Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten teidän lapset on oireilleet vanhempien eroa?
19.10.2019 |
Katsotaan saadaanko tästä mitään asiallista keskustelua aikaiseksi, kun nämä menee aina siihen että osan pitää kauhistella ja syytellä.
Meidän lapset ovat 4v ja 7v. Erosta vuosi. Isompi kätkee sisälleen tunteet aika pitkälle (ei siis vain eroasiassa, vaan on sen luonteinen muutenkin). Kunnes ne sitten jossain yhteydessä räjähtää ja sieltä tulee samaan aikaan kiukku ja itku. Ja sitten puhutaan asiat halki ja hänen olonsa helpottaa. Jonkin verran on osoittanut inhoa etävanhempaa kohtaan (ei halua sinne), toisaalta taas ikävöi välillä kovasti. Koulunkäyntiinkin luulen hieman vaikuttaneen, kun on koulussa tunteet kuohahtaneet.
Pienempi lapsista taas tuo kaikki tunteensa hyvin kuuluvasti esiin. Niin surut kuin ilot. Sanoo suoraan kun on ikävä, tai kun harmittaa. Sanoo myös itse usein mikä auttaisi, esim. soitto, kuvan katsominen, videopuhelu, ylimääräinen etäpäivä... Päiväkodissa ja muuten mennyt loistavasti ja vaikuttaa selvinneen erosta ns. helpommin.
Keskenään lapset nahistelee enemmän kuin ennen. Toisaalta en tiedä liittyykö eroon vai ihan vaan heidän kasvamiseen ylipäätään, kun pienemmällä alkaa olla enemmän myös omaa tahtoa ja voimaa, ja isompi taas pitää pienemmän juttuja lapsellisina yms.
Olisi kiva kuulla muiden kokemuksia, näistä ei hirveästi mielestäni puhuta. Yhden eronneen ystävän kanssa voin jakaa asioita, mutta muita ei oikein ole. Paljon jää yksin mietittäväksi mikä on ns. normaalia ero-oireilua ja mikä ei, mitkä vaan yleisiä kasvukipuja ja mikä keino mihinkin auttaisi.
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Täällä ei voi sanoa, että ero on ollut hyvä päätös, eikä lapset oireile.
Ero oli hyvä päätös, vaikka itse en sitä ratkaisua tehnytkään. Eron jälkeen ymmärsin, miten epäterveessä suhteessa ja millaisen ihmisen kanssa olin elänyt jo vuosia. Kuin suomut olisi pudonneet silmiltä.
Lapsi oireilee silti, vaikka ei aikaa ennen eroa muista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuorempi oli yläasteella, vanhempi lukiossa kun erosimme. Taustaksi sen verran, että ero meni aivan perseelleen. Romahdin täysin, kun tajusin miehen valehdelleen minulle useamman vuoden. Hänellä olikin parisuhde toisen naisen kanssa, vauvakin oli jo tehty. Suljin exän täysin ulos elämästäni, en pystynyt kohtaamaan enkä siis puhumaan hänen kanssaan. En estänyt lapsia tapaamasta, mutta esim. lasten juhlat eivät ole yhteiset ja hankintojen rahoittamisesta ei neuvotella.
Teinit oireilijat. Tuli syömishäiriöitä, sisäänpäin kääntyneisyyttä. Koulu ja harrastukset menivät huonosti. Voin itse niin huonosti, että en pystynyt lapsia tukemaan. Elin kuin heidän isänsä olisi kuollut. Yksi notkahdus tuli, kun esittelin uuden miesystäväni. Hän on todella fiksu ja ihana mies (mm. absolutisti ja korrekti lapsiani kohtaan), mutta lapsilla kesti kuukausia hyväksyä hänet. Emme asu yhdessä, mutta jonkinlaista mustasukkaisuutta on lapsilla silti. Luulen, että exäni myös hämmentää lapsia moittimalla edelleen minua ja myös uutta parisuhdettani. En silti muuttaisi sitä, että toin mieheni osaksi pehettäni, minä en ala kaksoiselämää elää ja valehdella lapsilleni. Toivottavasti saan opeyettua rehellisyyttä myös heille.
Vähän samaa meilläkin. Vaikka kuinka yritettiin erota sovussa, niin asiat menivät vain niiiiiiiin solmuun. Erosta on jo toistakymmentä vuotta, ja itse olen 50+, enkä koskaan ole ollut kenenkään kanssa niin riidoissa kuin ex miehen kanssa. Koskaan ei voi etukäteen ennakoida, mitä tuleva pitää sisällään.
Alue: Aihe vapaa
Nuorempi oli yläasteella, vanhempi lukiossa kun erosimme. Taustaksi sen verran, että ero meni aivan perseelleen. Romahdin täysin, kun tajusin miehen valehdelleen minulle useamman vuoden. Hänellä olikin parisuhde toisen naisen kanssa, vauvakin oli jo tehty. Suljin exän täysin ulos elämästäni, en pystynyt kohtaamaan enkä siis puhumaan hänen kanssaan. En estänyt lapsia tapaamasta, mutta esim. lasten juhlat eivät ole yhteiset ja hankintojen rahoittamisesta ei neuvotella.
Teinit oireilijat. Tuli syömishäiriöitä, sisäänpäin kääntyneisyyttä. Koulu ja harrastukset menivät huonosti. Voin itse niin huonosti, että en pystynyt lapsia tukemaan. Elin kuin heidän isänsä olisi kuollut. Yksi notkahdus tuli, kun esittelin uuden miesystäväni. Hän on todella fiksu ja ihana mies (mm. absolutisti ja korrekti lapsiani kohtaan), mutta lapsilla kesti kuukausia hyväksyä hänet. Emme asu yhdessä, mutta jonkinlaista mustasukkaisuutta on lapsilla silti. Luulen, että exäni myös hämmentää lapsia moittimalla edelleen minua ja myös uutta parisuhdettani. En silti muuttaisi sitä, että toin mieheni osaksi pehettäni, minä en ala kaksoiselämää elää ja valehdella lapsilleni. Toivottavasti saan opeyettua rehellisyyttä myös heille.