Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten voit elää kodissa, missä rojua pitkin nurkkia, lattioilla metrisiä lehtikadoja, ym. rojua nurkat täynnä?
18.10.2019 |
Nurkat täynnä vanhoja lehtiä, lattioita pidetään säilytystilana ja kasataan rojua nurkkiin, hyllyköiden viereen, hyllyköiden päälle, eteinen täynnä takkeja roikkumassa naulakoissa, eikä kaapissa pois näkyviltä, eteisen lattia täynnä kenkiä, eikä kenkäkaapissa näkymättömissä, pyykkitelineet olohuoneessa täynnä pyykkiä, eikä esim. piilossa kylpyhuoneessa, tai kodinhoitohuoneessa. Ja mikäli asunto on ahdas, miksi tavaroita ei voi karsia ja viedä turhan rojun pois?
Mut en voitte elää käytännössä varastoksi muuttuneessa kodissa?
Tällaisia varastokoteja on niin monella.
Kommentit (232)
Vierailija kirjoitti:
En voi ymmärtää, mikä siinä on niin vaikeaa. Ihminen tulee sisälle laittaa ulkovaatteet naulakkoon. Jokainen , joka syö , pistää astiat koneeseen. Laittaa luettuaan lehdet lehtilaatikkon ja laatikon täytyttyä vie ne lehtikeräykseen.
Miksi ihmeessä likaiset vaatteet on muualla ,kuin likavaatekorissa . Kone pesee ne ja sieltä sujuvasti kaappiin. Kuka voi mennä aamupesulle ,jos lavuaari on rähmänen tai pa,,,skalle jos pytty on paateessa.Kotiin tultua ,kun vaihdat vapaa- ajan asun, laitat siistit vaateesi ulos hengariin tuulettumaan ja kas kummaa ,se on sileä ja raikas ,kun taas huomenna puet sen yllesi.
Tämä on tosi simppeliä.
Taidat elää maailmassa, jossa on 8-16 työt ja 2 säännöllistä vapaapäivää viikossa.
Meillä minä eli perheen äiti olen tien päällä 12-16 vuorokautta kuukaudessa. Saatan täyttää matkalaukun su klo 18 ja lähteä työmatkalle, josta palaan esim. ke klo 14, laitan pyykit koneeseen ja vaihdan puhtaat vaatteet laukkuun ja lähden taas ke-iltana tai aamuvarhaisella torstaina, palaan ehkä pe klo 14 tai sitten klo 19. Lasten isä tekee arkena aamuvuoroa tai arkivp ja on yleensä 3 viikonloppua kuukaudesta töissä. Hän hoitaa lasten harrastuskuljetukset, huolehtii, että läksyt on tehty, pesee pyykit ja laittaa ruuat. Siivoamaan hän ei ehdi. Yleensä minä siivoan, kun olen kotona.
Rojua on poissa ollessani ehtinyt kertyä, samoin kuraa eteiseen. Yritän priorisoida lasten kanssa olemiseen aikaa, joten vähintään toisen vkl-päivistä vietän tehden lasten kanssa yhdessä jotain. Kuten nyt: leivoimme yhdessä pullaa aamulla ja kohta lähdemme uimahalliin. Siivoan huomenna luultavasti koko päivän. Lapset siivoavat omat huoneensa, vain nuorin tarvitsee apua kaikkeen, isommat ovat oppineet tavaroiden järjestämisen ja imuroinnin sekä pölyjen pyyhkimisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyn siskoni luona n kerran kk siivoamassa.
Kun tulen, tyhjennän tiskikoneen, täytän ja laitan pyörimään. Parin h päästä sama uudestaan. Kuukaudessa saa käytettyä kaikki astiat, korkeintaan 1 kerran on käyttänyt konetta.
Sama juttu vaatteiden kanssa. Lapsi on joskus laittanut uimapuvun päälle, kun paidat ovat olleet likaisia.Nyt, tämän syksyn aikana,on tullut pientä edistystä. Siskoni vanhin lapsi meni kouluun ja hän on kiinnostunut ruuanlaitosta.
Vien mukanani ruokaa, joka pakastetaan. Hän ottaa yhden edellisenä päivänä, laittaa sulamaan jääkaappiin.
Koulun jälkeen keittää makaronia yhden pussin ja sekaan kaataa ruuan.Loput jääkaappiin ja siinä on myös seuraavan päivän ruoka.
Minkäs teet. Äitiä ei kiinnosta. Onneksi esikoinen tajuaa jo muutenkin voi elää. Mutta esim kukaan ei katso hänen läksyjen perään jne.
Paras vaihtoehto on se, että kerran kk käyn siivoamassa, täyttämässä pakkasen ja vietän aikaa lasten kanssa. Sunnuntaina, kun lähden , on koti siisti, kaikki ojennuksessa . 4 vkon päästä pe on koti kuin kaaos.
Onko siskollasi mielenterveysongelmia, tai joku muu sairaus? Montako lasta?
Olet kyllä ihana sisko, mutta tarvitsisiko perhe jotain muutakin apua!
Siskoni on vaan patalaiska. On käynyt jossain tutkimuksissakin. Tajusi pääsee helpommalla, kun vie lapset hoitoon. Ilmainen paikka tietenkin. Esikoinen joutuu menemään yksin kouluun ja tulemaan kotiin.
Sen verran siskoni on skarpannut, saa perheen nukkumaan ajoissa ja ylös aamulla. Siinäpä ne onkin.Usein on mm vaipat loppu tai vessapaperi loppu, kunnes tajusin vienpä niitäkin.
