi tuollaiset ympärivuorokautiset yhteisöllisyyden rakentamishipot ovat introvertille stressin paikka ja kauhistus.
Jep introvertin määritelmä ei ole ujo tai epäsosiaalinen.
Mä olen introvertti tai lähempänä ambiverttiä ja olen puhelias. Muut samaan aikaan testejä tehneet extrovertit (osa vähemmän puheliaita kuin minä) luulivat minua extrovertiksi.
En ole. Tykkään puhua ja puhun helposti tuntemattomien kanssa mutta siis väsyn sosiaalisesta kanssakäymisestä helposti ja tarvitsen omaa aikaa paljon. Mun voimat (ihan fyysisestikin) ei vaan lataudu ellen pääse olemaan yksin. En voi sietää esim ryhmäliikuntatunteja, ryhmämatkoja (tykkään kyllä kaksin/ryhmätyöskentelystä JOSKUS) tai esiintymistä. Jännitän ihan hirveästi kaikkea ja mulla on herkkä hermosto, vaikka se ei aina näy ulospäin). Haluankin suunnitella/tietää asiat etukäteen, jotta voin varautua.
Ymmärrän ap:ta täysin!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen sanonut ihan suoraan, että en osallistu työajan ulkopuolisiin aktiviteetteihin, koska ei huvita ja koska olen epäsosiaalinen ihminen joka vietän mieluummin vapaa-aikani yksin kotona. Olen sen verran kovan asiantuntijan maineessa ja teen sen verran hyvää laskutusta työnantajalleni, että eivät ne minua pienen änkyröinnin takia poiskaan laita.
No enpä ole kuullut että kukaan olisi koskaan potkuja saanut jos ei vapaa-ajallaan halua osallistua johonkin yön yli kestävään mökkikokousteluun vaikka ei olisikaan mikään "kova asiantuntija". Ei yksinkertaisesti ole pakko, vaikka olisit ihan normi-Lissu.
Meillä on töissä joka talvi pakollinen ”virkistysviikonloppu” eräässä pohjoisen laskettelukeskuksessa torstaista sunnuntaihin. Mitään ylimääräistä palkkaa ei makseta, vaikka joutuu olemaan työajan jälkeen ja viikonloppuna siellä missä työnantaja käskee.
Viime vuonna en pystynyt osallistumaan, koska en saanut hoitajaa lemmikeilleni, joten sain kirjallisen varoituksen. En siis minäkään saanut potkuja, mutta kyllä varoituskin on aika ikävä juttu. Lisäksi sain kuulla vielä kuukausien ajan jälkeen päin olevani melkoinen ilonpilaaja.
Paskapuhetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet niin että olet muka innolla lähdössä em reissulle, suunnittelet ym ja hekumoit miten mukavaa on viettää aika isommalla porukalla ja nukkua yhteismajoituksessa että ihan tulee kuulkaa muinaiset rippileiriajat mieleen.. Sitten soitat vaan päivää paria ennen lähtöä
- mikäli teillä saa olla omalla ilmotuksella pois- flunssan iskeneen ja niiskutat ja köhit puhelimessa. Helppoa kun heinänteko! Olen joskus joutunut käyttämään em kikkaa ja paha se on mennä vastapuolen väittämään että sairaana pitäisi lähteä mökkilomalle.
Oletko 14 vee vai miksi et vaan sanoisi että ei kiitos, en jää yöksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla lapsia ja mies? Jos sun miehellä vaikka on joku aikoja sitten varattu reissu ilman peruutusmahdollisuuksia, eikä teillä ole mahdollisuutta saada lapsia mihinkään hoitoon? Eli sinun olisi jäätävä lasten kanssa kotiin.
Tai sitten vaan lähtee työpäivän jälkeen kotiin. Oikeasti, eikö naiset kykene ajatteluun vai miksi tästäkin on saatu joku ongelma?
No ehkä se ap ei halua ajella sinne mökille lainkaan?
Työelämässä ei kaikki aina mene niin kuin ap haluaa, vaikka kuinka uniikki perhonen olisikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa-a, millainen firma? Ettet löydä itseäsi yt-listan kärjestä, kun se aika koittaa, jos kieltäydyt ja muut ovat luomassa me-henkeä... Kannattaa kehitellä vedenpitävä syy. En kyllä itse lähtis.
