Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten teidän lapset on oireilleet vanhempien eroa?
19.10.2019 |
Katsotaan saadaanko tästä mitään asiallista keskustelua aikaiseksi, kun nämä menee aina siihen että osan pitää kauhistella ja syytellä.
Meidän lapset ovat 4v ja 7v. Erosta vuosi. Isompi kätkee sisälleen tunteet aika pitkälle (ei siis vain eroasiassa, vaan on sen luonteinen muutenkin). Kunnes ne sitten jossain yhteydessä räjähtää ja sieltä tulee samaan aikaan kiukku ja itku. Ja sitten puhutaan asiat halki ja hänen olonsa helpottaa. Jonkin verran on osoittanut inhoa etävanhempaa kohtaan (ei halua sinne), toisaalta taas ikävöi välillä kovasti. Koulunkäyntiinkin luulen hieman vaikuttaneen, kun on koulussa tunteet kuohahtaneet.
Pienempi lapsista taas tuo kaikki tunteensa hyvin kuuluvasti esiin. Niin surut kuin ilot. Sanoo suoraan kun on ikävä, tai kun harmittaa. Sanoo myös itse usein mikä auttaisi, esim. soitto, kuvan katsominen, videopuhelu, ylimääräinen etäpäivä... Päiväkodissa ja muuten mennyt loistavasti ja vaikuttaa selvinneen erosta ns. helpommin.
Keskenään lapset nahistelee enemmän kuin ennen. Toisaalta en tiedä liittyykö eroon vai ihan vaan heidän kasvamiseen ylipäätään, kun pienemmällä alkaa olla enemmän myös omaa tahtoa ja voimaa, ja isompi taas pitää pienemmän juttuja lapsellisina yms.
Olisi kiva kuulla muiden kokemuksia, näistä ei hirveästi mielestäni puhuta. Yhden eronneen ystävän kanssa voin jakaa asioita, mutta muita ei oikein ole. Paljon jää yksin mietittäväksi mikä on ns. normaalia ero-oireilua ja mikä ei, mitkä vaan yleisiä kasvukipuja ja mikä keino mihinkin auttaisi.
Kommentit (83)
Meidän lapset oli 10 ja 8. Lapset jäivät vuoroviikolle, asuimme ihan lähekkäin. Alkuun oli surumielisyyttä, ja pienemmällä kauhea ikävä, vaikka kävi luonani aina koulun jälkeen. Pienemmällä ei ole muutoin ollut mitään oireita.
Isompi sen sijaan oireili paljonkin. Osasyy on se, miten isä hoiti eron. Eli me emme riidelleet oikeastaan koskaan, ero johtui toisesta naisesta. Hän muutti lapsineen sisään tosi nopeasti, eivät antaneet lasten toipua erosta. Sitähän ei lapset hyväksyneet, vaikka sinänsä nainen oli ok. Esikoinen riiteli kaikki isäviikot. Ei auttanut perheneuvolakaan siihen. Teini-ikään mennessä hän oli vakavasti masentunut.
Teini-iässä molemmat lapset liki katkaisivat välit isäänsä.
Olen nykyään ehdottomasti avioeroja vastaan, mikäli perheessä on lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä 5-vuotias oireilee tapaamisia paljon. Ei muista aikaa ennen eroa. Itkee jo etukäteen yöllä, kun pitäisi mennä etävanhemman luo. Kyselee pitkin viikkoa, että enhän minä tänään mene sinne. Tuntuu, että hänen ajatukset aika pitkälti pyörii siinä, että koska on seuraava tapaaminen, se jotenkin ahdistaa, eikä haluaisi mennä.
Itseä surettaa tilanne, mutta olen pitänyt kiinni siitä, että tapaamiset meidän puolelta hoidetaan sovitusti ja lapsi saa itse muodostaa suhteen toiseen vanhempaansa. Odotan vain päivää, kun tapaamiset alkaa olla lapselle luontevia eikä jatkuva itkun aihe.
Onko siellä etävanhemman luona jotain ikävää, kun lapsesta on noin kamala sinne mennä? Jos lasta ahdistaa niin ehkä tapaamisia voisi vaikka lyhentää? Kyllä lapsen ahdistusta pitäisi yrittää helpottaa.