Etuudet osaa hakea ja mm vuokra menee suoraveloituksena.
Päivät menee telkkaria katsoessa.
Niinkin pieni juttu, kuin ei mainoksia -kyltti tarkoittaa vähemmän roskia, kun tulen käymään.
Lapset ovat minun lapsia nuorempia. Vanhat vaatteetkin menee sinne kätevästi.
Ystävälläni oli sama kohtalo, paitsi hän joutui itse tekemään myös ruuan. Hän joutui käymään terapiassa, koska oppi alistujan roolin liian vahvana.
Pienempi sisko on vasta 4 v ja ei hän voi olla vastuussa vielä mistään kotitöistä.
Mitä siskosi perheelle käy, jos sinulle sattuu jotain? Jos sairastut vakavasti? Jos muutat satojen kilometrien päähän?
Asun nyt jo satojen km päässä. Siksi käyn vain kerran kk.
En tiedä miten käy.
Jatkan tätä niin kauan, kun on tarpeen ja toivotaan lapset pystyvät jossain vaiheessa ottamaan enemmän vastuuta.Siskoni on työtön ja raha-asiat hoitaa kyllä. Kaikki mahdollinen menee suoraveloituksena ja käteen ei jää paljoa rahaa. Jos päälle tulisi vielä hamstraus, olisin pulassa.
Lapsilta ei mitään puutu, kuin aktiivisempi vanhempi.
Viimeksi oli herttaista , kun esikoinen oli jo selkeesti vienyt paperiroskia pois.
Yritän aina sanoa hän ei ole vastuussa, mutta on kiva, kun tekee ruokaa.Lapset voivat hyvin, laskut on maksettu, ei sossua kiinnosta.
Ei, ei, ei ja vielä kerran ei! Se ei ole millään tavalla hienoa ja kivaa, että lapset ottavat aikuisen roolin. Mitä ihmettä sinä nyt teet heille? Oikeasti vahingoitat heidän kehitystään kun hyysäät siskoasi, jonka pitäisi olla perheensä vastuunkantaja. Tietenkin lastensuojelua kiinnostaa jos tietävät asioiden todellisen tilan. Jo kertomasi perusteella huoli olisi erittäin suuri ja siskosi tarvitsisi terapiaa ja muuta apua arjen hoitamiseen. Nyt sinun "apusi" siirtää ongelman lapsiin. He kärsivät eniten kun opettelevat huolehtimaan aikuisten velvollisuuksista.
Lapset voivat aivan hyvin auttaa äitiä pienissä kotitöissä, ainahan lapset ovat joutuneet olemaan sairaiden tai ylityöllistettyjen vanhempiensa apuna. Ja olen melko varma, ettei siitä aiheutu mitään vaaraa lapselle, päin vastoin itsetunto kohenee, kun oppii uusia asioita. En tiedä, jotkut pösilöt sossut tietenkin väittävät muuta
Et voi olla tosissaan. Lapsi laittaa ruuat. Siivoaa. Vastaa kaikesta. Ekaluokalla. Siitä on erittäin paljon haittaa!
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei mua ole juuri auttanut. Ystävä tietää mutta on vuosikaudet välttänyt.
Ei ole voimia.
En voi edes kertoa mistä tämä johtuu. Itse kyllä tiedän.
Lisäksi vaikka mulla olisi siistiä, sotken uudestaan koska en osaa pitää järjestystä.
Nyt on hukassa eräs todistus sekä bussi kortti.
En jaksa etsiä.
Viime yönä en saanut nukuttua.
Roskia vien välillä pois.
Neuvo: hae unettomuuteen apua. Se on niin suuri tekijä, se rikkoo ihmisen myös fyysisesti ja suuri riskitekijä. Jos saat siihen apua joka tepsi, saat elämääsi ylös.
Jos olet fyysisesti kykenevä, mutta unettomuus ha elämäntilanne masentanut, pistä itsellesi aikataulu jääkaapin seinään minä päivänä viet roskat, milloin pyykkäät, milloin imuroit jne. Normaalistihan sitä ei tarvitse, mutta joissain tilanteissa ihan käytettävä, ryhtiä antava systeemi.
Äh, tunnistan itseni joistain näistä. Asumme kaksiossa kolmihenkisen perheeni kanssa, kodinhoitohuone puuttuu sekä ylimääräinen säilytystila. Ahdistaa tavaran määrä ja sitä usein karsimmekin. Silti on sotkuisen oloista jos pyykkejä ei samantien laita kaappiin tai tiskejä koneeseen. Useimmiten ne paikalleen kuitenkin löytävät, mutta seinät tuntuvat kaatuvan päälle jos vähänkin laiskistuu. Etsimme uutta kotia, onneksi tämä on vain väliaikaista.
Oma äitini on juuri tuollainen aiemmin kuvattu äiti, joka siivoaa kaksi kertaa vuodessa (joulu&kesäsiivous), muuna aikana astiat kasaantuu, pölyt leviää ja kissanlaatikot jää tyhjäämättä. Ja me neljä lasta elimme siellä kaaoksen keskellä. Ruokaa keksittii yleensä leivästä, kun muuta ei ollut. Vaatteita ei koskaan puhtaana. Ei alko-ongelmaa, ei mitään vakavaa mt-ongelmaakaan, äiti on vain laiska. En juurikaan kyläile enään, sama malli jatkuu edelleen.