Kyllä näissä tyky-mökki-jutuissa pitäisi olla vaihtoehtona olla se päivä normaalisti töissä, kun muut mökkeilee tai tehdä etätöitä silloin kotona. Tai sitten pidät lomapäivän silloin. En usko, että on laillista työnantajan puolelta pakottaa/painostaa näihin yönyli tilaisuuksiin. On niin mennyttä maailmaa nämä pakkopulla-tilaisuudet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a, millainen firma? Ettet löydä itseäsi yt-listan kärjestä, kun se aika koittaa, jos kieltäydyt ja muut ovat luomassa me-henkeä... Kannattaa kehitellä vedenpitävä syy. En kyllä itse lähtis.
Siis sinne mökkiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopettakaa nämä ekstrovertti ja introverttivertailut. Lukekaapa ihan tutkimustietoa siitä, kuinka moni % suomalaisista on aidosti kumpaakaan, tuosta työporukasta ei välttämättä kukaan. Nykyisin kun toisen seura ei vain huvita, on helppoa sanoa olevansa introvertti. Töissä nyt ei yleensäkään saa tehdä mitä huvittaa, vaan sitä mistä maksetaan. Oikea introvertti todennäköisesti istuu kotona pelaamassa tai tekee etätyötä.
Sinä et taida tietää intro-/ekstroverttiydestä mitään. Ei introvertti ole mikään ujo outolintu, joka istuu yksin loukossaan etätöitä tekemässä - päinvastoin, hän saattaa tulla hyvin toimeen työkavereidensa kanssa, viihtyä töissä ja olla pidetty työkaverina, mutta hän tarvitsee enemmäin omaa aikaa itselleen kuin ekstrovertti. Siksi tuollaiset ympärivuorokautiset yhteisöllisyyden rakentamishipot ovat introvertille stressin paikka ja kauhistus.
Jep introvertin määritelmä ei ole ujo tai epäsosiaalinen.
Mä olen introvertti tai lähempänä ambiverttiä ja olen puhelias. Muut samaan aikaan testejä tehneet extrovertit (osa vähemmän puheliaita kuin minä) luulivat minua extrovertiksi.
En ole. Tykkään puhua ja puhun helposti tuntemattomien kanssa mutta siis väsyn sosiaalisesta kanssakäymisestä helposti ja tarvitsen omaa aikaa paljon. Mun voimat (ihan fyysisestikin) ei vaan lataudu ellen pääse olemaan yksin. En voi sietää esim ryhmäliikuntatunteja, ryhmämatkoja (tykkään kyllä kaksin/ryhmätyöskentelystä JOSKUS) tai esiintymistä. Jännitän ihan hirveästi kaikkea ja mulla on herkkä hermosto, vaikka se ei aina näy ulospäin). Haluankin suunnitella/tietää asiat etukäteen, jotta voin varautua.
Ymmärrän ap:ta täysin!!
Olen introvertti. Lähdin 26-vuotiaana erittäin pitkäaikaisen ystäväni kanssa 3 viikon ulkomaan matkalle. Olimme yhdessä 24/7 ja nukuimme tietysti samassa huoneessa.
Sain hermoromahduksen 2 viikon jälkeen, koska en missään vaiheessa päässyt lataamaan akkujani. En vielä tuolloin tiennyt olevani introvertti ja olinkin kauhuissani, että mitä minulle tapahtuu. Lakkasin syömästä, juomasta, puhumasta, hymyilemästä ja joko istuin lamaantuneena tuijottamassa eteeni tai itkin lohduttomasti. Purskahtelin itkuun kahviloissa ja kaduilla. Raahauduin paikasta toiseen kuin zombi. Ekstoverttiystävänikään ei ymmärtänyt mistä on kyse.
Asun luonnollisesti yksin. Siskoni seuraa jaksan 1kk putkeen niin, että ollaan yhdessä 24/7.
En aio muuttaa kenenkään kanssa saman katon alle. Mielenterveys ja fyysinen terveys kärsivät liikaa.
N37
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen absolutisti. Päätöksen taustalla vaikuttaa voimakkaasti alkoholisoitunut suku ja tuttavapiiri. Lupasin jo ennen 18 vuotta, että yksikään lapsi ei joudu katsomaan minua kännissä. Koska itse lapsena pidin sitä todella pelottavana ja ahdistavana, ja perheessäni alkoholin liikakäyttö aiheutti mittavia riitoja ja ahdistusta, kun vanhimpana lapsena kannoin huolta nuoremmista.
