Ystäväperhe tulossa kylään ja kysyivät onko meillä jo vauvanvaunuja,

Kyllä multa vaan saa kysyä tavaroita lainaksi, vaikkeivät ne olisi välttämättömiäkään, ja lainaan mielelläni. En myöskään leimaa ihmisiä laiskureiksi ja siipeilijöiksi siksi, että he kysyvät, vaan pidän ihmisistä, joilla on käytännön järkeä. Ja mielestäni on käytännön järkeä tajuta, että kaikkea ei aina tarvitse ottaa kotoa mukaan jos voi lainatakin. Ainahan voi kieltäytyä lainaamasta, jos ei halua, mutta kyllä se sinusta aika paljon kertoo, että suutut pelkästä kysymisestä noin paljon.

Itselläni ei tulisi tuollainen käytös mieleenkään, enkä voisi kuvitella, että kukaan omasta ystäväpiiristä käyttäyisi tuolla tavalla. Jos ei viitsi ottaa oman lapsensa vaunuja mukaan, niin minusta se kielii laiskuudesta ja välinpitämättömyydestä. Ei ole ollut kyse siitä, että koko omaisuus tulisi raahata mukaansa matkalle lähdettäessä, vaan välttämätön. Jos ei ne vaunut ole välttämättömiä, niin silloinhan niitä ei tarvitse lainatakaan. Kantoliina ei paljoa tilaa vie ja siinäkin vauva voi nukkua.

kun et saakaan lainatuksi kaverisi uusia vaunuja. Mikä siipeilijä, kerta kaikkiaan. Millaisella kasvatuksella tuollaisia loisia oikein tulee? Huh huh...

mutta lainasin kyllä omalle lapselle ostettuja vaunuja hoitolapselle ennen oman lapsen syntymään eikä tullut mieleenkään ruveta haukkumaan ketään loisiksi.

Yhdet vanhat parvekevaunut olen saanut täysin tuntemattomalta ilmaiseksi, siitä minut voi haukkua :).

että laiskoja lapsestaan välinpitämättömiä röyhkeitä siipeilijöitä vailla mitään käytöstapoja niin kyllä se minusta kuulostaa enemmän suuttumiselta kuin ihmettelyltä. Ilmaisutapojen ero varmaan...



En edelleenkään näe mitään syytä, miksei voisi kysyä lainaksi jotain sellaistakin mikä ei ole täysin välttämätöntä. Helpompihan sellaista on kysyä. Jos saa lainaksi niin hyvä, jos ei saa niin ei katastrofia siltikään.



Tässä taisi muuten olla kyse yksivuotiaasta eikä vauvasta. Kokemuksia on monenlaisia, mutta mun selkä ei enää kyllä kestänyt yksivuotiaan nukuttamista liinassa.

Tässä taisi muuten olla kyse yksivuotiaasta eikä vauvasta. Kokemuksia on monenlaisia, mutta mun selkä ei enää kyllä kestänyt yksivuotiaan nukuttamista liinassa.

Siis jos ihmisten elämä on noin vaikeaa ja ystävien tapaaminen kanssa, niin suosittelen lämpimästi että unohdatte kokonaan kaikki kyläilyt ja ystävien teille kutsumiset. Hyvänen aika sentään, kesä kauneimmillaan ja naiset täällä jankuttaa viestistä toiseen jostain vaunujen lainaamisesta.

Aika hassua tässä keskustelussa on muuten se, että täällä siipeilijöiksi kutsutaan nimenomaan niitä, jotka auliisti lupaavat lainata omia vaunujaan tai tavaroitaan muille. Eikö tässä nyt mene vähän puurot ja vellit sekaisin? Luulisi ettei ne siipeilijät anna lainaan, vaan vain ottavat.

Aika hassua tässä keskustelussa on muuten se, että täällä siipeilijöiksi kutsutaan nimenomaan niitä, jotka auliisti lupaavat lainata omia vaunujaan tai tavaroitaan muille. Eikö tässä nyt mene vähän puurot ja vellit sekaisin? Luulisi ettei ne siipeilijät anna lainaan, vaan vain ottavat.

Siipeilijöitä ovat nämä lainailijat.

Tarkkana kun lukee, niin näiden lainaamista vastustavien viha kohdistuu lainaajiin, jotka samastetaan siipeilijöihin.