Meillä kävi jossain vaiheessa perhetyö, ei siitä mitään apua ollut. Yrittivät vain enemmän saada asiaa ratkaistua niin, että me lapset ”autamme siivouksessa”, eli suomeksi hoidamme sen kokonaan.
Omassa kodissani on siistiä, joskus astiat kerääntyvät pariksi päiväksi tiskipöydälle, mutta sitten ne viimeistään hoidetaan koneeseen. Imurointi väh. kerran kahdessa viikossa, samoin lattioiden pesu. Pyykkiä pestään päivittäin ja lakanat vaihdetaan säännöllisesti. Onneksi puolisoni on siisteysintoilija. Suurin motivaationi on lapset, en halua heille samanlaista paskaläävää, kuin missä itse asuin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyn siskoni luona n kerran kk siivoamassa.
Kun tulen, tyhjennän tiskikoneen, täytän ja laitan pyörimään. Parin h päästä sama uudestaan. Kuukaudessa saa käytettyä kaikki astiat, korkeintaan 1 kerran on käyttänyt konetta.
Sama juttu vaatteiden kanssa. Lapsi on joskus laittanut uimapuvun päälle, kun paidat ovat olleet likaisia.Nyt, tämän syksyn aikana,on tullut pientä edistystä. Siskoni vanhin lapsi meni kouluun ja hän on kiinnostunut ruuanlaitosta.
Vien mukanani ruokaa, joka pakastetaan. Hän ottaa yhden edellisenä päivänä, laittaa sulamaan jääkaappiin.
Koulun jälkeen keittää makaronia yhden pussin ja sekaan kaataa ruuan.Loput jääkaappiin ja siinä on myös seuraavan päivän ruoka.
Minkäs teet. Äitiä ei kiinnosta. Onneksi esikoinen tajuaa jo muutenkin voi elää. Mutta esim kukaan ei katso hänen läksyjen perään jne.
Paras vaihtoehto on se, että kerran kk käyn siivoamassa, täyttämässä pakkasen ja vietän aikaa lasten kanssa. Sunnuntaina, kun lähden , on koti siisti, kaikki ojennuksessa . 4 vkon päästä pe on koti kuin kaaos.
Onko siskollasi mielenterveysongelmia, tai joku muu sairaus? Montako lasta?
Olet kyllä ihana sisko, mutta tarvitsisiko perhe jotain muutakin apua!
Siskoni on vaan patalaiska. On käynyt jossain tutkimuksissakin. Tajusi pääsee helpommalla, kun vie lapset hoitoon. Ilmainen paikka tietenkin. Esikoinen joutuu menemään yksin kouluun ja tulemaan kotiin.
Sen verran siskoni on skarpannut, saa perheen nukkumaan ajoissa ja ylös aamulla. Siinäpä ne onkin.Usein on mm vaipat loppu tai vessapaperi loppu, kunnes tajusin vienpä niitäkin.
Etuudet osaa hakea ja mm vuokra menee suoraveloituksena.
Päivät menee telkkaria katsoessa.
Niinkin pieni juttu, kuin ei mainoksia -kyltti tarkoittaa vähemmän roskia, kun tulen käymään.
Lapset ovat minun lapsia nuorempia. Vanhat vaatteetkin menee sinne kätevästi.
Ystävälläni oli sama kohtalo, paitsi hän joutui itse tekemään myös ruuan. Hän joutui käymään terapiassa, koska oppi alistujan roolin liian vahvana.
Pienempi sisko on vasta 4 v ja ei hän voi olla vastuussa vielä mistään kotitöistä.
Mitä siskosi perheelle käy, jos sinulle sattuu jotain? Jos sairastut vakavasti? Jos muutat satojen kilometrien päähän?
Asun nyt jo satojen km päässä. Siksi käyn vain kerran kk.
En tiedä miten käy.
Jatkan tätä niin kauan, kun on tarpeen ja toivotaan lapset pystyvät jossain vaiheessa ottamaan enemmän vastuuta.Siskoni on työtön ja raha-asiat hoitaa kyllä. Kaikki mahdollinen menee suoraveloituksena ja käteen ei jää paljoa rahaa. Jos päälle tulisi vielä hamstraus, olisin pulassa.
Lapsilta ei mitään puutu, kuin aktiivisempi vanhempi.
Viimeksi oli herttaista , kun esikoinen oli jo selkeesti vienyt paperiroskia pois.
Yritän aina sanoa hän ei ole vastuussa, mutta on kiva, kun tekee ruokaa.Lapset voivat hyvin, laskut on maksettu, ei sossua kiinnosta.
Ei, ei, ei ja vielä kerran ei! Se ei ole millään tavalla hienoa ja kivaa, että lapset ottavat aikuisen roolin. Mitä ihmettä sinä nyt teet heille? Oikeasti vahingoitat heidän kehitystään kun hyysäät siskoasi, jonka pitäisi olla perheensä vastuunkantaja. Tietenkin lastensuojelua kiinnostaa jos tietävät asioiden todellisen tilan. Jo kertomasi perusteella huoli olisi erittäin suuri ja siskosi tarvitsisi terapiaa ja muuta apua arjen hoitamiseen. Nyt sinun "apusi" siirtää ongelman lapsiin. He kärsivät eniten kun opettelevat huolehtimaan aikuisten velvollisuuksista.