Nyt aikuisena minua ei haittaa alkoholin kohtuukäyttö. Sen sijaan humalahakuinen juominen herättää minussa suorastaan fyysisen inhoreaktion. En voi sietää änkyräkännisiä ihmisiä, erityisesti limaiset flirttailevat kännikalat ja muita tönivät kovaääniset humalaiset ovat heikkouteni. Paitsi tunnen ahdistusta, niin kärsivällisyyteni on todella matala umpihumalaisten kanssa.
Eli tällaiset hauskat pikkujouluryyppäjäiset ovat jotain minkä jätän systemaattisesti väliin. En halua perustella juomattomuuttani, tai fantasioida koko iltaa känniääliöiden pahoinpitelemisestä. Kai sitten olen tylsä introvertti jolla ei ole omaa elämää, ainakin suurkuluttajien mielestä.
Vierailija kirjoitti:
Meidän työpaikalla oli vuosittain viikonloppuna järjestettävät kuntoilupäivät (oikeasti otettiin kuntopiirissä tulokset ylös ja katsottiin vuoden päästä miten oli tulos parantunut) ja nippanappa hautajaiset kelpasi syyksi että sai jäädä pois. :D
Mites jonkun lähiomaisen syntymäpäivät tai muut juhlat?
Eräässä työpaikassa joku sai kuningasidean et lähdetään pelaamaan jalkapalloa osasto vs osasto.
Eihän siitä tullut mitään, koska tuona päivänä sairaslomaprosentti oli varmaan 95% ja niistäkin suurin osa teki saikulla läppäril töitä himas...
ei tullut enää vastaavanlaista tykypäivää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopettakaa nämä ekstrovertti ja introverttivertailut. Lukekaapa ihan tutkimustietoa siitä, kuinka moni % suomalaisista on aidosti kumpaakaan, tuosta työporukasta ei välttämättä kukaan. Nykyisin kun toisen seura ei vain huvita, on helppoa sanoa olevansa introvertti. Töissä nyt ei yleensäkään saa tehdä mitä huvittaa, vaan sitä mistä maksetaan. Oikea introvertti todennäköisesti istuu kotona pelaamassa tai tekee etätyötä.
Sinä et taida tietää intro-/ekstroverttiydestä mitään. Ei introvertti ole mikään ujo outolintu, joka istuu yksin loukossaan etätöitä tekemässä - päinvastoin, hän saattaa tulla hyvin toimeen työkavereidensa kanssa, viihtyä töissä ja olla pidetty työkaverina, mutta hän tarvitsee enemmäin omaa aikaa itselleen kuin ekstrovertti. Siksi tuollaiset ympärivuorokautiset yhteisöllisyyden rakentamishipot ovat introvertille stressin paikka ja kauhistus.
Jep introvertin määritelmä ei ole ujo tai epäsosiaalinen.
Mä olen introvertti tai lähempänä ambiverttiä ja olen puhelias. Muut samaan aikaan testejä tehneet extrovertit (osa vähemmän puheliaita kuin minä) luulivat minua extrovertiksi.
En ole. Tykkään puhua ja puhun helposti tuntemattomien kanssa mutta siis väsyn sosiaalisesta kanssakäymisestä helposti ja tarvitsen omaa aikaa paljon. Mun voimat (ihan fyysisestikin) ei vaan lataudu ellen pääse olemaan yksin. En voi sietää esim ryhmäliikuntatunteja, ryhmämatkoja (tykkään kyllä kaksin/ryhmätyöskentelystä JOSKUS) tai esiintymistä. Jännitän ihan hirveästi kaikkea ja mulla on herkkä hermosto, vaikka se ei aina näy ulospäin). Haluankin suunnitella/tietää asiat etukäteen, jotta voin varautua.
Ymmärrän ap:ta täysin!!
Olen introvertti. Lähdin 26-vuotiaana erittäin pitkäaikaisen ystäväni kanssa 3 viikon ulkomaan matkalle. Olimme yhdessä 24/7 ja nukuimme tietysti samassa huoneessa.