Joo, samaa mieltä, ei tuollainen itku ja pelkääminen ole normaalia. Ehdottomasti pitäisi selvittää mitä siellä vanhemman luona tapahtuu, jostakin tuo käytös johtuu.
En koskaan pakottaisi pelkäävää lasta tapaamiseen, lapsen etu ajaa kaiken edelle.
Oletko koskaan kysynyt miksi lapsi ei halua mennä?
Toivoin 10 vuotiaasta asti, että vanhempani olisivat eronneet. Kamala negatiivinen ilmapiiri koko ajan lapsuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Toivoin 10 vuotiaasta asti, että vanhempani olisivat eronneet. Kamala negatiivinen ilmapiiri koko ajan lapsuudessa.
Tuo on ihan eri asia kuin monella muulla, jossa ollaan kyllästyneitä arkeen tai ”ansaitaan parempaa”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä aika vähän mitään oireilua ihan alun jälkeen. Lapset oli 2, 8 ja 10 kun erottiin. Aluksi toki olivat surullisia, mutta aika nopeasti palattiin ns. normaaliin, kun heillä kaikki ulkoiset puitteet säilyi ennallaan ja vanhempien välillä ei ollut riitaa. Erosta nyt 5 vuotta, eli pitkä aika. Me ollaan siis hyvissä väleissä edelleen exän kanssa, lapset näkee meitä edelleen yhdessä noin kerran kuussa, samoin kummankin nykyiset kumppanit kivasti tulleet mukaan kuvioihin. Synttärit, joulut jne aina isolla porukalla. Luulen, että lapsilla on perheen kokema tästä isommasta porukasta. Meillä on tällä hetkellä viikko/viikko, mutta ei kiveen kirjoitettu, ketään ei pakoteta mihinkään. Asutaan ihan naapureina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lapsi oli 2,5-v eron hetkellä.
Hyvin on mennyt, me vanhemmat olemme tähänkin päivään saakka ihan hyvissä väleissä.
Väittäisin, että paljon on tekemistä sillä kuinka kypsästi vanhemmat osaavat hoitaa eron ja omat tunteensa. Siitä ne lapset kärsii, jos riidellään, haukutaan toista vanhempaa, käytetään lasta viestinviejänä jne. omalla katkeralla käytöksellä vahingoitetaan lapsia. Tämä on valitettavan yleistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsi oli 2,5-v eron hetkellä.
Hyvin on mennyt, me vanhemmat olemme tähänkin päivään saakka ihan hyvissä väleissä.
Väittäisin, että paljon on tekemistä sillä kuinka kypsästi vanhemmat osaavat hoitaa eron ja omat tunteensa. Siitä ne lapset kärsii, jos riidellään, haukutaan toista vanhempaa, käytetään lasta viestinviejänä jne. omalla katkeralla käytöksellä vahingoitetaan lapsia. Tämä on valitettavan yleistä.
Äläs nyt ota kunniaa itsellesi. Kyllä teillä suurin syy on se, että lapsi on niin pieni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsi oli 2,5-v eron hetkellä.
Hyvin on mennyt, me vanhemmat olemme tähänkin päivään saakka ihan hyvissä väleissä.
Väittäisin, että paljon on tekemistä sillä kuinka kypsästi vanhemmat osaavat hoitaa eron ja omat tunteensa. Siitä ne lapset kärsii, jos riidellään, haukutaan toista vanhempaa, käytetään lasta viestinviejänä jne. omalla katkeralla käytöksellä vahingoitetaan lapsia. Tämä on valitettavan yleistä.
Äläs nyt ota kunniaa itsellesi. Kyllä teillä suurin syy on se, että lapsi on niin pieni.
No hän on nyt jo teini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsi oli 2,5-v eron hetkellä.
Hyvin on mennyt, me vanhemmat olemme tähänkin päivään saakka ihan hyvissä väleissä.