Lapset voivat aivan hyvin auttaa äitiä pienissä kotitöissä, ainahan lapset ovat joutuneet olemaan sairaiden tai ylityöllistettyjen vanhempiensa apuna. Ja olen melko varma, ettei siitä aiheutu mitään vaaraa lapselle, päin vastoin itsetunto kohenee, kun oppii uusia asioita. En tiedä, jotkut pösilöt sossut tietenkin väittävät muuta
Se ''olen melko varma, ettei siitä aiheutu mitään vaaraa lapselle'' ei pidä paikkaansa. Tätä asiaa on ihan tutkittu ja se on yksi lapsen laiminlyönnin muoto. Ilmiölle on ihan oma terminsäksin, ''parentification'' eli se, että lapsi joutuu kantamaan perheen aikuisen roolin: https://en.wikipedia.org/wiki/Parentification Vaikuttaa erittäin haitallisesti lapsen kehitykseen, turvallisuuden tunteeseen ja aikuisuuteen.
Miksi niitä lapsia pitää ehdoin tahdoin 2000-luvulla tehdä, jos niistä ei halua pitää huolta.
Vierailija kirjoitti:
Äh, tunnistan itseni joistain näistä. Asumme kaksiossa kolmihenkisen perheeni kanssa, kodinhoitohuone puuttuu sekä ylimääräinen säilytystila. Ahdistaa tavaran määrä ja sitä usein karsimmekin. Silti on sotkuisen oloista jos pyykkejä ei samantien laita kaappiin tai tiskejä koneeseen. Useimmiten ne paikalleen kuitenkin löytävät, mutta seinät tuntuvat kaatuvan päälle jos vähänkin laiskistuu. Etsimme uutta kotia, onneksi tämä on vain väliaikaista.
Onneksi edes yrität.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyn siskoni luona n kerran kk siivoamassa.
Kun tulen, tyhjennän tiskikoneen, täytän ja laitan pyörimään. Parin h päästä sama uudestaan. Kuukaudessa saa käytettyä kaikki astiat, korkeintaan 1 kerran on käyttänyt konetta.
Sama juttu vaatteiden kanssa. Lapsi on joskus laittanut uimapuvun päälle, kun paidat ovat olleet likaisia.Nyt, tämän syksyn aikana,on tullut pientä edistystä. Siskoni vanhin lapsi meni kouluun ja hän on kiinnostunut ruuanlaitosta.
Vien mukanani ruokaa, joka pakastetaan. Hän ottaa yhden edellisenä päivänä, laittaa sulamaan jääkaappiin.
Koulun jälkeen keittää makaronia yhden pussin ja sekaan kaataa ruuan.Loput jääkaappiin ja siinä on myös seuraavan päivän ruoka.
Minkäs teet. Äitiä ei kiinnosta. Onneksi esikoinen tajuaa jo muutenkin voi elää. Mutta esim kukaan ei katso hänen läksyjen perään jne.
Paras vaihtoehto on se, että kerran kk käyn siivoamassa, täyttämässä pakkasen ja vietän aikaa lasten kanssa. Sunnuntaina, kun lähden , on koti siisti, kaikki ojennuksessa . 4 vkon päästä pe on koti kuin kaaos.
Onko siskollasi mielenterveysongelmia, tai joku muu sairaus? Montako lasta?
Olet kyllä ihana sisko, mutta tarvitsisiko perhe jotain muutakin apua!
Siskoni on vaan patalaiska. On käynyt jossain tutkimuksissakin. Tajusi pääsee helpommalla, kun vie lapset hoitoon. Ilmainen paikka tietenkin. Esikoinen joutuu menemään yksin kouluun ja tulemaan kotiin.
Sen verran siskoni on skarpannut, saa perheen nukkumaan ajoissa ja ylös aamulla. Siinäpä ne onkin.Usein on mm vaipat loppu tai vessapaperi loppu, kunnes tajusin vienpä niitäkin.
Etuudet osaa hakea ja mm vuokra menee suoraveloituksena.
Päivät menee telkkaria katsoessa.
Niinkin pieni juttu, kuin ei mainoksia -kyltti tarkoittaa vähemmän roskia, kun tulen käymään.
Lapset ovat minun lapsia nuorempia. Vanhat vaatteetkin menee sinne kätevästi.
Ystävälläni oli sama kohtalo, paitsi hän joutui itse tekemään myös ruuan. Hän joutui käymään terapiassa, koska oppi alistujan roolin liian vahvana.
Pienempi sisko on vasta 4 v ja ei hän voi olla vastuussa vielä mistään kotitöistä.
Mitä siskosi perheelle käy, jos sinulle sattuu jotain? Jos sairastut vakavasti? Jos muutat satojen kilometrien päähän?
Asun nyt jo satojen km päässä. Siksi käyn vain kerran kk.
En tiedä miten käy.
Jatkan tätä niin kauan, kun on tarpeen ja toivotaan lapset pystyvät jossain vaiheessa ottamaan enemmän vastuuta.Siskoni on työtön ja raha-asiat hoitaa kyllä. Kaikki mahdollinen menee suoraveloituksena ja käteen ei jää paljoa rahaa. Jos päälle tulisi vielä hamstraus, olisin pulassa.
Lapsilta ei mitään puutu, kuin aktiivisempi vanhempi.
Viimeksi oli herttaista , kun esikoinen oli jo selkeesti vienyt paperiroskia pois.
Yritän aina sanoa hän ei ole vastuussa, mutta on kiva, kun tekee ruokaa.Lapset voivat hyvin, laskut on maksettu, ei sossua kiinnosta.