Sain hermoromahduksen 2 viikon jälkeen, koska en missään vaiheessa päässyt lataamaan akkujani. En vielä tuolloin tiennyt olevani introvertti ja olinkin kauhuissani, että mitä minulle tapahtuu. Lakkasin syömästä, juomasta, puhumasta, hymyilemästä ja joko istuin lamaantuneena tuijottamassa eteeni tai itkin lohduttomasti. Purskahtelin itkuun kahviloissa ja kaduilla. Raahauduin paikasta toiseen kuin zombi. Ekstoverttiystävänikään ei ymmärtänyt mistä on kyse.
Asun luonnollisesti yksin. Siskoni seuraa jaksan 1kk putkeen niin, että ollaan yhdessä 24/7.
En aio muuttaa kenenkään kanssa saman katon alle. Mielenterveys ja fyysinen terveys kärsivät liikaa.
N37
Toi olis rankkaa useimmille extroverteillekin.
Normaali ihminen tarvitsee myös omaa aikaa edes joskus, vain sylivauvat pystyy elämään symbioosissa äitinsä kanssa. Kaikki muut tarvitsee aikaa jolloin toinen ihminen ei täytä ajatusvirtaa ja pattereita.
Mä sanon nykyisin ystävilleni kun tulevat kylään useaksi päiväksi ett sopiiko jos pidetään puolen tunnin tauko/yksinoloa, jolloin otan nokoset. On sopinut erinomaisesti heillekin (useimmat introvertteja itsekin). Extrovertit voi soittaa sillä aikaa puhelun.
Ollaan saatu paremmin yhteisestä ajasta irti.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vaikea tinnitus, joten en voi nukkua hiljaisuudessa. Nukun niin, että huoneessa on kaksi tuuletinta täysillä. Lisäksi laitan kaiuttimista äänikirjan melko kovalle soimaan koko yöksi. Niin saan jotenkuten unta, edellyttäen että huoneessa ei kukaan muu liiku tai ääntele (koska kyllä, herään yksittäisiin ääniin, vain tasainen kohina/lukeminen auttaa nukahtamaan ja pysymään unessa).
Eli vapaaehtoisia - kuka haluaa nukkua mun vieressä firman virkistyspäivänä?!
Mä voin, koska mulla on sama vika :D
Tilaa noroa mustasta pörssistä.
Omalla työpaikallani on vuosittain just tämäntyyppiset "kauden päättäjäiset". Eli käytännössä kokoonnutaan jollekin vuokramökille harrastelemaan jotain hassunhauskoja aktiviteetteja, syömään ja ryyppäämään. Joka vuosi sieltä jää porukkaa pois, kuka mistäkin syystä, eikä sitä mitenkään erityisen pahalla katsota. Kyllä aikuiset ihmiset ymmärtävät, että ei kaikkia kiinnosta tuollainen remuaminen.
Veikkaan, että jos jättäydyt pois kemuista, niin et ole ainoa pois jättäytynyt.
Jos te teette sisään yhden työpäivän, niin miksi teidän pitää myös yöpyä siellä mökillä?
Kysypä muuten ammattiliitosta, onko tuollaiseen suostuttava. Jos sinulla työsopimuksessa viikonloput ovat vapaata, niin sitten ne ovat vapaata, ja piste. Etkö voi mennä töihin sinä perjantaina sitten joulukuussa, kun kaikki mökkeilijät ovat vapaalla?
343tt4 kirjoitti:
Olen ollut samassa yrityksessä nyt 3 vuotta. Joka vuosi on kinuttu mukaan pikkujouluihin. Joka vuosi vastaan vaan, että "on muuta menoa", "en pääse osallistumaan" tai "en jaksa osallistua".
Mulla ainakin on vapaa-aika, minkä vietän miten itse haluan. Jos joku loukkaantuu siitä, etten osallistu, niin sitten saa loukkaantua.
Se on toki oikeutesi mutta turha haaveilla uralla etenemisestä..
Olisit mennyt! Lämmintä juotavaa mukaan, metri nenäliinoja ja oma viltti. Sitten olisit maannut koko viikonlopun viltin alla, huudellut muita lämmittämään ja tuomaan sulle juotavaa, kröhinyt ja niistänyt käytettyjä nenäliinoja täyteen koko paikan. Ja viltin alta hennolla äänellä kiitellyt, kun ei tarvitse yksin sairastaa, kun muut hoitavat.