Väittäisin, että paljon on tekemistä sillä kuinka kypsästi vanhemmat osaavat hoitaa eron ja omat tunteensa. Siitä ne lapset kärsii, jos riidellään, haukutaan toista vanhempaa, käytetään lasta viestinviejänä jne. omalla katkeralla käytöksellä vahingoitetaan lapsia. Tämä on valitettavan yleistä.
Äläs nyt ota kunniaa itsellesi. Kyllä teillä suurin syy on se, että lapsi on niin pieni.
No hän on nyt jo teini.
Ihan sama minkä ikäinen nyt on. Kun erotaan silloin, kun lapset on pieniä, ei lapsi muista eroa aikaisempaa aikaa. Eli ihan eri asia erota, kun lapsi on 2 kuin 7.
Minä olin 11-vuotias kun vanhemmat erosivat. En muista siitä tai seuraavista vuosista mitään, mutta kerrotun mukaan luonteeni muuttui, harrastukset jäivät ja olin masentunut ja sulkeutunut. En tiedä puuttuiko tuohon kukaan, varmaan yritin olla helppo lapsi ja peitellä vointiani. Hakeuduin hoidon piiriin täysi-ikäisenä ja olen ollut 2/3 elämästäni masentunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsi oli 2,5-v eron hetkellä.
Hyvin on mennyt, me vanhemmat olemme tähänkin päivään saakka ihan hyvissä väleissä.
Väittäisin, että paljon on tekemistä sillä kuinka kypsästi vanhemmat osaavat hoitaa eron ja omat tunteensa. Siitä ne lapset kärsii, jos riidellään, haukutaan toista vanhempaa, käytetään lasta viestinviejänä jne. omalla katkeralla käytöksellä vahingoitetaan lapsia. Tämä on valitettavan yleistä.
Äläs nyt ota kunniaa itsellesi. Kyllä teillä suurin syy on se, että lapsi on niin pieni.
No hän on nyt jo teini.
Ihan sama minkä ikäinen nyt on. Kun erotaan silloin, kun lapset on pieniä, ei lapsi muista eroa aikaisempaa aikaa. Eli ihan eri asia erota, kun lapsi on 2 kuin 7.
Totta, ihan sama minkä ikäinen lapsi on nyt tai erotessa.
Silti suurin merkitys lapsen hyvinvointiin on sillä, kuinka vanhemmat hoitavat eron ja käsittelevät omat tunteensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsi oli 2,5-v eron hetkellä.
Hyvin on mennyt, me vanhemmat olemme tähänkin päivään saakka ihan hyvissä väleissä.
Väittäisin, että paljon on tekemistä sillä kuinka kypsästi vanhemmat osaavat hoitaa eron ja omat tunteensa. Siitä ne lapset kärsii, jos riidellään, haukutaan toista vanhempaa, käytetään lasta viestinviejänä jne. omalla katkeralla käytöksellä vahingoitetaan lapsia. Tämä on valitettavan yleistä.
Äläs nyt ota kunniaa itsellesi. Kyllä teillä suurin syy on se, että lapsi on niin pieni.
Kuinka vanha lapsesi on nyt? Jos erosta on vain vuosi-alle, niin ei oireile vielä näkyvästi. Totta on kyllä tuo, että ero pitää hoitaa asiallisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä 5-vuotias oireilee tapaamisia paljon. Ei muista aikaa ennen eroa. Itkee jo etukäteen yöllä, kun pitäisi mennä etävanhemman luo. Kyselee pitkin viikkoa, että enhän minä tänään mene sinne. Tuntuu, että hänen ajatukset aika pitkälti pyörii siinä, että koska on seuraava tapaaminen, se jotenkin ahdistaa, eikä haluaisi mennä.
Itseä surettaa tilanne, mutta olen pitänyt kiinni siitä, että tapaamiset meidän puolelta hoidetaan sovitusti ja lapsi saa itse muodostaa suhteen toiseen vanhempaansa. Odotan vain päivää, kun tapaamiset alkaa olla lapselle luontevia eikä jatkuva itkun aihe.
Onko siellä etävanhemman luona jotain ikävää, kun lapsesta on noin kamala sinne mennä? Jos lasta ahdistaa niin ehkä tapaamisia voisi vaikka lyhentää? Kyllä lapsen ahdistusta pitäisi yrittää helpottaa.