Ei, ei, ei ja vielä kerran ei! Se ei ole millään tavalla hienoa ja kivaa, että lapset ottavat aikuisen roolin. Mitä ihmettä sinä nyt teet heille? Oikeasti vahingoitat heidän kehitystään kun hyysäät siskoasi, jonka pitäisi olla perheensä vastuunkantaja. Tietenkin lastensuojelua kiinnostaa jos tietävät asioiden todellisen tilan. Jo kertomasi perusteella huoli olisi erittäin suuri ja siskosi tarvitsisi terapiaa ja muuta apua arjen hoitamiseen. Nyt sinun "apusi" siirtää ongelman lapsiin. He kärsivät eniten kun opettelevat huolehtimaan aikuisten velvollisuuksista.
Lapset voivat aivan hyvin auttaa äitiä pienissä kotitöissä, ainahan lapset ovat joutuneet olemaan sairaiden tai ylityöllistettyjen vanhempiensa apuna. Ja olen melko varma, ettei siitä aiheutu mitään vaaraa lapselle, päin vastoin itsetunto kohenee, kun oppii uusia asioita. En tiedä, jotkut pösilöt sossut tietenkin väittävät muuta
Se ''olen melko varma, ettei siitä aiheutu mitään vaaraa lapselle'' ei pidä paikkaansa. Tätä asiaa on ihan tutkittu ja se on yksi lapsen laiminlyönnin muoto. Ilmiölle on ihan oma terminsäksin, ''parentification'' eli se, että lapsi joutuu kantamaan perheen aikuisen roolin: https://en.wikipedia.org/wiki/Parentification Vaikuttaa erittäin haitallisesti lapsen kehitykseen, turvallisuuden tunteeseen ja aikuisuuteen.
Miksi niitä lapsia pitää ehdoin tahdoin 2000-luvulla tehdä, jos niistä ei halua pitää huolta.
The almost inevitable byproduct of parentification is losing one's own childhood --> Eli lapsi menettää oman lapsuutensa. Kuinka surullinen ajatus, kun meillä jokaisella niitä on vain se yksi.
Eräs esimieheni kurkkasi aikanaan työhuoneeseeni, kun olin syventynyt johonkin ainakin omasta mielestäni monimutkaiseen asiaan. Hän karjaisi, että miltä mahtaa kotonani näyttää, kun työhuonekin on tämän näköinen. Vastasin, että löydän jokaisen tarvisemani paperin ja kirjan yms. nopeasti ynnä kykenen tekemään siksi työni omasta mielestäni aika tehokkaasti.
On ihmisiä, joille heidän mieltämänsä epäjärjestys on jotain kaaottista. Eivät tajua, että toiselle siinä epäjärjestyksessä on selkeä järjestys. Kun sitten jokin homma on viety loppuun aloitan puhtaalta pöydältä siivottuani menneet pois.
Kotona ylläpidän järjestystä niin, että on helppo siivota kerran viikossa. Äitini mielestä huushollini on kamala ja täynnä roinaa. Omasta mielestäni ihan jees enkä tosiaankaan esimerkiksi hamstraa mitään turhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma asia, jos haluaa elää kaatopaikalla. Paitsi jos roina muodostaa hajuhaittaa tai palovaaran. Mielenterveysongelmahan tuo on.
Se tuhoaa asunnon.
Kyllä meitä vielä on ihan jopa köyhissä,
joilla on mehumaijat, isot kattilat, arkikattilat, padat, paistinpannut, lättypannut, erilaiset paistovuoat, kakkuvuoat, ämpärit ja vadit, "koolit ja pilkkumit" kansilla ja ilman, maitokannut, purkit, kakkukuvut, kaulimet, pursottimet, käsivatkaimet, soseuttimet, yleiskoneet ja voi olla kotikotoa emalinen toistakymmenen litran vanha lypsyämpärikin laatikkotaikinoiden takoa varten tallessa.
Ihan normaalia millä tehdään ruokaa.
En minäkään tarvitse joka hilavitkutinta mitä jollakulla muulla on mutta en minä niitä rojuksi ja roinaksi nimittelisi, jos niitä asianomainen käyttää itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei mua ole juuri auttanut. Ystävä tietää mutta on vuosikaudet välttänyt.
Ei ole voimia.
En voi edes kertoa mistä tämä johtuu. Itse kyllä tiedän.
Lisäksi vaikka mulla olisi siistiä, sotken uudestaan koska en osaa pitää järjestystä.
Nyt on hukassa eräs todistus sekä bussi kortti.
En jaksa etsiä.
Viime yönä en saanut nukuttua.
Roskia vien välillä pois.Neuvo: hae unettomuuteen apua. Se on niin suuri tekijä, se rikkoo ihmisen myös fyysisesti ja suuri riskitekijä. Jos saat siihen apua joka tepsi, saat elämääsi ylös.
Jos olet fyysisesti kykenevä, mutta unettomuus ha elämäntilanne masentanut, pistä itsellesi aikataulu jääkaapin seinään minä päivänä viet roskat, milloin pyykkäät, milloin imuroit jne. Normaalistihan sitä ei tarvitse, mutta joissain tilanteissa ihan käytettävä, ryhtiä antava systeemi.
No, unettomuus on tilapäistä mutta jaksamattomuus on aina.
Täällä on valtava työmäärä eikä tilaa ole.