Ja tämä "te laiskat siipeilijät" -viestejä kirjoitteleva trolli on aivan mahtava. Varmaan puolet tämän ketjun viesteistä saman tyypin näppikseltä.

Musta olisi itsekästä jos ko. ystävät eivät hyväksyisi ap:n kieltävää vastausta suosiolla,

mutta hämmästyttää tämä joukkolynkkaus siitä että joku KYSYY tavaraa lainaksi. Ei normaali-ihmisille tule edes mieleen että jollekulle voisi olla omat tavarat niin pyhiä ettei niitä voi lainata ystäville - varmasti jos tajuaisivat että näin on, ottaisivat kiltisti omat vaunut mukaan, mutta miten sen voi tajuta jos ei saa edes kysyä?

Kysymistä en ole itse tuominnut, vaikka se vähän ajattelemattomalta saattaisikin tuntua, kuten jossain aiemmassa viestissäni sanoin. Ei tosiaan voi tietää, ellei kysy. Mutta kieltäytyminen tunnesyihin vedoten pitäisi minusta myös hyväksyä.

Voihan vaikka pyytää vähän kuvailemaankin tunnereaktiota, jos kokee tulevansa loukatuksi, kun ei saa lainata. Keskustelemalla tulee asia selväksi ja pysyy suhde kunnossa.

Ei kyllä olisi ilman tätä keskustelua tullut mieleen, että jotkut pitävät materialistina, jos syntymättömän vauvan uusilla vaunuilla on tunnearvoa. Eli kiitos, arvon kanssakeskustelijat, kun avarsitte näkökulmaani. :) Jos tämän avulla vaikka joskus vältyttäisiin konflikteilta, kun tietää, miten toinen voi asian kokea. :)

sitten seuraava seikka: Jos vauva sattuisi kuolemaan esim. synnytyksessä, lastentarvikeliikkeet yleensä ottavat kaikessa hiljaisuudessa KÄYTTÄMÄTTÖMÄT vaunut takaisin. Mutta jos ennen vauvan syntymää vaunuja on lainattu, niin niitä ei voi enää palauttaa edes vauvan kuoleman tapauksessa. Pelkästään tästä syystä en lainaisi syntymättömän vauvan vaunuja. Pointti ei ole pelkästään raha, jonka menettäisi vaan myös se, että jos itselläni vauva kuolisi, haluaisin vaunut mahdollisimman pian silmistäni pois, mikä olisi helpompaa kauppaan takaisin viemällä kuin alkamalla myymään esim. Huutonetissä.



Itse en lainaisi kyllä muutenkaan syntymättömän vauvan tavaroita, olen sen verran tarkka mm. hygieniasta. Sen sijaan isomman vauvan/lapsen tavaroita voisin jo lainatakin.

mitä mieltä ap on tästä ketjusta ja näistä kommenteista?



(minun mielestäni asia on aivan selvä, tunnearvon takia ei tietenkään vaunuja lainaksi, itsestään selvää, miten jollekin tulee mieleen edes kysyä, huh huh)

on helppoa. Sen pitää olla molemmille osapuolille hankalaa, koska lusikankin lainaaminen on sairasta siipeilyä, välinpitämättömyyttä omia lapsia kohtaan jne.



Mun tulee tästä mieleen yks marttyyriystävä, joka tekee vieraille ruuatkin kolme harjoituskertaa ennen vierailua, kellottaa ja harjoittelee. Ja auta armias, jos toinen ei tätä vaivannäköä huomaa niistä ruuista.



Eli tässä nyt kilpaillaan siitä, kuka tuo omat vessapaperitkin, että on oikea ystävä, eikä kuluta mitään ystävän omaa.



Se, mitä minä olen pitänyt ystävyytenä, onkin siipeilyä.



Ja turha väittää, että tässä on aikoihin enää ollut kyse niistä ap:n vaunuista.

Onneksi vauvan kuoleminen ennen syntymää tai sen jälkeen on harvinaista, mutta sitä kuitenkin tapahtuu. Olisi varmasti aivan sietämätöntä palata kotiin ilman vauvaa ja miettiä mitä tehdä KÄYTETYILLE vaunuille. Rahalla ei varmasti siinä tilanteessa olisi väliä, eihän se vauvaa takaisin toisi.