Olen yrittänyt selvittää. Luulen, että lapsen ja exän välille ei vain ole syntynyt luottamussuhdetta. Jos lapsi esim itkee ja tarrautuu minuun luovutustilanteessa, exä ei ota häntä syliin ja keksi jotain hauskaa yhteistä tekemistä vaan hermostuneena vaan komentaa lasta mukaan. Tai repii lapsen irti minusta.
Lapsen puheiden mukaan hän on exän luona omissa oloissaan ja ex tuijottaa kännykkää. Eli eivät ilmeisesti tee juuri asioita yhdessä. Eipä siinä suhdetta synny, jos ei ole kontaktia. Eivät käy juuri edes ulkona, leikkipuistoissa tai mitään.
Asiasta on keskusteltu. Minulle on vaan ilmoitettu, että minulle ei kuulu, millaista lapsen isän luona on ja lapselle on kuulemma vaan hyväksi, että siellä on erilaista kuin kotona.
Jos lapsi on ahdistunut ja stressaa tapaamisia etukäteen, niin ei se kyllä silloin hyväksi ole :(
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen kyllä niitä median suoltamia juttuja, joissa eroperheen esitellään niin hyvin toimivina ja lapsilla on vaan kivaa kahden perheen välillä ja kaikki on niin aurinkoista.
Tunnen monta eroperhettä. Yli 20. Joissakin lapset olleet erohetkellä vauvoja, joissain taaperoita, koululaisia, teinejä jopa jo aikuisia.
Yhdessäkään perheessä ei asiat ole kuin lehtien haastatteluissa. Aikuiset lapsetkin kipuilee vanhempien eroa ja uusia suhteita vielä vuosikymmenien jälkeen. Missään perheessä ei lapset iloisesti vaan asu kahdessa kodissa, vaan kukaan lapsista ei siitä oikein nauti.
No eipä nauti lapset tästä henkisen väkivallan, vihan ja riitelynkään ilmapiiristä, että valitse nyt siinä sitten pienempi paha. Harva sitä varmaan kevein perustein eroaa. 🤷🏼♀️
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsi oli 2,5-v eron hetkellä.
Hyvin on mennyt, me vanhemmat olemme tähänkin päivään saakka ihan hyvissä väleissä.
Väittäisin, että paljon on tekemistä sillä kuinka kypsästi vanhemmat osaavat hoitaa eron ja omat tunteensa. Siitä ne lapset kärsii, jos riidellään, haukutaan toista vanhempaa, käytetään lasta viestinviejänä jne. omalla katkeralla käytöksellä vahingoitetaan lapsia. Tämä on valitettavan yleistä.
Äläs nyt ota kunniaa itsellesi. Kyllä teillä suurin syy on se, että lapsi on niin pieni.
Kuinka vanha lapsesi on nyt? Jos erosta on vain vuosi-alle, niin ei oireile vielä näkyvästi. Totta on kyllä tuo, että ero pitää hoitaa asiallisesti.
Lapseni on 19. Erosta on 9 vuotta.
Siitä olen samaa mieltä, että sillä, miten ero hoidetaan, on suuri vaikutus. Mutta toista ihmistä (eksää) ei voi kontrolloida, eikä aina voi kontrolloida omia tunteitakaan.
Täällä ei voi sanoa, että ero on ollut hyvä päätös, eikä lapset oireile.
Alue: Aihe vapaa
Olemme olleet yhdessä yli 20v ja oma sydämeni särkyy ajatuksesta kuinka lapsemme kärsisivät mahdollisesta erostamme. On ollut vaikeaa välillä kuten kaikissa avioliitoissa mutta mitään eroaikeita ei vakavasti ole koskaan ollut.
Kirjoitan tähän ketjuun koska luonnollisesti muutamat ystävämme ovat eronneet. Yhden perheen teini alkoi viiltelemään itseään. Toisen perheen teini ajautui päihteisiin ja lihoi tolkuttomasti. Osa on selvinnyt ihan hyvin ainakin päällepäin.
M45