En ymmärrä. Imuroin lähes päivittäin, kerran viikossa ei riitä ellei halua elää hiekan keskellä. Ulkoa kulkeutuu lasten vaatteiden myötä järkyttävästi sotkua. Joka päivä siivoan, pesen pyykkiä ja tasot on siistit. En kestäisi asua sikolätissä. Lapset osallistuvat myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietysti kodin siivoukseen vaikuttaa se, eletäänkö pikkulapsiperheessä ja onko huushollissa esimerkiksi koiria. Kahden aikuisen asuttamassa asunnossa päivittäin jonkinlaista siivousta tarvitsevat lähinnä keittiö ja WC.
Älkää te pienten lasten äidit myöskään turhaa stressatko siisteydestä. Aika aikaa kutakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi ymmärtää, mikä siinä on niin vaikeaa. Ihminen tulee sisälle laittaa ulkovaatteet naulakkoon. Jokainen , joka syö , pistää astiat koneeseen. Laittaa luettuaan lehdet lehtilaatikkon ja laatikon täytyttyä vie ne lehtikeräykseen.
Miksi ihmeessä likaiset vaatteet on muualla ,kuin likavaatekorissa . Kone pesee ne ja sieltä sujuvasti kaappiin. Kuka voi mennä aamupesulle ,jos lavuaari on rähmänen tai pa,,,skalle jos pytty on paateessa.Kotiin tultua ,kun vaihdat vapaa- ajan asun, laitat siistit vaateesi ulos hengariin tuulettumaan ja kas kummaa ,se on sileä ja raikas ,kun taas huomenna puet sen yllesi.
Tämä on tosi simppeliä.Taidat elää maailmassa, jossa on 8-16 työt ja 2 säännöllistä vapaapäivää viikossa.
Meillä minä eli perheen äiti olen tien päällä 12-16 vuorokautta kuukaudessa. Saatan täyttää matkalaukun su klo 18 ja lähteä työmatkalle, josta palaan esim. ke klo 14, laitan pyykit koneeseen ja vaihdan puhtaat vaatteet laukkuun ja lähden taas ke-iltana tai aamuvarhaisella torstaina, palaan ehkä pe klo 14 tai sitten klo 19. Lasten isä tekee arkena aamuvuoroa tai arkivp ja on yleensä 3 viikonloppua kuukaudesta töissä. Hän hoitaa lasten harrastuskuljetukset, huolehtii, että läksyt on tehty, pesee pyykit ja laittaa ruuat. Siivoamaan hän ei ehdi. Yleensä minä siivoan, kun olen kotona.
Rojua on poissa ollessani ehtinyt kertyä, samoin kuraa eteiseen. Yritän priorisoida lasten kanssa olemiseen aikaa, joten vähintään toisen vkl-päivistä vietän tehden lasten kanssa yhdessä jotain. Kuten nyt: leivoimme yhdessä pullaa aamulla ja kohta lähdemme uimahalliin. Siivoan huomenna luultavasti koko päivän. Lapset siivoavat omat huoneensa, vain nuorin tarvitsee apua kaikkeen, isommat ovat oppineet tavaroiden järjestämisen ja imuroinnin sekä pölyjen pyyhkimisen.
Mulle tämä jälkimmäinen kuulostaa ymmärrettävämmältä. Esimerkiksi toissapäivänä tiskikone oli jätetty kotiin pyörimään yksin kun kaikki lähtivät, ja mä hain nopeasti ruokatunnilla kotitoimistosta dokumentteja. Jos ylipäätään halusin syödä jotain, se oli syötävä nopeasti, konetta ei todella ehtinyt tyhjentää, eikä astioita sitten saanut muulle kuin tiskipöydälle.
Onhan se kiva että joillakin on aikaa tehdä asiat ns. normaalisti, rauhassa, mutta ei kai se estä sen ymmärtämistä, että jonkun elämä on aika paljon kiireisempää? Muutaman minuutin tauot ja lähdöt lyhyellä varoitusajalla, ne ovat mun arkeani.
Ja noita työreissuja mulla myös. Muutenkin työaika on epäsäännöllinen ja periaatteessa olen aina hälytysvalmiudessa. Lomillakin, jotka kyllä ovat pitkät. Silloin on kiva elää kotielämää rauhassa.
Millaista työtä tämä ”ei ole vaikeaa” -kirjoittaja tekee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi ymmärtää, mikä siinä on niin vaikeaa. Ihminen tulee sisälle laittaa ulkovaatteet naulakkoon. Jokainen , joka syö , pistää astiat koneeseen. Laittaa luettuaan lehdet lehtilaatikkon ja laatikon täytyttyä vie ne lehtikeräykseen.
Miksi ihmeessä likaiset vaatteet on muualla ,kuin likavaatekorissa . Kone pesee ne ja sieltä sujuvasti kaappiin. Kuka voi mennä aamupesulle ,jos lavuaari on rähmänen tai pa,,,skalle jos pytty on paateessa.Kotiin tultua ,kun vaihdat vapaa- ajan asun, laitat siistit vaateesi ulos hengariin tuulettumaan ja kas kummaa ,se on sileä ja raikas ,kun taas huomenna puet sen yllesi.
Tämä on tosi simppeliä.Taidat elää maailmassa, jossa on 8-16 työt ja 2 säännöllistä vapaapäivää viikossa.