Meillä lainataan vieraille matkasänkyä, pinnasänkyä jne mitä vaan, mutta ap:n tilanteessa en olisi lainannut vaunuja. Odottaessani esikoista meille tuli ystäväperhe käymään ja samana viikonloppuna kasattiin pinnasänkyä valmiiksi vauvaa varten. Ystävämme toivat mukanaan matkasängyn, vaikka meilläkin olisi pinnasänky ollut ja he tiesivät sen. Olin kai moukka ja itsekäs, kun en tarjonnut uutta patjaa ja pinnasänkyä heidän vuosikkaalleen lainaksi, mutta eivätpä hekään sitä olettaneet vaan automaattisesti, kuten aina aiemminkin, toivat oman sängyn mukanaan.

nukkuisin minun vauvakke ostetuissa uusissa vaunuissa

kyllä' oma lapsi sinne kuuluu päästä ihka ekaa kertaa

sano niille et ei ole vie vaunuja

jos kerran eivät tiedä et ootte jo ostaneet

on helppoa. Sen pitää olla molemmille osapuolille hankalaa, koska lusikankin lainaaminen on sairasta siipeilyä, välinpitämättömyyttä omia lapsia kohtaan jne.

Mun tulee tästä mieleen yks marttyyriystävä, joka tekee vieraille ruuatkin kolme harjoituskertaa ennen vierailua, kellottaa ja harjoittelee. Ja auta armias, jos toinen ei tätä vaivannäköä huomaa niistä ruuista.

Eli tässä nyt kilpaillaan siitä, kuka tuo omat vessapaperitkin, että on oikea ystävä, eikä kuluta mitään ystävän omaa.

Se, mitä minä olen pitänyt ystävyytenä, onkin siipeilyä.

Ja turha väittää, että tässä on aikoihin enää ollut kyse niistä ap:n vaunuista.

että en olisi voinut kuvitellakaan, että vieras napero olisi nukkunut vaunuissa ennen syntymätöntä vauvaani! Kyse on symboliikasta, ei esineistä.

Upouudet vaunut odottivat eteisessä käyttäjäänsä jo kuukausi ennen syntymää. Olin ripustanut niihin tarkkaan valitsemani lelun roikkumaankin.

Pinnasängyn (käytettynä ostettu) petasin myös noin kuukausi ennen vauvan syntymää. Lakanat, peitteet, pinnasuojat yms. tip-top -silitettyinä ja tarkkaan aseteltuina ja mobile sekä pehmopupu vauvaa odottamassa.

Vauvan vaatteet (käytettyjä ja uusia) pesin, silitin tarkkaan ja viikkasin täsmällisiin pinoihin. (huom. normaalisti en silitä mitään ja vaatteetkin ovat vinksvonks pinoissa!!!) Muistan vieläkin kun katsoin tv:stä kun Lordi voitti Euroviisut ja silitin koko illan ja puoli yötäkin. Sitten esittelin miehelleni innostuneena siistejä vaatepinoja vauvan huoneen lipastossa.

Ja kun vauva syntyi niin otimme muistoksi kuvat kun lähdimme vauvamme kanssa kolmistaan uusilla vaunuilla kävelylle ensi kertaa. Vieläkin muistan sen tunteen kun ylpeänä työnsimme vauvaamme uusissa rattaissa.

*******************

Ymmärrän siis ap:tä täysin. Pesänrakennusvietiksikin tätä voisi ehkä kutsua, ja kaiken valmiiksi laittaminen on olennainen osa vanhemmaksi tulemista. Mielestäni jonkun kertoma uusi auto-vertaus oli tosi osuva.

Siis miten tuollaisesta asiasta saadaan tällainen soppa aikaan? On haukuttu koko lähipiiri, puolin jos toisin. Ja ap:kaan ei tarvinnut itse ratkaisua tehdä, ystävä tajusi aivan itse ottaa omat rattaat mukaan.

Ovat puhtaat ja uudelle tuoksuvat. Muistan vieläkin sen kun haettiin esikoisen vaunut ja kinasteltiin miehen kanssa kumpi niitä saa työntää.

Mies väitti, että minä työnnän kokoajan.