Meillä minä eli perheen äiti olen tien päällä 12-16 vuorokautta kuukaudessa. Saatan täyttää matkalaukun su klo 18 ja lähteä työmatkalle, josta palaan esim. ke klo 14, laitan pyykit koneeseen ja vaihdan puhtaat vaatteet laukkuun ja lähden taas ke-iltana tai aamuvarhaisella torstaina, palaan ehkä pe klo 14 tai sitten klo 19. Lasten isä tekee arkena aamuvuoroa tai arkivp ja on yleensä 3 viikonloppua kuukaudesta töissä. Hän hoitaa lasten harrastuskuljetukset, huolehtii, että läksyt on tehty, pesee pyykit ja laittaa ruuat. Siivoamaan hän ei ehdi. Yleensä minä siivoan, kun olen kotona.
Rojua on poissa ollessani ehtinyt kertyä, samoin kuraa eteiseen. Yritän priorisoida lasten kanssa olemiseen aikaa, joten vähintään toisen vkl-päivistä vietän tehden lasten kanssa yhdessä jotain. Kuten nyt: leivoimme yhdessä pullaa aamulla ja kohta lähdemme uimahalliin. Siivoan huomenna luultavasti koko päivän. Lapset siivoavat omat huoneensa, vain nuorin tarvitsee apua kaikkeen, isommat ovat oppineet tavaroiden järjestämisen ja imuroinnin sekä pölyjen pyyhkimisen.
Mulle tämä jälkimmäinen kuulostaa ymmärrettävämmältä. Esimerkiksi toissapäivänä tiskikone oli jätetty kotiin pyörimään yksin kun kaikki lähtivät, ja mä hain nopeasti ruokatunnilla kotitoimistosta dokumentteja. Jos ylipäätään halusin syödä jotain, se oli syötävä nopeasti, konetta ei todella ehtinyt tyhjentää, eikä astioita sitten saanut muulle kuin tiskipöydälle.
Onhan se kiva että joillakin on aikaa tehdä asiat ns. normaalisti, rauhassa, mutta ei kai se estä sen ymmärtämistä, että jonkun elämä on aika paljon kiireisempää? Muutaman minuutin tauot ja lähdöt lyhyellä varoitusajalla, ne ovat mun arkeani.
Ja noita työreissuja mulla myös. Muutenkin työaika on epäsäännöllinen ja periaatteessa olen aina hälytysvalmiudessa. Lomillakin, jotka kyllä ovat pitkät. Silloin on kiva elää kotielämää rauhassa.
Millaista työtä tämä ”ei ole vaikeaa” -kirjoittaja tekee?
Osa näistä "ei ole vaikeaa, aina siistit tasot" ihmisistä pätevät ainoastaan sen puhtoisen kodin kautta. Heille koti on sellainen miltä se näyttää, ei miltä siellä tuntuu. Pohdituttaa, ovatko nämä samoja naisia jotka itkevät metatöiden raskautta ja sitä etteivät miehet osallistu kotitöihin. Jokainen eläköön tyylillään, ja toivoisi myös näiltä puhtoisilta emänniltä hieman ymmärrystä toisin elävien suhteen. Jos prioriteettina on hyvä henki kotona sen ultimaattisiisteyden sijaan kuten sinulla on ei voi kun onnitella, varmasti olette onnellisempi perhe noin. Meilläkin oli melkoisen sekaista (ei likaista) kun lapset olivat pieniä, kuraeteinen oli täynnä kenkiä, takkeja ja harrastevälineitä, monesti kotiin tullessa oli vielä kavereidenkin ulkovaatteet pitkin eteisen lattiaa. En noista hermostunut, ja jostain syystä omat ja naapuruston lapset viihtyivätkin hyvin meillä, tekivät majoja pihapuihin ja ullakolle, leikkivät isossa talossa piilosta jne. Nyt kun nuo lapset kavereineen ovat yliopistoissa opiskelemassa ja koira on ainoa suursotkija huushollissa on siistimpää, päivän aikaan tiskipöytäkään ei kerää likaastioita kuten ennen. Silti haikailen joskus niitä eläväisiä vuosia jolloin talo oli sotkuinen, mutta täynnä ääntä ja naurua.
Meillä on aina siistiä, mies on vielä siisteysintoisempi kuin minä. Lapsi on myös tarkka, että huoneensa on järjestyksessä.
Jaoin lapsena monta vuotta huoneen todella sotkuisen sisaruksen kanssa, ja se ei ollut kivaa. Sain 10-vuotiaana oman huoneen, ja oli ihana pitää viimein sellainen siisteystaso kuin itselle oli sopiva.
Epäilen, että sisaruksellani on jotain autismikirjon piirteitä, hänellä on aina ollut hankaluuksia toiminnanohjauksessa. Silloin aikoinaan sellaista ei vaan vielä diagnosoitu, pidettiin vain laiskana. Myös toinen vanhemmistani oli aika sotkun keskellä viihtyvä ja samalla lailla asioiden aloittaminen oli vaikeaa, tämä tietysti korostui lisää vanhemmiten.
En ymmärrä yhtään tätä siskoa, joka edesauttaa siskonsa elämänhallinnan puuttumattomuutta. Tai siis tietysti kiva, että auttaa, mutta ei tuollainen ole lapselle hyvä koti asua. Missä lasten isä on? Onko sisko koskaan ollut esim. töissä ja huolehtinut itsestään normaalisti ennen lapsia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvastaa mun mieltä, siksi.
Toisekseen en jaksa.Tästä lienee kyse minullakin. Jo lapsena huoneeni ja varsinkin pöytäni oli kaaoksessa ja jo tuolloin keräsin kaikenlaista pikku tavaraa, "kun sitä voi vielä joskus tarvita". Kotonani siis oli hyvinkin siistiä, vanhempani kyllä opettivat minua siivoamaan, mutta ei se tarttunut minuun. Siitä lähtien kun olen asunut omillani, on asuntoni ollut aika sekava. Silloin tällöin saan siivottua ja laitettua tavaroita jonnekin piiloon, mutta noin kahdessa viikossa se kaaos tulee takaisin. Lukemani ja elämäni perusteella minulla saattaisi olla jonkinlainen AD(H)D, aamuisin herään puolitoista tuntia ennen kun lähden töihin, sillä se aika häviää johonkin kun ilmeisesti haaveilen vain. Ikää minulla on nyt 37. Tänään on tarkoitus siivota, saapa nähdä miten käy. :D
Tähän päivitystä että moppasin lattiat, pesin vessan ja saunan jopa kattoa myöten. Nelisen tuntia meni aikaa, kieltämättä on miellyttävämmän oloista täällä asunnossa nyt.
Vierailija kirjoitti:
Paljonko tuolla yhdellä on takkeja ja kenkiä?
Onko muilla enemmän olemassa kuin muutama kerralla? Herranjestas kun täällä on ökyrikkaita :OSiistimpää miten?
Täytyy olla jo kyllä melko outoja ihmisiä, jos talouden Kenwoodi keittiön pöytätasolla häiritsee arvon vieraita tai sitä ei saisi olla edes olemassa eikä pitää, jos sen olisi pakko olla siinä. Nostelkaa itse 10kg laitetta eestaas jos kykenette ja huvittaa ja löytyy niin mahtavat keittiönkaapistot. Eipä sitä varmaan sitten kyllä mahda tulla paljon käytettyä, jollei ole bodari. :D Kyllä minä luulen vaan että se oli se kateuden pikkupiru.
Pitäisikö mikrot, kahvinkeittimet, vedenkeittimet, sun muutkin yhtä hyvin - paljon kevyemmät sentään! - pistää johonkin "kaappiin piiloon", jotta kukaan ei vain näkisi, jotta jonkun mielestä olisi "siistiä" = kuten kukaan ei asuisi eikä oleskelisi eikä tekisi mitään? Mihin te ne pesukoneet jemmaatte?
*puistaa päätä* minusta TUO on *sairasta*. Jotenkin obsessiivista.Pitää nyt selventää. Minulla on tällä hetkellä asunto, missä on tämän kokoiseksi kovin typerän huonosti keittiön kaappeja, niin, etten ole näin vielä koskaan ollut. Olen joutunut arjessa ympäri vuoden käytettävän keitto- ja paistoastiavalikoimani survomaan uunin alle ja yhteen kapeaan ahtaaseen kaappiin, mihin oikeat suuret syystyö-astiat eivät tietenkään mahdu. Mehumaijakin on vaatehuoneessa. Isot, isojen satsien juuresten keittoon tarkoitetut vajaa 10l kattilat ovat olleet perällä yhdessä yläkaapissa. En ole päässyt itse niihin käsiksi. Minä olen nykyään heikkokuntoinen ja liikuntarajoitteinen, enkä edes yritä kiipeillä millään yläkaapille, koska on jokin järki :D
Tarvitsin kattilani kaapista, jotta voisin niitä nyt syksyllä käyttää näihin syksyisiin kausitöihin kuten hillon keitto sekä peruna-, lanttu-, porkkana-, että maksalaatikon teot. Tapana alkaa syksyllä tehdä, pistää jäähän ja käyttää sieltä ruuaksi pitkin talvea. Joku kävi meilla ja sain häneltä sen avun, sain tarvittavat kattilat alas jotta voin niitä käyttää. Kyllä sen fiksu ihminen ymmärtäisi aivan hyvin. Joku toinen ihan perään kävijä sitä vastoin alkoi nähdä sitten vaivaa. Kenwoodi kiusasi, isot kattilat, paistovuoat, pakastusrasiat, kulhot, jotka tuossa nyt odottavat. Minä sain särkylääkkeitä käteeni ja katsotaan mikä päivä alkaisin pystyä.
Laatikot paistetaan vuoissa uunissa, ja siihen tarvitaan ns vino pino vuokia. Niitä ja muita valmistettuja ruokia voidaan säilöä suoraan joko vuoissa, tai halutessa pakasterasioihin. Minä säilön muun muassa keittoja sellaisiin valmisannoksiksi.
Sairaana ja huonokuntoisena minkään isomman tekeminen ei ole niin yksinkertaista, kaikki sujuisi aina koska tahansa, minä päivänä vain. Se riippuu siitä, koska on sellainen parempi päivä, ja kattilat tai paistovuoat tai pakasterasiat eivät kyllä piloille mene muutamassa päivässä "keittiön tasolla". Vaihtoehto on olla sitten tekemättä yhtään mitään. Tai syömättä mitään tai jonkun muun ideioiden mukaista tai makarooooonia tai syödä kaupunkilaisittain mikroruokaa :)
Mene takaisin Lemmikkipalstoille.
Alue: Aihe vapaa
Lapset voivat aivan hyvin auttaa äitiä pienissä kotitöissä, ainahan lapset ovat joutuneet olemaan sairaiden tai ylityöllistettyjen vanhempiensa apuna. Ja olen melko varma, ettei siitä aiheutu mitään vaaraa lapselle, päin vastoin itsetunto kohenee, kun oppii uusia asioita. En tiedä, jotkut pösilöt sossut tietenkin väittävät muuta